Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Vakuutustapahtuman määritelmää ja lukumäärää koskevien vakiosopimusehtojen tulkinta oikeusturvavakuutuksessa

Mankonen, Juuso

9.7.2020, Maisteritutkielma

Tiivistelmä

Tutkimuksen aiheena on oikeusturvavakuutuksen vakuutussopimukseen sisältyvät vakioehdot vakuutustapahtuman määritelmästä riita- ja hakemusasiassa sekä rikosasiassa ja useiden vakuutustapahtumien yhdistämisestä. Tutkimuksen keskiössä ovat viimeisimpiin malliehtoihin sisältyvät mainitut vakioehdot sekä markkinoilla olevien oikeusturvavakuutusten vastaavat vakioehdot, jotka ovat jonkin verran eriytyneet malliehtojen sanamuodosta. Eriytyminen on ollut seurausta kilpailun merkityksen korostumisesta vakuutusalalla. Vakuutusehtojen tulkinnan lopputulos määrittää monessa tapauksessa sen, myönnetäänkö haettuun vahinkotapahtumaan oikeusturvaetu. Oikeusturvaedulle on sitä hakevalle monessa tapauksessa suuri merkitys, sillä se mahdollistaa vakuutetun pääsyn oikeuksiinsa. Tämän vuoksi yksittäisen vakuutustuotteen vakuutusehtojen tulkinnan lähempi tarkastelu sekä näiden ehtojen tulkinnan taustalla vaikuttavien periaatteiden jäsentäminen on hyvin perusteltua.

Sopimuksen tulkinnan taustalla on sopimuksen sisältöön liittyvä erimielisyys sopimuksen osapuolten välillä. Aluksi pääluvussa kaksi käsittelen sopimuksen tulkintaa yleisesti ja erityisesti vakiosopimusten tulkintaan liittyviä lähtökohtia. Näiden jälkeen siirryn tarkastelemaan vakuutussopimusten vakioehtojen tulkintaa KKO:n ratkaisukäytännön, lautakuntien ratkaisusuosituskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla. Vakioehtojen osalta osapuolten yhteistä tarkoitusta ei yleensä ole mahdollista löytää, joten vakioehtojen tulkinnan lähtökohtana on usein objektiivinen ja tiukasti sanamuotoon pohjautuva tulkinta. Mikäli sanamuodon mukainen tulkinta ei riitä, on siirryttävä riskinjakotulkinnan alueelle, jossa sovellettavaksi voi tulla epäselvyyssääntö, suppea tulkinta tai oppi yllättävistä ja ankarista ehdoista. Lopulta voi tulla kyseeseen vakuutusehdon kohtuuttomuusarviointi KSL 4:1 tai OikTL 36 §:n mukaisesti.

Tutkielman pääluvussa kolme tarkastelen vakuutustapahtuman määritelmän sisältävää vakioehtoa ja siihen liittyviä tulkintaongelmia. Tarkastelen omana kokonaisuutenaan riita- ja hakemusasioiden vakuutustapahtuman määritelmää ja sen sanamuotoon liittyviä tulkintatilanteita. Toiseksi käsittelen omana kokonaisuutenaan rikosasioihin liittyvää vakuutustapahtuman määritelmää ja siihen liittyviä tulkintatilanteita. Riita- ja hakemusasioiden osalta keskiössä on se, voiko vakuutettu näyttää vakuutusehdoissa määritellyn riidan syntyneen. Rikosasioissa suojataan lähtökohtaisesti asianomistajaa tämän esittäessä yksityisoikeudellisia vaatimuksia rikosprosessin yhteydessä. Sen sijaan oikeusturvavakuutus on rikosasioissa syytetyn vastaajan käytettävissä vain poikkeuksellisesti. Tarkastelussa käy ilmi, että ehdon sanamuoto ei ota huomioon riita- sekä hakemusasioiden ja rikosasioiden välimaastoon sijoittuvia tilanteita. Näissä tilanteissa ongelma ratkaistaan soveltamalla epäselvyyssääntöä vakuutusyhtiön vahingoksi. Toisaalta ongelmia liittyy myös niihin tilanteisiin, joissa vakuutustapahtuman taustalla oleva riidan tai vaatimuksen peruste täytyy paikallistaa.

Neljäs pääluku käsittelee useiden vakuutustapahtumien yhdistämisen mahdollistavaa vakuutusehtoa ja sen tulkintaa. Tulkintatilanteet liittyvät tämän vakuutusehdon osalta monesti siihen, onko vakuutustapahtumat katsottava samanperusteisiksi. Samanperusteisuuden edellytyksenä on, että vakuutustapahtumien taustalla on sama oikeustoimi, oikeudenloukkaus, tapahtuma tai olosuhde. Näistä vaikeimmin määriteltävissä ovat olosuhde ja tapahtuma. Haastavissa tapauksissa merkitystä saa se, onko olosuhde tai tapahtuma riittävän yksilöity ja loogisesti yhdistettävissä vakuutustapahtumiin. Toisena merkittävänä osiona on sen selvittäminen, voidaanko kanteiden kumulaation taustalla oleva kanteiden samanperusteisuuden arviointi jotenkin yhdistää vakuutustapahtumien samanperusteisuuden arviointiin. Lyhyesti näkemykseni tähän on se, että näitä kahta arviointia ei voi yhdistää, koska ne tehdään erilaisista lähtökohdista käsin. Vakuutustapahtumien samanperusteisuutta koskevan arvioinnin sekoittaminen tuomioistuimen kumulaatiosäännösten soveltamiseen toisi tullessaan huomattavia ongelmia.

Johtopäätökset sisältävässä viimeisessä pääluvussa vedän yhteen edellisten lukujen keskeisimmät tutkimustulokset. Otan viimeisessä luvussa myös kantaa vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten oikeuslähdeopilliseen asemaan ja oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen eriytymisen ja kahden vuoden säännön väliseen yhteyteen.

Linkit

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.