• PDF

Luonnosteltu itsemääräämisoikeuslaki – etenevän muistisairauden näkökulmasta

24.6.2014, Maisteritutkielma

Tutkielmassa on oikeusdogmatiikan ja de lege feranda -tutkimuksen keinoin kriittisesti tarkasteltu luonnosteltua itsemääräämisoikeuslakia etenevien muistisairauksien näkökulmasta.

Lain säätämisellä reagoidaan lainsäädännölliseen puutteeseen ja lain säätämisellä suomalaisen lainsäädännön taso lähestyy kansainvälisen kehityksen edellyttämiä vaatimuksia. Itsemääräämisoikeuslaissa asetetaan palveluntuottajalle paljon velvollisuuksia ja vastuuta, mutta ei anneta konkreettisia välineitä itsemääräämisoikeuden tukemiseksi.

Toimintakyvyn arviointi ja päätöksenteko arvioinnin perusteella tasa-arvoistaa muistisairaiden asemaa: muistisairaan kelpoisuutta määrätä itsestään ei arvioida enää mielivaltaisesti, vaan laki antaa selkeän kehyksen menettelylle. Voisi olla syytä pohtia, tulisiko toimintakyvyn arvioinnin perusteella annettavaan päätökseen rakentaa jonkinlainen portaittaisuus siten kuin HolhTL:n edunvalvontaa koskevissa säännöksissä. Hoitotahtoa ei laissa huomioida riittävästi. Jotta itsemääräämisoikeuslaki turvaisi nimenomaan etenevää muistisairautta sairastavan henkilön itsemääräämisoikeutta, tulisi siihen sisällyttää selkeät ohjeet potilaan antaman hoitotahdon asemasta ja kunnioittamisesta.

Keinot henkilön itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta on kirjattu lakiin yksityiskohtaisesti. Harkita tulisi, voisiko muistisairaat rajata joidenkin rajoituskeinojen ulkopuolelle, jotta heihin ei kohdisteta rajoitteita vain sen vuoksi, että laki sellaisen menettelyn mahdollistaa. Laissa voisi korostaa lääkinnällisen kuntoutuksen tärkeyttä fyysisten rajoitusten käytön yhteydessä. Lailla ei juurikaan lisätä asiakkaan tai potilaan positiivista ja konkreettista itsemääräämisoikeutta.

Asiasanat
• Edunvalvonta - Holhoustoimi - Itsemääräämisoikeus - Oikeusperiaate - Sosiaalihuolto - Terveydenhuolto - Vanhuus