• PDF

Todistajankertomuksessa esiintyvät ristiriidat oikeuspsykologisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta

Defensor Legis 4/2021 s. 1025–1043
7.12.2021
Asiantuntija-artikkeli

Kansallisessa rikosprosessissamme on tyypillistä, että asianosainen kertoo todistelun kohteena olevista asioista useita kertoja jopa vuosia kestävän rikosprosessin aikana. Toistuvissa kuulemistilanteissa henkilö saattaa kertoa asioista ristiriitaisesti. Oikeudellisessa kontekstissa kertomuksessa esiintyvät ristiriidat yhdistetään epäluotettavaan kertomukseen ja niiden ajatellaan olevan merkki muistikuvien virheellisyydestä. Ristiriitoihin tarttuminen on erityisesti puolustuksen kannalta tehokas keino horjuttaa todistajankertomuksen luotettavuutta. Koska ristiriidoista tehtävät päätelmät voivat olla ratkaisevia etenkin tapauksissa, joissa koko näyttö perustuu henkilötodisteluun, keskeinen kysymys on, mistä kertomuksessa esiintyvät ristiriidat johtuvat ja mitä niistä voidaan päätellä.

Artikkelissa tarkastellaan todistajankertomuksessa esiintyviä sisäisiä ristiriitoja aiheesta tehtyjen empiiristen tutkimusten, oikeustieteellisen kirjallisuuden sekä valittua tematiikkaa havainnollistavien oikeustapausten avulla. Ristiriitojen pitäminen merkkinä epäluotettavuudesta on heuristinen päätelmä, sillä ristiriitoja voi esiintyä myös toteen perustuvissa kertomuksissa useista eri syistä. Tutkimusten mukaan kertomuksessa esiintyvät ristiriidat eivät poissulje kertomuksen luotettavuutta. Syitä kertomuksessa esiintyville ristiriidoille on tarkasteltava tapauskohtaisesti, jotta niille voidaan antaa päätelmissä oikeanlainen merkitys. Tapausten erityispiirteet huomioiva avoin päätöksenteko lisää asianosaisten oikeusturvaa ja vahvistaa tuomioistuinten antamien päätösten legitimiteettiä.

Asiasanat
• Oikeudenkäynti rikosasiassa - Oikeuspsykologia - Todistaja