Turvaamistoimi - Saarto

Diaarinumero:	S99/1042
Esittelypäivä:	28.8.2000
Taltio:	2179
Antopäivä:	2.10.2000

Suomen Merimies-Unioni r.y. oli toimeenpannut saarron, jonka kohteena oli virolainen kauppa-alus. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla saarron kieltämiselle turvaamistoimena ei ollut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisia edellytyksiä.

OK 7 luku 3 §

Suomen Merimies-Unioni r.y. (SMU) asetti 11.12.1998 virolaisen varustamon Estonian Shipping Company Ltd:n (ESCO) omistaman linjaliikennettä reitillä Muuga (Viro)-Helsinki-Aarhus (Tanska) harjoittaneen MV Rakvere -nimisen aluksen saartoon sen saavuttua Helsingin satamaan. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. (AKT) ryhtyi tukitoimenpiteisiin ja Finnsteve Oy:n työntekijät kieltäytyivät sen pyynnöstä purkamasta ja lastaamasta alusta. Alus lähti samana päivänä Aarhusiin. SMU pyysi Tanskan merimiesunionilta tukitoimenpiteitä. Tanskassa alus asetettiin pyynnön mukaisesti saartoon lastin purkamisen jälkeen.

ESCO vaati, että

- käräjäoikeus 2 000 000 markan sakon uhalla kieltää SMU:ta ja AKT:tä vaatimasta sovellettavaksi MV Rakverellä aluksen miehistön ja ESCO:n välillä Kansainvälisen Kuljetustyöntekijöiden Liiton (ITF) Athens Policy 1995 -nimisen julkilausuman mukaista palkkatasoa, minkä vaatimuksen tueksi SMU on toimeenpannut saarron ja AKT ryhtynyt tukitoimiin,

- käräjäoikeus 2 000 000 markan sakon uhalla kieltää SMU:ta ja AKT:tä jatkamasta saartoa sekä tässä tarkoituksessa velvoittaa SMU:n heti lopettamaan MV Rakveren ja ESCO:n Helsingin ja Aarhusin väliseen ro-ro liikenteeseen kohdistuvan saarron ja AKT:n peruuttamaan tukitoimenpiteensä ja ilmoittamaan Finnsteve Oy:n ahtaajille, että MV Rakvere on lastattava ja purettava Helsingissä, ja

- käräjäoikeus velvoittaa SMU:n peruuttamaan Tanskan merimiesunionille antamansa pyynnön tukitoimenpiteistä, jotta alus voi jatkaa liikennettään.

SMU ja AKT loukkasivat menettelyllään ESCO:n oikeutta MV Rakveren kaupalliseen käyttöön ja oikeutta vapaan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. ESCO tulisi myöhemmin vaatimaan SMU:lta korvausta saartotoimenpiteiden aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Koska lainvoimaisen päätöksen saaminen tulisi kestämään 3 - 5 vuotta, ESCO:n oikeus tulee turvata oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla.

ESCO:n miehistön palkkaukseen sovelletaan aluksen kotimaan lipun eli Viron lakia. Tämän vuoksi SMU:n toimeenpanema saarto, jossa vaaditaan suomalaisten merimiesten työehtosopimusten bruttopalkkojen soveltamista MV Rakverella, on lainvastainen. Koska saarron tarkoituksena on saada vastapuoli tekemään pätemätön ja lainvastainen sopimus, saarto on Suomen lain mukaan lainvastaista pakottamista.

SMU:lla ei ole puhevaltaa, koska varustamon ja aluksen miehistön välillä ei ole työtaisteluriitaa. ITF:n Ateena-politiikan toimintaohjeet eivät oikeuttaneet SMU:ta saarron toimeenpanoon, vaan ne edellyttävät ristiriitatilanteessa neuvotteluja ja tarvittaessa välimiesmenettelyä. Ateena-politiikka on myös Suomen lain vastaista, koska se perustuu kabotaashiin, missä eri maiden merimiesunionit keskenään päättävät, kuka saa harjoittaa merenkulkua tietyllä liikennealueella ja millä ehdoilla. Koska miehistön palkkaus ylittää Kansainvälisen työjärjestön (ILO) suositukset, saartoa ei ole toimeenpantu hyväksyttävien ammatillisten etujen saavuttamiseksi, vaan lainvastaisesti kilpailutarkoituksessa. SMU:n ja AKT:n saartotoimenpiteet loukkaavat myös Euroopan unionin ja Viron välisen assosiaatiosopimuksen 53 artiklaa ja Euroopan neuvoston asetusta n:o 3577/92.

SMU vaati hakemuksen hylkäämistä.

SMU katsoi, että perusoikeustasoisena voimassa olevaa työtaisteluoikeutta ei voida rajoittaa hakemuslainkäytön piiriin kuuluvassa summaarisessa menettelyssä. ESCO ei ollut myöskään ilmoittanut, mikä olisi se oikeus, jonka turvaamista se halusi. Mahdollista oikeutta vahingonkorvaukseen ei voitu pitää ESCO:lla olevana parempana oikeutena, joka voitaisiin turvata oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla.

SMU:n tarkoituksena ei ollut saarrollaan estää ESCO:a harjoittamasta linjaliikennettä Suomesta ja Suomeen eikä aluksen saartoa ollut toteutettu siten, että sen vapaa liikkuminen estettäisiin. SMU:n tavoitteena on ollut saada aikaan hyväksyttävä työehtosopimus, jolla määrättäisiin aluksella työskentelevien merimiesten työsuhteen ehdoista. SMU:lla on ollut oikeus esittää vaatimuksia, koska MV Rakvere on säännöllisessä linjaliikenteessä Suomen ja Tanskan välillä kulkeva alus. SMU:n tietojen mukaan aluksella ei ollut voimassa olevaa työehtosopimusta eikä SMU ollut esittänyt kohtuuttoman työehtosopimuksen tekemistä. SMU on pitänyt uuden sopimuksen lähtökohtana sellaista palkkatasoa, jota vastaavalla linjalla ja vesialueella liikennöivillä muilla aluksilla noudatetaan. Tämä perustuu ITF:n hyväksymään niin sanottuun Ateena-politiikkaan. Kiistassa on kyse pelkästään työehtosopimuksen tekemisestä eli normaalista työmarkkinaosapuolten välisestä eturistiriitatilanteesta eikä oikeudesta linjaliikenteen harjoittamiseen. Saarto on laillinen työtaistelumuoto Suomessa. Toimeenpannussa saarrossa ei ole sellaista poikkeuksellista piirrettä, joka voisi vaikuttaa saarron ja siihen liittyvän myötätuntotaistelun laillisuuteen. Saarto ei ole myöskään tullut yllätyksenä, sillä SMU ilmoitti jo vuonna 1996 ESCO:lle yhdessä tanskalaisten ja ruotsalaisten veljesjärjestöjen kanssa, että ne haluavat neuvotella pohjoismaiden välillä liikennöivien ESCO:n alusten kattamisesta hyväksyttävää tasoa olevalla työehtosopimuksella. ESCO:lle asetettiin elokuussa 1998 lähetetyssä kirjeessä määräaika 15.9.1998, mihin mennessä siltä odotettiin vastausta uhalla, että SMU tulee muutoin ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin vaatimustensa tukemiseksi. ESCO on kieltäytynyt neuvottelemasta SMU:n kanssa työehtosopimuksen tekemisestä.

Koska MV Rakvere on kansainvälisessä liikenteessä, aluksen lippuvaltion työsuhteiden ehtojen tasolla tai lippuvaltion elintasolla ei ole merkitystä asiassa. ESCO liikennöi Suomen ja Tanskan välisellä reitillä käyttäen moninkertaisesti halvempaa työvoimaa kuin esimerkiksi suomalaiset alukset, mutta saa samanaikaisesti kansainvälistä tasoa olevat rahdit. Jos miehistön jäsenten kotivaltioissa vallitseva alhaisempi elin- ja palkkataso katsottaisiin parempien työehtojen vaatimisen esteeksi, se johtaisi sosiaalisen polkumyynnin ja halpatyövoiman käytön hyväksymiseen. SMU ammattiliittona ei tarvinnut yksittäisten työntekijöiden valtakirjoja tai suostumuksia esittäessään työnantajalle työehtosopimuksen tekemistä koskevan vaatimuksen.

AKT vaati hakemuksen hylkäämistä.

AKT on ryhtynyt myötätuntotaisteluun tukeakseen SMU:n laillista työtaistelua. Myötätuntotaistelu on Suomen oikeusjärjestyksen mukaan laillinen työtaistelutoimenpide, koska sitä ei ole erikseen kielletty. Muilta osin AKT yhtyi SMU:n asiassa esittämään.

Käräjäoikeus katsoi, että hakemuksessa tarkoitetulla SMU:n ja AKT:n menettelyllä on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetusti hakijan oikeutta heikentäviä vaikutuksia. Tällainen haitanvaara oli myös alkanut, osittain jo toteutunut ja vielä uhkaamassa. Tämän vuoksi hakijan kuvaama oikeus ja seuraamus sen loukkaamisesta voitiin sinänsä vahvistaa ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla.

Käräjäoikeus totesi, että elinkeinon harjoittamisen oikeus on lukuisten niin työmarkkinoita kuin muitakin toiminnan alueita koskevien sekä kansallisten että kansainvälisten säännösten ja sopimusten rajoittamaa. SMU on sen säännöistä ilmenevän tarkoituksensa ja toimintamuotojensa mukainen ammattijärjestö. SMU kuuluu jäsenenä ITF:ään ja toteuttaa osaltaan ITF:n toiminnan tavoitteita ja tarkoitusta. Ammattijärjestön toimintavapaus ja riippumattomuus on turvattu paitsi kansallisen lainsäädännön, myös Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja määräysten perusteella. Ammattijärjestöllä on oikeus neuvotella ja solmia työehtosopimuksia. Tässä tarkoituksessa myös SMU:lla on oikeus vaatia työehtosopimusneuvotteluja ja työehtosopimuksen solmimista ja käyttää vaatimustensa tueksi painostustarkoituksessa laillisia työtaistelutoimenpiteitä.

ESCO on ilmoittanut MV Rakveren miehistöllä olevan voimassaolevat työehtosopimukset, joiden taso ylittää ILO:n suositustason, mutta alittaa SMU:n mukaan 3-5 kertaisesti muilla vastaavilla ja samalla vesialueella liikennöitävillä aluksilla maksettavan palkan. SMU on ilmoittanut saarron tarkoituksena olevan solmia MV Rakverelle sellainen hyväksyttävää tasoa oleva työehtosopimus kuin muut vastaavilla aluksilla Itämerellä liikennöivät varustamot soveltavat. Toimintaohje perustuu SMU:n hyväksymään ITF:n niin sanottuun Ateena-politiikkaan, joka on osa niin sanottua From Oslo to Delhi -politiikkaa, minkä tarkoituksena on ITF:n mukaan vastustaa eurooppalaisilla aluksilla tapahtuvaa halpaan työvoimaan perustuvaa epäreilua kilpailua ja sosiaalista polkumyyntiä.

SMU:n mukaan kyse ei ollut siitä, että alukselle vaadittaisiin solmittavaksi suomalaista tasoa olevat työehtosopimukset. Huolimatta siitä, että MV Rakvere on Viron lipun alla kulkeva alus, SMU:lla on asemansa perusteella oikeus valvoa, millaisia työehtosopimuksia aluksella noudatetaan ja oikeus myös solmia varustamon kanssa miehistölle toinen työehtosopimus, mikäli voimassaolevaa sopimusta ei voitaisi pitää hyväksyttävänä. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden mukaan SMU ei tarvitse toimenpiteelleen miehistön erillistä valtuutusta, vaan valtuutus tulee siitä, että MV Rakvere harjoittaa säännöllistä linjaliikennettä Suomen ja Tanskan välillä. Sitä, että alus on esitettyjen liikennöintiraporttien mukaan poikennut välillä myös Virossa, ei ole asiassa merkitystä, koska pääasiallinen liikennöinti on tapahtunut Helsingin ja Aarhusin välillä.

SMU on toimeenpannut saarron AKT:n ja tanskalaisen veljesjärjestön tuella ja se on tarkoittanut sitä, ettei alusta ole lastattu Helsingissä ja Aarhusissa. MV Rakverella on ollut saarron estämättä täysi vapaus kulkemiseen. Riidatonta on myös se, ettei SMU ole millään tavalla estänyt aluksen miehistön työskentelyä aluksella ja sen hyväksi. Saarto on toimeenpantu tavanomaisia menettelytapoja noudattaen. Saarron mahdollisuudesta on myös ennen sen toimeenpanoa ilmoitettu ESCO:lle kuten SMU:n elokuussa 1998 hakijalle lähettämästä kirjeestä ilmenee. Saarto ja myötätuntotaistelu ovat sinänsä luvallisia ja laillisia työtaistelutoimenpiteitä Suomessa, koska niitä kieltävää säännöstä ei ole, eikä osapuolten välillä myöskään ole työtaistelutoimenpiteen kieltävää sopimusta.

Käräjäoikeus katsoi, että tämän turvaamistoimen yhteydessä on keskeisesti arvioitava se seikka, onko SMU:n MV Rakvereen kohdistama saarto perusteineen ja tavoitteineen työtaistelutoimenpiteen perusoikeusluonteisuus huomioon ottaen niin selvästi oikeudenvastainen, että se olisi kiellettävissä turvaamistoimenpiteellä. Sen sijaan käräjäoikeuden toimivaltaan tässä asiassa ei kuulunut lopullisesti ratkaista, kumpi osapuoli oli itse työmarkkinaeturistiriidan osalta oikeassa tai mitkä olivat siviilioikeudelliset seuraamukset.

Saarrosta kuten muistakin työtaistelutoimenpiteistä seuraa aina taloudellisia haittoja molemmille osapuolille. Asiassa ei ollut näytetty, että SMU:n tarkoituksena olisi saarrollaan puuttua hakijan elinkeinon harjoittamisen vapauteen tai muullakaan tavalla aiheuttaa tahallisesti ESCO:lle taloudellista vahinkoa. Hakijan mainitsema Euroopan neuvoston asetus n:o 3577/92 koskee ainoastaan Euroopan yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia maita kuten Viroa.

Hakija oli pyytänyt sellaista turvaamistointa, joka johtaisi siihen, että oikeudenkäynti pääasiassa olisi pitkälti tarpeeton. Hakija ei ollut pystynyt osoittamaan, että SMU:n AKT:n avulla toteuttama saarto, joka on perusoikeuksiin rinnastettavan työtaisteluoikeuden käyttämistä, olisi Suomen lain mukaan niin selvästi oikeudenvastainen ja työtaisteluoikeuden väärinkäyttämistä, että saarto olisi summaarisluontoisessa menettelyssä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n tarkoittamalla turvaamistoimenpiteellä kiellettävissä. Turvaamistoimen hyväksyminen merkitsisi samalla ESCO:n ja SMU:n välisen eturistiriitatilanteen ratkaisemista ESCO:n hyväksi eräänlaisella pakkotäytäntöönpanolla, mitä ei voitu pitää hyväksyttävänä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lalin.

Hovioikeus totesi, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuoltaan kohtaan vaatimansa muu kuin saman luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus. Oikeuskäytännössä on luvun 1 §:n sanonnaltaan vastaavan todennäköisyysedellytysten katsottu täyttyvän, kun saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti ei voida pitää selvästi perusteettomana (KKO 1994:132 ja 1994:133). Oikeuden todennäköisyydestä esitettävälle selvitykselle on kuitenkin oikeuskäytännössä asetettu huomattavasti suuremmat vaatimukset sellaisen turvaamistoimen osalta, jonka myöntäminen mahdollistaisi sen, että hakija saisi jo ennalta arvioiden pitkään kestävän pääasian oikeudenkäynnin ajan täysimääräisesti nauttia kanteellaan vaatimaansa oikeutta (KKO 1998:143). Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että hakemuksen hyväksymiseksi ei riittänyt pelkästään se, että hakijan oikeus ei esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti ollut selvästi perusteeton.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei ollut ilmennyt aihetta käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Walamies, Takkunen, Vihuri. Esittelijä Kari Heikkonen.

Yhtiö on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä hakemuksen. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että Korkein oikeus määrää muusta kuin hakemuksessa vaaditusta hakijan oikeuden turvaamiseksi tarpeen olevasta toimenpiteestä.

Estonian Shipping Company Ltd (varustamo) on turvaamistoimena pyytänyt Suomen Merimiesunioni r.y:n (merimiesunioni) toteuttaman saarron ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y:n (AKT) tukitoimenpiteiden kieltämistä. Korkein oikeus katsoo, että varustamon oikeudenvastaiseksi väittämän vastapuolen menettelyn kieltäminen turvaamistoimenpiteenä on sinänsä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla mahdollista. Turvaamistoimiasia on kuitenkin summaarista menettelyä eikä siinä voida ratkaista, onko saartoa pidettävä varustamon väittämin tavoin oikeudenvastaisena. Tutkittavana on ainoastaan, onko turvaamistoimen myöntämiselle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaiset edellytykset.

Merimiesunionin saarron ja AKT:n tukitoimenpiteiden kieltäminen edellyttää, että varustamo saattaa todennäköiseksi, että merimiesunionin toimeenpanema saarto on oikeudenvastainen. Koska pääasiassa olisi ensisijassa kysymys saarron väitetyn oikeudenvastaisuuden vahvistamisesta, sen kieltäminen merkitsisi, että varustamo saisi oikeudenkäynnin ajaksi sen oikeuden, jota vaatisi kanteellaan. Oikeuskäytännössä on katsottu, että turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa on tällaisessa tapauksessa hakijan oikeuden todennäköisyydelle asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa (KKO 1998:143).

Turvaamistoimiasian ratkaisu perustuu myös väitetyn oikeudenvastaisuuden osalta summaariseen tutkintaan. Merimiesunionin toteuttama työtaistelutoimenpide onkin kiellettävissä lähinnä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on nimenomaisesti rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan yhteisön oikeudessa siten, että siihen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa. Sitä voitaisiin pitää todennäköisesti oikeudenvastaisena myös, jos vastaavanlainen työtaistelutoimenpide toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraamuksiensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintuneesti katsottu oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi.

Merimiesunionin nyt toteuttaman kaltaisen työtaistelutoimenpiteen käyttöä ei ole laissa nimenomaisesti rajoitettu. Merimiesunioni on esittänyt vuodesta 1996 alkaen varustamolle vaatimuksia sellaisesta aluksen miehistöä koskevasta työehtosopimuksesta, joka vastaa tasoltaan muiden vastaavien Itämerellä liikennöivien alusten työehtosopimuksen tasoa, ja on ilmoittanut varustamolle saarron mahdollisuudesta elokuussa 1998. Edellä oleviin seikkoihin nähden ja huomioon ottaen, että oikeuskäytännössä saartoa on pidetty hyväksyttävänä työtaistelutoimenpiteenä, jos sen päämäärä tai toteuttamistapa eivät ole Suomen oikeusjärjestyksen vastaisia (KKO 1987:85 ja 1987:86), Korkein oikeus katsoo, että varustamo ei ole saattanut todennäköiseksi, että sillä olisi oikeus saada merimiesunionin toteuttama saarto tai AKT:n toteuttamat tukitoimenpiteet kiellettäviksi.

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Raulos ja Möller. Esittelijä Jussi Heiskanen.