Vuodenvaihteessa on annettu uusi laki vesienhoidon järjestämisestä. Ympäristönsuojelulakia ja vesilakia on samalla muutettu. Näillä laeilla pantaisiin täytäntöön yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin velvoitteet. Vesienhoidon järjestämisestä ehdotetulla lailla pantaisiin täytäntöön myös Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission piirissä tehdyn, maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelua ja käyttöä koskevan yleissopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan edellyttämät toimet.

Laki vesienhoidon järjestämisestä sisältää perussäännökset vesienhoidon järjestämisestä ja sen edellyttämistä menettelyistä. Direktiivin edellyttämällä tavalla laissa säädetään vesienhoitoalueista, viranomaisten yhteistyöstä, kansainvälisestä yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, vesien tilan yleisistä tavoitteista, seurannasta, vesien ominaispiirteiden tarkastelusta, vesien luokittelusta, vesien hoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun.

Vesienhoidon toimien yleisenä tavoitteena olisi suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä siten, että pintavesien ja pohjavesien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Pintavedet eroteltaisiin ominaispiirteiden perusteella luontaisiin tyyppeihin ja veden kemiallisen ja ekologisen tilan perusteella luokkaan, joka ilmaisee veden tilan verrattuna sen luonnontilaan. Pinta- ja pohjavesiin kohdistuva ihmisen aiheuttama kuormitus ja vesistön muuttaminen selvitettäisiin. Vesienhoitoalueilla laadittaisiin vesienhoitosuunnitelmia ja niiden toimenpideohjelmia. Niissä esitettäisiin myös erityiset terveyttä koskevat näkökohdat. Vesienhoitosuunnitelman osana esitettäisiin myös ympäristöselostus, josta säädetään tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä. Pääasiallinen vastuu suunnittelusta ja seurannasta on alueellisilla ympäristökeskuksilla ja terveyskysymysten osalta kuntien terveysviranomaisilla. Ensimmäinen yhteensovitettu vesienhoitosuunnitelma on julkaistava viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009.

Lailla säädetään vesienhoidon järjestämisestä luomalla vesienhoidolle puitteet, joissa toiminta tapahtuu. Lailla ei siten luotaisi uusia aineellisia velvoitteita toiminnan harjoittajille eikä kansalaisille. Laki on tullut voiman 31.12.2004.

 

1 luku
Yleiset säännökset

1 §
Tarkoitus

Tässä laissa säädetään vesienhoidon järjestämisestä ja siihen liittyvästä selvitystyöstä, yhteistoiminnasta ja osallistumisesta vesienhoitoalueella sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä. Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä.

Tämän lain tarkoituksena on, että vesienhoidon järjestämisessä otetaan huomioon vesien laadun lisäksi vesien riittävyys, vesien kestävä käyttö, vesipalvelut ja niiden taloudellinen selvitys, tulvasuojelu, vesien virkistyskäyttö, vesien välityksellä leviävät taudit sekä vesiekosysteemien suojelu ja vesiekosysteemeihin suoraan yhteydessä olevien maaekosysteemien ja kosteikkojen suojelu.

Selostus:

Lain tarkoituksena on ennen muuta panna täytäntöön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin keskeiset velvoitteet vesienhoidon järjestämiseksi. Direktiivin mukaisesti laissa säädettäisiin vesienhoitoalueista ja niiden alueilla sijaitsevien alueellisten ympäristökeskusten yhteistyöstä, kansainvälisestä yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, vesien tilan yleisistä tavoitteista, vesien ominaispiirteiden tarkastelusta, luokittelusta sekä vesienhoidon suunnittelusta ja toimenpideohjelmista sekä kansalaisten osallistumisesta vesienhoidon järjestämiseen. Vesienhoidolla tarkoitettaisiin lyleisesti pintavesien ja pohjavesien laadullisen ja määrällisen tilan ylläpitoon ja parantamiseen liittyvää suunnitelmallista viranomaistoimintaa. Laadullinen tila sisältäisi pintavesissä kemiallisen tilan lisäksi ekologisen tilan. Vesienhoitoon kuuluisi vesien käyttöintressien yhdennetty tarkastelu. Vesienhoidossa otettaisiin huomioon myös vesiluonnon suojelu, kestävä vesivarojen pitkän ajan suojeluun perustuvan vedenkäytön edistäminen, virkistyskäyttö, vesipalvelut ja niiden taloudellinen selvitys sekä tulvien ja kuivuuden vaikutusten lieventäminen siltä osin kuin nämä liittyvät vesien laatuun ja käyttökelpoisuuteen.

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) pintavedellä veden peittämää aluetta, rannikkovettä ja aluevettä;
2) pohjavedellä vettä, joka on maan pinnan alla kyllästyneessä vyöhykkeessä ja suorassa yhteydessä kallio- tai maaperään;
3) rannikkovedellä sellaisen viivan maanpuoleista pintavettä, jonka jokainen piste on yhden meripeninkulman etäisyydellä meren puolella lähimmästä sen perusviivan pisteestä, josta alueveden leveys mitataan, ja joka jossakin kohdassa rajoittuu jokeen;
4) pintavesimuodostumalla pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa tai rannikkoveden osaa;
5) pohjavesimuodostumalla yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huokoisessa ja läpäisevässä maa- tai kallioperämuodostumassa ja joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton; sekä
6) vesistöalueella aluetta, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven, joen tai suistoalueen kautta mereen.

Selostus:

Pykälässä määritellään lain soveltamiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä, jotka poikkeavat yksityiskohdiltaan vesilain mukaisista määritelmistä. Määritelmät ovat täysin vesipuitedirektiivin mukaisia lukuun ottamatta tiettyjä esimerkkejä, joita ei Suomessa esiinny. Tällaiset kohdat on poistettu suomalaisista määritelmistä.

3 §
Vesienhoitoalue

Vesienhoitoalue koostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Rannikkovesimuodostuma ja pohjavesimuodostuma kuuluvat siihen rajoittuvaan soveltuvimpaan vesienhoitoalueeseen. Toisen valtion alueelle ulottuvista vesistöalueista muodostetaan kansainvälinen vesienhoitoalue siten kuin siitä erikseen säädetään.

Selostus:

Pykälässä säädetään vesienhoitoalueesta, joka on direktiivin mukaista selvitystyötä ja suunnittelua varten määriteltävä alue. Vesienhoitoalueesta ei muodostetta hallinnollista aluetta. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta ja alueella tapahtuvasta viranomaisten yhteistyöstä säädettäisiin jäljempänä lain 11 ja 14 §:ssä. Vesienhoitoalueet määritellään Suomessa jatkossa valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena on, että kansallisia vesienhoitoalueita olisi viisi. Kansainvälisiä vesienhoitoalueita olisi kaksi. Vesienhoitoalue olisi yhden tai useamman vesistöalueen rajojen mukaan määritelty alue. Niitä ovat vesistöalueet, jotka ulottuvat yhteisön toisen valtion alueelle tai ETA-sopimuksen mukaisen valtion alueelle. Tällaisia alueita ovat Tornionjoen vesistöalue yhdessä Ruotsin puoleisen alueen kanssa sekä Tenojoen vesistöalue yhdessä Norjan puoleisen alueen kanssa. Direktiivin 3 artiklan 5 kohta velvoittaa lisäksi pyrkimään aiheelliseen yhteistyöhön yhteisön ulkopuolisten valtioiden kanssa. Suomen tulisi siten myös ottaa huomioon direktiivin tavoitteet rajavesistöyhteistyössä Venäjän kanssa.

4 §
Viranomaiset

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat ja seuraavat toimialoillaan tämän lain täytäntöönpanoa. Suomen ympäristökeskus hoitaa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön määräämiä tehtäviä sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos maa- ja metsätalousministeriön määräämiä tehtäviä tämän lain täytäntöön panemiseksi.

Alueellinen ympäristökeskus huolehtii tämän lain mukaisista tehtävistä toimialueellaan. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö huolehtii toimialallaan tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisista tehtävistä.

Vesienhoitoalueella toimivat valtion ja kuntien viranomaiset osallistuvat toimialallaan tässä laissa tarkoitettuun vesienhoidon järjestämiseen.

Selostus:

Pykälässä määritellään yleisesti viranomaisten tehtävä lain valvonnassa.

5 §
Alueellisen ympäristökeskuksen tehtävät

Kullakin vesienhoitoalueella alueellisen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu:

1) laatia selvitys vesien ominaispiirteistä;
2) laatia selvitykset ihmisen aiheuttamista vaikutuksista vesiin;
3) laatia vedenkäytön taloudelliset selvitykset;
4) kerätä tiedot valtioneuvoston asetuksella säädettävistä alueista, jotka ovat Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan suojeltavia;
5) kerätä tarpeelliset tiedot talousveden ottoon tarkoitetuista alueista;
6) valmistella vesien tilan luokittelu;
7) järjestää vesien seuranta ja laatia vesien seurantaohjelma;
8) valmistella vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma;
9) hoitaa muut ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät vesienhoidon järjestämiseksi.

Suomen ympäristökeskus antaa 1 momentissa mainituissa tehtävissä alueelliselle ympäristökeskukselle asiantuntija-apua ja pitää 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista laadittua rekisteriä.

Selostus:

Pykälässä säädetään AYK:en tehtävistä. Tehtävien sisällöstä säädetään tarkemmin jäljempänä 7-16 §:ssä.

6 §
Valtioneuvoston asetus vesienhoitoalueista

Vesienhoitoalueista ja vesienhoitoalueen yhteensovittavasta alueellisesta ympäristökeskuksesta annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella.

Selostus:

Pykälä sisältää säännöksen, jonka mukaan vesienhoitoalueista ja vesienhoitoalueen yhteensovittavasta alueellisesta ympäristökeskuksesta annetaan tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella.

2 luku
Vesien tila

7 §
Vesien ominaispiirteet

Pintavedet jaotellaan vesienhoidon järjestämiseksi maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Pohjavesistä määritetään tärkeiden ja muiden vedenhankintakäyttöön soveltuvien pohjavesialueiden sijainti ja rajat sekä pohjavesialueiden maa- ja kallioperän yleispiirteet. Ominaispiirteiden selvittämistä varten vesiä voidaan tarkastella kokonaisuuksina.

Selostus:

Pykälän mukaan pintavedet jaotellaan AYK:issa vesienhoidon suunnittelun järjestämiseksi maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Vesien ominaispiirteiden tarkastelu luo pohjaa myös vesien tilan luokittelulle.

Tyyppien jaottelun perusteista sekä tyypille ominaisten vertailuolojen määrittämisestä ja vertailualueiden valinnasta säädettäisiin 10 §:n mukaisesti valtioneuvoston asetuksella. Ympäristökeskukset määrittäisivät vesienhoitoalueen pintavedet tyyppeihin osana vesienhoitosuunnitelmaa. Tiedot vesienhoitoalueen pintavesien tyypeistä esitettäisiin osana vesienhoitosuunnitelmaa lain 11 §:n mukaisesti. Tyypin määrittämiseksi pintavesiä voidaan tarkastella kokonaisuuksina. Direktiivin peruslähtökohtana on, että järvet, joet ja rannikkovedet käsitellään eri tyyppeinä. Suomessa erityisesti suuret reittivesistöt ovat jokien ja järvien muodostamia kokonaisuuksia. Tällaisissa tapauksissa voitaisiin tarvittaessa tarkastella tyyppejä yhtenä kokonaisuutena. Keinotekoiset pintavesimuodostumat ja voimakkaasti muutetut pintavesimuodostumat määritellään niitä lähinnä vastaavaan ominaispiirteiden määritellyn mukaiseen tyyppiin. Vastaavasti tarkasteltaisiin pohjavesien ominaispiirteet. Pohjavesiä ei kuitenkaan jaotella erityisiin tyyppeihin. Vedenhankintakäyttöön otetut tai otettavat pohjavesimuodostumat määritetään sijainniltaan, ja pohjaveden muodostumisalueen maa- ja kallioperän yleispiirteistä tehtäisiin ominaispiirteiden tarkastelu. Pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelusta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

8 §
Vesien tilan luokittelu

Pinta- ja pohjavedet luokitellaan ihmisten toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Pintaveden luokka perustuu ekologiseen ja kemialliseen tilaan sen mukaan, kumpi niistä on huonompi.

Pintaveden ekologinen tila on erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Luokitus tehdään suhteutettuna vertailuoloihin. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesimuodostumien vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuina ne vastaavasti luokitellaan hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon tilaan.

Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos se täyttää asetuksella erikseen säädettyjen yhteisölainsäädännössä määriteltyjen haitallisten aineiden ympäristölaatunormit.

Pohjavedet luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perusteella hyvään ja huonoon tilaan.

Selostus:

Pykälässä säädettäisiin vesien tilan luokittelun yleisistä perusteista. Luokitus on perusta 21 §:n mukaiselle vesien tilatavoitteille. Vesien luokittelu tehdään varsinaisesti vesienhoitosuunnitelmassa. Pykälän 1 momentin mukaan pintavedet luokitellaan vertailuoloihin suhteutettuna ihmistoiminnan aiheuttamien muutosten voimakkuuden perusteella. Luokitus perustuisi ekologisiin ja kemiallisiin muuttujiin. Tästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella ottaen huomioon pintavesien osalta. Tila arvioidaan ekologisten muuttujien ja EY-lainsäädäntöön perustuvien kemiallisten muuttujien perusteella siten, että luokitus määräytyy sen mukaan, kumpi niistä on huonompi. Pykälän 2 momentin mukaan pintavedet luokitellaan viiteen luokkaan ekologisten muuttujien mukaan. Kunkin tyypin tilaa verrattaisiin tyypin vertailuoloihin, täysin tai lähes täysin häiriintymättömään tilaan, joka olisi peruste erinomaiselle luokalle.

9 §
Seuranta

Vesienhoitoalueella pinta- ja pohjavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva.

Alueellisten ympäristökeskusten laatimat vesien seurantaohjelmat yhteensovitetaan vesienhoitoalueella ja liitetään vesienhoitosuunnitelmaan. Seurantaohjelmaa laadittaessa otetaan soveltuvin osin huomioon toiminnan harjoittajalle muun lain nojalla kuuluva tarkkailu.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitoalueella kukin alueellinen ympäristökeskus järjestää pintavesien ja pohjavesien seurannan siten, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kuva. Seurantaa varten voitaisiin saada tietoa vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisiin lupiin perustuvista velvoitetarkkailusta. Tämän lisäksi tietoja tulisi kerätä tutkimuslaitosten tutkimuksista sekä esimerkiksi veden käyttäjien käyttöön liittyvästä veden laadun tarkkailusta. Ympäristökeskuksilla on velvollisuus tämän lisäksi täydentää seurantaa omilla tutkimuksilla, jos muu tieto ei olisi riittävää. Työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköt ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos vastaavat seurannasta toimialallaan.

Seurantaohjelman tiedoista tulisi voida arvioida vesien ekologiselle, kemialliselle ja määrälliselle tilalle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tai saavuttamatta jääminen. Seurantaohjelmaa kehitetään alueellisesti riittävän kattavaksi ja biologisten määritysten suhteen riittävän monipuoliseksi. Seurantaohjelman kehittämistarve otettaisiin huomioon tarkkailua koskevissa päätöksissä. AYK:t laativat erillisen seurantaohjelman, jossa on otettu huomioon alueella tehtävät tutkimukset, tarkkailut ja seurannat. Ohjelman tarkoituksena olisi varmistaa, että eri toimet ovat tarkoituksenmukaisia. Näin estettäisiin päällekkäiset toimet ja varmistettaisiin, että seuranta on riittävän kattavaa. Seurantaohjelmaa laadittaessa otettaisiin huomioon myös vesiluontotyyppien sekä vedestä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien suojelu yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

10 §
Valtioneuvoston asetus vesien tilasta

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin:

1) pintavesityyppien maantieteellisiin ja luonnontieteellisiin ominaisuuksiin perustuvasta jaottelusta, keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen pintavesien tarkastelusta sekä pintavesityypille ominaisten vertailuolojen määrittämisestä ja vertailualueiden valinnasta;
2) pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelusta;
3) vesien tilan ja käytön selvitysten sekä vesipalvelujen taloudellisen selvityksen tarkemmasta sisällöstä ja niiden laatimisesta;
4) vesien seurannasta ja seurantaohjelmasta;
5) pintavesien ja pohjavesien luokittelun perusteista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää tarkemmin 1 momentissa tarkoitettuja asioita vastaavista seikoista, jos se on tarpeen yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY täytäntöön panemiseksi.

Selostus:

Pykälässä säädetään kootusti 2 lukuun liittyvistä asetuksenantovaltuuksista. Pykälän 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä muistakin seikoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella, jos se on tarpeen vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöön panemiseksi.

3 luku
Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma

11 §
Vesienhoitosuunnitelma

Vesienhoitoalueelle on laadittava vesienhoitosuunnitelma. Vesienhoitosuunnitelmassa on yhteenvetona esitettävä:

1) tiedot vesienhoitoalueesta;
2) tiedot vesienhoitoalueella laaditusta vesimuodostumien ominaispiirteiden tarkastelusta, luokittelusta, ympäristötavoitteista sekä muista vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista;
3) suunnitelman muutokset verrattuna aiempiin suunnitelmiin;
4) toteutetut toimenpiteet, toteutetut väliaikaiset lisätoimenpiteet sekä arvio poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutuksista;
5) arvio 4 luvussa tarkoitettujen ympäristötavoitteiden saavuttamisesta ja selvitys vaihtoehtojen valinnasta;
6) selvitys valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista ja valtioiden välisistä neuvotteluista sekä siitä, miten ne ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan.

Vesienhoitosuunnitelman osana on esitettävä ympäristöselostus. Ympäristöselostuksesta on voi-massa, mitä siitä säädetään tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/42/EY.

Viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien laitosten on annettava maksutta alueelliselle ympäristökeskukselle hallussaan olevia tarpeellisia muita tietoja kuin henkilötietoja vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi. Viranomaisten on luovutettava tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) salassapitosäännösten estämättä. Muita kuin tilakohtaisia tietoja on lisäksi luovutettava maaseutuelinkeinorekisteristä annetun lain (1515/1994) salassapitosäännösten estämättä.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitoalueelle on laadittava vesienhoitosuunnitelma. Vesienhoitosuunnitelmassa esitetään yhteenveto toimenpideohjelmasta. Vesienhoitosuunnitelma olisi siten kokonaisuus, joka koostuisi vesien tilaan liittyvästä arvioinnista sekä toimenpideosasta, jolla yleiset tilatavoitteet arvioidaan voitavan saavuttaa. Vesienhoitosuunnitelma laadittaisiin kuuden vuoden välein ja ensimmäisen suunnitelman tulisi olla valmis viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009. Vesienhoitosuunnitelma on vesienhoitoalueen keskeinen tietoperusta, jossa on esitettävä perustiedot vesienhoitoalueesta ja hoitoalueen tiedot vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista, kuten vesien ominaispiirteiden tarkastelusta sekä luokittelusta.

Vesienhoitosuunnitelmassa pitäisi olla helposti käytettävässä muodossa yleispiirteinen tieto pinta- ja pohjavesien tilasta, merkittävistä vesien käyttömuodoista, merkittävistä vesien tilaan vaikuttavista seikoista, vesistä suoraan riippuvaisista suojelualueista ja toimista, joilla vesien tilaa on parannettu ja on tarkoitus parantaa suunnitelmakauden aikana. Yhteistyössä alueen eri tahojen kanssa kuuden vuoden jaksoissa ajantasaistetun vesienhoitosuunnitelman tiedoista olisi laajasti hyötyä asioiden valmistelussa ja alueita kehitettäessä. Hoitosuunnitelmassa esitetään myös arvio 4 luvun mukaisesta ympäristötavoitteiden saavuttamisesta ja selvitys valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista, valtioiden välisistä neuvotteluista sekä siitä, miten kannanotot ja neuvottelut on otettu huomioon suunnitelmassa ja miten ne ovat vaikuttaneet vaihtoehtojen valintaan.

Viranomaisten ja muiden tahojen on annettava maksutta hallussaan olevia tarpeellisia tietoja alueelliselle ympäristökeskukselle vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi. Vesienhoitosuunnitelman tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin 20 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella.

12 §
Toimenpideohjelma

Toimenpideohjelma laaditaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ottaen huomioon tehdyt taloudelliset selvitykset. Toimenpideohjelma voi koostua yhtä tai useampaa vesistöaluetta koskevasta ohjelmasta. Toimenpideohjelma käsitellään vesienhoitosuunnitelman osana.

Toimenpideohjelmassa on esitettävä:

1) vesienhoidon perustoimenpiteet, kuten vesiä ja ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön vaa-timukset;
2) vesienhoidon täydentävät toimenpiteet, kuten muut hallinnolliset ja taloudelliset keinot, sopi-mukset, vesistön kunnostus sekä koulutus- ja tutkimushankkeet;
3) toimenpiteet poikkeuksellisten tilanteiden varalle;
4) vaihtoehtoisten toimenpiteiden yhdistelmät.

Selostus:

Pykälän mukaan ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi vesienhoitoalueella on laadittava toimenpideohjelma. Toimenpideohjelma laadittaisiin tarpeen mukaan koskemaan yhtä tai useampaa vesistöaluetta. Toimenpideohjelma käsiteltäisiin vesienhoitosuunnitelman yhteydessä ja ohjelman yhteenveto olisi osa vesienhoitosuunnitelmaa. Toimenpideohjelmassa olisi esitettävä mukaan vesienhoidon perustoimenpiteet, kuten vesiä ja ympäristönsuojelua koskevat lainsäädännön vaatimukset, toimenpiteet poikkeustilanteiden varalla sekä vaihtoehtoisten toimenpiteiden yhdistelmät. Perustoimenpiteet olisivat toimia vesiä ja ympäristönsuojelua koskevan yhteisön lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten noudattamiseksi. Toimenpideohjelmassa voitaisiin siten esittää käsityksiä siitä, millainen kuormitustaso mukaan lukien vesistöön rakentaminen ja säännöstely vesistöalueella on perusteltu tarkistettaessa ympäristölupia.

13 §
Vesienhoitosuunnitelman valmistelu

Alueellisen ympäristökeskuksen on vesienhoitosuunnitelman laatimista varten tehtävä:

1) hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma vähintään kolme vuotta ennen hoitosuunni-telmakauden alkamista;
2) yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä vähintään kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista; sekä
3) hoitosuunnitelmaehdotus vähintään vuosi ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista.

Selostus:

Pykälässä on määritelty alueellisille ympäristökeskukselle aikataulu vesienhoitosuunnitelman laatimista varten.

14 §
Yhteistyö vesienhoitosuunnitelman valmistelussa

Alueellisen ympäristökeskuksen on järjestettävä vesienhoitosuunnitelman valmistelun eri vaiheissa riittävä yhteistyö ja vuorovaikutus toimialueensa eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Tätä varten tulee olla vähintään yksi yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmiä voidaan perustaa myös vesistöalueittain.

Vesienhoitosuunnitelman yhteensovittamista varten vesienhoitoalueella on alueellisten ympäristökeskusten edustajista sekä maa- ja metsätalousministeriön nimeämästä työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön edustajasta muodostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmän toiminnasta vastaa yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus. Ohjausryhmän kokoonpanosta määrää ympäristöministeriö.

Yhteensovittamisesta ja valmisteluasiakirjojen tiedoksi saattamisesta kansainvälisellä vesienhoitoalueella voidaan antaa määräyksiä Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Selostus:

Pykälän mukaan alueellisen ympäristökeskuksen on järjestettävä vesienhoitosuunnitelman valmistelun eri vaiheissa riittävä yhteistyö toimialueensa eri viranomaisten ja muiden etutahojen kanssa. Tätä varten tulisi olla ympäristökeskuksittain yhteistyöryhmiä, joita voitaisiin tarpeen mukaan perustaa myös vesistöalueittain. Yhteistyöryhmässä olisi tarpeen käsitellä suunnittelun lähtökohdat, ihmisen toiminnan merkittävät vaikutukset, tavoitteiden asettaminen ja toimenpidevaihtoehtojen arviointi. Yhteistyötahoja olisivat esimerkiksi kunnat sekä suunnittelijoina ja rakentajina että eri viranomaistahoina, työvoima- ja elinkeinokeskukset maaseutu- ja työvoimaviranomaisina, maakunnanliitot, Metsähallitus, Geologian tutkimuskeskus, metsäkeskukset metsänkäytön valvojina ja edistäjinä sekä lääninhallitukset terveydensuojeluviranomaisina. Niitä olisivat myös vesihuoltolaitokset ja teollisuuslaitokset veden käyttäjinä sekä jäteveden johtajina ja käsittelijöinä, kalastusalueet, eri elinkeinot ja niiden järjestöt, ympäristöjärjestöt, vesialueiden omistajat sekä vesien käyttäjät, kuten kalastajat ja veneilijät. Ympäristökeskusten työn yhteensovittamiseksi vesienhoitoalueella on ohjausryhmä, jossa olisi edustus alueellisesta ympäristökeskuksesta ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksiköstä.

15 §
Osallistuminen ja tiedottaminen

Alueellisen ympäristökeskuksen on varattava kaikille mahdollisuus tutustua 13 §:ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin sekä varattava tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti. Valmisteluasiakirjojen ja tausta-asiakirjojen julki-suudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.

Ympäristökeskuksen on julkaistava kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävilläolosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Asiakirjat on pidettävä nähtävillä tarpeellisilta osin alueen kunnissa ja ne on julkaistava sähköisesti. Ympäristökeskuksen on lisäksi pyydettävä tarvittavat lausunnot.

Hoitosuunnitelmaehdotuksesta sekä yhteensovitetusta vesienhoitosuunnitelmasta on lisäksi ilmoitettava alueella yleisesti ilmestyvissä sanomalehdissä sekä järjestettävä tarpeen mukaan tiedotustilaisuuksia, joissa varataan tilaisuus mielipiteen esittämiseen.

Selostus:

AYK:n tulee varata mahdollisuus eri tahoille tutustua 13 §:ssä tarkoitettuihin valmisteluasiakirjoihin ja lausua niistä mielipiteensä kirjallisesti tai sähköisesti. Valmisteluasiakirjat ovat julkisia asiakirjoja. Valmisteluasiakirjoihin liittyvät tausta-asiakirjat ovat samoin julkisia asiakirjoja, ellei niihin liity tietoja, jotka ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan salassapidettäviä tietoja. AYK:n pitää julkaista kuulutus valmisteluasiakirjojen nähtävilläolosta alueen kuntien ilmoitustauluilla. Valmisteluasiakirjat tulisi myös pitää nähtävillä ja ne tulisi julkaista sähköisesti. Valmisteluasiakirjat pidettäisiin kunnissa nähtävillä kunnan alueeseen vaikuttavilta osin. Ympäristökeskus pyytää lisäksi tarvittavat lausunnot. Niitä voidaan pyytää esimerkiksi asianomaiselta kunnalta, työvoima- ja elinkeinokeskukselta, metsäkeskukselta sekä lääninhallitukselta.

16 §
Vesienhoitosuunnitelman käsittely

Ehdotus vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi käsitellään ja yhteensovitetaan ohjausryhmässä.

Yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus toimittaa ohjausryhmässä käsitellyn ehdotuksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi ympäristöministeriölle.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmat käsiteltäisiin ohjausryhmässä. Ympäristökeskusten tulisi yhteisesti varmistaa, että suunnitelmat ovat yhteensovitettuja sekä yhteismitallisia ja että ne esitetään yhtenä suunnitelmana. Toimintaa ohjaisi yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus. Vesienhoitosuunnitelmaan kuuluvat toimenpideohjelmat tulisi myös yhteensovittaa. Pykälän 2 momentin mukaan yhteensovittava alueellinen ympäristökeskus toimittaisi ohjausryhmässä käsitellyn ehdotuksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi ympäristöministeriölle. Ympäristöministeriön tulee varmistaa riittävällä ohjeistuksella, että eri vesienhoitosuunnitelmat on laadittu yhdenmukaisesti.

17 §
Vesienhoitosuunnitelmien hyväksyminen

Valtioneuvosto hyväksyy vesienhoitosuunnitelmat.

Päätös vesienhoitosuunnitelmasta annetaan julkipanon jälkeen, ja sen katsotaan tulleen asianomaisten tietoon, kun se on annettu.

Vesienhoitosuunnitelmien hyväksymisestä on toimitettava tieto alueellisille ympäristökeskuksille, joiden on edelleen toimitettava tieto alueensa kunnille ja niille viranomaisille, joita asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa on kuultu. Alueellisen ympäristökeskuksen on kuulutettava hyväksymisestä kunnan ilmoitustaululla sekä ilmoitettava hyväksymisestä riittävällä tavalla sanomalehdissä. Kunnan aluetta koskeva hyväksytty vesienhoitosuunnitelma on oltava nähtävillä kunnassa.

Ympäristöministeriö julkaisee valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat sähköisesti.

Valtioneuvoston päätöksen tiedoksi saattamisesta kansainvälisellä vesienhoitoalueella voidaan antaa määräyksiä Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Selostus:

Pykälä sisältää säännökset siitä, miten valtioneuvosto hyväksyy vesienhoitosuunnitelmat ja miten ne annetaan tiedoksi AYK:n ja ympäristöministeriön yhteistyössä.

18 §
Muutoksenhaku

Valtioneuvoston vesienhoitosuunnitelman hyväksymistä koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valtioneuvoston päätökseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 31 §:n 2 momentissa säädetään.

Valitusoikeus on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös saattaa vaikuttaa, asianomaisella kunnalla, yleistä etua valvovilla viranomaisilla sekä sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön- tai luonnonsuojelun edistäminen ja jonka toiminta-aluetta vesienhoitosuunnitelma koskee.

Selostus:

Valtioneuvoston päätökseen vesienhoitosuunnitelman hyväksymisestä saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valituksen saa tehdä ainoastaan sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valituksen tulisi perustua lähinnä siihen, että vesienhoitosuunnitelman valmistelussa olisi tapahtunut menettelyvirhe tai että suunnitelma ei sisältäisi lain tai asetuksen edellyttämiä seikkoja. Sen sijaan esimerkiksi suunnitelmissa esitetyt näkökohdat eri toimenpiteiden tehokkuudesta eivät voi olla muutoksenhaun kohteena. Päättäessään vesienhoitosuunnitelmista valtioneuvosto voi päättää myös siitä, että mahdolliset valitukset eivät lykkäisi päätöksen noudattamista.

Valitusoikeus on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös saattaa vaikuttaa. Säännöksen asianosaiskäsite vastaisi hallintolainkäyttölaissa omaksuttua asianosaiskäsitettä. Valitusoikeus olisi tällä perusteella vesialueen omistajalla, rannanomistajalla, yrityksellä, joka kuormittaa tai vaikuttaa muutoin vesien tilaan sekä eri toimijoilla, joiden toiminta pohjavesialueella voi vaikuttaa sen tilaan. Valitusoikeuden edellytyksenä olisi, että eri tahot voivat osoittaa, että vesienhoitosuunnitelmat ja niissä esitetyt seikat voivat vaikuttaa heihin asianosaisina. Tällöin valitusoikeus ei voisi syntyä esimerkiksi pelkästään yleiskäyttöoikeuden perusteella. Valitusoikeus olisi myös asianomaisella kunnalla ja yleistä etua valvovilla viranomaisilla, joiden edustamaan intressiin vesienhoitosuunnitelmilla voisi olla vaikutusta. Tämän lisäksi valitusoikeus olisi sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristönsuojelun tai luonnonsuojelun edistäminen ja jonka toiminta-aluetta vesienhoitosuunnitelma koskee.

19 §
Tarkistaminen

Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävät tavoitteet vesienhoidolle ja toimenpideohjelmassa esitettävät toimenpiteiden yhdistelmät tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tarkistamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä säädetään vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman valmistelusta ja hyväksymisestä.

Selostus:

Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelmat niihin sisältyvine toimenpideohjelmineen tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tarkistamiseen sovellettaisiin vastaavia menettelysäännöksiä kuin hyväksyttäessä ensimmäistä kertaa vesienhoitosuunnitelmia.

20 §
Valtioneuvoston asetus vesienhoitosuunnitelmasta ja toimenpideohjelmasta

Valtioneuvoston asetuksella säädetään vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laatimisesta, laatimisen määräajoista sekä vesienhoitosuunnitelman valmisteluun liittyvän yhteistyön järjestämisestä.
Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voidaan tarkemmin säätää vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa esitettävien ympäristötavoitteiden asettamisesta sekä suunnitelmassa ja ohjelmassa esitettävistä tiedoista.

Selostus:

Pykälässä säädettäisiin koko lukuun liittyvistä asetuksenantovaltuuksista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laatimisesta, laatimisen määräajoista sekä vesienhoitosuunnitelman valmisteluun liittyvän yhteistyön järjestämisestä. Lisäksi asetuksella voitaisiin tarkemmin säätää vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa esitettävistä tiedoista. Tällaisia tietoja voisivat olla esimerkiksi hoitoalueesta, vesien käytöstä tai vesien tilasta esitettävät tiedot, kuten tiedot vesienhoitoalueella laaditun vesimuodostumien ominaispiirteiden tarkastelusta. Asetuksella voidaan säätää myös ympäristötavoitteiden asettamisesta.

4 luku
Ympäristötavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa

21 §
Ympäristötavoitteet vesienhoidon suunnittelussa

Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että:

1) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä;
2) jäljempänä 22 §:ssä tarkoitettujen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemial-linen tila;
3) pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että 1 tai 2 kohdassa tarkoi-tettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015;
4) pohjavesimuodostumia suojellaan, parannetaan, ennallistetaan sekä varmistetaan tasapaino poh-javedenoton ja pohjaveden muodostumisen välillä siten, että 1 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saa-vuttaa viimeistään vuonna 2015;
5) pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista eh-käistään.

Edellä 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun suojeltavaksi määritellyn alueen vesien tilan tulee olla suojelun edellyttämällä tasolla viimeistään vuonna 2015.

Vesien tilaa ei voida pitää ympäristötavoitteiden vastaisena, jos poikkeuksellinen luonnonolosuhde tai onnettomuus aiheuttaa tilapäisesti vesien tilan huonontumisen tai estää ympäristötavoitteiden saavuttamisen, eikä tavoitteita voida käytettävissä olevilla keinoilla saavuttaa.

Selostus:

Koko 4. luku koskee vesienhoidon ympäristötavoitteita. Tämä pykälä vesienhoitosuunnitelmia koskeva yleissäännös, jonka tavoitteiden mukaisesti vesienhoitosuunnitelmat tulisi laatia ja toimenpideohjelmissa tarkoitetut toimenpiteet mitoittaa. Tavoitteissa voi olla sellaisia alueellisesti tai paikallisesti sovittuja toimia, joihin kaikki osapuolet olisivat sitoutuneet. Pykälän 2 momentin mukaan suojeltavaksi määriteltyjen vesien tilalle asetetaan erityinen tavoite, jota alueen suojelutavoite edellyttää. Esimerkiksi suojellun lintuveden veden tilatavoite asetettaisiin siten, että alueen suojelu lintuvetenä olisi perusteltua, vaikka vastaavan tyypin luontainen veden tila edellyttäisi muuta. Suojelun edellyttämä veden tilan taso tulisi saavuttaa viimeistään vuonna 2015. Pykälän 3 momentissa säädetään poikkeuksellisista tilanteista tai onnettomuuksista, joiden johdosta veden tila tosiasiallisesti heikkenee siten, ettei tavoitteita voida saavuttaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi ennalta arvaamattoman kuivuuden tai poikkeuksellisen tulvan aiheuttaman huuhtoutuman vuoksi. Sen sijaan esimerkiksi luontainen ja säännöllinen tulva ei ole säännöksessä tarkoitettu tilanne. Kyse olisi siten ylivoimaisesta tilanteesta, johon ei voida vaikuttaa käytettävissä olevilla keinoilla. Tällöin vesien tilaa ei voitaisi myöskään pitää tavoitteiden vastaisena. Tilanne tulisi selvittää erikseen vesienhoitosuunnitelmassa 11 §:n 5 kohdan mukaisesti ja tilanteen parantamiseksi tehtävät toimet 12 §:n mukaisessa toimenpideohjelmassa.

22 §
Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat

Rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutettu vesimuodostuma voidaan vesienhoitosuunnitelmassa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai seuraaville toiminnoille:

1) vesiliikenne tai satamatoiminta;
2) vesien virkistyskäyttö;
3) veden hankinta tai vesivoiman tuotanto;
4) vesistön säännöstely, tulvasuojelu tai maankuivatus; tai
5) muut vastaavat, kestävän kehityksen mukaiset ihmisen toiminnot.

Edellytyksenä on lisäksi, ettei vesimuodostuman keinotekoisista tai muutetuista ominaispiirteistä johtuvaa hyötyä voida teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuudella saavuttaa muilla ympä-ristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.

Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä tässä pykälässä tarkoitetulle vesimuodostumalle erikseen ympäristötavoitteet.

Selostus:

Pykälän mukaan osa vesimuodostumista voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi. Näiden vesimuodostumien ympäristötavoitteet asetettaisiin erikseen hyvän saavutettavissa olevan ekologisen tilan mukaisesti. Vesimuodostuma voitaisiin nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos ihmistoiminnan vuoksi vesimuodostumassa olisi aiheutettu fyysisiä muutoksia, joiden palauttaminen ennalleen hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai erilaisille momentin 1 - 5 kohdan mukaisille vesien käytön intresseille. Edellytyksenä nimeämiselle olisi lisäksi, että vesimuodostuman keinotekoisten tai muutettujen ominaispiirteiden aiheuttamaa hyötyä ei voitaisi teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuudella saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Säännöksen tarkoittamassa etuvertailussa tulisi ottaa huomioon ympäristö kokonaisuudessaan, eikä pelkästään vesiympäristö. Vesimuodostuman nimeäminen keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi tehtäisiin vesienhoitosuunnitelmassa, jolloin samalla tälle muodostumalle asetettaisiin erikseen ympäristötavoitteet. Ympäristötavoitteet asetettaisiin kemialliselle tilalle ja ekologiselle tilalle erikseen.

23 §
Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden merkittävän hankkeen vuoksi

Jos uusi merkittävä hanke muuttaa fyysisesti vesimuodostumaa siten, ettei pintaveden hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voida saavuttaa, edellä 21 §:ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että:

1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta;
2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin;
3) tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella.

Pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vastaisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1?3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät.

Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa.

Selostus:

Pykälä on vesimuodostumia muuttavia, uusia merkittäviä hankkeita koskeva erityissäännös, jonka mukaan 21 §:n mukaisista ympäristötavoitteista voidaan poiketa silloin, kun uusi hanke muuttaa vesimuodostumaa niin, ettei pintavesien hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voitaisi saavuttaa. Säännöstä ei sovellettaisi pintaveden kemialliseen tilaan. Pintavesillä tarkoitettaisiin myös keinotekoisia ja voimakkaasti muutettuja pintavesiä. Vesienhoitosuunnitelmassa tulee selvittää, että pykälän mukaiset edellytykset olisivat olemassa tai että niiden ennakoidaan toteutuvan sekä hankkeen aiheuttamat muutokset vesimuodostumassa ja sen tilassa. Säännös ei merkitsisi erityistä luvanmyöntämisedellytystä ympäristönsuojelulain tai vesilain lupaharkinnassa.

Edellytyksenä poikkeamiselle on, että hanke olisi yleisen edun kannalta erittäin tärkeä tai että se edistäisi merkittävästi kestävää kehitystä tai ihmisten terveyttä taikka ihmisten turvallisuutta. Kohdan 2 mukaan edellytyksenä on lisäksi, että haittojen ehkäisemiseksi olisi ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin ja että tavoiteltaviin hyötyihin ei päästäisi muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella.

Pykälän 1 momentti koskisi pelkästään vesimuodostumassa fyysisiä muutoksia aiheuttavia hankkeita, joiden vuoksi ei voitaisi saavuttaa hyvää ekologista tilaa tai hyvää saavutettavissa olevaa ekologista tilaa. Hankkeen tulisi tällöin olla yleisen edun kannalta erityisen tärkeä ja sen tarkoituksena olisi aikaansaada vesimuodostumaa muuttamalla merkittäviä hyötyjä. Edellytyksenä olisi lisäksi, että haittojen ehkäisemiseksi olisi ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin ja ettei vesimuodostuman muuttamisella saavutettuihin hyötyihin voitaisi päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla keinoilla.

Pykälän 2 momentti koskisi fyysisiä muutoksia sekä pilaantumista aiheuttavia hankkeita. Säännös koskisi ekologista tilaa, mutta kyse olisi pelkästään erinomaisen tilan heikkenemisestä hyvään. Hankkeen tulisi olla kestävän kehityksen mukainen. Kestävän kehityksen mukaisella hankkeella tarkoitetaan hanketta, jonka vaikutukset olisivat positiivisia ottaen huomioon ympäristövaikutukset kokonaisuutena sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Hankkeiden vaikutusten arvioinnista säädetään laissa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä.

24 §
Ympäristötavoitteiden lieventäminen

Vesienhoitosuunnitelmassa voidaan asettaa 21 §:ssä säädettyä lievempiä ympäristötavoitteita, jos vesimuodostuma on selvitysten mukaan ihmisen toiminnan siten muuttama tai sen luonnonolot ovat sellaiset, että ne estävät vaativampien tavoitteiden saavuttamisen, tai ympäristötavoitteiden saavuttamisen edellyttäminen on teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuutonta.

Edellytyksenä on lisäksi, että:

1) vesien käytöstä tai kuormituksesta aiheutuvia hyötyjä ei voida saavuttaa muilla ympäristön kan-nalta merkittävästi paremmilla keinoilla;
2) toimintojen haittoja ei voida vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia;
3) saavutetaan paras mahdollinen pintavesimuodostumien tila ottaen huomioon vaikutukset, joita ei ihmisen toiminnan tai pilaantumisen luonteen vuoksi ole kohtuudella voitu välttää;
4) muutokset pohjaveden hyvään tilaan verrattuna jäävät mahdollisimman vähäisiksi eikä näitä vaikutuksia ole mahdollista kohtuudella välttää ottaen huomioon ihmisten toiminta ja pilaantumisen luonne; ja
5) vesimuodostuman tila ei heikkene.

Selostus:

Säännöksen mukaan ympäristötavoitteiden lieventäminen edellyttäisi, että vesimuodostumalle ihmisen aiheuttamat muutokset tai muodostuman luonnonolosuhteet ovat sellaisia, että ne estäisivät vaativampien ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Kyse voisi myös olla siitä, että näiden tavoitteiden saavuttaminen olisi muutoin teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuutonta.

25 §
Tavoitteiden saavuttaminen vaiheittain

Vesienhoitosuunnitelmassa voidaan pidentää 21 §:ssä asetettuja määräaikoja, jos ympäristötavoit-teiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan vaiheittain.

Edellytyksenä määräajan pidentämiselle on, että:

1) vesimuodostuman tilan parantaminen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana on teknisesti tai ta-loudellisesti kohtuutonta tai luonnonolosuhteiden vuoksi ylivoimaista; ja
2) vesimuodostuman tila ei edelleen huonone.

Määräaikaa voidaan pidentää yhteensä enintään kahdella vesienhoitosuunnitelmakaudella.

Selostus:

Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelmassa voitaisiin pidentää 21 §:ssä asetettuja määräaikoja, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista vain vaiheittain. Edellytyksenä määräajan pidentämiselle on, että vesimuodostuman tilan parantaminen vesienhoitosuunnitelmakauden aikana olisi teknisesti tai taloudellisesti mahdotonta tai luonnonolosuhteiden vuoksi ylivoimaista ja että vesimuodostuman tila ei edelleen huononisi. Pidentäminen ja syyt siihen tulisi esittää vesienhoitosuunnitelmassa. Määräaikaa voitaisiin pidentää yhteensä enintään kahdella vesienhoitosuunnitelmakaudella.

26 §
Valtioneuvoston asetus ympäristötavoitteista

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin tässä luvussa tarkoitetuista ympäristötavoitteista.

5 luku
Erinäiset säännökset

27 §
Vesistä aiheutuvat terveyshaitat

Vesistä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemisestä, vähentämisestä ja poistamisesta sekä niihin liittyvistä tarpeellisista suunnitelmista ja selvityksistä säädetään lisäksi terveydensuojelulaissa (736/1994).

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin vesistä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen liittyvän tiedon keräämisestä ja toimittamisesta tässä laissa tarkoitettua vesienhoitosuunnitelmaa varten.

Selostus:

Pykälässä säädetään eräistä tarkentavista toimista, jotka ovat tarpeen vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi. Pykälän 1 momentissa viitataan terveydensuojelulaissa säädettyyn terveyshaittojen ehkäisyyn. Terveydensuojelulaissa säädetään muun muassa uimaveden ja talousveden laadusta, jotka tiedot ovat tarpeen myös vesienhoitosuunnitelmaa varten. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voisi asetuksella säätää, kuinka terveydensuojeluviranomaisten tulisi toimia, jotta terveydensuojelulain nojalla kerätyt tiedot tuotettaisiin osaksi vesienhoitosuunnitelmia.

28 §
Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen

Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvin osin toiminnassaan huomioon valtioneuvoston 17 §:n mukaisesti hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat.

Vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisessa noudatetaan lisäksi, mitä muualla laissa säädetään.

Selostus:

Pykälän mukaan valtion ja kuntien viranomaisten tulee soveltuvin osin ottaa huomioon päätöksenteossaan, suunnitelmissaan ja vesien tilaan liittyvissä toimissaan valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat. Pykälä on yleissäännös ja merkitsee viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisesta voitaisiin säätää muualla laissa. Samaan aikaan tämän lain kanssa on muutettu ympäristönsuojelulain ja vesilain lupaharkintaa koskevia säännöksiä. Näiden lakien mukainen päätöksenteko liittyy suoranaisesti vesien tilaan, jolloin on tarpeen täsmentää erikseen vesienhoitosuunnitelmien merkitystä lupaharkinnassa. Säännöksen soveltaminen tulisi ajankohtaiseksi, kun ensimmäiset hoitosuunnitelmat olisi hyväksytty vuoden 2009 lopussa.

29 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2004.

Selostus:

Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen.

 

Asianajaja, LL.M Sanna Suvanto
Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy