Kuntalain 2a §:ssä (23.8.2013/626) säädetyn yhtiöittämisvelvollisuuden vuoksi A:n kunta aikoi yhtiöittää sähköliiketoimintansa siirtämällä sen siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle.

A:n kunta harjoitti yhtiöitettävää elinkeinotoimintaa pääosin omalla alueellaan eikä se ollut tuloverolain 21 §:n 4 momentin mukaan velvollinen maksamaan tästä toiminnasta tuloveroa. Sähköliiketoiminnan liikevaihdosta noin 15 prosenttia syntyi sähkön myynnistä ja jakelusta kunnan ulkopuolelle ja kunta oli ollut verovelvollinen vain tästä osasta toimintaa.

Liiketoimintasiirron edellytyksiä koskevassa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:ssä säädetään mm. veronalaisesta luovutushinnasta sekä verotuksessa poistamatta olevasta hankintamenon osasta siirtävän yhtiön verotuksessa. Yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) mukaan direktiivissä tarkoitetun yhtiön tulee olla ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan yhteisöjen tuloveroa.

Siirrettävä kokonaisuus koostui pääosin sellaisesta toiminnasta, jonka tuottamasta tulosta A:n kunta ei ollut verovelvollinen. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja yritysjärjestelydirektiivin liiketoimintasiirtoa koskevien edellytysten ei katsottu täyttyvän, vaikka kunta oli velvollinen suorittamaan veroa osasta toiminnan tuloa tuloverolain 124 §:n 3 momentin erityissäännöksessä säädetyn tuloveroprosentin mukaan. Järjestelyyn ei sovellettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n säännöksiä. Ennakkoratkaisu vuosille 2014 ja 2015. Äänestys 6 -1.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 d §; Neuvoston direktiivi 2009/133/EY eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 3 artikla

KHO 19.12.2014 T 3982 (kumottu ja palautettu)