Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:1991:80

Liikennerikos

Diaarinumero:R90/724
Esittelypäivä:12.2.1991
Taltio:1894
Antopäivä:3.6.1991

Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa tiellä, jolla oli nopeusrajoitus 80 km tunnissa, 154 km:n tuntinopeudella. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Syytetyn käyttämä huomattava ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, minkä vuoksi hänen katsottiin syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä liikenteen vaarantamisesta, koska A oli 29.3.1989 Hyvinkäällä kuljettanut henkilöautoa Pohjoisella Kehätiellä 154 km/h nopeudella ylittäen näin tielle sallitun suurimman liikennemerkein osoitetun ajonopeuden 80 km/h. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä muun muassa rekka-auto ja henkilöauto. A oli tahallaan ja piittaamattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä vastaan siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle ja terveydelle. Virallinen syyttäjä on myös vaatinut A:n määräämistä ajokieltoon.

Kihlakunnanoikeuden päätös 12.4.1989

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli kuljettanut henkilöautoa syytteessä mainitussa tilaisuudessa siinä mainitulla ylinopeudella tiellä, jolla oli ollut syytteessä mainittu muu liikenne, ja että A oli menettelyllään varomattomuudesta rikkonut tieliikennelakia siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. A oli kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ajanut ylinopeutta todetakseen autonsa kesärenkaiden tasapainon. Yksinomaan se, että kerrotulla tavalla oli kuljetettu autoa ylinopeudella, ei ollut aiheuttanut vakavaa vaaraa toisten hengelle ja terveydelle ottaen lisäksi huomioon ajomatkan lyhyys. Sen vuoksi oli jäänyt näyttämättä, että A olisi kerrotuin tavoin menetellessään tahallaan ja piittaamattomuudesta rikkonut tieliikenteestä annettuja säännöksiä siten, että hänen menettelynsä olisi ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle ja terveydelle.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten syyttäjän esittämät vaatimukset enemmälti, tuominnut A:n tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin ja tieliikennelain 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 50:een 95 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4.750 markkaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 23.8.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on päätöksessään lausunut A:n menetelleen kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin. Ajosta ei ollut näytetty aiheutuneen välitöntä vaaraa muille tiellä liikkuneille. A:n esittämää perustetta kihlakunnanoikeudessa hänen syykseen luetun suuren ajonopeuden käyttämiselle ei ollut kiistetty ja ajomatka tällä ajonopeudella oli mainittu peruste huomioon ottaen jäänyt lyhyeksi. A:n ajon ei ollut näytetty muutoinkaan olleen omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle on myönnetty valituslupa 19.11.1990. Muutoksenhakemuksessaan syyttäjä on toistanut syytteensä. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.6.1991

Perustelut

A on 29.3.1989 Hyvinkäällä Pohjoisella Kehätiellä, jossa liikennemerkillä osoitettu ajoneuvon suurin sallittu nopeus oli 80 kilometriä tunnissa, tietoisesti nostanut ajoneuvonsa nopeutta niin, että auton vauhti on ollut 154 kilometriä tunnissa. Ajamalla huomattavaa ylinopeutta tiellä, jolla on ollut myös muuta liikennettä, A on tahallaan rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä vastaan siten, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle. A:n menettelynsä syyksi ilmoittamaa auton renkaiden tasapainon kokeilemista ei voida pitää seikkana, joka vähentää menettelystä aiheutunutta vaaraa.

Ajokortti on A:lle välttämätön hänen työssään. Yleinen etu ei vaadi hänen määräämistään ajokieltoon.

Päätöslauselma

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen luetusta rikoksesta tuomitseman rangaistuksen asemesta seuraavasti:

Syyksi luettu rikos Törkeä liikenteen vaarantaminen 29.3.1989

Rangaistus 70 päiväsakkoa a 95 markkaa = 6.650 markkaa

Lainkohdat Tieliikennelaki 23 § Tieliikennelaki 99 § Tieliikenneasetus 3 § 2

Muu rikosoikeudellinen seuraamus A:ta ei määrätä ajokieltoon. Tieliikennelaki 74 § 2

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen (eri mieltä), okeusneuvokset Ådahl, Nybergh, Tulenheimo-Takki ja Wirilander

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Presidentti Heinonen: A on kertonut ajaneensa ensin Pohjoista Kehätietä noin kilometrin matkan ylittämättä sallittua ajonopeutta. Sen jälkeen hän on kääntynyt ja paluumatkalla ylittänyt sallitun ajonopeuden 80 kilometriä tunnissa ajaen poliisin tutkamittauksen mukaan 154 kilometriä tunnissa. Tällaisella nopeudella A on voinut ajaa vain hetkellisesti lyhyen matkan. Tässä vaiheessa hän ei ole joutunut ylittämään tien risteystä. Esitetyn kartan mukaan tie on tältä osin ollut suora. A:n käyttämä ajokaista on ollut esteetön. Vaikka sallitun ajonopeuden ylitys on ollut näinkin huomattava ja on yleensä omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, päädyn tässä tapauksessa ajotilanteeseen liittyvien seikkojen perusteella siihen, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.