Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta ( HE 73/2023 vp ): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: 

työelämä- ja tasa-arvovaliokunta  TyVL 4/2023 vp

perustuslakivaliokunta  PeVL 16/2023 vp

Valiokunta on kuullut: 

• hallitusneuvos  Marjaana  Maisonlahti  - sosiaali- ja terveysministeriö
• erityisasiantuntija  Tuomas  Helminen  - sosiaali- ja terveysministeriö
• neuvotteleva virkamies  Simo  Mentula  - valtiovarainministeriö
• esittelijäneuvos  Juha  Niemelä  - eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
• johtava asiantuntija  Annika  Collin  - Lainsäädännön arviointineuvosto
• professori  Juho  Saari  - Tampereen yliopisto
• juristi  Antti  Ristimäki  - Kansaneläkelaitos
• erikoistutkija  Tapio  Räsänen  - Kansaneläkelaitos
• tutkimuspäällikkö  Jussi  Tervola  - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
• ekonomisti  Heikki  Taulu  - Akava ry
• johtava asiantuntija  Vesa  Rantahalvari  - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
• edunvalvontajohtaja  Lauri  Kaira  - Luovan työn tekijät ja yrittäjät ry
• erityisasiantuntija  Anna  Järvinen  - SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
• juristi  Samppa  Koskela  - STTK ry
• sosiaaliasioiden päällikkö  Pirjo  Väänänen  - Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• puheenjohtaja  Leena  Valkonen  - Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-FIN
• asiantuntija  Suvi  Mäkeläinen  - Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry
• johtava tutkija  Merja  Kauhanen  - Työn ja talouden tutkimus LABORE
• toiminnanjohtaja  Jukka  Haapakoski  - Työttömien Keskusjärjestö ry
• toiminnanjohtaja  Aki  Villman  - Työttömyyskassojen Yhteisjärjestö ry
• professori  Markus  Jäntti 

Valiokunta on saanut kirjalliset lausunnot: 

• Lainsäädännön arviointineuvosto
• lapsiasiavaltuutettu  Elina  Pekkarinen  - Lapsiasiavaltuutetun toimisto
• Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
• professori  Heikki  Hiilamo  - Helsingin yliopisto
• tutkimuspäällikkö  Paula  Saikkonen  - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
• Suomen Kuntaliitto
• Takuusäätiö sr
• tutkimusjohtaja  Antti  Kauhanen  - Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
• Eläketurvakeskus
• Ensi- ja turvakotien liitto
• Keskuskauppakamari
• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
• Luovan työn tekijät ja yrittäjät ry
• Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
• Monimuotoiset perheet -verkosto
• Suomen Yrittäjät ry
• Väestöliitto ry

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysturvalakia, työttömyysturvalain muuttamisesta annettua lakia, työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia, työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annettua lakia, työttömyyskassalakia, työttömyyskassalain muuttamisesta annettua lakia ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia. Muutokset koskisivat palkansaajan työssäoloehtoa, työttömyysetuuden sovittelua ja työttömyysetuusoikeuden alkamisen ajankohtaa sekä työttömyysetuuksiin maksettavia lapsikorotuksia. 

Työttömyyspäivärahan myöntämisen edellytyksenä olevaa palkansaajan työssäoloehtoa muutettaisiin siten, että työssäoloehto määräytyisi jatkossa palkkatyöstä saatujen vakuutuksenalaisten tulojen perusteella. Vakuutuksenalaisia tuloja koskevalla edellytyksellä korvattaisiin nykyiset kalenteriviikkokohtaista työaikaa koskevat edellytykset työssäoloehdon kerryttämisessä. Palkansaajan työssäoloehto pidennettäisiin nykyisestä noin kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. Ansiopäivärahan määräytymistä koskeviin säännöksiin tehtäisiin palkansaajan työssäoloehdon muuttamisen johdosta tarvittavat muutokset.  

Työttömyysetuuden sovittelusta poistettaisiin niin kutsuttu suojaosa eli se osa tuloa, jota ei huomioida sovitellun työttömyysetuuden määrän laskennassa. Etuusoikeuden alkamisen osalta omavastuuaikaa esitetään pidennettäväksi viiden päivän työttömyyttä vastaavasta ajasta seitsemään työttömyyspäivään. Työttömyysetuuden lapsikorotukset esitetään poistettavaksi, mistä seuraa muutoksia myös työttömyysturvalain mukaisen liikkuvuusavustuksen määrään sekä eräisiin työttömyysetuuksien rahoitusta koskeviin säännöksiin.  

Lisäksi yli kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön päättyessä maksettava lomakorvaus estäisi työttömyysetuuden maksamisen ajalta, jolle lomakorvaus jaksotetaan.  

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus sitoutuu julkisen talouden rahoitusaseman kohentamiseksi vahvistamaan julkista taloutta toimenpidekokonaisuudella, joka vahvistaa julkista taloutta nettomääräisesti kuudella miljardilla eurolla vuoden 2027 tasossa. Neljä miljardia tästä on tarkoitus toteuttaa menosopeutuksilla ja kaksi miljardia työllisyyttä parantavilla toimenpiteillä. Tämän esityksen toimenpiteet ovat osa kannustinloukkujen purkamisen kokonaisuutta, ja niillä tavoitellaan nettomääräisesti noin 250 miljoonan euron menosopeutusta sekä noin 20 000 henkilön työllisyyskasvua. Työllisyyden kasvun arvioidaan vahvistavan julkista taloutta noin 550 miljoonalla eurolla. 

Esitys liittyy valtion vuoden 2024 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. 

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024. Työttömyysturvalakiin ehdotettujen muutosten soveltaminen olisi porrastettu niin, että voimaantulosta alkaen sovellettaisiin omavastuuajan pidentämistä ja lomakorvauksen vaikutusta koskevia ehdotuksia, 1.4.2024 alkaen sovellettaisiin lapsikorotuksen poistamista ja sovittelun suojaosan poistamista koskevia ehdotuksia ja 2.9.2024 alkaen sovellettaisiin työssäoloehtoa koskevia ehdotuksia. 

Yleistä

Esityksen tavoitteena on pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman linjausten mukaisesti yksinkertaistaa työttömyysturvajärjestelmää ja lisätä työllisyyttä parantamalla työllistymiseen liittyviä kannustimia. Työllisyyden lisäämisellä pyritään vahvistamaan julkista taloutta. Esityksen (s. 6) mukaan viimeisen noin viidentoista vuoden aikana julkisen talouden velkasuhde on noussut huomattavasti ja velkaantumiskehityksen pysäyttäminen edellyttää julkisen talouden vahvistamista.  

Esityksessä palkansaajan työssäoloehtoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työssäoloehto määräytyy jatkossa työtuntien sijaan (aikaperusteisuus) palkkatyöstä saatujen vakuutuksenalaisten tulojen perusteella (tuloperusteisuus). Lisäksi työssäoloehto ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä noin kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. Työttömyysetuuden sovittelusta ehdotetaan poistettavaksi niin kutsuttu suojaosa (n. 300 e) eli se osa tuloa, jota ei huomioida sovitellun työttömyysetuuden määrän laskennassa. Etuusoikeuden alkamista edeltävää omavastuuaikaa ehdotetaan pidennettäväksi viiden päivän työttömyyttä vastaavasta ajasta seitsemään työttömyyspäivään. Lisäksi ehdotetaan, että yli kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön päättyessä maksettava lomakorvaus estää työttömyysetuuden maksamisen ajalta, jolle lomakorvaus jaksotetaan. Myös työttömyysetuuden lapsikorotukset ehdotetaan poistettavaksi.  

Muutosten soveltaminen on porrastettu niin, että 1.1.2024 alkaen sovelletaan omavastuuajan pidentämistä ja lomakorvauksen vaikutusta koskevia ehdotuksia, 1.4.2024 alkaen sovelletaan lapsikorotuksen ja sovittelun suojaosan poistamista koskevia ehdotuksia ja 2.9.2024 alkaen sovelletaan työssäoloehtoa koskevia ehdotuksia. 

Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioidaan lieventävän kannustinloukkuja ja lisäävän työllisyyttä. Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla työttömyysetuusmenon arvioidaan vähenevän noin 500 miljoonalla eurolla, mikä vahvistaa julkista taloutta nettomääräisesti noin 250 miljoonalla eurolla. Esityksessä ehdotettujen muutosten arvioitu työllisyysvaikutus on noin 20 400 henkilöä, minkä arvioidaan vahvistavan julkista taloutta noin 550 miljoonalla eurolla. Esityksen mukaan muutoksilla on yhteensä mahdollista saavuttaa noin 800 miljoonan euron julkista taloutta vahvistava vaikutus.  

Ehdotettujen muutosten arvioidaan heikentävän kuntien taloutta noin 55 miljoonalla eurolla, mikä johtuu verokertymän pienenemisestä sekä toimeentulotukimenojen kasvusta. Arvioitujen työllisyysvaikutusten myötä vaikutukset olisivat kuitenkin kokonaisuutena positiivisia myös kuntataloudelle.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita työttömyysturvajärjestelmän kannustavuuden lisäämisestä ja tukijärjestelmän yksinkertaistamisesta perusteltuina ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä. Kannustinloukkujen vähentäminen ja työllisyyden lisääminen turvaavat myös sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyttä pitkällä aikavälillä ja lisäävät työvoiman saatavuutta. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa lausunnossaan (TyVL 4/2023 vp) kannustinloukkujen vähentämistä ja puoltaa ehdotettuja muutoksia.  

Kannustinloukkujen lieventämisen lisäksi ehdotetut muutokset selkeyttävät ja yksinkertaistavat työttömyyspäivärahan määräytymisperusteita. Lisäksi työttömyysetuuden sovittelun suojaosan ja lapsikorotusten poistaminen lisäävät työttömyysturvan lineaarisuutta sekä poistavat työttömyysetuuksien ja esimerkiksi sairausvakuutuslain ( 1224/2014 ) perusteella maksettavien etuuksien eroja, mikä tukee hallitusohjelman tavoitteita sosiaaliturvan uudistamisesta ja niin sanottuun yleistukeen siirtymistä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa selkeyden vuoksi, että nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen ei sisälly ehdotuksia työttömyysturvan porrastamisesta tai palkkatuetun työn huomioon ottamatta jättämisestä työssäoloehtoa kerryttävänä työnä. Näitä koskevat muutosehdotukset on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus antaa eduskunnalle erillisellä esityksellä kevätkaudella 2024. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ( PeVL 16/2023 vp , kappale 3) ehdotettu sääntely on merkityksellistä erityisesti perustuslain perustoimeentulon turvaa koskevan 19 §:n 2 momentin kannalta. Työttömyysetuuden lapsikorotusten poistamisen voidaan katsoa olevan merkityksellisiä myös suhteessa perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaiseen julkisen vallan velvollisuuteen tukea perheen mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Ottaen huomioon hallituksen esityksessä esitetyt arviot työllisyyden vahvistumisesta, lakiesityksellä voidaan katsoa olevan merkitystä perustuslain 18 §:n 2 momentin mukaisen työllisyyden edistämisvelvoitteen kannalta (ks. PeVL 32/2022 vp , kappale 3).  

Perustuslakivaliokunnan (kappale 6) mukaan sosiaalisten oikeuksien mitoituksessa lainsäätäjälle asetetun toimintavelvoitteen luonteen mukaista on, että sosiaaliturvaa suunnataan ja kehitetään yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti ja että kansantalouden ja julkisen talouden tila voidaan ottaa huomioon mitoitettaessa sellaisia etuuksia, jotka julkinen valta välittömästi rahoittaa. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon (ks. PeVM 25/1994 vp ja esim. PeVL 25/2012 vp ja PeVL 44/2014 vp ). Perustuslakivaliokunnan mukaan (kappale 13) nyt käsiteltävien ehdotettujen muutosten ei kaikilta osin voida katsoa olevan vähäisiä, mutta ne eivät perustuslakivaliokunnan mielestä heikennä niin olennaisesti perustuslain 19 §:ssä turvattuja oikeuksia, että ehdotettua sääntelyä olisi pidettävä perustuslain vastaisena. 

Palkansaajan työssäoloehtoa koskevat muutokset

Työttömyyspäivärahan myöntämisen edellytyksenä olevaa palkansaajan työssäoloehtoa ehdotetaan esityksessä pidennettäväksi nykyisestä noin kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen, mikä tarkoittaa sitä, että henkilön on työskenneltävä jatkossa työssäoloehtoa kartuttavassa työssä noin kuusi kuukautta pidempään kuin aikaisemmin. Muutoksen arvioidaan lisäävän työllisyyttä noin 5 700 henkilöllä.  

Työssäoloehdon ei tarvitse edelleenkään kertyä yhdenjaksoisesta työstä, vaan työssäoloehdon täyttyminen voi tapahtua jatkossakin 28 kuukauden tarkastelujaksolla. Tarkastelujaksoa voidaan jatkossakin pidentää, jos henkilö on ollut työmarkkinoilta pois esimerkiksi päätoimisen opiskelun, perhevapaan tai työkyvyttömyyden takia. 

Työelämä ja tasa-arvovaliokunnan tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy hallituksen esityksen (s. 15) näkemykseen siitä, että nykyinen kuuden kuukauden työssäoloehto on ollut verrattain lyhyt suhteessa sen täyttämisestä seuraavaan etuusoikeuteen, vaikka merkittävä osa työttömyyspäivärahakausista päättyy jo ennen enimmäismäärän täyttymistä. Työnhakijalla on työssäoloehdon täytettyään oikeus 300, 400 tai joissakin tapauksissa 500 päivän mittaiseen perus- tai ansiopäivärahaan. Työssäoloehdon pidentäminen tuo myös Suomen sääntelyn lähemmäksi vertailumaiden tilannetta.  

Esityksen (s. 27) mukaan työssäoloehdon pidentäminen vähentää ansiopäivärahan saajia noin 17 prosentilla (noin 18 000 henkilöllä) ja lisää työmarkkinatuen saajia. Työssäoloehdon pidentäminen vaikuttaa esityksen mukaan (s. 30) paitsi lyhytkestoisissa työsuhteissa työllistyvien tilanteeseen myös palkansaajiin aloilla, joilla alle vuoden mittaiset määräaikaisuudet ovat tavanomaisia, kuten esimerkiksi opetusalalla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että työssäoloehdon pidentäminen vaikeuttaa ansiopäivärahalle pääsemistä erityisesti niillä työntekijöillä, joilla on vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille. Tässä joukossa on paljon nuoria, matalasti koulutettuja, ikääntyneitä ja pitkäaikaistyöttömiä. Erityisesti vaikeassa suhdannetilanteessa työmarkkinoille vakiintumattoman henkilön voi olla haastavaa täyttää työssäoloehtoa, koska jatkossa ansio- ja peruspäivärahalle pääseminen edellyttää, että etuudenhakija on työskennellyt keskimäärin noin joka toinen kuukausi edellisen 28 kuukauden tarkastelujakson aikana. Näiden ryhmien osalta työssäoloehdon pidentäminen voi työelämä- ja tasa-arviovaliokunnan lausunnon (s. 3) mukaan heikentää järjestelmän kannustavuutta ja työllistymistä, vaikka esityksen arvioidaan kokonaisuudessaan lisäävän työllisyyttä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että työssäoloehdon pidentämisen vaikutuksia eri työntekijäryhmiin seurataan.  

Työssäoloehdon pidentämisen lisäksi palkansaajan työssäoloehtoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työssäoloehto määräytyy jatkossa palkkatyöstä saatujen vakuutuksenalaisten tulojen perusteella. Nykyisin työssäoloehtoa kerryttää jokainen sellainen kalenteriviikko, jonka aikana palkansaaja on tehnyt työtä 18 tuntia tai enemmän. Työssäolokuukausiksi lasketaan esityksen mukaan jatkossa kalenterikuukaudet, joiden aikana maksettu palkkatulo on vähintään 930 euroa vuoden 2023 tasossa. Lisäksi työssäoloehto voi kertyä myös puolikkaista työkuukausista eli 465 euron tulo kerryttää puolet työssäoloehtokuukaudesta, ja kaksi puolikasta työssäoloehtokuukautta vastaa yhtä kokonaista. Muutoksen arvioidaan lisäävän työllisyyttä 1 500 henkilöllä.  

Valiokunta pitää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ( TyVL 4/2023 vp , s. 3) tavoin tuloperusteisuutta myönteisenä ja kannatettavana uudistuksena. Uudistus mahdollistaa nykyistä laajemman tulorekisterin hyödyntämisen ja siten edistää etuuspäätöksien automatisointia ja digitalisaation hyödyntämistä, mikä vähentää työnantajien hallinnollista taakkaa työssäoloehtoon liittyvien tietojen selvittämisessä. Lisäksi ehdotus poistaa joitakin nykyiseen työaikaan perustuvan karttumaperusteen ongelmia. Nykysäännökset voivat johtaa tilanteisiin, joissa henkilöt, joiden työttömyyttä edeltäneet kuukausiansiot olivat samat, voivat saada erisuuruista ansiopäivärahaa sen mukaan, miten työaika kohdentui eri kalenteriviikoille. Tuloperusteisuus sopii paremmin myös tilanteisiin, joissa ansioita kertyy useammasta työsuhteesta tai työaika vaihtelee merkittävästi yli ajan. Osa-aikatyötä ja lyhytkestoista keikkatyötä tekevillä tulojen kohdentaminen kalenterikuukausille kannustaa ottamaan vastaan myös lyhytaikaista työtä, kun alle 18 viikkotyötunninkin työ kerryttää jatkossa työssäoloehtoa silloin, kun palkka täyttää tulovaatimuksen.  

Esityksen mukaan tuloperusteisuus helpottaa ansiopäivärahalle pääsemistä, mutta pienentää joidenkin kohdalla ansiopäivärahan tasoa. Henkilöitä, joihin muutos kohdistuu, on arviolta 37 prosenttia ansiopäivärahan saajista. Tässä ryhmässä päivärahat laskevat keskimäärin noin 6 prosenttia.  

Suojaosan poisto

Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysetuuden sovittelusta poistetaan niin kutsuttu 300 euron suojaosa eli se osa tuloa, jota ei huomioida sovitellun työttömyysetuuden määrän laskennassa. Esityksen (s. 126) mukaan suojaosan poisto purkaa kannustinloukkuja kannustamalla osa-aikatyötä ja niin kutsuttua keikkatyötä tekeviä ottamaan vastaan lisätyötunteja, kokoaikatyötä tai muutoin tekemään ratkaisuja, joiden myötä työtulojen määrä kasvaa. Suojaosan poistolla arvioidaan olevan vähäisiä vaikutuksia työllisyyteen (HE s. 60), koska kokoaikatyön vastaanottamisen kannusteet voivat parantua, mutta osa-aikaisen työn vastaanottamisen kannusteet voivat heikentyä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ( TyVL 4/2023 vp , s. 4) tavoin tavoitetta kokoaikatyön kannusteiden lisäämisestä myönteisenä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lausunnossaan, että kokoaikaisen työn on aina oltava selvästi kannattavampaa suhteessa osa-aikaisen työn ja sosiaaliturvan yhdistelmään ja pitää tärkeänä, että kokoaikaisen työn ja osa-aikaisen työn välille muodostunut kannustinloukku puretaan.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota hallituksen esityksessäkin tunnistettuun ongelmaan siitä, että kokoaikatyö ei aina ole työkyvyn tai muutoin elämäntilanteen vuoksi mahdollista. Osalle työntekijöistä osa-aikatyö antaa mahdollisuuden osallistua työmarkkinoille, vaikka kokoaikatyö ei työkyvyn, vammaisuuden tai esimerkiksi perhetilanteen, kuten yksinhuoltajuuden, vuoksi ole mahdollista. Tilanteessa, jossa säännöllistä kokoaikatyötä ei ole tarjolla tai sitä ei pystytä tekemään, osa-aikainen työ tai lyhytkestoinen työ voi auttaa ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoa sekä kytköksiä työelämään. Työttömyyden aikainen työskentely voi siten parantaa työttömän mahdollisuuksia työllistyä kokoaikaisesti myöhemmin.  

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on julkaistu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus (Salla Kalin, Tomi Kyyrä ja Tuomas Matikka (2023) Combining Part-time Work and Social Benefits: Empirical Evidence from Finland. VATT Working papers 159), jonka mukaan työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien käyttöönotto lisäsi huomattavasti satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuutta. Yksittäisillä aloilla, kuten palvelualoilla ja terveydenhuollossa, työttömyyden aikainen työskentely yleistyi selvästi. Suojaosilla ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta työllistymiseen kokoaikaisesti. Toisaalta tutkimuksessa ei havaita, että lisääntynyt satunnainen ja osa-aikainen työskentely olisi vähentänyt siirtymiä kokoaikaisiin töihin. 

Valiokunta korostaa, että kannustimet osa-aikaisen työn tekemiseen säilyvät varsinkin ansiopäivärahan saajilla kohtuullisina vielä suojaosan poiston jälkeenkin, sillä normaalin 50 prosentin tulojen sovittelun jälkeen käteen jää vielä huomattava osa ansaituista työtuloista. Valiokunta korostaa, että kannustinongelmien lieventämiseksi soviteltujen etuuksien määräytyminen tulisi olla mahdollisimman selkeää ja etuuspäätökset tulisi tehdä viiveettä. Epävarmuus soviteltujen etuuksien maksujen ajoituksesta työtulojen muuttuessa voi olla suurempi este osittaiselle työllistymiselle kuin sovitellun etuuden taso. Valiokunta pitää tärkeänä, että työttömyysetuuden sovittelua koskevaa sääntelyä kehitetään edelleen mahdollisimman sujuvan toimeenpanon mahdollistamiseksi ja maksuviiveiden vähentämiseksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että sovittelun suojaosan poistamisen vaikutuksia osa-aikatyön tekemiseen, lisätyötuntien vastaanottamiseen ja lisätulojen hankkimiseen sekä siirtymiin osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön eri työntekijäryhmissä seurataan. Lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemykseen (s. 4) siitä, että kannustinloukkuja purettaessa ja työttömyysturvaa uudistettaessa tulisi kehittää ja varmistaa tapoja ja keinoja tunnistaa työllisyyden edistämisen palveluissa ne työnhakijat, jotka tosiasiallisesti eivät pysty siirtymään täysipainoisesti työmarkkinoille, ja turvata heidän työkykyään ja osaamisen kehittämistään tukevat palvelut.  

Omavastuuajan pidentäminen ja lomakorvauksen jaksotus

Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysetuusoikeuden alkamista edeltävää omavastuuaikaa pidennetään viidestä päivästä seitsemään päivään. Omavastuuaikaa lyhennettiin niin sanotun aktiivimallin käyttöönoton yhteydessä seitsemästä päivästä viiteen päivään, mutta sitä ei pidennetty takaisin seitsemään päivään aktiivimallia koskevien säännösten kumoamisen yhteydessä. Omavastuuajan pidentäminen seitsemään vaikuttaa lähes kaikkiin ansiopäivärahan saajiin. Muutoksen työllisyysvaikutukseksi on arvioitu 1 000 työllistä. 

Esityksessä ehdotetaan myös, että yli kaksi viikkoa kestäneen kokoaikatyön päättyessä tai päättymiseen liittyen maksettavan lomakorvauksen niin kutsuttu jaksotus palautetaan. Jaksottaminen tarkoittaa lomakorvauksen jakamista työsuhteen päättymisestä alkaen ajalle, jolta ei maksettaisi työttömyysetuutta. Muutokset koskevat paitsi perus- ja ansiopäivärahaa myös työmarkkinatukea, ja ne vaikuttavat työttömyyden alkaessa. Lomakorvauksen jaksotuksen palauttamisen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon pitämättömiä lomia henkilöllä on. Kuukauden pitämätön loma vähentäisi bruttotuloja keskimääräisellä ansiopäivärahan tasolla noin 1 600 euroa. 

Lapsikorotusten poisto

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kaikkien työttömyysetuuksien eli työmarkkinatuen, peruspäivärahan ja ansiopäivärahan lapsikorotukset poistetaan 1.4.2024 lähtien. Hallituksen esityksessä (s. 20) työttömyysetuuksien lapsikorotusten poistamista perustellaan sillä, että lapsikorotukset heikentävät työteon kannustimia nostamalla työttömyysetuuden määrää, ja se voi ohjata henkilön tilanteeseensa nähden väärälle etuudelle, koska lapsikorotukset nostavat etuuden tasoa suhteessa muihin sosiaaliturvaetuuksiin. Esityksen tavoitteissa (s. 22) todetaan myös, että lapsikorotuksen poistaminen osaltaan lisää työttömyysturvan lineaarisuutta.  

Vuoden 2022 aikana lapsikorotusta maksettiin noin 188 000 henkilölle. Lapsikorotuksen poistaminen vähentää työttömyysetuuden määrää vuoden 2023 tasossa yhden lapsen perheessä noin 125 euroa kuukaudessa, kahden lapsen perheessä noin 184 euroa kuukaudessa ja vähintään kolmen lapsen perheessä noin 238 euroa kuukaudessa, kun vuoden 2023 ylimääräinen indeksikorotus jätetään huomioon ottamatta. Kahden työttömän vanhemman perheissä vähennys on kaksinkertainen. Soviteltua päivärahaa saavilla vähennykset voivat olla pienempiä. Lapsikorotusten poistolla on suhteellisesti suurin vaikutus työttömän perusturvassa, jossa yhden lapsen perheessä lapsikorotus on 13 prosenttia perusturvaetuudesta ja kolmen tai useamman lapsen perheessä 22 prosenttia.  

Lapsikorotuksen poisto vaikuttaa myös elatusvelvollisuuden toteutumiseen. Lasten elatusavun elatusapusopimuksissa määräksi on useissa tapauksissa vahvistettu työttömyysturvan lapsikorotuksen määrä. Esityksen (s. 47) mukaan lapsikorotusten maksamisen ja niiden perinnän poistuessa tilanteet, joissa elatusvelvollinen ei pysty maksamaan elatusapua elatussopimuksen tai -päätöksen mukaisesti todennäköisesti lisääntyvät. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille työttömyysetuuden lapsikorotuksen merkitys lapsiperheköyhyyden vähentämisessä. Lapsiperheköyhyys koskettaa nykyisin noin 10 prosenttia lapsista. Köyhyysriskissä ovat erityisesti pienten lasten perheet, monilapsiset perheet ja yhden aikuisen kotitaloudet. Lapsiperheiden köyhyydellä on tutkimusten mukaan pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen. Suomi on asettanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteiden toteuttamiseksi kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää vuoteen 2030 mennessä 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla alle 18-vuotiaita. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan erityisesti lapsikorotusten poiston osalta huomiota siihen, että hallituksen esityksessä (s. 124) on vain hyvin suppeasti tehty selkoa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta ja sen valvontaelimen, YK:n lapsen oikeuksien komitean, Suomea koskevista kannanotoista ja muusta tulkintakäytännöstä. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan talouskriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihtoehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova lapsen oikeuksien komitea on tuoreissa Suomea koskevissa suosituksissaan suositellut välttämään sellaista sosiaaliturvaetuuksien leikkaamista, joka vaikuttaa köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin (2.6.2023, CRC/C/FIN/CO/5-6).  

Esityksen mukaan lapsikorotusten poistolla ei ole vaikutusta kaikkein pienituloisimpien, toimeentulotukeen oikeutettujen työttömyysetuuksien saajiin, koska heillä toimeentulotuki kompensoi lapsikorotusten poiston. Lapsikorotusten poisto lisää paitsi maksettavan toimeentulotuen määrää myös toimeentulotuen saajia. Valiokunta kiinnittää huomiota pitkäaikaisen toimeentulotuen saannin yhteyksiin kannustinongelmiin, terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Lapsuuden perheen pitkäaikainen toimeentulotuen saanti yhdistyy myös suurempaan riskiin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle. 

Esityksen (s. 125) mukaan erillisellä hallituksen esityksellä ( HE 75/2023 vp ) tullaan toteuttamaan lapsiperheiden toimeentulon parannuksia nostamalla alle kolmevuotiaiden lapsilisää, lisäämällä lapsilisien yksinhuoltajakorotusta, kehittämällä opiskelijoiden huoltajakorotusta ja korottamalla lapsilisää monilapsisille perheille. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää muiden perhe-etuuksien korotusta sinänsä kannatettavana, mutta toteaa, että lapsilisien korotukset eivät kohdennu vain niille, joihin nyt ehdotetut työttömyysturvan muutokset kohdistuvat. Ehdotetut lapsilisien korotukset (10—26 e) eivät myöskään määrällisesti kompensoi työttömyysturvan lapsikorotusten poistamista.  

Perustuslakivaliokunta (kappale 12) pitää valitettavana, ettei esityksessä ole lapsikorotusten poiston osalta lainkaan tehty selkoa muista toteuttamisvaihtoehdoista vaan ainoastaan viitattu hallitusohjelmaan (s. 79). Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 13) mukaan ei kuitenkaan ole 19 §:n 3 momenttiin kiinnittyvää valtiosääntöoikeudellista estettä poistaa lapsikorotuksia, kun otetaan huomioon olemassa olevat tukijärjestelmät. Vaikka ehdotettujen muutosten ei kaikilta osin voida katsoa olevan vähäisiä, eivät nyt ehdotetut työttömyysturvalain muutokset perustuslakivaliokunnan mielestä myöskään muilta osin heikennä niin olennaisesti perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettua perustoimeentulon turvaa, että sääntely ei vastaisi perustuslain 19 §:n 2 momentin vaatimuksia. Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin lausunnossaan perheiden kohtuuttomien tilanteiden estämiseksi tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä selvittää, olisiko ehdotettuja siirtymäsäännöksiä edelleen kehittämällä muutosten voimaantuloa mahdollista porrastaa siten, että niille, joihin perhekorotusten poistaminen kohdistuu, jäisi ehdotettua enemmän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan lapsikorotuksen poiston siirtäminen myöhempään ajankohtaan pienentää etuusmenosta syntyvää säästöä. Jos lapsikorotuksen poisto tulisi voimaan esimerkiksi 2.9.2024, jolloin kaikki työttömyysturvaan suunnitellut muutokset olisivat voimassa, työttömyysetuuksiin arvioitu säästö vähenisi 30 miljoonaa euroa. Selvityksen mukaan lapsikorotusten poistosta arvioitu 70 miljoonan euron julkisen talouden säästö on tarkoitus kohdentaa uudelleen lapsiperheille hallituksen esityksen HE 75/2023 vp yhteydessä lapsilisien korotuksina, joiden on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan lapsikorotusten poistamista koskevien muutosten kanssa 1.4.2024 alkaen.  

Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä (s. 67) esitettyyn näkemykseen siitä, että vanhempien työllisyyttä tukemalla voidaan vähentää lapsiköyhyyttä, koska lapsiköyhyys on usein kytköksissä vanhempien vajaatyöllisyyteen. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että esityksen työllisyysarvioiden toteutuessakin osa lapsiperheiden vanhemmista ei kuitenkaan työllisty ja pysty työllistymällä parantamaan toimeentuloaan. Valiokunta edellyttää, että esityksessä ehdotettujen muutosten, erityisesti lapsikorotuksen poiston, vaikutuksia lapsiperheiden asemaan ja lapsiköyhyyteen seurataan. Seurannan ja arvioinnin perusteella on toteutettava tarvittavat korjaavat toimet. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että lapsiperheiden palveluja ja työelämää kehitetään tukemaan lapsiperheiden vanhempien työllistymistä.  

Kokonaisvaikutukset

Esitykseen sisältyville uudistuksille on arvioitu työllisyyttä lisääviä vaikutuksia lukuun ottamatta suojaosan poistoa, jonka osalta työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan vähäinen. Yhteensä hallituksen esityksessä muutosten arvioidaan lisäävän työllisyyttä 20 400 työllisellä. 

Esityksen työllisyysvaikutusarvioinnit ovat suuntaa antavia, sillä eri ryhmät voivat reagoida eri tavalla taloudellisiin kannustimiin. Ansioturvan saajien taloudellinen tilanne on keskimäärin parempi kuin perusturvan saajien ja heistä valtaosa työllistyy avoimille työmarkkinoille kohtuullisen nopeasti, minkä lisäksi ansioturvan saajat reagoivat voimakkaammin työttömyysetuuksien tasoon kuin työmarkkinatuen saajat. Koska perusturvan varassa olevien työttömien työllistymisen esteenä on usein myös muita kuin taloudellisia tekijöitä, etuusleikkausten työllisyysvaikutukset heidän kohdallaan voivat olla pienempiä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä ja tasa-arvovaliokunnan näkemykseen (s. 5) siitä, että muutosten arviointi on tehty huolellisesti käytettävissä olevaa tietoa ja menetelmiä hyödyntäen. Valiokunta pitää tärkeänä, että vaikutuksia seurataan huolellisesti ja eri keinojen työllisyysvaikutuksia selvitetään. 

Hallituksen esityksen kotitalouksien toimeentuloa koskevassa vaikutusarvioinnissa ei ole huomioitu etuusmuutosten vaikutuksia työnhakijoiden käyttäytymiseen ja työllistymiseen. Näin ollen arviot kuvaavat lainsäädäntömuutosten vaikutuksia kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin sellaisessa tilanteessa, jossa kotitaloudet eivät lisäisi työntekoaan. 

Esityksen mukaan ehdotetut muutokset vaikuttavat käytössä oleviin tuloihin suhteellisesti eniten tulojakauman alimpiin tulokymmenyksiin sijoittuvissa kotitalouksissa. Ehdotetut muutokset vaikuttaisivat vuoden 2019 rekisteriaineistoilla arvioituna noin 280 000 kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin. Useimmissa tapauksissa käytettävissä olevien tulojen pudotus on enimmillään muutaman prosentin luokkaa. Yli 15 prosentin pudotuksia esiintyy noin 3 000 kotitaloudella.  

Ehdotettujen muutosten johdosta pienituloisiksi luokiteltavien määrä kasvaa noin 7 200 henkilöllä, mistä 3 700 on lasta (HE s. 47—48), mikä vastaa valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin viidesosaa vuodelle 2024 arvioidusta lapsiköyhyyden lisäyksestä. Kaikista pienituloisimpien työttömyysetuuksien saajilla toimeentulotuki ja yleinen asumistuki kompensoivat osittain nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa ehdotettujen muutosten vaikutuksia. Toimeentulotuen menojen arvioidaan lisääntyvän noin 60 miljoonalla eurolla ja yleisen asumistuen menon noin 38 miljoonalla eurolla. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaa aikaisemman näkemyksensä (mm. StVM 8/2019 vp , StVM 30/2022 vp , StVM 13/2023 vp , StVM 14/2023 vp ) siitä, että viimesijaisen ja tarveharkintaisen toimeentulotuen käyttöä ei ole sosiaaliturvan järjestelmän kokonaisuuden ja työn teon kannustimien kannalta tarkoituksenmukaista lisätä ensisijaisten etuuksien muutoksilla. Pitkäaikaisella toimeentulotuen saannilla on todettu olevan yhteys hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Myös perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan (kappale 14) aikaisempaan tulkintakäytäntöönsä, jossa se on pitänyt huolestuttavana lainsäädäntöä, jonka on arvioitu ohjaavan etuudensaajia viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen saajiksi (ks. myös PeVL 47/2017 vp , PeVL 51/2017 vp , PeVL 40/2018 vp ). Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että toimeentulotukeen liittyy muusta sosiaaliturvajärjestelmästä poikkeava tarveharkinta ja menokontrolli (ks. myös PeVL 14/2023 vp , kappale 16).  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että toimeentulotuen määrän ja saajien lisääminen ensisijaisia etuuksia pienentämällä voi vaikeuttaa myös hallitusohjelmassa toimeentulotukilain kokonaisuudistukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa toimeentulotuen kokonaisuudistuksen, joka vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta ja selkiyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana perusturvaan kuuluvana rahaetuutena. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on vähintään toimeentulotukea tarvitsevien määrän puolittaminen.  

Esityksen sukupuolivaikutusten arvioista (s. 66—67) käy ilmi, että monet uudistuksista vaikuttavat useammin naisiin kuin miehiin. Tällaisia uudistuksia ovat työttömyysturvan työssäoloehdon pidentäminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen soviteltua työttömyysetuutta saavilta sekä työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen. Vaikutusarvioinnin mukaan erilaiset vaikutukset naisiin ja miehiin ovat kytköksissä työmarkkinoiden sukupuolittuneisuuteen ja hoivavastuun jakautumiseen. Naiset työskentelevät miehiä useammin määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa. Naiset saavat myös miehiä useammin työttömyysturvan lapsikorotuksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (s. 5) tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että muutosten yhteisvaikutukset esimerkiksi naisiin ja naisten toimeentuloon sekä lapsiperheisiin voimistuvat, koska esityksessä ehdotetut toimenpiteet voivat kohdistua samanaikaisesti samoihin henkilöihin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (s. 5) näkemykseen siitä, että työmarkkinoiden eriytyminen naisten ja miesten töihin on Suomessa sitkeä ongelma, jonka purkamiseen tulee pyrkiä määrätietoisesti. Hallitusohjelmassaan hallitus on sitoutunut selvittämään toimia ammattialojen sukupuolen mukaisen eriytymisen vähentämiseksi. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös kiinnitetty huomiota ehdotettujen muutosten vaikutuksiin epätyypillisissä työsuhteissa työllistyvien työntekijöiden asemaan. Ehdotettujen muutosten ei katsota kaikilta osin tukevan epätyypillisten työsuhteiden ja erityisesti luovien alojen työttömyysturvan kehittämistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotettujen muutosten vaikutuksia epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien henkilöiden työttömyysturvaan seurataan ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi. Hallitusohjelman mukaan kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia on tarkoitus ratkaista osana sosiaaliturvauudistusta. Erityistä huomiota kiinnitetään -freelancereiden asemaan. Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus huolehtia taiteen vapaudesta, tekijöiden hyvinvoinnista, osaajien riittävyydestä ja työmarkkinan toimivuudesta.  

Yhteisvaikutukset ja seuranta

Työttömyysetuuksien saajien toimeentuloon vaikuttaa nyt käsiteltävänä olevan esityksen lisäksi muut samanaikaisesti voimaantulevat sosiaaliturvaa koskevat muutokset, kuten yleisen asumistuen tason laskeminen ( HE 74/2023 vp ), etuuksien indeksijäädytys ja lapsilisien korotukset ( HE 75/2023 vp ) sekä toimeentulotukilain asumismenojen sääntelyn kiristäminen ( HE 58/2023 vp ). Työttömyysturvaan ehdotetut muutokset lisäävät yleisen asumistuen ja toimeentulotuen tarvetta. Yleisen asumistuen tason laskeminen, toimeentulotuen asumismenoja koskevan sääntelyn kiristäminen ja etuuksien indeksijäädytys puolestaan vaikuttavat työttömyysetuuksia saavien toimeentuloon.  

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut asumistuen ja työttömyysturvan muutoksia ja etuuksien indeksijäädytysten yhteisvaikutuksista erillisen selvityksen (Vuoden 2024 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutusten arviointi, sosiaali- ja terveysministeriö 2023). Selvityksen mukaan pienituloisuus tulee kasvamaan ja sosiaaliturvan muutokset kohdistuvat voimakkaimmin kahteen pienituloisimpaan tulokymmenykseen. Etuudensaajaryhmien välisessä tarkastelussa suhteellisesti suurimmat vaikutukset kohdistuvat opiskelijoihin ja työttömiin ansioturvan saajiin. Työttömyysetuuksia saavissa kahden vanhemman perheissä vaikutukset ovat suhteellisesti selvästi pienempiä kuin yhden aikuisen perheissä. Perhetyypeittäin tarkasteltaessa havaittiin, että selvästi suurimmat vaikutukset kohdistuvat nuoriin yhden hengen talouksiin ja nuoriin lapsettomiin pareihin. Lapsiperheisiin kohdistuvat vaikutukset ovat kokonaisuudessa pienempiä kuin työikäisiin lapsettomiin kotitalouksiin. Yksinhuoltajissa häviäjiä on myös suuri osuus, mutta käytettävissä olevien tulojen pieneneminen yli 10 prosentilla on harvinaisempaa kuin työikäisissä yhden hengen talouksissa. Selvitys ei sisällä arviota toimeentulotuen muutosten vaikutuksista.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää perustuslakivaliokunnan (kappale 18) tavoin valtioneuvoston huomiota eduskunnan käsiteltävinä olevien esitysten yhteisvaikutusten arviointien puutteisiin erityisesti niiden perus- ja ihmisoikeusvaikutuksien osalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy myös perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä, että valtioneuvoston on välttämätöntä seurata tarkasti esityksen vaikutuksia erityisesti perustuslain 19 §:ssä turvattujen oikeuksien kannalta ja ryhtyä tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen.  

Esityksessä ehdotetaan merkittäviä muutoksia soviteltuun työttömyysetuuteen, lapsikorotuksiin, työttömyyspäivärahaoikeuden syntymiseen ja päivärahan suuruuden määräytymiseen ja muutosten vaikutuksia on välttämätöntä seurata ja arvioida jälkikäteen. Esityksen (s. 116) mukaan lapsikorotuksien poiston vaikutuksia lapsiperheiden asemaan ja lapsiköyhyyteen ja sovittelun suojaosan poistamisen vaikutuksia osa-aikatyön tekemiseen, lisätyötuntien vastaanottamiseen, lisätulojen hankkimiseen sekä siirtymiin osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön tullaan selvittämään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että tilastollisen seurannan lisäksi vaikutuksia selvitetään seurantatutkimuksella, koska esimerkiksi työllisyyden kannusteisiin vaikuttaa erityisesti talouden suhdannetilanne eikä muutosten vaikutuksia ole siten mahdollista suoraan arvioida tilastojen perusteella. Seurantatutkimukseen tulee yhdistää myös perustuslakivaliokunnan edellyttämä perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi.  

Hallituksen esityksessä ehdotetun esitettyjä muutoksia koskevan jälkiseurannan ja -arvioinnin lisäksi perusturvan riittävyyttä arvioidaan kattavasti neljän vuoden välein perusturvan riittävyyden arviointiraportissa kansaneläkeindeksistä annetun lain 4 a §:n mukaisesti. Perusturvan riittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon henkilön tai kotitalouden saamat Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemat etuudet sekä toimeentulotuki. 

Seurantaa tapahtuu myös ihmisoikeussopimuksiin liittyvien määräaikaisraportointien muodossa. Suomi on sitoutunut sekä YK:n että Euroopan neuvoston (EN) piirissä tehtyihin ihmisoikeussopimuksiin. Näistä sosiaaliturvan kannalta tärkeimpiä ovat EN:n Uudistettu sosiaalinen peruskirja sekä YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus. Ihmisoikeussopimusten toimeenpanon valvontamekanismit määritellään sopimuksissa. Käytännössä valvonta tapahtuu valtioiden toimittamien määräaikaisraporttien kautta. 

13 §. Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden järjestäminen.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi uuden lakiehdotuksen laiksi työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain 13 §:n muuttamisesta. Valiokunta ehdottaa muutettavaksi kyseisen pykälän 3 momenttia siten, että säädöksestä poistetaan voimassa olevaa työssäoloehdon kestoa vastaava kuuden kuukauden velvoitetyön keston määritelmä. Esityksessä ehdotetaan työssäoloehdon pidentämistä 12 kuukauteen ja velvoitetyöllistämisen tarkoituksena on ollut turvata mahdollisuus täyttää palkansaajan työssäoloehto velvoitetyöllä. Vastaavaa muutosta on ehdotettu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin lakiehdotuksessa 7. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain 13 §:n 3 momentissa viitataan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 ja 2 §:iin, joissa määriteltäisiin velvoitetyöllistämisen kesto työssäoloehdon täyttymisen kautta. Ehdotetun muutoksen myötä työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain ja julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain välille ei jää ristiriitaista määritelmää velvoitetyöllistämisen kestosta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 73/2023 vp sisältyvät 1.—7.lakiehdotuksen. 

Eduskunta hyväksyy uuden, 8. lakiehdotuksen. (Valiokunnan uusi lakiehdotus) 

Eduskunta hyväksyy yhden lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

1. 

Laki 

työttömyysturvalain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 5 §:n 4 momentti, 6 luvun 6 §, 7 luvun 4 §:n 2 momentti ja 11 luvun 9 a §, sellaisina kuin ne ovat, 5 luvun 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 5 §:n 4 momentti laissa 1318/2018, 6 luvun 6 § laissa 1217/2019, 7 luvun 4 §:n 2 momentti laissa 1188/2009 ja 11 luvun 9 a § laissa 585/2008,  

muutetaan 2 a luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohta, 3 luvun 6 §:n 4 momentti, 4 luvun 5 §, 5 luvun 2 §:n 1 momentti, 3 §:n 1 momentti, 4 ja 4 a §, 5 §:n 3 momentti, 9 ja 11 §, 13 §:n 1 momentti, 6 luvun 4 §:n 1 ja 4 momentti, 7 luvun 10 §:n 1 momentti, 8 luvun 2 §:n 1 ja 3 momentti ja 10 luvun 5 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 2 a luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohta laissa 1380/2021, 3 luvun 6 §:n 4 momentti laissa 1005/2012, 4 luvun 5 § laeissa 1049/2013 ja 1035/2022, 5 luvun 2 §:n 1 momentti laissa 1318/2018, 5 luvun 3 §:n 1 momentti laissa 1049/2013, 5 luvun 4 § osaksi laeissa 1049/2013 ja 1457/2016, 5 luvun 4 a § laissa 1457/2016, 5 luvun 5§ :n 3 momentti laissa 1654/2015, 5 luvun 9 § laissa 361/2010, 5 luvun 11 § laissa 918/2012, 5 luvun 13 §:n 1 momentti ja 7 luvun 10 §:n 1 momentti laissa 1138/2017, 6 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 1526/2016, 8 luvun 2 §:n 1 ja 3 momentti laissa 906/2017 ja 10 luvun 5 §:n 2 momentti laissa 1001/2012, sekä  

lisätään 3 luvun 6 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1354/2007 ja 1005/2012, siitä lailla 1005/2012 kumotun 2 momentin tilalle uusi 2 momentti, 5 lukuun uusi 4 b § sekä 14 lukuun uusi 1 b ja 1 c § seuraavasti: 

2. 

Laki 

työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain 5 ja 7 luvun muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain (385/2023) 5 luvun 4 a § ja 13 §:n 1 momentti sekä ja 7 luvun 10 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 385/2023, seuraavasti: 

3. 

Laki 

työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (555/1998) 8 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 522/2018, seuraavasti: 

4. 

Laki 

työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (387/2023) 8 §:n 1 momentti, seuraavasti: 

5. 

Laki 

työttömyyskassalain 25 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työttömyyskassalain (603/1984) 25 §:n 1 ja 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 momentti on laissa 971/2013 ja 2 momentti on laissa 1313/2019, seuraavasti:  

6. 

Laki 

työttömyyskassalain muuttamisesta annetun lain 25 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työttömyyskassalain muuttamisesta annetun lain (388/2023) 25 §:n 1 momentti seuraavasti:  

7. 

Laki 

julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 11 luvun 1 ja 2 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 11 luvun 1 §:n 3 momentti ja 2 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 11 luvun 1 §:n 3 momentti laissa 371/2023 ja 2 §:n 2 momentti laissa 1050/2013, seuraavasti: 

8. 

Laki 

työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain 13 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain (1269/2020) 13 §:n 3 momentti seuraavasti: 

Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa työttömyysturvaa koskevien muutosten vaikutuksia erityisesti lapsiperheiden toimeentuloon, eri työntekijäryhmien työllistymiseen kokoaika- ja osa-aikatyöhön ja eri sosiaaliturvaetuuksia koskevien muutosten mahdollisia yhteisvaikutuksia työttömyysetuuksia saavien toimeentuloon sekä ryhtyy tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen ja kannustinloukkujen purkamiseksi siten, että työllistyminen sekä osa-aikaiseen että erityisesti kokopäiväiseen työhön on kaikissa tilanteissa etuuksien saajalle taloudellisesti kannattavaa. 

Helsingissä 4.12.2023 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja  Krista  Kiuru  /sd   

varapuheenjohtaja  Mia  Laiho  /kok   

jäsen  Li  Andersson  /vas   

jäsen  Kim  Berg  /sd   

jäsen  Bella  Forsgrén  /vihr (osittain)   

jäsen  Hilkka  Kemppi  /kesk (osittain)   

jäsen  Terhi  Koulumies  /kok   

jäsen  Hanna-Leena  Mattila  /kesk   

jäsen  Ville  Merinen  /sd   

jäsen  Ilmari  Nurminen  /sd   

jäsen  Minna  Reijonen  /ps   

jäsen  Päivi  Räsänen  /kd (osittain)   

jäsen  Pia  Sillanpää  /ps   

jäsen  Oskari  Valtola  /kok   

jäsen  Henrik  Wickström  /r   

jäsen  Ville  Väyrynen  /kok   

varajäsen  Jari  Koskela  /ps   

varajäsen  Milla  Lahdenperä  /kok   

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos  Sanna  Pekkarinen  /   

Työmarkkinat kaipaavat uudistamista. Uudistaminen pitää kuitenkin tapahtua oikeudenmukaisesti ja reilusti. Vihreät kannattaa työllisyyspolitiikkaa, jossa työttömyys ei merkitse koko talouden romahtamista, vaan sellaista, jossa on aito mahdollisuus etsiä uutta työtä ja kouluttautua uudelleen. Samalla on tärkeää huomioida, että pitkäaikaistyöttömän työllistyminen on vaikeaa. Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää on syytä yksinkertaistaa ja työikäisen väestön määrän vähentyessä ja huoltosuhteen heikentyessä myös pyrittävä varmistamaan, että kannusteet työllistyä ja ottaa työtä vastaan ovat oikeasuhtaiset. 

Nyt Orpon hallitus uudistaa kuitenkin työmarkkinoita rikkovalla ja epäoikeudenmukaisella tavalla. Hallituksen leikkaukset osuvat niihin, jotka ovat jo ennestään vaikeimmassa asemassa. Lapsikorotuksen poistaminen ajaa entistä suuremman joukon jo valmiiksi heikossa asemassa olevia lapsiperheitä, yksinasuvia ja pienituloisia ahtaalle. SOSTE:n arvion mukaan hallituksen sosiaaliturvaleikkausten seurauksena lähes 17 000 lasta siirtyy köyhyysrajan alapuolelle. 

Samalla ansioturvan suojaosien poisto heikentää työn vastaanottamisen kannustimia. Työmarkkinat ovat muutoksessa: tulevaisuudessa osa-aikatyö tulee lisääntymään, ei vähenemään. Osa-aikainen työskentely auttaa saamaan työn syrjästä kiinni, ja edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. 

Vaikka hallituksen toimet kokonaisuudessaan eivät ole perusteltuja, osana tasapainoista kokonaisuutta osa esityksen toimista on kannatettavia. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on syytä uudistaa. Samalla kuitenkin tulee huolehtia, että jokainen saa tarvitsemansa tuen uudelleen työllistymiseen ja että muutoksilla ei syvennetä lapsiperheköyhyyttä ja sysätä ihmisiä yhä kauemmaksi työstä. Työllisyyden edistämisestä, kotoutumisesta ja täsmätyökykyisten palveluista ei tulisi leikata. 

Ansiosidonnaista on kuitenkin mahdollista uudistaa reilulla tavalla. Ansioturvan uudistamisen pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi olla siirtyminen kohti yleistä ansioturvaa.  

Lapsiperheköyhyyttä ei tule syventää

Pidän huolestuttavana hallituksen aikeita kohdistaa merkittävästi säästöjä erityisesti lapsiin ja perheisiin. Hallitus on poistamassa työttömyysturvasta kokonaan lapsikorotukset, vaikka niiden poistamista vastustettiin hallituksen esityksen mukaan laajasti lausuntokierroksella. 

Lapsiasiavaltuutettu muistutti valiokuntaa lausunnossaan, YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. 

MLL ja useat muut lausunnonantajat korostivat valiokunnalle, että lapsikorotuksilla on suuri merkitys työttömyyttä kohtaavien lapsiperheiden toimeentulon turvaamisessa. Lapsikorotusten poistaminen lisää lapsiperheköyhyyttä. Lapsuudessa koettu köyhyys ja perheen toimeentulovaikeudet ovat haitallisia lasten hyvinvoinnille ja kehitykselle.  

Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen hankaloittaa erityisesti niiden lapsiperheiden tilannetta, joiden toimeentulo on muutoinkin vaikeaa. Ongelmana on, että useat leikkaukset kohdistuivat samaan väestöryhmään, vähävaraisiin lapsiperheisiin, koska leikkauskohteina on työttömyysturva, sen lapsikorotus ja hallitusohjelman mukaisesti myös muun muassa asumistuki.  

Leikkausten aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat hyvin pitkäkestoisia, jopa ylisukupolvisia. Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on välittömiä ja pidempiaikaisia haitallisia seurauksia. Lapsuuden perheen pitkäaikainen toimeentulotuen saanti yhdistyy suurempaan riskiin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa, saada maksuhäiriömerkintä ja jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle.  

Pienenkin työnteon tulee olla kannattavaa

Tilanteessa, jossa säännöllistä kokoaikatyötä ei ole tarjolla, työtön voi hyötyä osa-aikatöistä ja lyhyistä työkeikoista muutenkin kuin rahallisesti. Sellainen työ voi auttaa ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoa, minkä lisäksi työskentelyn ohessa syntyy kontakteja työnantajiin ja muihin työntekijöihin. Siksi työttömyyden aikainen työskentely voi parantaa työttömän mahdollisuuksia työllistyä kokoaikaisesti myöhemmin.  

VTT Juho Saaren valiokunnalle antaman selvityksen mukaan Suomen mallin vahvuus on ollut se, että epätyypillisillä työmarkkinoilla toimivat pienituloiset kotitaloudet ovat voineet ylläpitää elintasoaan köyhyysrajojen yläpuolella yhdistämällä palkkaan etuuksia (asumistukea, työttömyysturvaa) ja palveluja. Tutkimusten mukaan tämä on lisännyt osapäiväistä työskentelyä. Sen sijaan sillä ei ole ollut merkittävää kokopäiväistä työskentelyä lisäävää vaikutusta.  

Kun tutkimus osoittaa, että suojaosien poisto ei tule lisäämään työllistymistä kokoaikaisesti, mutta suojaosien käyttöönotto on kuitenkin lisännyt osa-aikaisen työn tekemistä, on selvää että siitä kannattaisi pitää kiinni. Edellä mainituista syistä en voi tukea esitystä työttömyysturvan suojaosien poistamisesta. Siitä periaatteesta, että kaikki työnteko ihmisen yksilöllisen työ- ja toimintakyvyn rajoissa on arvokasta, ei tulisi luopua.  

Työssäoloehdon huomioitava myös nykyistä lyhyempi työhistoria

Hallituksen esityksen mukaan ansio- ja peruspäivärahan työssäoloehto tuplattaisiin, 26 viikosta 12 kuukauteen. Esityksessä todetaan, että työssäoloehto on varsin lyhyt verrattuna ansio- ja peruspäivärahan enimmäiskestoon. Muun muassa VATT:n asiantuntijat toteavat lausunnossaan kuitenkin, että työssäoloehdon pidennys olisi merkittävä kiristys niille työntekijöille, joilla on vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille ja jotka pyörivät työttömyyden ja määräaikaisten työsuhteen välillä. Tässä joukossa paljon sekä nuoria että ikääntyneitä ja matalasti koulutettuja. Lausunnonantajat ovat myös korostaneet, että nuoret naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa, joten esitys on myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ongelmallinen. 

Tämä vuoksi Vihreät ei näe ehdotusta perusteltuna, vaan pitäisi tarkoituksenmukaisempana kehittää työssäoloehtoa siten, että jo hieman lyhyemmästäkin työssäolosta voisi ansaita lyhyen ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Tämä hyödyttäisi esimerkiksi määräaikaisissa työsuhteissa toimivia opettajia, jotka jäävät usein ilman korvausta kesäkeskeytyksen ajaksi. Vuonna 2021 STM:n Työttömyysturvan kehittämisen työryhmä teki perusteellisen raportin, jossa tarkasteltiin vaihtoehtoa porrastaa työssäoloehto siten, että jo viiden kuukauden työssäolo oikeuttaisi ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja ansiosidonnaisen turvan enimmäiskesto kasvaisi sitä mukaan, mitä pidempi yhtenäinen työhistoria päivärahan saajalla on. 

Suomessa otettava käyttöön suhdanneperustainen ansioturva

Esimerkiksi Allianssi on valiokuntaa lausunnossaan muistuttanut siitä, että työelämän epävarmuudet koskettavat erityisesti nuoria ja nuorten joukossa on erityisesti niitä nuoria, joilla on vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille. Nuorten työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavat muita ikäryhmiä enemmän taloudelliset suhdanteet, ja taantumien ja kriisien vaikutukset näkyvät usein ensimmäisenä nuorten tilanteessa. Suomessa tulisi ottaa käyttöön suhdanneperustainen ansioturva Kanadan tapaan.  

Luovien alojen erityispiirteet tulisi huomioida

Luovan työn tekijät ja yrittäjät ry on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa muistuttanut luovien alojen työmarkkinoiden erityispiirteistä. Niiden työttömyysturvassa on omat erityiset ongelmansa. Siksi myös hallitusohjelmassa on niiden työttömyys- ja sosiaaliturvasta oma erityinen kirjauksensa: "Hallitus ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia osana sosiaaliturvauudistusta. Erityistä huomiota kiinnitetään freelancereiden asemaan. Huolehditaan taiteen vapaudesta, tekijöiden hyvinvoinnista, osaajien riittävyydestä ja työmarkkinan toimivuudesta." 

Kokoaikatyön vastaanottaminen on luovilla aloilla hankala käsite, sillä lähtökohtaisesti kokoaikatyötä on harvoin tarjolla ja vain harvoin työnteko perustuu työtunteihin. Koska kulttuurin ammattilaiset tekevät usein ns. keikkatöitä, kulttuurialan työmarkkinat ovat poikkeuksellisen joustavat. Luovan alan työntekijät ja yrittäjät ry:n mukaan siellä ei tarvita muille aloille ajateltuja työllistymisen lisäkannustimia, vaan kulttuurialan ja freelancerien tyypillisten ongelmien korjaamista hallitusohjelman mukaisesti. Nyt hallituksen esitys työttömyysturvalain uudistamisesta ei huomioi luovien alojen erityispiirteitä. 

Yleistä ansioturvaa tarpeen selvittää

Osana uudistusta ei ole tarkasteltu lainkaan sitä joukkoa, joka jää nyt ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle sen vuoksi, etteivät kuulu työttömyyskassaan. Tässä joukossa on paljon matalapalkkaista työtä tekeviä naisia, joilla on suuri köyhyysriski. Työmarkkinoiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta olisi tarpeen selvittää ansioturvan uudistamista siten, että se voitaisiin ulottaa kaikille työssäoloehdon täyttäville työntekijöille riippumatta työttömyyskassan jäsenyydestä. 

Tuloperusteisen työssäoloehdon sukupuolivaikutukset arvioitava

Tuloperusteinen työssäoloehto helpottaa tulorekisterin hyödyntämistä ja siten vähentää selvitystarvetta ja byrokratiaa työttömyysetuutta määriteltäessä. Tällä hetkellä nykysäännökset voivat johtaa tilanteisiin, joissa henkilöt, joiden työttömyyttä edeltäneet kuukausiansiot olivat samat, voivat saada erisuuruista ansiopäivärahaa sen mukaan, miten työaika kohdentui eri kalenteriviikoille. Hallituksen esittämä muutos poistaisi tämän epäkohdan ja olisi siinä mielessä parannus nykytilanteeseen. 

Vaatii kuitenkin seurantaa ja selvitystyötä, jotta pystymme varmistumaan siitä, että seuraukset ovat sukupuolten tasa-arvon kannalta hyväksyttävät. Lisäksi tulisi arvioida miten ja millä aikataululla yrittäjätulot saataisiin riittävällä tarkkuudella tulorekisteriin ja siten yksinkertaisemmin huomioiduksi myös sosiaaliturvassa. Yhä useampi suomalainen tekee työtä tänä päivänä sekä palkansaajana että yrittäjänä, mutta edelleen ansiosidonnainen työttömyysturva muodostuu vain jommankumman tulonlähteen kautta. 

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että 2.—8. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana,  

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset) ja 

että hyväksytään neljä lausumaa (Vastalauseen lausumaehdotukset). 

1. 

Laki 

työttömyysturvalain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 5 §:n 4 momentti, 6 luvun 6 §, 7 luvun 4 §:n 2 momentti ja 11 luvun 9 a §, sellaisina kuin ne ovat, 5 luvun 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 5 §:n 4 momentti laissa 1318/2018, 6 luvun 6 § laissa 1217/2019, 7 luvun 4 §:n 2 momentti laissa 1188/2009 ja 11 luvun 9 a § laissa 585/2008, 

muutetaan 2 a luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohta, 3 luvun 6 §:n 4 momentti, 4 luvun 5 §, 5 luvun 2 §:n 1 momentti, 3 §:n 1 momentti, 4 ja 4 a §, 5 §:n 3 momentti, 9 ja 11 §, 13 §:n 1 momentti, 6 luvun 4 §:n 1 ja 4 momentti, 7 luvun 10 §:n 1 momentti, 8 luvun 2 §:n 1 ja 3 momentti ja 10 luvun 5 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 2 a luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohta laissa 1380/2021, 3 luvun 6 §:n 4 momentti laissa 1005/2012, 4 luvun 5 § laeissa 1049/2013 ja 1035/2022, 5 luvun 2 §:n 1 momentti laissa 1318/2018, 5 luvun 3 §:n 1 momentti laissa 1049/2013, 5 luvun 4 § osaksi laeissa 1049/2013 ja 1457/2016, 5 luvun 4 a § laissa 1457/2016, 5 luvun 5§ :n 3 momentti laissa 1654/2015, 5 luvun 9 § laissa 361/2010, 5 luvun 11 § laissa 918/2012, 5 luvun 13 §:n 1 momentti ja 7 luvun 10 §:n 1 momentti laissa 1138/2017, 6 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 1526/2016, 8 luvun 2 §:n 1 ja 3 momentti laissa 906/2017 ja 10 luvun 5 §:n 2 momentti laissa 1001/2012, sekä  

lisätään 3 luvun 6 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1354/2007 ja 1005/2012, siitä lailla 1005/2012 kumotun 2 momentin tilalle uusi 2 momentti, 5 lukuun uusi 4 b § sekä 14 lukuun uusi 1 b ja 1 c § seuraavasti: 

Helsingissä 4.12.2023

Bella  Forsgrén  /vihr   

Keskusta pitää hyvänä ja kannatettavana hallituksen tavoitetta työllisyyden nostamiseksi. Pääministeri Sipilän hallituskaudella hallitus asetti myös kunnianhimoisen 100 000 lisätyöllisen tavoitteen, joka saavutettiin. Silloin hallitus asetti ensin tavoitteen ja neuvotteli sen jälkeen työmarkkinaosapuolten kanssa keinoista, joilla tavoitteeseen päästään. Nyt hallitus on valinnut tieksi sanelemisen, emmekä pidä tätä menettelytapaa hyvänä. Hallituksen keinot tulevat myös lisäämään lapsiperheköyhyyttä ja toimeentulotuen tarvetta merkittävästi. Tämä vie työllisyystavoitetta väärään suuntaan. 

Säästöjä ei tule kohdistaa lapsiin ja perheisiin

Pidämme huolestuttavana hallituksen aikeita kohdistaa merkittävästi säästöjä erityisesti lapsiin ja perheisiin. Hallitus on poistamassa työttömyysturvasta kokonaan lapsikorotukset, vaikka niiden poistamista vastustettiin hallituksen esityksen mukaan laajasti lausuntokierroksella. 

Työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen koskee merkittävää osaa työttömistä. Viime vuonna kolmasosa työttömyysturvan saajista sai myös lapsikorotusta. Valiokunnalle annettujen lausuntojen mukaan lapsikorotusten poisto kohdistuu erityisesti pienituloisiin lapsiperheisiin ja lisää merkittävästi lapsiperheiden pienituloisuutta. Hallituksen esityksen mukaan lapsikorotusten poistaminen nostaa merkittävästi kuntien puoliksi rahoittaman perustoimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuki-riippuvuus heikentää työnteon kannusteita. Työttömyysturvan lapsikorotusten on aiemmin arvioitu olevan kustannustehokas tapa vähentää lapsiköyhyyttä. 

Hallituksen esittämä leikkaus voi olla erittäin haitallinen ja vaikuttaa merkittävästi lasten ja nuorten tulevaisuuteen sekä lisätä korvaavien palveluiden tarvetta. Hallitus on kertonut kompensoivansa lapsikorotusten poistoa perhepaketilla, johon sisältyy muun muassa pieniä korotuksia osaan lapsilisistä, lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nosto ja opintotuen huoltajakorotuksen nosto. Nämä etuuksien korotukset kohdistuvat osittain eri ihmisiin, eivätkä suuruudeltaan korvaa kuin pienen osan lapsikorotusten poistamisesta. Syntyvyys on Suomessa historiallisen matalalla tasolla ja hallituksen pitäisi päinvastoin luoda perheille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen sekä turvata jo syntyneiden lasten hyvän elämän edellytyksiä. Esitämme työttömyysturvan lapsikorotusten säilyttämistä. (Vastalauseen pykälämuutosehdotus.) 

Työttömyysturvan suojaosaa ei tule poistaa

Hallitus on poistamassa työttömyysturvasta 300 euron suojaosan, joka on parantanut työnteon kannusteita suojaosan alittavilla tuloilla. Koronaepidemian aikana suojaosaa päinvastoin korotettiin 500 euroon. Viime vuonna lähes 40 % työttömyysetuuden saajista sai työttömyyspäivärahaa osa-aikaisen työskentelyn ohella. VATT:in tuore tutkimus osoittaa, että suojaosilla tai niiden poistolla ei todennäköisesti ole suuria vaikutuksia työllistymiseen kokoaikaisesti. Tutkimuksen mukaan satunnaista ja osa-aikaista työtä tekevien työttömien osuus kasvoi huomattavasti, kun työttömyysturvan suojaosa otettiin käyttöön. Lisääntynyt työttömyyden aikainen työskentely ei merkittävästi lisännyt kokoaikaisten työsuhteiden muodostumista. Toisaalta tutkimuksessa ei havaittu, että lisääntynyt satunnainen ja osa-aikainen työskentely olisi vähentänyt siirtymiä kokoaikaisiin töihin. Hallituksen tavoite kokopäivätyöhön kannustamisesta on sinänsä kannatettava, mutta suojaosan poistaminen heikentää osa-aikaisen työn vastaanottamisen kannusteita ja Keskusta ei voi siksi sitä kannattaa. 

Hallituksen linjaus ei ota huomioon niitä elämäntilanteita, joissa kokopäivätyö ei ole mahdollista. Kokopäiväistä työtä ei ole tarjolla kaikille halukkaille ja jokainen työikäinen ihminen ei pysty tekemään kokopäiväistä työtä. Osa osa-aikatyötä tekevistä tekee osa-aikatyötä vastentahtoisesti ja siirtyisi mielellään kokopäivätyöhön, mutta sitä ei ole ollut tarjolla riittävästi heidän alallaan. Osalla työtekijöistä ei ole sairauden tai muista syistä heikentyneen työkyvyn vuoksi edellytyksiä tehdä koko työuransa ajan kokopäivätyötä. Myös perhevapailta palaavat ja omaishoitajat pystyvät joissain tapauksissa tekemään vain osa- aikaista työtä. Osa-aikatyö on siis osalle työntekijöistä ainoa mahdollisuus työllistyä. Hallituksen esityksessäkin todetaan, että suojaosa parantaa kokonaan työttömien kannustimia ottaa vastaan osa-aikaista tai lyhytkestoista työtä. Hallituksen esitykseen sisältyy myös arvio siitä, että vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun saanti voi heikentyä suojaosan poistamisen vuoksi, koska henkilökohtaisena avustajana työskentelevät tekevät usein osa-aikatyötä. 

Keskustalle kaikki työ on arvokasta. Pidämme tärkeänä, että jokainen ihminen pystyy osallistumaan työelämään mahdollisuuksien ja kykyjensä mukaan. Osa-aikainen työnteko on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin syrjäytyminen kokonaan työelämän ulkopuolelle. Suojaosa on kannustanut työttömiä hankkimaan vähäisiä tuloja, mikä on vähentänyt toimeentulotuen tarvetta. Hallituksen tulisi päinvastoin tehdä toimia, jotka kannustaisivat työhön pois toimeentulotuelta ja madaltaisivat kynnystä työllistymiseen myös osa-aikatyön kautta. Hallituksen olisi lisättävä työllisyyden edistämisen resursseja, jotta erityisesti vaikeammin työllistyvillä ihmisillä olisi paremmat edellytykset työllistymiseen. Moni työnantaja on myös ollut hyvin huolissaan työvoiman saatavuudesta, jos osa-aikatyön kannusteita heikennetään. 

Keskusta pitää välttämättömänä, että työttömyysturvan suojaosa säilytetään. (Vastalauseen pykälämuutosehdotus) 

Työttömyysturvan tasoon muutos

Keskusta esittää työttömyysturvan lapsikorotusten lakkauttamisen ja suojaosien poistamisen sijaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan -9,7 % tasoleikkausta sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan laskentakaavan muutosta siten, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso leikkaantuisi nykyistä nopeammin työttömyyttä edeltävien tulojen kasvaessa. 

Nykyisellään ansiopäiväraha muodostuu peruspäivärahasta sekä palkkatuloihin perustuvasta ansio-osasta. Ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta, mutta 3 534,95 € kuukaudessa ylittävän tulon osalta ansio-osa on 20 prosenttia. Keskusta muuttaisi ansio-osan muodostumista siten, että yli 3 000 euroa kuukaudessa ylittävän tulon osalta ansio-osa olisi 15 prosenttia. (Vastalauseen lausumaehdotus) 

Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan porrastus työssäolon pituuden mukaan

Orpon hallituksen ohjelmassa on sovittu työttömyysturvan uudistamisesta työhön kannustavammaksi. Hallitusohjelman mukaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso porrastetaan työttömyyden keston mukaan. Keskusta sen sijaan porrastaisi työttömyysturvan työttömyyttä edeltävän työssäolon keston mukaan. Ajatuksena on, että työttömyyttä edeltävä pidempi työssäolo oikeuttaisi pidempään työttömyysturvaan kuin lyhyt työhistoria. Nykyisellään ja myös hallituksen kaavaileman uudistuksen jälkeen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto on sama riippumatta siitä, miten pitkään henkilö on ollut työelämässä ennen työttömyyttä. 

Keskusta tulee esittämään omaa hallitusohjelmakirjauksesta poikkeavaa porrastusmallia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja työssäoloehdon pidentämiseen hyödyntäen viime vaalikaudella toimineen Työttömyysturvan kehittämistyöryhmän valmistelua. 

Keskustan tavoitteena on saavuttaa uudistuksella samaa suuruusluokkaa olevat vaikutukset julkiseen talouteen kuin mitä hallitus arvioi saavuttavansa omalla mallillaan. Työttömyysturvan kehittämistyöryhmän mukaan porrastus työssäolon keston mukaan voisi vahvistaa julkista taloutta noin 200 miljoonalla eurolla mallilla, jossa työttömyysturvaa kertyisi kutakin 5 kuukauden työssäoloa kohden 100 päivää ja enimmäismäärä olisi 400 päivää. 

Keskustan tavoitteena on malli, jossa ansiosidonnaista työttömyysturvaa kertyisi jo lyhyistäkin työpätkistä. Koska hallituksen esitystä työttömyysturvan porrastamisesta ei kuitenkaan ole vielä eduskunnan käsiteltävänä, Keskusta voi ottaa lopullisen ja tarkemman kannan työttömyysturvan porrastamisen yksityiskohtiin myöhemmin. Keskusta kannustaa hallitusta tuomaan eduskuntaan esityksen ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta työttömyyttä edeltävän työhistorian mukaan. (Vastalauseen lausumaehdotus) 

Oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kaikille ehdot täyttäville

Keskusta laajentaisi oikeuden ansiosidonnaiseen työttömyysturvan yhdenvertaisilla ehdoilla kaikille työllisille. Keskustan mielestä on vakuutusperiaatteen vastaista, että kaikki työlliset joutuvat maksamaan palkastaan työttömyysvakuutusmaksua, kuten myös kaikkien palkansaajien työnantajat, mutta oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan on työttömyyden alkaessa ainoastaan työttömyysvakuutuskassaan kuuluvilla, vaikka työttömäksi jäänyt henkilö muutoin täyttäisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehdot. 

Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että kaikkien työllisten olisi kuuluttava johonkin työttömyyskassaan. Selvityshenkilö Mauri Kotamäen vuonna 2018 valmistuneen raportin (Kohti vakuuttavampaa ansioturvaa — Arvio ansiosidonnaisen työttömyysturvan kehittämismahdollisuuksista) mukaan rahoitusvaje olisi 228 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon kassojen kasvanut jäsenmaksutulo. Vajeesta 110 miljoonaa kohdistuisi eläkejärjestelmään. Uudistus voitaisiin rahoittaa esimerkiksi uudistamalla työttömyysturvan rahoitusmallia siten, että kustannus katettaisiin työttömyysvakuutusmaksuilla. Vakuutusmaksujen pohjana oleva palkkasumma on karkeasti noin 100 miljardia euroa, jolloin työttömyysvakuutusmaksun nostaminen kutakin 0,1 prosenttiyksikköä kohden tuottaa noin 100 miljoonaa euroa. Uudistus olisi voitu toteuttaa jo ensi vuoden alusta, kun viime vuosien vahvan työllisyyskehityksen myötä Työllisyysrahastolla oli mahdollisuus alentaa merkittävästi työttömyysvakuutusmaksuja. 

Keskusta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti kaikki työlliset kattavan työttömyysturvan vakuutusperiaatetta kunnioittavan uudistuksen, jossa kaikki työttömyysvakuutusmaksuja maksavat ovat yhtäläisin ehdoin oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. 

Työssäoloehdon täyttyminen

Esityksen mukaan palkansaajan työssäoloehto pidennettäisiin nykyisestä noin kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen. Keskustan valiokuntaryhmä näkee tämän esityksen ongelmallisena. 

Työssäoloehdon pidentäminen puolella vaikuttaa esityksen mukaan paitsi lyhytkestoisia työsuhteissa työllistyvien tilanteeseen, mutta myös palkansaajiin esimerkiksi opetusalalla, jolla alle vuoden mittaiset määräaikaisuudet ovat tavanomaisia ja toistuvia. 

Vaikka Suomessa vallitsee tällä hetkellä pula osaavasta työvoimasta monilla eri aloilla, ei esimerkiksi harvaan asutun maaseudun alueilla aina välttämättä ole lähialueetkaan mukaan luettuina ole-massa sellaista työpaikkavarantoa, johon sisältyviin avoimiin työpaikkoihin työnhakijan olisi mahdollista työllistyä 12:a työssäoloehtokuukaudeksi, täyttääkseen työssäoloehdon. 

Työssäoloehdon pidentäminen vaikuttaisi myös kuntien velvoitetyöllistämiseen. Kuntien työllistämisvelvoitteen piiriin kuuluvat sellaiset 60 vuotta täyttäneet työttömät työnhakijat, jotka eivät työllisty avoimille työmarkkinoille eikä heille voida järjestää työllistymistä edistävää palvelua, kuntoutusta tai palkkatuettua työtä muun kuin kunnan palveluksessa. Tällöin kunnan on järjestettävä työttömälle työtä siksi ajaksi, että työssäoloehto täyttyy. Työssäoloehdon pidentäminen näin kaksinkertaistaisi kuntien velvoitetyön palkkakustannukset. Tältä osin vuosittainen kustannusvaikutus olisi kaikkiaan 50 miljoonaa euroa. 

Osatyökykyiselle henkilölle ei useinkaan ole tosiallisesti mahdollista työskennellä 12 kuukauden ajan yhtäjaksoisesti, ja jo nykyisen työssäoloehdon täyttäminen palkkatyössä voi olla hänelle huomattavien kipujen ja ponnistusten takana. Kunnes julkinen terveydenhuoltojärjestelmä pystyy tunnistamaan, diagnosoimaan ja ohjaamaan sairauslomalle, kuntoutukseen tai eläkkeelle osatyökykyiset ja työkyvyttömät työnhakijat, työssäoloehdon täyttämiseen vaadittavaa aikaa ei tule kasvattaa voimassa olevan lainsäädännön vaatimasta ajasta. 

Hallitus suunnittelee, että nyt esitettyjen leikkausten lisäksi työttömyysturvan leikkauksia jatkettaisiin niin, että palkkatukityö ei jatkossa kerryttäisi työssäoloehtoa. Työssäoloehdon kertymisen poistaminen voi luoda tilanteen, jossa henkilö, jonka mahdollisuudet sopivan työn saamiseen ovat olen-naisesti vähentyneet vamman tai sairauden vuoksi, ei missään vaiheessa saisi oikeutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Työssäoloehdon kertymisen poistaminen palkkatuetusta työstä loisi kuvan, että palkkatuettu työ ei olisi oikeaa työtä. Keskusta ei kannata tätä esitystä. 

Muutosten vaikutuksia naisten työllisyyteen, kuntatalouteen ja perheiden toimeentuloon seurattava tarkkaan

Useat valiokunnalle lausuntoja antavat tahot ovat olleet huolissaan esitysten tasa-arvo- ja sukupuolivaikutuksista. Hallitus tekee useita erillisiä leikkauksia sosiaaliturvaan. Leikkaukset kasautuvat samoille ihmisille, merkittävä osa nimenomaan lapsiperheisiin ja naisiin, jotka ovat yliedustettuja esimerkiksi osa-aikatyössä. Esimerkiksi lapsikorotuksia saavat enemmän naiset ja suojaosan poisto osuu erityisesti naisiin, koska osa-aikainen työ on yleistä naisvaltaisella kaupan alalla. Jos pienituloisten osa-aikatyötä tekevien naisten ja heidän perheidensä työllisyyttä halutaan parantaa, tarvitaan toimia sukupuolittuneiden työmarkkinoiden kehittämiseksi. Tilanne ei kohene heidän sosiaaliturvaansa leikkaamalla. 

Hallituksen esityksellä on vaikutuksia myös kuntatalouteen. Ehdotettujen muutosten arvioidaan heikentävän kuntien taloutta noin 55 miljoonalla eurolla, mikä johtuu verokertymän pienenemisestä sekä toimeentulotukimenojen kasvusta. Hallitus ei kuitenkaan ole varannut rahaa kuntatalouden kasvaneiden kustannusten kompensoimiseksi. Keskustan mielestä kasvaneet menot tulisi kompensoida, jotta kuntatalouden tilanne ei pahene hallituksen toimien seurauksena. 

Keskusta edellyttää, että hallitus seuraa lakimuutosten vaikutuksia ja on valmis tekemään tarvittaessa korjauksia lainsäädäntöön. Hallituksen tulisi siksi seurata myös eri etuuksiin tehtävien muutosten yhteisvaikutuksia, tehtävä niistä jälkikäteisarviointia ja tuotava tarvittaessa eduskunnalle korjaavia lakiesityksiä, joilla edistetään lasten ja nuorten sekä perheiden arjesta selviytymistä ja lasten ja nuorten hyvinvointia. (Vastalauseen lausumaehdotus) 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että 2.—8. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana, 

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset) ja 

että hyväksytään kaksi lausumaa (Vastalauseen lausumaehdotukset). 

1. 

Laki 

työttömyysturvalain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti  

kumotaan työttömyysturvalain (1290/2002) 5 luvun 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 5 §:n 4 momentti, 6 luvun 6 §, 7 luvun 4 §:n 2 momentti ja 11 luvun 9 a §, sellaisina kuin ne ovat, 5 luvun 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti ja 5 §:n 4 momentti laissa 1318/2018, 6 luvun 6 § laissa 1217/2019, 7 luvun 4 §:n 2 momentti laissa 1188/2009 ja 11 luvun 9 a § laissa 585/2008, 

muutetaan 2 a luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohta, 3 luvun 6 §:n 4 momentti, 4 luvun 5 §, 5 luvun 2 §:n 1 momentti, 3 §:n 1 momentti, 4 ja 4 a §, 5 §:n 3 momentti, 9 ja 11 §, 13 §:n 1 momentti, 6 luvun 4 §:n 1 ja 4 momentti, 7 luvun 10 §:n 1 momentti, 8 luvun 2 §:n 1 ja 3 momentti ja 10 luvun 5 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 2 a luvun 10 §:n 2 momentin 1 kohta laissa 1380/2021, 3 luvun 6 §:n 4 momentti laissa 1005/2012, 4 luvun 5 § laeissa 1049/2013 ja 1035/2022, 5 luvun 2 §:n 1 momentti laissa 1318/2018, 5 luvun 3 §:n 1 momentti laissa 1049/2013, 5 luvun 4 § osaksi laeissa 1049/2013 ja 1457/2016, 5 luvun 4 a § laissa 1457/2016, 5 luvun 5§ :n 3 momentti laissa 1654/2015, 5 luvun 9 § laissa 361/2010, 5 luvun 11 § laissa 918/2012, 5 luvun 13 §:n 1 momentti ja 7 luvun 10 §:n 1 momentti laissa 1138/2017, 6 luvun 4 §:n 1 momentti laissa 1526/2016, 8 luvun 2 §:n 1 ja 3 momentti laissa 906/2017 ja 10 luvun 5 §:n 2 momentti laissa 1001/2012, sekä  

lisätään 3 luvun 6 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1354/2007 ja 1005/2012, siitä lailla 1005/2012 kumotun 2 momentin tilalle uusi 2 momentti, 5 lukuun uusi 4 b § sekä 14 lukuun uusi 1 b ja 1 c § seuraavasti: 

Helsingissä 4.12.2023

Hilkka  Kemppi  /kesk   

Hanna-Leena  Mattila  /kesk   

Vuoden 2024 talousarvioesitys sisältää historiallisen suuret sosiaaliturvaleikkaukset. Niihin sisältyy budjettilakina myös HE 73/2023 vp työttömyysturvalain ym. lakien muutokset. Leikkaukset pudottavat toteutuessaan kymmeniä tuhansia suomalaisia köyhyyteen. Toimeentulotuen tarve tulee kasvamaan 25—30 prosentilla ja jopa 100 000 uutta ihmistä putoaa toimeentulotuen varaan. Tarpeen kasvaessa räjähdysmäisesti yhä useampi henkilö putoaa kaikkein pahimpaan kannustinloukkuun. Näin työn teolla ei voi käytännössä juurikaan kasvattaa omia tulojaan, vaikka hallitus perustelee esityksiään juuri työllisyydellä.  

Esityksellään hallitus on heikentämässä rajusti etenkin ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Tämä tehdään tilanteessa, jossa työttömyys uhkaa suhdanteen takia kasvaa voimakkaasti esimerkiksi rakennusalalla. Kasvava joukko ihmisiä jää työmarkkinatuen ja toimeentulotuen varaan ja erityisesti lapsikorotuksen poistaminen vaarantaa työttömäksi jäävien lapsiperheiden toimeentulon. Hallitus ei myöskään saavuta ansioturvaleikkauksilla väitettyjä säästöjä, koska ne kohdistuvat suurilta osin Työllisyysrahastolle ja valuvat työttömyysvakuutusmaksujen alentamiseen. 

Työttömyysturvan leikkaaminen kasvattaa myös toimeentulotuen ja asumistuen menoja. Esitetyn muutoksen myötä ansioturvalta siirtyy yhä enemmän työttömiä työmarkkinatuen, peruspäivärahan sekä toimeentulotuen ja asumistuen varaan. Esityksessä on arvioitu, että toimeentulo heikentyy 18 000 työttömältä, mikä tarkoittaa 6,7 prosentin työttömyysasteella 17 prosenttia ansiopäivärahan saajista. Arviolta 7 239 henkilöä putoaa köyhyysrajan alapuolelle ja 2 333 heistä on lapsia. Päälle tulevat indeksijäädytykset ja muiden etuuksien heikennykset, joiden yhteisvaikutukset hallitus on arvioinut puutteellisesti, kuten lukuisat asiantuntijat ovat tuoneet esiin. THL:n mukaan vajaa 30 prosenttia työttömyysetuutta saavista kokisi hallituksen leikkauksien myötä vähintään viiden prosentin tulojen pienenemisen ja noin 60 prosenttia kokisi jonkin asteista tulojen pienenemistä. 

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemasta yhteisvaikutuksien arvioinnissa puuttuvat mm. indeksijäädytyksien huomattavan suuret vaikutukset koko hallituskaudelta ja useita muita leikkauksia. On tärkeää, että leikkausten vaikutukset pitää arvioida kokonaisuutena eri ihmisryhmille. Nyt arviot on tehty puutteellisesti sukupuolten, ikäryhmien, etnisen taustan ja vammaisuuden osalta sekä erityisesti perus- ja ihmisoikeusvaikutuksien osalta. Kokonaisvaikutuksia ja muutosten suuruutta hämärtää myös se, että työttömyysturvan muutokset tehdään kahdessa vaiheessa.  

Sovitellun päivärahan 300 euron suojaosan poisto tarkoittaa sitä, ettei työttömien kannata nykyisellä tavalla ottaa lyhytkestoista tai osa-aikaista työtä vastaan, ja siten työn tekemisen kannusteet heikkenevät. VATT:in tutkimuksen mukaan työttömyysturvan ja asumistuen suojaosa on lisännyt osa-aikaisen työn määrää ilman, että kokoaikatyö olisi vähentynyt. Vastaavasti työn tekemisen kokonaismäärän voidaan olettaa vähenevän suojaosien poiston myötä, vaikka hallitus perustelee esitystään työllisyyden lisäämisellä. Esitys syrjii osatyökykyisiä ja poistaa periaatteen, että pienikin määrä työtä on parempi kuin ei yhtään tuntia.  

Hallituksen leikkaukset osuvat erityisesti osa-aikaisiin työntekijöihin, joista tiedetään 100 000 työskentelevän vastentahtoisesti osa-aikaisesti. Esimerkiksi Palvelualan työttömyyskassan päivärahan saajista on tänä vuonna 48 % saanut soviteltua päivärahaa. Myös työttömyysturvan euroistaminen nyt esitettävässä muodossa heikentää monien prekaarissa asemassa työskentelevien asemaa. 

Kaikista työntekijöistä noin 18 % tekee osa-aikatyötä, naisista 24 % ja miehistä 12 %. Kaupan työntekijöistä 45 % ja matkailu- ja ravintola- sekä vartiointialan työntekijöistä noin 20 % tekevät osa-aikatyötä. Hallitus heikentää sosiaali- ja työmarkkinapolitiikallaan erityisesti naisten asemaa, kun huomioidaan myös naisille kasaantuvien perusteettomien määräaikaisuuksien helpottaminen ja ns. vientivetoinen palkkamalli.  

Työssäoloehdon pidentäminen 6 kuukaudesta 12 kuukauteen vaikeuttaa ansioturvan piiriin pääsemistä kaikkien osalta. Erityisesti se vaikeutuu nuorilla, pätkätyöntekijöillä ja heikossa työmarkkina-asemassa olevilla. Se vaikeuttaa työttömyyden kohdatessa inhimillisen hädän lisäksi henkilökohtaisen talouden vakauttamista haastavassa tilanteessa, etenkin jos työtä ei ole tarjolla. Lakiesityksen perusteluissa on arvioitu, että esitys pudottaisi noin 17 prosenttia työttömäksi jäävistä ansioturvalta, mikä on räikeässä ristiriidassa sen hallituspuolueiden ennen vaaleja esittämän vaatimuksen kanssa, että ansioturva pitäisi ulottaa kaikille. Heikennyksen myötä esimerkiksi opettajan sijainen voi jäädä kesäksi kokonaan ilman ansioturvaa ja työmarkkinatuen ja toimeentulotuen varaan.  

Esitykseen sisältyvä lomakorvauksen jaksotuksen palauttaminen myöhäistää turvan saamista työttömyysjakson alussa jopa useilla viikoilla, ja heikentää siten merkittävästi monien työttömäksi jäävien tuloja. Työttömyyden alussa tarvitaan kaikki tulot, jotta uusi ja inhimillisesti koetteleva tilanne saadaan jonkinlaiseen tasapainoon. Asiantuntijoiden mukaan jaksotuksen palauttaminen myös lisää laskennan byrokratiaa, monimutkaistaa laskentaa ja potentiaalisesti pidentää käsittelyaikoja. Työttömän toimeentulo heikkenee myös omavastuupäivien pidennyksestä viidestä seitsemään päivään, joka on suora leikkaus käytännössä kaikkien työttömäksi jäävien turvan tasoon, ja ulottuu myös työmarkkinatukeen sekä peruspäivärahaan.  

Lapsikorotusten poisto vaikeuttaa perheellisten ja etenkin yksinhuoltajien toimeentuloa. Esimerkiksi yhdestä lapsesta tähän vuoteen verrattuna tuki laskee 150 euroa kuukaudessa ja kolmesta lapsesta 285 euroa kuukaudessa. Lapsikorotusten poisto lisää yksittäisenäkin toimena voimakkaasti lapsiperheköyhyyttä, ja toistaa 1990-luvun laman virheitä, jotka tutkimuksien mukaan johtivat silloisten yksinhuoltajien lasten kannalta erittäin pitkäkestoisiin vaurioihin sekä syrjäytymiseen työvoimasta ja lisääntyviin sosiaalimenoihin. 

Kaiken kaikkiaan hallituksen esitys vie Suomen työttömyysturvaa entistä kauemmaksi muista pohjoismaista, kuten Tanskasta ja Ruotsissa, jossa ansiosidonnainen turva on erityisesti pieni- ja keskituloisille työntekijöille jo ennestään merkittävästi Suomea parempi. Hallitus perustelee virheellisesti politiikkaansa muiden pohjoismaiden esimerkeillä, vaikka kyse on yksipuolisista heikennyksistä työntekijöiden, työttömien ja ammattiyhdistysliikkeen asemaan. Samalla kun hallitus leikkaa työttömyysturvaa, se valmistelee irtisanomisten, lomautuksien ja perusteettomien helpottamista ja merkittäviä heikennyksiä työntekijöiden neuvotteluvoimaan ja jopa kouluttautumismahdollisuuksiin.  

Esitys työttömyysturvan leikkaamisesta on yksi monista esityksistä, joilla hallitus on lisäämässä ylisukupolvista köyhyyttä ja eriarvoisuutta merkittävästi sekä rakentamassa Suomesta matalapalkkayhteiskuntaa, joka ei enää kilpaile osaamisella, innovaatioilla ja tuottavuudella, vaan työvoiman mahdollisimman halvalla hinnalla. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotukset hylätään.  

Helsingissä 4.12.2023

Li  Andersson  /vas   

Ilmari  Nurminen  /sd   

Krista  Kiuru  /sd   

Kim  Berg  /sd   

Ville  Merinen  /sd