Järven rannalla sijaitsevilla kylillä olkoon osa järveen rajalinjan ja kylän tilusten mukaan, siten että kukin vallitsee sen osan vettä ja veden alaista pohjaa, joka on lähempänä omaa rantaa kuin toisen.

Selkää, jonka pituus ja leveys on kahdeksan kilometriä tahi enemmän, älköön kylä vallitko ulommalta kuin viisisataa metriä siltä kohdalta rantavettä, josta, tavallisen vedenkorkeuden aikana, kahden metrin syvyys alkaa. Jos ulompana on kylään kuuluva saari, olkoon kylällä saarenkin ympärillä yhtäläinen rantamatalaoikeus.

Selkää pidettäköön yhtäjaksoisena joistakuista vähäisistä saarista huolimatta.

Mitä isosta selästä 2 §:ssä on sanottu, koskee merta myös ulapan rannalla sekä saariston ulkopuolella.

Jos vedessä on erityinen raja tahi oikeus rantamatalaa ulommaksi vanhastaan voimassa tahi erittäin laillisesti määrättynä, taikka jos on iso selkä luettu kylään kuuluvaksi, noudatettakoon sitä.

Sama laki olkoon missä ylimuistoisen nautinnon kautta tahi muulla tavoin laillisesti on saatu yksityinen oikeus saareen, myllypaikkaan tahi erinäiseen kalastuspaikkaan tai kalastukseen toisen kylän rajain sisällä taikka kylän rajain ulkopuolella; kuitenkin olkoon ylimuistoinen nautinto kalastuspaikkaan voimassa ainoastaan silloin, kun paikan rajat ovat täysin varmat.

Kylä tahi yksin...