Pikahaku
Hakusana puuttuu
Talousvesiasetukseen muutoksia koskien talousveden laatuvaatimuksia ja valvontatutkimuksia
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 683/2017
Talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015, jäljempänä talousvesiasetus) muutoksella saatettiin voimaan 6.10.2015 annettu komission direktiivi (EU) 2015/1787 ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annetun direktiivin 98/83/EY (jäljempänä juomavesidirektiivi) liitteiden II ja III muuttamisesta. Osa juomavesidirektiivin liitteiden muutoksista saatettiin voimaan lailla 942/2016 terveydensuojelulain (763/1994) muuttamisesta.
Talousvesiasetuksen muutoksilla säädetään talousveden laadun varmistamiseksi tarvittavista riskinhallintatoimenpiteistä, tarkennetaan säännöksiä kiinteistöjen vesilaitteistojen vaikutuksen huomioon ottamisesta talousveden valvonnassa sekä muutetaan talousveden tutkimuksissa käytettävien kemiallisten menetelmien suorituskysyä kuvaavia vaatimuksia. Asetuksella säädetään myös siitä, että jatkuvatoimisia mittareita voidaan käyttää talousveden valvontatutkimuksissa laboratoriotutkimusten sijasta.
Muutokset tulivat voimaan 27.10.2017. Talousveden valvontatutkimuksiin käytettävien menetelmien on oltava liitteen III taulukon 1 mukaiset viimeistään vuoden 2020 alusta.
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaisesti muutetaan talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015) 1, 3–5, 7–10, 12–14, 17–20 § sekä liitteet I, II ja III ja lisätään asetukseen uusi 3 a, 7 a, 8 a ja 18 a § seuraavasti:
1 §
Tarkoitus
Tässä asetuksessa säädetään:
1) talousveden laatuvaatimuksista, laatutavoitteista ja desinfioinnista;
2) menettelystä, jos talousvesi ei täytä laatuvaatimuksia tai -tavoitteita;
3) talousveden säännöllisestä valvonnasta;
4) talousvettä toimittavan laitoksen toimintaa koskevan hakemuksen sisällöstä;
5) talousveden terveydelliseen laatuun vaikuttavien riskien arvioinnista ja hallinnasta;
6) talousveden radioaktiivisista aineista aiheutuvan säteilyaltistuksen rajoittamisesta;
7) häiriötilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman sisällöstä ja laatimisesta.
Selostus:
Pykälä sisältää asetuksen tarkoitusta koskevan säännöksen. Pykälään lisättiin 5 kohta, jonka mukaan asetuksella säädetään myös talousveden valvontaa varten tarvittavasta riskien arvioinnista ja hallinnasta. Lisäksi pykälän 7 kohdassa oleva termi erityistilanne korvattiin terveydensuojelulaissa käytettävällä termillä häiriötilanne.
3 §
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) veden käyttäjällä vedenjakelualueella olevaa luonnollista henkilöä, kiinteistöä, laitosta taikka julkista tai kaupallista toimintaa harjoittavaa, joka käyttää vettä talousvetenä;
2) vedenkäyttölaitteilla astianpesukoneita, keittimiä, sellaisia koneita ja laitteita, joissa talousvesi joutuu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa, sekä muita vastaavia laitteita, joissa käytetään talousvettä;
3) kiinteistön vesilaitteistolla kiinteistön vesijohtoja laitteineen siihen kohtaan saakka, jossa kiinteistön tonttijohto on liitetty talousvettä toimittavan vedenjakeluverkostoon sekä veden käyttäjän omaan talousvedenhankintaan käytettäviä laitteita vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta käyttöpisteeseen saakka;
4) talousveden saastumisella talousveden mikrobiologisen, kemiallisen tai radioaktiivisen laadun muuttumista niin, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa;
5) häiriötilanteella yllättävää tai äkillistä tilannetta, joka voi aiheuttaa talousveden saastumista ja jonka hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää;
6) häiriötilannesuunnitelmalla ohjeistusta, jonka avulla kunnan terveydensuojeluviranomainen varautuu häiriötilanteisiin terveydensuojelulain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yhteistyössä muiden viranomaisten, talousvettä toimittavan laitoksen ja sille vettä toimittavan laitoksen kanssa sekä sellaisten laitosten kanssa, joiden toiminnasta voi aiheutua raakaveden tai talousveden saastumisen vaaraa tai joiden toiminnalle talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys;
7) enimmäisarvolla laatuvaatimusmuuttujan suurinta sallittua määrää tai pitoisuutta talousvedessä sekä laatutavoitemuuttujalle säädettyä suurinta arvoa talousvedessä.
8) vedentuotantoketjulla kokonaisuutta, joka alkaa raakaveden muodostumisalueelta veden oton, käsittelyn, varastoinnin ja jakelun kautta siihen kohtaan, jossa veden käyttäjä ottaa vettä talousvetenä käytettäväksi;
9) riskinhallinnalla standardin SFS-EN 15975-2 tai sitä vastaavan muun kansainvälisen standardin mukaisesti vedentuotantoketjulle tehtävää talousveden laatua uhkaavien vaarojen tunnistamista, riskien arviointia sekä riskien hallintakeinojen ja niiden seurantamenetelmien määrittämistä ja käyttöönottoa;
10) veden juoksuttamisella kylmän veden laskemista vedenottopisteestä tasaisella virtaamalla siten, että vesi vaihtuu kiinteistön vesilaitteistosta ja veden lämpötila vakiintuu.
Selostus:
Pykälässä säädetään asetuksen määritelmistä. Säännökseen lisättiin vedentuotantoketjua, riskinhallintaa ja vedenjuoksuttamista koskevat määritelmät.
Lisäksi asetuksen määritelmiä muutettiin siten, että 3 kohdan vedenkäyttäjän omat laitteet -määritelmä muutettiin määritelmäksi kiinteistön vesilaitteistosta. Nyt määritelmä kuvaa paremmin juomavesidirektiivin liitteiden muuttamisesta annetussa komission direktiivissä käytettyä termiä kotitalouden vedenjakelujärjestelmä. Määritelmällä tarkoitetaan vesijohtoja laitteistoineen, jotka on liitetty vesihuoltolaitoksen tai muun talousvettä toimittavan laitoksen verkostoon. Näiden laitteistojen suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja käytön yleisistä vaatimuksista säädetään vesihuoltolain (119/2001) 13 §:ssä. Pykälän 9 kohdassa määritelty termi eritystilannesuunnitelma korvattiin termillä häiriötilannesuunnitelma, joka on voimassa olevan terveydensuojelulain ja varautumisen termistön mukainen. Asetuksesta poistettiin määritelmä vedenjakelualueesta, koska se on siirretty terveydensuojelulakiin.
3 a §
Talousvettä toimittavan laitoksen toimintaa koskevan hakemuksen sisältö
Terveydensuojelulain 18 §:n mukaisesta talousvettä toimittavan laitoksen toimintaa koskevasta hakemuksesta on käytävä ilmi ainakin seuraavat asiat:
1) laitoksen nimi, kotipaikka, Y-tunnus ja yhteystiedot;
2) kopio vesilain (587/2011) 3 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta luvasta veden ottamiseen ja, jos vettä ostetaan, vettä myyvän laitoksen yhteystiedot;
3) toimitettavan talousveden määrä vuodessa, veden käyttäjien määrä sekä niiden vaihtelu eri ajankohtina;
4) vedentuotantoketju;
5) vedenottamoiden, vedenkäsittelylaitosten ja vedenjakelualueiden sijainti kartalla;
6) raakaveden laatu ja, jos vettä ostetaan, ostettavan veden laatu;
7) veden käsittely ja käsittelyyn käytettävät kemikaalit;
8) käsitellyn veden laatu;
9) laitoksen henkilökunnan pätevyys;
10) vedentuotantoketjun riskinarviointi ja riskienhallinta tai aikataulu riskienhallinnan toimista;
11) laitoksen omavalvonta;
12) esitys valvontatutkimusohjelmaksi;
13) varautuminen häiriötilanteisiin ja muiden toimijoiden kanssa suunniteltu yhteistyö häiriötilanteissa tai aikataulu häiriötilanteisiin varautumisen toimista;
14) muut mahdolliset tarpeelliset tiedot talousveden laadun arvioimiseksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös terveydensuojelulain 18 a §:ssä tarkoitettua ilmoitusta vedenjakelualueesta.
Edellä 1 momentissa esitetyt tiedot on liitettävä 8 §:ssä tarkoitettuun valvontatutkimusohjelmaan. Talousvettä toimittavan laitoksen on pidettävä tiedot ajan tasalla.
Selostus:
Talousvettä toimittavaa laitosta koskevan hakemuksen sisältö siirrettiin terveydensuojeluasetuksesta (1280/1994) talousvesiasetukseen, koska sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee terveydensuojeluasetuksen kumoamista. Merkittävimmät muutokset hakemuksen sisältöä koskeviin tietoihin ovat, että hakemuksesta on käytävä ilmi selvitys vedentuotantoketjun riskienhallinnasta ja sen tuloksista tai aikataulu riskienhallinnan toimista (kohta 11) ja että laitoksen on tehtävä esitys terveydensuojeluviranomaiselle valvontatutkimusohjelmaksi (kohta 12).
Pykälän 2 momentissa säädetään, että 1 momenttia vastaavat tiedot tulee sisällyttää myös terveydensuojelulain 18a §:n mukaiseen ilmoitukseen vedenjakelualueesta.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että tiedot on pidettävä ajan tasalla ja liitettävä talousveden laadun valvontatutkimusohjelmaan. Tietojen liittäminen tutkimusohjelmaan riittää, eikä laitoksia tarvitse säännöksen muuttumisen tai muun syyn vuoksi hyväksyä uudelleen. Muu syy voi olla esimerkiksi se, että kaikilla vanhoilla talousvettä toimittavilla laitoksilla ei ole hyväksyntää, koska sitä ei ole aina lainsäädännössä vaadittu.
4 §
Talousveden laatuvaatimukset ja -tavoitteet
Talousvedessä ei saa olla pieneliöitä tai loisia taikka mitään aineita sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, joista voi aiheutua terveyshaittaa ihmisille. Talousveden on täytettävä liitteen I taulukoissa 1–3 ja 5 esitetyt laatuvaatimukset.
Talousveden on oltava myös muuten käyttötarkoitukseensa soveltuvaa. Se ei saa aiheuttaa haitallista syöpymistä tai haitallisten saostumien syntymistä vedenjakeluverkostossa, kiinteistön vesilaitteistossa eikä vedenkäyttölaitteissa. Käyttökelpoisuuteen perustuvista talousveden laatutavoitteista säädetään liitteen I taulukoissa 4 ja 6. Radioaktiivisuuden laatuvaatimuksista ja -tavoitteista säädetään liitteen I taulukossa 3.
Selostus:
Pykälän 2 momenttiin lisättiin viittaus liitteen I oikeaan taulukkoon (3). Lisäksi pykälässä tarkennettiin, ettei talousvesi saa aiheuttaa haitallista syöpymistä tai haitallista saostumien syntymistä vedenjakeluverkostossa eikä kiinteistön vesilaitteistossa.
5 §
Vaatimusten täyttymisajankohta
Laatuvaatimukset ja -tavoitteet koskevat talousvettä:
1) vedenjakelualueella käytettävän veden osalta siinä kohdassa, jossa vesi otetaan veden käyttäjän vesihanasta;
2) pulloissa tai säiliöissä toimitettavan veden osalta siinä kohdassa, jossa vesi pullotetaan tai pakataan säiliöihin;
3) tankista otettavan veden osalta siinä kohdassa, jossa vesi otetaan tankista;
4) elintarvikehuoneiston osalta siinä kohdassa, jossa vettä käytetään huoneistossa.
Talousvettä toimittava laitos on vastuussa laatuvaatimusten täyttymisestä ja laatutavoitteiden saavuttamisesta siihen kohtaan saakka, jossa kiinteistön tonttijohto on liitetty laitoksen vedenjakeluverkostoon tai vesi johdetaan tankkiin.
Selostus:
Pykälästä poistettiin 3 momentti, jonka nojalla liitteessä II tarkoitetuissa tapauksissa tietyt määritykset voidaan tehdä muualta kuin vaatimusten täyttymiskohdasta. Tutkimuspaikoista on säädetty muutetun juomavesidirektiivin mukaisesti tarkemmin 9 §:ssä sekä liitteissä I ja II.
7 §
Talousveden laadun ja vedentuotantoketjun viranomaisvalvonta
Viranomaisvalvonnalla todennetaan, että:
1) talousvesi ei aiheuta 5 §:ssä säädetyssä vaatimusten täyttymiskohdassa terveyshaittaa;
2) 10 §:ssä tarkoitettu talousvettä toimittavan laitoksen omavalvonta on riittävää;
3) talousvettä toimittavan laitoksen riskienhallinta kattaa koko vedentuotantoketjun;
4) riskien hallintakeinot ovat tarkoituksenmukaisia ja toimivia. Valvonnassa on otettava huomioon myös ne muuttujat, joiden avulla voidaan arvioida kiinteistön vesilaitteiston vaikutusta talousveden laatuun.
Talousvettä toimittavan laitoksen viranomaisvalvontaan kuuluu:
1) vedenjakelualueelle toimitetun talousveden laadun säännöllinen tutkiminen (valvontatutkimusohjelma), johon sisältyy:
a) jatkuva valvonta, jonka tarkoituksena on hankkia säännöllisesti tietoa talousveden mikrobiologisesta laadusta, aistein havaittavista ominaisuuksista ja vedenkäsittelyn, erityisesti desinfioinnin, tehokkuudesta;
b) jaksottainen seuranta, jonka tarkoituksena on selvittää, täyttääkö talousvesi liitteen I mukaiset laatuvaatimukset;
2) terveydensuojelulain 6 §:ssä tarkoitettuun terveydensuojelun valvontasuunnitelmaan (kunnan valvontasuunnitelma) sisältyvät talousvettä toimittavan laitoksen, vedentuotantoketjun ja vedenjakelualueen tarkastukset, joiden tarkoituksena on varmistaa, että talousvettä toimittavan laitoksen riskinarviointi ja riskienhallinta ovat ajantasaiset ja hyväksyttävissä.
Veden käyttäjän omaan talousveden hankintaan käyttämillä laitteilla otetun talousveden viranomaisvalvontaan kuuluu talousveden laadun säännöllinen tutkiminen, joka koostuu 2 momentissa tarkoitetuista jatkuvan valvonnan ja jaksottaisen seurannan tutkimuksista.
Selostus:
Pykälän otsikkoa muutettiin.
Pykälän 1 momentissa määritellään viranomaisvalvonnan tarkoitus. Määritelmään sisällytettiin muutetun juomavesidirektiivin liitteen II A-osan 1a-kohdassa edellytetyt tiedot talousvettä koskevien valvontaohjelmien tarkoituksesta.
Pykälän 2 momentissa säädetään muutetun juomavesidirektiivin mukaisesti, että valvonnassa on otettava huomioon myös ne muuttujat, joiden avulla voidaan arvioida kiinteistön vesilaitteiston vaikutusta talousveden laatuun.
Pykälän 3 momenttiin lisättiin talousveden laadun säännöllisen valvonnan lisäksi terveydensuojelulain 6 §:n nojalla tehtävät ns. vesilaitostarkastukset. Asetuksessa tarkemmin säädettävä vedentuotantoketjun riskinhallinta vaikuttaa merkittävästi tarkastusten sisältöön, joten asetukseen oli perusteltua lisätä informatiivinen säännös vesilaitostarkastuksista.
7 a §
Riskinarvioinnin hyväksyminen
Terveydensuojelulain 20 §:n 3 momentissa tarkoitettua riskinarvioinnin hyväksymistä varten talousvettä toimittavan laitoksen on esitettävä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle vähintään:
1) riskinarvioinnissa ja riskienhallinnassa käytetty menetelmä;
2) selvitys, miten vedenottamon suoja-aluemääräykset, pohjavesialueen suojelusuunnitelma ja raakaveden lähteenä käytettävien vesimuodostumien ominaispiirteiden ja tilan seurannan tulokset on otettu huomioon riskinarvioinnissa;
3) riskinarviointiin ja riskienhallintatoimenpiteiden määrittelyyn osallistuneen työryhmän kokoonpano;
4) luettelo tunnistetuista riskeistä, joista voi aiheutua vedenjakelualueella jaettavan talousveden saastumista;
5) luettelo laitoksen käytössä olevista riskienhallintatoimenpiteistä riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi;
6) seurantaohjelma riskienhallintatoimenpiteiden toimivuuden varmistamiseksi;
7) tarvittaessa toimenpideohjelma uusien riskinhallintatoimenpiteiden käyttöönottamiseksi;
8) yhteenveto riskinarvioinnin suorittamisesta ja sen tuloksista vedenkäyttäjien tiedottamista varten.
Vedenottamon suoja-aluemääräyksistä säädetään vesilain 4 luvun 12 §:n nojalla. Pohjavesialueen suojelusuunnitelmien laatimisesta sekä raakaveden lähteenä käytettävien vesimuodostumien ominaispiirteiden ja tilan seurannasta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 10, 10 e, 20 ja 26 §:n nojalla.
Edellä 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuun yhteenvetoon ei saa sisällyttää talousvettä toimittavan laitoksen turvallisuutta vaarantavia yksityiskohtaisia tietoja.
Selostus:
Pykälän 1 momentissa säädetään, mitä tietoja talousvettä toimittavan laitoksen on toimitettava viranomaiselle hyväksymispäätöksen tekemistä varten. Riskien hallintatoimet tulee ottaa huomioon laitoksen omavalvonnassa, talousveden laadun valvontatutkimusohjelmassa, terveydensuojelulain 6 §:n nojalla tehtävissä tarkastuksissa ja talousveden laatuun vaikuttavien tilanteiden ennaltaehkäisemisessä. Vesihuolloltaan oman kaivon varassa toimivien elintarvikehuoneistojen sekä julkisen ja kaupallisen toiminnan harjoittajien osalta kunnan terveydensuojeluviranomainen ei hyväksy riskinarviointia.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa saatettiin voimaan muutetun juomavesidirektiivin liitteen II C-osan 3 kohta, jossa säädetään, että riskinarvioinnissa on otettava huomioon vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY säädetty vesimuodostumien valvontaohjelmien tulokset. Pykälän 2 momenttiin sisällytettiin informatiivinen säännös siitä, millä lainsäädännöllä tästä on kansallisesti säädetty.
Pykälän 3 momentissa tarkennetaan, että 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu yhteenveto riskinarvioinnin suorittamisesta ja sen tuloksista vedenkäyttäjien tiedottamista varten ei saa sisältää liian yksityiskohtaisia tietoja, joiden julkaiseminen voi vaarantaa laitoksen turvallisuuden.
8 §
Valvontatutkimusohjelma
Vedenjakelualueelle, jolle talousvettä toimittava laitos toimittaa vettä, on laadittava valvontatutkimusohjelma talousvettä toimittavan laitoksen, sille vettä toimittavan laitoksen ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen yhteistyönä. Valvontatutkimusohjelma on pidettävä ajan tasalla ja sen tarkistusväli on enintään viisi vuotta.
Valvontatutkimusohjelmaan on sisällytettävä 3 a §:ssä luetellut tiedot ja vähintään liitteen II mukaiset tutkimukset. Ohjelmaan on lisättävä myös muiden kuin liitteen I taulukoissa lueteltujen muuttujien tutkimuksia tai tutkimustiheyttä on lisättävä, jos:
1) riskinarvioinnin perusteella epäillään, että muuttuja voi aiheuttaa terveyshaittaa talousveden välityksellä;
2) lisävalvonta on tarpeen 7 §:n 1 momentissa lueteltujen tavoitteiden varmistamiseksi; tai
3) kunnan terveydensuojeluviranomainen arvioi, että lisävalvonnalla voidaan ehkäistä ennalta sellaisten häiriötilanteiden syntymistä, jotka sisältyvät 13 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla laadittuun luetteloon.
Valvontatutkimusohjelmaan voidaan sisällyttää useamman kuin yhden vedenjakelualueen valvonta, jos se on tarkoituksenmukaista. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tällöin erityisesti varmistettava, että 2 momentissa tarkoitettu lisävalvonta, 9 §:ssä sää- detty tutkimustiheys sekä 10 §:ssä tarkoitettu omavalvonta esitetään ohjelmassa jokaisen vedenjakelualueen osalta erikseen.
Valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa ja tarkistettaessa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on pyydettävä lausunto kaikilta niiltä kunnan terveydensuojeluviranomaisilta, joiden toimialueelle vedenjakelualue ulottuu. Tarvittaessa lausunto on pyydettävä myös aluehallintovirastolta sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Valvontatutkimusohjelma on myös toimitettava tiedoksi näille tahoille.
Selostus:
Pykälän 1 momentilla toimeenpantiin muutetun juomavesidirektiivin liitteen II A-osan 3-kohta, jonka mukaan valvontaohjelmia on tarkistettava jatkuvasti ja ajantasaistettava tai vahvistettava uudelleen vähintään viiden vuoden välein.
Pykälän 2 momentti erityisvalvonnasta korvattiin muutetun juomavesidirektiivin liitteen II C-osan 3 kohdan mukaiseksi.
8 a §
Näytteenottosuunnitelma
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tehtävä elintarvikehuoneistoille, julkisen tai kaupallisen alan toimijoille sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluville kotitalouksille näytteenottosuunnitelma talousveden laadun säännöllistä tutkimista varten, jos talousvesi otetaan kiinteistön vesilaitteistolla.
Näytteenottosuunnitelmaan on sisällytettävä vähintään liitteen II mukaiset tutkimukset. Myös muita kuin liitteen I taulukoissa lueteltuja muuttujia on tutkittava tai tutkimustiheyttä on lisättävä, jos lisävalvonta on riskinarvioinnin perusteella tarpeen taikka toimijan harjoittaman toiminnan luonteen tai laajuuden vuoksi perusteltua.
Tässä pykälässä sekä liitteen II luvuissa 5–6 tarkoitetaan:
1) elintarvikehuoneiston riskinarvioinnilla talousveden laatua heikentävien tekijöiden huomioon ottamista elintarvikelain (23/2006) mukaisessa omavalvonnassa;
2) julkisen tai kaupallisen toiminnan riskinarvioinnilla talousveden laatua heikentä- vien tekijöiden huomioon ottamista terveydensuojelulain 2 §:n mukaisessa omavalvonnassa.
Selostus:
Pykälän 1 momentissa säädetään, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen on laadittava valvontatutkimusohjelman periaatteita noudattaen näytteenottosuunnitelma vedenjakelualueille, joille vesi otetaan veden käyttäjän omilla laitteilla.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että liitteen II luvuissa 5 ja 6 riskinarvioinnilla tarkoitetaan talousveden laatua heikentävien tekijöiden huomioon ottamista elintarvikelain (23/2006) mukaisessa omavalvonnassa, jos kyseessä on oman kaivon talousvettä käyttävä elintarvikehuoneisto, ja terveydensuojelulain 2 §:n mukaisessa omavalvonnassa, jos kyseessä on julkinen toiminta tai muu kaupallinen toiminta kuin elintarvikehuoneisto.
9 §
Tutkimukset ja tutkimustiheys
Valvontatutkimusohjelmaan sisältyvät tutkimukset koostuvat joko erillisten vesinäytteiden ottamisesta ja laboratoriossa tehtävistä tutkimuksista tai vedentuotantoketjussa tehtävistä jatkuvatoimisista mittauksista.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varmistettava, että näytteenottaja tuntee vähintään liitteen II luvussa 1 säädetyt näytteiden ottoon liittyvät yleiset periaatteet. Näytteenottajan pätevyyden arvioinnissa on käytettävä näytteenottajan koulutukselle asetettuja tavoitteita, jotka on lueteltu standardissa SFS-ISO 5667-5.
Jos tutkittavaa näytettä ei oteta 5 §:ssä tarkoitetusta vaatimusten täyttymiskohdasta, näytteenottopaikka tai jatkuvatoimisen mittauksen paikka määritetään muuttujan alkuperän mukaan noudattamalla liitteen I taulukoissa 1–4 ja liitteen II luvussa 1 esitettyjä periaatteita.
Vedenjakelualueen tutkimustiheyden on oltava vähintään liitteen II taulukon 3 mukainen. Taulukon mukaista tutkimustiheyttä voidaan vähentää tai muuttuja voidaan poistaa viranomaisvalvonnasta, jos liitteen II luvuissa 5 ja 6 säädetyt edellytykset täyttyvät. Perustelut tutkimustiheyden vähentämiseksi tai muuttujan poistamiseksi valvonnasta on esitettävä valvontatutkimusohjelmassa tai näytteenottosuunnitelmassa.
Epäillyssä tai todetussa talousveden saastumistilanteessa on tarpeen mukaan määritettävä myös muita kuin valvontatutkimusohjelmaan sisältyviä muuttujia ja tutkittava veden laatua lisänäyttein.
Selostus:
Pykälän otsikkoa muutettiin.
Pykälän 1 momentilla saatettiin voimaan muutetun juomavesidirektiivin liitteen II A -osan 2 kohta, jonka mukaan jatkuvatoimisten mittareiden tuloksia voidaan käyttää viranomaisvalvonnassa laboratoriotutkimusten sijaan.
Näytteenottajan pätevyyttä koskeva säännös siirrettiin 7 §:stä tämän pykälän 2 momentiksi. Säännöstä muutettiin siten, että vaatimus näytteenoton pätevyyden arvioinnista koskee myös näytteitä ottavaa terveydensuojeluviranhaltijaa. Näytteiden ottoon liittyviä yleisiä periaatteita on tarkennettu liitteen II luvussa 1. Muutetun juomavesidirektiivin liitteen II D-osan 3 kohdassa säädetään, että näytteenotossa on noudatettava standardia EN ISO 5667-5. Standardin luvussa 13.3 on esitetty näytteenottajan koulutukselle asetettuja tavoitteita, joiden käyttämisestä näytteenottajan pätevyyden arvioinnista säädetään 2 momentissa.
Näytteenottopaikkaa koskeva säännös siirrettiin 5 §:stä tämän pykälän 3 momentiksi, ja muuttujien tutkimuspaikkaa tarkennettiin liitteen I taulukossa 1-4 ja liitteessä II.
Tutkimustiheydestä säädetään 4 momentissa. Mahdollisuus vähentää tutkimustiheyttä korvattiin muutetun juomavesidirektiivin liitteen II C-osan 5a ja 5b kohtien mukaiseksi. Uutena säädettiin mahdollisuudesta poistaa muuttuja viranomaisvalvonnasta, jos muutetun juomavesidirektiivin liitteen II C-osan 5b kohdan edellytykset täyttyvät.
10 §
Omavalvonta
Talousvettä toimittavan laitoksen omavalvonnan tarkoituksena on:
1) seurata koko vedentuotantoketjussa tekijöitä, jotka vaikuttavat 7 a §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla lueteltuihin riskeihin;
2) varmistaa vedenkäsittelyn asianmukaisuus
3) ehkäistä ennalta talousveden saastumista ja häiriötilanteita.
Omavalvontaan kuuluu laitoksen toiminnan ja toimintaympäristön tarkastuksia sekä veden laadun tutkimuksia. Omavalvontaan sisältyy:
1) edellä 7 a §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu seurantaohjelma riskinhallintatoimenpiteiden toimivuuden varmistamiseksi;
2) vesihuoltolain (119/2001) 15 §:ssä säädetty raakaveden määrän ja laadun, laitteistojen kunnon sekä vesijohtoverkoston vuotovesien määrän tarkkailu;
3) veden laadun tarkkailu koko vedentuotantoketjussa.
Talousvettä toimittavan laitoksen on tallennettava omavalvonnan tulokset riittävässä laajuudessa. Tiedot omavalvonnasta on liitettävä valvontatutkimusohjelmaan. Jos talousvettä toimittava laitos on myös elintarvikelain 6 §:n 11 kohdassa tarkoitettu elintarvikealan toimija, valvontatutkimusohjelmaan on liitettävä tiedot elintarvikelain 20 §:n mukaiseen omavalvontasuunnitelmaan kuuluvasta veden laadun tarkkailusta.
Niiden muuttujien osalta, jotka voidaan liitteen I nojalla tutkia muualta kuin vaatimusten täyttymiskohdasta, viranomaisvalvonnan tutkimus voidaan korvata omavalvontanäytteen tuloksella. Tutkimus voidaan korvata vain, jos 9 ja 14 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Selostus:
Pykälän 1 momentissa esitetään omavalvonnan tarkoitus.
Pykälän 2 momentissa tarkennetaan, että omavalvontaan kuuluu vesinäytteiden tutkimisen lisäksi laitoksen toiminnan ja toimintaympäristön tarkastuksia. Momentissa selvennetään, että omavalvonta on osa riskinarvioinnin yhteydessä määriteltyä seurantaohjelmaa riskinhallintatoimenpiteiden toimivuuden varmistamiseksi, ja että myös vesihuoltolain 15 §:ssä säädetty raakaveden määrän ja laadun, laitteistojen kunnon sekä vesijohtoverkoston vuotovesien määrän tarkkailu kuuluu omavalvontaan.
Pykälän 3 momentissa on säädetty käyttötarkkailun tulosten tallentamisesta ja tietojen liittämisestä valvontatutkimusohjelmaan. Jos kyseessä on talousvettä toimittavan laitoksen lisäksi elintarvikealan toimija, valvontatutkimusohjelmaan on liitettävä tiedot elintarvikelain 20 §:n mukaiseen omavalvontasuunnitelmaan kuuluvasta veden laadun tarkkailusta.
Pykälän 4 momentissa säädetään, että omavalvontanäytteellä voidaan haluttaessa korvata viranomaisvalvonnan tulos, jos näytteenottoa ja viranomaisvalvonnan määritysmenetelmiä koskevat edellytykset täyttyvät. Korvaaminen ja sen perustelut on esitettävä etukäteen valvontatutkimusohjelmassa.
12 §
Häiriötilannesuunnitelma
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on laadittava ja pidettävä ajan tasalla häiriötilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi. Suunnitelma on osa terveydensuojelulain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua varautumista.
Häiriötilannesuunnitelman laatimiseksi ja yhteensovittamiseksi muiden toimijoiden varautumiseen liittyvien suunnitelmien kanssa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on oltava yhteistyössä ainakin seuraavien tahojen kanssa:
1) talousvettä toimittava laitos ja sille vettä toimittava laitos;
2) tartuntataudeista vastaava lääkäri niissä kunnissa, jonne talousvettä toimitetaan;
3) kunnan ympäristönsuojeluviranomainen;
4) alueen pelastusviranomainen;
5) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;
6) toiminnanharjoittajat, joilla on ympäristönsuojelulain (527/2014) 15 §:n mukainen ennaltavarautumisvelvollisuus sellaisia tilanteita varten, joista voi aiheutua veden saastumista vedentuotantoketjussa;
7) toiminnanharjoittajat, joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys.
Suunnitelma on sovitettava yhteen kunnan valmiussuunnitelman yleisen osan sekä kunnan muiden toimialojen valmiussuunnitelmien kanssa.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varattava aluehallintovirastolle tilaisuus tulla kuulluksi häiriötilannesuunnitelmaa laadittaessa.
Selostus:
Pykälässä korvattiin 3 §:ää vastaavasti aiempi termi erityistilannesuunnitelma termillä häiriötilannesuunnitelma.
Pykälän 2 momentissa selvennetään, minkä kaikkien toimijoiden kanssa kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulisi olla yhteistyössä häiriötilannesuunnitelman laatimisen aikana ja häiriötilannesuunnitelman yhteensovittamiseksi.
13 §
Häiriötilannesuunnitelman sisältö ja tarkistaminen
Häiriötilannesuunnitelmaan on sisällytettävä vähintään seuraavat tiedot:
1) riskinarvioinnin perusteella laadittu luettelo häiriötilanteista, joista voi aiheutua talousveden saastumisen vaaraa talousvettä toimittavien laitosten vedenjakelualueilla;
2) häiriötilanteissa toimivien viranomaisten, laitosten sekä vastuuhenkilöiden nimet ja ajantasaiset yhteystiedot;
3) häiriötilanteissa toteutettavat toimenpiteet ja vastuunjako toimijoiden kesken;
4) viestintä häiriötilanteiden aikana ja niiden jälkeen;
5) häiriötilanteissa toteutettavien toimenpiteiden säännöllinen harjoittelu.
Suunnitelmassa on esitettävä toimintatavat:
1) häiriötilanteen sattuessa häiriön hallinnan edellyttämien toimenpiteiden aloittamiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;
2) eri viranomaisten ja muiden toimijoiden toiminnan sovittamiseksi yhteen niin, että häiriön vaikutukset saadaan rajoitettua mahdollisimman vähäisiksi;
3) häiriöistä toipumisen saamiseksi käyntiin mahdollisimman nopeasti.
Suunnitelmaan sisältyvät tiedot on pidettävä ajan tasalla. Suunnitelma on tarkistettava aina, kun sitä olosuhteiden tai suunnitelmaan sisältyvien tietojen muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena. Häiriötilanteen jälkeen kunnan terveydensuojeluviranomaisen on arvioitava tilanteen aiheuttamat muutostarpeet häiriötilannesuunnitelmaan, valvontatutkimusohjelmiin ja laitosten omavalvontaan yhdessä niiden talousvettä toimittavien laitosten kanssa, joita häiriötilanne on koskenut.
Selostus:
Pykälässä korvattiin 3 §:ää vastaavasti aiempi termi erityistilannesuunnitelma termillä häiriötilannesuunnitelma.
14 §
Viranomaisvalvontatutkimusten määritysmenetelmät
Määritysmenetelmien on oltava liitteen III mukaiset. Menetelmä on ilmoitettava tulosten ilmoittamisen yhteydessä. Tutkimustulokset on ilmaistava vähintään yhtä monen merkitsevän numeron tarkkuudella kuin liitteen I taulukoissa 1–6 esitetty muuttujan arvo. Menetelmän mittausepävarmuus ei ole sallittu poikkeama muuttujan enimmäisarvosta.
Laboratoriotutkimuksissa on käytettävä SFS-EN-standardien mukaisia määritysmenetelmiä. Jos niitä ei ole, on käytettävä ISO-standardien mukaisia menetelmiä tai sellaisia menetelmiä, jotka määritystarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavat vähintään näitä standardimenetelmiä.
Jatkuvatoimisten mittareiden sekä automaattisten näytteenottimien ja analysaattorien luotettavuus on varmistettava validoimalla ja dokumentoimalla validointi standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 tai jonkin muun kansainvälisesti hyväksytyn standardin mukaisesti.
Selostus:
Pykälään lisättiin uusi 1 momentti, jolla saatettiin voimaan muutetun juomavesidirektiivin liitteen III kappaleen 2.1 säännökset tulosten esittämisestä ja siitä, että määritysmenetelmien mittausepävarmuutta ei voi ottaa huomioon tulosten vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa.
Pykälään lisättiin uusi 3 momentti, jonka nojalla jatkuvatoimisten mittareiden tulee olla validoituja standardin SFS-EN ISO/IEC 17025 tai jonkin muun kansainvälisesti hyväksytyn standardin mukaisesti ja dokumentoituja standardin edellyttämällä tavalla.
17 §
Poikkeama laatuvaatimuksista
Jos talousvesi ei täytä liitteen I taulukossa 1 ja 5 säädettyjä mikrobiologisia laatuvaatimuksia taikka jos vedessä esiintyy pieneliöitä tai loisia terveydelle haitallisissa määrin, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on:
1) annettava viivytyksettä vedenjakelualueen veden käyttäjille tarpeelliset ohjeet terveyshaittojen ehkäisemiseksi;
2) määrättävä talousvettä toimittava laitos korjaamaan tilanne pikaisesti;
3) tiedotettava poikkeamasta, sen merkityksestä terveydelle ja korjaavista toimenpiteistä;
4) selvitettävä yhdessä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa syy, miksi talousvesi ei täytä laatuvaatimuksia.
Jos talousvesi ei täytä liitteen I taulukossa 2 säädettyjä kemiallisia laatuvaatimuksia uusintatutkimuksella varmistettunakaan, ei täytä liitteen I taulukossa 3 säädettyjä radioaktiivisuuden laatuvaatimuksia tai jos vedessä on todettu esiintyvän terveydelle haitallisia muita aineita, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on:
1) ratkaistava, tarvitaanko veden laadun korjaamiseksi välittömiä toimenpiteitä;
2) määrättävä talousvettä toimittava laitos korjaamaan tilanne pikaisesti, jos poikkeamasta voi aiheutua välitöntä terveyshaittaa veden käyttäjille;
3) annettava vedenjakelualueen veden käyttäjille tarpeelliset ohjeet terveyshaittojen ehkäisemiseksi;
4) selvitettävä yhdessä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa syy, miksi talousvesi ei täytä laatuvaatimuksia;
5) määrättävä talousvettä toimittava laitos hakemaan terveydensuojelulain 17 §:ssä tarkoitettua poikkeusta korjaustoimenpiteiden ajaksi, jos välittömiä terveyshaittoja ei ole odotettavissa ja poikkeama täyttää 6 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset; poikkeusta ei kuitenkaan tarvitse hakea, jos poikkeama on merkitykseltään vähäinen ja tilanne voidaan korjata enintään 30 päivän kuluessa poikkeaman havaitsemisesta.
Tässä pykälässä tarkoitettu tiedottaminen tehdään yhdessä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa ennalta suunnitellulla tavalla, joka on kuvattu häiriötilannesuunnitelmassa 13 §:ssä säädetyn mukaisesti.
Jos vedenjakelualueella käytettävä talousvesi otetaan kiinteistön vesilaitteistolla, talousvettä toimittavalle laitokselle tässä pykälässä säädettyjä velvoitteita sovelletaan myös siihen, joka vesilain 2 luvun 1 §:n nojalla omistaa vedenjakelualueella käytettäväksi tarkoitetun talousveden.
Selostus:
Pykälään tehtiin pieniä kielellisiä tarkistuksia.
18 §
Poikkeama laatutavoitteista
Jos talousvesi ei täytä liitteen I taulukon 4 tai 6 mukaisia laatutavoitteita, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on selvitettävä, liittyykö veden laadun heikkenemiseen terveyshaittaa. Jos talousveteen voi liittyä terveyshaittaa, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on toimittava 17 §:ssä säädetyllä tavalla.
Jos veden laadun heikkenemiseen ei liity terveyshaittaa, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on itse tiedotettava tai huolehdittava, että talousvettä toimittava laitos tiedottaa veden käyttäjille siitä, että talousvesi ei täytä laatutavoitteita. Tietoa on annettava myös veden laadun heikkenemisen merkityksestä.
Selostus:
Pykälään tehtiin pieniä kielellisiä tarkistuksia.
18 a §
Kiinteistön vesilaitteistosta aiheutuva poikkeama
Jos toimitetun talousveden laadun ei voida katsoa olevan syynä talousvedessä todettuun poikkeamaan laatuvaatimuksista, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varmistettava, että veden käyttäjä, kiinteistön haltija tai kiinteistön omistaja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin kiinteistön vesilaitteistosta aiheutuvan terveyshaitan poistamiseksi ja että kaikille tätä vettä käyttäville annetaan tarvittavat ohjeet haittojen välttämiseksi.
Vesihuoltolaitoksen verkostoon liitettävän kiinteistön vesilaitteiston suunnittelun, sijoittamisen ja rakentamisen yleisistä periaatteista säädetään vesihuoltolain 13 §:ssä. Terveydellisten seikkojen ja kiinteistön vesilaitteistoon johdettavaksi aiotun veden laadun huomioon ottamisesta kiinteistön vesilaitteistojen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeen laatimisesta säädetään tarkemmin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 c ja 117 i §:ssä ja niiden nojalla annetuissa säädöksissä. Talousveden kanssa kosketuksissa olevien rakennustuotteiden olennaisista teknisistä vaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 117 c §:n nojalla. Rakennustuotteiden tyyppihyväksynnästä säädetään eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetun lain (954/2012) 6 §:n nojalla.
Selostus:
Pykälässä on säädetty kiinteistöjen vesilaitteistoista tarkemmin, koska muutetun juomavesidirektiivin liitteen II B-osan 1 kohdan mukaan talousveden valvontaohjelmassa on otettava huomioon myös ne muuttujat, joiden avulla arvioidaan, miten kotitalouksien vesijärjestelmät vaikuttavat veden laatuun.
Pykälän 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on arvioitava, johtuuko todettu poikkeama talousveden enimmäisarvosta toimitetusta vedestä vai kiinteistön vesilaitteistoista. Pykälän informatiivisessa 2 momentissa luetellaan ne säädökset, joissa säädetään tarkemmin kiinteistöjen vesilaitteistojen suunnittelusta ja rakentamisesta sekä talousveden kanssa kosketuksissa olevien rakennustuotteiden olennaisista teknisistä vaatimuksista ja tuotehyväksynnästä.
19 §
Ilmoitukset muille viranomaisille
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava aluehallintovirastolle tekemästään päätöksestä sellaisissa tapauksissa, joissa terveydensuojelulain 17 §:n mukaista poikkeusta ei haeta, vaikka talousveden kemiallinen laatuvaatimus ei täyty.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava viivytyksettä Säteilyturvakeskukselle liitteen I taulukon 3 aktiivisuuspitoisuuden laatuvaatimuksen poikkeamasta sen ratkaisemiseksi, onko talousveden toimittaminen säteilylain (592/1991) 11 §:ssä tarkoitettua säteilytoimintaa.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava häiriötilanteesta viivytyksettä aluehallintovirastolle, joka välittää tiedon sosiaali- ja terveysministeriölle. Jokaisen häiriötilanteen jälkeen kunnan terveydensuojeluviranomaisen on toimitettava aluehallintovirastolle ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle yhteenveto häiriötilanteen hallintaan saamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.
Jos talousvettä koskevat laatuvaatimukset eivät täyty ja saastumisen epäillään tai on todettu johtuvan raakavedestä, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava asiasta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jotta vedenottamolla tai raakaveden muodostumisalueella voidaan tehdä tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.
Jos pullotettava tai säiliöihin pakattava talousvesi ei täytä laatuvaatimuksia tai -tavoitteita, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava asiasta viivytyksettä elintarvikelain 6 §:n 6 kohdan mukaiselle valvontaviranomaiselle.
Selostus:
Pykälästä poistettiin kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvollisuus ilmoittaa välittömästi aluehallintovirastolle sellaisista valvontatutkimusten tuloksista, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia tai mikrobiologisia laatutavoitteita.
Pykälän 3 momenttiin lisättiin, että aluehallintoviraston on välitettävä sosiaali- ja terveysministeriölle tieto häiriötilanteesta saamastaan ilmoituksesta.
20 §
Vedentuotantoketjussa käytettävät kemikaalit ja materiaalit
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varmistettava, että talousveden valmistukseen käytetty vedenkäsittely on asianmukainen ja raakaveden laatuun nähden riittävän tehokas.
Talousveden käsittelyssä käytettävien aineiden on täytettävä vähintään SFS-EN-standardien mukaiset vaatimukset. Ellei aineelle ole vahvistettua standardia, sen on täytettävä vastaavat vaatimukset kuin sellaisten aineiden, joille standardi on vahvistettu. Kun vedenkäsittelykemikaalin soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa arvioidaan, on otettava huomioon käsiteltävän veden laatu sekä kemikaalin epäpuhtaudet ja tarvittava annostus.
Talousvettä toimittavan laitoksen on otettava huomioon veden laatu, etenkin sen syö- vyttävyyteen vaikuttavat tekijät, kun valitaan vedenjakeluverkostossa käytettäviä materiaaleja. Veden laatu on otettava huomioon myös 18 a §:n 3 momentissa tarkoitetussa kiinteistön vesilaitteiston suunnittelussa ja rakentamisessa. Kiinteistön vesilaitteistosta aiheutuvien talousveden laatua koskevien poikkeamien ennalta ehkäisemiseksi talousvettä toimittava laitos voi antaa suosituksia vesilaitteistossa käytettävistä materiaaleista.
Selostus:
Pykälän 2 momentti poistettiin, koska se siirtyi terveydensuojelulakiin.
Pykälän uudeksi 3 momentiksi lisättiin säännös, jonka mukaan talousvettä toimittavan laitoksen on otettava huomioon veden laatu, etenkin sen syövyttävyyteen vaikuttavat tekijät, veden kanssa kosketuksissa olevia rakennusmateriaaleja valittaessa. Ensisijaisesti talousvettä toimittavan laitoksen on pyrittävä siihen, että verkostoon johdettava vesi ei ole syövyttävää.
Veden laatu on otettava huomioon myös kiinteistöjen vesilaitteistoissa käytettävien materiaalien valinnassa. Kiinteistöjen vesilaitteistoista aiheutuvien talousveden laatua koskevien poikkeamien ennaltaehkäisemiseksi pykälään on lisätty säännös, jonka mukaan talousvettä toimittava laitos voi antaa suosituksia vesilaitteistoissa käytetävistä materiaaleista.
22 §
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä lokakuuta 2017. Talousveden valvontatutkimuksiin käytettävien menetelmien on oltava liitteen III taulukon 1 mukaiset viimeistään vuoden 2020 alusta.
Selostus:
Asetuksen muutokset tulivat voimaan 27.10.2017.
Liite I
1. Talousveden laatuvaatimukset ja -tavoitteet
| Taulukko 1. Mikrobiologiset laatuvaatimukset | |
| Muuttuja | Enimmäisarvo ja yksikkö |
| Escherichia coli | 0 pmy/100 ml |
| Enterokokit | 0 pmy/100 ml |
| Taulukko 2. Kemialliset laatuvaatimukset | ||
| Muuttuja | Enimmäisarvo ja yksikkö | Huomautukset |
| Pääosin raakavedestä peräisin olevat muuttujat | (A) | |
| Arseeni | 10 μg/l | |
| Bentseeni | 1,0 μg/l | |
| Boori | 1,0 mg/l | |
| 1,2-dikloorietaani | 3,0 μg/l | |
| Elohopea | 1,0 μg/l | |
| Fluoridi | 1,5 mg/l | |
| Nitraatti (NO3-) | 50 mg/l | (1) |
| Seleeni | 10 μg/l | |
| Syanidit | 50 μg/l | |
| Tetrakloorieteeni ja trikloorieteeni yhteensä | 10 μg/l | |
| Torjunta-aineet | 0,10 μg/l | (2 ja 3) |
| Torjunta-aineet yhteensä | 0,50 μg/l | (2 ja 4) |
| Uraani | 30 µg/l | |
| Desinfioinnin sivutuotteet | (B) | |
| Bromaatti | 10 μg/l | (5) |
| Trihalometaanit yhteensä | 100 μg/l | (5 ja 6) |
| Pääosin vedenkäsittelykemikaaleista ja verkostomateriaaleista peräisin olevat muuttujat | ||
| pH | 9,5 | (B ja 7) |
| Akryyliamidi | 0,10 μg/l | (C tai D) |
| Epikloorihydriini | 0,10 μg/l | (C tai D) |
| Vinyylikloridi | 0,50 μg/l | (C tai D) |
| Polysykliset aromaattiset hiilivedyt yhteensä | 0,10 μg/l | (D ja 8) |
| Bentso(a)pyreeni | 0,010 μg/l | (D) |
| Muuttujat, joihin kiinteistön vesilaitteisto voi vaikuttaa merkittäväsi | (D) | |
| Antimoni | 5,0 μg/l | |
| Kadmium | 5,0 μg/l | |
| Kromi | 50 μg/l | |
| Kupari | 2,0 mg/l | |
| Lyijy | 10 μg/l | |
| Nikkeli | 20 μg/l | |
| Nitriitti (NO2-) | 0,50 mg/l | (1) |
Näytteenottoa koskevat huomautukset
A) Näyte voidaan tutkia vaatimusten täyttymiskohdan sijasta raakavedestä, vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä tai vedenjakeluverkostosta.
B) Näyte voidaan tutkia vaatimusten täyttymiskohdan sijasta vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä tai vedenjakeluverkostosta.
C) Muuttujan pitoisuus vedessä määritetään laskemalla. Pitoisuus lasketaan veden kanssa kosketuksissa olevasta polymeeristä tuoteselosteen mukaan enimmillään irtoavasta tai liukenevasta määrästä. Jos muuttuja mitataan vedestä, enimmäispitoisuutena pidetään Maailman terveysjärjestön terveysperusteista raja-arvoa, jotka ovat akryyliamidille 0,50 µg/l, epikloorihydriinille 0,40 µg/l ja vinyylikloridille 0,30 µg/l.
D) Näyte on tutkittava vaatimusten täyttymiskohdasta.
Muut huomautukset
1) Nitriitin enimmäisarvo vedenkäsittelylaitokselta lähtevässä vedessä on 0,10 mg/l. Nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1.
2) Tarkoitetut yhdisteet ovat orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankerois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita.
3) Aldriinin, dieldriinin, heptakloorin ja heptaklooriepoksidin enimmäisarvo on 0,030 μg/l
4) Muuttujalla tarkoitetaan kaikkien seurannassa havaittujen yksittäisten torjunta-aineiden, joiden pitoisuus on ilmaistu määrällisesti, yhteenlaskettua summaa.
5) Desinfiointitehoa vaarantamatta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tätä alempaan pitoisuuteen.
6) Tarkoitetut yhdisteet ovat kloroformi, bromoformi, dibromikloorimetaani ja bromidikloorimetaani.
7) pH:n laatutavoitteesta säädetään tämän liitteen taulukossa 4.
8)Tarkoitetut yhdisteet ovat bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bentso(ghi)peryleeni ja indeno-(1,2,3cd)-pyreeni.
Selostus:
Muuttujat on ryhmitelty taulukossa uudelleen sen perusteella, mikä on niiden todennäköisin alkuperä talousveteen. Taulukkoon on lisätty näytteenottoa koskevat huomautukset siitä, mistä kohdasta vedentuotantoketjua näyte voidaan ottaa. Näytteenottoa koskevien huomautusten tarkoituksena on selventää muutetun juomavesidirektiivin liitteen II C-osan 5b kohdan i-alakohtaa, jonka mukaan näytteenottopaikka määritetään muuttujan alkuperän mukaan ja D-osan 1 kohtaa, jonka mukaan näytteenottopisteet määritellään siten, että varmistetaan veden laatu vaatimusten määrittelykohdassa. Direktiivin mukaan jakeluverkon osalta näyte voidaan ottaa joko vedenjakelualueelta tai vedenkäsittelylaitokselta, jos muuttujan arvo ei heikkene näytteenottopaikan jälkeen.
Kloorifenylit on poistettu tutkittavien luettelosta, koska ne eivät kuulu direktiivissä esitettyyn muuttujien luetteloon. Kloorifenylit tutkitaan jatkossa, jos riskinarvioinnin tulokset antavat siihen aihetta, eli niihin sovelletaan samaa riskinarvioinnin periaatetta kuin kaikkiin muihinkin muuttujiin, joita ei ole esitetty direktiivissä.
| Taulukko 3. Radioaktiivisuuden laatuvaatimukset | ||
| Muuttuja | Enimmäisarvo ja yksikkö | Huomautukset |
| Radon | 1000 Bq/l | (1 ja 2) |
| Tritium | 100 Bq/l | (3) |
| Viitteellinen annos | 0,10 mSv/vuosi | (4) |
Huomautukset
1) Radonin laatutavoite on 300 Bq/l. Korjaavien toimenpiteiden tarpeellisuus on harkittava riskinarvioinnin perusteella, jos laatutavoite ei täyty. Korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä aina, jos laatuvaatimus ei täyty.
2) Jos radonin aktiivisuuspitoisuus on vaatimusten täyttymiskohdassa suurempi kuin 100 Bq/l, pitoisuus on tutkittava raakavedestä tai vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä.
3) Jos tritiumin laatuvaatimus ei täyty, vedestä on mitattava myös muita keinotekoisia radionuklideja. Säteilyturvakeskus määrittelee mitattavat nuklidit.
4) Viitteellisellä annoksella tarkoitetaan talousvedestä aiheutuvan efektiivisen annoksen kertymää yhden vuoden aikana saadulle määrälle kaikkia talousvedessä havaittuja luonnollisia ja keinotekoisia radionuklideja, lukuun ottamatta tritiumia, kalium-40:tä, radonia ja radonin lyhytikäisiä hajoamistuotteita.
Selostus:
Taulukkoon on koottu kaikki radioaktiivisuusmuuttujien laatuvaatimukset. Radonin laatutavoite alle 300 Bq/l on poistettu taulukosta 4 ja lisätty taulukon 3 huomautukseksi 1. Samoin taulukosta 4 on siirretty radonin näytteenottoa koskeva huomautus taulukon 3 huomautukseksi 2. Edellytykset, joiden nojalla muuttujat voidaan jättää tutkimatta, on koottu liitteen II lukuun 6 (muuttujan poistaminen viranomaisvalvonnasta). Muutosten tarkoituksena on ollut selventää asetusta.
| Taulukko 4. Laatutavoitteet | ||
| Muuttuja | Arvo ja yksikkö | Huomautukset |
| Mikrobiologiset muuttujat | ||
| Koliformiset bakteerit1 | 0 pmy/100 ml | (B ja 1) |
| Clostridium perfringens,mukaan lukien itiöt | 0 pmy/100 ml | (A, 1 ja 2) |
| Pesäkkeiden lukumäärä (22°C)1 | ei epätavallisia muutoksia | (B ja 3) |
| Veden syövyttävyyteen vaikuttavat muuttujat | ||
| pH | 6,5–9,5 | (A) |
| Kloridi | alle 250 mg/l | (A ja 4) |
| Sulfaatti | alle 250 mg/l | (A ja 4) |
| Sähkönjohtavuus | alle 2500 μS/cm | (A, 4 ja 5) |
| Muut muuttujat, joihin vedenkäsittely voi vaikuttaa merkittävästi | ||
| Alumiini | alle 200 μg/l | (A) |
| Ammonium (NH4+) | alle 0,50 mg/l | (A) |
| Natrium | alle 200 mg/l | (A) |
| Veden laadun yleisindikaattorit | ||
| Haju ja maku1 | ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä | (B) |
| Väri1 | ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä | (B) |
| Sameus2 | ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä | (B, 3 ja 6) |
| Lämpötila | alle 20 °C | (B ja 7) |
| Muuttujat, joihin kiinteistön vesilaitteisto voi vaikuttaa merkittävästi | ||
| Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC)2 | ei epätavallisia muutoksia | (B ja 3) |
| Hapettuvuus (CODMn-O2)2 | alle 5,0 mg/l | (B) |
| Mangaani2 | alle 50 μg/l | (B) |
| Rauta2 | alle 200 μg/l | (B) |
1Kiinteistön vesilaitteisto voi vaikuttaa merkittävästi näihin muuttujiin.
2Vedenkäsittely voi vaikuttaa merkittävästi näihin muuttujiin.
Näytteenottoa koskevat huomautukset
A) Näyte voidaan tutkia vaatimusten täyttymiskohdan sijasta vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä tai vedenjakeluverkostosta.
B) Näyte on tutkittava vaatimusten täyttymiskohdasta.
Muut huomautukset
1) Tavoitetason ylittyminen edellyttää aina jatkotutkimuksia veden mikrobiologisesta laadusta ja talousveden mahdollisen saastumisen selvittämistä.
2) Tutkitaan, jos vesi on otettu pintavesimuodostumasta tai pintavesi vaikuttaa veteen.
3) Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi asettaa muuttujalle vedenjakelualuekohtaisen enimmäisarvon toimitetun veden pitoisuuden vaihtelun ja pitkän aikavälin kehityssuunnan perusteella.
4) Muuttujan arvo on asetettu veteen aiheutuvan maun ehkäisemiseksi. Vesi ei kuitenkaan saa olla syövyttävää. Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi tulisi kloridipitoisuuden olla alle 25 mg/, sulfaattipitoisuuden alle 150 mg/l ja sähkönjohtavuuden alle 250 μS/cm.
5) Pitoisuudella tarkoitetaan muuttujan arvoa 20 °C lämpötilassa.
6) Pintaveden käsittelylaitokselta lähtevän veden sameudessa tulisi pyrkiä arvoon alle 1 NTU.
7) Lämpötila mitataan yhden minuutin veden juoksuttamisen jälkeen. Muuttujaa käytetään vain sen arvioimiseksi, miten kiinteistön vesilaitteisto vaikuttaa veden lämpötilaan.
Selostus:
Muuttujat on ryhmitelty uudelleen niiden merkityksen ja etenkin sen perusteella, voiko kiinteistön vesilaitteisto vaikuttaa muuttujaan. Muutoksella on pyritty tuomaan esiin, mitä ovat muutetun juomavesidirektiivin liitteen II B-osan 1-kohdan muuttujat, joihin kotitalouksien vedenjakelujärjestelmä vaikuttaa. Taulukkoon 4 on lisätty näytteenottoa koskevat huomautukset siitä, mistä kohdasta vedentuotantoketjua näyte voidaan ottaa.
2. Pulloissa tai säiliöissä toimitettavan talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset
Arvot, jotka poikkeavat muulle talousvedelle annetuista enimmäisarvoista
| Taulukko 5. Mikrobiologiset laatuvaatimukset | |
| Muuttuja | Enimmäisarvo ja yksikkö |
| Escherichia coli | 0 pmy/250 ml |
| Enterokokit | 0 pmy/250 ml |
| Pseudomonas aeruginosa | 0 pmy/250 ml |
| Pesäkkeiden lukumäärä 22 °C | 100 pmy/ml |
| Pesäkkeiden lukumäärä 37 °C | 20 pmy/ml |
| Taulukko 6. Laatusuositukset (tavoitetasot) | |
| Muuttuja | Enimmäisarvo ja yksikkö |
| Koliformiset bakteerit | 0 pmy/250 ml |
| pH | 4,5 - 9,5 |
Liite II
TALOUSVEDEN VALVONTATUTKIMUKSET
1 Näytteenotto
1.1 Näytteenoton tarkoitus
Näytteenottajan on tiedettävä, mitä tarkoitusta varten näyte otetaan.
Vedenjakelualueella vaatimusten täyttymiskohdasta otettavan näytteen tarkoituksena voi olla:
a) toimitetun talousveden vaatimustenmukaisuuden määrittäminen;
b) kiinteistön vesilaitteiston vaikutuksen selvittäminen talousveden laatuun;
c) kiinteistön vesilaitteistosta johtuva talousveden saastumisen syyn tai lähteen selvittäminen.
Raakavedestä, vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä tai vedenjakeluverkostosta otettavan näytteen tarkoituksena voi olla:
d) omavalvonta;
e) toimitetun veden vaatimustenmukaisuuden määrittäminen sellaisten muuttujien osalta, joiden arvo ei heikkene näytteenottopaikan jälkeen;
f) talousveden saastumisen syyn tai lähteen selvittäminen.
Selostus:
Kohdassa 1.1 on määritelty, mitä 9 §:n 2 momentissa säädetyillä näytteiden ottoon liittyvillä yleisillä periaatteilla tarkoitetaan.
1.2 Näytteenoton erityisvaatimukset
Kuparin, lyijyn ja nikkelin tutkimiseksi otetaan yhden litran suuruinen näyte ilman, että vettä juoksutetaan 3 §:n 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Myös muut metallit voidaan määrittää juoksuttamattomasta näytteestä.
Mikrobiologisia tutkimuksia varten näytteet on otettava ja käsiteltävä standardin SFS-EN ISO 19458 mukaisesti. Edellä 1.1 kohdassa esitetyt näytteenottotarkoitukset on otettava huomioon taulukossa 1 esitetyllä tavalla.
| Taulukko 1. Mikrobiologisten näytteiden otto ja käsittely vaatimusten määrittelykohdasta. | ||||
| Tarkoitus | Näytetyyppi (veden vaatimustenmukaisuus) | Liitetyt laitteet ja liitoskappaleet | Hanan desinfiointi | Veden juoksuttaminen |
| a) | Talousvettä toimittavan laitoksen toimittama vesi | Poistetaan | Kyllä | Kyllä |
| b) | Kiinteistön verkostovesi | Poistetaan | Kyllä | Vähän1 |
| c) | Saastumisen syyn tai lähteen selvittäminen | Ei poisteta | Ei | Ei |
| 1Vettä juoksutetaan lyhyesti, jotta vältetään hanan desinfioinnin vaikutukset. | ||||
Vedenjakeluverkostosta otettaviin mikrobiologisiin näytteisiin sovelletaan taulukon 1 näytteenottotarkoitusta a).
Vedenjakeluverkostosta otettavien muiden kuin mikrobiologisten näytteiden osalta on noudatettava standardia SFS-ISO 5667-5.
Radonin aktiivisuuspitoisuus on pyrittävä tutkimaan vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä, koska vedenjakeluverkoston kauimmaisista osista otetun näytteen perusteella ei välttämättä saada oikeaa kuvaa radonin aktiivisuuspitoisuudesta jakeluverkon alkupäässä.
Yhteisessä käytössä olevasta vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta otettavan talousveden tutkimukset voidaan tehdä veden käyttäjälle lähtevästä vedestä tai, jos vettä ei käsitellä, raakavedestä otetusta näytteestä.
Selostus:
Kohdassa 1.2 on säädetty muutetun juomavesidirektiivin liitteen II D-osan mukaisesti, että kupari, lyijy ja nikkeli on tutkittava vedestä ilman näytteenottoa edeltävää veden juoksuttamista, että mikrobiologiset näytteet on otettava ja käsiteltävä standardin SFS-EN 19458 mukaisesti ottamalla huomioon näytetyyppi ja että muutoin näytteenotossa on noudatettava standardia SFS-ISO 5667-5.
Radonia ja yhteisessä käytössä olevasta vedenottamosta otettavaa näytettä koskevia säännöksiä ei muutettu.
2 Jatkuvan valvonnan muuttujat
| Taulukko 2. Jatkuvassa valvonnassa talousvedestä vähintään tutkittavat muuttujat. | |
| Muuttuja | Huomautukset |
| Escherichia coli | |
| Koliformiset bakteerit | |
| Pesäkkeiden lukumäärä 22°C | |
| Haju | |
| Maku | |
| Sameus | |
| Väri | |
| pH | |
| Sähkönjohtavuus | |
| Rauta | |
| Mangaani | |
| Nitriitti | (1) |
| Ammonium | (1) |
| Alumiini | (2) |
| Riskinarvioinnin perusteella valvontatutkimusohjelmaansisällytetyt muut muuttujat | |
Huomautukset
1) Tutkitaan, jos veden desinfioinnissa käytetään klooriamiinia.
2) Tutkitaan, jos vedenkäsittelyssä käytetään alumiinia sisältävää kemikaalia.
Selostus:
Taulukko 2 on päivitetty vastaamaan muutettua juomavesidirektiiviä lukuun ottamatta rautaa ja mangaania. Direktiivin mukaan rauta pitää sisällyttää jatkuvan valvonnan muuttujiin vain, jos sitä käytetään vedenkäsittelykemikaalina. Mangaani ei sisälly direktiivissä edellytettyihin jatkuvan valvonnan muuttujiin. Rauta ja mangaani ovat kuitenkin yleisimpiä muuttujia, jotka ylittävät talousvedelle asetetut enimmäisarvot Suomessa, joten kansallisesti ne on sisällytetty jatkuvan valvonnan muuttujiin. Jos liitteen II luvussa 5 esitetyt edellytykset täyttyvät, muuttujien tutkimustiheyttä voidaan vähentää vedenjakelukohtaisesti esimerkiksi vastaamaan jaksottaisen seurannan näytemääriä.
3 Jaksottaisen seurannan muuttujat
Jaksottaiseen seurantaan sisältyvät kaikki liitteen I taulukoissa 1–6 esitettyjen muuttujien määritykset sekä riskinhallinnan perusteella valvontatutkimusohjelmaan sisällytetyt lisämääritykset.
Selostus:
Luvusta on poistettu luettelot määrityksistä, jotka voidaan jättää pois, ja muuttujista, jotka voidaan tutkia vähintään viiden vuoden välein. Jatkossa tutkimustiheyttä voi vähentää tarkoituksenmukaiseen määrään kaikkien muuttujien paitsi Escherichia coli -bakteerin ja koliformisten bakteerien osalta, ja muuttuja voidaan poistaa viranomaisvalvonnasta riskinarvioinnin tulosten perusteella, jos jäljempänä selostettavien kohtien 5 ja 6 edellytykset täyttyvät.
4 Viranomaisvalvonnan vähimmäistutkimustiheydet
| Taulukko 3. Jatkuvan valvonnan ja jaksottaisen seurannan vähimmäistutkimustiheydet | ||
| Veden määrä(m3/vrk)1) ja 2) | Näytteiden määrä vuodessa vähintään3) | |
| Jatkuva valvonta | Jaksottainen seuranta | |
| 10–100 | 1 | 1 kahden vuoden välein |
| 101–1 000 | 4 | 1 |
| 1 001–2 000 | 7 | 2 |
| 2 001–3 000 | 10 | 2 |
| 3 001–4 000 | 13 | 2 |
| 4 001–5 000 | 16 | 2 |
| 5 001–5 500 | 16 | 2 |
| 5 501–6 000 | 19 | 3 |
| 6 001–7 000 | 22 | 3 |
| 7 001–8 000 | 25 | 3 |
| 8 001–9 000 | 28 | 3 |
| 9 001–10 000 | 31 | 3 |
| yli 10 000–100 000 | 31 + 3 lisänäytettä jokaista alkavaa 1 000 m3/vrk kohden, joka ylittää alarajan 10 000 m3/vrk | 3 + 1 lisänäyte jokaista alkavaa 10 000 m3/vrk kohden, joka ylittää alarajan 10 000 m3/vrk |
| yli 100 000 | 301 + 3 lisänäytettä jokaista alkavaa 1 000 m3/vrk kohden, joka ylittää alarajan 100 000 m3/vrk | 12 + 1 lisänäyte jokaista alkavaa 25 000 m3/vrk kohden, joka ylittää alarajan 100 000 m3/vrk |
Huomautukset
1) Veden määrällä tarkoitetaan vedenjakelualueelle päivittäin toimitettavan tai vedenjakelualueella päivittäin käytettävän talousveden määrää. Vesimäärän sijasta voidaan käyttää vedenjakelualueella asuvien asukkaiden lukumäärää, jolloin yhden henkilön päivittäinen vesimäärä vastaa 200 litraa.
2) Jos elintarvikehuoneistossa taikka osana julkista tai kaupallista toimintaa käytettävä talousvesi otetaan vedenottamosta kiinteistön vesilaitteistolla ja veden määrä on vähemmän kuin 10 kuutiometriä vuorokaudessa, vähimmäistutkimustiheys on yksi jatkuvan valvonnan näyte vuodessa ja yksi jaksottaisen seurannan näyte kahden vuoden välein, ellei näytteiden määrää ole vähennetty liitteen II lukujen 5 tai 6 nojalla.
3) Näytteet otetaan tasaisin väliajoin jakeluverkon eri osista siten, että saadaan oikea kuva veden laadusta eri vuodenaikoina koko jakeluverkon alueella, jolloin tarpeellinen näytteiden määrä voi verkoston ominaispiirteiden tai eri raakavesilähteistä toimitettavan veden vuoksi ylittää taulukossa esitetyn näytteiden vähimmäismäärän.
Selostus:
Taulukko 3 on päivitetty vastaamaan muutettua juomavesidirektiiviä. Kaikkein pienimpien vedenjakelualueiden (toimitettu vesimäärä 10-100 kuutiometriä vuorokaudessa) näytteiden määrää ei ole muutettu, vaikka direktiivi sallisi sen, että niiden näytteenottotiheys jäisi harkittavaksi paikallisesti riskiarvioinnin perusteella. Direktiivin mukaan näytteiden määrän tulee olla enemmän kuin 0, mikä voisi käytännössä johtaa siihen, että näiden usein kaikkien riskialttiimpien kohteiden näytteenottotiheys harvenisi tasolle, joka on riittämätön turvaamaan talousveden terveydellisen laadun.
5 Viranomaisvalvonnan tutkimustiheyden vähentäminen
Toimitettavan talousveden Escherichia coli -bakteerin ja koliformisten bakteerien tutkimustiheyden on oltava aina vähintään taulukon 3 mukainen.
Talousveden radioaktiivisuuden tutkimustiheyttä ei voi vähentää, jos vettä on ryhdytty käsittelemään siinä olevien radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuuksien vähentämiseksi.
Kaikkien muiden muuttujien tutkimustiheyttä voi vähentää riskinarvioinnin tulosten perusteella, jos
a) tutkimuspaikka määritetään muuttujan alkuperän mukaan siten, että muuttujan arvo ei heikkene vedenjakeluketjussa näytteenottopaikan jälkeen;
b) tutkimustiheys määritetään ottamalla huomioon muuttujan pitoisuuden vaihtelu ja pitkän aikavälin kehityssuunta;
c) vähintään kolmen vuoden ajan säännöllisin väliajoin koko vedenjakelualuetta edustavat tutkimustulokset ovat alle 60 prosenttia muuttujan enimmäisarvosta; ja
d) riskinarvioinnilla voidaan osoittaa, että mikään kohtuudella ennakoitavissa oleva tekijä ei todennäköisesti heikennä talousveden laatua.
Selostus:
Kohdassa on esitetty muutetussa juomavesidirektiivissä säädetyt edellytykset, joiden perusteella muuttujien tutkimustiheyttä voidaan vähentää taulukon 3 mukaisesta. Jotta vähennys voidaan tehdä, kaikkien edellytysten on täytyttävä. Useimmissa laboratorioissa nykyisin käytettävällä Colilert-menetelmällä saadaan määritettyä samalla analyysillä sekä koliformiset bakteerit että Escherichia coli, jonka tutkimustiheyttä ei voi direktiivin mukaan vähentää.
6 Muuttujan poistaminen viranomaisvalvonnasta
Mikrobiologia muuttujia ei voi poistaa viranomaisvalvonnasta.
Muu kuin mikrobiologinen muuttuja voidaan poistaa viranomaisvalvonnasta, jos:
a) vähintään kolmen vuoden ajan säännöllisin väliajoin koko vedenjakelualuetta edustavat tutkimustulokset ovat alle 30 prosenttia muuttujan enimmäisarvosta;
b) poistaminen perustuu riskinarviointiin, jossa on otettu huomioon raakaveden lähteenä käytettävien vesimuodostumien seurannan tulokset ja jonka perusteella on määritelty hallintakeinot veden saastumisen ehkäisemiseksi; ja
c) riskinarvioinnilla voidaan osoittaa, että mikään kohtuudella ennakoitavissa oleva tekijä ei todennäköisesti heikennä talousveden laatua.
Torjunta-aineita ei tarvitse tutkia, jos niitä ei ole käytetty raakaveden muodostumisalueella. Vain niitä torjunta-aineita, joita valvonnan kohteena olevan vedenjakelualueen vedessä todennäköisesti on, tarvitsee tutkia.
Hapettuvuutta ei tarvitse mitata, jos mitataan TOC. TOC-määrää ei tarvitse mitata, jos on mitattu hapettuvuus ja vedenjakelualueelle toimitetun tai vedenjakelualueella käytetyn veden määrä on alle 10 000 m3/d.
Radioaktiivisuustutkimuksissa:
a) Tritiumia ei tarvitse mitata, jos vesialueella ei ole ihmisen toiminnan aiheuttamaa tritiumin lähdettä ja Säteilyturvakeskuksen selvitysten perusteella voidaan osoittaa, että enimmäisarvo ei ylity. Säteilyturvakeskus valvoo tritiumin aktiivisuuspitoisuuksia talousvedessä valtakunnallisessa ympäristön säteilyvalvontaohjelmassa.
b) Viitteellisen annoksen tasoa ei tarvitse arvioida:
– jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta;
– luonnollisten radionuklidien osalta, jos Säteilyturvakeskuksen selvitysten perusteella voidaan osoittaa, että enimmäisarvo 0,10 mSv/vuosi ei voi ylittyä;
– jos liitteen III luvussa 3.1 esitettyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että viitteellinen annos ei ylitä arvoa 0,10 mSv vuodessa, eikä vedessä tiedetä esiintyvän sellaisia radionuklideja, joiden vuoksi viitteellinen annos todennäköisesti ylittää enimmäisarvon.
c) Radonin aktiivisuuspitoisuutta ei tarvitse mitata, jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta.
Selostus:
Kohdassa esitetään muutetussa juomavesidirektiivissä säädetyt edellytykset, joiden perusteella muuttuja voidaan poistaa viranomaisvalvonnasta. Torjunta-aineiden osalta lukuun siirrettiin direktiivin säännökset siitä, mitä torjunta-aineita pitää tutkia ja milloin torjunta-aineiden tutkimukset voidaan jättää pois. Lukuun siirrettiin myös säännökset siitä, milloin hapettavuutta tai liuennutta orgaanista hiiltä ei tarvitse tutkia, sekä periaatteet, joiden nojalla radioaktiivisuusmuuttujat voidaan jättää tutkimatta.
Liite III
MÄÄRITYSMENETELMÄT
1 Mikrobiologiset määritykset
Koliformiset bakteerit ja Escherichia coli: SFS-EN ISO 9308-1, SFS-EN ISO 9308-2, SFS 3016
Enterokokit: SFS-EN ISO 7899-2
Pseudomonas aeruginosa: SFS-EN ISO 16266
Pesäkkeiden lukumäärä 22 °C ja 37 °C: SFS-EN ISO 6222
Clostridium perfringens, mukaan lukien itiöt: SFS-EN ISO 14189
Selostus:
Kohtaan koottiin muutetun juomavesidirektiivin mukaiset mikrobiologisissa määrityksissä sallitut menetelmät. Clostridium perfringens -bakteerin osalta säädetty menetelmä muutettiin, koska määrittämiseen on vahvistettu standardi SFS-EN ISO 14189. Koliformisten bakteerien ja Escherichia coli -bakteerin määrittämiseen voidaan käyttää direktiivissä esitettyjen menetelmien lisäksi standardin SFS 3016 mukaista menetelmää, koska Suomi on toimittanut komissiolle direktiivin 7 artiklan 5 b kohdan mukaisen selvityksen menetelmän vastaavuudesta direktiivissä esitettyihin menetelmiin.
2 Kemialliset määritykset
Käytettävän määritysmenetelmän määritysrajan on oltava enintään 30 prosenttia muuttujan enimmäisarvosta. Määritysraja on se pitoisuus, joka voidaan määrittää hyväksyttävällä tarkkuudella ja toistettavuudella. Määritysraja voidaan laskea nollanäytteen tai pienen pitoisuuden näytteen keskihajonnasta tai taustan signaali/kohinasuhteen avulla.
Käytettävän määritysmenetelmän mittausepävarmuus voi olla korkeintaan taulukossa 1 esitetyn suuruinen. Mittausepävarmuus on testaustulokseen liittyvä arvio, joka ilmoittaa rajat, joiden välissä todellinen arvo on 95 prosentin todennäköisyydellä. Mittausepävarmuus arvioidaan muuttujan enimmäisarvon tasolla, ellei toisin ilmoiteta.
| Taulukko 1. Kemiallisten määritysmenetelmien suurin sallittu mittausepävarmuus | ||
| Muuttuja | Mittausepävarmuusprosenttia enimmäisarvosta (huomautus 9) | Huomautukset |
| Alumiini | 25 | |
| Ammonium | 40 | |
| Antimoni | 40 | |
| Arseeni | 30 | |
| Bentseeni | 40 | |
| Bentso(a)pyreeni | 50 | (1) |
| Boori | 25 | |
| Bromaatti | 40 | |
| 1,2-dikloorietaani | 40 | |
| Elohopea | 30 | |
| Fluoridi | 20 | |
| Hapettuvuus (CODMn) | 50 | (2) |
| Kadmium | 25 | |
| Kloridi | 15 | |
| Kromi | 30 | |
| Kupari | 25 | |
| Lyijy | 25 | |
| Mangaani | 30 | |
| Nikkeli | 25 | |
| Natrium | 15 | |
| Nitraatti | 15 | |
| Nitriitti | 20 | |
| Polysykliset aromaattiset hiilivedyt | 50 | (3) |
| Rauta | 30 | |
| Seleeni | 40 | |
| Sameus | 30 | (4) |
| Sulfaatti | 15 | |
| Syanidit | 30 | (5) |
| Sähkönjohtavuus | 20 | |
| Tetrakloorieteeni | 30 | (6) |
| TOC | 30 | (7) |
| Torjunta-aineet | 30 | (8) |
| Trihalometaanit yhteensä | 40 | (3) |
| Trikloorieteeni | 40 | (6) |
| pH | 0,2 | (9) |
Huomautukset
1) Jos mittausepävarmuuden arvo ei ole saavutettavissa, on valittava paras käytettävissä oleva tekniikka (enintään 60 prosenttia).
2) Vertailumenetelmä on SFS-EN ISO 8467.
3) Suoritusarvot koskevat yksittäisiä aineita, jotka on määritelty 25 prosenttiin muuttujan enimmäisarvosta.
4) Mittausepävarmuus arvioidaan tasolla 1,0 NTU (nefelometrinen sameusyksikkö) standardin SFS-EN ISO 7027 mukaisesti.
5) Menetelmällä määritetään syanidin kaikkien muotojen kokonaispitoisuus.
6) Suoritusarvot koskevat aineita, jotka on määritelty 50 prosenttiin muuttujan enimmäisarvosta.
7) Mittausepävarmuus arvioidaan tasolla 3 mg/l. TOC-määrän ja liuenneen orgaanisen hiilen määrän (DOC) määrittämiseksi käytetään standardissa SFS-EN 1484 esitettyjä suuntaviivoja.
8) Yksittäisiä torjunta-aineita koskevat suoritusarvot ovat viitteellisiä. Mittausepävarmuutta koskevia matalia arvoja (jopa 30 prosenttia) voidaan saavuttaa useille torjunta-aineille. Korkeampia arvoja (jopa 80 prosenttia) voidaan sallia tietyille torjunta-aineille.
9) pH:n mittausepävarmuus ilmaistaan pH-yksikköinä.
Selostus:
Kohtaan lisättiin muutetun juomavesidirektiivin liitteessä III esitetyt määritelmät menetelmien määritysrajasta ja mittausepävarmuudesta. Taulukkoon 1 koottiin kemiallisten menetelmien direktiivin mukaiset suurimmat sallitut mittausepävarmuudet. Laboratorioiden käyttämien menetelmien mittausepävarmuuden on oltava taulukon mukainen viimeistään 1.1.2020, johon asti voidaan käyttää aiemmin esitettyjä menetelmien oikeellisuudelle, täsmällisyydelle ja toteamisrajalle asetettuja suoritusperusteita.
3 Radioaktiivisuusmääritykset
3.1 Viitteellisen annoksen arvioimiseen käytettävät seulontatutkimukset ja annoksen laskeminen
Viitteellisen annoksen taso arvioidaan näytteen alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuuden ja yksittäisten radionuklidien aktiivisuuspitoisuuksien perusteella. Jos alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus on pienempi kuin 0,1 Bq/l, eikä radonin aktiivisuuspitoisuus ole suurempi kuin 300 Bq/l, voidaan olettaa, että viitteellinen annos ei ylitä tasoa 0,1 mSv/v. Jos radonin aktiivisuuspitoisuus on suurempi kuin 300 Bq/l, ja alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus on pienempi kuin 0,1 Bq/l, radonin aktiivisuuspitoisuuden pienentäminen riittää korjaavaksi toimenpiteeksi varmistamaan, että viitteellinen annos ei ylitä tasoa 0,1 mSv/v. Näissä tapauksissa ei tarvitse määrittää yksittäisten radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuuksia.
Jos alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus on suurempi kuin 0,1 Bq/l, määritetään yksittäisten radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuudet näytteessä viitteellisen annoksen arvioimiseksi. Määritys voi perustua alfaspektrin tulkintaan tai yksittäisten radionuklidien analysointiin. Vesinäytteestä määritetään alfa-aktiivisista aineista radium-226, uraani-234, uraani-238 ja polonium-210 sekä beeta-aktiivisista radium-228 ja lyijy-210.
Määritettyjen radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuuksien perusteella lasketaan viitteellinen annos (ID) seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa
Ci = radioaktiivisen aineen mitattu aktiivisuuspitoisuus (Bq/l)
RCi= radioaktiivisen aineen johdettu pitoisuus (Bq/l), josta aiheutuva annos on 0,1 mSv/v
Taulukossa 2 on esitetty Säteilyturvakeskuksen antamien annosmuuntokertoimien avulla lasketut RCi -arvot, jotka vastaavat aikuisten veden vuosikulutusta (730 litraa henkilöä kohden).
Arvot on laskettu käyttämällä Säteilyturvakeskuksen antamia annosmuuntokertoimia, jotka perustuvat perusnormien täytäntöönpanosta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annetussa Euroopan unionin neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom annettuihin kertoimiin. Muiden kuin taulukossa mainittujen radioaktiivisten aineiden johdetut aktiivisuuspitoisuudet ovat tarvittaessa saatavilla Säteilyturvakeskukselta. Muita aineita ovat kaikki radioaktiiviset aineet, joita Säteilyturvakeskuksen selvitysten tai näytteen seulontatutkimusten perusteella ei voida säteilysuojelun kannalta jättää ottamatta huomioon.
| Taulukko 2. Viitteelisen annoksen laskentakaavassa käytettävät RCi-arvot. | |
| Radioaktiivinen aine | Aktiivisuuspitoisuus (Bq/l), josta aiheutuu annos 0,10 mSv/v |
| 210Pb | 0,2 |
| 210Po | 0,1 |
| 226Ra | 0,5 |
| 228Ra | 0,2 |
| 234U | 2,8 |
| 238U | 3,0 |
3.2 Muuttujien ja radioaktiivisten aineiden määritysmenetelmien toteamisrajat
Taulukossa 3 on esitetty aktiivisuuspitoisuuksien toteamisrajat, jotka radioaktiivisuustutkimuksissa käytettävillä menetelmillä on vähintäänkin pystyttävä mittaamaan.
| Taulukko 3. Radioaktiivisuustutkimuksissa käytettävien menetelmien toteamisrajat. | ||
| Muuttuja ja radioaktiivinen aine | Toteamisraja (Bq/l)(Huomautukset 1 ja 2) | Huomautukset |
| Tritium | 10 | (3) |
| Radon | 10 | (3) |
| Alfa-aktiivisuuden kokonaismäärä | 0,04 | (4) |
| Beeta-aktiivisuuden kokonaismäärä | 0,4 | (4) |
| 238U | 0,02 | |
| 234U | 0,02 | |
| 226Ra | 0,04 | |
| 228Ra | 0,02 | (5) |
| 210Pb | 0,02 | |
| 210Po | 0,01 | |
| 14C | 20 | |
| 90Sr | 0,4 | |
| 239Pu/240Pu | 0,04 | |
| 241Am | 0,06 | |
| 60Co | 0,5 | |
| 134Cs | 0,5 | |
| 137Cs | 0,5 | |
| 131I | 0,5 | |
Huomautukset
1) Toteamisraja on laskettava standardin ISO 11929: Determination of the characteristic limits (decision threshold, detection limit and limits of the confidence interval) for measurements of ionizing radiation – Fundamentals and application mukaan siten, että ensimmäisen ja toisen lajin virheiden todennäköisyydet ovat kummatkin 0,05.
2) Mittausepävarmuudet on laskettava ja ilmoitettava ISO:n julkaisun Guide for the Expression of Uncertainty in Measurement mukaisesti täydellisinä standardiepävarmuuksina tai laajennettuina standardiepävarmuuksina, jolloin laajennuskerroin on 1,96.
3) Toteamisraja on 10 prosenttia tritiumin enimmäisarvosta ja liitteen I taulukon 3 huomautuksessa 2 esitetystä radonin arvosta100 Bq/l.
4) Alfa-aktiivisten nuklidien kokonaispitoisuuden toteamisraja on 40 prosenttia seulonta-arvosta 0,1 Bq/l ja beeta-aktiivisten nuklidien kokonaispitoisuuden toteamisraja 40 prosenttia seulonta-arvosta 1,0 Bq/l.
5) Tätä toteamisrajaa sovelletaan ainoastaan uuden vesilähteen viitteellisen annoksen alustavaan seulontaan. Jos alustavassa tarkastuksessa käy ilmi, ettei ole todennäköistä, että Ra-228:n aktiivisuuspitoisuus ylittää 20 prosenttia johdetusta pitoisuudesta, toteamisrajaa voidaan nostaa arvoon 0,08 Bq/l rutiiniluonteisesti tehtäville Ra-228:n nuklidikohtaisille mittauksille, kunnes myöhemmin tehtävä uusintatarkastus on tarpeen.
Selostus:
Radioaktiivisuusmäärityksiä koskeviin säännöksiin ei tehty muutoksia.
Suvi Marttinen
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
suvi.marttinen@hpp.fi