Siirry esitykseen
HE 312/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kaivoslain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kaivoslakia. Ehdotuksen mukaan tutkimus- ja kaivostoimintaa koskevia säännöksiä täsmennettäisiin toiminnan valvonnan tehostamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi. Muutokset ja lisäykset koskisivat velvollisuutta ilmoittaa näytteenotosta, valtausalueella tapahtuvaa tarpeettoman rakentamisen rajoittamista, kaivostoiminnan sivutuotteen määritelmän täsmentämistä ja kaivosoikeuden menettämistä eräissä tapauksissa.
Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun laki on hyväksytty ja vahvistettu lukuunottamatta valtausmaksun vähimmäissuuruutta koskevaa lisäystä, jota ehdotuksen mukaan sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 1996 perittävään valtausmaksuun.
Kaivoslain (503/65) tarkoittamaan tutkimus- ja kaivostoimintaan on viime vuosina näyttänyt liittyvän aikaisempaa enemmän pyrkimyksiä käyttää kaivoslakia keinottelutarkoituksiin ja muiden kuin kaivoslain tarkoittamien päämäärien ajamiseen. Kaivostoiminta on lisäksi ETA-sopimuksen seurauksena tulossa aiempaa kansainvälisemmäksi. On tarpeen täsmentää ja tarkentaa kaivoslain eräitä säännöksiä, jotta on paremmat edellytykset ennaltaehkäistä kaivoslain käyttämistä keinotteluluontoisiin tarkoituksiin. Samalla eräitä etsintä- ja tutkimustoimintaa sekä kaivostoimintaa koskevia säännöksiä ehdotetaan selvennettäväksi ja muutettavaksi vastaamaan paremmin nykyajan tar- peita ja toimintamenetelmiä. Muutoksilla on tarkoitus saada paremmat edellytykset esiintyneiden väärinkäytösten ennaltaehkäisyyn sekä edistää tutkimus- ja kaivostoimintaa toiminnan luonteen edellyttämällä tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kaivoslain 3 §:ssä säädetään jokaisen oikeudesta suorittaa geologisia havaintoja ja geofysikaalisia mittauksia liikkuessaan maastossa. Kaivoslain säätämisen jälkeen on yleistynyt muun muassa geokemialliseen näytteenottoon perustuva perustutkimus. Tätä palveleva kevyt näytteenotto tarkoittaa esimerkiksi purojen pohjasta otettavaa muutaman litran näytemäärää tai käsin liikuteltavalla laitteella muutaman metrin syvyydestä näytteenottoputkella otettavaa näytettä. Tällainen näytteenotto tapahtuu useasti talvella moottorikelkkaa hyväksikäyttäen. Näistä näytteenotoista ei jää juurikaan havaittavaa jälkeä maastoon. Tämän johdosta ehdotetaan vähäinen näytteenotto sallittavaksi malminetsinnässä, kunhan siitä etukäteen ilmoitetaan ensisijassa maanomistajalle tai, ellei häntä ole tavoitettu, asianomaiselle rekisteritoimitolle.
Lain 7 §:ssä säädetään valtauskelpoisen oikeudesta ennakolta varata itselleen etuoikeus mahdollisen esiintymän valtaamiseen tekemällä siitä kirjallinen varausilmoitus. Viime aikoina on tehty erittäin laajoja alueita koskevia varausilmoituksia. Eräät tehdyistä varauksista ovat olleet niin laajoja, että on ilmeistä, ettei varauksen suorittajalla ole ollut edellytyksiä eikä tarkoitusta tehdä asiallista esiselvitystä säädetyssä ajassa. Tällaiset varaukset ovat omiaan haittaamaan samoilla alueilla jo toimivien muiden kaivosyhtiöiden tutkimustoimintaa. Tämän tyyppisen keinottelun vähentämiseksi 7 §:n 2 ja 4 momentteja ehdotetaan muutettaviksi. Voimassa olevan lain 7 §:n 2 momentin mukaan varaus ei saa muun muassa koskea aikaisemmin 7 §:n 1 momentin mukaisesti varattua aluetta, ellei edellisen varauksen raukeamisesta ole kulunut kahta vuotta. Kyseinen kahden vuoden määräaika ehdotetaan pidennettäväksi kolmeen vuoteen. Samalla ehdotetaan, että kauppa- ja teollisuusministeriölle annetaan oikeus harkintansa mukaan myöntää uusi varaus jo kuitenkin yhden vuoden kuluttua edellisen raukeamisesta, mikäli hakija esittää painavat perustelut varaamiselle ja suunnitelman tutkimustoimenpiteistä. Ehdotus tekee varausmenettelystä joustavamman ja mahdollistaa yksittäistapauksellisen harkinnan. Voimassa olevan lain 7 §:n 4 momentin mukaan varaus on voimassa, kunnes sen tuottamalla etuoikeudella haetaan valtauskirjaa, kuitenkin enintään yhden vuoden siitä päivästä, jona varausilmoitus on tehty rekisteritoimistoon. Momenttiin ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määrätä varausajaksi 4 kuukautta, mikäli se katsoo varausalueiden suuren määrän tai muiden syiden johdosta, että varaajalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan asiallisten esiselvitysten tekoon varausalueista.
Voimassa olevan lain 12 §:n 3 momentissa sallitaan tutkimustöiden edellyttämä tarpeellinen rakentaminen. Tämä tarkoittaa tavallisesti siirrettäviä parakkimaisia majoitus-, varasto-, ja huoltotarpeisiin tarvittavia rakennuksia, joita malminetsinnän ammattiorganisaatiot käyttävät silloin, kun tutkimuskohde on pitempiaikainen ja mittavampi. Tältä osin toiminnassa ei ole ollut mitään huomauttamista. Sen sijaan yksityisten henkilöiden valtauksia pyritään toisinaan käyttämään erämaakämppien rakentamiseen etenkin Lapissa. Kun näiden valvonta jälkikäteen erämaaolosuhteissa on hankalaa on näissä tapauksissa siirrytty etukäteisvalvontaan niin, että ministeriö valtauskirjassa vaatii etukäteen haettavaa lupaa ja perusteluja rakentamisen tarpeellisuudesta. Luvan edellytyksiä harkittaessa otetaan tällöin huomioon, onko rakentaminen perusteltua, ottaen huomioon toiminnan kesto, laajuus ja määrä. Tämä menettely on tarpeen selvemmin kirjoittaa lakiin.
Lain 16 §:ssä säädetään valtaajan valtiolle suoritettavasta valtausmaksusta pinta-alayksiköltä. Valtausmaksun tarkoitus on lähinnä sääntelymaksu, jolla pyritään rajoittamaan aiheetonta alueiden valtaamista. Maksu on nyt 30 mk/ha/vuosi. Malminetsinnän ammattiorganisaatioilla on usein tarve suurialaisiin valtauksiin. Näissä valtausmaksun sääntelyvaikutus on tehokas. Valtauksista luovutaan tällöin nopeasti, jos ei ole aihetta jatkaa. Sen sijaan pienikokoisen valtauksen osalta vuosittaisen valtausmaksun sääntelyvaikutus on olematon. Pienikokoisia valtauksia tehdään myös muita kuin kaivoslain tarkoitusperiä varten. Tällaisen toiminnan tehokkaammaksi sääntelemiseksi on perusteltua säätää 16 §:n 1 momentissa valtausmaksulle vähimmäisraja, joksi ehdotetaan 10 pinta-alayksikön (ha) suuruista maksua. Samalla tämä helpottaa pienikokoisten valtausten maksujen tilitystä ja sen valvontaa.
Valtauksella suoritetuista tutkimuksista valtaaja on velvollinen antamaan kirjallisen tutkimusselvityksen. Tämän lisäksi suomalaiset alan yritykset antavat vapaaehtoisuuden pohjalta ja geologian tutkimuskeskuksen kanssa sopien tarpeettomaksi käyvät kairasydämet tutkimuskeskuksen valtakunnalliseen kairasydänarkistoon. Muun muassa toiminnan kansainvälistyminen perustelee sääntelyn täsmentämistä lain 19 §:ssä.
Lain 23 §:ssä säädetään kaivospiirihakemukseen liitettävistä selvityksistä. Kaivospiirin koon ja muodon määräämiseen vaikuttavista seikoista ehdotetaan 23 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettäväksi täsmällisemmin sen valvonnan tehostamiseksi, että kaivospiiriin ei haeta tarpeettomia alueita ja että kaivoksen lähialueen turvallisuuden ja haittavaikutusten näkökohdat on otettu riittävästi huomioon.
Kaivosoikeuden haltijalla on lain 40 §:n mukaan oikeus paitsi kaivoskivennäisiin myös muihin kaivospiirin alueella saataviin kallio- ja maaperään kuuluviin aineisiin. Näitä aineita käytetään yleensä monessa vaiheessa kaivostoiminnan aikana, joten ne joudutaan varastoimaan kaivostoiminnan edellyttämällä tavalla. Kaivosyrittäjän kannalta on tarpeellista, että tällaiset materiaalit kuten esimerkiksi irtomaamassat, louhittava sivukivi sekä rikastushiekka selvästi määritellään etukäteen kaivoksen sivutuotteiksi, jotta niiden varastointi ja käyttö voidaan järjestää kaivostoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla ja jotta täten vältettäisiin kaivostoiminnalle aiheutuvat tarpeettomat kustannukset. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Tätä koskeva täsmennys ehdotetaan tehtäväksi 40 §:n 2 momenttiin. Kaivostoiminnan sivutuotteiksi katsottaisiin kuitenkin vain sellaiset edellä mainitut aineet, joista ei aiheudu ympäristölle vaaraa ja joilla on käyttöä kaivostoiminnassa tai joita voidaan jalostaa edelleen myytäviksi tuotteiksi. Materiaaleja, joilla ei ole kaivostoiminnassa käyttöä ja joita ei voida jalostaa edelleen, tai joista voi aiheutua ympäristölle vaaraa, ei puolestaan pidettäisi kaivostoiminnan sivutuotteina. Näitä materiaaleja pidettäisiin yleensä jätteinä, joihin sovellettaisiin jätelakia (1072/93). Sellaisiin kaivostoiminnan sivutuotteina lähtökohtaisestipidettäviin kaivostoiminnassa syntyviin materiaaleihin, joiden osalta käy ilmaiseksi, ettei niitä enää käytetä tai jalosteta edelleen, voitaisiin myös soveltaa jätelakia. Tämän vuoksi lain säännöksessä käytettäisiin ilmaisua ''tämän lain mukaisena kaivostoiminnan sivutuotteena''. Koska ehdotetussa laissa sivutuotteet tulisivat voimassa olevaa lainsäännöstä täsmällisemmin määritellyiksi, ei enää pidetä tarpeellisena voimassa olevaan säännökseen sisältynyttä periaatetta, jonka mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö ratkaisee erimielisyydet.
Lain 50 §:n 1 momentissa säädetään kaivostyön aloittamisesta viimeistään kymmenen vuoden kuluessa kaivospiirin määräämisestä. Silloin kun esiintymä on selvästi taloudellinen, on kaivostoimintaan yleensä aina ryhdytty heti. Yrityksille tulee olla laissa säädetty riittävä aika esimerkiksi teknillisten ratkaisujen kehittämiseen tai maailmanmarkkinahintojen nousun odottamiseen silloin kun esiintymän taloudellinen hyväksikäyttö näyttää epävarmalta. Nykyinen säännös on käytännössä toiminut hyvin. Kansainvälistymisen seurauksena on asiaan tulossa uusi näkökulma. On mahdollista, että taloudellistakin esiintymää pidettäisiin pitkään reserviesiintymänä. Tämän johdosta on tarpeen säätää mahdollisuus kymmentä vuotta lyhempään enimmäisaikaan kaivostyöhön ryhtymiselle tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Pääsääntöisesti kuitenkin käytettäisiin edelleen nykyistä kymmenen vuoden määräaikaa.
Lain 64 §:ssä säädetään oikeudesta julistaa valtausoikeus menetetyksi mikäli maksuvelvoitetta ei ole hoidettu. Aiheettoman rakentamisen saamiseksi täysin hallintaan on 64 §:ään tarpeen lisätä uusi 2 momentti, jonka mukaan valtausoikeuden voi menettää luvattoman rakentamisen johdosta.
Ehdotetuilla muutoksilla ei ole mainittavia taloudellisia vaikutuksia. Vähimmäisrajan säätäminen valtausmaksulle lisännee vähäisessä määrin valtausmaksuista valtiolle kertyviä tuloja.
Ehdotus on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä.
Muutokset ehdotetaan saatettavaksi voimaan ensi tilassa. Ennen tämän lain voimaan tuloa jätettyihin varausilmoituksiin sovellettaisiin kuitenkin ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa ollutta 7 §:n 2 ja 4 momenttia. Vuodelta 1995 perittävään valtausmaksuun sovellettaisiin kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 16 §:n 1 momenttia.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 17 päivänä syyskuuta 1965 annetun kaivoslain (503/65) 3 §:n 1 momentti, 7 §:n 2 ja 4 momentti, 12 §:n 3 momentti, 16 §:n 1 momentti, 19 §:n 1 momentti, 23 §:n 1 momentin 3 kohta, 40 §:n 2 momentti ja 50 §:n 1 momentti,
näistä 7 §:n 4 momentti sellaisena kuin se on 18 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1427/92), sekä
lisätään 64 §:ään uusi 2 momentti, seuraavasti:
3 §Jokaisella on toisenkin alueella valta suorittaa kaivoskivennäisten löytämiseksi tarpeellisiksi katsottavia geologisia havaintoja ja mittauksia sekä vähäistä näytteenottoa (etsintätyö). Ennen näytteenottoa on siitä annettava ilmoitus maanomistajalle tai paikkakunnan rekisteritoimistolle.
7 §
Varaus ei saa koskea sellaista aluetta, joka sijaitsee yhtä kilometriä lähempänä toisen vallattavaksi anomaa aluetta tai toiselle kuuluvaa valtausaluetta tahi kaivospiiriä. Varaus ei saa koskea myöskään aikaisemmin 1 momentin mukaisesti varattua aluetta, ellei edellisen varauksen raukeamisesta ole kulunut kolmea vuotta. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on kuitenkin oikeus harkintansa mukaan myöntää uusi varaus yhden vuoden kuluttua edellisen raukeamisesta, mikäli hakija esittää painavat perustelut varaamiselle ja suunnitelman tutkimustoimenpiteistä.
Varaus on voimassa, kunnes sen tuottamalla etuoikeudella haetaan valtauskirjaa, kuitenkin enintään yhden vuoden siitä päivästä, jona varausilmoitus on tehty rekisteritoimistoon. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on kuitenkin harkintansa mukaan oikeus määrätä varausajaksi neljä kuukautta, mikäli se katsoo, että varausalueiden suuren määrän johdosta tai muista syistä varaajalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan tehdä asiallisia esiselvityksiä varausalueista.
12 §Valtausalueella louhittuja kaivoskivennäisiä, lukuun ottamatta valtion omistamalla alueella maalajeista huuhdottua kultaa ja sen huuhdonnan yhteydessä sivutuotteena talteen otettua muuta kaivoskivennäistä, ei valtaajalla ole ilman maanomistajan suostumusta oikeutta käyttää hyväkseen muulla tavoin eikä suuremmassa määrin kuin on välttämätöntä niiden käyttökelpoisuuden ja markkinoimismahdollisuuksien tutkimista varten analysoimisen, koerikastuksen, koesulatuksen tai muun sellaisen mennettelyn avulla. Valtausalueelle ei saa rakentaa tai siirtää muita kuin tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi vaatia, että näille on etukäteen haettava lupa. Luvan edellytyksiä harkittaessa otetaan tällöin huomioon tarpeellisten tutkimustöiden määrä, laatu ja kesto.
16 §Valtaajan on suoritettava valtausalueestaan valtiolle kalenterivuodelta tai sen osalta valtausmaksu. Valtausmaksun suuruudesta pinta-alayksikköä kohden säädetään asetuksella. Se on kuitenkin aina vähintään 10 pinta-alayksikköä vastaavan maksun suuruinen.
19 §
Valtaaja on velvollinen toimittamaan vuoden kuluessa siitä, kun hän on luopunut valtauksesta tai valtausoikeus on menetetty, kauppa- ja teollisuusministeriölle seikkaperäisen selostuksen valtausalueella suoritetuista tutkimustöistä ja niiden tuloksista asianmukaisine karttaliitteineen. Lisäksi edustava osa kairasydämistä ja niihin liittyvät kairasydänraportit tulee säilyttää ja luovuttaa geologian tutkimuskeskuksen valtakunnalliseen kairasydänarkistoon viimeistään viiden vuoden kuluttua valtauksen raukeamisesta tai tutkimuskeskuksen määräämän tätä pidemmän määräajan kuluessa. Tutkimuskeskus valitsee säilytettävän osan kairasydämistä. Jos tutkimukset jatkuvat samassa muodostumassa tai muodostetaan kaivospiiri, voidaan kairasydämet luovuttaa vastaavasti sen jälkeen, kun nämä oikeudet ovat rauenneet. Selostusta ja kairasydämien luovutusta koskevasta velvollisuudesta voi ministeriö erityisistä syistä myöntää määräämillään ehdoilla määräajaksi helpotuksen tai vapautuksen.
23 §
Kaivospiirihakemukseen on liitettävä:
3) kaivospiirin ja sen apualueen käyttösuunnitelma, joka sisältää selvityksen 22 §:ssä tarkoitetuista kaivospiirin kokoon ja muotoon vaikuttavista seikoista mukaan lukien selvityksen tuotteiden ja sivutuotteiden kuten maanpoistomassojen, sivukiven ja rikastushiekan sekä jätteiden sijoittamisesta kaivospiirin alueelle tai sen apualueelle siten, että kaivostoiminnan tarpeiden lisäksi tarpeelliset näkökohdat kaivoksen lähialueen turvallisuuden ja haittavaikutusten kannalta on otettu huomioon;
40 §
Paitsi kaivoskivennäisiä, saa kaivosoikeuden haltija käyttää hyväkseen muitakin kaivospiirin kallio- ja maaperään kuuluvia aineita, sikäli kuin se on tarpeen kaivos- tai siihen liittyvän jalostustyön tarkoituksenmukaista toimittamista varten taikka tällaiset aineet saadaan talteen sivutuotteina tai jätteinä kaivoskivennäisten louhinnassa tai jalostuksessa. Kaivostoiminnassa syntyviä maanpoistomassoja, louhittua sivukiveä ja rikastushiekkaa, jotka varastoidaan kaivospiirin alueelle tai sen apualueelle ja joilla on käyttöä kaivostoiminnassa tai joita voidaan jalostaa edelleen, pidetään tämän lain mukaisena kaivostoiminnan sivutuotteena.
50 §
Jos kaivosoikeuden haltija ei ole kaivoskirjassa määrättävän vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden pituisen määräajan kuluessa kaivospiirin määräämisestä lukien ryhtynyt kaivostyöhön tai muuhun sellaiseen esiintymän luonteen edellyttämään työhön, joka osoittaa hänen vakavasti pyrkivän kaivospiirissä varsinaiseen kaivostyöhön, on kauppa- ja teollisuusministeriön, kaivosoikeuden haltijaa kuultuaan, määrättävä, että hän ryhtyy kahden vuoden sisällä kaivostyöhön uhalla, että kaivosoikeus muuten voidaan julistaa menetetyksi. Yleisen edun vaatiessa ja kaivoskivennäisreservien tarpeen tai muiden erityisten syiden tähden voidaan hänelle kuitenkin pyynnöstä myöntää pidennettyä aikaa kaivostyöhön ryhtymistä varten enintään viisi vuotta kerrallaan.
64 §
Jos valtaaja on rakentanut tai siirtänyt 12 §:ssä tarkoitettuja rakennuksia tai laitteita luvatta, voi kauppa- ja teollisuusministeriö asettaa valtaajalle määräajan niiden poistamiseksi. Mikäli valtaaja ei ole niitä poistanut määräajassa, voi ministeriö maanomistajan vaatimuksesta ja valtausoikeuden haltijaa kuultuaan julistaa valtausoikeuden menetetyksi. Tällöin valtausalueella olevat rakennukset ja laitteet jäävät maanomistajan omaisuudeksi ja maanomistaja voi siirtää ne välittömästi pois valtaajan kustannuksella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .
Ennen tämän lain voimaan tuloa jätettyihin varausilmoituksiin sovelletaan kuitenkin ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa ollutta 7 §:n 2 ja 4 momenttia.
Vuodelta 1995 perittävään valtausmaksuun sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 16 §:n 1 momenttia.
Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 1994
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Ministeri
Ole Norrback