Invaliidille, jolle vuoden 1945 huhtikuun 30 päivän jälkeen, mutta ennen 1 päivää tammikuuta 1948 on päätetty suorittaa 10 päivänä tammikuuta 1941 annetun sotatapaturmalain (15/41) mukainen elinkorko tai sen osa sitä vastaavana pääomana, maksetaan lisäkorvausta sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään, mikäli pääoma-arvoa ei ole suoritettu 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain (404/48) mukaisena.

Lisäkorvauksen määrä saadaan kertomalla maksettu elinkoron pääoma kertoimella, joka alempana olevassa taulukossa vastaa elinkoron perusteena ollutta sotatapaturmalain korvausluokkaa.

Lisäkorvaus, joka ei ole sadalla tasan jaollinen markkaluku, tasoitetaan lähimmäksi tai, viiteenkymmeneen päättyessään, seuraavaksi suuremmaksi sadalla jaolliseksi markkaluvaksi.

Lisäkorvauksen suorittaa valtion tapaturmatoimisto. Korvausta on haettava tapaturmatoimistolta vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien, uhalla, että oikeus sen saamiseen, mikäli myöhästymiseen ei ole ollut painavia syitä, on muutoin menetetty. Jos invaliidi on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa ei hänen oikeudenomistajillaan ole oikeutta lisäkorvaukseen.

Tämän lain nojalla myönnettyä lisäkorvausta älköön ulosmitattako älköönkä toiselle siirrettäkö.

Valtion tapaturmatoimisto voi, jos erityistä syytä siihen on, suorittaa lisäkorvauksen tai sen osan asianomaiselle sosiaalilautakunnalle korvaukseen oi...