Siirry esitykseen
HE 293/2010
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi elintarvikelain sekä eläinlääkintähuoltolain 15 ja 23 §:n muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi elin-tarvikelakia käytännön valvontatyössä esiin tulleiden kansallisten muutostarpeiden vuoksi sekä eräiden Euroopan unionin elintarvike-lainsäädäntöön tehtyjen muutosten johdosta.
Esityksen tarkoituksena on lisätä elintarviketurvallisuusriskien huomioon ottamista lain toimeenpanossa ja vähentää toimijoihin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Elintarvikehuoneistojen valvonnassa ennakkovalvonnan painopistettä siirrettäisiin hyväksymis-menettelystä ilmoitusmenettelyyn. Väestön terveyden kannalta vähemmän merkityksellisten toimintojen osalta luovuttaisiin elintarvikehuoneistojen hyväksymismenettelystä. Samalla hyödynnettäisiin nykyistä laajemmin Euroopan unionin hygienialainsäädännön mahdollistama paikallisen ja elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisen toiminnan valvonnan joustavuus. Omavalvontavelvoitteesta säädettäisiin edelleen lain tasolla, mutta omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä luovuttaisiin. Elintarvikealan toimijat, alku-tuotannon toimijoita lukuun ottamatta, velvoitettaisiin julkistamaan elintarvikevalvontaviranomaisen antama elintarvikehuoneiston tarkastuskertomus. Valvonnan avoimuutta lisättäisiin julkistamalla tulokset viranomaisten toiminnan arvioinneista. Valtion ja kuntien välistä työnjakoa elintarvikevalvonnassa tarkistettaisiin siten, että pienteurastamoiden sekä riistan käsittelylaitosten hyväksyntä ja niissä suoritettava lihantarkastus ja valvonta siirtyisivät kunnilta valtiolle. Lihantarkastuksen järjestämiseen liittyen ehdotetaan muutoksia myös eläinlääkintähuoltolain 15 ja 23 §:iin. Luonnonvaraisen riistan lihaa koskevia säännöksiä muutettaisiin vastaamaan EU-lainsäädännön vaatimuksia. Lihantarkastusmaksuja voitaisiin alentaa pienissä teurastamoissa ja riistan käsittelylaitoksissa valtion varoin.
Lisäksi ravintolisistä tehtävää ilmoitusta ja osaamistestaajan valvontaa koskevia säännöksiä tarkennettaisiin.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.9.2011.
Yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseen tähtäävässä valtioneuvoston toimintaohjelmassa (12.3.2009) valtio on sitoutunut vähentämään hallinnollista taakkaa vuoden 2006 tasosta neljänneksellä vuoteen 2012 mennessä. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla hallinnollisen taakan vähentämisen painoalueina ovat maataloustukien hakeminen sekä elintarviketurvallisuuden varmistaminen. Elintarviketurvallisuudessa suurimman taakan arvioidaan liittyvän elin-tarvikehuoneistojen hyväksymismenettelyyn sekä omavalvonnan toteuttamisen kirjanpito-velvollisuuksiin. Omavalvontavelvoite ja siihen liittyvät vaatimukset perustuvat suurimmaksi osaksi EU-lainsäädännön vaatimuksiin eikä näitä vaatimuksia sen vuoksi voida lähtökohtaisesti kumota. Sen sijaan elintarvike-huoneistojen ennakkohyväksynnän laajuus on Suomessa suurelta osin kansallinen ratkaisu ja näin ollen tämän vaatimuksen laajuutta voidaan myös kansallisesti muuttaa. Myös omavalvontasuunnitelman ennakkohyväksyntävelvoite on kansallinen vaatimus. Tämän vaatimuksen voidaan myös katsoa sopivan huonosti yhteen omavalvonnan unionitasolla ja kansainvälisesti harmonisoitujen periaatteiden kanssa. Elintarviketurvallisuudesta johtuvaa hallinnollista taakkaa elintarvikealan yrityksille on arvioitu maa- ja metsätalousministeriön toimesta keväällä 2010.
Teurastamoiden, pienteurastamoiden, poro-teurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten hyväksyminen, valvonta ja niissä suoritettava lihantarkastus on hajautettu kolmelle eri viranomaiselle, Elintarviketurvallisuusvirastolle, aluehallintovirastolle ja kunnan valvonta-viranomaiselle. Useissa selvityksissä on todettu, että tämä ei takaa toimijoiden tasapuolista kohtelua. Erityisesti pienteurastamoiden valvonta ja niissä suoritettavan lihantarkastuksen laatu vaihtelevat suuresti riippuen sijaintikunnasta, mikä asettaa pienteurastamo-toimijat eriarvoiseen asemaan.
Elintarvikelainsäädännön ja -valvonnan riskiperusteisuus
Euroopan unionin elintarvikelainsäädännön keskeiset periaatteet on esitetty elintarvike-lainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002, jäljempänä yleinen elintarvikeasetus. Asetuksen 6 artiklan mukaan elintarvike-lainsäädännön on perustuttava riskianalyysiin ja riskinhallinnassa on otettava huomioon riskinarvioinnin tulokset. Elintarvikevalvontaa koskee rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu asetus (EY) N:o 882/2004, jäljempänä valvonta-asetus, jonka 3 artiklan mukaan vi-rallista valvontaa on toteutettava säännöllisesti, riskien mukaan ja sopivin väliajoin. Myös unionin elintarvikehygieniaa koskevassa lainsäädännössä korostetaan vaatimusten ja toimenpiteiden suhteuttamista todettujen riskien mukaan.
Elintarvikelaissa riskiperusteisuus ilmenee etenkin lain 10, 16 ja 48 §:ssä. Elintarvikelakia säädettäessä pyrittiin erityisesti siihen, että luopumalla elintarvikehuoneistojen jaottelusta eri alatyyppeihin ja saattamalla pää-sääntöisesti kaikki huoneistot saman hyväksymismenettelyn piiriin, korostettaisiin riskien jakaantumista huoneistojen kesken eräänlaisena jatkumona. Lisäksi lain 13 §:n 2 momenttiin otettiin erityinen säännös sellaisista lähtökohtaisesti vähäriskisistä toiminnoista, joiden osalta ei edellytetä elintarvikehuoneiston hyväksymistä.
Elintarvikelisäaineita, elintarvikkeissa käytettäviä aromeita ja elintarvike-entsyymejä koskeva lainsäädäntö
Elintarvikelain 3 §:ssä säädetään lain soveltamisalaan kuuluvan Euroopan unionin lain-säädännön täytäntöönpanosta ja valvonnasta. Pykälässä luetellaan ne Euroopan unionin elintarvikelainsäädäntöön kuuluvat asetukset, joita sovelletaan suoraan sellaisenaan, mutta jotka edellyttävät kansallisia täytäntöönpano-toimia.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008 elintarvikelisäaineista, jäljempänä lisäaineasetus, tuli voimaan 20 päivänä tammikuuta 2009 ja sitä alettiin soveltaa 20 päivänä tammikuuta 2010. Lisäaineasetus korvaa neljä lisäaineita koskevaa EU-säädöstä. Näissä säädöksissä olevat lisä-aineiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset liitteet jäävät kuitenkin toistaiseksi voimaan. Lisäaineasetuksella täsmennettiin ja ajanmukaistettiin lisäaineiden hyväksymisen ja käytön osalta noudatettavia periaatteita. Suuria periaatteellisia muutoksia aikaisempiin säädöksiin verrattuna ei tehty. Lisäaineiden puhtausvaatimuksia koskevat säädökset pysyivät edelleen voimassa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1334/2008 elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91, asetusten (EY) N:o 2232/96 ja (EY) N:o 110/2008 sekä direktiivin 2000/13/EY muuttamisesta, jäljempänä aromiasetus, tuli voimaan 20 päivänä tammikuuta 2009. Aromiasetuksella kumotaan vanhat aromisäädökset päivänä tammikuuta 2011 lukien. Käyttöön hyväksytyistä aromiaineista laaditaan unionin luettelo, kun kaikkien noin 2800 tällä hetkellä käytössä olevan aromiaineen turvallisuusarviointi on saatu valmiiksi. Tavoitteena on, että luettelo tulisi voimaan vuoden 2011 alussa. Aromiasetus velvoittaa viranomaisia seuraamaan käyttöön hyväksyttyjen aromiaineiden kulutusta ja käyttöä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1332/2008 elintarvike-entsyymeistä sekä neuvoston direktiivin 83/417/ETY, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999, direktiivin 2000/13/EY, neuvoston direktiivin 2001/112/EY ja asetuksen (EY) N:o 258/97 muuttamisesta, jäljempänä entsyymi-asetus, tuli voimaan 20 päivänä tammikuuta 2009. Asetuksen merkintävaatimuksia alettiin soveltaa 20 päivänä tammi-kuuta 2010. Elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävistä entsyymeistä ei ole aikaisemmin ollut EU-lainsäädäntöä. Entsyymiasetuksessa säädetään niistä ehdoista, joilla entsyymejä voi elintarvikkeiden valmistuksessa käyttää. Unionissa hyväksytyistä elintarvike-entsyymeistä laaditaan luettelo, jonka valmistuminen vie useamman vuoden. Luettelon soveltamisajankohdasta päätetään luettelon hyväksymisen yhteydessä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1331/2008 elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä, jäljempänä hyväksymismenettelyasetus, tuli voimaan 20 päivänä tammikuuta 2009. Hyväksymismenettelyasetus on uusi ja siinä säädetään menettelystä, jota noudatetaan, kun lisäaineen, aromin tai entsyymin käyttö halutaan sallia elintarvikkeen valmistuksessa. Aineiden käyttöä koskeva hakemus tehdään Euroopan komissiolle, joka pyytää asiasta lausunnon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta (EFSA). Hakemuksen käsittelyssä otetaan tieteellisen riskinarvioinnin lisäksi huomioon myös yhteiskuntaan, talouteen, perinteisiin, etiikkaan ja ympäristöön liittyvät näkökohdat. Komissio hyväksyy asetusta koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet enintään 24 kuukauden kuluessa alakohtaisten elintarvikesäädösten antamisesta. Hyväksymismenettelyasetusta sovelletaan näiden alakohtaisten elintarvikesäädösten soveltamisajankohdasta lukien.
Ravintolisiä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Elintarvikelain 8 §:ssä säädetään elintarvikkeiden ravitsemuksellisesta täydentämisestä sekä uuselintarvikkeiden ja muunto-geenisten elintarvikkeiden markkinoille saattamiseen sovellettavista menettelyistä.
Ravintolisien koostumuksesta ja merkinnöistä säädetään ravintolisiä koskevan jäsen-valtioiden lainsäädännön lähentämisestä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/46/EY, jäljempänä ravinto-lisädirektiivi, ja siihen myöhemmin tehdyillä muutoksilla. Ravintolisädirektiivi oli Suomessa pantu täytäntöön ravintolisistä annetulla kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella 571/2003. Joulukuussa 2009 tuli voi-maan komission asetus (EY) N:o 1170/2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1925/2006 muuttamisesta siltä osin, kuin on kyse sellaisten vitamiinin ja kivennäisaineiden ja niiden muotojen luetteloista, joita voidaan lisätä elintarvikkeisiin, ravintolisät mukaan lukien. Komission asetusta sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisenaan ja siksi oli tarpeen poistaa kansallisesta säädöksestä asetukseen sisältyvä liite. Samassa yhteydessä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi antaa kansallinen säädös uutena ravintolisistä annettuna maa- ja metsätalousministeriön asetuksena 78/2010, jolla kumottiin kauppa- ja teollisuusministeriön asetus 571/2003.
Ravintolisädirektiivin mukaan ravintolisien erityisluonteen vuoksi valvonnasta vastaavilla toimivaltaisilla elimillä on oltava käytettävissään lisäkeinoja näiden tuotteiden tehokkaan valvonnan helpottamiseksi. Direktiivin 10 artiklan mukaan ravintolisien tehokkaan valvonnan helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat vaatia, että valmistaja tai niiden alueella tapahtuvasta markkinoille saattamisesta vastuussa oleva toimija antaa ravintolisän kaupan pitämisestä ilmoituksen toimivaltaiselle viranomaisella toimittamalla sille kyseistä tuotetta varten käytettävän pakkausmerkinnän mallin. Kun ravintolisädirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön kauppa- ja teollisuus-ministeriön asetuksella 571/2003, pidettiin tarkoituksenmukaisena säätää elinkeinoharjoittajan velvollisuudesta ilmoittaa valmistamistaan, valmistuttamistaan tai maahan tuomistaan ravintolisistä Elintarviketurvallisuusvirastolle. Vastaava säännös sisältyy myös ravintolisistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 78/2010 7 §:ään.
Elintarvikehuoneiston ilmoittaminen ja hyväksyminen sekä alkutuotantopaikasta ilmoittaminen
Elintarvikelain 13 §:n 1 momentin mukaan elintarvikehuoneiston on oltava asianomaisen valvontaviranomaisen hyväksymä ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Elintarvikehuoneiston hyväksymisen edellytyksenä on, että elintarvikehuoneisto täyttää elintarvikelain 10 §:ssä asetetut vaatimukset.
Elintarvikelain 13 §:n 2 momentissa on 18 kohtaa käsittävä luettelo toiminnoista, joilta ei edellytetä 1 momentin mukaista elintarvikehuoneiston hyväksyntää. Hyväksymisvelvoitteen ulkopuolelle on rajattu sellaiset toiminnot, jotka ovat pienimuotoisia tai muuten rajoitettuja taikka elintarvikkeen jakelu tapahtuu suoraan tuottajalta kuluttajalle. Tällaiseen toimintaan liittyvät riskit voidaan katsoa vähäisiksi, eikä niiltä ole tarpeen edellyttää huoneiston hyväksymisen kaltaista ennakkovalvontaa. Pykälän 2 momentin tarkoittamilta toimijoilta edellytetään kirjallista omavalvontasuunnitelmaa, mutta suunnitelmaa ei tarvitse hyväksyä lain 21 §:n mukaisella tavalla. Näitä toimijoita tai heidän henkilöstöään ei koske lain 27 §:ssä säädetty velvoite osaamistodistuksesta. Toimijan on kuitenkin huolehdittava siitä, että huoneistossa työskenteleviä ohjataan ja koulutetaan elintarvikehygieniassa heidän työtehtäviensä edellyttämällä tavalla elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004, jäljempänä yleinen elintarvikehygienia-asetus, liitteen II luvun 12 kohdan 1 mukaisesti. Muilta osin elintarvikelain vaatimukset sekä lain mukainen valvonta koskee myös 2 momentissa lueteltuja toimijoita. Tästä syystä elintarvikealan toimijan on pykälän 3 momentin mukaan tehtävä 2 momentissa mainitusta toiminnasta ilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviran-omaiselle hyvissä ajoin ennen toiminnan alkua.
Elintarvikelain 14 §:ssä säädetään elintarvikehuoneiston hyväksymistä koskevasta hakemusmenettelystä. Hyväksymistä haetaan lain 15 §:ssä mainitulta viranomaiselta ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista. Hakemuksen yhteydessä valvontaviranomaiselle on esitettävä kirjallinen oma-valvontasuunnitelma. Pykälän 2 momentissa viitataan unionilainsäädännössä oleviin elin-tarvikehuoneistojen hyväksymistä ja rekisteröintiä koskeviin vaatimuksiin. Valvonta-asetuksen 31 artikla koskee rehu- ja elintarvikealan laitosten rekisteröintiä ja hyväksymistä. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava hyväksymistä tai rekisteröintiä koskeva menettely. Yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 6 artiklassa edellytetään elintarvikealan toimijoiden ilmoittavan määräysvallassaan olevat laitokset rekisteröimistä varten. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan edellyttää, että kaikki elintarvike-huoneistot on hyväksyttävä. Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus, 4 artiklan 2 kohdassa luetellaan ne elintarvikehuoneistot (laitokset), jotka on aina hyväksyttävä. Valvonta-asetuksen 31 artiklassa ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 3 artiklassa on tarkempia säännöksiä hyväksymiseen liittyvistä menettelyistä.
Elintarvikelain 14 §:n 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä elintarvikehuoneiston hyväksymistä koskevan hakemuksen sisällöstä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Elintarvikevalvonnasta annetulla valtioneuvoston asetuksella 321/2006 on säädetty muun muassa 14 §:n 2 momentissa mainitun unionilainsäädännön edellyttämistä kansallisista järjestelyistä.
Elintarvikelain 14 a §:ssä säädetään hyväksytyn elintarvikehuoneiston toiminnasta ilmoittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn elintarvikehuoneiston toiminnan keskeyttämisestä, toiminnan lopettamisesta sekä toimijan vaihtumisesta on ilmoitettava hyväksymispäätöksen tehneelle valvontaviranomaiselle viimeistään 14 vuorokautta ennen aiottua toimenpidettä. Pykälän 2 momentin mukaan elintarvikealan toimijan on ilmoitettava elintarvikkeen myynnistä ja muusta käsittelystä liikkuvassa lain 13 §:n mukaan hyväksytyssä tai ilmoitetussa elintarvikehuoneistossa niiden kuntien valvontaviranomaisille, joiden alueella toimintaa harjoitetaan hyvissä ajoin niin, että tieto on viranomaisella viimeistään neljä arkipäivää ennen toiminnan aloittamista. Liikkuvasta elintarvikehuoneistosta, jossa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä (esimerkiksi liikkuva teurastamo), on kuitenkin ilmoitettava niiden kuntien valvontaviran-omaiselle, joiden alueella toimintaa harjoitetaan niin, että tieto on viranomaisella viimeistään 14 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista. Tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja antamisesta annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Elintarvikelain 15 §:ssä säädetään elintarvikehuoneiston hyväksyvästä viranomaisesta ja hyväksymispäätöksestä. Pykälän 1 momentin mukaan teurastamot ja niiden yhteydessä toimivat liha- ja kala-alan laitokset hyväksyy Elintarviketurvallisuusvirasto. Poro-teurastamot hyväksyy aluehallintovirasto. Elintarvikehuoneiston sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomainen hyväksyy muut elintarvikehuoneistot, mukaan lukien laitokset, esimerkiksi pienteurastamot, riistan käsittelylaitokset, meijerit ja kala-alan laitokset. Alkoholia käsittelevät huoneistot katsotaan elintarvikelain mukaan elintarvikehuoneistoiksi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto hyväksyy elintarvikehuoneistot alkoholin valmistus- ja varastointipaikkojen osalta ja aluehallintovirasto alkoholilaissa määriteltyjen alkoholimyymälöiden osalta eli valtion alkoholiyhtiön myymälät sekä tilaviini- ja sahtimyyntipaikat. Muut alkoholin vähittäismyyntipaikat hyväksyy elintarvike-huoneistoksi kunnan elintarvikevalvontaviranomainen.
Elintarvikelain 15 §:n 2 momentin mukaan valvontaviranomainen tekee elintarvikehuoneiston hyväksymisestä valituskelpoisen päätöksen. Hyväksymistä koskeva päätös on tehtävä 60 vuorokauden kuluessa asian vireille tulosta, ellei asian laajuus, hakemuksen puutteellisuus tai muu erityinen syy edellytä asian pitempää käsittelyä. Valvontaviranomainen voi asettaa hyväksymispäätöksessä tarpeellisia ehtoja terveysvaarojen ehkäisemiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen on ilmoitettava hyväksymistään elintarvikehuoneistoista aluehallintovirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle. Aluehallintoviraston on ilmoitettava hyväksymistään elintarvikehuoneistoista Elintarviketurvallisuusvirastolle ja elintarvikehuoneistoiksi hyväksymistään alkoholimyymälöistä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Tiedot on toimitettava Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla. Tarkempia säännöksiä hyväksymispäätöksen sisällöstä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Elintarvikelain 22 §:n mukaan elintarvikealan toimijan on ilmoitettava alkutuotanto-paikasta ja siellä harjoitettavasta toiminnasta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Ilmoittamista ei kuitenkaan edellytetä, jos kunnan elintarvikevalvontaviranomainen saa alkutuotantopaikkaa ja siellä harjoitettavaa toimintaa koskevat tiedot toiselta viranomaiselta. Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava toimijalle saaneensa tätä koskevat tiedot. Asiayhteydestä johtuen ei ole ollut täysin selvää, onko kunnan valvontaviran-omaisen ilmoitettava toimijalle myös toimijan itsensä lähettämien tietojen vastaanottamisesta, vaiko ainoastaan tietojen saamisesta toiselta viranomaiselta.
Alkutuotantopaikalla harjoitettavalla toiminnalla tarkoitetaan alkutuotantoa siten kuin se on määritelty yleisessä elintarvikeasetuksessa eli esimerkiksi elintarvikekasvien viljelyä, eläinten kasvatusta lihan- ja maidontuotantoa varten, kalastusta, metsästystä ja eläinten lypsämistä. Alkutuotanto-paikalla harjoitettavaksi toiminnaksi katsotaan lisäksi yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteessä I kuvattu alkutuotantoon liittyvä toiminta. Tällä tarkoitetaan alkutuotannon toimijan harjoittamaa alkutuotannon tuotteiden sellaista käsittelyä, joka ei merkittävästi muuta tuotteiden luonnetta, kuten alkutuotantopaikalla tapahtuva tuotteiden lajittelu ja varastointi sekä, eräin rajoituksin, tuotteiden kuljetus pois alkutuotantopaikalta seuraavalle elintarvikeketjun toimijalle. Alkutuotannon tuotteiden luovutus tuottajalta suoraan kuluttajalle ei kuulu alkutuotantoon eikä näin ollen 22 §:n nojalla ilmoitettaviin toimintoihin, vaan siihen sovelletaan lain 13 §:n elintarvikehuoneiston ilmoittamista tai hyväksymistä koskevaa vaatimusta.
Elintarvikelain 22 §:n 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä alkutuotanto-paikkailmoituksen tekemisestä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista (134/2006), jäljempänä alkutuotantoasetus, on säädetty alkutuotantopaikkaa koskevan ilmoituksen antamistavasta ja -ajankohdasta sekä ilmoituksessa annettavista tiedoista. Asetuksen mukaan valvontaviranomaisen tuli vuoden kuluessa lain voimaantulosta ilmoittaa alku-tuotannon toimijalle, jos oli saanut tätä koskevat tiedot. Niillä toimijoilla, jotka jäivät vaille kunnan viranomaisen ilmoitusta, oli aikaa 1.6.2007 saakka tehdä lain 22 §:n mukainen ilmoitus. Lain voimaantullessa meneteltiin käytännössä niin, että maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta toimitettiin tiedot alkutuotantopaikoista kuntien valvontaviranomaisille, jotka puolestaan ilmoittivat toimijoille saamistaan tiedoista. Valtaosa toimijoista välttyi ilmoituksen tekemiseltä, kun tällä tavoin hyödynnettiin olemassa olevia rekistereitä.
Maaliskuusta 2007 lähtien toimijat ovat tehneet ilmoituksen alkutuotantopaikasta, samoin kuin toiminnassa tapahtuneista muutoksista, suoraan kunnan valvontaviranomaiselle, sillä maaseutuelinkeinorekisterin tiedot eivät riittävästi ole olleet kuntien käytettävissä.
Asetuksessa on vapautettu luonnonvaraisen riistan metsästäjät ja luonnonvaraisten kasvien ja sienten kerääjät ilmoituksen tekemisestä ja täsmennetty, että paliskunta voi tehdä ilmoituksen tuottajan puolesta.
Voimassaolevan 22 §:n mukaan myös yksityishenkilön, joka satunnaisesti haluaa myydä esimerkiksi kasvattamiaan vihanneksia tai hedelmiä, tulee tehdä ilmoitus alkutuotannosta. Sama koskee esimerkiksi hyväntekeväisyys- tai varainhankintatarkoituksessa toimivaa yhdistystä tai seuraa.
Omavalvontavelvoite
Yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 5 artiklassa säädetään elintarvikealan toimijan, pois lukien alkutuotannon toimijan, velvollisuudesta noudattaa HACCP-periaatteisiin (vaarojen analysointi ja kriittiset hallintapisteet) perustuvia pysyviä menettelyitä eli omavalvontaa. HACCP-periaatteet perustuvat Codex Alimentarius komission hyväksymään kansainväliseen ohjeeseen. Asetuksen mukaan omavalvontajärjestelmä on kuvattava kirjallisesti, pantava käytäntöön ja pidettävä ajan tasalla.
Elintarvikelain 19 §:n mukaan elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Omavalvontaan kuuluu tuotantoketjun eri vaiheissa elintarvikealan toimijan toimesta tapahtuva olosuhdevalvonta sekä itse elintarviketta koskevien vaatimusten, muun muassa koostumusta ja pakkausmerkintöjä koskevien vaatimusten valvonta. Elintarvikealan toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden ja muiden elintarvikelain 2 luvun mukaisten vaatimusten kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan. Elintarvikelain 20 §:n mukaan elintarvikealan toimijan on laadittava kirjallinen suunnitelma omavalvonnasta (omavalvontasuunnitelma), noudatettava sitä ja pidettävä sen toteutumisesta kirjaa. Oma-valvontasuunnitelmassa on kuvattava lain 19 §:ssä tarkoitetut kriittiset kohdat ja niihin liittyvien riskien hallinta. Omavalvontasuunnitelmaan tulee tarvittaessa liittää näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma sekä tieto laboratorioista, joissa omavalvonnassa otettavat näytteet tutkitaan. Alkutuotantopaikoilta ei elintarvikelain 20 §:n mukaan edellytetä omavalvontasuunnitelmaa. Alkutuotantopaikalla on kuitenkin pidettävä elintarvikelain 19 §:ssä tarkoitetun omavalvonnan toteutumisesta kirjaa.
Elintarvikelain 21 §:n 1 momentin mukaan elintarvikehuoneiston hyväksyvä valvontaviranomainen hyväksyy myös omavalvonta-suunnitelman. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä ei edellytetä niiltä elintarvikealan toimijoilta, joilta elintarvikelain 13 §:n 2 momentin mukaan ei edellytetä elin-tarvikehuoneiston hyväksymistä, lukuun ottamatta ensisaapumistoimijoita. Kirjallinen omavalvontasuunnitelma vaaditaan myös sellaisilta elintarvikealan toimijoilta, joilta ei edellytetä elintarvikehuoneiston hyväksymistä. Pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voi määrätä omavalvontasuunnitelman täydennettäväksi, korjattavaksi tai muutettavaksi, jos suunnitelma ei ole riittävä terveysvaarojen estämiseksi, vähentämiseksi tai poistamiseksi, suunnitelman saattamiseksi elintarvikemääräysten mukaiseksi tai muuten omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen ei ole edellytys toiminnan aloittamiselle. Pykälän 3 momentin mukaan valvontaviranomainen määrää omavalvontasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä välttämättömät oma-valvontaan kuuluvat tutkimukset.
Valvontatietojen julkistaminen
Valvonta-asetuksen 7 artiklassa edellytetään virallisen valvonnan avoimuutta. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että ne noudattavat toiminnassaan suurta avoimuutta. Tätä varten niiden on saatettava hallussaan olevat asiaan kuuluvat tiedot yleisön saataville. Yleisöllä on oikeus tutustua toimivaltaisten viranomaisten valvontatoimia ja niiden tehokkuutta koskeviin tietoihin.
Kansallisessa elintarvikelainsäädännössä ei ole säännöksiä elintarvikevalvonnan tulosten julkistamisesta. Julkisuuslain (621/1999) 1 §:n mukaan viranomaisten asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Lain 9 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Julkisuuslaki ei velvoita viran-omaisia aktiivisesti julkistamaan tietoja. Lain 20 §:n mukaan viranomaisten on kuitenkin edistettävä toimintansa avoimuutta.
Osaamistestaaja
Elintarvikelain 28 §:ssä säädetään osaamis-testaajista, jotka järjestävät elintarvikehuoneistoissa työskenteleville elintarvikehygieenistä osaamista arvioivia testejä, niin sanottuja osaamistestejä. Osaamistestin perusteella työntekijälle voidaan myöntää osaamistodistus.
Pykälän toisessa momentissa säädetään Elintarviketurvallisuusviraston mahdollisuudesta peruuttaa osaamistestaajan hyväksyntä, jos tämä olennaisesti rikkoo toimintaansa koskevia säännöksiä. Osaamistestaajalle on momentin mukaan asetettava määräaika, jonka aikana puutteet voi korjata. Hyväksyntä voidaan peruuttaa vasta määräajan umpeuduttua. Määräajan aikana jatkuvaan toimintaan, joka ei täytä edellytyksiä, ei Elintarviketurvallisuusvirasto voi nykyisen lainsäädännön puitteissa tehokkaasti puuttua.
Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta
Lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta säädetään ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004.
Elintarvikelain 15 §:n 1 momentissa säädetään elintarvikehuoneiston hyväksyvästä viranomaisesta ja hyväksymispäätöksestä.
Elintarvikelain 43 §:ssä säädetään lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta. Laitoksen hyväksyvä viranomainen järjestää myös lihantarkastuksen sekä valvonnan laitoksessa. Pienteurastamoissa sallitut enimmäisteurastusmäärät on säädetty 4 momentissa. Elintarvikelain 43 §:n 3 momentin mukaan kotimaan kulutukseen tarkoitettu luonnonvaraisen riistan liha voidaan kunnan virkaeläinlääkärin luvalla tarkastaa muuallakin kuin riistan käsittelylaitoksessa, teurastamossa tai pienteurastamossa kunnan virkaeläin-lääkärin toimesta.
Lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta säädetään tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 38/EEO/2006.
Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy suuret teurastamot ja niiden yhteydessä toimivat liha- ja kala-alan laitokset. Lapin alue-hallintovirasto hyväksyy poroteurastamot ja järjestää niissä lihantarkastuksen ja valvonnan koko poronhoitoalueella. Poroteurastamoiden yhteydessä olevia laitoksia valvoo kuitenkin kunnan viranomainen. Kunnan viranomainen hyväksyy alueellaan sijaitsevat pienteurastamot ja riistan käsittelylaitokset sekä niiden yhteydessä toimivat laitokset.
Toukokuussa 2010 Elintarviketurvallisuus-viraston rekisterissä oli 19 Elintarviketurvallisuusviraston valvomaa teurastamoa, joista 15 oli punaisen lihan teurastamoa ja neljä siipikarjateurastamoa. Aluehallintoviraston valvomia poroteurastamoita oli 19. Kunnan valvontaviranomaisen valvomia pienteurastamoita ja riistan käsittelylaitoksia oli yhteensä 60, joista 55 oli punaisen lihan, siipi-karjan ja tarhatun riistan pienteurastamoa, kaksi pienteurastamoksi hyväksyttyä poro-teurastamoa ja kolme ainoastaan riistan käsittelylaitoksiksi hyväksyttyä laitosta.
Elintarviketurvallisuusviraston, Lapin aluehallintoviraston ja maa- ja metsätalous-ministeriön tietopalvelukeskuksen TIKEn vuoden 2009 tilastojen perusteella Elintarviketurvallisuusviraston valvomissa teurastamoissa teurastettiin noin 268 000 nautaa, 9 300 lammasta tai vuohta, 860 hevosta ja 2 300 000 sikaa sekä 52 miljoonaa siipikarjaan kuuluvaa lintua. Lapin aluehallintoviraston valvomissa poroteurastamoissa teurastettiin noin 80 000 poroa ja kuntien valvomissa pienteurastamoissa teurastettiin noin 1 500 nautaa, 27 600 lammasta tai vuohta, 27 800 sikaa ja 339 600 siipikarjaan kuuluvaa lintua. Pienteurastamoissa teurastetaan noin 0,5 % naudoista, 1 % sioista, 10 % hevosista ja 75 % lampaista.
Elintarviketurvallisuusviraston valvomissa teurastamoissa työskentelee noin 40 tarkastuseläinlääkäriä ja heidän apunaan noin 50 tarkastusapulaista, jotka ovat Elintarviketurvallisuusviraston palveluksessa. Teurastamoiden valvontaa uudistettiin vuonna 2008 muodostamalla neljä teurastamoaluetta. Kunkin teurastamoalueen teurastamoiden johtavista tarkastuseläinlääkäreistä yksi on nimetty aluejohtajaksi. Aluejohtajan työ-panoksesta 80 % on varattu sijoituspaikkana olevan teurastamon lihantarkastusta ja valvontaa varten ja 20 % aluejohtajan tehtäviä varten. Aluejohtajan tehtävänä on muun muassa huolehtia siitä, että alueella noudatetaan yhdenmukaisia menettelytapoja lihantarkastuksessa, laitoksen valvonnassa ja eläinsuojeluvalvonnassa. Teurastamoalueen johtaja toimii alueensa tarkastuseläinlääkäreiden ja –apulaisten lähiesimiehenä.
Poroteurastamoissa suoritettavaa lihantarkastusta ja valvontaa varten Lapin aluehallintoviraston palveluksessa on 49 sivutoimista tarkastuseläinlääkäriä, joista suurin osa (43) on kunnan virkaeläinlääkäreitä tai heidän sijaisiaan. Lisäksi tarkastuseläinlääkäreiksi on nimitetty kuusi yksityiseläinlääkäriä.
Useimmissa pienteurastamoissa ja riistan käsittelylaitoksissa lihantarkastuksen suorittavat kunnan virkaeläinlääkärit, joiden tehtäviin kuuluu myös eläinlääkärinavun antaminen alueellaan. Osassa kuntia / ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita pienteurastamon ja sen yhteydessä toimivan laitoksen valvonnan suorittaa kuitenkin kunnan palveluksessa oleva hygieenikkoeläinlääkäri. Kuntien palveluksessa ei ole tarkastusapulaisia.
Pienteurastamoiden lihantarkastukseen käytettiin vuonna 2009 aikaa noin 8 700 tuntia (noin 6 htv), mikä sisältää myös laitoksen valvonnan. Viranomaisten käyntikertoja oli noin 5 000, joihin sisältyi sekä eläinten elävänä tarkastus että teurastuksen jälkeinen lihantarkastus. Lihantarkastukseen käytetty aika käyntikertaa kohden oli keskimäärin 1,7 tuntia.
Luonnonvaraisen riistan liha
EU-lainsäädännön mukaisesti luonnonvaraisen riistan liha voidaan tarkastaa riistan käsittelylaitoksessa tai luonnonvaraiselle riistalle hyväksytyssä teurastamossa tai pienteurastamossa. Tällä hetkellä luonnonvaraisen riistan teurastamiseen hyväksyttyjä laitoksia on Suomessa 18.
Lisäksi elintarvikelain 43 §:n 3 momentin mukaan kotimaan kulutukseen tarkoitetun luonnonvaraisen riistan liha voidaan kunnan virkaeläinlääkärin luvalla tarkastaa muuallakin kuin riistan käsittelylaitoksessa, teurastamossa tai pienteurastamossa kunnan virka-eläinlääkärin toimesta. Näistä niin sanotuista lahtivajoista lihantarkastuksessa hyväksyttyä lihaa voidaan toimittaa hyväksyttyihin laitoksiin, kuten leikkaamoihin ja lihavalmistelaitoksiin.
Elintarvikelain 13 §:n 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisesta elintarvikehuoneistosta voidaan toimittaa metsästettyjen luonnonvaraisten lintujen, kanien tai lintujen lihaa vähittäismyyntiin, eikä lihantarkastusta tällöin vaadita. Lisäksi metsästäjä voi toimittaa ilmoitusvelvollisesta elintarvikehuoneistosta luonnonvaraisen riistan lihaa suoraan kuluttajalle ilman lihantarkastusta.
Elintarvikelain 11 §:n mukaan tarkastamatonta luonnonvaraisen riistan lihaa voidaan käsitellä elintarvikehuoneistoissa metsästäjien yksityistilaisuuksissa.
Lihantarkastus- ja valvontamaksut
Valvonta-asetuksen liitteessä IV on säädetty lihantarkastuksen vähimmäismaksuista, jotka viranomaisten on vähintään perittävä toimijoilta. Valvonta-asetuksen maksuista on säädetty kansallisesti valtioneuvoston asetuksella elintarvikevalvonnan maksuista (1040/2007). Elintarvikelain mukaisen valvonnan maksullisuudesta säädetään lain 71—73 §:ssä. Valtion suoritteista peritään maksut valtion maksuperustelain (150/1992) säännösten mukaisesti. Kunnat perivät suoritteistaan maksun, joka vastaa enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Elin-tarvikelain nojalla kunnalla on kuitenkin oikeus periä suoritekustannuksia alempi maksu.
Elintarviketurvallisuusvirasto määrittelee valvomiensa teurastamoiden lihantarkastus-henkilökunnan tarpeen teurastamokohtaisesti teurastetun eläinlajin ja teurastusmäärien perusteella. Kustannukset peritään täysimääräisinä ja ne kattavat lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan sekä näytteenoton ja hallintokulut.
Poron lihantarkastuksesta perittävästä maksusta säädetään valtioneuvoston asetuksessa aluehallintovirastojen maksuista (1145/2009). Elinkeinolta peritään tarkastusmaksuna 2 euroa ruholta lisättynä mahdollisilla ilta-, yö- ja viikonlopputyön korotuksilla (20 % ja 50 %). Maksut on siten tasattu toimijoiden kesken ja ne sisältävät myös matkakustannukset.
Kunnat perivät lihantarkastuksesta ja valvonnasta korvauksen siihen käytetyn ajan perusteella. Suomen Kuntaliitto on ohjeistanut kuntia maksujen osalta muun muassa 21.12.2006 lähetetyllä yleiskirjeellä. Kunta-liiton selvityksen mukaan kuntien veloittama tuntihinta vaihtelee 25 ja 50 euron välillä, keskimäärin kunnat perivät 45 euroa tunnilta. Kuntaliitto on suositellut, että matka-ajat sisällytettäisiin tuntiveloitukseen ja siten tasattaisiin eri puolilla kuntia sijaitsevien yritysten maksuja.
Elintarvikelainsäädännön ja -valvonnan riskiperusteisuus
Koska asetustasoinen unionilainsäädäntö on sellaisenaan voimassa Suomessa, jätettiin riskiperusteisuuden korostaminen jälkikäteen arvioiden vähäiseksi voimassa olevaa elin-tarvikelakia valmisteltaessa. Tämä on ollut yksi osatekijä, joka on hidastanut riskiin perustuvien menettelyjen käyttöönottoa elintarvikelainsäädännön toimeenpanossa.
Elintarvikelain esitöissä (HE 53/2005 vp, s. 18) tuotiin esiin elintarvikevalvonnan voima-varojen vähäisyys etenkin kuntatasolla. Valtakunnallisesti voimavaravajeeksi arvioitiin noin 100 henkilötyövuotta. Voimavaroja arvioitiin pystyttävän lisäämään laajentamalla elintarvikevalvonnan maksullisuutta sekä edistämällä kuntien yhteistyötä valvonnassa. Elintarviketurvallisuusviraston vuotta 2009 koskevan selvityksen (Eviran julkaisuja 16/2010) mukaan kunnissa elintarvikevalvontaan käytetyt voimavarat ovat vuosina 2002—2009 pysyneet lähes ennallaan, noin 280 henkilötyövuodessa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että julkiseen sektoriin kohdistuu lähivuosina merkittäviä tuottavuuden lisäämistavoitteita, ei kuntien elintarvikevalvonnan voimavarojen voida olettaa kasvavan merkittävästi. Tämän vuoksi onkin aiempaa enemmän kiinnitettävä huomiota valvonta-resurssien tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön.
Elintarvikehuoneiston ilmoittaminen ja laitoshyväksymisen hakeminen sekä ilmoittaminen alkutuotantopaikasta
Ennen nykyistä elintarvikelakia voimassa olleen lainsäädännön mukaan viranomaisen hyväksymistä edellytettiin kaikilta eläimistä saatavia elintarvikkeita käsitteleviltä elintarvikehuoneistoilta lukuun ottamatta sellaisia vähittäismyymälöitä ja suurtalouksia, joista luovutettiin eläimistä saatavia elintarvikkeita ainoastaan suoraan kuluttajalle, sekä ensisaapumispaikoilta. Toimintaa kyseisissä laitoksissa ei saanut aloittaa ennen viranomaisen tekemää hyväksymispäätöstä. Muista elintarvikehuoneistoista piti tehdä kunnan valvontaviranomaiselle terveydensuojelulain (763/1994) edellyttämä ilmoitus. Viranomainen käsitteli ilmoituksen ja teki siitä päätöksen. Molemmissa tapauksissa viranomainen siis teki asiaa koskevan valituskelpoisen päätöksen, joten menettely oli molemmissa tapauksissa asiallisesti hyväksymismenettely. Terveydensuojelulain soveltamisalaan kuu-luvissa elintarvikehuoneistoissa toiminta kuitenkin voitiin aloittaa ennen kuin sitä koskevasta ilmoituksesta oli tehty päätös. Voimassa olevassa elintarvikelaissa hyväksymisvaatimus koskee kaikkia elintarvikehuoneistoja lukuun ottamatta lain 13 §:n 2 momentissa lueteltuja ilmoitettavia toimintoja. Nykyistä elintarvikelakia säädettäessä tavoitteena oli varmistaa, että valvontaviranomainen saisi tiedon elintarvikehuoneistoista ennen kuin niissä aloitetaan toiminta. Näin pystyttäisiin aiempaa tehokkaammin varmistamamaan, että aikaisemmin ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluneet elintarvikehuoneistot, kuten elin-tarvikemyymälät ja ravintolat, täyttävät elin-tarvikemääräyksissä asetetut vaatimukset, ja näin varmistamaan elintarvikkeiden turvallisuus.
Voimassaoleva elintarvikehuoneistojen hyväksymisvelvoite on laajempi kuin useimpien EU-jäsenvaltioiden. Elintarvikelain 13 §:n mukainen hyväksymisvelvoite ei ota riittävästi huomioon erilaisissa elintarvikehuoneistoissa harjoitettaviin erilaisiin toimintoihin liittyvien terveysriskien eroja. Vähäriskistä toimintaa harjoittavat elintarvikealan toimijat ovat osittain perusteettomasti samanlaisen ennakkovalvonnan piirissä kuin toimijat, joiden harjoittama toiminta on selkeästi korkeariskistä. Lähtökohtana arvioitaessa riskin suuruutta on harjoitettavan elintarvikealan luonne ja laajuus. Korkeariskisellä toiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi eläimistä saatavien elintarvikkeiden teollista valmistusta ja vähäriskisellä toiminnalla elintarvikelain 13 §:n 2 momentissa kuvattujen toimintojen lisäksi esimerkiksi elintarvikkeiden vähittäismyyntiä ja kuljetusta. Suomessa elintarvikehuoneistojen selkeä enemmistö voidaan katsoa vähäriskisiksi valvontakohteiksi.
Pienille elintarvikealan toimijoille, joista monet harjoittavat juuri vähäriskiseksi katsottavaa toimintaa, hyväksymismenettely on tarpeettoman työläs. Hyväksymisprosessin vaikuttavuus ei ole ollut hyvä näissä kohteissa. Pienten toimijoiden voidaan katsoa hyötyvän valvontakäyntien yhteydessä tarjotusta opastuksesta toiminnan jo käynnistyttyä.
Nykyinen elintarvikehuoneistojen ennakkohyväksymiseen painottuva elintarvikevalvonta vaatii huomattavan määrän valvonnan resursseja. Kunnallisen elintarvikevalvonnan resurssit on useissa eri yhteyksissä todettu hyvin rajallisiksi eikä lisäystä ole juurikaan odotettavissa. Tässä tilanteessa pidetään tarkoituksenmukaisena kohdentaa kunnan elin-tarvikevalvontaviranomaisten työtä sinne, missä sillä on eniten vaikutusta kansanterveyteen eli käytännön valvontatyöhön. Nykyisin valvontakohteita tarkastetaan harvoin, mutta perusteellisesti. Tällainen järjestelmä on optimaalinen teollisessa mittakaavassa toimiville elintarvikeyrityksille, mutta pienemmissä yrityksissä, joissa tietoa elintarviketurvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä on vähemmän, ovat elintarvikevalvontaviran-omaisten valvontakäynnit tehokkaampi tapa ylläpitää elintarviketurvallisuutta. Valvonnan toimivuuden ja tuloksellisuuden kannalta olennaisempaa kuin kuhunkin tarkastukseen käytetty aika on, että valvontaviranomainen käy kohteessa riittävän usein. Silloin voidaan myös nykyistä paremmin seurata toimijalle elintarviketurvallisuuden parantamiseksi annettujen huomautusten toteutumista.
Erityisen ongelman muodostavat perustus-lain 10 §:n turvaaman kotirauhan piiriin kuu-luvat asunnot, joita käytetään myös elintarvikehuoneistoina ja jotka tulisi hyväksyä tähän käyttötarkoitukseen. Nykytilanteessa tämä ei ole mahdollista, koska kotirauhan piiriin kuuluvia kohteita ei voida paikan päällä valvoa. Myös oikeusministeriö ja eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat todenneet, että omistaja ei voi elintarvikehuoneistohyväksynnän saamiseksi hyväksyä kodissaan tapahtuvaa valvontaa, koska hänellä on viime kädessä aina oikeus kieltää kotirauhan rikkominen. Myöskään valvontaviranomainen ei voi rikkoa kotirauhaa, ellei kyseessä ole rikoksen tutkimiseksi tehtävä viranomaiskäynti. Tulkinnat ovat johtaneet siihen, että kodissa tapahtuva elintarvikealan toiminta ei voi laajentua liiketoiminnaksi, koska toimitilaa ei voida hyväksyä elintarvikelain 13 §:n edellyttämällä tavalla elintarvikehuoneistoksi. Linjaus on ristiriitainen EU-lainsäädäntöön nähden, sillä yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteen 2 luvussa 3 nimenomaisesti säädetään hygieniavaatimuksista pääasiassa yksityisenä asuntona käytettäville tiloille, joissa elintarvikkeita kuitenkin säännöllisesti valmistetaan markkinoille saatettavaksi.
Elintarvikelaki koskee lähtökohtaisesti kaikkia elintarvikeketjun toimintoja lukuun ottamatta lain 4 §:n 1 ja 2 kohdan tarkoittamia yksityistalouksiin liittyviä toimintoja. Euroopan komission yleisen elintarvikehygienia-asetuksen soveltamisesta antaman ohjeen (SANCO/1731/2008) mukaan yksityis-henkilöiden suorittama elintarvikkeiden satunnainen käsittely, valmistus, varastointi ja tarjoilu esimerkiksi kirkon, koulun, urheilu-seuran tai kylän tapahtumissa eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. Lakia tulisi selkeyttää niin, että edellä kuvattujen toimijoihin ei sovellettaisi ilmoitusvelvollisuutta eikä lain 3 lukua sovellettaisi tällaisiin toimintoihin.
Alkutuotannon toimijan edellytetään ilmoittavan viranomaiselle alkutuotantopaikasta. Tälle samalle toimijalle on usein luonnollista myydä vähäisessä määrin alkutuotannon tuotteita suoraan kuluttajalle tai toimittaa niitä paikalliseen vähittäismyyntiin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan hän joutuu silloin tekemään erillisen, elintarvikelain 13 §:n 2 momentin tarkoittaman ilmoituksen elin-tarvikehuoneistosta. Viranomainen tarvitsee valvontaa varten tiedon tässä tarkoitetusta suoramyynnistä, mutta ilmoitusmenettelyn yksinkertaistamista on toimijoiden taholta toivottu.
Luonnonvaraisen riistan metsästäjille ja luonnonvaraisten sienten ja kasvien poimijoille alkutuotantoasetuksessa säädetty helpotus lain 22 §:n mukaisen ilmoituksen tekemisestä tulisi perustuslain vaatimusten mukaisesti nostaa lakitasolle. Vastaavanlainen helpotus voitaisiin ulottaa koskemaan yksityis-henkilön harjoittamaa vähäriskistä alkutuotantoa ja suoramyyntiä sekä tilanteita, joissa ei ole kyse elinkeinon harjoittamisesta, esimerkiksi kirkon, koulun, urheiluseuran tai kylän harjoittama vähäriskinen toiminta.
Omavalvontavelvoite
Elintarvikealan toimijan velvollisuus noudattaa HACCP-periaatteisiin perustuvia pysyviä menettelyitä, eli velvollisuus kuvata omavalvontajärjestelmä kirjallisesti sekä velvollisuus panna järjestelmä käytäntöön ja pitää sitä ajan tasalla, perustuu yleiseen elin-tarvikehygienia-asetukseen. Vastaava velvoite sisältyy elintarvikelain 19 ja 20 §:ään. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä koskeva elintarvikelain 21 §:n vaatimus sen sijaan on kansallinen. Hyväksymistä koskevan vaatimuksen voidaan katsoa sopivan huonosti yhteen kansainvälisesti hyväksyttyjen HACCP-periaatteiden kanssa. Näihin periaatteisiin liittyy riskinhallintajärjestelmän jatkuva kehittäminen osana sen toimeenpanoa. Omavalvontasuunnitelma ei näin ollen ole koskaan lopullinen. Elintarvikelain 21 §:n mukaista omavalvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa vaatimusta perusteltiin lain valmistelun yhteydessä sillä, että omavalvontasuunnitelman hyväksymisen liittäminen elintarvikehuoneiston hyväksyntään velvoittaisi elintarvikealan toimijat perehtymään omavalvonnan toimivuuteen aiempaa paremmin. Lain voimaantulon jälkeen on todettu, että elintarvikevalvontaviranomaiset osallistuvat varsin tiiviisti omavalvontasuunnitelmien valmisteluun. Kun omavalvonta-suunnitelma on tällaisen valmisteluprosessin jälkeen hyväksytty, elintarvikealan toimijan kynnys ryhtyä muuttamaan suunnitelmaa on varsin korkea, vaikka ilmeisiä parannuskohteita tulisikin esille suunnitelman käyttöönoton myötä. Myös omavalvontasuunnitelman hyväksyneen elintarvikevalvontaviranomaisen kynnys ryhtyä kertaalleen hyväksytyn suunnitelman uudelleentarkasteluun saattaa olla korkea.
Valvontatietojen julkistaminen
Elintarvikevalvontaan liittyviä tuloksia julkaistaan Suomessa eri tavoin melko paljon. Tietoja julkaistaan muun muassa osana virallisia raportointijärjestelmiä. Valvonta-asetuksen mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava kokonaisvaltainen monivuotinen valvontasuunnitelma, jolla varmistetaan valvonta-asetuksen ja yleisen elintarvikeasetuksen tehokas täytäntöönpano. Valvonta-asetus edellyttää lisäksi, että jäsenvaltio raportoi vuosittain Euroopan komissiolle kansallisen monivuotisen valvontasuunnitelmansa toteutumisesta. Nämä raportit ovat saatavissa Elintarviketurvallisuusviraston internet-sivuilta.
Elintarvikelain 31 §:n mukaan aluehallintoviraston tehtävänä on arvioida kuntien elin-tarvikevalvonnan järjestämistä. Tälle kuntien elintarvikevalvonnan yleiselle auditoinnille on vakiintunut toimintamalli. Valvontakohdekohtaisille auditoinneille ollaan kehittämässä toimintatapaa vuoden 2010 aikana. Aluksi tämä toimintatapa kehitetään eläimistä saatavia elintarvikkeita käsitteleville laitoksille. Myöhemmin toimintatapa on tarkoitus laajentaa koskemaan myös muita elintarvikehuoneistoja. Osa aluehallintovirastoista julkaisee kuntien elintarvikevalvonnan arviointeja koskevat raportit internet-sivuillaan.
Yksittäiseen toimijaan kohdistuvia tarkastustuloksia ei Suomessa ole julkaistu. Myöskään omavalvonnan tuloksia ei ole julkaistu.
Viranomaisvalvonnan läpinäkyvyys on moderniin yhteiskuntaan kuuluva vaatimus, joka on johtanut siihen, että valvontatietojen julkistamiseksi on käytössä erilaisia järjestelmiä muun muassa Tanskassa, Ruotsissa, Saksassa, Australiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Järjestelmien tarkoituksena on antaa kokonaisarvio valvontakohteen hygieenisestä tasosta ja elintarvikkeiden turvallisuudesta. Tanskan järjestelmä, joka on pisimmälle kehittynyt, tunnetaan nimellä ”Smiley” (hymynaama). Järjestelmä perustuu elin-tarvikehuoneistoissa ja niiden mahdollisilla verkkosivuilla näkyville asetettavaan tarkastuskertomukseen, jossa kasvoja esittävän kuvan (Smiley) hymyn aste kertoo, millainen tarkastuksen tulos on ollut.
Osaamistestaaja
Elintarviketurvallisuusvirasto on valvoessaan osaamistestaajien toimintaa kohdannut tilanteita, joissa osaamistestaajan on katsottu toimineen virheellisesti tai vilpillisesti, mutta toimintaa on jatkettu korjaamiselle asetetun määräajan aikana. Näissä tapauksissa osaamistestaaja ei ole pystynyt osoittamaan perusteita, joilla osaamistodistus on myönnetty tai osaamistestaajan oikeudet on luovutettu toisen henkilön käyttöön. Laista puuttuu mahdollisuus, jolla Elintarviketurvallisuusvirasto voisi keskeyttää osaamistestaajan vilpillisen toiminnan välittömästi niin, ettei osaamistodistusten myöntämistä väärin perustein jatketa.
Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta
Tällä hetkellä lihantarkastus ja teurastamoiden ja niiden yhteydessä olevien liha- ja kala-alan laitosten sekä poroteurastamoiden, pienteurastamoiden ja riistankäsittelylaitosten hyväksyminen ja valvonta on hajautettu kolmelle eri viranomaiselle, Elintarviketurvallisuusvirastolle, aluehallintovirastolle ja kunnan valvontaviranomaiselle.
Pienteurastamoja syntyi Suomeen runsaasti sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja lainsäädännössä säädettiin erikseen pienteurastamoiden vaatimuksista. Pien-teurastamoiden määrä on vähentynyt noin kolmanneksella viimeisten kymmenen vuoden aikana. Viime vuosina on kuitenkin perustettu joitakin uusia pienteurastamoita.
Valvonta-asetuksen 4 artiklassa edellytetään virallisen valvonnan olevan puolueetonta, korkealaatuista ja yhdenmukaista. Maa- ja metsätalousministeriön vuosina 2009—2010 tekemissä selvityksissä on todettu, että valvonta-asetuksen vaatimukset eivät aina toteudu pienteurastamoiden valvonnassa ja niissä suoritetussa lihantarkastuksessa, esimerkiksi laitosvalvontaa ei ole useinkaan suoritettu riittävästi. Lisäksi pienteurastamoiden hyväksymisperusteet vaihtelevat eri kunnissa. Keskusjohdon puuttuessa on vaikeata yhdenmukaistaa tarkastuksia ja valvontaa. Edellä mainittujen selvitysten mukaan lihantarkastuksen, laitosten hyväksymisen ja valvonnan keskittäminen yhdelle valtion viranomaiselle olisi paras ratkaisu lihantarkastuksen ja valvonnan laadun nostamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi.
Myös pienteurastamotoimijat ovat selvillä siitä, että lihantarkastuksen laatu, neuvontaan liittyvä asiantuntemus ja lihantarkastusmaksut vaihtelevat suuresti sijaintikunnasta riippuen ja toimijat toivovat tasapuolista kohtelua.
Kunnalliseläinlääkärit, jotka vastaavat alueellaan eläinlääkärinavun antamisesta, kokevat ongelmallisena tämän tehtävän ja pien-teurastamoiden lihantarkastuksen yhteensovittamisen. Sijaisten saaminen erityisesti sellaisiin kunnalliseläinlääkärien virkoihin, joihin kuuluu lihatarkastusta, tulee vaikeutumaan, sillä eläinlääketieteen opiskelijat eivät enää vuoden 2011 alusta voi toimia tarkastuseläinkääreiden sijaisina. Tämä johtuu EU:n komissiolta saadusta unionilainsäädännön tulkinnasta. Muutos voi vaikeuttaa pien-teurastamoiden lihantarkastusta kunnaneläin-lääkärien lomien aikana.
Luonnonvaraisen riistan liha
Suomi on saanut Euroopan komission eläinlääkintä- ja elintarviketoimiston tarkastuskäynneillä komissiolta huomautuksen niin sanotusta lahtivajakäytännöstä, joka ei ole EU-lainsäädännön mukainen. Hyväksyttyihin laitoksiin kuten leikkaamoihin ja lihavalmistelaitoksiin tulevan lihantarkastuksessa hyväksytyn luonnonvaraisen riistan lihan on EU-lainsäädännön mukaan oltava peräisin hyväksytystä laitoksesta, kuten riistan käsittelylaitoksesta, teurastamosta tai pienteurastamosta. Tämän vuoksi lihantarkastuksesta lahtivajoissa pitäisi luopua.
Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan e alakohta mahdollistaa luonnonvaraisen riistan tai luonnonvaraisen riistan lihan pienten määrien toimittamisen ilman lihantarkastusta metsästäjältä suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle. Elintarvikelain mukaan metsästäjä voi toimittaa ilmoitusvelvollisesta elintarvikehuoneistosta suoraan kuluttajalle luonnonvaraisen riistan lihaa ilman lihantarkastusta ja tämä mahdollisuus olisi tarkoitus säilyttää. Lisäksi vähittäismyyntiin, kuten kauppaan ja ravintolaan, saa toimittaa ilmoitusvelvollisesta elin-tarvikehuoneistosta metsästettyjen luonnon-varaisten riistalintujen, jänisten ja kanien lihaa ilman lihantarkastusta. Tämä mahdollisuus voitaisiin laajentaa koskemaan myös luonnonvaraisten hirvieläinten lihan vähäisiä määriä.
Sekä yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 1 artiklan kohta 2 c että eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan kohta 3 c mahdollistavat alkutuotannon tuotteiden pienten määrien toimittamisen tuottajalta suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopullisille kuluttajille. Elintarvikelaissa ei säädetä erikseen alkutuotannon tuotteina toimitettavasta luonnonvaraisesta riistasta, jollaisella tarkoitetaan nylkemätöntä tai kynimätöntä riistaa, joka voi olla suolistettu.
Ruotsissa lihantarkastus tehdään aina hyväksytyissä riistan käsittelylaitoksissa, joita Ruotsissa on noin sata. Trikiinialttiille riista-eläinlajeille tehdään aina lihantarkastus. Muutoin metsästäjä voi toimittaa vähittäis-myyntiin kuten kauppaan tai ravintolaan pieniä määriä luonnonvaraista riistaa tai luonnonvaraisen riistan lihaa. Pieneksi määräksi katsotaan 25 hirveä tai yhden hirven liha (määrä suhteutetaan muihin suurriista-eläimiin) tai 10 000 pienriistaeläintä tai 1000 pienriistaeläimen liha. Virossa lihantarkastus tehdään aina joko hyväksytyissä riistan käsittelylaitoksissa, joita on viisi, tai luonnonvaraiselle riistalle hyväksytyissä teurastamoissa, joita on yhdeksän. Koulutettu henkilö tekee riistalle pyyntipaikalla alustavan tarkastuksen. Metsästäjä voi myydä suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyntiin pieniä määriä luonnonvaraisen riistan lihaa, mutta tällöinkin edellytetään eläinlääkärin suorittamaa lihantarkastusta. Pieneksi määräksi katsotaan neljä suurriistaeläintä ja 1000 pienriistaeläintä.
Lihantarkastus- ja valvontamaksut
Maa- ja metsätalousministeriön selvitysten mukaan pienteurastamoilta ja riistan käsittelylaitoksilta perittävät lihantarkastusmaksut ovat teurastettua eläintä ja lihakiloa kohden huomattavasti korkeammat kuin suurten teurastamoiden ja poroteurastamoiden maksamat maksut. Lisäksi pienteurastamoilta ja riistan käsittelylaitoksilta perittävät lihantarkastusmaksut vaihtelevat laitoksen sijainti-kunnan mukaan. Myös saman kunnan alueella sijaitsevien laitosten maksamat valvonta-maksut voivat olla erisuuruisia johtuen matkakustannusten eroista. Joissakin kunnissa maksut ovat voimakkaasti tuettuja.
Elintarviketurvallisuusviraston valvomien suurten ja keskisuurten punaisen lihan teurastamojen maksama lihantarkastusmaksu on noin 20 % korkeampi kuin EU-vähimmäismaksu. Suurten siipikarjateurastamoiden maksamat lihantarkastusmaksut ovat puolestaan kahdesta viiteen kertaa korkeammat kuin EU-vähimmäismaksu. Nämä maksut kattavat lihantarkastuksen lisäksi myös laitosvalvonnan. Poroteurastamoissa toimijat maksavat kiinteän maksun, joka on 2 euroa poroa kohti. Maksu on nelinkertainen EU-vähimmäismaksuun verrattuna. Maksu on tasattu eri toimijoiden kesken eikä se riipu tarkastusmatkan pituudesta.
Punaisen lihan pienteurastamojen maksamat maksut ovat EU-vähimmäismaksuun nähden keskimäärin seitsenkertaisia, joissain yksittäistapauksissa jopa monikymmenkertaisia. Myös siipikarjan pienteurastamoissa maksut vaihtelevat suuresti. Ne voivat olla jopa kolmekymmentä kertaa EU-vähimmäismaksua suuremmat. Pienteurastamoiden korkeat kustannukset johtuvat pienistä eläinmääristä. Lihantarkastusmaksun lisäksi pienteurastamot maksavat erikseen näytteiden otosta ja niiden tutkimisesta sekä yleensä myös laitoksen valvonnasta.
Jos lihantarkastus valtiollistettaisiin, olisi pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuskustannuksia mahdollista tasata toimijoiden kesken siten kuin poro-teurastamoiden osalta on tehty. Jotta pien-teurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastusmaksuja voitaisiin kohtuullista, olisi siihen tarpeen myöntää tukea valtion varoista. Elintarvikelain 70 § 2 momenttia olisi tällöin tarkennettava, jolloin voitaisiin käyttää valtion maksuperustelain 6 §:n mahdollistamaa lievennystä periä todellisia kustannuksia alhaisemmat maksut.
Elintarvikelainsäädännön ja -valvonnan riskiperusteisuus
Elintarvikelakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siitä käy ilmi periaate elin-tarvikelainsäädännön ja -valvonnan riskiperusteisuudesta. Riskiä arvioitaessa otetaan huomioon elintarvikehuoneistossa harjoitettavan toiminnan luonne ja laajuus, joista voidaan päätellä väestön altistumista elintarvikeprosesseissa mahdollisesti syntyville terveysvaaroille ja muille kuluttajansuojaa heikentäville tekijöille. Riskiperusteisuutta korostavalla säännöksellä pyrittäisiin yleisesti ohjaamaan elintarvikealan toimijoiden sekä valvontaviranomaisten voimavaroja tarkoituksenmukaisella tavalla lain tavoitteiden saavuttamiseksi.
Elintarvikehuoneiston ilmoittaminen ja laitoshyväksymisen hakeminen sekä ilmoittaminen alkutuotantopaikasta
Elintarvikevalvonnan painopistettä esitetään siirrettäväksi elintarvikehuoneistojen hyväksymisestä käytännön valvontatyöhön. Pääsääntö olisi, että toimijan on ilmoitettava elintarvikehuoneiston toiminnasta. Elintarvikehuoneistojen hyväksymisvaatimus ehdotetaan rajattavaksi koskemaan niitä elintarvikehuoneistoja, jotka yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan b ala-kohdan ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan on hyväksyttävä laitoksiksi. Jatkossa elintarvikehuoneiston hyväksyntä vaadittaisiin ainoastaan eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsitteleviltä elintarvikehuoneistoilta lukuun ottamatta tiettyjä poikkeuksia, joihin unionilainsäädäntö antaa mahdollisuuden. Hyväksymisvaatimus ei myöskään koskisi eräitä elintarvike-turvallisuusriskeiltään vähäisiä toimintoja, joista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Alkutuotannon toimijaa koskevaa ilmoituskäytäntöä esitetään yksinkertaistettavaksi. Kun tuottaja luovuttaa asetuksessa tarkemmin yksilöityjä alkutuotannon tuotteita suoraan kuluttajalle, katsottaisiin tämä luovutus osaksi alkutuotantoa. Näin ollen tieto tällaisesta vähäisestä luovutuksesta sisältyisi 22 §:n mukaiseen alkutuotantopaikkailmoitukseen eikä siitä enää tarvitsisi tehdä erillistä ilmoitusta.
Tavoitteena on myös keventää hallintoa eräiden vähemmän merkityksellisten elintarvikealan toimintojen kohdalla. Esimerkiksi myyjäisistä ei tarvitsisi ilmoittaa viranomaiselle eikä yksityishenkilön harjoittamasta vähäisestä kasvien ja sienten alkutuotannosta. Elintarvikealan toimijaa koskevat lain luvun 3 velvoitteet eivät myöskään koskisi edellä mainittuja toimijoita.
Muutoksen vaikutukset olisivat varsin laajat, sillä nykyisin hyväksymisvelvoitteen alaisista noin 48 000 elintarvikehuoneistosta arvioidaan jäävän hyväksymisvelvoitteen piiriin ainoastaan noin 1200 elintarvikehuoneistoa (2,5 %) seuraavasti:
| Valvonta- kohde* | Määrä (kpl) |
Ennakko- hyväksyntä nyt |
Ilmoitus nyt |
Ennakko- hyväksyntä jatkossa |
Ilmoitus jatkossa |
| Laitokset | 963 | 963 | 963 | ||
| Myymälät | 3 622 | 3 622 | 3 622 | ||
| Myyntipaikat | 5 040 | 4 500 | 540 | 5 040 | |
| Ulkomyyntipaikat | 3 296 | 2 900 | 396 | 3 296 | |
| Einestehtaat | 212 | 212 | 80 | 132 | |
| Maatilamyynti | 1 720 | 1 000 | 720 | 1 720 | |
| Ravintolat | 17 927 | 17 927 | 17 927 | ||
| Laitoskeittiöt | 12 003 | 12 003 | 12 003 | ||
| Keskuskeittiöt | 1 770 | 1 770 | 170 | 1 600 | |
| Pakkaamo, tukku, varasto, kuljetus | 2 839 | 2 839 | 2 839 | ||
| Muut | 2 267 | 2 267 | 2 267 | ||
| Yhteensä | 51 659 | 47 736 | 3 923 | 1 213 | 50 446 |
*Tiedot perustuvat vuoden 2008 elintarvikevalvonnan arviointiraporttiin (Evira). Ilmoitusvelvollisten määrä on arvio, sillä valtakunnallisista elintarvikevalvontatilastoista ei käy ilmi onko valvontakohde hyväksytty vai ilmoitettu.
Omavalvontavelvoite
Lainsäädäntöön perustuvaa omavalvonta-velvoitetta tulisi kehittää toimijaa ja kuluttajien turvallisuutta nykyistä paremmin palvelevaksi kokonaisuudeksi. Omavalvontasuunnitelman hyväksymisvelvoitteen ei katsota palvelevan tätä tavoitetta. Lisäksi omavalvonnan sisältöä tulisi kehittää nykyistä yksinkertaisemmaksi ja konkreettisemmaksi. Elintarvikeprosessien turvallisuus perustuu elintarvikehygienian hyviin käytäntöihin, joita on kuvattu muun muassa lainsäädännössä, Elintarviketurvallisuusviraston soveltamisohjeissa, kansainvälisissä laatustandardeissa ja toimialojen omissa hygieniaoppaissa. Soveltuvin osin hygieniavaatimukset sisällytetään osaksi elintarvikeprosessien tukijärjestelmää, jossa niiden toteutumista on seurattava oma-valvonnalla. Kun kyseessä on vähäriskinen tuotantoprosessi, omavalvonnan velvoitteet voivat olla vähäisempiä ja keskittyä toiminnassa tapahtuneiden poikkeamatilanteiden kuvaamiseen myöhempää analyysiä varten. Mikäli toimialan riskinhallinta on riittävällä tarkkuudella kuvattu viranomaisten arvioimassa hyvän käytännön ohjeessa, on tämä asiakirja sovitettuna elintarvikehuoneistossa harjoitettavaan toimintaan usein riittävä kuvaus kohteen omavalvonnasta.
Elintarvikelain 21 §:n 3 momentin mukaan valvontaviranomaisen tulee määrätä elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämättömistä omavalvontaan kuuluvista tutkimuksista. Välttämättömistä omavalvonnan tutkimuksista on säädetty tarkemmin elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia tekevistä laboratorioista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1174/2006), jäljempänä laboratorioasetus. Asetuksen mukaan välttämättömiä tutkimuksia ovat elin-tarvikemääräyksissä toimijan tehtäväksi säädetyt tutkimukset, HACCP-pohjaisessa oma-valvontasuunnitelmassa vaarojen hallintaa todentavat tutkimukset sekä muut tutkimukset, jotka valvontaviranomainen on katsonut tarpeelliseksi riskien arvioinnin perusteella. Viranomaisen omavalvontatutkimuksista määräämisen ei katsota palvelevan omavalvonnan tavoitteita, joten muiden kuin elintarvikemääräyksissä säädettyjen tutkimusten tarpeellisuuden arviointi voidaan jättää toimijan vastuulle. Merkittävä osa elintarvikemääräyksissä säädetyistä omavalvonnan tutkimuksista sisältyy elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annettuun komission asetukseen (EY) N:o 2073/2005, jonka toimeenpanoa sekä elintarvikevalvonnassa että yrityksissä on kuvattu kahdessa keväällä 2009 ilmestyneessä Elintarviketurvallisuusviraston ohjeessa.
Valvontatietojen julkistaminen
Valvontatietojen julkistamisen keskeisenä tavoitteena on valvonnan läpinäkyvyys eli valvontaviranomaisten velvollisuus tiedottaa toiminnastaan julkisesti. Valvonnan tulosten näkyvyys motivoisi elintarvikealan toimijoita elintarvikelainsäädännön vaatimusten aiempaa parempaan noudattamiseen, koska yrityksen maine kärsisi huonojen tulosten vuoksi. Tarkastustulosten perusteella kuluttaja voisi halutessaan valita minkä elintarvike-huoneiston tuotteita hän ostaa.
Yksi tapa edistää valvonnan läpinäkyvyyttä on aluehallintovirastojen toteuttamien kuntien elintarvikevalvonnan auditointien sekä näistä saatavien tulosten julkistamisen kehittäminen. Raportteja tulisi kehittää helppotajuisempaan suuntaan. Valvonnan läpinäkyvyyttä voidaan edistää myös velvoittamalla kunnat julkistamaan elintarvikevalvonnan tulokset.
Kunnan elintarvikevalvonnan auditointitulosten julkistaminen viranomaisten internet-sivuilla ei vielä takaa riittävällä tavalla valvonnan läpinäkyvyyttä kuluttajien suuntaan. Tästä syystä tulisi säätää järjestelmästä, jolla tiedotetaan yleisölle, kuinka hyvin elintarvikealan toimijat noudattavat lainsäädännön määräyksiä, jotta kuluttaja voi tehdä tähän tietoon perustuvia valintoja. Tällaisen järjestelmän tavoitteena olisi myös toimijoiden motivointi noudattamaan aiempaa paremmin lainsäädännön vaatimuksia. Järjestelmällä voitaisiin myös parantaa valvonnan vaikuttavuutta ja mahdollisesti säästyä raskailta pakkokeinoilta.
Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta
Useissa maa- ja metsätalousministeriön selvityksissä on todettu puutteita erityisesti pienteurastamoiden valvonnan ja niissä suoritetun lihantarkastuksen osalta. Esityksen tavoitteena on valvonnan yhdenmukaistaminen ja lihantarkastuksen laadun parantaminen. Tämä saavutettaisiin keskittämällä valvonta valtiolle, jolloin pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten sekä niiden yhteydessä olevien laitosten hyväksyminen siirrettäisiin kunnilta Elintarviketurvallisuusvirastolle. Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyisi siten kaikki teurastamot ja riistan käsittelylaitokset lukuun ottamatta poroteurastamoita, joiden hyväksyminen jäisi aluehallintovirastolle. Hyväksyvä viranomainen järjestäisi kyseisissä laitoksissa myös lihantarkastuksen. Tämä edellyttää muutoksia lain 15 ja 43 §:iin.
Lihantarkastus- ja valvontamaksut
Esityksen tavoitteena on pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastusmaksujen yhdenmukaistaminen ja kohtuullistaminen. Pienteurastamoilta ja riistan käsittelylaitoksilta perittävät lihantarkastus-maksut ovat huomattavasti suurilta teurastamoilta perittyjä maksuja korkeammat ja ne aiheuttavat toimijoille merkittävän taloudellisen kustannuksen suhteessa yritysten liike-vaihtoon. Lihantarkastus perustuu unionitason lainsäädäntöön eikä sitä voida tehdä yrityksen omavalvontana. Siksi teurastamotoiminnalla ei ole muihin elintarvikeyrityksiin verrattuna samanlaisia mahdollisuuksia saada tarkastusmaksuista helpotuksia riskiperusteisesti. Lihantarkastus- ja valvontamaksuja yhdenmukaistettaisiin siirtämällä lihantarkastus Elintarviketurvallisuusvirastolle, jolloin pien-teurastamoilta ja riistan käsittelylaitoksilta perittävien maksujen perusteet olisivat yhtenäiset koko maassa. Lisäksi lain 70 §:n muutoksella mahdollistetaan pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuksen tukeminen valtion varoista ja siten maksujen kohtuullistaminen. Lihantarkastusmaksujen subventointi tasolle, joka ei alita valvonta-asetuksessa säädettyjä vähimmäismaksuja, on unionilainsäädännön mukaista eikä muodosta kiellettyä valtiontukea.
Luonnonvaraisen riistan liha
Luonnonvaraisen riistan lihaa koskevia säännöksiä muutettaisiin vastaamaan EU-lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi hyödynnettäisiin nykyistä paremmin EU-lainsäädännön mahdollistama jousto.
Elintarvikelainsäädännön ja -valvonnan riskiperusteisuus
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a §, jossa korostettaisiin sitä, että lakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä toimeenpantaessa ja valvottaessa on toimittava riskiperusteisesti. Säännöksellä pyrittäisiin yleisesti ohjaamaan elintarvikealan toimijoiden sekä valvontaviranomaisten voimavaroja tarkoituksenmukaisella tavalla lain tavoitteiden saavuttamiseksi. Riskien arviointiin perustuvaa joustavuutta sovellettaisiin siinä laajuudessa kuin se kyseessä olevan lainsäädännön alueella on mahdollista.
Elintarvikelisäaineita, elintarvikkeissa käytettäviä aromeita ja elintarvike-entsyymejä koskeva lainsäädäntö
Elintarvikelain 3 §:ssä säädetään lain soveltamisalaan kuuluvan Euroopan unionin lain-säädännön täytäntöönpanosta ja valvonnasta. Pykälässä luetellaan ne Euroopan unionin elintarvikelainsäädäntöön kuuluvat asetukset, joita sovelletaan sellaisenaan, mutta jotka edellyttävät kansallisia täytäntöönpanotoimia. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 16—19 kohdat, joissa mainittaisiin lisäaine-asetus, aromiasetus, entsyymisasetus sekä hyväksymismenettelyasetus niiden asetusten joukossa, joiden valvontaan sovelletaan elintarvikelakia.
Ravintolisiä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Ravintolisiä valmistavalle tai niiden markkinoille saattamisesta vastuussa olevalle elin-tarvikealan toimijalle on ravintolisistä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa asetettu velvoite tehdä ravintolisistä ilmoitus Elintarviketurvallisuusvirastolle. Koska kyseessä on elintarvikealan toimijalle asetettu velvoite, pidetään tarkoituksenmukaisena säätää velvoitteesta lain tasolla. Elin-tarvikelain 8 §:ssä säädetään eräistä elintarvikkeita koskevista vaatimuksista. Pykälään esitetään lisättäväksi säännös ravintolisiä koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta.
Elintarvikehuoneiston ilmoittaminen ja laitoshyväksymisen hakeminen
Elintarvikelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elintarvikehuoneistojen ennakko-valvontaa yksinkertaistettaisiin verrattuna voimassa olevaan elintarvikelakiin. Ehdotetun 13 §:n 1 momentin pääsääntö olisi, että elintarvikehuoneistosta tulee tehdä ilmoitus viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Elintarvikehuoneistojen hyväksymisvaatimus rajattaisiin 2 momentissa koskemaan niitä elintarvikehuoneistoja, jotka unionilainsäädännön mukaan on hyväksyttävä laitoksiksi. Elintarvikehuoneiston hyväksyntä vaadittaisiin ainoastaan eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsitteleviltä elintarvikehuoneistoilta tietyin, eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 4 artiklassa todetuin poikkeuksin.
Elintarvikehuoneiston hyväksymistä ei edellytettäisi sellaiselta elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisiltä eläimistä saatavien elintarvikkeiden käsittelyltä, josta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Näiltä toiminnoilta, joiden laadusta ja määrästä asetuksella säädettäisiin, edellytettäisiin ilmoitusta elintarvikehuoneistosta. Tähän ehdotetussa 3 momentissa kuvattuun ryhmään kuuluisi eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklassa asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä toimintoja, kuten luonnonvaraisen riistan lihan käsittely tai siipikarjanlihan ja tarhatun kanin lihan käsittely, kun liha luovutetaan alkutuotannon toimijalta suoraan kuluttajalle. Edelleen elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäiseksi, ilmoitettavaksi toiminnaksi katsottaisiin toimintoja, joille on myönnetty mukautuksia unionilainsäädännön vaatimuksista, kuten poronhoitoalueella poron teurastus ja poronlihan käsittely suoramyyntiä varten ja poron kuivalihan perinteinen valmistus alku-tuotantopaikalla. Lisäksi ilmoitusvelvolliseksi elintarvikehuoneistoksi katsottaisiin alku-tuotannon toimijan harjoittama elintarvike-turvallisuusriskeiltään vähäinen omien tuotteiden käsittely ja jatkojalostus alkutuotanto-paikalla, kuten jalostettujen kalastustuotteiden ja maitotuotteiden valmistus sekä terni-maidon jäädytys.
Viranomaiselle ei tarvitsisi lainkaan ilmoittaa elintarvikealan toiminnasta, joka tapahtuu muun elinkeinotoiminnan yhteydessä, esimerkiksi kahvitarjoilusta kampaamon tai apteekin tiloissa, taikka esimerkiksi myyjäisissä yksityisen henkilön toimesta tai kun on kysymys muusta kuin elinkeinotoiminnasta, esimerkiksi hyväntekeväisyys- tai vapaaehtoistoiminnasta. Ehtona olisi, että toiminta olisi vähäriskistä, esimerkiksi satunnaista ja/tai määrältään pientä ja/tai kyseessä olisivat elintarvikkeet, joihin ei liitetä merkittäviä mikrobiologisia tai kemiallisia vaaroja. Koska eläimistä saatavien elintarvikkeiden valmistusta ei voida pitää vähäriskisenä, helpotus ilmoittamisesta ei koskisi ehdotetun 13 §:n 3 momentin mukaista toimintaa.
Pykälän viimeisessä momentissa annettaisiin valtuutus säätää valtioneuvoston asetuksella ilmoituksen tekemisestä ja hyväksymisen hakemisesta, esimerkiksi ilmoituksessa ja hakemuksessa annettavista tiedoista. Asetuksella säädettäisiin myös siitä, millaisia toimintoja on pidettävä pykälän 3 momentin tarkoittamana elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisenä toimintana, esimerkiksi tuotantomäärän perusteella.
Elintarvikelain 15 §:ä ehdotetaan muutettavaksi siten, että pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten sekä niiden yhteydessä olevien laitosten hyväksyminen siirrettäisiin kunnan valvontaviranomaiselta valtion viranomaiselle. Muutos koskisi noin 60 pien-teurastamoa ja riistan käsittelylaitosta. Lain 43 §:ssä säädettäisiin, että sama viranomainen järjestäisi kyseisissä laitoksissa myös lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan.
Ilmoittaminen alkutuotantopaikasta
Elintarvikelain 22 §:ssä säädetään toimijan velvollisuudesta ilmoittaa valvontaviran-omaiselle alkutuotantopaikasta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että ilmoitettava olisi harjoitettavasta alku-tuotannosta ja alkutuotantoon luettaisiin yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteen I mukaiset alkutuotantoon liittyvät toiminnot. Vastaava tarkennus on voimassa olevassa alkutuotantoasetuksessa. Uutta olisi, että alku-tuotantoon luettaisiin lisäksi alkutuotannon tuotteiden luovutus tuottajalta suoraan kuluttajalle silloin, kun luovutuksesta aiheutuvat elintarviketurvallisuusriskit ovat vähäiset. Alkutuotannon soveltamisalan laajennuksen tällä tavalla mahdollistaa EU-lainsäädännön vaatimus, jonka mukaan on annettava kansallisia sääntöjä yleisen elintarvikehygienia-asetuksen ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä alkutuotannon tuotteiden vähäisten määrien luovutuksesta.
Kun on kysymys kasveista, sienistä, kalastustuotteista ja luonnonvaraisesta riistasta, alkutuotannon tuotteiden toimittaminen tuotantopaikalta elintarvikeketjun seuraavalle toimijalle kuuluu alkutuotantoon ja sisältyy näin ollen alkutuotantopaikan ilmoitukseen, toimitettavasta määrästä riippumatta.
Valtioneuvostolle ehdotetaan annettavaksi valtuutus säätää asetuksella, missä tapauksissa riskit luovutettaessa alkutuotannon tuotteita kuluttajalle olisi katsottava vähäisiksi. Eräitä alkutuotannon tuotteita, kuten vihanneksia, hedelmiä ja hunajaa, voitaisiin pitää niin vähäriskisinä, että alkutuotannon toimija voisi osana alkutuotantoa luovuttaa niitä suoraan kuluttajalle ilman määrärajoitusta. Kuitenkin viranomaisella olisi mahdollisuus tulkita, että luovutuksen ollessa niin mittavaa, että tuottaja esimerkiksi perustaa alkutuotantopaikalle erillisen rakennuksen kauppaa varten, olisi luovutus katsottava lain 13 §:n mukaiseksi toiminnaksi, josta näin ollen olisi tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus. Sen sijaan esimerkiksi raakamaidon luovutuksessa kuluttajalle voitaisiin katsoa olevan siinä määrin elintarviketurvallisuusriskejä, että olisi aiheellista asettaa asetuksessa raja sille määrälle, jonka tuottaja voi luovuttaa osana alkutuotantoa tinkimaitona. Määrän ylittyessä voitaisiin katsoa, että maidon käsittely- ja luovutustiloille on haettava hyväksymistä laitokseksi.
Kunnan valvontaviranomaisen 22 §:n 2 momentissa säädettyä velvollisuutta ilmoittaa alkutuotannon toimijalle saaneensa tätä koskevat tiedot ehdotetaan selvennettäväksi. Jotta toimija varmistuisi siitä, että hän on osaltaan hoitanut 22 §:n mukaisen velvoitteensa, olisi kunnan viranomaisen ilmoitettava toimijalle, ei ainoastaan toiselta viranomaiselta mahdollisesti saamistaan alkutuotantopaikkaa koskevista tiedoista, vaan 22 §:n mukaisen ilmoituksen saamisesta toimijalta.
Luonnonvaraisen riistan metsästäjille ja luonnonvaraisten kasvien ja sienten poimijoille alkutuotantoasetuksen 5 §:ssä säädetty helpotus ilmoituksen tekemisestä siirrettäisiin lakitasolle, 22 §:n 3 momenttiin. Helpotus ilmoituksen tekemisestä koskisi mainittujen alkutuotannon tuotteiden metsästystä tai keräämistä ja näihin liittyviä toimintoja sekä 1 momentin mukaista riskeiltään vähäistä luovutusta suoraan kuluttajalle. Helpotusta perustellaan tuotteiden vähäisillä riskeillä, joiden arvioinnissa on otettu huomioon tuotteiden rajallinen määrä ja kohderyhmän koko.
Uutena helpotuksena ehdotetaan 4 momenttiin säännöstä, jonka mukaan valvonta-viranomaiselle ei lainkaan tarvitsisi ilmoittaa kasvien ja sienten alkutuotannosta silloin, kun toimija on yksityishenkilö tai kun toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena. Helpotus, joka vastaisi 13 §:n 5 momentin elintarvikehuoneiston ilmoittamiseen liittyvää helpotusta, koskisi myös kasvien ja sienten tuotantoon liittyviä toimintoja sekä 1 momentin mukaista riskeiltään vähäistä luovutusta suoraan kuluttajalle..
Valtioneuvosto valtuutettaisiin antamaan säännöksiä 22 §:n mukaisen ilmoituksen tekemisestä, kuten siitä, mitä tietoja toimijan tulee ilmoituksessa antaa ja missä muodossa. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi valtioneuvostolle valtuutus asetuksella säätää yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan alakohdassa c sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan alakohdassa c tarkoitettuja toimintoja koskevista kansallisista järjestelyistä.
Edellä mainituilla järjestelyillä tarkoitetaan sen määrittelemistä, milloin olisi kyse EU:n hygienia-asetusten soveltamisalan ulkopuolelle jätettävästä alkutuotannon tuotteiden vähäisten määrien luovuttamisesta suoraan kuluttajalle ja toimittamisesta paikalliseen vähittäismyyntiin, josta ne luovutetaan suoraan kuluttajalle. Valtioneuvoston asetuksella rajoitettaisiin näin luovutettavia ja toimitettavia alkutuotannon tuotteita, niiden määrää ja jakelutapaa. Esimerkiksi luonnonvaraisen riistan osalta vähittäismyyntiin toimitettavat alkutuotannon tuotteet rajattaisiin luonnonvaraisiin kynimättömiin riistalintuihin ja luonnonvaraisiin nylkemättömiin jäniksiin ja kaneihin.
Kansalliset järjestelyt eivät siis ilman muuta koskisi kaikkia alkutuotannon tuotteita, sillä ei ole tarkoituksenmukaista sallia esimerkiksi raakamaidon toimittamista tilan ulko-puolella myytäväksi ilman, että maidon käsittely tapahtuu elintarvikehuoneistossa. Raakamaidon nykyistä vapaampi jakelu kuluttajalle edellyttäisi selvityksiä raakamaidon ajankohtaisista terveysriskeistä.
Eläimistä saatavia alkutuotannon tuotteita ovat lisäksi esimerkiksi linnunmunat, hunaja sekä perkaamattomat ja aluksella peratut kalastustuotteet.
Lain 10 §:n nojalla voitaisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säätää, mitä rakenteellisia ja toiminnallisia vaatimuksia valtioneuvoston asetuksella määriteltyjen alkutuotannon tuotteiden vähäisten määrien tuotantoon, luovutukseen ja toimittamiseen sovellettaisiin.
Omavalvontavelvoite
Elintarvikelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vaatimukset omavalvontasuunnitelman hyväksymisestä sekä valvontaviran-omaisen velvollisuudesta määrätä omavalvontaan kuuluvista tutkimuksista poistetaan. Tähän liittyvät muutokset ehdotetaan tehtäväksi elintarvikelain 21 §:ään, 23 §:n 2 momenttiin, 39 §:n 2 momenttiin ja 71 §:n 1 momentin 1 kohtaan.
Elintarvikelain 21 §:n 2 momentissa säädetään valvontaviranomaisen oikeudesta määrätä omavalvontasuunnitelmaa täydennettäväksi, korjattavaksi tai muutettavaksi, jos suunnitelma ei ole riittävä terveysvaarojen estämiseksi, vähentämiseksi tai poistamiseksi taikka muutoin omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Vaikka omavalvontasuunnitelman hyväksymisvaatimuksesta ehdotetaan luovuttavaksi, pidetään kuitenkin edelleen tarpeellisena, että valvontaviranomainen voisi antaa omavalvontasuunnitelman täydentämistä, korjaamista tai muuttamista sekä siihen kuuluvia laboratoriotutkimuksia koskevia kehotuksia vastaavilla perusteilla kuin nykyisinkin. Tätä koskeva säännös ehdotetaan sisällytettäväksi elintarvikelain 53 §:ään.
Valvontatietojen julkistaminen
Elintarvikelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elintarvikealan toimija velvoitettaisiin julkistamaan, esimerkiksi asettamalla esille, kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen antama elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja. Valvontakohteet, joilta ei edellytetä elintarvikehuoneiston hyväksymistä laitokseksi ja jotka ovat vasta aloittaneet toimintansa niin, että asianomainen valvontaviranomainen ei ole vielä tehnyt valvontakäyntiä elintarvikehuoneistoon, velvoitettaisiin julkistamaan, esimerkiksi asettamalla näkyville, kunnan valvontaviran-omaisen antama todistus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä. Vähittäismyyntiä harjoittavissa kohteissa valvonta-tiedot olisi julkistettava esimerkiksi ulko-ovella tai sitä vastaavassa paikassa sekä yrityksen verkkosivuilla, jos sellainen on. Muiden elintarvikehuoneistojen kohdalla julkistaminen tapahtuisi ensisijaisesti yrityksen verkkosivuilla. Valvontatietojen julkistamista kokeillaan Elintarviketurvallisuusviraston pilottiprojektina kuuden kunnan alueella syksystä 2010 alkaen, jonka jälkeen tehdään päätös julkistamisen muodoista sekä aikataulusta. Pilotoinnista johtuen valvontatietojen julkistaminen voidaan arvion mukaan aloittaa koko maassa aikaisintaan vuonna 2012.
Aluehallintovirastojen toteuttamien kuntien elintarvikevalvonnan auditointien tulosten julkistaminen samoin kuin kuntien valvonta-tietojen julkistaminen pelkästään viranomaisten internet-sivuilla ei edellyttäisi lainsäädännön muutoksia. Johdonmukaisen käytännön luomiseksi tulosten julkistamiselle olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista asettaa julkistamista koskevat velvoitteet elintarvike-laissa.
Elintarvikehygieeninen osaaminen
Sen seurauksena, että suurin osa elintarvikehuoneistoista olisi jatkossa ilmoitettuja elintarvikehuoneistoja, elintarvikehygieenistä osaamista koskevaa elintarvikelain 27 §:ää on tarpeen muuttaa. Osaamistodistus vaadittaisiin jatkossa myös ilmoitetuissa elintarvikehuoneistossa työskenteleviltä. Tällä hetkellä osaamistodistus vaaditaan viimeistään kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen henkilöiltä, jotka käsittelevät pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa. Tosin samaa elintarvikehygienian osaamista edellytetään jo nyt myös ilmoitetuissa elintarvike-huoneistoissa, mutta sitä ei vain tarvitse hygieniaosaamistestillä ja osaamistodistuksella osoittaa. Satunnaisesti elintarvikkeita käsitteleviltä, kuten esimerkiksi elintarvikelain 13 §:n 3 momentin mukaisissa ilmoitusvelvollisissa elintarvikehuoneistoissa työskenteleviltä metsästäjiltä, ei vaadittaisi elintarvikehygieenisen osaamisen osoittamista ennen kuin yhteenlaskettujen työpäivien pakkaamattomien, helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kanssa ylittäisi laissa mainitun kolmen kuu-kauden rajan. Elintarvikelain 13 §:n 3 momentin mukaisissa ilmoitusvelvollisissa elin-tarvikehuoneistoissa työskentelevät metsästäjät voisivat osoittaa lain 27 a §:n mukaisesti hygieniaosaamisensa suorittamalla eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen III jakson IV luvun I mukaisen metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutuksen, jonka Elintarviketurvallisuusvirasto on hyväksynyt.
Osaamistodistus oli elokuun 2010 loppuun mennessä myönnetty jo 655 000 suomalaiselle, joten oletettavaa on, että enemmistöllä elintarvikelain 13 §:n 2 momentin mukaisissa ilmoituksenvaraisissa elintarvikehuoneistoissa työskentelevillä on jo osaamistodistus. Siltä varalta, että näin ei kaikilla aloilla kuitenkaan ole, annettaisiin kolmen vuoden siirtymäaika niille henkilöille, joilta osaamisen osoittamista ei ole tähän mennessä edellytetty, mutta vasta edellytettäisiin.
Osaamistestaaja
Elintarvikelain 28 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Elintarviketurvallisuusvirastolle mahdollisuus peruuttaa osaamistestaajan osaamistestaajaoikeuksia valvontatoimien ajaksi taikka peruuttaa oikeuksia painavasta, terveysvaaraa aiheuttavasta syystä ilman asetettua määräaikaa. Osaamistestaajan oikeuksien peruuttaminen tulisi olla mahdollista, jotta voitaisiin tehokkaasti estää osaamistestaajaa myöntämästä hygieniaosaamis-todistuksia perusteettomasti.
Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta
Elintarvikelain 11 §:ä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin vaatimus, jonka mukaan hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa käsiteltävän ja säilytettävän lihan tulee olla tarkastettu siten kuin 43 §:ssä säädetään, lukuun ottamatta 13 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettua lihaa tai metsästäjien järjestämissä yksityistilaisuuksissa käsiteltävää lihaa. Asia siirrettäisiin 43 §:ään sinne paremmin sopivana. Lain 43 §:n 1 momenttiin lisättäisiin vaatimus, että elintarvikehuoneistossa käsiteltävän tai säilytettävän lihan on oltava tarkastettua, jollei elintarvikelaissa tai sen nojalla toisin säädetä.
Syynä elintarvikelain 11 ja 43 §:n muutoksille on se, että jatkossa valtaosa elintarvike-huoneistoista olisi ilmoitusvelvollisia. Lihan-tarkastusta koskevista velvoitteista säädettäisiin tarkemmin lihantarkastuksesta annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Lain 15 §:ä ehdotetaan muutettavaksi siten, että pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten sekä niiden yhteydessä olevien laitosten hyväksyminen siirrettäisiin kunnan valvontaviranomaiselta Elintarviketurvallisuus-virastolle, jolle jo nyt kuuluu suurten teurastamoiden hyväksyntä. Lain 43 §:ssä säädettäisiin, että hyväksyvä viranomainen järjestäisi myös lihantarkastuksen. Poroteurastamoiden hyväksyntä ja lihantarkastus olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista säilyttää Lapin aluehallintoviraston tehtävänä, jolla on poron lihantarkastusta ja valvontaa koskeva erityisasiantuntemus. Aluehallintovirastolle siirrettäisiin kunnalta poroteurastamoiden yhteydessä olevien laitosten hyväksyminen ja valvonta.
Ehdotus lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan siirtämisestä Elintarviketurvallisuusvirastolle perustuu maa- ja metsätalousministeriön selvityshenkilön tekemään vertailuun Elintarviketurvallisuusviraston ja aluehallintoviraston välillä. Siirtoa Elintarviketurvallisuusvirastoon puoltaa se, että virastolla on valmis organisaatio suurten teurastamoiden lihantarkastusta ja siihen liittyvää valvontaa varten. Virastolla on myös laaja ja monialainen asiantuntemus lihantarkastuksen tukena. Lisäksi neljä teurastamoaluetta ovat osoittautuneet toimiviksi ja edesauttaneet lihantarkastus- ja valvontakäytäntöjen yhtenäistämistä. Pienteurastamot ja riistan käsittelylaitokset voidaan liittää olemassa oleviin teurastamoalueisiin ja tarvittaessa alueita voidaan muuttaa. Selvityshenkilön arvion mukaan pienteurastamojen ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuksen lisääminen osaksi Elintarviketurvallisuusviraston olemassa olevaa organisaatiota on suhteellisen pieni muutos, joka voidaan toteuttaa suunnitellussa aikataulussa, 1.9.2011 mennessä.
Valtiovarainministeriön on asettanut Alue-hallinnon uudistamisen seurantatyöryhmän (VM190:00/2009), jonka yhtenä tehtävänä on selvittää aluehallintouudistuksen ulkopuolelle jääneistä organisaatioista tai niille kuu-luvista viranomaistehtävistä ja niiden kytkemisestä osaksi aluehallinto-organisaatiota. Vaikka lihantarkastuksen siirtäminen jonkin aluehallintoviraston vastuulle voisi olla eräs aluehallinnon erityistehtävistä, olisi lihantarkastuksen järjestäminen teurastamoissa, pien-teurastamoissa ja riistan käsittelylaitoksissa merkittävä uusi tehtävä, joka pitäisi luoda aluehallintovirastoon. Valvonnan yhdenmukaisuuden takaamiseksi toiminta tulisi keskittää yhteen aluehallintovirastoon. Lihantarkastushenkilöstö työskentelisi muualla kuin aluehallintoviraston toimipisteissä. Se poikkeaisi täysin aluehallintovirastojen muusta toiminnasta. Selvityshenkilön arvion mukaan näitä muutoksia ei voitaisi toteuttaa suunnitellussa aikataulussa, 1.9.2011 mennessä.
Elintarviketurvallisuusvirasto voisi järjestää pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuksen usealla tavalla riippuen muun muassa laitoksen sijaintipaikasta. Suurten teurastamoiden lähellä olevien pien-teurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten valvonnassa voitaisiin mahdollisesti käyttää Elintarviketurvallisuusviraston palveluksessa olevaa tarkastushenkilökuntaa. Virasto voisi myös sopia kunnan kanssa siitä, että kunta hoitaa valtion tehtäväksi elintarvikelain tai sen nojalla säädetyn lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan tai määrätä yksityis-eläinlääkäreitä osa-aikaisiksi tarkastuseläin-lääkäreiksi. Lisäksi eläinlääkintähuoltolakia (765/2009) ehdotetaan muutettavaksi siten, että valvontaeläinlääkäreiden valtion korvaamiin tehtäviin sisältyisi myös elintarvike-lain mukaisia tehtäviä. Tämä antaisi yhden lisävaihtoehdon pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuksen järjestämiseen. Kun Elintarviketurvallisuusvirasto tekee ratkaisuja pienteurastamojen ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuksen järjestämisestä, sen tulisi kuulla asianomaista alue-hallintovirastoa, jotta järjestelyt voitaisiin sovittaa eläinlääkintähuoltolain tarkoittamaan alueelliseen suunnitteluun.
Luonnonvaraisen riistan liha
Laista ehdotetaan poistettavaksi niin sanottu lahtivajaa koskeva 43 §:n 3 kohta. Jatkossa luonnonvaraisen riistan lihantarkastus olisi tehtävä hyväksytyssä laitoksessa eli riistan käsittelylaitoksessa, teurastamossa (mukaan lukien pienteurastamot) tai poroteurastamossa, joista lihaa saa toimittaa muihin hyväksyttyihin laitoksiin kuten leikkaamoihin ja lihavalmistelaitoksiin. Luonnonvaraisen riistan lihaa raaka-aineenaan käyttävät lihavalmiste-laitokset eivät siten enää jatkossa saisi vastaanottaa lihaa lahtivajoista. Tälle lahtivaja-käytännöstä luopumiselle lihantarkastuksen osalta esitettäisiin kahden vuoden siirtymäaikaa. Ehdotuksella saatettaisiin lainsäädäntö vastaamaan EU-lainsäädännön vaatimuksia.
Tällä hetkellä luonnonvaraisen riistan teurastamiseen hyväksyttyjä laitoksia on Suomessa 18 ja niitä tarvittaisiin lisää. Olemassa olevia luonnonvaraisen riistan teurastukseen soveltuvia teurastamoja (mukaan lukien pien-teurastamot) ja poroteurastamoja voitaisiin hyväksyttää myös luonnonvaraisen riistan teurastukseen. Riistan käsittelylaitosten vaatimukset täyttäviä lahtivajoja voitaisiin hyväksyttää riistan käsittelylaitoksiksi. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella olisi tarkoitus säätää, että riistan käsittelylaitoksissa voitaisiin sallia myös metsästäjän omaan käyttöön tulevan luonnonvaraisen riistan, jota ei tarkasteta, käsittely rakenteellisella tai ajallisella erottamisella.
Tarkastamattoman luonnonvaraisen riistan lihan käsittely elintarvikehuoneistoissa metsästäjien yksityistilaisuuksissa (niin sanotut hirvipeijaiset) olisi tarkoitus edelleen sallia.
Metsästäjä on voinut toimittaa suoraan kuluttajalle luonnonvaraisen riistan lihaa ilman lihantarkastusta ilmoitusvelvollisesta elintarvikehuoneistosta. Tämä mahdollisuus olisi tarkoitus säilyttää, mutta trikiinialttiilta riistaeläinlajeilta kuten karhu, villisika, hylje, majava, mäyrä ja ilves, voitaisiin vaatia trikiinitutkimus kuluttajien suojaamiseksi. Lisäksi vähittäismyyntiin kuten kauppaan ja ravintolaan on saanut toimittaa metsästettyjen luonnonvaraisten riistalintujen, jänisten ja kanien lihaa ilman lihantarkastusta ilmoitus-velvollisesta elintarvikehuoneistosta. Jatkossa tämä mahdollisuus voitaisiin laajentaa koskemaan myös metsästettyjen luonnonvaraisten hirvieläinten lihaa, jota saisi toimittaa vähittäismyyntiin ilman lihantarkastusta vähäisiä määriä. Tällöin luonnonvaraisten hirvieläinten lihan käsittely voitaisiin tehdä elintarvikelain 13 §:n 3 momentin mukaisissa ilmoitusvelvollisissa elintarvikehuoneistoissa.
Lisäksi metsästäjät saisivat osana alkutuotantoa toimittaa luonnonvaraista riistaa alku-tuotannon tuotteina suoraan kuluttajalle sekä kynimättömiä riistalintuja ja nylkemättömiä jäniksiä ja kaneja paikalliseen vähittäismyyntiin, joka toimittaa tuotteet suoraan kuluttajalle. Tällöin ei vaadittaisi ilmoitusvelvollista elintarvikehuoneistoa eikä lihantarkastusta. Ehdotuksilla hyödynnettäisiin nykyistä paremmin EU-lainsäädännön mahdollistamat joustot.
Lihantarkastus- ja valvontamaksut
Lain 70 §:n 1 momenttiin lisättäisiin mahdollisuus kohtuullistaa pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten maksamia lihantarkastus- ja valvontamaksuja. Lihantarkastuksen julkisoikeudellisia omakustannusarvoon perustuvia maksuja alennettaisiin enintään 600 000 eurolla/vuosi, mikä merkitsisi lihan-tarkastuskustannusten selvää laskua nykyisestä. Elinkeinolta perittävät lihantarkastus-maksut määritettäisiin maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista. Lihan-tarkastuksen Elintarviketurvallisuusvirastolle siirron myötä pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten toimijoilta perittävien lihantarkastusmaksujen perusteet yhdenmukaistuisivat. Pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastusmaksujen ehdotetaan perustuvan tuntiveloitukseen. Maksut tasattaisiin toimijoiden kesken, kuten poron lihantarkastusmaksujen osalta tehdään.
Ravintolisiä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Voimassa olevan Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (266/2008) mukaisesti Elintarviketurvallisuusvirasto perii ravintolisäilmoituksen vastaanottamisesta 52 euron suuruisen maksun.
Elintarvikehuoneiston ilmoittaminen ja laitoshyväksymisen hakeminen sekä ilmoittaminen alkutuotantopaikasta
Ehdotettujen muutosten jälkeen korkeariskisempää toimintaa harjoittavilla elintarvikealan toimijoilla säilyisi nykyisen kaltainen elintarvikehuoneiston hyväksymisvelvoite. Näiden toimijoiden kohdalla ehdotetuilla muutoksilla ei olisi taloudellista vaikutusta. Vuonna 2008 tällaisia elintarvikehuoneistoja oli Suomessa 1 213. Nämä elintarvikehuoneistot kuitenkin kattavat suurimman osan elintarvikkeiden teollisesta tuotannosta maassamme.
Loput elintarvikehuoneistot, joita ehdotettujen muutosten myötä koskisi ainoastaan ilmoitusvelvollisuus, saisivat hyväksymis-velvoitteesta johtuvan hallinnollisen taakan poistumisesta taloudellista etua, vaikka elin-tarvikehuoneiston ilmoituksen käsittelystä perittäisiin maksu, jonka suuruudesta päätettäisiin kunnan hyväksymässä taksassa. Ruotsissa vastaavan ilmoituksen käsittelystä peritään 1000 kruunun maksu eli noin 100 euroa. Käsittelymaksua ei olisi tarkoitus periä sellaisista ilmoituksista joihin ei liity toiminnan olennaista muutosta, kuten oikaisupyynnöt sekä tiedot toimijan vaihtumisesta tai toiminnan lopettamisesta. Elintarvikehuoneistoista muutoksen piiriin kuuluvat vuoden 2008 valvontatilastojen mukaan suurimpina ryhminä erilaiset tarjoilupaikat (noin 30 000) sekä myyntipaikat (noin 12 000, joista noin 3 000 ruokakauppoja). Taloudellinen hyöty kohdistuisi ehdotettujen muutosten voimaantulon jälkeen perustettaviin elintarvikehuoneistoihin, joiden perustamiseen liittyvä hallinnollinen taakka kevenee tuntuvasti. Maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2010 teettämän selvityksen mukaan hyväksymismenettelystä luopumisen välitön ja käsittelymaksuista riippumaton rahallinen hyöty Suomen elin-tarvikesektorille olisi 2,2 miljoonaa euroa vuodessa. Pienyritysten harjoittaman toiminnan terveysriskien suhteellisesta vähyydestä johtuen ehdotettujen muutosten aikaansaama taloudellinen hyöty tulee painottumaan pk-sektorille.
Alkutuotannon toimijan ei ehdotettujen muutosten jälkeen tarvitsisi tehdä ilmoitusta elintarvikehuoneistosta silloin, kun hän luovuttaa vähäisiä määriä tuottamiaan alkutuotannon tuotteita suoraan kuluttajalle taikka toimittaa näitä paikalliseen vähittäismyyntiin. Tällaisen toimijan hallinnollinen taakka kevenisi, kun hän pitkälti selviäisi yhdellä, 22 §:n mukaisella alkutuotantopaikkailmoituksella. Myös yksityishenkilön ja esimerkiksi seurojen toiminta helpottuisi, kun ne, toiminnan ollessa vähäistä, vapautettaisiin 13 ja 22 §:ien mukaisten ilmoitusten laatimisesta.
Ehdotetun entistä kevyemmän byrokratian ansiosta sekä toimijoiden että yksityishenkilöiden halukkuus alkutuotannon tuotteiden suoramyyntiin saattaa kasvaa, millä puolestaan olisi ansiotuloja kasvattava vaikutus.
Omavalvontavelvoite
Omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä luopumisen taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Aloittaville elintarvikeyrityksille omavalvontasuunnitelman hyväksymisestä luopuminen todennäköisesti merkitsisi toiminnan aloituskynnyksen madaltumista nykyisestä. Toisaalta kunnan elintarvike-valvontaviranomaiset eivät enää osallistuisi nykyisessä laajuudessa omavalvontasuunnitelmien kehittämiseen. Omavalvonnan suunnittelu on elintarvikealan toimijan omalla vastuulla. Jollei tarjolla ole riittävän hyviä toimialan malleja, toimija voisi joutua turvautumaan ulkopuolisen konsultin apuun saadakseen aikaan omavalvontajärjestelmän, joka riittävän laajasti kattaa ja torjuu huoneistossa harjoitettavan toiminnan mahdolliset riskit.
Keskeinen tehtävä omavalvonnan kehittämisessä nykyistä toimivammaksi on myös elintarvikesektorilla, jonka vastuulla on eri toimialojen hyvän käytännön oppaiden tekeminen. Yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kannustettava elintarvikealan toimijoita laatimaan kansallisia oppaita hygieniaa ja HACCP-periaatteiden soveltamista koskevista hyvistä käytännöistä. Jäsenvaltioiden on kannustettava sekä kansallisten että unionin oppaiden levittämistä ja käyttöä. Oppaiden käyttö on kuitenkin elintarvikealan toimijoille vapaaehtoista. Suomessa tällaisia oppaita on laadittu ainoastaan muutamia eikä näitä oppaita ole juurikaan päivitetty. Oppaiden nykyinen määrä on liian pieni, jotta ne voisivat muodostaa sen omavalvonta- ja hygieniaohjeistuksen selkärangan, joiksi ne on EU-lainsäädännössä tarkoitettu. Ilman soveltuvia hyvän käytännön oppaita elintarvikealan toimijat joutuvat kehittämään toimintansa riskinhallinnan itse. Myös paikallinen elin-tarvikevalvonta hyötyisi useammasta Elin-tarviketurvallisuusviraston arvioimasta hyvän käytännön oppaasta, jotka tarjoaisivat helposti sovellettavan mallin voimassa olevan elintarvikevalvontasuunnitelman mukaisten valvontakohteiden vaatimustasosta. Tanskassa ja Ruotsissa kansallisten elintarvikevalvontaviranomaisten arvioimia oppaita on tällä hetkellä kummassakin maassa noin 30.
Lihantarkastus- ja valvontamaksut
Elinkeinolta perittävät lihantarkastusmaksut määritettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella Elintarviketurvallisuusviraston maksullisista suoritteista. Lihantarkastuksen julkisoikeudellisia omakustannusarvoon perustuvia maksuja alennettaisiin enintään 600 000 eurolla/vuosi. Pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastusmaksujen ehdotetaan perustuvan tuntiveloitukseen.
Lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta perittävään maksuun vaikuttaa käyntien määrä, tarkastukseen ja matkaan käytetty aika ja matkan pituus. Jos tarkastus-kertoja olisi noin 5 200 vuodessa, yhden tarkastuskäynnin aika keskimäärin 2,5 tuntia, matkan pituus keskimäärin 40 km ja tarkastuseläinlääkärin tuntiveloitus 40 euroa, kustannukset olisivat yhteensä 870 000 euroa. Budjettirahoituksen osuus olisi 600 000 euroa, jolloin elinkeinolta jäisi perittäväksi lihantarkastusmaksuina 270 100 euroa. Pien-teurastamojen ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastusmaksu olisi tällöin noin 21 euroa/tunti.
Pienteurastamoissa teurastetaan eläinyksiköitä 15 500 ja EU-vähimmäismaksu on keskimäärin 5 euroa eläinyksikköä kohden. Kerättävä EU-vähimmäismaksu olisi 77 500 euroa eli 5,96 €/tunti. Toimijoilta perittävä maksu noin 21 euroa/tunti, olisi 3,5-kertainen EU-vähimmäismaksuun verrattuna, mikä tarkoittaisi lihantarkastusmaksujen huomattavaa alenemista keskimääräisiin kunnissa perittyihin maksuihin (45 euroa/tunti) verrattuna. Vaikka pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten maksut alenisivat 3,5-kertaisiksi EU-vähimmäismaksuun verrattuna, olisivat ne vieläkin jonkin verran korkeampia kuin suurten teurastamoiden keskimääräiset maksut.
Pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten toimijoilta perittävien lihantarkastus-maksujen perusteet yhdenmukaistuisivat, kun lihantarkastus siirrettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastolle. Edellä esitetyssä laskelmassa myös matkakustannukset on tasattu toimijoiden kesken. Näiden pientoimijoiden lihantarkastusmaksuja voidaan kohtuullistaa valtion rahoituksella.
Luonnonvaraisen riistan liha
Luonnonvaraisen riistan lihantarkastus siirtyisi kokonaan hyväksyttyihin laitoksiin, eikä niin sanotuissa lahtivajoissa enää tarkastettaisi lihaa. Tähän annettaisiin kahden vuoden siirtymäaika. Taloudelliset vaikutukset eivät arviolta olisi kovin merkittäviä. Olemassa olevia teurastamoja (mukaan lukien pien-teurastamot) ja poroteurastamoja voitaisiin hyväksyttää myös luonnonvaraiselle riistalle ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Osa niin sanotuista lahtivajoista olisi hyväksyttävissä riistan käsittelylaitoksiksi vähäisin muutoksin. Riistan käsittelylaitoksissa olisi tarkoitus sallia myös metsästäjän omaan käyttöön tulevan tarkastamattoman riistan lihan käsittely ajallisella tai rakenteellisella erottamisella.
Lihavalmistelaitosten kotimaisen luonnon-varaisen riistan lihan raaka-aineen saanti voisi vaikeutua nykyiseen tilanteeseen verrattuna ainakin tilapäisesti, mutta jo tällä hetkellä ne käyttävät raaka-aineenaan myös ulkomaista luonnonvaraisen riistan lihaa.
Metsästäjät käyttävät valtaosan luonnonvaraisen riistan lihasta itse. Luonnonvaraisten hirvieläinten lihan vähäisten määrien vapauttaminen vähittäismyyntiin (kaupat ja ravintolat) ilman lihantarkastusta voisi lisätä kotimaisen riistanlihan saatavuutta markkinoilla julkisen riistakonsernin strategian tavoitteiden mukaisesti ja samalla antaa metsästäjille lisätuloja. Samoin luonnonvaraisen riistan toimittaminen alkutuotannon tuotteina suoraan kuluttajalle ja lintujen, jänisten ja kanien toimittaminen alkutuotannon tuotteina myös vähittäismyyntiin osana alkutuotantoa voisi osaltaan lisätä kotimaisen riistanlihan saatavuutta ja antaa metsästäjille lisätuloja.
Jatkossa myös ilmoitusvelvollisissa elin-tarvikehuoneistoissa toimivilta metsästäjiltä vaadittaisiin hygieniaosaamisen osoittaminen joko niin sanotulla hygieniapassilla tai eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen mukaisen metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutuksen suorittamisella. Riistan käsittelylaitoksessa työskenteleviltä vaadittaisiin hygieniaosaamisen osoittaminen niin sanotulla hygieniapassilla. Näistä tulisi kustannuksia, mutta hygieniaosaamista edellytettäisiin kuitenkin vasta yhteensä kolmen kuu-kauden työskentelyn jälkeen ja tähän annettaisiin lisäksi kolmen vuoden siirtymäaika.
Elintarvikelainsäädännön ja -valvonnan riskiperusteisuus
Riskiperusteisuutta on jo tähänkin asti korostettu muun muassa valtakunnallisessa elintarvikevalvontaohjelmassa. Valvonnan kohdentaminen entistä riskiperusteisemmaksi kohdistaisi valvonnan voimavaroja tarkoituksenmukaisesti ja lisäisi viranomaisten tuottavuutta.
Ravintolisiä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Ravintolisiä koskeva ilmoitusvelvollisuus sisältyy voimassa olevaan maa- ja metsätalousministeriön asetukseen. Näin ollen ilmoitusvelvollisuutta koskevan säännöksen lisääminen ei toisi Elintarviketurvallisuusvirastolle uusia tehtäviä.
Elintarvikehuoneiston ilmoittaminen ja laitoshyväksymisen hakeminen
Elintarvikehuoneiston ilmoituksen käsittelyn olisi tarkoitus olla lyhyt prosessi, jonka tuloksena olisi valvontakohteen alustava riskiluokitus ja kirjaaminen Elintarviketurvallisuusviraston ylläpitämään KUTI-valvontakohdetietokantaan sekä tiedottaminen käsittelystä ilmoituksen lähettäjälle. Ilmoituksen käsittelystä valvontaviranomainen ei tekisi päätöstä, eikä se näin ollen olisi valituskelpoinen. Elintarvikehuoneistoilmoituksen perusteella viranomainen saisi sen informaation, jonka mukaan kunnan valvonta-suunnitelman mukaisesti määräytyisi kohteen alustava valvontatiheys. Ilmoituksen käsittelyn jälkeen elintarvikehuoneiston valvonta olisi osa suunnitelmallista elintarvikevalvontaa. Kohteen ensimmäisen valvontakäynnin yhteydessä vahvistettaisiin kohteen riski-luokka ja tähän kiinteästi liittyvä valvontatiheys. Ehdotetut elintarvikevalvonnan muutokset, erityisesti valvontatietojen julkistaminen, edellyttävät useampia ja tehokkaampia valvontakäyntejä, joiden rasittavuus toimijalle pitkälti määräytyisi elintarvikehuoneiston omavalvonnan toimivuuden pohjalta.
Omavalvontavelvoite
Suurimmassa osassa elintarvikehuoneistoja tukijärjestelmässä kuvatut hyvän hygienian käytännöt sekä näiden toteuttamisessa havaittujen poikkeamatilanteiden kuvaaminen muodostavat toimivan omavalvonnan perustan. Mikäli omavalvontaa on tarpeen tästä perustasosta laajentaa, sen tulee perustua ensisijaisesti toimijan havaitsemiin riskinhallinnan aukkoihin. Valvontaviranomaisten vaatimuksesta lisätyt omavalvontavelvoitteet ovat toistuvasti osoittautuneet käytännössä toimimattomaksi ratkaisuksi.
Valvontatietojen julkistaminen
Elintarvikelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elintarvikealan toimija velvoitettaisiin julkistamaan valvontaviranomaisen antama tarkastuksesta kertova asiakirja tai todistus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä.
Valvontatietojen julkistaminen on Tanskasta saatujen kokemusten pohjalta kohentanut elintarvikevalvonnan toiminnallisuutta huomattavasti. Toiminnan julkisuus on lisännyt kuluttajien luottamusta elintarvikevalvontaan. Myös elintarvikealan toimijat näkevät järjestelmän mahdollisuutena erottua kilpailijoistaan myönteisessä valossa. Kohdekohtaisten valvontatietojen julkistaminen asettaa kuitenkin myös paineita viranomaistoimenpiteiden yhdenmukaisuudelle ja vertailukelpoisuudelle. Tilannetta voidaan helpottaa aiempaa yksityiskohtaisemmalla ohjeistuksella sekä sähköisten arviointimallien lisäämisellä.
Osaamistestaajaoikeuksien peruuttaminen
Valvonnan tehostamiseksi elintarvikelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Elintarviketurvallisuusvirastolle annettaisiin mahdollisuus peruuttaa osaamistestaajan osaamistestaajaoikeuksia valvontatoimien ajaksi taikka peruuttaa oikeuksia painavasta, terveysvaaraa aiheuttavasta syystä ilman asetettua määräaikaa. Lainkohdan tiukentaminen mahdollistaisi tehokkaat valvontatoimenpiteet tilanteissa, jossa osaamistestaaja käyttää ase-maansa väärin omaksi hyödykseen tai rikkoo muutoin olennaisesti testaamistoimintaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä.
Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta
Pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan siirtyminen kuntien tehtävästä Elintarviketurvallisuusviraston tehtäväksi merkitsee valtion tehtävien lisääntymistä jonkin verran. Noin 60 laitoksen lihantarkastukseen ja valvontaan arvioidaan tarvittavan noin 6 henkilötyövuotta vuodessa. Tarkoitus on, että lihantarkastus ja valvonta voitaisiin hoitaa olemassa olevilla Elintarviketurvallisuusviraston, aluehallintovirastojen ja kunnan valvontaviranomaisten resursseilla.
Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalous-ministeriössä.
Maa- ja metsätalousministeriö järjesti elin-tarvikelain uudistamista koskevan keskustelutilaisuuden 18.3.2010. Tilaisuuteen kutsuttiin valvontaviranomaisten, elintarviketeollisuuden ja -kaupan sekä muiden keskeisten sidosryhmien edustajia.
Esityksestä on pyydetty 21.5.2010 lausunto seuraavilta tahoilta: työ- ja elinkeinoministeriö, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, maa- ja metsä-talousministeriön osastot ja yksiköt, puolustusvoimat/pääesikunta, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Tullihallitus/tullilaboratorio, aluehallintovirastot, Kuntaliitto, Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Espoon kaupunki, Tampereen kaupunki, Rauman kansanterveystyö kuntayhtymä, FINAS-akkreditointipalvelu, Elintarviketeollisuusliitto ry, Päivittäistavarakauppa ry, Matkailu- ja ravintolapalvelut MARA ry, Luontaistuotealan keskusliitto, Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestö, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf,, Luomuliitto ry, Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK, Metsästäjäin Keskusjärjestö, Suomen Lihanjalostajat ry, Suomen Siipikarjaliitto, Paliskuntain yhdistys, Poronlihan pienjalostajien ja suoramyyjien yhdistys, Kalatalouden keskusliitto, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry, Suomen Kalankasvattajaliitto, Suomen Kala-kauppiasliitto ry, Maitohygienialiitto, Suomen Meijeriyhdistys ry, Suomen Kanan-munapakkaamoiden yhdistys ry, Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML, Kotimaiset kasvikset ry, Arktiset aromit ry, Suomen Pakkausyhdistys, Elintarvikealan Kuljetus-yrittäjät ry, Suomen Kuluttajaliitto ry, Kuluttajat-Konsumenterna ry, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL ry, Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiede-kunta, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen tarkastuseläinlääkäriyhdistys, Eläinlääkäri-hygieenikkojen yhdistys ry, Ympäristö- ja terveysalan tekniset, Ruoka-Suomi ja Suomen liikunta ja urheilu SLU.
Lausunnonantajat suhtautuivat myönteisesti ehdotukseen elintarvikelainsäädännön ja valvonnan riskiperusteisuuden aiempaa selkeämpään kirjaamiseen lakiin. Suurin osa lausunnon antajista piti ehdotettua elintarvikehuoneistojen valvonnan painopisteen siirtämistä jälkivalvontaan tarkoituksenmukaisena uudistuksena, joka mahdollistaisi elin-tarvikevalvonnan kohdentamisen riskiperus-teisesti. Eräät lausunnonantajat esittivät kuitenkin huolensa siitä, miten painopisteen siirtäminen jälkivalvontaan vaikuttaa elintarviketurvallisuuteen. Lausunnoissa tuotiin myös esille, että siirtyminen elintarvikehuoneistojen hyväksymisestä ilmoitusmenettelyyn vaikuttaisi kuntien maksukertymiin. Lähes kaikki lausunnonantajat kannattivat oma-valvontasuunnitelmien hyväksymisvelvoitteen poistamista.
Ehdotukseen, jonka mukaan elinelintarvikkeiden vähittäismyyntiä harjoittavan toimijan olisi julkistettava valvontaviranomaisen antama tarkastuskertomus, suhtauduttiin lähtökohtaisesti myönteisesti. Eräät lausunnonantajat kuitenkin esittivät, että velvoite tulisi laajentaa koskemaan kaikkia elintarvikealan toimijoita.
Ehdotukseen lahtivajakäytännön lopettamisesta suhtauduttiin lausunnoissa myönteisesti. Sen sijaan ehdotukseen, jonka mukaan metsästettyjen luonnonvaraisten hirvieläinten lihaa saisi toimittaa vähittäismyyntiin ilman lihantarkastusta, suhtauduttiin monissa lausunnoissa kielteisesti. Tarkastamattoman lihan toimittamisen vähittäismyymälöihin ja ravintoloihin katsottiin olevan riski elintarviketurvallisuudelle.
Esitystä on käsitelty elintarvikeneuvottelu-kunnassa sekä sen alaisissa asiantuntijaryhmissä.
Maa- ja metsätalousministeriö tilasi 30.9.2010 erillisen selvityksen siitä, mille valtion viranomaiselle pienteurastamojen ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastus tulisi siirtää. Selvitys luovutettiin ministeriölle 12.11.2010. Selvityshenkilö suositteli lihan-tarkastuksen ja valvonnan siirtämistä Elintarviketurvallisuusvirastolle, koska virastolla on jo valmis organisaatio ja laaja-alainen asian-tuntemus suurten teurastamoiden lihantarkastukseen ja valvontaan. Pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten hyväksyminen pystyttäisiin siirtämään kunnilta Elintarviketurvallisuusvirastolle suunnitellussa aikataulussa 1.9.2011 mennessä.
Perustuen ensimmäisellä lausuntokierroksella esitettyihin parannusehdotuksiin sekä päätöksestä liittää lihantarkastuksen uudistaminen valmisteilla olevaan lakiesitykseen, valmistui esityksestä uusi versio 22.10.2010. Esityksestä pyydettiin lausunto seuraavilta tahoilta: valtiovarainministeriö, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riista- sekä maatalousosastot ja talousyksikkö, puolustusvoimat/pääesikunta, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Tullihallitus/tullilaboratorio, aluehallintovirastot, Kuntaliitto, Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Espoon kaupunki, Tampereen kaupunki, Tuusulan kunta, Elintarviketeollisuus-liitto ry, Päivittäistavarakauppa ry, Matkailu- ja ravintolapalvelut MARA ry, ENK-Pk-elintarvikealan asiantuntijaryhmä, Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestö, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf,, Luomuliitto ry, Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK, Lihakeskusliitto ry, Metsästäjäin Keskusjärjestö, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen Lihanjalostajat ry, Suomen Siipikarjaliitto, Paliskuntain yhdistys, Poronlihan pienjalostajien ja suoramyyjien yhdistys, Kalatalouden keskusliitto, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry, Suomen Kalankasvattajaliitto, Suomen Kala-kauppiasliitto ry, Suomen Meijeriyhdistys ry, Suomen Kananmunapakkaamoiden yhdistys ry, Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML, Kotimaiset kasvikset ry, Arktiset aromit ry, Suomen Pakkausyhdistys, Suomen Terveys-tuotekauppiaiden Liitto, Elintarvikealan Kuljetusyrittäjät ry, Suomen Kuluttajaliitto ry, Kuluttajat-Konsumenterna ry, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL ry, Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen tarkastuseläinlääkäriyhdistys, Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry, Ympäristö- ja terveysalan tekniset, Ruoka-Suomi ja Suomen kunnaneläinlääkäriliitto.
Lausunnonantajilta pyydettiin ensisijaisesti lausuntoja niistä pykälistä jotka olivat muuttuneet kokonaan aikaisemmasta muutosesityksestä tai jotka olivat kokonaan uusia. Lausunnonantajat suhtautuivat edelleen myönteisesti lakiesityksen pohjana olevaan elintarvikevalvonnan riskiperusteisuuden lisäämiseen sekä toimijoiden hallinnollisen taakan vähentämiseen. Eräissä lausunnoissa tuotiin kuitenkin esiin jo edellisellä lausuntokierroksella esitetyt huolet siitä, että elintarvikevalvonnan painopisteen siirtyessä jälkivalvontaan saattavat tietyt elintarvikehuoneistojen ennakkohyväksymiseen läheisesti liittyvät ja tehokkaiksi havaitut valvontakäytännöt heikentyä nykytilanteeseen verrattuna.
Missään lausunnossa ei vastustettu lihan-tarkastuksen siirtämistä kokonaisuudessaan valtion hoidettavaksi. Enemmistö lausunnoista asettui valtiollisen lihantarkastuksen järjestämisen osalta sen vaihtoehdon taakse, jonka mukaan tehtävästä huolehtisi jatkossa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Tätä kannattivat myös eräät aluehallintovirastot, jotka näkivät liian vaativana lihantarkastuksen siirtämisen aluehallintovirastojen vastuulle lakiesityksen edellyttämässä aikataulussa. Muutamissa lausunnoissa kannatettiin kuitenkin myös sitä vaihtoehtoa, jossa lihan-tarkastuksen järjestäminen olisi jatkossa aluehallintovirastojen vastuulla.
Toisella lausuntokierroksella ehdotettiin myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden sisämarkkinakaupan valvonnan (ensisaapumisvalvonta) siirtämistä valtiolta kunnille. Ehdotukseen suhtauduttiin yleisesti ottaen myönteisesti lukuun ottamatta Elintarvike-turvallisuusvirastoa. Asia päätettiin kuitenkin jättää pois lakiehdotuksesta lisäselvitysten takia.
3 §. Euroopan unionin lainsäädäntö. Elin-tarvikelain 3 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 16—19 kohta, joissa mainittaisiin lisäaine-asetus, aromiasetus, elintarvike-entsyymisasetus sekä hyväksymismenettely-asetus niiden asetusten joukossa, joiden valvontaan sovelletaan elintarvikelakia.
4 §. Soveltamisalan rajoitukset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Säännöksen mukaan lain elintarvikealan toimijan velvoitteita koskevaa 3 lukua ei sovellettaisi 13 §:n 5 momentissa ja 22 §:n 4 momentissa tarkoitettuun toimintaan.
Lain 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtia vastaavaa toimintaa, joka olisi kokonaan rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle, olisi yksityishenkilön itse tuottaman alkutuotannon tuotteen tai valmistaman elintarvikkeen luovuttaminen vähäisessä määrin toiseen yksityistalouteen siellä käytettäväksi. Kyseessä voisi olla esimerkiksi kalan tai jäniksen antaminen lahjaksi naapurille.
6 §. Määritelmät. Elintarvikelain 6 §:n 1 momenttiin ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi 19 kohta (tilapäinen elintarvikkeiden myynti). Myös kohta 21 (pienteurastamo) ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomina. Kohdan 22 määritelmää (poroteurastamo) muutettaisiin siten, että poroteurastamossa voitaisiin teurastaa porojen lisäksi pieniä määriä muita eläimiä ilman, että poroteurastamoa tarvitsisi hyväksyä kohdan 23 tarkoittamaksi teurastamoksi tai riistan käsittelylaitokseksi. Kohdan 23 määritelmä (teurastamo) muutettaisiin siten, että teurastamo kattaisi myös pieniä määriä teurastavat teurastamot eli entiset kohdan 21 mukaiset pienteurastamot.
6 a §. Riskien huomioon ottaminen. Elin-tarvikelakiin ehdotetaan otettavaksi uusi 6 a pykälä, jossa säädettäisiin elintarvikelainsäädännön ja valvonnan riskiperusteisuudesta. Elintarvikelaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä säädettyjä velvoitteita toimeenpantaessa ja valvottaessa olisi otettava huomioon elintarvikealan toimijan harjoittaman toiminnan luonne ja laajuus sekä muut elin-tarvikkeeseen liittyvät elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajansuojaan vaikuttavat seikat. Riskiperusteisuutta sovellettaisiin siinä laajuudessa kuin se kyseessä olevan lainsäädännön osalta on mahdollista. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos esimerkiksi jollekin elintarvikkeen ominaisuudelle olisi säädetty sitova raja-arvo, siitä ei voitaisi poiketa riskiperusteisesti, ellei tästä olisi nimenomaan erikseen säädetty. Toimijan harjoittamalla omavalvonnalla on myös vaikutusta valvontakohteesta aiheutuvaan riskiin. Omavalvonnan merkitys otettaisiin huomioon lain 48 §:n mukaisessa valvontasuunnitelmassa arvioitaessa kohteen tarkastustiheyttä sekä tarkastusten sisältöä.
8 §. Eräitä elintarvikkeita koskevat vaatimukset. Elintarvikelain 8 §:n 1 momentissa säädetään elintarvikkeiden ravitsemuksellisesta täydentämisestä. Säännös vastaisi voi-massa olevan lain 8 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ravintolisiä valmistavan, valmistuttavan ja maahan tuovan elintarvikealan toimijan velvollisuudesta tehdä ravintolisiä koskeva ilmoitus Elintarviketurvallisuusvirastolle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 78/2010 mukaan ilmoitus tulee tehdä myös, kun tuote poistuu markkinoilta. Tämä vaatimus ei perustu ravintolisädirektiiviin eikä sitä esitetä sisällytettäväksi lakiin. Tarkempia säännöksiä ilmoituksen tekemisestä annettaisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin uus-elintarvikkeiden ja 4 momentissa muunto-geenisten elintarvikkeiden markkinoille saattamiseen sovellettavista menettelyistä. Säännökset vastaisivat voimassa olevan lain 8 §:n 3 ja 4 momentin säännöksiä.
11 §. Elintarvikkeiden käsittelyä, säilytystä ja kuljetusta koskevat vaatimukset. Pääsään-töisesti kaikissa hyväksytyissä elintarvike-huoneistoissa käsiteltävän lihan tulee olla tarkastettua. Poikkeuksena tähän on vähittäismyyntiin toimitettavat luonnonvaraiset jänikset, kanit ja linnut sekä metsästäjien järjestämissä yksityistilaisuuksissa käsiteltävä liha. Elintarvikelain 13 §:ään ehdotettuihin muutoksiin liittyen lain 11 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että poistetaan maininta lihantarkastusvelvoitteesta ja siihen liittyvistä poikkeuksista. Lihantarkastusta koskeva yleinen velvoite säilyisi edelleen voimassa. Lain 43 §:n 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi tältä osin. Lihan-tarkastusvelvoitetta koskevista poikkeuksista säädettäisiin tarkemmin muuttamalla lihan-tarkastuksesta annettua maa- ja metsätalous-ministeriön asetusta 38/EEO/2006.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siitä käy nykyistä selvemmin ilmi, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä myös elintarvikkeiden lämpötiloista.
13 §. Ilmoittaminen elintarvikehuoneistosta ja laitoshyväksymisen hakeminen. Elintarvikelain 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi siitä, missä tapauksissa elintarvikehuoneistosta on tehtävä ilmoitus tai haettava huoneistolle hyväksymistä. Elintarvikealan toimijan tulisi 1 momentin mukaan pääsääntöisesti tehdä elin-tarvikehuoneistosta ilmoitus ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista.
Poikkeuksena tästä todettaisiin 2 momentissa, että toimijan olisi haettava huoneiston hyväksymistä laitokseksi silloin, kun unioni-lainsäädäntö hyväksymistä edellyttää. Elin-tarvikehuoneiston hyväksyntä vaadittaisiin elämistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsitteleviltä elintarvikehuoneistoilta tietyin poikkeuksin, joihin unionilain-säädäntö antaa mahdollisuuden. Nämä poikkeukset koskisivat eläimistä saatavien elin-tarvikkeiden hygienia-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa mainittuja toimijoita, kuten ainoastaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden kuljetusta harjoittavia toimijoita tai toimijoita, jotka käsittelevät tuotteita, joille ei mainitussa asetuksessa ole säädetty erityisiä hygieniavaatimuksia, kuten hunaja.
Pykälän 1 momentin mukaan kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta olisi tehtävä 14 §:ssä tarkemmin määritellylle valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Hyväksymistä olisi 2 momentin mukaan haettava 15 §:ssä määritellyltä viranomaiselta. Ilmoitus ja hyväksymishakemus voidaan tehdä sähköisesti sen mukaisesti kuin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetussa laissa (13/2003) säädetään.
Pykälän 3 momentin mukaan elintarvike-turvallisuusriskeiltään vähäisestä toiminnasta olisi tehtävä 1 momentin mukainen ilmoitus. Elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäistä toimintaa olisivat seuraavat toiminnot siten ja siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettäisiin:
1) eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan alakohtien d ja e mukainen toiminta (tilalla teurastettujen jäniseläinten ja siipikarjan lihan luovuttaminen suoraan kuluttajalle, luonnonvaraisen riistan lihan luovuttaminen suoraan kuluttajalle tai luonnonvaraisten riistalintujen, jänisten, kanien tai hirvieläinten lihan toimittaminen paikalliseen vähittäismyyntiin);
2) toiminta, jolle on myönnetty mukautuksia unionilainsäädännön vaatimuksista, kuten poronhoitoalueella tapahtuvat poron teurastus ja sen lihan käsittely suoramyyntiä varten ja poron kuivalihan perinteinen valmistus alkutuotantopaikalla; ja
3) alkutuotannon toimijan harjoittama elin-tarviketurvallisuusriskeiltään vähäinen eläimistä saatavien tuotteiden käsittely, mukaan lukien jatkojalostus, alkutuotantopaikalla, kuten jalostettujen kalastustuotteiden ja maitotuotteiden valmistus.
Pykälän 4 momentin mukaan ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen toiminnan edellytyksenä olisi, että elintarvikehuoneisto on 10 §:n ja sen nojalla säädettyjen vaatimusten mukainen. Säännös koskisi sekä 1 että 3 momentissa tarkoitettuja elintarvikehuoneistoja. Sama vaatimus olisi laitokseksi hyväksymisen edellytyksenä. Ilmoitettujen huoneistojen vaatimustenmukaisuutta arvioitaisiin jälki-valvonnassa.
Pykälän 5 momentti koskisi elintarvikealan toimintaa, jota ei harjoiteta ammattimaisesti eikä laajamittaisesti. Tällaiseen toimintaan ei Euroopan komission antaman ohjeen mukaan sovelleta unionin hygienialainsäädäntöä. Ammattimaiseksi toiminnaksi tai elinkeinon harjoittamiseksi ei katsottaisi esimerkiksi koulujen myyjäisiä, harrastekerhojen järjestämää elintarvikkeiden myyntiä tai yksityis-henkilöiden kotonaan valmistamien elintarvikkeiden myyntiä, joka ei ole jatkuvaa eikä säännöllistä. Myytävien elintarvikkeiden määrän tulisi olla vähäinen. Myöskään elin-tarvikkeiden vähäinen myynti tai tarjoilu muun elinkeinotoiminnan yhteydessä, kuten esimerkiksi kampaamossa tai lahjatavara-kaupassa, ei edellyttäisi elintarvikehuoneistosta ilmoittamista. Pykälän 5 momentin säännöksen mukaan elintarvikehuoneiston ilmoittamisvelvollisuus ei koskisi edellä kuvattuja toimintoja. Lain 4 §:n mukaan niihin ei myöskään sovellettaisi lain 3 luvun säännöksiä, jotka koskevat elintarvikealan toimijaa. Tällaistakin toimintaa koskisi yleisen elintarvikeasetuksen 14 artiklan mukaiset velvoitteet. Viranomainen voisi 49 §:n ja 51 §:n nojalla tarkastaa ja pyytää tietoja toiminnasta, ja toimintaan voitaisiin kohdistaa hallinnollisia pakkokeinoja.
Pykälän 6 momentin mukaan tarkempia säännöksiä elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen tekemisestä ja elintarvikehuoneiston hyväksymisen hakemisesta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin säännöksiä myös siitä, mitä eläimistä saatavien elintarvikkeiden osalta on pidettävä sellaisena elin-tarviketurvallisuusriskeiltään vähäisenä toimintana, josta olisi tehtävä 1 momentin mukainen ilmoitus.
14 §. Elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittely. Voimassa olevan elin-tarvikelain 14 §:ssä säädettäisiin hakemus-menettelystä elintarvikehuoneiston hyväksymiseksi. Nämä säännökset ehdotetaan tarpeettomina poistettavaksi.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelevistä viran-omaisista. Viranomaisten välinen toimivallanjako vastaisi voimassa olevan elintarvike-lain 15 §:ssä säädettyä toimivallanjakoa.
Pääsääntöisesti ilmoitukset käsittelisi elin-tarvikehuoneiston sijaintikunnan valvontaviranomainen. Liikkuvan elintarvikehuoneiston osalta voimassaolevaa säädöstä muotoillaan selkeämmäksi. Liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tehtäisiin ilmoitus sen kunnan viranomaiselle, jonka alueella huoneisto otetaan käyttöön ja jossa mahdollinen kiinteä toimipiste sijaitsee. Ilmoitus voi koskea yhtä tai useampaa kuljetusajoneuvoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoituksen käsittelystä sellaisen elintarvikehuoneiston osalta, jota käytetään ainoastaan elin-tarvikkeiden myyntiin, välittämiseen tai muuhun käsittelyyn ilman, että elintarvikkeet ovat kyseisessä huoneistossa.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin alkoholilain (1143/1994) tarkoittamia valmistus- ja varastointipaikkoja sekä alkoholijuomamyymälöitä koskevien ilmoituksia käsittelevistä viranomaisista. Toimivallanjako vastaa voi-massa olevassa elintarvikelaissa säädettyä toimivallanjakoa.
Pykälän 4 momentin mukaan ilmoituksen käsittelevä viranomainen antaisi elintarvikealan toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Tämä on uusi vaatimus, joka liittyy valvontatietojen julkistamista koskeviin vaatimuksiin, joista ehdotetaan säädettäväksi lain 21 §:ssä. Momentissa säädetään lisäksi viranomaisen velvollisuudesta toimittaa tiedot ilmoitetuista elintarvikehuoneistoista Elintarviketurvallisuusvirastolle, jonka KU-TI-rekisteristä ne olisi muiden tietoa tarvitsevien viranomaisten saatavilla. Säännös vastaisi tältä osin voimassa olevan lain 15 §:n 3 momentin säännöstä.
15 §. Elintarvikehuoneiston hyväksyminen laitokseksi. Elintarvikelain 15 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi elintarvikehuoneiston laitokseksi hyväksyvistä viranomaisista. Lain 13 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin elintarvikehuoneistolta edellytetään hyväksymistä laitokseksi. Tällainen hyväksyminen edellytettäisiin ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Pykälän 1 momentin mukaan elintarvikehuoneiston hyväksyisi laitokseksi pääsääntöisesti laitoksen sijaintikunnan elintarvikevalvonta-viranomainen. Liikkuvan laitoksen hyväksyisi sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella toiminta aloitetaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin teurastamoiden, poroteurastamoiden ja riistankäsittelylaitosten sekä niiden yhteydessä olevien muiden laitosten hyväksymisestä. Teurastamolla tarkoitetaan myös pienteurastamoita. Riistan käsittelylaitoksella tarkoitetaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen I kohdan 1.18 mukaista riistan käsittelylaitosta, jossa luonnonvaraista riistaa teurastetaan.
Viranomaisten välistä toimivallanjakoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että teurastamot, riistan käsittelylaitokset ja niiden yhteydessä olevat laitokset hyväksyisi Elintarvike-turvallisuusvirasto. Aluehallintovirasto hyväksyisi poroteurastamot ja nykyisestä poiketen myös niiden yhteydessä olevat laitokset. Liikkuvien laitosten hyväksymiseen sovellettaisiin samaa periaatetta. Tällä muutoksella siirrettäisiin pienteurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten hyväksyminen ja valvonta kunnan valvontaviranomaisilta Elintarvike-turvallisuusviraston tehtäväksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin viran-omainen velvollisuudesta tehdä päätös elin-tarvikehuoneiston hyväksymisestä. Valvontaviranomaisen olisi pääsääntöisesti ratkaistava asia 60 vuorokauden kuluessa asian vireille tulosta. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 15 §:n 2 momentin säännöstä.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin viran-omaisen velvollisuudesta toimittaa tiedot hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista Elintarviketurvallisuusvirastolle, jonka KUTI-rekisteristä ne olisi muiden tietoa tarvitsevien viranomaisten saatavilla. Säännökset vastaisivat voimassa olevan lain 15 §:n 3 momentin säännöstä.
15 a §. Liikkuvasta toiminnasta tiedottaminen. Elintarvikelakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 a §, jonka 1 momentti koskisi liikkuvien toimijoiden velvollisuutta tiedottaa hyvissä ajoin niiden kuntien valvontaviran-omaisille, joiden alueella toimintaa aiotaan harjoittaa. Ilmoittamisen sijasta puhuttaisiin tiedottamisesta, sillä menettely ei olisi sama kuin 13 § 1 momentin tarkoittama ilmoittaminen. Sisällöltään ehdotettu pykälä vastaa muutoin voimassa olevan elintarvikelain 14 a §:n 2 momenttia. Tiedottamisvelvoitteen piirissä ei kuitenkaan olisi elintarvikehuoneisto, jossa harjoitettavan toiminnan tarkoitus on pelkästään elintarvikkeiden kuljetus tai säilyttäminen yhdessä tai useammassa kuljetus-ajoneuvossa tai kontissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elintarvikealan toimijan velvollisuudesta tiedottaa liikkuvan teurastamon ja liikkuvan riistan käsittelylaitoksen sekä niiden yhteydessä olevien laitosten toiminnasta Elintarviketurvallisuusvirastolle ja liikkuvien poroteurastamoiden toiminnasta aluehallintovirastolle.
21 §. Valvontatietojen julkistaminen. Elintarvikelain 21 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi valvontatietojen julkistamisesta. Tämä olisi uusi vaatimus. Valvontatietojen julkistamisen keskeinen tavoite olisi valvonnan läpinäkyvyyden parantaminen. Valvontatulosten julkistamisvelvoite motivoisi elintarvikealan toimijoita noudattamaan elintarvikemääräyksiä. Valvontatulosten julkisuus antaisi myös kuluttajalle lisää perusteita valita minkä elintarvikehuoneiston tuotteita hän ostaa.
Pykälän 1 momentin mukaan elintarvikealan toimijan olisi julkistettava elintarvikevalvontaviranomaisen valvontakäynnistään antama elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja tai todistus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä. Vaatimus koskisi kaikkia elintarvikehuoneistoja, mukaan lukien laitokset. Valvontatiedot olisi julkistettava Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla. Valvontaviran-omaisen laatimaa yksityiskohtaista tarkastus-kertomusta ei olisi tarpeen julkistaa. Sen sijaan olisi tarkoitus luoda yksinkertainen malli tarkastuksen tuloksista kertovaksi asiakirjaksi käytettäväksi kaikissa kunnissa. Tässä tarkastuksesta kertovassa asiakirjassa olisi nähtävissä tarkastuksen keskeiset tulokset.
Niille elintarvikealan toimijoille, joiden olisi elintarvikelain 13 §:n 1 mukaan tehtävä ennen toiminnan aloittamista ilmoitus elin-tarvikehuoneistosta asianomaiselle valvonta-viranomaiselle, annettaisiin 14 §:n 3 momentin mukaisesti todistus ilmoituksen käsittelystä ja elintarvikevalvonnan piiriin kuulumisesta. Tällaisen elintarvikealan toimijan tulisi julkistaa tämä todistus siihen asti, kunnes valvontaviranomainen on tehnyt ensimmäisen tarkastuksen ja antanut tarkastuksesta kertovan asiakirjan.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä valvontatietojen julkistamisesta annettaisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
22 §. Ilmoittaminen alkutuotantopaikasta. Pykälässä säädettäisiin alkutuotannon toimijan velvollisuudesta ilmoittaa alkutuotantopaikasta. 1 momentin mukaan toimijan olisi ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle alkutuotannosta. Alkutuotannoksi katsottaisiin, kuten voimassaolevassakin lainsäädännössä, yleisen elintarvikeasetuksen 3 artiklan 17 kohdassa määritelty toiminta sekä yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteessä I kuvattu alkutuotantoon liittyvä toiminta. Lisäksi alkutuotannoksi katsottaisiin alkutuotannon tuotteiden luovutus suoraan kuluttajalle, kun se tapahtuu tuottajan toimesta ja luovutukseen liittyvät elintarviketurvallisuusriskit ovat vähäiset. Alkutuotannon tuotteita on kuvattu yleisperusteluissa kohdassa 3.2. Silloin kun luovutukseen liittyviä riskejä on pidettävä muuna kuin vähäisinä, tulisi toimijan tehdä luovutuksesta elintarvikelain 13 §:n 1 momentin mukainen elintarvikehuoneistoilmoitus tai hakea toiminnalle 13 §:n 2 momentin mukainen laitoshyväksyntä.
Kunnan valvontaviranomaisen olisi ilmoitettava toimijalle saaneensa toimijan 22 §:n mukaisen ilmoituksen alkutuotantopaikasta.
Pykälän 2 momentin mukaan toimijan ei tarvitsisi tehdä ilmoitusta alkutuotannosta eikä 1 momentissa tarkoitetusta alkutuotannon tuotteiden luovutuksesta, jos valvontaviran-omainen saa tiedon näistä toiminnoista toiselta viranomaiselta. Valvontaviranomainen voi saada alkutuotantoa koskevia tietoja muun muassa maaseutuhallinnon tietojärjestelmistä. Milloin kunnan valvontaviranomainen on saanut tiedot alkutuotantopaikasta toiselta viranomaiselta, olisi kunnan valvontaviranomaisen ilmoitettava toimijalle jo saaneensa tiedot alkutuotantopaikasta toiselta viranomaiselta. Jos tiedot ovat oikeat ja riittävät, toimijan ei silloin tarvitsisi tehdä erillistä 22 §:n mukaista ilmoitusta.
Pykälän 3 ja 4 momenteissa säädettäisiin helpotuksia ilmoituksen tekemisestä. Ilmoittaa ei edelleenkään tarvitsisi luonnonvaraisten kasvien ja sienten alkutuotannosta, millä tarkoitetaan kasvien ja sienten tai niiden osien, kuten juurien, marjojen ja hedelmien, poimimista ja keräämistä, eikä luonnonvaraisen riistan metsästyksestä. Helpotus koskisi myös yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteen I mukaisia edellä mainittujen tuotteiden keräämiseen ja metsästykseen liittyviä toimintoja. Uutta olisi, ettei alkutuotannoksi katsottavasta luonnonvaraisen riistan alkutuotannon tuotteiden eikä luonnonvaraisten kasvien ja sienten luovutuksesta suoraan kuluttajalle tarvitsisi ilmoittaa. Helpotus koskisi samanlaista luovutusta kuin 1 momentissa on tarkoitettu.
Pykälän 4 momentin mukaan yksityisen henkilön luovuttaessa suoraan kuluttajalle tuottamiaan kasveja ja sieniä, ei hänen tarvitsisi tehdä 22 §:n mukaista ilmoitusta, jos toimintaan liittyvät elintarviketurvallisuus-riskit ovat vähäisiä. Nyt tarkoitetaan kotitaloudessa viljeltyjä kasveja ja sieniä, toisin kuin edellisessä momentissa, joka koski luonnosta kerättäviä tuotteita. Riskien harkinnassa otettaisiin huomioon toiminnan luonne ja laajuus, kuten tuotteiden määrä, tuotteisiin sisältyvät mikrobiologiset tai kemialliset vaarat ja toiminnan toistuvuus tai satunnaisuus. Sama helpotus koskisi toimintaa, jota ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena, kuten omenoiden toimittaminen seurakunnan tai urheiluseuran tapahtumaan siellä myytäviksi.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin ilmoituksen tekemisestä, kuten ilmoituksen tekotavasta ja ilmoituksessa annettavista tiedoista sekä niistä tapauksista, joissa jokin yhteisö voisi tehdä ilmoituksen toimijoiden puolesta. Voimassaolevan lain-säädännön mukaan paliskunta on voinut tehdä alkutuotantopaikkailmoituksen porotaloutta harjoittavan alkutuotannon toimijan puolesta. Tämä mahdollisuus olisi tarkoitus säilyttää. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 22 §:n 2 momentin säännöstä.
Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin lisäksi tarkempia säännöksiä yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan alakohdan c ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan alakohdan c tarkoittamista toiminnoista siten kuin mainitut asetukset sitä edellyttävät. Tällä tarkoitettaisiin kansallisia säännöksiä alkutuotannon tuotteiden luovutuksesta suoraan kuluttajalle ja toimittamisesta paikalliseen vähittäismyyntiin, josta ne luovutetaan suoraan kuluttajalle, kun luovutus ja toimittaminen tapahtuvat tuottajan toimesta ja ovat määrältään pieniä.
23 §. Ensisaapumistoiminta. Voimassa olevan elintarvikelain 23 §:n 2 momentin mukaan ensisaapumistoimijalla on oltava 20 §:n mukainen omavalvontasuunnitelma, jonka hyväksymisestä säädetään elintarvikelain 42 §:ssä. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä koskevat vaatimukset ehdotetaan poistettavaksi elintarvikelain 21 §:stä. Tämän seurauksena myös lain 42 §:n 1 ja 2 momenteista poistettaisiin viittaukset omavalvonta-suunnitelman hyväksymiseen.
Elintarvikelain 23 §:n 2 momentista poistettaisiin viittaus omavalvontasuunnitelman hyväksymiseen.
27 §. Elintarvikehygieeninen osaaminen. Voimassa olevan elintarvikelain 27 §:n 2 momentin mukaan elintarvikealan toimijan on kustannuksellaan huolehdittava siitä, että elintarvikelain nojalla hyväksyttävässä elin-tarvikehuoneistossa työskentelevillä, pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevillä henkilöillä on elintarvike-hygieenistä osaamista osoittava Elintarvike-turvallisuusviraston hyväksymän mallin mukainen todistus (osaamistodistus).
Elintarvikelain 27 §:n 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että lähtökohtaisesti elintarvikealan toimijan olisi kustannuksellaan huolehdittava siitä, että elintarvikelain nojalla ilmoitetussa tai hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa työskentelevällä, pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevillä henkilöillä on elintarvikehygieenistä osaamista osoittava osaamistodistus. Tällaista osaamistodistusta vaadittaisiin kuitenkin vasta kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen henkilöltä, joka työskentelee elintarvikelain 13 §:n 3 momentissa tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa. Tällaisia elintarvikehuoneistoja edustavat monet niistä toimi-joista, joista säädetään voimassa olevan elin-tarvikelain 13 §:n 2 momentin kohdissa 5—18.
28 §. Osaamistestaaja. Elintarvikelain 28 §:n 2 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto voisi peruuttaa osaamistestaajan hyväksynnän, jos osaamistestaaja rikkoo olennaisesti osaamistestaamisesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Elintarvike-turvallisuusvirasto voi myös peruuttaa osaamistestaajan hyväksynnän, jos osaamistestaaja rikkoo muulla tavalla osaamistestaamisesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä eikä ole korjannut toimintaansa Elintarviketurvallisuusviraston kehotuksesta huolimatta asetetussa määräajassa. Jotta puutteellisin perus-tein myönnetyistä osaamistodistuksista ei aiheutuisi vakavaa terveysvaaraa, hyväksyntä voitaisiin peruuttaa väliaikaisesti testaamiseen liittyvien epäkohtien selvittämisen ajaksi.
30 §. Keskusviranomainen. Johtuen 15 §:ssä ehdotetuista muutoksista viranomaisten toimivallan jakoon pykälän 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi riistan käsittelylaitokset. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi kohta 9, jonka mukaan Elintarviketurvallisuusviraston tulisi auditoida aluehallintoviraston vastuulla olevaa poron lihantarkastusta ja laitoksen valvontaa.
31 §. Alueellinen elintarvikevalvonta. Pykälän 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä velvoitettaisiin aluehallintovirasto julkaisemaan kunnan elintarvikevalvonnan järjestämistä koskevat arviointiraportit. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 kohta, jonka mukaan aluehallintoviraston on julkaistava elintarvikevalvontansa tulokset.
Lain 15 §:ssä ehdotetaan, että poroteurastamoiden lisäksi aluehallintovirasto hyväksyisi myös niiden yhteydessä olevat laitokset. Tehtävä ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi aluehallintovirastojen tehtäviä koskevan pykälän uudeksi 4 kohdaksi. Aluehallin-tovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen (906/2009) 13 §:n mukaan Lapin aluehallintovirasto hoitaa koko maan alueella lihan-tarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan poroteurastamoissa.
32 §. Kunnan elintarvikevalvonta. Kunnan velvoitteesta huolehtia alueellaan elintarvike-lain mukaisesta valvonnasta säädetään pykälän 1 momentissa aiempaa yleisemmässä muodossa. Teurastamoiden, riistankäsittely-laitosten ja ensisaapumispaikkojen valvonnasta säädetään lain 15, 30, 31, 34 ja 43 §:ssä..
33 §. Kunnan elintarvikevalvonnan tehtävät. Valvontatietojen julkistamisen keskeisenä tavoitteena on valvonnan läpinäkyvyys. Yksi tapa edistää valvonnan läpinäkyvyyttä on velvoittaa kunnat julkistamaan elintarvikevalvonnan tulokset.
Elintarvikelain 33 §:ssä säädetään kunnan elintarvikevalvonnan tehtävistä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan kunta julkaisee elintarvikevalvonnan tulokset Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla.
39 §. Näytteiden tutkiminen. Voimassa olevan elintarvikelain 39 §:n 2 momentissa säädetään elintarvikemääräyksissä tutkittaviksi edellytettyjen ja omavalvontasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä yksilöityjen oma-valvontaan kuuluvien näytteiden tutkimisesta. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä koskevat vaatimukset ehdotetaan poistettavaksi elintarvikelain 21 §:stä. Tällöin vain elintarvikemääräyksissä erikseen säädetyt tutkimukset olisi tutkittava hyväksytyissä laboratorioissa. Muut mahdollisesti elintarvike-turvallisuuden ja omavalvonnan kannalta välttämättömät tutkimukset voitaisiin tehdä laboratorioissa, joilta ei edellytetä hyväksyntää ja laatujärjestelmää. Tämä edellyttäisi myös laboratorioasetuksen 17 §:n kumoamista.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin viittaus omavalvontasuunnitelman hyväksymiseen.
42 §. Ensisaapumisvalvonnan järjestäminen. Voimassa olevan elintarvikelain 42 §:n 1 momentin mukaan kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen nimeämä viranhaltija päättää ensisaapumistoimijan omavalvonta-suunnitelman hyväksymisestä. Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädetään ensisaapumistoimijan omavalvontasuunnitelman hyväksymisestä. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä koskevat vaatimukset ehdotetaan poistettavaksi elintarvikelain 21 §:stä.
Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niistä poistetaan viittaus omavalvontasuunnitelman hyväksymisvelvoitteeseen.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä kävisi selkeästi ilmi, että ensisaapumisvalvontaviranomaiset yhtenäistetään lihantarkastusvalvontaviranomaisten kanssa.
Pykälän 1—3 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että termi Elintarvikevirasto korvataan termillä Elintarviketurvallisuusvirasto.
43 §. Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta. Voimassa olevan lain 11 §:n 1 momentin mukaan kaikissa hyväksytyissä elin-tarvikehuoneistoissa käsiteltävän lihan tulee olla tarkastettua. Poikkeuksena tähän ovat vähittäismyyntiin toimitettavien luonnonvaraisten jänisten, kanien ja lintujen liha sekä metsästäjien järjestämissä yksityistilaisuuksissa käsiteltävä liha. Elintarvikelain 13 §:ään ehdotettuihin muutoksiin liittyen lain 11 §:n 1 momentista poistettaisiin tämä maininta lihantarkastusvelvoitteesta ja siihen liittyvistä poikkeuksista. Lihantarkastusta koskeva yleinen velvoite säilyisi edelleen voimassa. Tämän vuoksi 43 §:n 1 momenttiin lisättäisiin, että elintarvikehuoneistossa käsiteltävän tai säilytettävän lihan on oltava tarkastettua, jollei tässä laissa tai tämän lain nojalla toisin säädetä. Lihantarkastusvelvoitetta koskevista poikkeuksista säädettäisiin tarkemmin lihan-tarkastuksesta annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ne säilyisivät ennallaan nykytilanteeseen verrattuna. Uutena mahdollisuutena olisi eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen artiklan 1 kohdan 3(e) mukaisesti toimittaa vähäisiä määriä luonnonvaraisten hirvieläinten lihaa vähittäismyyntiin ilman lihantarkastusta.
Lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan järjestämisestä vastaavista viran-omaisista säädettäisiin 30 ja 31 §:ssä.
Voimassa olevan elintarvikelain 43 §:n 3 momentti koskien niin sanottua lahtivajaa poistettaisiin. Jatkossa luonnonvaraisen riistan lihantarkastus olisi mahdollista vain hyväksytyissä riistan käsittelylaitoksissa ja luonnonvaraiselle riistalle hyväksytyissä teurastamoissa ja poroteurastamoissa. Lahtivajakäytännöstä luopumiselle esitettäisiin kahden vuoden siirtymäaikaa.
Pykälän 4 momentti ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana, koska pienteurastamot ehdotetaan siirrettäväksi saman viranomaisen valvottavaksi suurten teurastamojen kanssa. Koska teurastusmäärät eivät enää määrittelisi, mihin valvontaorganisaatioon teurastamo tai pienteurastamo kuuluisi, ei enimmäis-teurastusmääristä enää olisi tarpeen säätää laissa. Pienteurastamoita koskevat rakenteelliset helpotukset olisi tarkoitus säilyttää, mutta niistä voitaisiin säätää lain 10 §:n nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
49 §. Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus. Pykälään ehdotetaan selvyyden vuoksi lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Elintarvike-turvallisuusvirastolla ja aluehallintovirastolla olisi oikeus olla läsnä muun muassa Euroopan komission suorittamissa tarkastuksissa. Lisäksi esimerkiksi eläinlääketieteen opiskelijoilla olisi oikeus tarkastuseläinlääkäri-harjoittelun yhteydessä olla läsnä tarkastuseläinlääkärin tai aluehallintoviraston palveluksessa olevan eläinlääkärin suorittaessa valvontaa tai tehdessä tarkastuksia. Pykälän otsikkoa muutetaan vastaavasti.
53 §. Valvontaviranomaisen ohjausvelvollisuus. Voimassa olevan elintarvikelain 21 §:ään sisältyvät vaatimukset omavalvontasuunnitelman hyväksymisestä sekä valvontaviranomaisen velvollisuudesta määrätä omavalvontaan kuuluvista tutkimuksista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomina. Vaikka omavalvontasuunnitelman hyväksymisvaatimuksesta ehdotetaan luovuttavaksi, pidetään kuitenkin edelleen tarpeellisena, että valvontaviranomainen voisi antaa omavalvontasuunnitelman täydentämistä, korjaamista tai muuttamista koskevia kehotuksia vastaavilla perusteilla kuin nykyisinkin. Tähän liittyen elintarvikelain 53 §:ä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen mukaan valvontaviranomainen voisi tarvittaessa antaa toimijalle ohjeita ja kehotuksia omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Mikäli oma-valvontasuunnitelma tai sen toteutus olisi erityisen puutteellista, voisi valvontaviranomainen elintarvikelain 55 §:n mukaisesti määrätä omavalvontasuunnitelmaa korjattavaksi elin-tarvikemääräysten vastaisena.
70 §. Valtion viranomaisten suoritteista perittävät maksut. Kuntien valvomien pien-teurastamoiden lihantarkastus- ja valvonta-kustannukset ovat suhteellisesti huomattavasti korkeammat kuin Elintarviketurvallisuus-viraston suurilta teurastamoilta perimät maksut. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että valtion maksuperustelain mukaisesta kustannusvastaavuudesta voitaisiin poiketa ja pienteurastamoilta perittäviä valtion maksuja olisi mahdollista kohtuullistaa valtion talousarvioon otettavalla määrärahalla. Valvonta-asetuksessa edellytetyt vähimmäismaksut olisi kuitenkin aina perittävä. Maksujen suuruudesta säädettäisiin maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella.
71 §. Kunnan viranomaisten suoritteista perittävät maksut. Voimassa olevan elintarvikelain 71 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnan on perittävä elintarvikealan toimijalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu elintarvikehuoneiston hyväksymisestä ja omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä koskevat vaatimukset ehdotetaan poistettavaksi elintarvikelain 21 §:stä.
Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä perittävään maksuun, mutta lisättäisiin viittaus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä ja laitoksen hyväksymisestä. Lain 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen elintarvikehuoneistojen ilmoitusten käsittely säilyisi kuitenkin maksuttomana.
83 §. Rekisterit. Voimassa olevan elintarvikelain 83 §:n 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus Elintarviketurvallisuusviraston velvoitteesta antaa eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsitteleville elintarvikehuoneistoille hyväksymisnumero. Elintarvikelain 13 §:ään ehdotettuihin muutoksiin liittyen siinä todettaisiin Elintarvike-turvallisuusviraston velvoite antaa laitoksille hyväksymisnumero.
Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen III jakson IV luvussa I säädetään metsästäjien terveys- ja hygienia-koulutuksesta. Koulutuksen hyväksyy Elin-tarviketurvallisuusvirasto. Koulutus ei ole pakollista, mutta metsästysseurueessa olisi hyvä olla ainakin yksi koulutettu henkilö, joka voi tehdä luonnonvaraiselle riistalle pyyntipaikalla alustavan tarkastuksen. Jos hän ei havaitse riistassa mitään poikkeavaa, hän antaa asiasta ns. deklaraation, joka toimitetaan luonnonvaraisen riistan mukana lihantarkastuksen suorittavalle eläinlääkärille. On tarkoituksenmukaista, että tarkastuseläinlääkäri voi varmistua, että deklaraation antanut henkilö on koulutettu henkilö. Koulutetut henkilöt on siten rekisteröitävä, ja rekisterin pitoa ehdotetaan Elintarviketurvallisuusviraston tehtäväksi. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus ei edellytä, että koulutetut henkilöt ovat metsästäjiä, vaan riittää että he ovat metsästysseurueessa. Siksi ei ole mahdollista liittää tietoa koulutuksen suorittamisesta metsästäjärekisteriin.
15 §. Valvontatehtävien järjestäminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Samalla nykyinen 2 momentti muuttuisi 3 momentiksi. Elintarvikelakia ehdotetaan muutetavaksi siten, että kunnan vastuulla ollut pienteurastamojen lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta siirtyisivät Elintarviketurvallisuusviraston vastuulle. Elintarvike-lain muutosesityksen perusteluihin viitaten on tarkoituksenmukaista, että virasto voisi järjestää lihantarkastuksen joustavasti. Tämä on tarpeen, jotta lihantarkastuksen saatavuus varmistetaan jatkossa. Yhtenä järjestämis-vaihtoehtona olisi, että Elintarviketurvallisuusvirasto tekisi kunnan kanssa sopimuksen lihantarkastuksen ja siihen liittyvän muun elintarvikevalvonnan hoitamisesta toimeksiantona. Teurastamojen hyväksyminen olisi kuitenkin aina Elintarviketurvallisuusviraston tehtävä. Toimeksiannon perusteella lihantarkastusta suorittavan kunnan viranhaltijan tekemästä päätöksestä haettaisiin muutosta niin kuin Elintarviketurvallisuusviraston tekemään päätökseen haetaan muutosta. Kunnalle maksettavan korvauksen perusteista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella 23 §:n nojalla.
23 §. Korvaus valvontatehtävistä. Edellä 15 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi pykälän ensimmäiseen lauseeseen sisällytettäisiin viittaus 15 §:n 2 ja 3 momentteihin.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1.9.2011. Valvontakohteiden (pienteurastamot ja riistan käsittelylaitokset) siirto kunnan valvontaviranomaiselta valtion viranomaiselle ei edellytä kohteiden uudelleen hyväksyntää.
Ehdotetut lait vastaisivat perustuslain edellyttämää säädöstasoa eivätkä sisältäisi perustuslain kannalta ongelmallisia perusoikeusrajoituksia. Asetuksenantovaltuuksien osalta on otettu huomioon perustuslain perusteluissa todettu periaate, jonka mukaan lähtökohtaisesti valtioneuvosto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista. Ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa teknisluonteisemmissa asioissa (HE 1/1998 vp). Näiden periaatteiden mukaisesti valtioneuvosto ja maa- ja metsätalousministeriö voisivat antaa laissa täsmällisesti ja tarkkarajaisesti yksilöidyistä asioista asetuksia. Elintarviketurvallisuusvirastolle annettaisiin oikeus antaa määräyksiä eräistä teknis-luonteisista seikoista. Edellä esitetyin perus-tein katsotaan, että esitykseen sisältyvät ehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa säätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-kunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan elintarvikelain (23/2006) 6 §:n 19 ja 21 kohta sekä 14 a §, sellaisina kuin niistä ovat 14 a § laissa 1137/2008 ja 6 § osaksi viimeksi mainitussa laissa,
muutetaan 3 §, 6 §:n 22 ja 23 kohta, 8, 11, 13, 14, 15, 21 ja 22 §, 23 §:n 2 momentti, 27 §:n 2 momentti, 28 §:n 2 momentti, 30 ja 31 §, 32 §:n 1 momentti, 33 §, 39 §:n 2 momentti, 42, 43, 49 ja 53 §, 70 §:n 1 momentti, 71 §:n 1 momentin 1 kohta sekä 83 §,
sellaisina kuin niistä ovat 3 § osaksi laeissa 1137/2008, 1495/2009 ja 643/2010, 6 ja 42 § osaksi laissa 1137/2008, 8 § osaksi laeissa 989/2007 ja 1137/2008, 11 § laissa 989/2007, 14 §, 27 §:n 2 momentti ja 28 §:n 2 momentti laissa 1137/2008, 15, 30, 31 ja 33 § laissa 1495/2009, 43 § ja 49 § osaksi viimeksi mainitussa laissa, 21 ja 70 § osaksi laissa 989/2007, 32 §:n 1 momentti laissa 411/2009, 39 §:n 2 momentti laissa 643/2010 ja 83 § osaksi viimeksi mainitussa laissa ja laissa 1495/2009 sekä
lisätään 4 §:ään uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 6 a § ja uusi 15 a §, seuraavasti:
3 §Euroopan unionin lainsäädäntö
Tätä lakia sovelletaan myös seuraavien elintarvikkeita ja elintarvikevalvontaa koskevien Euroopan unionin säädösten ja niiden nojalla annettujen säädösten täytäntöönpanoon siltä osin kuin niiden täytäntöönpanosta ei säädetä muualla laissa:
1) elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, jäljempänä yleinen elintarvikeasetus;
2) rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, jäljempänä valvonta-asetus;
3) elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, jäljempänä yleinen elintarvikehygienia-asetus;
4) eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus;
5) ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, jäljempänä eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus;
6) muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, jäljempänä GMO-asetus;
7) muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä sekä direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1830/2003;
8) uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97, jäljempänä uuselintarvikeasetus;
9) elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 315/93;
10) elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/509/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1935/2004;
11) tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, jäljempänä TSE-asetus;
12) salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003;
13) torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005;
14) elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006, jäljempänä väiteasetus;
15) vitamiinien ja kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1925/2006, jäljempänä täydentämisasetus;
16) elintarvikelisäaineista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008, jäljempänä lisäaineasetus;
17) elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91, asetusten (EY) N:o 2232/96 ja (EY) N:o 110/2008 sekä direktiivin 2000/13/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1334/2008, jäljempänä aromiasetus;
18) elintarvike-entsyymeistä sekä neuvoston direktiivin 83/417/ETY, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999, direktiivin 2000/13/EY, neuvoston direktiivin 2001/112/EY ja asetuksen (EY) N:o 258/97 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1332/2008, jäljempänä entsyymi-asetus;
19) elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1331/2008, jäljempänä hyväksymismenettelyasetusasetus.
Viitattaessa tässä laissa Euroopan unionin säädökseen tarkoitetaan kyseistä säädöstä siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Siltä osin kuin muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus, koskee tämän lain mukaisia elintarvikehuoneistoja tai niissä harjoitettavaa toimintaa, toimivaltaisia valvontaviranomaisia ovat Elintarviketurvallisuusvirasto, aluehallintovirastot ja kunnan valvontaviranomaiset siten kuin niiden toimivaltajaosta tässä laissa säädetään.
Neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alalla kuluttajille annettavien tietojen osalta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2065/2001 noudattamisen valvonnassa toimivaltaisia viranomaisia ovat Elintarviketurvallisuusvirasto, aluehallintovirastot ja kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset siten kuin niiden toimivallanjaosta tässä laissa säädetään.
Mitä tässä laissa säädetään Euroopan unionista tai Euroopan unionin jäsenvaltioista, koskee myös Euroopan talousaluetta ja siihen kuuluvia valtioita.
4 §Soveltamisalan rajoitukset
Tämän lain 3 lukua ei sovelleta 13 §:n 5 momentissa eikä 22 §:n 4 momentissa tarkoitettuun toimintaan.
6 §Määritelmät
22) poroteurastamolla teurastamoa, jossa teurastetaan poroja, ei kuitenkaan 23 kohdassa tarkoitettua teurastamoa, jossa teurastetaan poroja vain satunnaisesti. Poroteurastamossa voidaan teurastaa porojen lisäksi myös pieniä määriä muihin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä;
23) teurastamolla muuta kuin edellä kohdassa 22 tarkoitettua teurastamoa;
6 a §
Riskien huomioon ottaminen
Tässä laissa ja sen nojalla säädettyjä velvoitteita toimeenpantaessa ja niiden noudattamista valvottaessa on otettava huomioon elintarvikealan toimijan harjoittaman toiminnan luonne ja laajuus sekä elintarvikkeeseen liittyvät muut elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajansuojaan vaikuttavat seikat, ellei laissa tai sen nojalla toisin säädetä.
8 §Eräitä elintarvikkeita koskevat vaatimukset
Vitamiinien, kivennäisaineiden ja muiden vastaavien aineiden, joilla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, lisääminen elintarvikkeisiin on sallittua vain, jos lisääminen ei aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle. Elintarvikealan toimijan, joka valmistaa, valmistuttaa tai tuo maahan täydentämisasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa elintarviketta, on tehtävä siitä ilmoitus Elintarvike-turvallisuusvirastolle. Tarkempia säännöksiä ilmoituksen tekemisestä sekä muista täydentämisasetuksen soveltamisen edellyttämistä kansallisista järjestelyistä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Elintarvikealan toimijan, joka valmistaa, valmistuttaa tai tuo maahan ravintolisää, on tehtävä siitä ilmoitus Elintarviketurvallisuus-virastolle. Ilmoitus on tehtävä myös kun valmisteen koostumus sille ominaisten aineiden osalta muuttuu. Tarkempia säännöksiä ilmoituksen tekemisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Uuselintarvikeasetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna elintarvikearviointeja tekevänä toimivaltaisena elimenä toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä uus-elintarvikelautakunta. Uuselintarvikelauta-kunnan tehtävänä on uuselintarvikeasetuksen 6 artiklassa tarkoitettujen uuselintarvikkeiden markkinoille saattamiseen liittyvien ensiarviointien tekeminen sekä muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tehtyjen ensiarviointien arviointi. Uuselintarvikelautakunnan jäsenet ja varajäsenet sekä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittää maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään uuselintarvikelautakunnan jäsenten kelpoisuusvaatimuksista ja toimikaudesta, lautakunnan tehtävien järjestämisestä, kansallisesta yhteysviranomaisesta sekä muista uuselintarvikeasetuksessa edellytetyistä kansallisista järjestelyistä.
Tarkempia säännöksiä GMO-asetuksessa edellytetyistä kansallisista järjestelyistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.
11 §Elintarvikkeiden käsittelyä, säilytystä ja kuljetusta koskevat vaatimukset
Elintarvikkeita on käsiteltävä, säilytettävä ja kuljetettava niin, ettei elintarvikkeiden hyvä hygieeninen laatu vaarannu.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään:
1) elintarvikkeiden käsittelystä ja kuljettamisesta;
2) elintarvikkeiden käsittely-, säilytys-, kuljetus-, myynti- ja tarjoilutilojen lämpötiloista sekä elintarvikkeiden lämpötiloista;
3) helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevan sopimuksen (ATP) (SopS 48/1981), jäljempänä ATP-sopimus, kansallisesta täytäntöönpanosta.
13 §Ilmoittaminen elintarvikehuoneistosta ja laitoshyväksymisen hakeminen
Elintarvikealan toimijan on tehtävä kirjallinen ilmoitus elintarvikehuoneistosta 14 §:ssä säädetylle valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista (ilmoitettu elintarvikehuoneisto).
Elintarvikealan toimijan, joka harjoittaa toimintaa, jolta eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan edellytetään elintarvikehuoneiston hyväksymistä, on 1 momentista poiketen haettava elintarvikehuoneiston hyväksymistä laitokseksi 15 §:ssä säädetyltä valvontaviranomaiselta ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista.
Edellä 2 momentissa tarkoitetulle elintarvikehuoneistolle, jossa alkutuotannon toimija harjoittaa elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäistä elintarvikkeiden valmistusta tuottamistaan alkutuotannon tuotteista, ei kuitenkaan tarvitse hakea hyväksymistä laitokseksi. Elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäiseksi toiminnaksi katsotaan myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan d ja e alakohdan mukainen toiminta sekä 10 artiklan mukaisia kansallisia mukautuksia soveltava toiminta. Tällaisista elintarvikehuoneistoista on tehtävä 1 momentin mukainen ilmoitus.
Edellä 1—3 momentissa tarkoitetun elintarvikehuoneiston toiminnan keskeyttämisestä, toiminnan lopettamisesta sekä toimijan vaihtumisesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle viimeistään 14 vuorokautta ennen aiottua toimenpidettä.
Elintarvikehuoneiston hyväksymisen tai, jos hyväksymistä ei tarvita, toiminnan aloittamisen edellytyksenä on, että elintarvike-huoneisto on 10 §:ssä ja sen nojalla säädettyjen vaatimusten mukainen. Laitoksen toimintaa ei saa aloittaa eikä toimintaa olennaisesti muuttaa ilman viranomaisen hyväksyntää.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä silloin, kun toimintaan liittyvät riskit ovat elintarviketurvallisuuden kannalta vähäisiä sekä
1) elintarvikealan toiminta tapahtuu samassa huoneistossa kuin toimijan harjoittama muu elinkeinotoiminta;
2) toimija on yksityinen henkilö; tai
3) toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena.
Tarkempia säännöksiä ilmoituksen tekemisestä ja hyväksymisen hakemisesta sekä elin-tarviketurvallisuusriskeiltään vähäisistä toiminnoista annetaan valtioneuvoston asetuksella.
14 §Elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittely
Elintarvikehuoneistoja koskevat ilmoitukset käsittelee elintarvikehuoneiston sijainti-kunnan valvontaviranomainen. Ilmoituksen liikkuvasta elintarvikehuoneistosta, sekä sellaisesta elintarvikehuoneistosta, jossa harjoitettavan toiminnan tarkoitus on pelkästään elintarvikkeiden kuljetus tai säilyttäminen yhdessä tai useammassa kuljetusajoneuvossa tai kontissa, käsittelee sen kunnan valvonta-viranomainen, jonka alueella toiminta aloitetaan tai jonka alueella elintarvikehuoneiston toiminnasta on aikaisemmin ilmoitettu.
Ilmoituksen elintarvikehuoneistosta, jota käytetään ainoastaan elintarvikkeiden myyntiin, välittämiseen tai muuhun käsittelyyn ilman, että elintarvikkeet ovat kyseisessä huoneistossa, voi käsitellä toimijan kotikunnan valvontaviranomainen, jos sijaintikunta on epäselvä tai siihen on muu erityinen syy.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto käsittelee ilmoitukset alkoholilain (1143/1994) 5 ja 35 §:ssä tarkoitetuista valmistus- ja varastopaikoista. Aluehallintovirasto käsittelee ilmoitukset alkoholilain 13 §:ssä ja 14 §:n 2 momentissa tarkoitetuista alkoholijuomamyymälöistä.
Elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelevä viranomainen antaa elintarvikealan toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Valvontaviranomaisen on toimitettava tiedot sille ilmoitetuista elintarvikehuoneistoista Elintarviketurvallisuusvirastolle tämän määräämällä tavalla.
Tarkempia säännöksiä ilmoituksen käsittelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella.
15 §Elintarvikehuoneiston hyväksyminen laitokseksi
Edellä 13 §:n 2 momentissa tarkoitetut laitokset hyväksyy laitoksen sijaintikunnan valvontaviranomainen. Liikkuvan laitoksen hyväksyy sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella toiminta aloitetaan.
Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy kuitenkin teurastamot ja riistan käsittelylaitokset sekä niiden yhteydessä olevat laitokset, mukaan lukien liikkuvat laitokset. Alue-hallintovirasto hyväksyy poroteurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset, mukaan lukien liikkuvat laitokset.
Valvontaviranomainen tekee elintarvike-huoneiston hyväksymisestä laitokseksi päätöksen. Valvontaviranomainen voi asettaa päätöksessään ehtoja terveysvaarojen ehkäisemiseksi. Valvontaviranomaisen on ratkaistava asia 60 vuorokauden kuluessa asian vireille tulosta, ellei asian laajuus, hakemuksen puutteellisuus tai muu erityinen syy edellytä asian pitempää käsittelyä.
Valvontaviranomaisen on toimitettava tiedot laitokseksi hyväksymistään elintarvike-huoneistoista Elintarviketurvallisuusvirastolle tämän määräämällä tavalla.
Tarkempia säännöksiä hyväksymispäätöksen tekemisestä annetaan valtioneuvoston asetuksella.
15 a §Liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tiedottaminen
Elintarvikealan toimijan on tiedotettava elintarvikkeen myynnistä ja muusta käsittelystä ilmoitetussa tai hyväksytyssä liikkuvassa elintarvikehuoneistossa niiden kuntien valvontaviranomaisille, joiden alueella toimintaa harjoitetaan.
Elintarvikealan toimijan on kuitenkin tiedotettava teurastuksesta ja elintarvikkeen käsittelystä liikkuvassa teurastamossa ja riistan käsittelylaitoksessa sekä niiden yhteydessä olevassa laitoksessa Elintarviketurvallisuus-virastolle. Liikkuvasta poroteurastamon ja sen yhteydessä olevan laitoksen toiminnasta on vastaavasti tiedotettava aluehallintovirastolle.
Tiedon on oltava viranomaisella viimeistään neljä arkipäivää ennen ilmoitetun toiminnan aloittamista ja viimeistään kaksi viikkoa ennen hyväksytyn toiminnan aloittamista.
21 §Valvontatietojen julkistaminen
Elintarvikealan toimijan on julkistettava valvontaviranomaisen antama elintarvike-huoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja tai, jos elintarvikehuoneistoa ei ole vielä tarkastettu, todistus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä, Elintarvike-turvallisuusviraston määräämällä tavalla.
Tarkempia säännöksiä valvontatietojen julkistamisesta annetaan maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella.
22 §Ilmoittaminen alkutuotantopaikasta
Elintarvikealan toimijan on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle alkutuotanto-paikasta ja siellä harjoitettavasta alkutuotannosta. Alkutuotannoksi katsotaan yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteen I mukaisten toimintojen lisäksi elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäinen alkutuotannon tuotteiden luovutus tuottajalta suoraan kuluttajalle. Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava toimijalle saaneensa ilmoituksen alkutuotantopaikasta.
Alkutuotantopaikasta ilmoittaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos kunnan valvonta-viranomainen saa tiedon 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta toiselta viranomaiselta. Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava toimijalle saaneensa tiedot alkutuotantopaikasta toiselta viranomaiselta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä metsästyksestä, 1 momentissa tarkoitetusta luonnonvaraisen riistan luovutuksesta suoraan kuluttajalle eikä luonnon-varaisten kasvien ja sienten alkutuotannosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei myöskään tarvitse tehdä kasvien ja sienten alkutuotannosta, jos
1) toimija on yksityinen henkilö; tai
2) toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena.
Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä ja elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisestä luovutuksesta sekä yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan alakohdan c ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen 1 artiklan 3 kohdan alakohdan c tarkoittamia toimintoja koskevista kansallisista järjestelyistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.
23 §Ensisaapumistoiminta
Ensisaapumistoimijan omavalvontasuunnitelmaan on liitettävä vastaanotettavia elintarvikkeita koskeva näytteenotto- ja tutkimus-suunnitelma. Ensisaapumistoimijan on ilmoitettava ensisaapumispaikkaan toimitetuista elintarvikkeista Elintarviketurvallisuusviraston nimeämälle valvontaviranomaiselle.
27 §
Elintarvikehygieeninen osaaminen
Elintarvikealan toimijan on kustannuksellaan huolehdittava siitä, että tämän lain nojalla ilmoitetussa tai hyväksytyssä elintarvike-huoneistossa työskentelevällä, pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevällä henkilöllä on elintarvikehygieenistä osaamista osoittava Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymän mallin mukainen todistus (osaamistodistus), jos hän on työskennellyt pakkaamattomien helposti pilaantuvien elin-tarvikkeiden käsittelyä edellyttävissä tehtävissä yhdessä tai useammassa elintarvike-huoneistossa yhteensä vähintään kolme kuu-kautta.
28 §
Osaamistestaaja
Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo osaamistestaajien toimintaa ja voi tätä tarkoitusta varten vaatia osaamistestaajalta osaamistodistusten myöntämiseen liittyviä tietoja ja asiakirjoja. Osaamistestaajan on säilytettävä kaikki osaamistodistuksen myöntämiseen liittyvät asiakirjat vähintään kolme vuotta. Elintarviketurvallisuusvirasto voi peruuttaa osaamistestaajan hyväksynnän, jos osaamis-testaaja rikkoo olennaisesti osaamistestaamisesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Elintarviketurvallisuusvirasto voi peruuttaa osaamistestaajan hyväksynnän, vaikka säännösten ja määräysten rikkominen ei ole olennaista, jos osaamistestaaja ei ole korjannut toimintaansa Elintarviketurvallisuusviraston kehotuksesta viraston asettamassa määräajassa. Hyväksyntä voidaan peruuttaa väliaikaisesti asian selvittämisen ajaksi.
30 §Keskusviranomainen
Elintarviketurvallisuusvirasto suunnittelee, ohjaa, kehittää ja suorittaa valtakunnallisesti elintarvikevalvontaa siten kuin tässä laissa säädetään sekä sen lisäksi:
1) ohjaa aluehallintovirastoja kuntien elin-tarvikevalvonnan arvioinnissa;
2) huolehtii elintarvikevalvonnasta teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa;
3) vastaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvonnan suunnittelusta ja toteutuksesta;
4) vastaa valtakunnallisesti muista erityistä asiantuntemusta vaativista elintarvikevalvontatehtävistä;
5) arvioi yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 8 artiklassa tarkoitetut hyvän tuotantotavan ohjeet;
6) toimii yleisen elintarvikeasetuksen mukaisena nopean hälytysjärjestelmän kansallisena yhteyspisteenä;
7) hyväksyy eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen III jaksossa IV tarkoitetun metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutuksen;
8) huolehtii valtakunnallisesta tiedottamisesta, riskiviestinnästä ja kuluttajainformaatiosta;
9) arvioi aluehallintoviraston järjestämää poron lihantarkastusta ja siihen liittyvää valvontaa.
31 §Alueellinen elintarvikevalvonta
Aluehallintovirasto suunnittelee, ohjaa ja valvoo elintarvikevalvontaa sekä valvoo elin-tarvikemääräysten noudattamista toimialueellaan tämän lain mukaisesti sekä lisäksi:
1) arvioi kunnan elintarvikevalvonnan järjestämistä ja julkaisee arvioinnin tulokset;
2) arvioi kuntien valvontasuunnitelmat sekä tarkastaa niiden noudattamista;
3) julkaisee suorittamansa elintarvikevalvonnan tulokset Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla;
4) huolehtii elintarvikevalvonnasta poro-teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa.
32 §Kunnan elintarvikevalvonta
Kunnan on huolehdittava alueellaan elintarvikevalvonnasta siten kuin tässä laissa säädetään (kunnan elintarvikevalvonta). Kunnassa nämä tehtävät hoitaa kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (kunnan valvontaviranomainen). Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, koskee myös kuntayhtymää ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa tarkoitettua yhteistoiminta-aluetta.
33 §
Kunnan elintarvikevalvonnan tehtävät
Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa säädetään, kunta:
1) tekee aluehallintovirastoille ja Elintarviketurvallisuusvirastolle elintarvikemääräysten mukaiset ilmoitukset ja raportit;
2) neuvoo elintarvikealan toimijoita ja kuluttajia sekä tiedottaa tämän lain soveltamisalaan kuuluvista asioista;
3) avustaa valtion viranomaisia korvausta vastaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvontaohjelman toteuttamisessa;
4) julkaisee suorittamansa elintarvikevalvonnan tulokset Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla.
39 §Näytteiden tutkiminen
Elintarvikemääräyksissä tutkittavaksi edellytetyt omavalvontaan kuuluvat näytteet on tutkittava hyväksytyssä omavalvontalaboratoriossa, viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa tai kansallisessa vertailulaboratoriossa.
42 §Ensisaapumisvalvonnan järjestäminen
Ensisaapumisvalvonta järjestetään ensisijaisesti siten, että Elintarviketurvallisuusvirasto tekee kunnan kanssa kuntalain (365/1995) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen, jolla kunta sitoutuu huolehtimaan ensisaapumisvalvonnasta kunnan alueella. Elintarviketurvallisuusvirasto ja kunta voivat sopia, että kunta huolehtii tehtävästä yhden tai useamman kunnan puolesta. Kunnan valvontaviranomaisen nimeämä viran-haltija päättää 55—60 §:n mukaisista ensisaapumistoimintaa koskevista hallinnollisista pakkokeinoista. Muista tämän lain mukaisista ensisaapumistoimintaan kohdistuvista hallinnollisista pakkokeinoista päättää Elintarviketurvallisuusvirasto.
Jos kunta ei kuulu 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen piiriin, Elintarviketurvallisuusvirasto voi sopia valvonnasta muun viranomaisen kanssa, hankkia palvelut tehtävien hoitamiseen sopivalta ulkopuoliselta asiantuntijalta tai huolehtia valvonnasta itse. Jos valvonnasta on sovittu muun viranomaisen kanssa, hallinnollisista pakkokeinoista päättää tämän viranomaisen nimeämä viranhaltija. Jos valvonnasta on sovittu ulkopuolisen asiantuntijan kanssa, hallinnollisista pakko-keinoista päättää Elintarviketurvallisuusvirasto.
Elintarviketurvallisuusvirasto huolehtii ensisaapumisvalvonnasta teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. Aluehallintovirasto huolehtii ensisaapumisvalvonnasta valvomissaan poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu kunnan valvontaviranomaisen nimeämän viranhaltijan ensisaapumistoimintaa koskeva päätös annetaan tiedoksi asianosaisille hallintolain (434/2003) 59 §:ssä tarkoitettuna tavallisena tiedoksiantona.
Tarkempia säännöksiä ensisaapumisvalvonnan järjestämisestä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
43 §Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta
Elintarvikehuoneistossa käsiteltävän tai säilytettävän lihan on oltava tarkastettua, jollei tässä laissa tai tämän lain nojalla toisin säädetä. Lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen 5 artiklassa.
Elintarviketurvallisuusvirasto tarkastaa lihan teurastamossa ja riistan käsittelylaitoksessa. Aluehallintovirasto tarkastaa lihan poroteurastamossa.
Lihantarkastuksessa ja valvonnassa voidaan käyttää apuna tätä tarkoitusta varten koulutettuja valtion palveluksessa olevia tarkastusapulaisia. Siipikarjan ja jäniseläinten teurastamossa lihantarkastuksessa ja siihen liittyvässä valvonnassa voidaan käyttää apuna myös elintarvikealan toimijan palveluksessa olevaa henkilökuntaa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta.
49 §Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus
Valvontaviranomaisella ja 36 §:ssä tarkoitetulla ulkopuolisella asiantuntijalla on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia, tutustua asiakirjoihin sekä päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa tai jossa säilytetään tämän lain noudattamisen kannalta merkityksellisiä tietoja. Valvontaviranomaisella ja ulkopuolisella asiantuntijalla on oikeus tarkastaa toiminnassa käytetyt laitteet, välineet ja tilat.
Elintarviketurvallisuusvirastolla ja aluehallintovirastolla on oikeus olla läsnä Euroopan komission tekemissä valvonta-asetuksen 45 artiklan mukaisissa tarkastuksissa. Valvonta-viranomaisen ohjauksessa olevalla opiskelijalla, joka suorittaa viranomaistoimintaan perehdyttävää harjoittelua, on oikeus olla läsnä valvontaviranomaisten suorittaessa valvontaa ja tarkastuksia.
Kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa tarkastus voidaan tehdä vain, jos on perusteltua syytä epäillä elintarvikemääräyksiä rikotun tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Tarkastuksen on oltava välttämätön rikoksen selvittämiseksi tai vakavan terveys-vaaran estämiseksi. Tarkastuksen saa suorittaa vain valvontaviranomainen.
Jos valvontaviranomainen toteaa valvonnan tai tarkastuksen yhteydessä eläimistä saatavassa elintarvikkeessa määräysten vastaisia määriä vieraita aineita, aluehallintovirastolla ja Elintarviketurvallisuusviraston tai aluehallintoviraston määräämällä eläinlääkärillä on oikeus tarkastaa alkutuotantopaikka, josta elintarvike on peräisin, ja ottaa korvauksetta kaikki tutkimuksia varten tarvittavat näytteet. Aluehallintovirastolla ja Elintarviketurvallisuusviraston tai aluehallintoviraston määräämällä eläinlääkärillä on tällöin tämän lain mukainen tiedonsaanti-, näytteenotto- ja tarkastusoikeus. Vain aluehallintovirastolla on oikeus tehdä tarkastus kotirauhan piiriin kuu-luvissa tiloissa.
Mitä tässä laissa säädetään valvontaviran-omaisten oikeudesta päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa, ja saada tietoja, koskee myös Euroopan Unionin lainsäädännössä tai muussa Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitettuja tarkastajia silloin, kun kyseinen Suomea sitova kansainvälinen velvoite tätä edellyttää.
53 §Valvontaviranomaisen ohjausvelvollisuus
Valvontaviranomaisen on tarvittaessa annettava elintarvikealan toimijalle tarpeellisia ohjeita ja kehotuksia elintarvikemääräysten noudattamiseksi ja omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi.
70 §Valtion viranomaisten suoritteista perittävät maksut
Valtion viranomaisen tämän lain nojalla suorittamista toimenpiteistä on perittävä maksu, jollei valtion maksuperustelaissa (150/1992) muuta säädetä. Maksun suuruutta määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään. Pieniä eläinmääriä teurastavien teurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastus- ja valvontamaksuja voidaan kuitenkin alentaa enintään valvonta-asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa määritellylle tasolle siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään.
71 §
Kunnan viranomaisten suoritteista perittävät maksut
Kunnan on perittävä elintarvikealan toimijalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu:
1) laitoksen hyväksymisestä ja muun kuin 13 §:n 3 momentissa tarkoitetun elintarvike-huoneiston ilmoituksen käsittelystä;
83 §
Rekisterit
Elintarviketurvallisuusvirasto pitää valvonnan ohjausta ja kehittämistä sekä suorittamaansa valvontaa varten valtakunnallista rekisteriä kaikista elintarvikehuoneistoista, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia tarvikkeita markkinoille saattavista toimipaikoista, ensisaapumispaikoista, ensisaapumis-toimijoista, hyväksytyistä laboratorioista ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen liitteen III jakson IV luvun I mukaisen metsästäjien terveys- ja hygienia-koulutuksen suorittaneista koulutetuista henkilöistä. Elintarviketurvallisuusvirasto antaa 13 §:n 2 momentissa tarkoitetuille laitoksille hyväksymisnumeron.
Alkoholijuomamyymälöistä ja alkoholi-juomien valmistus- ja varastointipaikoista rekisteriä pitää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto.
Aluehallintovirasto ja kunnan valvontaviranomainen ylläpitävät rekisteriä valvomistaan elintarvikehuoneistoista. Kunnan valvontaviranomainen ylläpitää rekisteriä valvomistaan elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia tarvikkeita markkinoille saattavista toimipaikoista.
Alkutuotantopaikoista rekisteriä pitää maa-seutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä annetun lain (284/2008) mukaisesti Elintarviketurvallisuusvirasto. Rekisterinpitäjän vastuusta säädetään maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä annetun lain 5 §:ssä. Kunnat käyttävät ja pitävät alkutuotantopaikkarekisteriä ajan tasalla tässä laissa säädettyjen tehtävien edellyttämässä laajuudessa. Kalastusaluksia ja vesiviljelylaitoksia koskevia rekistereitä pitävät Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö sekä merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetun lain (690/2010) mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.
Elintarviketurvallisuusvirasto pitää valvonnan ohjausta ja kehittämistä varten 40 §:n 4 momentissa ja 45 §:n 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten perusteella rekisteriä ruokamyrkytystapausten selvittämiseen sekä zoonoosien seurantaan ja valvontaan liittyvistä seikoista.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Ennen tämän lain voimaantuloa hyväksytty elintarvikehuoneisto, jolta ei tämän lain 13 §:n nojalla edellytetä hyväksymistä, katsotaan tämän lain 13 §:n 1 tai 3 momentin nojalla ilmoitetuksi elintarvikehuoneistoksi ilman erillistä ilmoitusta. Jos tällaisen elin-tarvikehuoneiston hyväksymishakemuksen käsittely on tämän lain voimaan tullessa asianomaisessa valvontaviranomaisessa vireillä, hakemus katsotaan tämän lain 13 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetuksi ilmoitukseksi.
Henkilön, joka työskentelee 13 §:n 3 momentissa tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa ja jolla ei tämän lain voimaan tullessa ole tarvinnut olla 27 §:n tarkoittamaa osaamistodistusta, tulee hankkia osaamistodistus kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Kotimaan kulutukseen tarkoitettua luonnonvaraisen riistan lihaa voidaan tarkastaa kunnan virkaeläinlääkärin luvalla muuallakin kuin riistan käsittelylaitoksessa, teurastamossa tai poroteurastamossa kunnan virkaeläin-lääkärin toimesta kahden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta, jos lupa on annettu ennen tämän lain voimaantuloa.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 15 § ja 23 §:n 1 momentti seuraavasti:
15 §Valvontatehtävien järjestäminen
Kunnan on huolehdittava eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotannon terveydellisestä valvonnasta ja muusta elin-tarviketurvallisuuden valvonnasta siten kuin siitä säädetään elintarvikelaissa tai sen nojalla.
Kunta voi hoitaa valtion tehtäväksi elin-tarvikelaissa tai sen nojalla säädetyn lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan, jos kunta on tehnyt siitä Elintarvike-turvallisuusviraston kanssa sopimuksen.
Kunnan on huolehdittava muissa 2 §:n 2 momentissa mainituissa laeissa kunnan-eläinlääkärille säädettyjen tai näiden lakien nojalla määrättyjen valvontatehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä alueellisen suunnitelman ja valtakunnallisen ohjelman mukaisesti.
23 §Korvaus valvontatehtävistä
Valtion varoista maksetaan kunnalle korvaus 15 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen valvontatehtävien suorittamisesta. Korvauksen perusteena ovat kunnalle aiheutuvat välittömät kustannukset. Korvaus ei saa ylittää tehtävistä kunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten määrää. Korvausta ei makseta eläintautilain 15 §:n 3 momentissa tarkoitetuista tarkastuksista ja toimenpiteistä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2010
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Maa- ja metsätalousministeri
Sirkka-Liisa Anttila