Rikosvahingon korvaaminen - Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko - Korvauksen sovittelu

Diaarinumero:	R97/724
Esittelypäivä:	30.4.1998
Taltio:	3850
Antopäivä:	7.12.1998

A oli erehdyttänyt Kansaneläkelaitoksen maksamaan perheelleen aiheettomia matkakorvauksia yli 80 000 markkaa. Teko oli luettu A:n syyksi törkeänä petoksena. - A:n vaikeista taloudellisista ja muista olosuhteista huolimatta hän oli Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevien perusteiden nojalla velvollinen korvaamaan tahallisella rikoksella saamansa taloudellisen edun kokonaisuudessaan Kansaneläkelaitokselle. - Rikoksen selvittämisestä ei ollut aiheutunut Kansaneläkelaitokselle ylimääräisiä palkkakustannuksia. A oli velvollinen korvaamaan rikoksen selvittämiseen käytetyn henkilökunnan säännönmukaiset palkkakustannukset selvitystyöhön käytetyltä ajalta.

VahL 2 luku 1 § 2 mom

Syyksilukeminen ja rangaistus

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä, johon Kansaneläkelaitos oli yhtynyt, selvitetyksi, että A oli Enontekiöllä 27.3.1992 - 15.4.1996, hankkiakseen itselleen sekä perheelleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttänyt Kansaneläkelaitoksen maksamaan perusteettomasti erilaisia matkakorvauksia itselleen 431,50 markkaa sekä perheen alaikäisille lapsille, X:lle 80 371,40 markkaa, Y:lle 420 markkaa ja Z:lle 3 286,50 markkaa eli yhteensä 84 509,40 markkaa. A oli erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta lisäämällä matkakorvaushakemuksiin perusteettomia käyntejä Rovaniemellä sekä väärentämällä puheterapeutilta saamiaan ja osaksi anastamiaan korvauslomakkeita kirjoittaen niihin puheterapeutin nimen. Väärentämillään lomakkeilla A oli hakenut edellä mainitut korvaukset Kansaneläkelaitoksen Muonion ja Enontekiön toimistoista.

Koska teolla oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja aiheutettu huomattavaa vahinkoa ja koska teko oli tehty suunnitelmallisesti, petos oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 36 luvun 2 §:n nojalla törkeästä petoksesta 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Vahingonkorvaukset

Kansaneläkelaitoksen perusteettomista matkakorvauksista esittämän vahingonkorvausvaatimuksen osalta käräjäoikeus lausui, että vaikka vahinko oli aiheutettu tahallisesti, oli huomioon ottaen A:n taloudelliset olosuhteet erityisiä syitä alentaa korvausvastuuta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla kohtuulliseen 60 000 markkaan.

Kansaneläkelaitoksen A:n rikoksen selvittelytyöstä ja kuluista vaatiman vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeus lausui, että rikoksen johdosta oli jouduttu tekemään työtä ja siitä oli aiheutunut kuluja, joita ei olisi syntynyt ilman tehtyä rikosta. Näin ollen A oli velvollinen korvaamaan näistä kustannuksista kohtuulliseksi harkitun määrän, jona oli pidettävä 20 000 markkaa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan Kansaneläkelaitokselle vahingonkorvauksena perusteettomista matkakorvauksista 60 000 markkaa ja asian selvittämiskustannuksista 20 000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Lindh sekä lautamiehet Siilasjoki, Hautamäki ja Pajojärvi.

Kansaneläkelaitos ja A valittivat hovioikeuteen.

Kansaneläkelaitos vaati, että A:n Kansaneläkelaitokselle maksettavaksi tuomittua vahingonkorvausta perusteettomista matkakorvauksista ei sovitella eli korvaus korotetaan 84 509,40 markaksi ja että A:n Kansaneläkelaitokselle maksettavaksi tuomittu korvaus selvittämiskustannuksista korotetaan käräjäoikeudessa esitetyn vaatimuksen mukaiseksi 29 040 markaksi.

A vaati, että hänen maksettavakseen tuomittu korvaus asian selvittämiskustannuksista alennetaan 890 markaksi.

Hovioikeus hyväksyi vahingonkorvauksen sovittelun osalta käräjäoikeuden perustelut lisäyksin, että ottaen huomioon A:n perheen taloudellisen tilanteen, työttömyyden, perheen neljä lasta ja kahden lapsen sairaudet sekä sen, että kaikki saadut varat oli käytetty välttämättömiin elinkustannuksiin, oli olemassa erityisiä syitä alentaa korvausvelvollisuutta käräjäoikeuden tuomitsemaan määrään.

Rikoksen selvittämiskustannusten osalta hovioikeus lausui, että Kansaneläkelaitos ei ollut väittänyt sille aiheutuneen selvittelytyöstä ylimääräisiä palkkakustannuksia. Näin ollen vaatimus oli tältä osin perusteeton.

Suoranaisia kuluja olivat ainoastaan kopiointi- ja puhelinkulut 890 markkaa sekä matkakulut 1 400 markkaa eli yhteensä 2 290 markkaa.

Näillä perusteilla hovioikeus velvoitti A:n suorittamaan Kansaneläkelaitokselle asian selvittämiskustannuksista käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemasta 2 290 markkaa. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Supponen, Salminen ja Unkila (eri mieltä). Esittelijä Sauli Marttila (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Viskaali Sauli Marttila: Hovioikeus tehnee vahingonkorvauksen sovittelun osalta seuraavan ratkaisun:

A:n syyksi on luettu tahallinen omaisuusrikos, jolla hän ja hänen perheensä ovat saaneet hyötyä 84 509,40 markkaa. Käräjäoikeuden tuomiossa mainitut A:n taloudelliset olosuhteet ja A:n vastauksessaan esittämät elatusvelvollisuus, lasten sairaudet ja työttömyys eivät yksin olleet sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella vahingonkorvausta tulisi vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla sovitella. Tämän vuoksi A oli velvollinen korvaamaan rikoksella hyötynä saamansa määrän 84 509,40 markkaa kokonaisuudessaan Kansaneläkelaitokselle.

Sijaisjäsen, viskaali Unkila: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Muilta osin olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Kansaneläkelaitokselle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Kansaneläkelaitos toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Rikoksen selvittämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaaminen

A on alempien oikeuksien toteamin tavoin erehdyttänyt Kansaneläkelaitoksen maksamaan A:lle itselleen ja hänen perheelleen perusteettomia matkakorvauksia. Selvittääkseen, mitkä maksetuista korvauksista perustuivat todellisiin potilaskäynteihin, Kansaneläkelaitos on joutunut tarkastamaan kuuden vuoden ajalta kaikki A:n tekemät korvaushakemukset ja vertaamaan niitä terveydenhuollon yksiköiden potilastietoihin. Kansaneläkelaitos on maksanut tästä työstä työntekijöilleen säännönmukaisen palkan. Tällaisesta Kansaneläkelaitoksessa tehtävään tavanomaiseen tarkastustyöhön kuulumattomasta ylimääräisestä työstä sille aiheutuneet kustannukset ovat sellaista vahinkoa, jonka A on velvollinen korvaamaan. Vahinko tältä osin on maksettujen palkkojen ja niihin liittyvien sosiaalikulujen suuruinen. Näiden kulujen määräksi A on hyväksynyt 40 - 50 prosenttia palkasta.

Kansaneläkelaitos on vaatinut korvausta Muonion toimistossa tehdystä työstä 90 tunnilta, kultakin tunnilta 210 markkaa eli 18 900 markkaa ja neljältä tunnilta, kultakin tunnilta 150 markkaa eli 600 markkaa sekä Pohjois-Suomen aluekeskuksen ryhmäpäällikön tekemästä työstä Muonion toimistossa ja Oulussa yhteensä 25 tunnilta, kultakin tunnilta 290 markkaa eli 7 250 markkaa. Vaatimuksen mukaiset tuntihinnat on laskettu selvittelytyön tehneiden työntekijöiden tuntiansion mukaan ja ne sisältävät 100 prosentin suuruisen sosiaalikulujen osuuden, joten vaadituista määristä puolet on palkkaa ja puolet sosiaalikuluja.

Kansaneläkelaitoksen kerrottuihin vaatimuksiin sisältyy korvausta sellaisista esitutkintaan liittyvistä toimenpiteistä, jotka eivät kuulu Kansaneläkelaitoksessa tehtyyn selvitystyöhön. Näistä esitutkintaan liittyvistä toimenpiteistä ei ole oikeutta saada vahingonkorvausta. Vaatimukseen sisältyy myös korvaus oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta. Siitä aiheutuneet kustannukset kuuluvat oikeudenkäyntikuluihin, joita tuomittaessa tuo kuluerä on otettu huomioon. Siltä osin Kansaneläkelaitoksella ei ole oikeutta saada muuta korvausta. Korkein oikeus arvioi toimenpiteisiin, joista Kansaneläkelaitoksella ei ole oikeutta saada korvausta, käytetyn aikaa 10 tuntia ja vaaditun korvauksen olevan tältä osin 2 900 markkaa.

Hovioikeuden tuomitsemien 2 290 markan määräisten suoranaisten kulujen lisäksi Kansaneläkelaitokselle on aiheutunut selvittelytyöstä, kun sosiaalikulujen määränä pidetään 50 prosenttia palkasta, 17 887,50 markan palkkakustannukset.

Vahingonkorvauksen sovittelu

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Sairausvakuutuslain 57 §:n mukaan liikaa maksettu korvaus on perittävä takaisin, jos vakuutettu on saanut korvausta enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus. Aiheettomasti maksettu korvaus voidaan jättää takaisin perimättä vain, jos sen myöntämisen ei ole katsottava johtuneen hakijan vilpillisestä menettelystä taikka jos takaisin perittävä määrä on vähäinen. Rikoslain 2 luvun 16 §:n mukaan rikoksen joko tekijälleen tai sille, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava menetetyksi.

A:n syyksi on luettu neljän vuoden aikana suunnitelmallisesti ja asiakirjoja väärentäen tehty törkeä petos. Hän ja hänen perheensä ovat tämän rikoksen johdosta saaneet taloudellista hyötyä 84 509,40 markkaa, mitä määrää ei voida pitää vähäisenä. Edellä sanottuun nähden eivät yksinomaan hovioikeuden tuomiossa selostetut A:n taloudelliset ja muut olosuhteet ole sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella vahingonkorvausta tulisi sovitella. Sen vuoksi A on velvollinen korvaamaan tahallisella rikoksella taloudellisena etuna saamansa 84 509,40 markkaa ja rikoksen selvittämisestä aiheutuneet kustannukset 20 177,50 markkaa kokonaisuudessaan Kansaneläkelaitokselle.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A velvoitetaan suorittamaan Kansaneläkelaitokselle hovioikeuden tuomitsemien määrien asemesta korvaukseksi perusteetta nostamistaan matkakorvauksista 84 509,40 markkaa ja rikoksen selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista 20 177,50 markkaa, molemmat määrät käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Taipale, Tulokas, Vuori ja Krogerus. Esittelijä Lea Nousiainen.

Nuorempi oikeussihteeri Nousiainen, jonka mietintö muutoin oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, esitti rikoksen selvittämiskustannusten sovittelun osalta seuraavan mietinnön:

Kun tahallisella rikoksella aiheutettu vahinko muodostuu tekijän rikoksellaan rahana saamasta hyödystä, vahingonkorvauksen sovitteleminen ei yleensä tule kysymykseen. Rikoksen selvittelykustannukset voivat tässä suhteessa olla eri asemassa. Hakiessaan perusteettomia matkakorvauksia Kansaneläkelaitokselta A:n tavoitteena ei ole ollut aiheuttaa Kansaneläkelaitokselle vahinkoa teon myöhempänä selvittämisenä eikä hän tältä osin myöskään ole tavoitellut itselleen taloudellista hyötyä. Ottaen lisäksi huomioon toisaalta rikoksen selvittämiskustannusten huomattava määrä ja toisaalta A:n taloudelliset ja muut olosuhteet Korkein oikeus katsonee, että kohtuuttoman vahingonkorvausvelvollisuuden estämiseksi on perusteltua sovitella rikoksen selvittämiskustannuksista Kansaneläkelaitokselle tulevaa korvausta. Kohtuullisena korvauksen määränä Korkein oikeus pitänee 6 000 markkaa.

Oikeusneuvos Krogerus: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.