• PDF

Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus, oikeuslähteet ja teoria

21.6.2018, Maisteritutkielma

Tutkimus käsittelee Suomen ortodoksista kirkko-oikeutta, sen oikeuslähteitä ja teoriaa. Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden on todettu muodostuvan positiivisesta oikeudesta, kanonisesta oikeudesta ja ylipositiivisesta arvopohjasta. Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus sijoittuu sekä Suomen pohjoismaisen oikeuskulttuurin että ekumeenisen patriarkaatin oikeuskulttuurin alueelle, joka on oma sui generis oikeusjärjestelmänsä. Tutkimuksessa todetaan, että Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus muodostaa oman oikeudenalansa. Kirkko-oikeus, jonka alaisuudessa sekä Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus että Suomen evankelis-luterilainen kirkko-oikeus ovat, sijoittuu Suomen oikeusjärjestelmässä erityishallinto-oikeuden ja itsehallinto-oikeuden alaisuuteen. Ortodoksinen kirkko-oikeus on Suomessa yhtä aikaa sekä muuttumatonta että muuttuvaa. Muuttumatonta se on kirkon sisäiseen autonomiaan kuuluvalla alueella, jossa ratkaisut perustuvat pyhään traditioon ja kanoniseen oikeuteen. Tilanteissa, joissa Suomen lainsäädännön tai perusoikeuksien katsotaan olevan ristiriidassa ortodoksisen kanonisen oikeuden kanssa, tulee kiinnittää huomiota korkeimman oikeuden päätökseen KHO 1761/2/09, jossa korkein oikeus on todennut oikeuden tulkita kirkon oppia kuuluvan kirkon sisäisen autonomian piiriin. Kanonisen oikeuden ja muun Suomessa voimassa olevan lainsäädännön välillä ei näin ollen ole ristiriitaa. Jos ristiriidan katsotaan olevan olemassa, on kyseessä puutteellinen tietämys kirkon kanonisesta perinteestä ja kanonisen oikeuden soveltamisalasta.

Tutkimuksessa on hahmoteltu Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden kirkko-oikeudellisia periaatteita. Periaatteiksi on tässä tutkimuksessa nimetty raamatullisuus, kanonisuus, kanonien etusija, katolisuus, paikallisuus, traditiouskollisuus, kanonimyönteisyys ja sitoutumisperiaate. Periaatteiden todetaan eheyttävän Suomen ortodoksista kirkko-oikeutta. Tutkimuksessa on pohdittu valitusmahdollisuutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen pappeuden menetystä koskevassa asiassa. EIT:n tulkintakäytännön perusteella voidaan todeta, ettei pappeuden menettämistä koskeva valitus tulisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa menestymään. Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus on parhaimmillaan kuin sävelten sinfoniaa, joka muodostuu sekä positiivisesta lainsäädännöstä, kanonisesta perinteestä että ylipositiivisesta arvopohjasta. Positiivisen ja kanonisen kirkko-oikeuden yhteensovittamisen pitäisi olla tasapainoista hyvän hallinnon mukaista hallintotoimintaa, joka on avointa ja läpinäkyvää sekä näyttää myös ulospäin oikeudenmukaiselta ja perustellulta.

Tutkimuksen lopussa on hahmoteltu Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden teoriaa ja todettu, että kirkko-oikeuden khalkedonilainen ratkaisu onnistuu kuvaamaan ortodoksisen kirkko-oikeuden kahta ”luontoa”. Khalkedonilaisen ratkaisun lisäksi Suomen ortodoksista kirkko-oikeutta voidaan kuvata kolminaisuuden mallin avulla. Kolminaisuuden mallin mukaisesti ortodoksisen kirkko-oikeuden voidaan katsoa muodostuvan kolmentasoisista oikeuslähteistä, jotka yhdessä ja ykseydessään muodostavat Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden.

(Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Kirkko - Oikeusfilosofia - Ortodoksinen kirkkokunta