5.3.2020 8.00 Hovioikeuden tuomio edesmenneiden avopuolisoiden varallisuuskysymyksiä koskevassa riidassa

Avoliitto oli kestänyt noin 13 vuotta. Suurimman arvon muodostava kiinteistöomaisuus oli hankittu avoliiton aikana ja nimenomaisesti yhteiseen omistukseen. Oli katsottava, että D (kuollut) ja C (kuollut) olivat olleet tietoisia siitä, että yhteisten lainojen lyhennykset ainakin toiminnan alkuvaiheessa oli katettava D:n ansiotuloilla. Ei ollut näytetty tai edes väitetty, että D:n ja C:n tarkoituksena olisi ollut perustaa velkasuhde heidän välillään. Hevostallitoimintaa oli jatkettu sen tappiollisuudesta huolimatta. Pitkä avoliitto huomioon ottaen oli katsottava, että molempien puolisoiden omaisuuden kartuttaminen asiassa selostetulla tavalla oli vastannut heidän tahtoaan. Näin ollen yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella ei johtanut perusteettoman edun myöntämiseen C:n oikeudenomistajille D:n ja hänen oikeudenomistajansa kustannuksella. D:llä ja hänen oikeudenomistajallaan ei ollut oikeutta hyvitykseen. Pesänjakajaksi määrätty asianajaja oli kuollut, joten asiaa ei ollut mahdollista palauttaa pesänjakajalle HO:n ratkaisusta johtuvien muutosten tekemiseksi omaisuuden erotteluun. Näissä olosuhteissa HO harkitsi oikeaksi tehdä omaisuuden erotteluun tarvittavat muutokset. HO kumosi pesänjakajan ratkaisun kiinteän omaisuuden omistusoikeuden osalta. Ratkaisua oli muutettava myös asiassa mainittujen velkojen osalta. Osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa HO:sta vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 5.3.2020)