Eduskunta on 15 päivänä lokakuuta 1991 lähettänyt maa- ja metsätalousvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 124.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina maa- ja metsätalousministeri Martti Pura ja vanhempi hallitussihteeri Esko Laurila maa- ja metsätalousministeriöstä, johtaja Jouko Sirén maatilahallituksesta, osastonjohtaja Keijo Hyvönen ja osastonjohtaja Markku Suojanen Maataloustuottajain Keskusliitosta, agronomi Ola Rosendahl Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundista, toiminnanjohtaja Vilho Pasanen Maataloustuottajain Pohjois-Karjalan liitosta, toiminnanjohtaja Risto Rusko Maataloustuottajain Pohjois- Pohjanmaan liitosta, toiminnanjohtaja Ville Reunanen Maataloustuottajain Varsinais-Suomen liitosta, pääsihteeri Leena Simonen Suomen Kuluttajaliitosta, toiminnanjohtaja Pekka Rinne Agronomiliitosta, piiripäällikkö Ralf Karell Helsingin maaseutupiiristä, piiripäällikkö Kimmo Korpi Lapin maaseutupiiristä, piiripäällikkö Juha Lehtinen Oulun maaseutupiiristä, varatoimitusjohtaja Matti Uusitalo Meijerien Keskusosuusliike Valiosta, johtaja Anssi Aapola Raision Yhtymästä, tohtori Kalervo Salonen ja markkinointijohtaja Olavi Määttä Kemira Oy:stä, toimitusjohtaja Jarmo Juutinen Savonlinnan Seudun Osuuskunta Tuotteesta, vt. professori Petri Ollila Helsingin yliopistosta, maanviljelijä Jaakko Pietilä Ypäjän kunnasta, rehumestari Tapani Laakso Perttelin kunnasta ja maanviljelijä Raimo Nykänen Pieksämäen maalaiskunnasta. Lisäksi Kainuun maatalouskeskus on antanut kirjallisen asiantuntijalausunnon.

Hallituksen esityksen perusteluissa on viitattu maataloustulolakiin (736/89), jonka tavoitteena on turvata oikeudenmukainen tulotaso viljelijäväestölle, maataloustuotannon ohjaaminen ja tasapainottaminen sekä maatalouden hintatason vakaannuttaminen ja maataloustuotteiden laadun kehittäminen. Lain tavoitteiden mukaisesti tulee määrätä laissa lueteltujen tavoitehintatuotteiden tavoitehinnat eri hinnoitteluvuosille sekä päättää muista maataloudesta saatavaan tuloon vaikuttavista toimenpiteistä sen mukaan kuin maataloustulolaissa säädetään.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on muuttaa maataloustulolaissa olevia säännöksiä hintojen poikkeamisesta tavoitehinnoista, maataloustuotteiden viennistä aiheutuvien vientikustannusten jakaantumisesta sekä maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta vuonna 1992. Ehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa tavoitehintatuotteiden vapaampi hintavaihtelu niiden kysynnästä ja tarjonnasta riippuen. Ehdotuksella pyritään vähentämään valtion osuutta maataloustuotteiden viennin kustannuksista, jolloin vastaavasti maataloustuottajien osuus kasvaa.

Lakiehdotuksen 1 §:ssä esitetään maataloustulolain 6 §:stä poiketen, että hintojen poikkeamista vahvistetuista tavoitehinnoista koskevissa laskelmissa otettaisiin huomioon vain yli kahden prosentin poikkeamat. Nykyisin voimassa olevan lain mukaan alle yhden prosentin poikkeamia ei oteta huomioon.

Lakiehdotuksen 2 §:ssä maataloustuottajien vastuuosuutta maataloustulolain 14 §:n mukaisten maataloustuotteiden viennistä ehdotetaan eräin osin lisättäväksi 10 prosenttiyksiköllä naudanlihan, sianlihan, kananmunien ja viljan osalta. Samalla voin vientikustannusten osalta säädettäisiin kilomääräinen enimmäisraja valtion vientikustannusvastuulle.

Poiketen siitä, mitä maataloustulolain 15 §:ssä säädetään, lakiehdotuksen 3 §:ssä ehdotetaan korotettavaksi maataloustuottajien vientivastuun enimmäismäärää vuonna 1992 tapahtuvan viennin osalta 20 prosentiksi kyseessä olevan hinnoitteluvuoden maataloustulosta. Voimassa olevan lain mukaan osuus on 13 prosenttia.

Vuonna 1992 maataloustuotannon ohjaamiseen ja tasapainottamiseen on tarkoitus käyttää varoja yhteensä 1 500 miljoonaa markkaa, johon sisältyisi 200 miljoonaa markkaa tulo- ja menoarvion ulkopuolisen maatilatalouden kehittämisrahaston varoja. Näiden varojen käyttö ehdotetaan lakiehdotuksen 4 §:ssä rinnastettavaksi maataloustulolain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettuun määrärahan lisäykseen.

Esitys liittyy vuoden 1992 tulo- ja menoarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Valiokunta toteaa, että esityksen pääasiallisena tavoitteena on siirtää maatalouden vientivastuuta nykyistä enemmän maatalouden itsensä vastattavaksi ja sitä kautta vähentää valtion kustannuksia viennin rahoituksessa. Ylituotannon vähentäminen ja siten vientikustannusten vähentäminen on oikeansuuntainen pyrkimys, kun ottaa huomioon ne vaatimukset, joita maailmankaupan vapautuminen GATT-neuvottelujen Uruguayn kierroksen tuloksena ja Euroopan yhdentyminen mahdollisesti asettavat Suomen taloudelle ja maataloudelle. Nämä vaatimukset huomioiden ja ottaen erityisesti huomioon maatalouden vaikeaksi muodostuneen ylituotantotilanteen, joka rasittaa sekä maataloutta että valtiontaloutta, valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus ryhtyy toimiin kokonaisvaltaisen selvityksen tekemiseksi maamme maatalouden tuloksen muodostumisen rakenteista ja että samalla asetetaan suuntaviivat maamme tulevaisuuden maatalouspolitiikalle. Tulevaisuuden maatalouspolitiikkaa suunniteltaessa tulisi tarkasteluun ottaa maaseutu kokonaisuudessaan. Siten tarkasteluun tulisi ottaa perustuotannon lisäksi maaseudun muut elinkeinot eikä sen ulkopuolelle tule myöskään jättää rakenne- ja ympäristönäkökohtia.

Uusi maataloustulolaki on ollut voimassa vasta vajaat kaksi vuotta, mutta jo tänä lyhyenä aikana sitä on jouduttu muuttamaan useampaan kertaan. Tästä johtuen laki ei ole tarjonnut viljelijöille pohjaa toimintansa pitkäjänteiseen suunnitteluun. Valiokunta toteaa, että maataloustuottajien kasvava osuus vientikustannuksista kerätään pääasiassa markkinointimaksuin, jotka ovat jo vähentäneet maataloustuottajien tuloa sekä samalla lisänneet tuotantokustannuksia ja sitä kautta koko elintarviketuotannon kustannuksia. Ylituotanto on aiheuttanut suuria ongelmia koko maatalouden tulonmuodostukselle. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että maataloustulolain keskeinen tavoite on oikeudenmukaisen tulotason turvaaminen viljelijöille. Erityisen vaikeaksi tilanne on muodostunut nuorten ja velkaantuneiden viljelijöiden kohdalla. Maataloustulolaki ei myöskään edistä maataloudelle välttämättömiä sukupolvenvaihdoksia.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta edellyttää, että ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitykseen liittyvien tuotannon tasapainottamistoimenpiteiden toteuttamiseen ryhdytään heti tulo- ja menoarvioesityksen tultua hyväksytyksi.

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat erityisesti tähdentäneet, että tällaisenaan maataloustulolaki on osaltaan nostanut tuotantopanosten hintaa. Maataloustulolain jatkovalmisteluissa tulee ottaa huomioon myös loppusuoralla olevan GATT:n Uruguayn kierroksen lopputulos. Tältä osin valiokunta viittaa eduskunnan maataloustulolain käsittelyn yhteydessä hyväksymään lausumaan. Ilmiselvää tarvetta maataloustulolain puutteellisuuksien korjaamiseksi siis on.

Valiokunta edellyttääkin, että maataloustulolain ilmeisten puutteiden korjaamiseen tähtäävään ja kestävän kehityksen mukaisen maatalouden harjoittamisen periaatteet huomioon ottavaan valmistelutyöhön ryhdytään välittömästi ja tulos saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian sen valmistumisen jälkeen.

Erityisenä ongelmana vientikustannusmaksujen perinnässä maataloustuottajat ovat kokeneet sen, että vientikustannusmaksujen lopulliset vaikutukset on saatettu tuottajien tietoon vasta sadonkorjuuvaiheessa tai sen jälkeen, jolloin he eivät enää ole omilla tuotantopäätöksillään voineet vaikuttaa tilanteeseen omalta kohdaltaan.

Valiokunta edellyttääkin, että viljelijöille tiedotetaan riittävän ajoissa vientikustannusmaksuista ja muista sadon markkinointiin liittyvistä maksuista, jotta he voivat omissa tuotantopäätöksissään ennakoida tulevat kustannukset.

Esitys liittyy valtion vuoden 1992 tulo- ja menoarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että lakiehdotus hyväksyttäisiin muuttamattomana.

Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 1991

-----

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja S-L. Anttila, jäsenet Järvilahti, Kalli, Koski, Lahikainen, Polvinen, Pulliainen, Rajamäki, Riihijärvi, Rinne ja Westerlund sekä varajäsenet Jouppila, Koistinen ja Laakkonen.

-----

Vastalause

Hallitus esittää muutettavaksi maataloustulolaissa (736/89) olevia säännöksiä hintojen poikkeamisista tavoitehinnoista, maataloustuotteiden vientitukikustannusten jakautumisesta ja maataloustuotannon ohjaamisesta vuonna 1992. Ehdotuksella on tarkoitus mahdollistaa tavoitehintatuotteiden vapaampi hintavaihtelu kysynnän ja tarjonnan mukaan sekä nostaa maataloustuottajien ja alentaa valtion osuutta maataloustuotteiden viennin kustannuksista. Maatalouden osuus vientivastuusta esitetään nostettavaksi vuonna 1992 20 prosenttiin maataloustuotannosta. Hallituksen esitys vähentäisi valtion kustannuksia vuonna 1992 yhteensä 500 miljoonalla markalla.

Suomen Maaseudun Puolue pitää oikeansuuntaisena tavoitetta vähentää maataloustuotteiden viennistä valtiolle aiheutuvia kustannuksia. Ne tulee pitkällä tähtäimellä pystyä poistamaan kokonaan, mutta hallituksen esittämä aikataulu on liian nopea ja rikkoo vakavasti periaatetta omistamisen oikeudesta. Mikäli vuonna 1992 tuotetulle viljalle määrätään nyt maataloustulolaissa sovittua korkeampia maksuja ja alhaisempia takuuhintoja, on viljelijöitä petetty, sillä he ovat tehneet osan kylvöistään jo ennen esitetyn ratkaisun hyväksymistä. Hinnanleikkaus ja lisävientimaksut määräytyvät silloin osalle tuotteista käytännössä taannehtivasti. Näin ei ainakaan esitetyn tasoisena voida menetellä. Hallituksen esittämän maataloustuottajien vientivastuun korotus voi mielestämme olla korkeintaan voimassa olevasta 13 prosentista 16 prosenttiin.

Ehdotan,

että valiokunnan mietintöön sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

maataloustulolain eräiden säännösten soveltamisesta vuonna 1992

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

2 §

Valtion vastuu vientikustannuksista

Poiketen siitä, mitä maataloustulolain 14 §:ssä säädetään, valtio vastaa maataloustuotteiden vientikustannuksista vuonna 1992 seuraavasti:

1. Maitotuotteet

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

2. Naudanliha

Valtio vastaa 84 prosentista naudanlihan vientikustannuksia enintään 2 miljoonan kilon määrään asti. Mikäli naudanlihan vienti ylittää sanotun määrän, valtio vastaa ylittävältä osalta

50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään 5 miljoonan kilon määrään asti.

3. Sianliha

Valtio vastaa 84 prosentista sianlihan vientikustannuksia enintään 4 miljoonan kilon määrään asti. Mikäli sianlihan vienti ylittää sanotun määrän, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään 6 miljoonan kilon määrään asti.

4. Kananmunat

Valtio vastaa 84 prosentista kananmunien vientikustannuksista enintään 2 miljoonan kilon määrään asti. Mikäli kananmunien vienti ylittää sanotun määrän, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään 4 miljoonan kilon määrään asti.

5. Vilja

Valtio vastaa 84 prosentista viljan vientikustannuksista enintään 350 miljoonan kilon määrään asti. Mikäli viljan vienti ylittää sanotun määrän, valtio vastaa ylittävältä osalta 50 prosentista vientikustannuksia, kuitenkin enintään 550 miljoonan kilon määrään asti.

3 §

Maataloustuottajien vastuu vientikustannuksista

Poiketen siitä, mitä maataloustulolain 15 §:ssä säädetään maataloustuottajien vientikustannusvastuusta, maataloustuottajat vastaavat 2 §:ssä mainittujen maataloustuotteiden vientikustannuksista siltä osin kuin valtio ei niistä vastaa. Maataloustuottajien osuudeksi vientikustannuksista vuonna 1992 tapahtuvan viennin osalta luetaan kuitenkin enintään 16 prosenttia kyseisen hinnoitteluvuoden maataloustulosta.

4 ja 5 §

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

-----

Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 1991

Heikki Riihijärvi