Asianajaja - Valvonta - Kurinpidollinen seuraamus - Sananvapaus

Diaarinumero:	R2008/50
Esittelypäivä:	19.8.2008
Taltio:	185
Antopäivä:	9.2.2009

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta oli päätöksellään, jonka hovioikeus oli jättänyt pysyväksi, määrännyt asianajajalle kurinpidollisen seuraamuksen sillä perusteella, että hänen katsottiin sanomalehdessä ja kotisivuillaan internetissä julkaisemiensa ilmoitusten sisällön perusteella toimineen vastoin asianajotoiminnan markkinointia koskevia ohjeita ja hyvää asianajajatapaa. Kysymys asianajajan menettelyn arvioimisesta erityisesti sananvapauden kannalta. (Ään.)

Taustatietoja

Asianajaja A oli 13.12.2006 Helsingin Sanomissa julkaissut ilmoituksen, jonka otsikkona oli "Sotasyyllisyystuomion purkaminen". Ilmoituksessa A oli pyytänyt sotasyyllisyysoikeuden sotaan syyllisinä tuomitsemien kahdeksan nimeltä mainitun henkilön sukulaisia ottamaan yhteyttä A:han tuomionpurkuhakemusten laatimiseksi. A oli todennut ilmoituksessaan, että "olen tullut siihen tulokseen, että oikeuden päätös perustuu mitä ilmeisemmin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä mainituin tavoin seikkoihin, joiden perusteella tuomio voidaan purkaa" ja luetteloinut tuomionpurulle katsomansa perusteet. Ilmoituksen mukaan sotasyyllisyystuomiolla oli "prejudisoivia" vaikutuksia aina Karjalan kysymyksestä Suomen Nato-jäsenyyteen saakka, mistä syystä tuomion purkaminen oli myös välttämätöntä. Näiden syiden takia asianosaisten piiri saattoi olla sukulaispiiriä laajempi. Ilmoituksen lopussa olivat A:n yhteystiedot ja maininta, että purkuhakemuksen laatimisesta ja asian ajamisesta laskutettiin toimeksiantajalta normaali asianajopalkkio.

A oli myös kotisivuillaan internetissä julkaissut maa- ja vesialueiden omistajille kuulutuksen, joka koski Suomen ja Venäjän alueelle rakennettavaksi suunniteltua kaasuputkea. Kuulutuksessaan A katsoi kaasuputken olevan uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle ja maa- ja vesialueiden yksityiselle omistukselle. A oli pyytänyt alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä ja kuntia ottamaan häneen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia "oikeustoimia" varten. A oli ilmoittanut avustavansa kaikkia alueen ja siihen liittyvien alueiden omistajia kaasuputken rakentamisen estämisessä, ellei vastapuoli sitoutunut todelliseen ja aitoon sovinnolliseen ratkaisemiseen.

Suomen Asianajajaliiton hallitus päätti saattaa vireille A:ta koskevan valvonta-asian sen selvittämiseksi, oliko hän lehti-ilmoituksellaan tai kotisivuillaan julkaistussa kuulutuksessa rikkonut hyvää asianajajatapaa. A:lle oli tämän pyynnöstä yksilöity, että hallituksen päätös saattaa valvonta-asia vireille oli perustunut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 § 2 momenttiin sekä asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden pääsääntöön.

Vastauksissaan A myönsi julkaisseensa ilmoituksen ja kuulutuksen, mutta kiisti syyllistyneensä hyvän asianajajatavan rikkomiseen ilmoituksen julkaisemisella tai toimistonsa kotisivujen päivittämisellä. Kysymys oli ollut asianajajan sananvapauden käyttämisestä perustuslain 2 luvun 12 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan nojalla. Jos näitä säännöksiä alemman tasoiset säännökset, kuten hyvä asianajajatapa, olivat ristiriidassa perustuslain tai ihmisoikeussopimuksessa taattujen vapausoikeuksien kanssa, täytyi alemman tasoisten säännösten väistyä.

Valvontalautakunnan ratkaisu

Valvontalautakunta, joka ratkaisi asian täysistunnossaan, viittasi perusteluissaan hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 § 2 momenttiin, jonka mukaan asianajajan tulee esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti sekä niin hyvin tehtäviä suorittaessaan kuin muutoinkin välttää kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa ja vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5 §:n mukaan asianajajan antamien tiedotuksien tulee olla asiallisia sekä sisällön ja muodon puolesta moitteettomia.

Asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden mukaan asianajotoimintaa koskevan mainonnan ja muun markkinoinnin on vastattava tosiasioita ja oltava asianajajakunnan arvon mukaista.

Asiakashankinnasta todetaan asianajotoiminnan markkinointia koskevassa ohjeessa, että asianajaja ei saa hankkia toimeksiantoja kääntymällä suoraan asianosaisen puoleen vireillä olevassa asiassa. Milloin kuitenkin asianajajan hoitama asia koskee useiden samansuuntaisia etuja ja päämiehen tai oikeudenkäynnin edun voidaan katsoa vaativan, että asia hoidetaan yhteisesti, on asianajaja oikeutettu päämiehensä suostumuksella tarjoamaan palveluksiaan niille, joihin nähden hänellä on perusteltu syy olettaa, etteivät he ole toisen asianajajan vakinaisia asiakkaita tai ole jo kääntyneet toisen asianajajan puoleen. Konkurssiasioissa on edellä tarkoitettu menettely kielletty.

Arvioitaessa sitä, onko markkinointi asianajajakunnan arvon mukaista, kiinnitetään huomiota muun muassa mainonnan, kuten ilmoitusten ja esitteiden ulkoasuun ja sisältöön. Asianajajakunnan arvon mukaista ei ole esimerkiksi vertaileva mainonta asianajajien kesken tai tietojen antaminen asiakkaista eikä erityisesti asianajopalvelujen tarjoaminen onnettomuuteen tai muusta samantapaisesta syystä hädänalaiseen asemaan joutuneille.

Valvontalautakunta totesi, että A:lla oli perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen turvaaman sananvapauden nojalla oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä niin sotasyyllisyyskysymyksistä kuin Suomen ja Venäjän alueelle suunnitellusta kaasuputkesta. A oli kuitenkin ilmoituksissaan markkinoinut asianajopalvelujaan, minkä osalta valvontalautakunnan ratkaistavana oli nyt, oliko A julkaisemillaan ilmoituksilla rikkonut hyvän asianajajatavan edellyttämää moitteetonta ja asiallista markkinointia ja oliko markkinointi ollut asianajajakunnan arvon mukaista.

Ilmoituksissa esitetyt kannanotot siitä, että sotasyyllisyystuomioiden purkamiseen olisi olemassa laillisia perusteita ja siitä, että kaasuputken rakentaminen aiheuttaisi uhan Suomen ympäristölle, olivat A:n henkilökohtaisia mielipiteitä eikä niiden voitu sanoa olevan yleisesti tunnustettuja tosiasioita. Ilmoitukset olivat luonteeltaan provosoivia ja kohdistuivat suoraan asianosaisiin.

Valvontalautakunta katsoi, että A:n asianajopalvelujensa markkinointia edellä kerrotuissa julkaisuissa ei voitu pitää asianmukaisena ja moitteettomana. Markkinoinnin sävy ja luonne oli myös sen laatuista, että sitä ei voitu pitää asianajajakunnan arvon mukaisena.

Asianajajista annetun lain 7 §:n 2 ja 4 momentteihin, hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 §:n 2 momenttiin ja 5 §:ään sekä asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden 1 ja 5 kohtiin viitaten valvontalautakunta määräsi A:lle kurinpidollisena seuraamuksena varoituksen.

A valitti valvontalautakunnan päätöksestä ja vaati, että päätös virheellisenä kumotaan ja varoitus poistetaan.

Suomen Asianajajaliiton hallitus katsoi 15.6.2007 päivätyssä lausunnossaan, että valvontalautakunnan päätös oli oikea ja ettei sen muuttamiseen ollut aihetta. Lausunnon mukaan A oli hakiessaan Suomen Asianajajaliiton jäsenyyttä sitoutunut noudattamaan hyvää asianajajatapaa, mikä asetti rajoituksia asianajajalle muun muassa potentiaalisiin asiakkaisiin kohdistuvan ilmoittelun ja markkinoinnin suhteen. Tämä ei rajoittanut A:n sananvapautta ja oikeutta ilmaista mielipiteensä kysymyksessä olevista asioista, vaan ainoastaan palvelujen markkinointia yksilöidyille asianosaisille. Rajoitusten ei voitu katsoa puuttuvan sananvapauteen sinänsä, vaan kyse oli siitä, että asianajajan asiakashankinnassakaan kaikki keinot eivät olleet sallittuja. Näin oli asian laita myös käyttäytymisessä tuomioistuinlaitosta ja asianajajakollegoita sekä asiakkaita kohtaan, vaikka sananvapaus sinänsä kysymyksessä olevan käyttäytymisen mahdollistaisikin. Mainituilla perusteilla Asianajajaliiton hallitus hyväksyi valvontalautakunnan ratkaisun yksityiskohtaiset perustelut.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan täysistunto oli ratkaisusta ilmenevällä tavalla yksityiskohtaisesti perustellut A:lle kurinpidollisena seuraamuksena antamansa varoituksen. Suomen Asianajajaliiton hallitus oli lausunnossaan 15.6.2007 hovioikeudelle hyväksynyt valvontalautakunnan ratkaisun perustelut ja pitänyt A:n kurinpidollisena seuraamuksena saamaa varoitusta kohtuullisena seuraamuksena.

Esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus hyväksyi valvontalautakunnan ratkaisun perusteluineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Rintala, Petri Leskinen ja Leena Järvilahti.

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja varoitus poistetaan.

Suomen Asianajajaliiton hallitus antoi A:n muutoksenhakemuksen johdosta lausunnon. Valtioneuvoston oikeuskansleri ilmoitti, että hänellä ei ollut asiassa lausuttavaa.

Selostus asiasta ja kysymyksenasettelu

1. Asianajaja A on 13.12.2006 julkaissut sanomalehdessä ilmoituksen, jossa hän on kehottanut sotasyyllisyysoikeuden tuomitsemien henkilöiden sukulaisia ottamaan yhteyttä häneen tuomionpurkuhakemuksen laatimista varten. Edelleen A on internetissä kotisivuillaan julkaissut 15.11.2006 päivätyn, Itämerelle rakennettavaksi suunniteltua kaasuputkea koskevan kirjoituksen, jossa hän on pyytänyt maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä sekä kuntia ottamaan häneen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten.

2. Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta on täysistunnossa katsonut, että A:n asianajopalvelujen markkinointia ei voitu pitää asianmukaisena ja moitteettomana eikä asianajajakunnan arvon mukaisena sekä antanut hänelle tästä varoituksen. Hovioikeus on hyväksynyt valvontalautakunnan ratkaisun perusteluineen.

3. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että hänet vapautetaan kurinpidollisesta seuraamuksesta. A on vedonnut erityisesti siihen, että hän oli käyttänyt ilmoituksessaan ja kirjoituksessaan sananvapauttaan. Varoitus oli tässä tilanteessa kohtuuton seuraamus. Valvontalautakunnan ratkaisun perusteluista ei myöskään ilmennyt, millä tavalla hän olisi loukannut hyvää asianajajatapaa.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lle hänen edellä mainitun, valvontalautakunnan ratkaisussa tarkemmin kuvatun menettelynsä johdosta saatu antaa varoitus.

Sovellettava säännöstö

5. Hyvän asianajajatavan vaatimukset ilmenevät lain säännöksistä, oikeusministeriön päätöksellä (934/2004) vahvistetuista yleisen asianajajayhdistyksen säännöistä sekä Suomen asianajajaliiton vuonna 1972 vahvistetuista hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista (tapaohjeet). Markkinointia koskevat lisäksi liiton vuonna 1997 vahvistamat ohjeet (markkinointiohjeet). Ohjeiden tulkintaa ja hyvän asianajajatavan sisältöä määrittää lisäksi muun muassa valvontalautakunnan ratkaisukäytäntö.

6. Asianajajista annetun lain 5 §:n mukaan asianajajan tulee kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen 35 §:n 1 momentin mukaan asianajajaliiton jäsenen tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa ja jäsenten noudatettavaksi vahvistettuja ohjeita.

7. Tapaohjeiden 2 §:n 2 momentin mukaan asianajajan tulee esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti sekä niin hyvin tehtäviä suorittaessaan kuin muutoinkin välttää kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa ja vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Samojen ohjeiden 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan antamien tiedotuksien tulee olla asiallisia sekä sisällön ja muodon puolesta moitteettomia. Pykälän 2 momentin mukaan mainonnasta ja tiedotuksista on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

8. Markkinointiohjeiden 1 kohdan mukaan asianajotoimintaa koskevan mainonnan ja muun markkinoinnin on vastattava tosiasioita ja oltava asianajajakunnan arvon mukaista. Asiakashankintaa koskevan ohjeiden 5 kohdan mukaan asianajaja ei eräin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys, saa hankkia toimeksiantoja kääntymällä suoraan asianosaisen puoleen vireillä olevassa asiassa.

9. Markkinoinnin toteutusta koskevan ohjeiden 6 kohdan mukaan arvioitaessa sitä, onko markkinointi asianajajakunnan arvon mukaista, kiinnitetään huomiota muun muassa mainonnan, kuten ilmoitusten ja esitteiden ulkoasuun ja sisältöön. Asianajajakunnan arvon mukaista ei ole esimerkiksi vertaileva mainonta asianajajien kesken tai tietojen antaminen asiakkaista eikä erityisesti asianajopalveluiden tarjoaminen onnettomuuteen tai muusta syystä hädänalaiseen tilaan joutuneille.

Arvioinnin lähtökohdat

10. Asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pitemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Sen sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle.

11. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina. Niissä korostuvat kysymykset kurinpitoratkaisujen mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

Asianajajan markkinoinnista

12. A:n lehti-ilmoitus ja kotisivuilla julkaistu kuulutus ovat sisältäneet toisaalta A:n omia mielipiteitä sotasyyllisyys- ja Itämeren kaasuputkiasiassa ja toisaalta hänen asianajotoimintansa markkinointia. A:n kannanotot on valvontalautakunnan ratkaisussa luonnehdittu hänen henkilökohtaisiksi mielipiteikseen. Valvontamenettely ei ole perustunut näiden kannanottojen sisältöön, vaan siinä on selvitetty, onko A markkinoidessaan asianajopalvelujaan rikkonut hyvää asianajajatapaa. Markkinointi on kuitenkin tässä tapauksessa sekoittunut kannanottoihin. Valvontalautakunta on pitänyt markkinointia luonteeltaan provosoivana ja todennut sen kohdistuneen suoraan asianosaisiin eli lueteltujen henkilöiden sukulaisiin sekä tiettyjen maa- ja vesialueiden omistajiin, minkä vuoksi markkinointia ei voitu pitää asianmukaisena ja moitteettomana. Ratkaisun perusteluissa on todettu markkinoinnin sävyn ja luonteen olleen sen laatuisia, että markkinointia ei voitu pitää asianajajakunnan arvon mukaisena ja että A:n menettely sen vuoksi on ollut hyvän asianajajatavan vastaista.

13. Korkein oikeus katsoo valvontalautakunnan asianmukaisesti perustellun ratkaisun perustuneen tapaohjeisiin ja markkinointiohjeisiin. Valvontalautakunta on käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa.

Asianajajan sananvapauden rajoittamisesta

14. Jokaisen sananvapaus on turvattu perustuslain 12 §:ssä kuten myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä ihmisoikeussopimus) 10 artiklassa. Sananvapaus ulottuu myös mainontaan ja markkinointiin, mikä on todettu muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä ihmisoikeustuomioistuin) tuomioissa asioissa markt intern Verlag GmbH ja Klaus Beermann vastaan Saksa, tuomio 20.11.1989, kohta 26, ja Casado Coca vastaan Espanja, tuomio 24.2.1994, kohdat 35 - 37.

15. A:n sananvapauteen on puututtu siltä osin kuin hänelle on määrätty kurinpidollinen seuraamus sen johdosta, miten hän on markkinoinut tarjoamiaan asianajopalveluja. Kysymys onkin vain siitä, onko A:n sananvapauteen puuttumiseen tässä tapauksessa ollut myös perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen edellyttämät asianmukaiset ja riittävät perusteet ja onko puuttuminen ollut oikeassa suhteessa suojattaviin etuihin nähden.

16. Kaupallinen viestintä ei ole sananvapauden ydinaluetta. Jopa objektiivisten ja totuudenmukaisten mainosten julkaisemista on ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tietyissä olosuhteissa katsottu voitavan rajoittaa muiden oikeuksien suojaamiseksi, vilpillisen kilpailun torjumiseksi tai tietyn liiketoiminnan tai ammatin erityisten olojen vuoksi (Krone Verlag GmbH & Co. KG vastaan Itävalta no 3, tuomio 11.12.2003, kohta 31). Harkittaessa yksittäistapauksessa onko rajoituksille perusteita, on rajoitusten tarkoitusperien tärkeys punnittava ottaen huomioon kaikki kysymyksessä olevaan asiaan liittyvät olosuhteet. Sananvapauden rajoittaminen markkinointitapaan liittyvin perustein on mahdollista vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä suojattuun etuun nähden.

17. Asianajotoiminnan markkinointia koskevat säännökset liittyvät pyrkimyksiin välttää epäasiallinen kilpailu ja totuudenvastaisten tietojen antaminen sekä myös yleisemmin turvata ammattikunnan arvostus. Asianajajan toimintaa arvioidaan asianajajakuntaa edustavan asianajajayhdistyksen sisäisesti hyväksymien ja vain asianajajaliiton jäsenyyteen hakeutuneiden henkilöiden noudatettavaksi tulevien ohjeiden kannalta.

18. Kysymys siitä, miten pitkälle meneviä vaatimuksia asianajajakunnan arvostuksen ylläpitäminen asettaa asianajajan markkinoinnin sisällölle, on arvostuksenvarainen ja sen arviointi voi eri maissa ja eri aikoina vaihdella. Ihmisoikeustuomioistuin on edellä viitatussa ratkaisussa asiassa Casado Coca katsonut, ettei lakimiehelle, joka vuosina 1982 - 1983 oli rikkonut kansallisesti voimassa olevaa mainostuskieltoa, määrättyjen kurinpitotoimien voitu katsoa loukanneen hänen sananvapauttaan. Ihmisoikeustuomioistuin on viitannut Euroopassa tässä suhteessa vallitsevan sääntelyn ja käytäntöjen eroihin todeten myös, että suuntauksena on rajoitusten lieventäminen (mainittu tuomio, kohdat 54 ja 55).

19. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä on edelleen mahdollista tehdä johtopäätös, että sananvapauden ja sen kanssa kilpailevien intressien välistä tasapainoa arvioitaessa kansallisilla viranomaisilla on suurempi liikkumavara, mikäli kyseisten periaatteiden soveltamiselle Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa ei ole selkeää yhteistä perustaa tai jos arviointiin liittyvät moraalikäsitykset vaihtelevat (Stambuk vastaan Saksa, tuomio 17.10.2002, kohta 40).

20. Korkein oikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa puuttuminen A:n sananvapauteen on rajoittunut pelkästään hänen tapaansa markkinoida asianajopalvelujaan. Markkinointitavan hyväksyttävyyttä on arvioitu niiden ohjeiden perusteella, joilla ammattikunta itse on katsonut aiheelliseksi rajoittaa omaa markkinointiaan ylläpitääkseen muun muassa ammattikuntansa arvostusta. Korkein oikeus katsoo, etteivät ohjeet ja niiden valvonta siihen kuuluvine sanktioineen suhteettomasti ole rajoittaneet A:n sananvapautta niillä suojeltavaan etuun nähden.

Johtopäätös

21. Edellä lausuttuun nähden Korkein oikeus katsoo, että kurinpidollisen rangaistuksen määräämiselle A:lle esillä olevissa olosuhteissa on ollut riittävät perusteet, että valvontalautakunta on toiminut harkintavaltansa puitteissa ja että rangaistuksen myötä tapahtunut puuttuminen A:n sananvapauteen ei tässä tapauksessa ole ollut suhteetonta sananvapauden käytölle asetetuilla rajoituksilla tavoiteltuihin päämääriin nähden. Tämän vuoksi varoitusta ei voida myöskään pitää kohtuuttomana seurauksena.

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Juha Häyhä (eri mieltä) ja Timo Esko. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Häyhä: Yhdyn siihen, mitä Korkeimman oikeuden enemmistön perustelujen kohdissa 1 - 9 on esitetty. Sen jälkeen kantani ilmenee seuraavasta: A:n ilmoituksissa mainituista kysymyksistä on käyty laajaa julkista keskustelua. A:lla on Suomen perustuslain 2 luvun 12 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan turvaaman sananvapauden vuoksi oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä julkisuudessa. Sananvapaus koskee A:ta kansalaisena eikä sitä rajoita se, että A kuuluu ammattinsa vuoksi jäsenenä Suomen Asianajajaliittoon. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenee, sananvapauden turva koskee myös markkinointia (ks. markt intern Verlag GmbH ja Klaus Beermann vastaan Saksa, tuomio 20.11.1989 ja Casado Coca vastaan Espanja, tuomio 24.2.1994).

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisun perustelujen mukaan A:lle on määrätty kurinpitoseuraamus sen vuoksi, että hänen katsottiin kyseisen liiton jäsenenä julkaisemillaan ilmoituksilla rikkoneen hyvän asianajajatavan edellyttämää moitteetonta ja asiallista markkinointia koskevaa liiton sisäistä ohjeistusta. A:n asianajajana harjoittaman markkinoinnin sävyn ja luonteen katsottiin olleen sen laatuista, että sitä ei voitu pitää asianajajakunnan arvon mukaisena. Asianajajaliiton valvontalautakunta perusti A:lle määräämänsä kurinpidollisen seuraamuksen asianajajista annetun lain (496/1958) 7 §:n 2 ja 4 momentteihin, hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 §:n 2 momenttiin ja 5 §:ään sekä asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden 1 ja 5 kohtiin.

Asianajajista annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan asianajajayhdistyksen valvontalautakunnan on määrättävä asianajajalle kurinpidollinen seuraamus, jos asianajajan todetaan menetelleen saman lain 5 §:n 1 momentin vastaisella tavalla. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan asianajajan tulee kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Hyvän asianajajatavan määrittelyssä keskeisessä asemassa ovat Suomen Asianajajaliiton toimesta vahvistetut, kyseisen liiton jäseniä velvoittavat hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (tapaohjeet) ja näiden ohjeiden soveltamista sekä tulkintaa koskeva valvontalautakunnan ratkaisukäytäntö. Asianajotoiminnan markkinointia koskevat lisäksi liiton valtuuskunnan 23.5.1997 vahvistamat ohjeet (markkinointiohjeet).

Tapaohjeiden 2 §:n 2 momentin mukaan asianajajan tulee esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti sekä niin hyvin tehtäviä suorittaessaan kuin muutoinkin välttää kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa ja vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Tapaohjeiden 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan antamien tiedotuksien tulee olla asiallisia sekä sisällön ja muodon puolesta moitteettomia. Saman pykälän 2 momentin mukaan mainonnasta ja tiedotuksista on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Markkinointiohjeiden 1 kohdan mukaan asianajotoimintaa koskevan mainonnan ja muun markkinoinnin on vastattava tosiasioita ja oltava asianajajakunnan arvon mukaista. Asiakashankintaa koskevan ohjeiden 5 kohdan mukaan asianajaja ei eräin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys, saa hankkia toimeksiantoja kääntymällä suoraan asianosaisen puoleen vireillä olevassa asiassa.

Valvontalautakunnan ratkaisun perusteluista ilmenee, ettei A:lle ole määrätty kurinpitoseuraamusta sen vuoksi, että hän on ilmaissut julkisuudessa mielipiteensä ilmoituksistaan ilmenevistä kysymyksistä. Kurinpidollinen seuraamus ei myöskään johda siihen, että A:n tulisi uusien kurinpitoseuraamusten uhan vuoksi pidättyä osallistumasta julkiseen keskusteluun tässä tarkoitetuista tai muista ajankohtaisista kysymyksistä sen enempää yksityisenä kansalaisena kuin asianajajanakaan. Valvontalautakunta on katsonut, että A:n julkaisemat ilmoitukset ovat luonteeltaan provosoivia ja kohdistuvat suoraan asianosaisiin. Valvontalautakunnan ratkaisussa on samalla aiemmin todettu, ettei asianajaja saa hankkia toimeksiantoja kääntymällä suoraan asianosaisen puoleen. Kuten valvontalautakunnan ratkaisun perusteluista ja sen soveltamista oikeusohjeista ilmenee, kurinpitoseuraamuksen kohteena ja syynä on ollut A:n tapa markkinoida asianajopalvelujaan eivätkä A:n ilmoituksissaan esittämät mielipiteet. Tämän vuoksi katson, ettei A:n oikeutta sananvapauden käyttöön ole loukattu häntä koskevassa kurinpitoasiassa.

Valvonta-asiassa A:n toimintaa on arvioitu asianajajakuntaa edustavan asianajajayhdistyksen sisäisesti hyväksymien ja vain asianajajaliiton jäsenyyteen hakeutuneiden henkilöiden noudatettavaksi tulevien ohjeiden kannalta. Kysymys siitä, onko A:n harjoittama asianajopalveluiden markkinointi asianajajakunnan arvon mukaista, on tapa- ja markkinointiohjeidenkin valossa arvostuksenvarainen ja asian ratkaisijalle siten harkintavaltaa jättävä kysymys.

Hyvää asianajajatapaa ja markkinointia koskevissa ohjeissa on kysymys kyseisen ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin käytäntöihin ja menettelyihin perustuvasta joustavaan muotoon kirjoitetusta normistosta. Hyvän asianajajatavan sisältö voi muuttua asianajotoimintaa koskevien olosuhteiden muuttuessa. Tämän vuoksi sen arviointi, koska tapa- tai markkinointiohjeita on rikottu, tapahtuu luontevimmin valvontalautakunnan toimesta.

Valvontalautakunta ei ole perusteluissaan ylittänyt sitä harkintavaltaa, joka sillä on soveltamiensa tapa- ja markkinointiohjeiden perusteella ollut käytettävissään arvioidessaan A:n menettelyä asianajopalveluiden markkinoinnissa. A:lle määrättyä varoitusta ei myöskään voida pitää kohtuuttomana kurinpidollisena seuraamuksena.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.