Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Washingtonissa 30 päivänä huhtikuuta 2007 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus on jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Sopimus on niin kutsuttu ensimmäisen vaiheen sopimus, jolla tähdätään lentoliikennemarkkinoiden asteittaiseen avaamiseen. Sopimus käsittää useita eri osa-alueita, joista taloudellisesti merkittävimmät liittyvät markkinoille pääsyyn. Muun muassa liikenneoikeuksia, lentoreittejä ja lentojen hinnoittelua koskevia rajoituksia poistetaan. Ensimmäisen vaiheen sopimuksen väliaikaisen soveltamisen aikana keskeytetään yhteisön jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen välillä voimassa olevien kahdenvälisten lentoliikennesopimusten soveltaminen. Sopimuspuolten tavoite on neuvotella edelleen yhä kattavamman ja liberaalimman sopimuksen aikaansaamisesta. Tätä toisen vaiheen sopimusta koskevat neuvottelut on tarkoitus aloittaa vuonna 2008.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan. Sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolten välisen noottienvaihdon, jolla on vahvistettu, että kaikki tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen, jälkimmäinen nootti on päivätty. Sopimuspuolet soveltavat kuitenkin sopimusta väliaikaisesti 30 päivästä maaliskuuta 2008 alkaen sen voimaantuloon saakka. Tämän vuoksi tasavallan presidentin asetuksella voitaisiin säätää, että lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

---

Euroopan yhteisön (EY) nykyistä lentoliikenteen ulkosuhdepolitiikkaa linjaavat yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 2002 antamat niin sanotut Open Skies -tuomiot (asiat C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98). Tuomioiden mukaan lentoliikennettä on pidettävä yhteisön yhteistä etua koskevana alana, ja jäsenvaltioiden on otettava yhteisön lainsäädäntö huomioon neuvotellessaan kansainvälisiä lentoliikennesopimuksia. Tämä on tarkoittanut ensinnäkin velvoitetta muuttaa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kahdenväliset lentoliikennesopimukset yhteisön oikeuden mukaisiksi. Jatkossa lentoliikennesopimuksia tehdään yhä enenevässä määrin suoraan yhteisön ja kolmansien maiden kesken toteuttaen muun muassa parempien markkinoillepääsymahdollisuuksien, tasapuolisten kilpailuedellytysten sekä sääntelyn lähentämisen tavoitteita.

Yhteisön ulkoista ilmailupolitiikkaa koskevasta toimenpidekokonaisuudesta päästiin yhteisymmärrykseen liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston 5 ja 6 päivänä kesäkuuta 2003 pidetyssä istunnossa.

Kesäkuun 5 päivänä 2003 neuvosto valtuutti komission aloittamaan yhteisön puolesta neuvottelut EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan (liikenne) ja 300 artiklan 1 kohdan nojalla (menettely) Amerikan yhdysvaltojen (USA) kanssa kattavan lentoliikennesopimuksen aikaansaamiseksi.

Neuvottelut USA:n kanssa aloitettiin syksyllä 2003. Kesäkuussa 2005 neuvosto hyväksyi komission tiedonantoon perustuvat päätelmät yhteisön ulkoisen ilmailupolitiikan kehittämisestä. Päätelmissään neuvosto kehotti komissiota saattamaan USA:n kanssa käydyt neuvottelut päätökseen mahdollisimman pian. Marraskuussa 2005 saavutettiin alustava neuvottelutulos. Tämän jälkeen neuvottelujen etenemistä viivästytti marraskuussa 2005 avoimeksi jäänyt kysymys EU-kansalaisten omistusoikeuden ja määräysvallan laajuudesta yhdysvaltalaisissa lentoyhtiöissä. Arvioidessaan marraskuun 2005 neuvottelutulosta neuvosto katsoi, että neuvoteltu sopimusluonnos ei tarjoaisi sopimuspuolille riittävän yhtäläisiä mahdollisuuksia, ellei USA myöntäisi EU:n lentoyhtiöille lisää mahdollisuuksia päästä USA:n sisäisille markkinoille muun muassa investoimalla ja kontrolloimalla USA:n lentoyhtiöitä. Komissio kävi USA:n kanssa jatkoneuvotteluja vuosina 2006–2007. Lopulta avoimet kysymykset saatiin ratkaistua, ja sopimus parafoitiin Brysselissä 2 päivänä maaliskuuta 2007.

21:llä yhteisön jäsenvaltiolla, mukaan lukien Suomi, on voimassa olevat kahdenväliset lentoliikennesopimukset USA:n kanssa. Komissio käynnisti kuitenkin 20 päivänä heinäkuuta 2004 oikeudelliset menettelyt eräitä jäsenvaltioita vastaan, koska katsoi näiden jäsenvaltioiden ja USA:n välisten kahdenvälisten sopimusten olevan yhteisön oikeuden vastaisia. Samassa yhteydessä komissio antoi kehotuksen irtisanoa nämä sopimukset. Lisäksi komissio lähetti muutamalle jäsenvaltiolle, joilla ei ollut lentoliikennesopimusta USA:n kanssa, kehotuksen olla ryhtymättä minkäänlaisiin toimiin sellaisen solmimiseksi.

Sopimuksen ensisijaisena tavoitteena on lentoliikennemarkkinoiden avaaminen. Sopimuksen myötä kaikki yhteisön ja USA:n lentoyhtiöt voivat lentää kaikkia lentoreittejä, eikä esimerkiksi lentojen viikkomääriä rajoiteta. Myös lentojen hinnoittelua koskevat rajoitukset poistetaan. Lentoyhtiöiden väliset sopimukset yhteistunnusten käytöstä ja leasingista sallitaan.

Sopimuksella perustetaan sekakomitea, joka tarkastelee sopimuksen täytäntöönpanoa ja tarvittaessa ratkaisee sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

Kyseessä on vasta ensimmäisen vaiheen sopimus. Sopimuspuolten tavoite on jatkaa neuvotteluja yhä kattavamman ja liberaalimman sopimuksen aikaansaamiseksi. Niinpä sopimuksessa vahvistetaan sopimuspuolten sitoutumista tuleviin toisen vaiheen neuvotteluihin tarjoamalla molemmille sopimuspuolille mahdollisuus rajoittaa sopimuksesta johtuvia toisen sopimuspuolen oikeuksia, mikäli toisen vaiheen neuvottelut eivät ole johtaneet tuloksiin kahden ja puolen vuoden kuluessa niiden alkamisesta.

Hallituksen esityksen tavoitteena on hyväksyä sopimus Suomen osalta. Kyseinen kansallinen hyväksyminen on omalta osaltaan edellytys sopimuksen kansainväliselle voimaantulolle. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan saatettavaksi voimaan blankettilailla.

Sopimus tehostaa kilpailua lentoliikennemarkkinoilla, ja tämän voidaan arvioida hyödyttävän kuluttajia sekä tehokkaasti ja kannattavasti toimivia lentoyhtiöitä.

Unionin näkökulmasta sopimus on erityisen tärkeä sellaisille jäsenvaltioille, joilla ei ole aiemmin ollut avointa kahdenvälistä lentoliikennesopimusta Yhdysvaltojen kanssa ja joille transatlanttisella lentoliikenteellä on suuri taloudellinen merkitys.

Sopimuksen myötä olemassa olevien kahdenvälisten lentoliikennesopimusten sisältämien omistusta ja määräysvaltaa koskevien rajoitusten lieventämisen tuloksena syntyy uusia investointimahdollisuuksia ja pääoman liikkuvuus paranee.

Maailman kahden suurimman lentoliikennemarkkina-alueen, USA:n ja EU:n, välisen liikenteen kasvun voidaan arvioida lisääntyvän sopimuksen myötä. Komission teettämissä vaikutusarvioinneissa on tultu siihen tulokseen, että avoimen lentoliikennesopimuksen potentiaaliset hyödyt muun muassa lisääntyneen liikenteen ja uusien työpaikkojen syntymisen myötä ovat yhteisötasolla huomattavat.

Suomalaisten lentoyhtiöiden kannalta sopimus ei tuo juurikaan välitöntä materiaalista lisäarvoa, koska Suomen ja Yhdysvaltain voimassa oleva kahdenvälinen lentoliikennesopimus on liberaali. Suomen kannalta sopimus merkitsee ennen kaikkea Open Skies-tuomioissa todettujen ongelmien korjaantumista ja sen myötä oikeudellista varmuutta lentoliikenteen ulkosuhteissa.

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia.

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan taikka kansallisen tason organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Vuonna 1996 komissiolle myönnettiin valtuudet aloittaa yhteisön puolesta neuvottelut USA:n kanssa yhteisen lentoliikennealueen luomiseksi. Tämä mandaatti ei kuitenkaan sisältänyt valtuutta neuvotella liikenneoikeuksista, hinnoittelusta tai kapasiteetin sääntelystä, jotka ovat yleensä lentoliikennesopimusten keskeisimpiä elementtejä.

Laajemman neuvottelumandaatin neuvosto myönsi komissiolle kesäkuun 5 päivänä 2003 Open Skies-tuomioiden jälkeen. Neuvottelut USA:n kanssa aloitettiin välittömästi ja saatiin kaikkiaan 11 neuvottelukierroksen jälkeen päätökseen Brysselissä 2 päivänä maaliskuuta 2007, jolloin lentoliikennesopimus parafoitiin. Neuvosto teki 25 päivänä huhtikuuta 2007 päätöksen 2007/339/EY sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta (EYVL L 134, 25.5.2007, s. 1—3)

Eduskunnalle on annettu sopimusneuvotteluista selvitys alkuperäisen mandaattiehdotuksen pohjalta E-kirjelmällä (E 16/1996 vp). E-jatkokirjelmät annettiin uudesta mandaattiehdotuksesta vuonna 2003 sekä saavutetusta neuvottelutuloksesta vuonna 2007. Suuri valiokunta yhtyi kirjelmissä esitettyyn valtioneuvoston kantaan liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnon mukaisesti. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 13 päivänä huhtikuuta 2007. Neuvoston ja yhteisön jäsenvaltioiden osalta sopimus allekirjoitettiin Brysselissä 25 päivänä huhtikuuta 2007.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä sekä Ilmailuhallinnolta. Annetut lausunnot on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan neuvosto voi päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yhteisön tekemän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta ennen sen voimaantuloa.

EY:n ja USA:n välisen lentoliikennesopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista koskevaan neuvoston päätökseen sisältyy määräys, jonka mukaan yhteisö ja sen jäsenvaltiot soveltavat sopimusta väliaikaisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti 30 päivästä maaliskuuta 2008 alkaen sen voimaantuloon saakka. Tämä vahvistettiin, kun sopimus allekirjoitettiin USA:n kanssa.

Suomen valtiosääntö ei sisällä nimenomaista säännöstä kansainvälisten sopimusten väliaikaisesta soveltamisesta. Jos sopimus sisältää esimerkiksi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on väliaikaisen soveltamisen katsottu edellyttävän eduskunnan hyväksymistä ja voimaansaattamissäädöstä. Koska EY:n ja USA:n välinen lentoliikennesopimus sisältää eräitä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, vaatii sopimus eduskunnan hyväksymisen. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

1 artikla. Määritelmät. Artikla sisältää sopimuksessa käytettyjen keskeisten käsitteiden määritelmiä. Sopimuksessa tarkoitetaan:

’sopimuksella’ sopimusta, sen liitteitä ja lisäystä sekä niiden muutoksia;

’lentoliikenteellä’ matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja postin kuljettamista lentoteitse joko erikseen tai yhdessä maksua tai muuta korvausta vastaan;

’yleissopimuksella’ Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avattua kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta muutoksineen ja liitteineen;

’täydellä korvauksella’ korvausta annetuista palveluista mukaan luettuina kohtuulliset hallinnolliset yleiskulut;

’kansainvälisellä lentoliikenteellä’ lentoliikennettä useamman kuin yhden valtion alueen yläpuolella sijaitsevassa ilmatilassa;

’sopimuspuolella’ joko Yhdysvaltoja tai Euroopan yhteisöä ja sen jäsenvaltioita;

’hinnalla’ lentoyhtiöiden ja niiden asiamiesten matkustajien, matkatavaroiden ja/tai rahdin (postia lukuun ottamatta) ilmakuljetuksesta, mukaan luettuna kansainväliseen lentoliikenteeseen liittyvä pintakuljetus, veloittamia hintoja, maksuja ja korvauksia sekä niiden ehtoja;

’laskulla ilman kaupallista tarkoitusta’ muussa tarkoituksessa kuin lentoliikenteen matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja/tai postin ottamiseksi taikka jättämiseksi suoritettavaa laskua;

’alueella’ Yhdysvaltojen osalta maa-alueita (mannermaata ja saaria), sisävesiä ja aluemerta, jotka kuuluvat sen suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan, sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden osalta maa-alueita (mannermaata ja saaria), sisävesiä ja aluemerta, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, mainitussa perustamissopimuksessa tai sen korvaavassa oikeudellisessa välineessä säädettyjen edellytysten mukaisesti. Määritelmässä todetaan, että sopimuksen soveltamisella Gibraltarin lentoasemaan ei katsota olevan vaikutusta Espanjan kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudelliseen asemaan sen alueen suvereniteettia koskevassa riidassa, jolla kyseinen lentoasema sijaitsee, eikä Gibraltarin lentoaseman jättämiseen edelleen jäsenvaltioiden välillä 18 päivänä syyskuuta 2006 voimassa olleiden yhteisön ilmailualan toimenpiteiden ulkopuolelle Cordobassa 18 päivänä syyskuuta 2006 annetun Gibraltarin lentokenttää koskevan ministereiden julkilausuman mukaisesti;

’liikennemaksulla’ lentoyhtiöiltä perittäviä maksuja lentoasemien laitteiden ja palvelujen käytöstä sekä lentoasemien ympäristönsuojeluun, lennonvarmistukseen tai lentoliikenteen turvaamiseen liittyvien laitteiden tai palvelujen käytöstä, oheispalvelut ja -laitteet mukaan luettuina.

2 artikla. Oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet. Artiklan mukaan kumpikin sopimuspuoli antaa molempien sopimuspuolten lentoyhtiöille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamisesta.

3 artikla. Oikeuksien myöntäminen. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset sopimuspuolille myönnettävistä liikenneoikeuksista, joiden mukaisesti sopimuspuolten lentoyhtiöt voivat harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä. Sopimuksen 1 liitteen 3 jaksoon on sisällytetty lisämääräys rahtikuljetusten osalta. Artiklan 2 kohdan a—i alakohdat sisältävät tarkempia määräyksiä lentoyhtiöiden oikeudesta määrätä reittien liikennöinnistä ja ilma-alusten käytöstä. Artiklan 3 kohdan mukaan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan: a) USA:n lentoyhtiöiden osalta, jos lentoliikenne on osa USA:han yhteydessä olevaa reittiä pelkkää rahtiliikennettä lukuun ottamatta, ja b) EY:n lentoyhtiöiden osalta, jos lentoliikenne on osa johonkin jäsenvaltioon yhteydessä olevaa reittiä, lukuun ottamatta i) pelkkää rahtiliikennettä ja ii) Yhdysvaltojen ja ECAA:n jäsenten välisiä yhdistelmäpalveluita tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä alkaen. Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolten on sallittava, että lentoyhtiöt määrittelevät tarjoamansa kansainvälisen lentoliikenteen tiheyden ja määrän markkinoilla vallitsevien kaupallisten näkökohtien perusteella. Tämän oikeuden mukaisesti kumpikaan sopimuspuoli ei saa yksipuolisesti rajoittaa liikenteen määrää, tiheyttä tai palvelun säännöllisyyttä eikä toisen sopimuspuolen lentoyhtiöiden käyttämien ilma-alusten tyyppiä tai tyyppejä, eikä se saa edellyttää toisen sopimuspuolen lentoyhtiöiden aikataulujen, tilauslento-ohjelmien tai toimintasuunnitelmien toimittamista, jollei se ole tulli-, teknisistä, liikenne- tai ympäristösyistä tarpeen. Artiklan 5 kohdan mukaan lentoyhtiöt voivat harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä niin, että niiden oikeutta vaihtaa käytettyjen ilma-alusten tyyppiä tai määrää missään kohteessa ei rajoiteta, tiettyjen edellytysten täyttyessä. Artiklan 6 kohdassa rajataan niin sanotut kabotaasioikeudet nimenomaisesti sopimuksen ulkopuolelle. Artiklan 7 kohta viittaa sopimuksen liitteeseen 3, jossa määrätään yhteisön lentoyhtiöiden pääsystä USA:n hallituksen liikennealan hankintamenettelyihin.

4 artikla. Luvat. Artiklan mukaan vastaanottaessaan sopimuspuolen lentoyhtiön jättämän, liikennöintilupien ja teknisten lupien myöntämistä koskevat muodolliset vaatimukset täyttävän hakemuksen toisen sopimuspuolen on myönnettävä asianmukaiset oikeudet ja luvat mahdollisimman nopeasti artiklassa mainittujen edellytysten täyttyessä. Suomessa säännökset liikennöintiluvan myöntämisestä ja siihen liittyvästä kansallisesta viranomaistoimivallasta ovat ilmailulain (1242/2005) 8 luvussa.

5 artikla. Lupien peruuttaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan kummallakin sopimuspuolella on oikeus peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti toisen sopimuspuolen lentoyhtiön liikennöintiluvat tai tekniset luvat tai rajoittaa niiden toimintaa, jos 4 artiklassa mainitut edellytykset eivät täyty tai jos kyseinen lentoyhtiö ei ole noudattanut sopimuksen 7 artiklassa (lainsäädännön soveltaminen) tarkoitettuja lakeja ja määräyksiä. Artiklan 2 kohdan mukaan artiklassa määrättyjä oikeuksia ei saa käyttää ennen kuin asiasta on neuvoteltu toisen sopimuspuolen kanssa, elleivät välittömät toimet ole tarpeen 7 artiklassa tarkoitettujen lakien ja määräyksien rikkomisen lopettamiseksi. Artiklan 3 kohdan mukaan artiklan määräykset eivät rajoita kummankaan sopimuspuolen oikeutta kieltäytyä myöntämästä, peruuttaa tai rajoittaa toisen sopimuspuolen lentoyhtiön tai -yhtiöiden liikennöintilupia tai teknisiä lupia taikka asettaa niille ehtoja sopimuksen 8 artiklan (lentoturvallisuus) ja 9 artiklan (lentoliikenteen turvaaminen) määräysten mukaisesti.

6 artikla. Omistusoikeuteen, investointeihin ja määräysvaltaan liittyvät muut asiat. Artiklan mukaan sopimuspuolet soveltavat sopimuksen liitteen 4 määräyksiä omistusoikeutta, investointeja ja määräysvaltaa koskevien kansallisten lakiensa ja määräystensä mukaisesti, sen estämättä, mitä muualla sopimuksessa määrätään.

7 artikla. Lainsäädännön soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan toisen sopimuspuolen lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat kansainvälisessä liikenteessä olevien ilma-alusten saapumista sen alueelle tai lähtöä sieltä sekä liikennöimistä ja lentämistä sen alueella, on sovellettava toisen sopimuspuolen lentoyhtiöiden ilma-aluksiin, ja tällaisten ilma-alusten on noudatettava niitä saapuessaan ensin mainitun sopimuspuolen alueelle, lähtiessään sieltä tai sen alueella ollessaan. Artiklan 2 kohdan mukaan toisen sopimuspuolen lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat ilma-alusten matkustajien, miehistön tai rahdin saapumista sen alueelle tai lähtöä sieltä, on sovellettava toisen sopimuspuolen lentoyhtiön matkustajiin, miehistöön ja rahtiin.

8 artikla. Lentoturvallisuus. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten vastuuviranomaisten on tunnustettava sopimuspuolten tässä sopimuksessa tarkoitettua lentoliikennettä varten antamat tai hyväksymät ja voimassa olevat lentokelpoisuus- ja pätevyystodistukset sekä lupakirjat päteviksi edellyttäen, että todistusten tai lupakirjojen myöntämisvaatimukset vastaavat vähintään Chicagon yleissopimukseen perustuvia vähimmäisvaatimuksia. Vastuuviranomaiset voivat kuitenkin olla tunnustamatta oman alueensa yläpuolella tapahtuvia lentoja varten päteviksi pätevyystodistuksia tai lupakirjoja, joita tällaiset muut viranomaiset ovat myöntäneet tai hyväksyneet sen kansalaisille. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolen vastuuviranomaiset voivat pyytää neuvotteluja muiden vastuuviranomaisten kanssa näiden viranomaisten soveltamista turvallisuusvaatimuksista. Neuvottelut on järjestettävä 45 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, ellei toisin sovita. Jos neuvotteluja pyytäneet vastuuviranomaiset havaitsevat neuvottelujen jälkeen, että toisen sopimuspuolen viranomaiset eivät tehokkaasti täytä ja sovella mainituilla aloilla turvallisuusnormeja ja -vaatimuksia, jotka vastaavat vähintään Chicagon yleissopimukseen perustuvia vähimmäisvaatimuksia, niiden on ilmoitettava kyseisille viranomaisille huomioistaan sekä kyseisten vähimmäisvaatimusten noudattamisen edellyttämistä toimista. Kyseisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat korjaavat toimet. Neuvottelua pyytäneillä vastuuviranomaisilla on oikeus kieltäytyä myöntämästä, peruuttaa tai rajoittaa sellaisten lentoyhtiöiden liikennöintilupia tai teknisiä lupia, joiden turvallisuutta ne valvovat, jos kyseiset viranomaiset eivät toteuta asianmukaisia korjaavia toimia kohtuullisessa ajassa, ja toteuttaa välittömiä toimia tällaisen lentoyhtiön tai lentoyhtiöiden osalta, jos se on välttämätöntä, jotta estettäisiin edellä mainittujen normien ja vaatimusten täyttämättä ja soveltamatta jättäminen, joka johtaa lentoturvallisuuden välittömään vaarantumiseen. Artiklan 3 kohdan mukaan artiklan nojalla toimitettavat pyynnöt ja ilmoitukset on toimitettava samanaikaisesti Euroopan komissiolle. 4 kohdan mukaan artiklan määräyksillä ei estetä vastuuviranomaisia käymästä turvallisuutta koskevia neuvotteluja. Suomessa lentoturvallisuudesta vastaava viranomainen on Ilmailuhallinto. Siitä ja sen viranomaistehtävistä säädetään laissa Ilmailuhallinnosta (1247/2005) ja ilmailulaissa.

9 artikla. Lentoliikenteen turvaaminen. Artiklan 1 kohdassa sopimuspuolet vahvistavat, että niiden keskinäinen velvoite turvata lentoliikenne siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta on olennainen osa sopimusta. Kohdassa viitataan tiettyihin kansainvälisiin velvoitteisiin, joita erityisesti on tältä osin noudatettava. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolten on pyynnöstä annettava toisilleen kaikki tarvittava apu siviili-ilmailun turvaamiseen kohdistuvan uhan ja laittomien tekojen estämiseksi. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolten on toimittava sellaisten Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) antamien lentoliikenteen turvaamista koskevien määräysten ja teknisten vaatimusten mukaisesti, jotka on otettu Chicagon yleissopimuksen liitteiksi. Artiklan 4 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen on taattava, että sen alueella toteutetaan tehokkaita turvatoimenpiteitä, ja että kyseisiä toimenpiteitä mukautetaan siviili-ilmailun turvaamiseen kohdistuviin lisääntyneisiin uhkiin vastaamiseksi. Kumpikin sopimuspuoli hyväksyy, että toisen sopimuspuolen edellyttämiä turvamääräyksiä on noudatettava ilma-aluksen lähtiessä kyseisen toisen sopimuspuolen alueelta tai ollessa siellä. Kummankin sopimuspuolen on harkittava myönteisesti kaikkia toisen sopimuspuolen pyyntöjä, jotka liittyvät tietyn uhan torjumiseen liittyviin erityisiin turvatoimiin. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuspuoli voi ottaa käyttöön alueellensa pääsyä koskevia turvatoimia ottaen täysimääräisesti huomioon molempien sopimuspuolten suvereniteetin ja sitä kunnioittaen. Sopimuspuolen on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon toisen sopimuspuolen jo soveltamat turvatoimet ja sen niitä koskevat näkemykset. Sopimuspuolet tunnustavat kuitenkin, että artiklan määräyksillä ei rajoiteta sopimuspuolen mahdollisuutta kieltää sellaisten lentojen pääsy alueelleen, joiden se katsoo uhkaavan turvallisuuttaan. Artiklan 6 kohdan mukaan sopimuspuoli voi toteuttaa hätätoimia ja muuttaa niitä vastatakseen lentoliikenteen turvaamiseen kohdistuvaan tiettyyn uhkaan. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava välittömästi toisen sopimuspuolen vastuuviranomaisille. Artiklan 7 kohdan mukaan sopimuspuolet korostavat yhdenmukaisten käytäntöjen ja vaatimusten kehittämisen merkitystä keinona parantaa lentoliikenteen turvaamista ja minimoida sääntelyn eroavaisuuksia. Tästä syystä sopimuspuolten on hyödynnettävä ja kehitettävä täysimääräisesti nykyisiä kanavia voimassa olevien ja ehdotettujen turvatoimien käsittelemiseksi. Artiklan 8 kohdan mukaan sopimuspuolen on harkitessaan turvatoimia arvioitava mahdolliset kielteiset vaikutukset kansainväliseen lentoliikenteeseen, ja ellei lainsäädäntö sitä rajoita, otettava tällaiset tekijät huomioon määritellessään, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen ja asianmukaisia kyseisten turvaamisnäkökohtien käsittelemiseksi. Artiklan 9 kohdan mukaan, kun ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuunotto tai muu matkustajien, miehistön, ilma-aluksen, lentoaseman tai lennonvarmistuslaitteiden turvallisuuteen kohdistuva laiton teko, sopimuspuolten on avustettava toisiaan tapahtuman tai uhan lopettamiseksi nopeasti ja turvallisesti. Artiklan 10 kohta sisältää määräykset menettelyistä, joita noudatetaan, kun sopimuspuolella on perusteltua syytä uskoa, että toinen sopimuspuoli on poikennut tässä artiklassa määrätyistä lentoliikenteen turvaamista koskevista määräyksistä. Artiklan 11 kohdan mukaan sopimuspuoli voi pyytää toista sopimuspuolta arvioimaan yhteistyössä, ovatko kyseisen toisen sopimuspuolen erityiset turvatoimet pyynnön esittäneen sopimuspuolen vaatimusten mukaisia. Arviointien tulokset huomioon ottaen pyynnön esittänyt sopimuspuoli voi päättää, että toisen sopimuspuolen alueella sovelletaan vastaavantasoisia turvatoimia, jolloin lennolta toiselle siirtyvät matkustajat, matkatavarat ja/tai rahti voidaan vapauttaa pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella suoritettavista tarkastuksista. Päätös on annettava tiedoksi toiselle sopimuspuolelle. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 11 luvussa.

10 artikla. Kaupallinen toiminta. Artiklan 1 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöillä on oikeus perustaa toimistoja toisen sopimuspuolen alueelle lentoliikennepalveluidensa ja niihin liittyvien toimintojensa edistämistä ja myyntiä varten. Artiklan 2 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöillä on toisen sopimuspuolen maahantulo-, oleskelu- ja työlupia koskevien lakien ja määräysten mukaisesti oikeus tuoda toisen sopimuspuolen alueelle ja pitää siellä omaa lentoliikenteen harjoittamisen tukemiseen vaadittavaa johto-, myynti-, teknistä, toiminnallista ja muuta asiantuntijahenkilökuntaa. Suomessa maahantuloa, maassa oleskelua ja työntekoa koskevia säännöksiä on ulkomaalaislaissa (301/2004). Artiklan 3 kohdan mukaan kullakin lentoyhtiöllä on toisen sopimuspuolen alueella maahuolinnan osalta tietyin edellytyksin joko oikeus hoitaa itse oma maahuolintansa tai vaihtoehtoisesti oikeus valita palveluntarjoaja sellaisten kilpailevien maahuolintaa kokonaisuudessaan tai osittain tarjoavien yritysten joukosta, joilla on pääsy markkinoille kummankin sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jos tällaisia palveluntarjoajia on markkinoilla. Suomessa maahuolinnasta on säädetty ilmailulain 10 luvussa. Artiklan 4 kohdan mukaan lentoyhtiöt saavat myydä lentokuljetuksia toisen sopimuspuolen alueella suoraan ja/tai lentoyhtiön harkinnan mukaan nimeämiensä myyntiedustajien tai muiden asiamiesten välityksellä. Kaikilla lentoyhtiöillä on oikeus myydä tällaisia lentokuljetuksia, ja kaikilla henkilöillä on oikeus ostaa niitä alueen valuutalla tai muiden maiden vapaasti vaihdettavilla valuutoilla. Artiklan 5 kohdassa määrätään lentoyhtiöiden oikeudesta vaihtaa ja lähettää paikalliset tuloylijäämät toisen sopimuspuolen alueelta kotimaahansa, ja ellei se ole sovellettavien lakien ja määräysten vastaista, myös haluamaansa maahan tai maihin. Artiklan 6 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöillä on oikeus maksaa paikalliset kulunsa toisen sopimuspuolen alueella paikallisessa valuutassa. Kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöt voivat niin halutessaan maksaa tällaiset kustannukset toisen sopimuspuolen alueella vapaasti vaihdettavissa valuutoissa paikallisten valuuttasäännösten mukaisesti. Artiklan 7 kohdan mukaan sopimuksessa tarkoitettuja palveluja liikennöidessään tai tarjotessaan sopimuspuolten lentoyhtiöt voivat osallistua yhteisiin markkinointijärjestelyihin, kuten kiintiövarauksia tai yhteisten reittitunnusten käyttöä koskeviin järjestelyihin a) sopimuspuolten lentoyhtiöiden kanssa, b) kolmansien maiden lentoyhtiöiden kanssa sekä c) minkä tahansa maan pintakuljetuksia tarjoavien yritysten kanssa tietyin edellytyksin. Artiklan 8 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen lentoyhtiöllä on oikeus tehdä kummankin sopimuspuolen tai kolmansien maiden yhtiöiden, myös lentoyhtiöiden, kanssa luvake- ja tuotemerkkijärjestelyjä tietyin edellytyksin. Mainittuihin järjestelyihin sovelletaan sopimuksen liitettä 5. Artiklan 9 kohdan mukaan sopimuspuolten lentoyhtiöt voivat tehdä järjestelyjä ilma-alusten ja miehistön tarjoamisesta kansainväliseen lentoliikenteeseen sopimuspuolten ja kolmansien maiden lentoyhtiöiden kanssa edellytyksellä, että kaikilla tällaisiin järjestelyihin osallistuvilla on asianmukaiset luvat ja että ne noudattavat sellaisia lakeja ja määräyksiä, joita sopimuspuolet soveltavat tavanomaisesti kyseisiin järjestelyihin. Artiklan 10 kohdan mukaan molempien sopimuspuolten lentoyhtiöiden ja välillisten rahtikuljetusten tarjoajien on rajoituksetta sallittava käyttää kansainvälisten ilmakuljetusten yhteydessä mitä tahansa rahdin pintakuljetusta mihin tahansa kohteeseen tai mistä tahansa kohteista sopimuspuolten alueilla tai kolmansissa maissa, ja tarvittaessa oikeus kuljettaa tullaamatonta rahtia voimassa olevien lakien ja määräysten mukaisesti.

11 artikla. Tullit ja maksut. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset vastavuoroisuuden perusteella myönnettävästä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista ilma-alusten, niiden osien, varastojen ja tarvikkeiden osalta. Artiklan 2 kohdan mukaan veroista, tulleista ja maksuista ovat vastavuoroisuuden perusteella vapautettuja myös alakohdissa a–d mainitut varastot, osat, tarvikkeet ja tuotteet. Artiklan 3 kohdan mukaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tarvikkeita ja varastoja voidaan edellyttää pidettäväksi asianmukaisten viranomaisten valvonnassa. Artiklan 4 kohdan mukaan artiklassa määrättyjä vapautuksia on sovellettava myös silloin, kun sopimuspuolen lentoyhtiöt ovat tehneet sopimuksen sellaisen toisen lentoyhtiön kanssa, jolle toinen sopimuspuoli on myöntänyt vastaavat vapautukset, artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarvikkeiden lainaamisesta tai siirtämisestä toisen sopimuspuolen alueella. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuksen määräykset eivät estä kumpaakaan sopimuspuolta määräämästä veroja, tulleja tai maksuja tavaroille, jotka on myyty muuhun tarkoitukseen kuin matkustajien kulutettavaksi ilma-aluksessa liikennöitäessä niiden alueella kahden sellaisen kohteen välillä, joissa lentokoneeseen nouseminen tai siitä poistuminen on sallittua. Artiklan 6 kohdan mukaan, jos kaksi tai useampia jäsenvaltiota aikoo soveltaa neuvoston direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä vapautuksesta luopumista Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden ilma-aluksiin näiden jäsenvaltioiden välisiä lentoja varten jäsenvaltioiden alueella toimitettuun polttoaineeseen, sekakomitean on käsiteltävä asia 18 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti. Artiklan 7 kohdan mukaan sopimuspuoli voi pyytää toisen sopimuspuolen apua lentoyhtiönsä tai lentoyhtiöidensä puolesta, jotta veroista, tulleista ja maksuista sekä polttoaineen toimitusmaksusta vapauttaminen voitaisiin varmistaa artiklan mukaisissa olosuhteissa, paitsi siltä osin kuin maksut perustuvat palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Arvonlisäverolain (1501/1993) kansainvälisen kauppaan liittyvää verottomuutta koskevassa 70 §:ssä on säädetty ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnin verottomuudesta ja matkustajille lennon aikana muuhun kuin välittömään kulutukseen tapahtuvan tavaroiden myynnin verollisuudesta.

12 artikla. Liikennemaksut. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten toimivaltaisten laskutusviranomaisten tai -elinten toisen sopimuspuolen lentoyhtiöille määräämien liikennemaksujen on oltava oikeudenmukaisia ja kohtuullisia, ne eivät saa olla epäoikeudenmukaisesti syrjiviä ja niiden on jakauduttava tasapuolisesti käyttäjäryhmien kesken. Toisen sopimuspuolen lentoyhtiöille määrättyjen liikennemaksujen ehtojen on joka tapauksessa oltava vähintään yhtä edulliset kuin mille tahansa muulle lentoyhtiölle myönnetyt edullisimmat ehdot. 2 kohdan mukaan maksut voivat kattaa, mutta eivät saa ylittää, toimivaltaisten laskutusviranomaisten tai -elinten lentoasemalla tai lentoasemajärjestelmässä tarjoamien asianmukaisten lentoasema- ja ympäristöpalvelujen, lennonvarmistuspalvelujen ja lentoliikenteen turvaamisjärjestelmien kustannuksia. Tällaisiin maksuihin voi sisältyä kohtuullinen tuotto poistojen jälkeen. Laitteiden ja palvelujen, joista maksut peritään, on oltava tehokkaita ja taloudellisia. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolten on kannustettava alueillaan toimivia toimivaltaisia laskutusviranomaisia tai -elimiä sekä palveluja ja laitteita käyttäviä lentoyhtiöitä neuvotteluihin sekä kannustettava niitä vaihtamaan sellaisia tietoja, jotka voivat olla tarpeen oikean arvion tekemiseksi maksujen kohtuullisuudesta. Lisäksi sopimuspuolten on kannustettava laskutusviranomaisia antamaan käyttäjille kohtuullisessa ajassa tietoa kaikista liikennemaksuihin kohdistuvista muutosehdotuksista, jotta ne voivat esittää näkemyksensä ennen muutosten tekemistä. Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuksen 19 artiklan mukaisen riitojenratkaisumenettelyn yhteydessä kummankaan sopimuspuolen ei katsota rikkovan tämän artiklan määräyksiä, paitsi a) jos se jättää toisen sopimuspuolen valituksen kohteena olevan maksun tai toimenpiteen tutkimatta kohtuullisessa ajassa, tai b) jos se ei tällaisen tutkinnan jälkeen ryhdy kaikkiin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin korjatakseen tämän artiklan määräysten vastaisen maksun tai toimenpiteen.

13 artikla. Hinnoittelu. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen mukaisten lentoliikennepalvelujen hinnat on voitava määrätä vapaasti, eikä niitä tarvitse toimittaa hyväksyttäväksi taikka ilmoittaa. Artiklan 2 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, on USA:n lentoyhtiön kahdessa eri jäsenvaltiossa sijaitsevien kohteiden välillä harjoittamasta kansainvälisestä lentoliikenteestä perittäviksi ehdotettujen tai perittyjen maksujen oltava neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2409/92 1 artiklan 3 kohdan tai sen korvaavan vähemmän rajoittavan asetuksen mukaisia. Lisäksi sopimuspuolten lentoyhtiöiden on annettava pyynnöstä välittömästi sopimuspuolten vastuuviranomaisten käyttöön tiedot aikaisemmista, voimassa olevista ja ehdotetuista hinnoista.

14 artikla. Valtion avustukset ja tuki. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet tunnustavat, että valtion avustukset ja tuki voivat vaikuttaa kielteisesti lentoyhtiöiden oikeudenmukaisiin ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin kilpailla sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamisessa. 2 kohdan mukaan, jos yksi sopimuspuoli katsoo, että toisen sopimuspuolen harkitsema tai antama avustus tai tuki kyseisen toisen sopimuspuolen lentoyhtiöille vaikuttaisi tai vaikuttaa kielteisesti ensiksi mainitun sopimuspuolen lentoyhtiöiden oikeudenmukaisiin ja yhtäläisiin kilpailumahdollisuuksiin, se voi toimittaa huomionsa kyseiselle sopimuspuolelle. Se voi lisäksi pyytää, että 18 artiklassa tarkoitettu sekakomitea kokoontuu käsittelemään asiaa. 3 kohdan mukaan kumpikin sopimuspuoli voi lähestyä toisen sopimuspuolen alueen asiasta vastaavia viranomaistahoja, jos se katsoo, että näiden viranomaisten harkitsemilla tai antamilla avustuksilla tai tuilla on kielteisiä vaikutuksia kilpailumahdollisuuksiin. 4 kohdassa todetaan, että artiklan mukaisesti käsiteltäviä kysymyksiä voivat olla muun muassa jonkin julkisen tahon pääomasijoitukset, ristikkäistuet, avustukset, takuut, omistussuhteet, verohelpotukset tai verovapaudet.

15 artikla. Ympäristö. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet tunnustavat, että ympäristönsuojelu on tärkeä osatekijä kansainvälisen ilmailupolitiikan kehittämisen ja täytäntöönpanon yhteydessä. Ne tunnustavat myös, että ympäristönsuojelutoimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä on tarkasteltava huolellisesti kansainvälistä ilmailupolitiikkaa kehitettäessä. 2 kohdan mukaan, harkitessaan ehdotettuja ympäristötoimenpiteitä, sopimuspuolen olisi arvioitava niiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia sopimukseen sisältyvien oikeuksien käyttöön, ja jos tällaisia toimenpiteitä toteutetaan, kielteisiä vaikutuksia olisi pyrittävä lieventämään. 3 kohdan mukaan ympäristönsuojelutoimenpiteitä käyttöön otettaessa on noudatettava Chicagon yleissopimuksen liitteissä olevia ympäristömääräyksiä, ellei eroavuuksista ole ilmoitettu. 4 kohdan mukaan sopimuspuoli voi pyytää sekakomitean koollekutsumista, jos katsoo, että ilmailualan ympäristönsuojeluun liittyvä asia vaikuttaa tämän sopimuksen soveltamiseen tai täytäntöönpanoon.

16 artikla. Kuluttajansuoja. Artiklan mukaan sopimuspuolet vahvistavat, että kuluttajien suojelu on tärkeää ja että sopimuspuoli voi pyytää sekakomitean koollekutsumista merkittävinä pitämistään kuluttajansuojakysymyksistä neuvottelemiseksi.

17 artikla. Tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien toimittajien oikeudesta tarjota järjestelmiään toisen sopimuspuolen matkatoimistoille ja matkailualan yrityksille. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuoli ei saa alueellaan asettaa tai sallia asetettavan rajoittavampia vaatimuksia toisen sopimuspuolen tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien toimittajille kuin se on asettanut omille toimittajilleen. Artiklan 3 kohdan mukaan paikanvarausjärjestelmien omistajilla tai käyttäjillä on oltava samanlaiset mahdollisuudet omistaa toisen sopimuspuolen alueella tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä kuin kyseisen toisen sopimuspuolen omistajilla tai käyttäjillä on.

18 artikla. Sekakomitea. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten edustajista koostuva sekakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa neuvottelemaan sopimukseen liittyvistä kysymyksistä ja tarkastelemaan sen täytäntöönpanoa. 2 kohdan mukaan sekakomitean koollekutsumista voidaan myös pyytää erikseen sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Sopimuksen 20 artiklan tai liitteen 2 osalta sekakomitea voi kuitenkin käsitellä ainoastaan tiettyjä kysymyksiä. Tällainen kokous on järjestettävä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 60 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, ellei toisin sovita. 3 kohdan mukaan sekakomitea tarkastelee viimeistään ensimmäisessä vuosikokouksessaan ja sen jälkeen tarvittaessa sopimuksen täytäntöönpanoa kokonaisuutena. 4 kohta sisältää tarkemmat määräykset siitä yhteistyötä, jota sekakomitea kehittää. 5 kohdan mukaan sopimuspuolten yhteisenä tavoitteena on maksimoida hyödyt kuluttajien, lentoyhtiöiden, työntekijöiden ja yhteisöjen näkökulmasta Atlantin molemmin puolin ulottamalla tämä sopimus koskemaan kolmansia maita. Sekakomitea laatii ehdotuksen edellytyksistä ja menettelyistä tältä osin. 6 kohdan mukaan sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti.

19 artikla. Välimiesmenettely. Artikla sisältää määräykset välimiesmenettelystä riidoissa, joita ei saada ratkaistua sekakomiteassa. Ennen välimiesmenettelyä on mahdollista sopia siitä, että riita saatetaan tietyn henkilön tai elimen ratkaistavaksi.

20 artikla. Kilpailu. Artiklan mukaan sopimuspuolet tunnustavat kilpailun tärkeyden sopimuksen tavoitteiden edistämiseksi. Artikla sisältää määräykset sopimuspuolten kilpailuviranomaisten yhteistyöstä, jota lisätään mahdollisimman paljon liitteen 2 mukaisesti, ottaen huomioon viranomaisten erilaiset vastuut, toimivallan ja menettelyt. Yhteistyön tuloksista on ilmoitettava vuosittain sekakomitealle.

21 artikla. Neuvottelut toisen vaiheen sopimuksesta. Artiklan 1 kohdassa todetaan sopimuspuolten yhteisenä tavoitteena olevan vapauttaa lentoliikennemarkkinoita edelleen. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet aloittavat neuvottelut seuraavan vaiheen sopimuksesta viimeistään 60 päivän kuluttua ensimmäisen vaiheen sopimuksen väliaikaisen soveltamisen alkamisesta. Artiklan 2 kohdan mukaan toisen vaiheen neuvotteluohjelmassa on oltava seuraavat toisen tai molempien sopimuspuolten ensisijaiset kiinnostuksen aiheet: a) liikenneoikeuksien vapauttaminen edelleen; b) ulkomaisten investointien lisämahdollisuudet; c) ympäristötoimenpiteiden ja infrastruktuurirajoitusten vaikutus liikenneoikeuksien käyttöön; d) pääsyn avaaminen edelleen julkisille lentoliikennemarkkinoille; ja e) ilma-aluksen tarjoaminen käyttöön miehistöineen. Artiklan 3 kohdan mukaan edistymistä kohti toisen vaiheen sopimusta arvioidaan viimeistään 18 kuukauden kuluttua neuvottelujen aloittamispäivästä 1 kohdan mukaisesti. Jos sopimuspuolet eivät pääse toisen vaiheen sopimukseen 12 kuukauden kuluessa arvioinnin aloittamisesta, kumpikin sopimuspuoli varaa itselleen oikeuden peruuttaa tässä sopimuksessa mainitut oikeudet. Peruuttaminen voidaan toteuttaa aikaisintaan sen kansainvälisen ilmakuljetusliiton (IATA) liikennekauden alussa, joka alkaa vähintään 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona ilmoitus peruuttamisesta on annettu.

22 artikla. Suhde muihin sopimuksiin. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen 25 artiklassa tarkoitetun väliaikaisen soveltamiskauden aikana keskeytetään liitteessä 1 olevassa 1 jaksossa lueteltujen USA:n ja EY:n jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten sopimusten soveltaminen, ellei liitteessä 1 olevassa 2 jaksossa toisin määrätä. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen tullessa voimaan 26 artiklan mukaisesti, se korvaa USA:n ja EY:n jäsenvaltioiden väliset kahdenväliset sopimukset, ellei liitteessä 1 olevassa 2 jaksossa toisin määrätä. 3 kohdan mukaan, jos sopimuspuolet liittyvät johonkin monenväliseen sopimukseen tai hyväksyvät ICAO:n tai jonkin muun kansainvälisen järjestön tekemän päätöksen, joka koskee tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, niiden on otettava asia esille sekakomiteassa sen selvittämiseksi, olisiko tätä sopimusta tarkistettava asian huomioon ottamiseksi.

23 artikla. Voimassaolon päättyminen. Artikla sisältää määräykset sopimuksen irtisanomismenettelystä. Irtisanomisilmoitus on toimitettava sekä toiselle sopimuspuolelle että ICAO:lle.

24 artikla. Rekisteröinti ICAO:ssa. Artiklan mukaan sopimus ja sen muutokset on rekisteröitävä ICAO:ssa.

25 artikla. Väliaikainen soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusta sovelletaan väliaikaisesti 30 päivästä maaliskuuta 2008 lukien. 2 kohdan mukaan kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa ilmoittaa kirjallisesti diplomaattiteitse toiselle sopimuspuolelle päätöksestä, jonka mukaan se ei enää aio soveltaa sopimusta.

26 artikla. Voimaantulo. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolten välisen noottienvaihdon, jolla on vahvistettu, että kaikki tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen, jälkimmäinen nootti on päivätty. Artikla sisältää tarkemmat määräykset noottienvaihdossa sovellettavasta menettelystä.

Liitteet. Sopimuksessa on kaikkiaan viisi liitettä.

Liitteessä 1 luetellaan ne kahdenväliset lentoliikennesopimukset, joiden soveltaminen keskeytetään tai jotka korvataan. Liitteen 1 jakso 3 sisältää tarkennuksen liittyen USA:n lentoyhtiöille myönnettäviin rahdinkuljetusoikeuksiin. Liitteen 1 jakso 4 sisältää määräyksiä Irlannin ja USA:n välisistä siirtymäaikajärjestelyistä.

Liite 2 sisältää määräykset lentoliikennealan kilpailukysymyksiin liittyvästä yhteistyöstä. Yhteistyön toteuttamisesta vastaavat USA:n liikenneministeriö ja EY:n komissio.

Liitteen 3 mukaan EY:n lentoyhtiöillä on tietyin edellytyksin oikeus osallistua USA:n hallituksen liikennealan hankintamenettelyihin. Poikkeuksena tästä on puolustushallinnon hankkima liikenne.

Liitteessä 4 on kolme artiklaa, jotka sisältävät määräyksiä lentoyhtiöiden omistusoikeuteen ja määräysvaltaan sekä investointeihin liittyvistä asioista.

Liitteen 5 määräykset koskevat tuotemerkki- ja luvakejärjestelyihin osallistumisen edellytyksiä.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Pykälän mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välistä lentoliikennesopimusta sovelletaan sen 25 artiklan mukaan väliaikaisesti 30 päivästä maaliskuuta 2008 lukien. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan sen vuoksi otettavaksi säännös, jonka mukaan tasavallan presidentin asetuksella voitaisiin erikseen säätää lain väliaikaisesta soveltamisesta siihen saakka, kunnes sopimus tulee kansainvälisesti voimaan.

Sopimus tulee kansainvälisesti ja Suomen osalta voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolten välisen noottienvaihdon, jolla on vahvistettu, että kaikki tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätökseen, jälkimmäinen nootti on päivätty. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan. Tasavallan presidentin asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että lakia sovelletaan väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

Yhteisöoikeuden näkökulmasta Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen lentoliikennesopimus on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus eli sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Koska eduskunnan hyväksymistoimivalta ei perustuslain tulkintakäytännön mukaan koske yhteisön toimivaltaan kuuluvan sopimuksen osia (PeVL 6/2001 vp), eduskunta hyväksyy sopimuksen perustuslain 94 §:n mukaisesti vain niiltä osin kuin sopimuksen määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan.

Sopimuksessa itsessään ei ole määräyksiä, jotka osoittaisivat, miten toimivalta yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken tarkkaan ottaen jakautuu. Myös EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdassa määrätään lentoliikenteen osalta vain, että yhteisöllä on tällä alalla toimivaltaa, jos neuvosto niin päättää. Annetun yhteisölainsäädännön myötä yhteisön toimivalta lentoliikenneasioissa on käynyt varsin laajaksi. Pääosa tästä lainsäädännöstä on annettu yhteisöasetuksina. Tällöin jäsenvaltioiden kansallinen toimivalta rajoittuu lähinnä siihen, kuinka jäsenvaltio järjestää asetusten kulloinkin edellyttämät julkiset hallintotehtävät. EY:n ja USA:n välisen lentoliikennesopimuksen kattamista seikoista yhteisöasetuksia on annettu muun muassa lentoliikenteen kuljetus- ja rahtimaksuista ((ETY) N:o 2409/92), markkinoillepääsystä ((ETY) N:o 2408/92), yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista ((ETY) N:o 2407/92), lentoturvallisuudesta ((EY) N:o 1592/2002) sekä siviili-ilmailun turvaamisesta ((EY) N:o 2320/2002). Tällä perusteella ainakin sopimuksen 3—5, 8—9 ja 13 artiklojen määräykset kuuluvat osittain Euroopan yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät ovat yhteisön yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan kuuluvia asioita. Näin ollen sopimuksen 17 artiklan määräykset kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp). Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut, että jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp).

Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 1 artiklassa on määritelty sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 3 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. EY:n ja USA:n välinen lentoliikennesopimus tulee, tullessaan kansainvälisesti voimaan, korvaamaan voimassa olevat jäsenvaltioiden ja USA:n kahdenväliset sopimukset. Säännöllisestä ja ei-säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä säädetään ilmailulain 73 ja 75 §:ssä, ja Yhdysvaltojen ja Suomen välisen liikenteeseen on täydentäen sovellettu Suomen ja Yhdysvaltain välillä tehtyä lentoliikennesopimusta. Suomen ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen syrjäytyminen tällä sopimuksella ei edellytä kuitenkaan lainmuutoksia, koska ilmailulain 1 § tunnistaa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuuden ja sopimuksen määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Tällä perusteella sopimuksen 3 artiklan määräysten voidaan katsoa kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan. Sopimuksen liitteen 1 jakso 3 sisältää tarkennuksen 3 artiklaan USA:n lentoyhtiöille myönnettävien rahdinkuljetusoikeuksien osalta ja kuuluu siten 3 artiklan tavoin lainsäädännön alaan.

Liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 4—5 artiklat liittyvät Ilmailuhallinnon toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty ilmailulain 8 luvussa. Artiklat kuuluvat osittain jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 8 artikla liittyy Ilmailuhallinnon toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Ilmailuhallinnosta ja ilmailulaissa. Ilma-alusten lentokelpoisuudesta ja miehistön pätevyysvaatimuksista säädetään ilmailulaissa ja soveltuvassa yhteisön lainsäädännössä. Artiklan määräykset kuuluvat jäsenvaltion osittaiseen toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Lentoliikenteen turvaamista koskevan 9 artiklan määräykset liittyvät Ilmailuhallinnolle ja lentoasemien pitäjille ilmailulain 11 luvussa säädettyihin velvoitteisiin. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Kaupallista toiminta koskevaa sopimuksen 10 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Yhteisön sijoittautumisoikeutta koskevat säännökset eivät lähtökohtaisesti ulotu kolmansista valtioista oleviin henkilöihin tai yhtiöihin. Kun kolmansista maista tuleva henkilö haluaa aloittaa ammatinharjoittamisen tai perustaa yhtiön jossakin jäsenvaltiossa, häneen sovelletaan kyseisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa. 10 artiklan 3 kohdan määräykset koskevat maahuolintaa, josta on säännöksiä ilmailulain 10 luvussa. 10 artiklan määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artiklan 1 ja 2 kohta sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Ne kuuluvat kuitenkin lainsäädännön alaan, koska niistä on Suomessa voimassa laintasoista sääntelyä. Arvonlisäverolain 70 §:ssä on säädetty ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnin verottomuudesta ja matkustajille lennon aikana muuhun kuin välittömään kulutukseen tapahtuvan tavaroiden myynnin verollisuudesta.

Sopimuksella perustettavaa, sopimuspuolten edustajista koostuvaa sekakomiteaa koskevat sopimusmääräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska sekakomitea voi tehdä päätöksiä Suomessa lainsäädännön alaan kuuluvassa asiassa. Sopimuksen 18 artiklan määräysten mukaan sekakomitea käsittelee sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevia kysymyksiä. Sekakomitean päätökset voivat vaikuttaa siihen, miten jäsenvaltion osittaiseen toimivaltaan kuuluvaa ja Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaa sopimusmääräystä on sovellettava. Sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti, mikä merkitsee sitä, että jäsenvaltio ei käytännössä joudu hyväksymään vastustamaansa päätöstä.

Sopimuksen 19 artikla sisältää määräykset välimiesmenettelystä, jossa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Tällöin voi tulla sitovasti ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvaksi lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Sekakomitean päätösvaltaa ja riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta säätämisjärjestykseen.

Sopimus sisältää edellä mainituilla perusteilla lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja vaatii perustuslain 94 §:n mukaan eduskunnan hyväksymisen.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Washingtonissa 30 päivänä huhtikuuta 2007 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Washingtonissa 30 päivänä huhtikuuta 2007 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn lentoliikennesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Tasavallan presidentin asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

---

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenneministeri
Anu Vehviläinen