Työsopimus - Kilpailukielto

Diaarinumero:	S2001/884
Esittelypäivä:	17.10.2002
Taltio:	574
Antopäivä:	20.3.2003

Kiinteistönvälitysliikkeen työntekijä oli työsopimuksessaan sitoutunut kuuden kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä lukien olemaan muun muassa vastaanottamatta kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja henkilöiltä, jotka olivat olleet liikkeen asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla sopimuslauseke katsottiin työsopimuslain 16 a §:ssä (724/1990) tarkoitetuksi kilpailukieltosopimukseksi, jonka tekemiseen oli ollut laissa edellytetty työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy. (Ään.)

TSL 16 a § (724/1990)

Kiinteistönvälitystoimintaa harjoittava X Oy vaati A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena kilpailukiellon rikkomisesta heidän kuuden kuukauden palkkaansa vastaavan määrän laillisine korkoineen.

X Oy lausui kanteessaan, että A:n ja B:n myyntiedustajan työsopimuksiin oli sisältynyt kilpailunrajoituslauseke, jonka mukaan A ja B olivat sitoutuneet kuuden kuukauden aikana työsuhteensa päättymisestä lukien olemaan vastaanottamatta kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja henkilöiltä, jotka olivat olleet X Oy:n asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Edelleen A ja B olivat sitoutuneet siihen, etteivät he hoitaneet mainittuja välitystehtäviä henkilökohtaisesti tai muun henkilön tai yhtiön toimesta, jonka kanssa heillä oli intressiyhteys, eivätkä myöskään ryhtyneet toimiin näiden tehtävien hoitamiseksi tai hankkimiseksi ennen työsuhteen päättymistä tai kuuden kuukauden aikana sen päättymisen jälkeen.

X Oy lausui edelleen, että A:n ja B:n työsuhteet olivat päättyneet 25.1.1999. Tämän jälkeen 27.1.1999 A oli rekisteröity kiinteistönvälitystoimintaa harjoittavan Y Oy:n hallituksen jäseneksi ja toimitusjohtajaksi. B oli rekisteröity yhtiön hallituksen varajäseneksi ja oikeutetuksi yksin kirjoittamaan sen toiminimen. Y Oy oli ottanut hoitaakseen toimeksiantoja, joista X Oy:llä oli ollut myyntitoimeksiantosopimus. A ja B olivat siten Y Oy:n toiminnassa rikkoneet heitä sitovaa kilpailunrajoituslauseketta. Tuon rikkomuksensa perusteella A ja B olivat velvollisia suorittamaan kilpailunrajoituslausekkeen mukaisen korvauksen, joka oli kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A ja B kiistivät kanteen.

A ja B totesivat muun muassa, että työsuhteen jälkeistä ai- kaa koskeva kilpailukieltolauseke oli työsopimuslain 16a§:n (724/1990) 5 momentin nojalla mitätön, koska sopimuksen tekemiselle ei ollut ollut laissa edellytettyä työsuhteeseen liittyvää erityisen painavaa syytä. Tällaiseksi syyksi ei voitu katsoa tarkoitusta suojata kiinteistönvälitysliikkeellä olleita myyntitoimeksiantosopimuksia. Kiinteistönvälitystä harjoittavilla yhtiöillä ei yleensä ollut erityisiä liike- tai ammattisalaisuuksia, joita olisi tarvetta suojata. Työsuhteen jälkeinen kilpailu asiakkaista kuului vapaaseen kilpailuun.

A ja B totesivat vielä, että korvausta tuli joka tapauksessa kohtuullistaa.

Käräjäoikeus lausui, että työsopimuslain 16 a §:n mukaan työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voitiin sopimuksella rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työ- suhteen lakattua työsopimus jonkun kanssa, joka harjoitti määrätynlaista työnantajan kanssa kilpailevaa elinkeinoa, ammattia tai muuta toimintaa, taikka harjoitti omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Erityisen painavaa syytä arvioitaessa oli otettava muun ohella huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtui liike- tai ammattisalaisuuden ylläpitämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta sekä työntekijän asema ja tehtävät. Kilpailukieltosopimus sai normaalitapauksessa rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kilpailukieltosopimusta käytettäisiin yleisesti kiinteistönvälitysalalla. Käräjäoikeus totesi nyt kysymyksessä olevasta sopimusehdosta, että se ei rajoittanut A:n ja B:n oikeutta tehdä työsuhteen päätyttyä kilpaileva työsopimus tai ryhtyä itse harjoittamaan kilpailevaa toimintaa.

Käräjäoikeuden mukaan kysymys olikin siitä, oliko X Oy voinut rajoittaa A:n ja B:n toiminta- ja kilpailuvapautta siten, että he eivät olleet saaneet kuuden kuukauden aikana työsuhteensa päättymisen jälkeen ottaa uuden yrityksensä Y Oy:n asiakkaiksi sellaisia asiakkaita, jotka heidän työsuhteensa päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana olivat olleet heidän entisen työnantajansa X Oy:n asiakkaita. Käräjäoikeus katsoi, että rajoituksen merkitys oli ollut lähinnä siinä, että uuden yrityksen toimintaa ei käynnistettäisi X Oy:n asiakkailla, joiden toimeksiantoihin yhtiö oli joutunut sijoittamaan varoja, vaan uuden yrityksen asiakkaat oli kuuden ensimmäisen kuukauden aikana täytynyt hankkia muualta. Tässä mielessä rajoitus oli perusteltu ja toisaalta työntekijän kannalta siinä määrin vähäinen, että sitä ei voitu pitää työnantajan asettamana kohtuuttomana rajoitteena, jota A ja B olisivat voineet pitää itseään sitomattomana ja oikeudellisesti mitättömänä.

A ja B olivat käytännössä käynnistäneet Y Oy:n kiinteistön- välitystoiminnan. A oli asemansa perusteella vastuussa siitä, että Y Oy oli vastaanottanut ja hoitanut X Oy:n entisiä asiakkaita. B:n vastuu rajoittui hänen hoitamiinsa X Oy:n entisiin asiakkaisiin. Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat menettelyllään syyllistyneet sopimusrikkomukseen. Käräjäoikeus kohtuullisti sovittua sopimussakkoa ja velvoitti A:n ja B:n suorittamaan X Oy:lle heidän kahden kuu-kauden palkkaansa vastaavan määrän, joka A:n osalta oli 38555 markkaa ja B:n osalta 25 303 markkaa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Aila Häkkinen.

A ja B sekä X Oy valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion perusteluja eikä lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Nikula, Hannu Rimmanen ja Jouko Valtonen.

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A ja B vaativat, että X Oy:n kanteet hylätään. X Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Työsopimuksiin sisällytetyn ehdon mukaan A ja B olivat sitoutuneet kuuden kuukauden aikana myyntiedustajan työsuhteensa päättymisestä lukien pidättäytymään vastaanottamasta ja hoitamasta kiinteistönvälitystoimeksiantoja henkilöiltä, jotka olivat olleet työnantajan X Oy:n asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Kiellon rikkomisesta seurasi työnantajalle aiheutuneen vahingon korvausvelvollisuus. Vahingon katsottiin vastaavan työntekijän kuuden kuukauden palkkaa ellei muuta osoitettu.

Riidatonta on, että A ja B ovat välittömästi työsuhteittensa päätyttyä ryhtyneet jatkamaan kiinteistönvälitystoimintaa perustetun Y Oy:n lukuun. He ovat tuolloin edellä selostettua työsopimusehtoa rikkoen vastaanottaneet ja hoitaneet myös sellaisten asiakkaiden toimeksiantoja, jotka olivat aikaisemmin olleet X Oy:n asiakkaina. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n ja B:n maksamaan vahingonkorvausta kilpailukiellon rikkomisesta määrän, joka on soviteltu vastaamaan kahden kuukauden palkkaa.

Oikeudellinen erimielisyys koskee sitä, onko työntekijän toimintaa rajoittanutta ehtoa pidettävä työsopimuslain (320/1970) 16 a §:ssä (724/1990) tarkoitettuna kilpailukieltosopimuksena ja, mikäli näin havaitaan olevan, onko ehdon sisällyttämiselle työsopimukseen ollut lainkohdassa tarkoitettu erityisen painava syy.

Kilpailukieltosopimuksella tarkoitetaan 16 a §:ssä sopimusta, joka rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen lakattua työsopimus jonkun kanssa, joka harjoittaa määrätynlaista työnantajan kanssa kilpailevaa elinkeinoa, ammattia tai muuta toimintaa. Sama koskee työntekijän oikeuden rajoitusta omaan lukuunsa harjoittaa tällaista toimintaa. Kun sääntelyn lähtökohtana on ollut suojata työntekijää perusteettomilta ja liian pitkälle meneviltä rajoituksilta työsuhteen päätyttyä, kilpailukieltosopimuksen piiriin on syytä sisällyttää myös sellaiset ehdot, jotka - vaikkakaan eivät estä uuden työsopimuksen solmimista tai yritystoiminnan käynnistämistä - kuitenkin tavalla tai toisella kaventavat mahdollisuuksia samalla alalla toimimiseen. Nyt kysymyksessä olevaa työsopimusehtoa on siten pidettävä 16 a §:ssä tarkoitettuna kilpailukieltosopimuksena, jollaiseksi se ehdon muotoilusta päätellen lienee myös työnantajapuolella ymmärretty.

Kilpailukieltosopimuksen pätevyys edellyttää työsuhteeseen liittyvää erityisen painavaa syytä. Lain esitöistä (HE57/1990 vp. s. 3) ilmenee, että asiaa on arvosteltava kummankin sopimuspuolen kannalta: "Samalla kun tunnustetaan työnantajan tarve estää tärkeiden tietojen ja tietämyksen siirtyminen kilpailevaan toimintaan myös työsopimuksiin liittyviä kilpailun rajoittamista tarkoittavia lausekkeita käyttäen, on otettava huomioon myös työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeus vapaasti valita työpaikkansa."

Edellytyksenä kilpailukiellon käytölle tulee siten olla työnantajan tarve, joka liittyy työsuhteeseen. Pelkästään pyrkimys estää tai rajoittaa kilpailua taikka sitoa perusteettomasti työntekijä työpaikkaansa eivät ole hyväksyttäviä syitä kilpailukiellolle. Kieltoon voi sen sijaan antaa aihetta työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksien suojaaminen.

Työsuhteen aikana työntekijä on velvollinen välttämään kaikkea, mikä olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle. Hän ei ole oikeutettu käyttämään hyödykseen eikä ilmaisemaan työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia eikä hän saa ryhtyä työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaiseen kilpailutekoon, joka ilmeisesti vahingoittaisi työnantajaa. Kyseiset työntekijän velvoitteet eivät koske työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa. Nykyisin työntekijällä ei ole myöskään rikosoikeudellista vastuuta, jos yrityssalaisuuden rikkominen on tapahtunut palvelusajan päätyttyä. Tältä osin työnantaja voi siten ainoastaan työsopimuksen kilpailukieltoehdolla pyrkiä suojelemaan salassa pidettäviä liikearvojaan.

Työsopimuksen osapuolet voivat pääsääntöisesti järjestää välinsä sopimuksin, ellei työsopimusta koskevasta lainsäädännöstä tai työehtosopimuksesta muuta johdu. Lain pakottavat säännökset, jotka rajoittavat osapuolten vapautta solmia uusi työsopimus, valita sopimuskumppaninsa tai päättää uuden työsopimuksen sisällöstä, on ymmärrettävä poikkeusluonteisina. Työntekijän kannalta mahdollisuuden ammattitaidon ja osaamisen vapaaseen käyttöön uudessa työpaikassa tai yrittäjänä tulee siksi olla selvänä lähtökohtana kilpailukieltosopimuksia arvioitaessa. Siitä seuraa, että työntekijän toimintaa työsuhteen päätyttyä voidaan liike- ja ammattisalaisuuksien ollessa kyseessä rajoittaa vain siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä lailla suojattujen liikesalaisuuksien turvaamiseksi.

Esillä olevan asian ratkaisu riippuu toisaalta siitä, ovatko A ja B työsuhteen kestäessä voineet saada tietoonsa sellaisia X Oy:n liiketoimintaan liittyviä salassa pidettäviä seikkoja, joiden hyväksikäyttö kilpailevassa toiminnassa vahingoittaisi yhtiötä. Toisaalta kysymys on kilpailukiellon aiheuttamista rajoituksista A:n ja B:n toiminnalle Y Oy:ssä.

Liikesalaisuuksina pidetään yleensä sellaisia yritykselle ominaisia, sen liiketoimintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja ja joiden salassa pitämisellä on merkitystä yritykselle. Kiinteistönvälitysalan myynti-edustajalle kertyy runsaasti sellaista yleistä tietoa ja kokemusta markkinaolosuhteista, hinnoittelusta ja palkkioista, jota edustajan on voitava hyödyntää myöhemmässä toiminnassaan. Toisessa asemassa saattavat olla tiedot asiakkaista ja myyntikohteista.

Kattavat tiedot vireillä olevista toimeksiannoista ehtoineen kuuluvat epäilemättä kiinteistönvälitysliikkeen varjeltavien liikesalaisuuksien piiriin. Huomioon on otettava toisaalta se panostus, joka toimeksiantojen hankkimiseen kilpailutilanteessa on tarvittu, ja toisaalta se perusteeton hyöty ja ansioton kilpailuetu, joka asiakastiedoista kilpailijalle koituisi. Kilpailukieltosopimukselle on X Oy:n näkökulmasta ollut tarvetta varsinkin, kun otetaan huomioon, että myyntiedustajat ovat avainasemassa asiakassuhteiden kannalta.

A:n ja B:n sopimuksiin sisällytetty kilpailukieltoehto ei ole estänyt työn jatkamista kiinteistönvälitysalalla eikä siten ammattitaidon ja kokemuksen hyödyntämistä. Rajoitus on pelkästään tähdännyt työnantajan vireillä olevien toimeksiantojen ja tuoreiden asiakastietojen hyväksikäytön torjumiseen verraten lyhyenä ylimenokautena työsuhteen päätyttyä. Tampereen kokoisen kaupungin kiinteistönvälitysmarkkinoiden osalta rajoituksen taloudellinen merkitys A:n ja B:n toiminnalle ei ole voinut olla olennainen.

Korkein oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevalle, sisällöltään työnantajan perusteltua tarvetta vastaavalle kilpailukieltosopimukselle on ollut työsopimuslain 16 a §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. Kilpailukieltoa on pidettävä pätevänä ja sen rikkomisesta määrättyä seuraamusta kohtuullisena.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Mikko Tulokas, Mikael Krogerus ja Juha Häyhä. Esittelijä Petteri Mikkola (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Mikkola: Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko A:n ja B:n työsopimuksiin sisältynyt sopimuslauseke työsopimuslain (320/1970) 16 a §:ssä tarkoitettu kilpailukieltosopimus.

Sopimuslausekkeen mukaan A ja B olivat sitoutuneet kuuden kuukauden aikana työsuhteensa päättymisestä lukien olemaan vastaanottamatta kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja henkilöiltä, jotka olivat olleet X Oy:n asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Edelleen he sitoutuivat olemaan hoitamatta edellä mainitunlaisten henkilöiden antamia, kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja henkilökohtaisesti tai muun henkilön tai yhtiön toimesta, jonka kanssa heillä oli intressiyhteys sekä ryhtymättä toimiin tällaisten toimeksiantojen hankkimiseksi tai hoitamiseksi ennen työsuhteen päättymistä tai kuuden kuukauden aikana sen päättymisen jälkeen.

A ja B ovat siten sitoutuneet kuuden kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä lukien olemaan vastaanottamatta, hankkimatta ja hoitamatta kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja henkilöiltä, jotka olivat olleet X Oy:n asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana.

Työsopimuslain 16 a §:n mukaan työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan sopimuksella (kilpailukieltosopimus) rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsuhteen lakattua työsopimus jonkun kanssa, joka harjoittaa määrätynlaista työnantajan kanssa kilpailevaa elinkeinoa, ammattia tai muuta toimintaa; tai harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen 57/1990 mukaan tällaisilla sopimuksilla on eri syistä johtuen pyritty rajoittamaan kilpailua.

Näin ollen, jotta kysymys on lainkohdassa tarkoitetusta kilpailukieltosopimuksesta, sopimuksen tulee kohdistua työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan sekä rajoittaa kilpailua ja työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia.

Nyt kysymyksessä oleva sopimuslauseke kohdistuu A:n ja B:n työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan. Lisäksi sopimuslauseke rajoittaa kilpailua, koska A ja B eivät voi uudessa toimessaan joko työntekijänä tai ammatinharjoittajana vapaasti valita asiakkaitaan. Samalla se rajoittaa myös A:n ja B:n ammatinharjoitusoikeutta.

Oikeuteen tehdä työsopimus kuuluu oikeus valita, tekeekö työsopimuksen, kenen kanssa sen tekee sekä, laissa ja työehtosopimuksessa mainituin rajoituksin, minkä sisältöisen työsopimuksen tekee. Jos näitä oikeuksia rajoitetaan, rajoitetaan myös työntekijän oikeutta tehdä työsopimus. Nyt kysymyksessä oleva sopimuslauseke rajoittaa A:n ja B:n oikeutta sopia työsopimuksen keskeisestä sisällöstä nimittäin työtehtävien sisällöstä, koska se rajoittaa heitä vapaasti sopimasta työtehtäviin kuuluvista kaikkien mahdollisten asiakkaiden toimeksiantojen hoitamisesta. Näin ollen se rajoittaa myös heidän oikeuttaan tehdä työsopimus.

Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että kysymyksessä oleva sopimuslauseke on työsopimuslain 16a§:ssä tarkoitettu kilpailukieltosopimus.

Tämän jälkeen on ratkaistava se, ovatko kilpailukieltosopimuksen tekemiselle olleet olemassa työsopimuslain 16 a §:ssä säädetyt edellytykset.

Työsopimuslain 16 a §:n 1 momentin mukaan kilpailukieltosopimus voidaan tehdä vain työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä. Pykälän 2 momentin mukaan erityisen painavaa syytä arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liike- tai ammattisalaisuuden ylläpitämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta sekä työntekijän asema ja tehtävät. Pykälän 5 momentin mukaan kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin näitä säännöksiä.

Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä 57/1990 todetaan lain tavoitteista muun muassa, että työsuhteen päättymisen jälkeen noudatettavat kilpailunrajoitukset pyritään saattamaan järkeviin mittasuhteisiin sopimuksen aikana voimassa olevaan lakisääteiseen kilpailukieltoon verrattuna. Lain 16 §:n 1 momentin mukaan työntekijä ei saa tehdä sellaista työtä eikä muutoinkaan harjoittaa sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

Hallituksen esityksen mukaan kilpailukieltosopimuksen sallittavuus on perustelluinta sellaisissa työsuhteissa, joissa työnantaja harjoittaa tuotekehitys-, tutkimus- ja muuta vastaavaa toimintaa ja tähän liittyen työnantajalla on sellaista tietämystä ja tietotaitoa, jota vastaavalla alalla toimivilla muilla työnantajilla ei ole yleisesti käytössä. Tässä arvioinnissa vaikuttaa myös yrityksen toimiala. Kilpailukieltosopimusten tekeminen voidaan arvioida sallittavammaksi sellaisilla toimialoilla ja työtehtävissä, joissa tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat olennaisia tekijöitä tuotantotoiminnassa.

Hallituksen esityksessä lausutaan edelleen, että työnantajan edun mukaista on kilpailusyistä yrittää pitää salassa omaa erityistietämystään tai tietotaitoaan taikka jotain kolmatta tahoa, ennen kaikkea työnantajan asiakkaita, koskevaa tietoa. Asiakaskunnan säilyttäminen voi olla myös syynä kilpailukieltosopimuksen tekemisen tarjoamiselle työntekijälle. Kilpailukieltosopimuksella voidaan tähdätä myös puhtaasti kilpailun rajoittamiseen alalla. Kyseisissä tilanteissa työsuhteeseen liittyvän erityisen painavan syyn voidaan perustellummin arvioida olevan olemassa silloin, kun kilpailukieltosopimuksella pyritään suojaamaan kolmannen osapuolen, yrityksen asiakkaan, etuja ja asemaa. Erityisen vähän puolestaan on lähtökohtaisesti löydettävissä perusteluja sille, että kilpailukieltosopimus olisi hyväksyttävissä keinona rajoittaa vapaata kilpailua. Tässä yhteydessä hallituksen esityksessä on viitattu kilpailunrajoituksista annetun lain (709/88) 1 §:ään, jossa säädetään terveen ja taloudellisen kilpailun turvaamisesta vahingollisilta kilpailun rajoituksilta sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (1061/78) 1 §:ään, jossa säädetään toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomasta menettelystä.

Vielä hallituksen esityksessä todetaan, että sen seikan arvioinnissa, onko olemassa työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy kilpailukieltosopimuksen tekemiseen, on otettava huomioon myös työntekijän asema ja työtehtävät työnantajan palveluksessa. Kilpailukieltosopimuksen tekeminen saattaa olla perusteltua silloin, kun työntekijä on yrityksessä sellaisessa asemassa, että hän saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suojattavaa tietoa taikka hänelle karttuu vastaavanlaista tietoa ja muuta teknistä osaamista. Tiedon ja taidon tulee kuitenkin olla laadultaan sellaista, että sen salassapitäminen elinkeino- ja kilpailulainsäädäntö huomioon ottaen on hyväksyttävää.

Laissa on siten asetettu pääsäännöksi, että kilpailukieltosopimuksen käyttö työsopimuksissa on kiellettyä. Kilpailukieltosopimukseen vetoavan työnantajan on osoitettava, että kilpailukieltosopimuksen tekemiselle ovat olleet olemassa laissa säädetyt edellytykset.

Kuten edellä on todettu, nyt kysymyksessä olevassa kilpailukieltosopimuksessa A ja B ovat sitoutuneet kuuden kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä lukien olemaan vastaanottamatta, hankkimatta ja hoitamatta toimeksiantoja asiakkailta, jotka ovat olleet X Oy:n asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai työsopimuksen päättymistä lähinnä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana.

X Oy:n mukaan kilpailukieltosopimuksella on ollut tarkoitus suojata sen asiakastoimeksiantoja. Käytännössä kilpailukieltosopimuksella on ollut tarkoitus estää entisiä työntekijöitä käyttämästä työsuhteen jälkeen hyväkseen asiakassuhteitaan ja X Oy:n asiakastietoja.

Arvioitaessa sitä, onko X Oy:llä ollut sen ilmoittama työsuhteesta johtuva erityisen painava peruste kilpailukieltosopimuksen tekemiseen, on kiinnitettävä huomiota X Oy:n toimialaan ja suojan tarpeeseen sekä työntekijöiden A:n ja B:n asemaan ja tehtäviin yrityksessä. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota X Oy:n hallussa olleiden asiakastietojen laatuun.

Edelleen on otettava huomioon työsopimuslain 16 §:n 1 momentti, jonka mukaan työntekijä ei saa työnantajan luvatta tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa muutoinkaan sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa, ja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §, jonka mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä, sekä kilpailunrajoituksista annetun lain 1 §:n säännökset terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamisesta vahingollisilta kilpailunrajoituksilta, sekä erityisesti kuluttajien edun ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaamisesta.

A ja B ovat olleet X Oy:ssä kiinteistönvälittäjinä. Kiinteistönvälitysala ei kuulu sellaisiin hallituksen esityksessä mainittuihin toimialoihin, joissa harjoitetaan tuotekehitys-, tutkimus- tai muuta vastaavaa toimintaa ja joissa sen vuoksi on sellaista tietämystä ja tietotaitoa, jota vastaavalla alalla toimivilla muilla työnantajilla ei ole yleisesti käytössä. Alalle eivät myöskään ole ominaisia tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen. Tästä syystä kiinteistönvälitysala ei lähtökohtaisesti ole sellainen ala, jolla olisi selkeästi tarvetta kilpailusyistä pitää salassa omaa tietämystään tai tietotaitoaan taikka asiakkaita koskevaa tietoa.

X Oy:n hallussa olleet asiakastiedot koskevat lähinnä asiakkaiden osto- tai myyntitarpeita ja yhteystietoja. Lisäksi A:lla ja B:llä on ollut mahdollista saada tiedot toimeksiantojen kestoista ja hinnoista, jotka kiinteistöalalla ovat yleisestikin tiedossa. Tällainen tieto ei ole sellaista, jota olisi asiakkaiden edun nimessä salattava ja jonka käyttäminen aiheuttaisi vahinkoa X Oy:n asiakassuhteille. Tällaisen yleisluontoisen tiedon suojaamiselle X Oy:n väittämänä liikesalaisuutenakaan ei ole erityisen painavia syitä. Tietojen käyttämistä palveluksien tarjoamiseen X Oy:n asiakaskunnalle ei myöskään sellaisenaan voida pitää hyvän liiketavan vastaisena.

Kiinteistönvälittäjän kiinteistönvälitystoimeksiantoon perustuva suhde asiakkaisiinsa ja kiinteistönvälittäjien asiakkailtaan saamat tiedot eivät ole sen laatuisia, että asiakas olisi käytännössä pakotettu jatkamaan toimeksiantoa hänen kanssaan huolimatta siitä, että kiinteistönvälittäjä ei enää olisi asiakkaan valitseman kiinteistönvälitysliikkeen palveluksessa tai että asiakkaalle aiheutuisi kiinteistönvälittäjän vaihtamisesta vähäistä enempää haittaa. A:n ja B:n ei voida siten katsoa X Oy:n palveluksessa hoitamiensa toimeksiantojen tai sen asiakastietojen perusteella pääsevän työsuhteensa päättymisen jälkeen X Oy:öön nähden sellaiseen kilpailuasemaan, että X Oy:llä olisi erityisen painava syy suojata asiakastoimeksiantojaan. Yksin sitä, että A ja B voivat kilpailla nimenomaan X Oy:n asiakkaista, jotka voivat vapaasti valita, haluavatko toimeksiantonsa hoitajaksi X Oy:n työntekijän vai heitä ehkä aiemmin palvelleen A:n tai B:n, ei ole erityisen painavaa syytä suojata.

Edellä mainituilla perusteilla asiakastoimeksiantojen ja asiakastietojen suojaaminen ei ole terveen ja toimivan kilpailun kannalta erityisen tarpeellista, päinvastoin kilpailukieltosopimuksen voidaan katsoa rajoittavan kilpailua ilman työsopimuslain 16 a §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Sen vuoksi Korkein oikeus katsonee, että X Oy:llä ei ole ollut työsuhteesta johtuvaa erityisen painavaa syytä kilpailukieltosopimuksen tekemiselle. Kilpailukieltosopimus on siten mitätön ja X Oy:n kilpailukieltosopimuksen rikkomiseen perustunut kanne on hylättävä.

Näillä perusteilla hovioikeuden tuomiota muutettaneen.

X Oy:n kanne hylättäneen. A ja B vapautettaneen vahingonkorvausvelvollisuudesta X Oy:lle.

Oikeusneuvos Raulos: Hyväksyn mietinnön.