• PDF

Rikoksesta epäillyn vangitsemisen edellytyksistä, vaihtoehdoista ja liitännäisistä

Defensor Legis 1/2021 s. 138–158
8.3.2021
Asiantuntija-artikkeli

Rikosprosessuaalinen vangitseminen on yksilön oikeuksia voimakkaasti rajoittava pakkokeino, mutta siitä huolimatta se on myös melko tavallinen pakkokeino. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2019 vangittiin noin 2000 henkilöä. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että pakkokeinoja käytetään rikostorjunnassa tehokkaasti, mutta samanaikaisesti on huolehdittava myös pakkokeinon kohteeksi joutuvan henkilön oikeussuojasta ja menettelyllisestä oikeusturvasta. Korkein oikeus onkin ottanut aktiivisen roolin varmistaessaan, että pakkokeinoja käytetään laillisin perustein ja että oikeuskäytäntö vangitsemisasioissa on yhtenäistä.

Osin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin tukeutuen artikkelissa käsitellään muun muassa pakkokeino-oikeuden periaatteiden merkitystä vangitsemista koskevassa päätösharkinnassa. Vangitsemisen yleisten ja erityisten edellytysten täyttymisen jälkeen asiaa on aina tarkasteltava myös pakkokeino-oikeuden periaatteiden näkökulmasta. Vangitseminen on mahdollista vasta silloin, kun vangitsemisen yleiset ja erityiset edellytykset täyttyvät eikä vangitseminen ole pak-kokeino-oikeuden periaatteiden vastaista.

Toinen merkittävä asia liittyy vangitsemista koskevan asian yhteydessä esitettävään selvitykseen ja päätöksen perusteluihin. Vangitsemisvaatimuksen perusteeksi esitettävän selvityksen tulee olla yksilöityä ja sen pitää osoittaa ne konkreettiset seikat, jotka ovat yksittäistapauksessa vaaditun pakkokeinon perusteena. Vastaavasti tuomioistuimella on velvollisuus perusteluissa tuoda sel-västi esiin ne konkreettiset seikat, joiden perusteella se katsoo, että vangitsemisen edellytykset täyttyvät. Mikäli päätös on tältä osin puutteellinen, korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella riski sen kumoutumisesta muutoksenhaussa on ilmeinen.

Asiasanat
• Pakkokeino - Tuomion perusteleminen - Vangitseminen