Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta 319/2010

Asetus liittyy patoturvallisuuslakiin (494/2009), joka tuli voimaan 1.10.2009. Patoturvallisuuslain useisiin pykäliin sisältyy asetuksenantovaltuuksia. Lain valtuussäännökset kattavat yksityiskohtaiset säännökset, joita ei ollut tarkoituksenmukaista sisällyttää patoturvallisuuslakiin, mutta joista perustuslaki huomioon ottaen on säädettävä lainsäädännössä. Aiemmin patoturvallisuusohjeisiin sisältyneestä sääntelystä nostettiin asetustasolle muun muassa padonomistajia velvoittava lakia tarkentava sääntely. Asetusta on tarkoitus täydentää viranomaisten ja padonomistajien yhteistyössä laadittavalla soveltamisoppaalla.

 

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään 26 päivänä kesäkuuta 2009 annetun patoturvallisuuslain (494/2009) nojalla:

1 §
Pätevyysvaatimukset

Padon suunnittelijalla on oltava soveltuva koulutus sekä riittävä asiantuntemus ja kokemus vastaavien rakenteiden suunnittelusta.

Padon käytöstä vastaavalla henkilökunnalla on oltava riittävä perehtyneisyys padon turvallisuuteen vaikuttaviin olosuhteisiin, käyttöön ja turvajärjestelmiin.

Selostus:

Patoturvallisuuslain 6 §:ssä säädetään, että padon rakentamista koskevan suunnitelman laatijalla sekä padon käytöstä, tarkkailusta ja tarkastuksista vastaavalla henkilöllä on padon laatu ja siitä aiheutuva vahingonvaara huomioon ottaen oltava riittävä asiantuntemus patoturvallisuusasioissa. Riittävän asiantuntemuksen perusteena voidaan pitää esimerkiksi koulutusta tai aiempaa kokemusta kyseisestä patoturvallisuustehtävästä. Myös määräaikaistarkastuksessa käsiteltävän padon kuntoon liittyvän asiantuntijalausunnon laatijalta edellytetään patoturvallisuuslain mukaan näitä pätevyysvaatimuksia.

Asetuksen 1 §:ssä täsmennettiin lain 6 §:n säännöstä siten, että padon suunnittelijalla tulee olla soveltuva koulutus sekä riittävä asiantuntemus ja kokemus vastaavien rakenteiden suunnittelusta. Padon käytöstä vastaavalla henkilökunnalla puolestaan tulee olla riittävä perehtyneisyys padon turvallisuuteen vaikuttaviin olosuhteisiin, käyttöön ja turvajärjestelmiin. Nämä pätevyysvaatimukset edistävät osaltaan esimerkiksi padon käyttö- ja tarkkailuhenkilöstön kouluttamista ja osaamisen todentamista kokein.

2 §
Vesistöpadon hydrologinen mitoitus

Vesistöpato mitoitetaan virtaamalle, joka aiheuttaa padolla suurimman juoksutustarpeen. Mitoitus esitetään tätä virtaamaa vastaavan tulvan (mitoitustulva) vuotuisena todennäköisyytenä tai toistuvuutena.

Vesistöpadon mitoitustulvana käytetään tulvaa, joka esiintyy:

1) 1-luokan padolla 0,02 – 0,01 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 5 000 – 10 000 vuodessa;

2) 2-luokan padolla 0,2 – 0,1 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 500 – 1 000 vuodessa;

3) 3-luokan padolla 1 – 0,2 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 100 – 500 vuodessa.

Vesistöpato mitoitetaan siten, että mitoitustulvan aikana padotusaltaan vedenkorkeus ei ylitä padon turvallista vedenkorkeutta, kun padon juoksutuskapasiteetti ilman voimalaitoksen koneistovirtaamia on käytössä.

Selostus:

Patoturvallisuuslain 7 §:n 2 momentin valtuuden perusteella säädetään asetuksen 2 ja 3 §:ssä tarkemmin rakennettavan padon hydrologisesta mitoituksesta.

Asetuksen mukaan vesistöpadon suunnittelussa käytettävä hydrologinen mitoitus määritellään 2 §:ssä siten, kuin se nykyisissä käytännöissä on vakiintunut. Vesistöpadon hydrologisessa mitoituksessa käytetään mitoitustulvaksi kutsuttavaa tulvaa, joka aiheuttaa padolla suurimman juoksutustarpeen. Tämän tulvan esiintymiselle määritellään todennäköisyys. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tulvan todennäköisyyden käänteislukua eli toistuvuutta, joka kuvaa kuinka usein tulvakorkeus keskimäärin saavutetaan tai ylitetään pitkän ajan kuluessa. Pykälään otettava toistuvuudet vastaavat aikaisemmissa patoturvallisuusohjeissa esitettyjä vaatimuksia.

3 §
Muun padon hydrologinen mitoitus

Vesistöpadon hydrologista mitoitusta käytetään soveltuvin osin myös muiden patojen hydrologiseen mitoitukseen.

Tulvapenkereen hydrologinen mitoitus tehdään tulvasuojelun tarpeen mukaan.

Selostus:

Patoturvallisuuslain 7 §:n 2 momentin valtuuden perusteella säädetään asetuksen 2 ja 3 §:ssä tarkemmin rakennettavan padon hydrologisesta mitoituksesta.

Asetuksen 2 §:n mukaista mitoitusta käytetään pykälän mukaan soveltuvin osin myös muiden patojen hydrologisessa mitoituksessa. Tulvapenkereiden mitoitus perustuu kuitenkin tulvasuojelun tarpeen mukaan tehtävään tapauskohtaiseen arviointiin.

4 §
Padon yleiset tekniset turvallisuusvaatimukset

Padon rakenteen vakavuuden sekä rakenneosien toiminnan ja mitoituksen on oltava riittäviä varmistamaan padon turvallisuus kaikissa käyttötilanteissa.

Padon juoksutusluukkujen ja muiden käyttölaitteiden on oltava toimintavarmoja. Padon juoksutusluukkujen käyttämiseen on oltava varanostojärjestelmä tai -suunnitelma.

Padolle on oltava toimivat kulkuyhteydet. Mahdollisuus padon huoltoon on suunniteltava ja tarpeen mukaan varmistettava myös tulva- ja pato-onnettomuustilanteissa. Padolla ei saa olla kasvillisuutta tai padon rakenteeseen kuulumattomia aineita tai esineitä, jotka aiheuttavat vaaraa padon rakenteelle tai haittaa padon kunnossapidolle tai tarkkailulle.

Padon omistajan on toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle padon suunnitelmat, joista ilmenee, miten padon tekniset turvallisuusvaatimukset toteutetaan ja miten padon käyttöönottoon liittyvä veden tai muun padotun aineen nosto tapahtuu. Padon omistajan on järjestettävä patoturvallisuusviranomaiselle mahdollisuus todeta teknisten turvallisuusvaatimusten toteutuminen padon rakennustyön eri vaiheissa.

Selostus:

Patoturvallisuuslain 7 §:n 2 momentin valtuuden perusteella asetuksen 4 ja 5 §:ssä säädetään patojen rakentamiselle asetettavista teknisistä turvallisuusvaatimuksista. Pykälissä ovat säännökset tärkeimmistä patoturvallisuusohjeissa nykyisin esitettävistä suunnittelulle ja rakentamiselle asetetuista vaatimuksista. Koska padot ovat materiaaleiltaan, rakenneratkaisuiltaan ja sijainniltaan hyvinkin erilaisia, ei niille kuitenkaan voida asettaa yleisiä teknisiä vaatimuksia, vaan säädöstason vaatimukset kohdistuvat padon turvallisuuteen ja toimintaan. Näin ollen esimerkiksi rakentamisaikaisten työpatojen kohdalla voidaan ottaa huomioon niiden luonne väliaikaisina rakenteina.

Pykälän 1 momentin mukaan padon rakenteen vakavuuden samoin kuin rakenneosien toiminnan ja mitoituksen on oltava riittäviä varmistamaan padon turvallisuus kaikissa käyttötilanteissa. Padon vakavuutta arvioidaan padon materiaali ja rakennuspaikka huomioon ottaen rakentamisen aikana, veden noston yhteydessä, normaalissa käyttötilanteessa sekä vedenpinnan äkillisesti laskiessa. Padon mitoituksessa arvioitavia asioita ovat esimerkiksi padon harjan leveys, luiskien verhous sekä maapadon suodatinrakenteet ja kuivatusjärjestelmät.

Padon juoksutusluukkujen ja muiden käyttölaitteiden on pykälän 2 momentin mukaan oltava toimintavarmoja. Padon juoksutusluukkujen käyttämiseen on oltava varanostojärjestelmä tai suunnitelma niiden käyttämiseksi muulla tavoin.

Padolle on pykälän 3 momentin mukaan oltava toimivat kulkuyhteydet. Padon huoltomahdollisuus on varmistettava myös niin, että tulva- ja pato-onnettomuustilanteissa tulviva vesi ei estä pääsyä padolle. Tarpeen mukaan padolle tulee olla esimerkiksi kulkuyhteys kahdesta eri suunnasta ja padon taustalla tulee olla huoltotie. Kulkuyhteys ja huoltomahdollisuuden tarve arvioidaan ja suunnitellaan tapauskohtaisesti. Padolla ei momentin mukaan myöskään saa olla kasvillisuutta tai padon rakenteeseen kuulumattomia aineita tai esineitä, jotka aiheuttavat vaaraa padon rakenteelle tai haittaa padon kunnossapidolle tai tarkkailulle.

Padon suunnitteluvaiheessa padon omistajan on pykälän 4 momentin mukaan toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle padon suunnitelmat, joista ilmenee, miten padon tekniset turvallisuusvaatimukset toteutetaan. Suunnitelmista on käytävä ilmi, miten padon käyttöönottoon liittyvä veden tai muun padotun aineen nosto tapahtuu. Jäte- ja kaivospadoilla padon käyttöönotto voi tapahtua vaiheittain padon käyttöiän aikana, mikä on myös esitettävä patoturvallisuusviranomaiselle toimitettavassa suunnitelmassa. Momentissa säädetään myös padon omistajan velvollisuudesta järjestää patoturvallisuusviranomaiselle mahdollisuus todeta teknisten turvallisuusvaatimusten toteutuminen padon rakennustyön eri vaiheissa. Jäte- ja kaivospatojen kyseessä ollessa tämä koskee myös padon käyttöaikana tapahtuvaa korottamista ja veden nostoa.

5 §
Erityiset tekniset turvallisuusvaatimukset 1- ja 2-luokan padoille

Sen lisäksi, mitä 4 §:ssä säädetään, 1- ja 2- luokan padon korkeuden on oltava riittävä padon turvallisuuden varmistamiseksi kaikissa käyttötilanteissa.

1- ja 2-luokan maapadon harjan on oltava koko pituudeltaan liikennöintikelpoinen.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske tulvapenkereitä.

Selostus:

Pykälä täydentää 4 §:n yleisiä säännöksiä 1- ja 2- luokan patojen osalta.

Pykälässä säädetään, että 1- ja 2-luokan padon korkeuden on oltava riittävä turvallisuuden varmistamiseksi kaikissa käyttötilanteissa. Padon korkeudessa on esimerkiksi oltava riittävä kuivavara ottaen huomioon aallonkorkeus patoaltaassa ja roudan syvyys sekä turvavara maapadon tiivistysosan yläpinnan ja korkeimman vedenpinnan välillä. 1- ja 2-luokan maapadon harjan on myös oltava koko pituudeltaan liikennöintikelpoinen. Liikennöintitarve ja -kalusto padon harjalla arvioidaan tapauskohtaisesti. Nämä vaatimukset eivät koske tulvapenkereitä. Teknisten turvallisuusvaatimusten soveltamista on tarkoitus opastaa tarkemmin patoturvallisuusoppaassa.

6 §
Vahingonvaaraselvitys

Vahingonvaaraselvityksessä:

1) kuvataan veden tai muun padotun aineen leviäminen padon sortuessa kohdista, joissa sortumasta aiheutuu suurin vahingonvaara;

2) määritetään padon sortumisesta aiheutuvan tulvan suurin peittävyys (patosortuman tulvavaara);

3) selvitetään patosortuman tulvavaaran alueella olevat vahinkokohteet;

4) arvioidaan vahinkokohteille veden tai muun padotun aineen virtauksesta, syvyydestä tai aineen laadusta johtuen aiheutuva vahinko.

Jos padon luokan selvittämiseksi tai turvallisuussuunnitelman ja pelastustoimen suunnitelman laatimiseksi on tarpeen, tulva-aallon eteneminen on selvitettävä tarvittavin laskelmin esimerkiksi maastomallin avulla.

Selostus:

Pykälä täsmentää patoturvallisuuslain 12 §:ssä määritellyn vahingonvaaraselvityksen sisältöä. Pykälässä säädetään myös velvollisuudesta selvittää tulva-aallon eteneminen tarvittavin laskelmin esimerkiksi maastomallin avulla siinä tapauksessa, että tämä on tarpeen padon luokan selvittämiseksi tai turvallisuussuunnitelman ja pelastustoimen suunnitelman laatimiseksi.

7 §
Padon turvallisuussuunnitelma

Padon turvallisuussuunnitelmassa esitetään padon omistajan:

1) toimenpiteet häiriötilanteissa onnettomuuden ehkäisemiseksi sekä vahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi padolla;

2) toimenpiteet ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi onnettomuudelta;

3) toimenpiteet onnettomuudesta ilmoittamiseksi.

Suunnitelmassa esitetään myös onnettomuuden torjuntaan varattava materiaali ja kalusto sekä käytettävissä oleva henkilöstö.

Jätepadon turvallisuussuunnitelmassa esitetään lisäksi padotun aineen laatu, vaaraa aiheuttavat ominaisuudet, määrä, pitoisuudet, kulkeutuminen ja muuttuminen sekä muut padon erityispiirteet.

Selostus:

Pykälä täsmentää patoturvallisuuslain 12 §:ssä määritellyn 1-luokan padoille laadittavan turvallisuussuunnitelman sisältöä.

Turvallisuussuunnitelmassa tulee pykälän mukaan esittää padon omistajan vastuulla olevat toimenpiteet onnettomuuden ja vahinkojen ehkäisemiseksi sekä ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi onnettomuudelta samoin kuin onnettomuudesta ilmoittamisesta. Tämä tarkoittaa erityisesti varautumista ja korjaustoimia padolla, torjuntaan varattavaa materiaalia, kalustoa ja henkilöstöä sekä padon omistajan toimia vahinkokohteiden turvaamiseksi samoin kuin menettelytapoja onnettomuudesta ilmoittamiseksi.

Pykälän 2 momentin mukaan jätepatojen turvallisuussuunnitelmassa tulee lisäksi esittää näiden patojen erityispiirteet. Pelastustoimi laatii pelastustoimen suunnitelman niille padoille, joista aiheutuva vahingonvaara pelastuslain (468/2003) 9 §:n mukaan tätä edellyttää.

8 §
Tarkkailuohjelma

Tarkkailuohjelmassa esitetään padon tarkkailun aikavälit, tarkkailtavat kohteet ja tarkkailuun liittyvät toimenpiteet erikseen padon käyttöönoton ja käytön ajalle.

Tarkkailuohjelmassa esitetään myös, miten padon tarkkailua tehostetaan tulvien, rankkasateiden, kovien tuulien ja muiden vastaavien erityisten rasitusten aikana.

Selostus:

Pykälä täsmentää patoturvallisuuslain 13 §:ssä määritellyn tarkkailuohjelman sisältöä. Tarkkailuohjelma on laadittava ja hyväksyttävä kaikille luokitelluille padoille. Tarkkailuohjelmassa on pykälän mukaan esitettävä tarkkailun aikavälit, tarkkailtavat kohteet ja tarkkailuun liittyvät toimenpiteet erikseen padon käyttöönoton ja käytön ajalle. Lisäksi tarkkailuohjelmassa on esitettävä, miten tarkkailua tehostetaan muun muassa sääoloista aiheutuvien erityisten rasitustilanteiden aikana.

9 §
Padon turvajärjestelyt

Padon käytön turvallisuus tulee varmistaa 1- ja 2- luokan padoilla:

1) järjestelyillä padon käytön varmistamiseksi häiriötilanteessa;

2) varoitus- ja muilla järjestelyillä vesistöpadon juoksutuksista padon ylä- ja alapuolella oleskeleville aiheutuvan vaaran torjumiseksi;

3) tarpeen mukaan järjestelyillä vahingonteosta tai ilkivallasta aiheutuvan vaaran torjumiseksi.

Padon omistajan on laadittava, pidettävä ajan tasalla ja toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle kuvaus turvajärjestelyistä, jos nämä eivät käy ilmi muista patoturvallisuusviranomaiselle toimitetuista asiakirjoista.

Selostus:

Patoturvallisuuslain 16 §:n 2 momentti edellyttää, että 1- ja 2-luokan padoilla on oltava riittävät turvajärjestelyt varmistamaan padon käytön turvallisuus. Näiden turvajärjestelyjen sisältöä täsmennetään tässä pykälässä.

Käytännössä padon käytön turvallisuus varmistetaan pykälän mukaisten teknisten järjestelmien lisäksi padon käyttöhenkilöstön koulutuksella ja varallaolojärjestelyillä, joilla taataan valmius padon käyttöön itse paikalle siinä ajassa, jossa häiriö tai vaurio voi johtaa vaaralliseen tilanteeseen. Myös mahdollisen padon kaukokäyttöjärjestelmän toimivuus on varmistettava ja sen häiriöihin varauduttava. Padon käyttöhenkilöstön on myös kaukokäytössä olevilla padoilla osattava tulkita valvontatietoja oikein, tunnettava padon olosuhteet, käytön toimintatavat ja riskitekijät sekä toimintatavat häiriötilanteissa.

Pykälän 2 momentin mukaan padon omistajan on laadittava, pidettävä ajan tasalla ja toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle kuvaus turvajärjestelyistä, jos nämä eivät käy ilmi muista patoturvallisuusviranomaiselle toimitetuista asiakirjoista.

10 §
Tietojärjestelmään toimitettavat tiedot

Padon omistajan tulee toimittaa tietojärjestelmään:

1) patoa koskevat lupa- ja muut viranomaisten päätökset;

2) tiedot padon hydrologisesta mitoituksesta;

3) padon suunnitteluasiakirjat, joista ilmenevät padon teknisten turvallisuusvaatimusten toteuttaminen patoa rakennettaessa sekä padon muutos- ja korjaustöissä;

4) padon tarkkailuohjelma;

5) vahingonvaaraselvitys, jos se on padolle laadittava;

6) turvallisuussuunnitelma, jos se on padolle laadittava;

7) kuvaus turvajärjestelyistä, jos se on padolle laadittava;

8) määräaikaistarkastusten aineisto;

9) padolle laaditut kuntoarviot.

Selostus:

Pykälässä yksilöidään ne tekniset tiedot, jotka padon omistajan on toimitettava patoturvallisuuslain 33 §:n mukaiseen tietojärjestelmään.

11 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä toukokuuta 2010.

 

Johan Pråhl
Asianajaja
Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy
Puh. +358 40 559 5544
johan.prahl@hpplaw.fi