Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Kingstonissa maaliskuussa 1998 tehdyn pöytäkirjan Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista sekä lain pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan tarkoituksena on määrätä järjestölle tiettyjä lisäerioikeuksia ja vapauksia ja täsmentää Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen erioikeuksia ja vapauksia sekä oikeushenkilöllisyyttä koskevia määräyksiä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan toukokuussa 2003, ja siihen on tähän mennessä sitoutunut 22 valtiota. Pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona hyväksymiskirja on talletettu. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kun pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

---

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) merioikeusyleissopimus (SopS 49-50/1996), jäljempänä yleissopimus, hyväksyttiin Montego Bayssa, Jamaikalla 10 päivänä joulukuuta 1982. Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 16 päivänä marraskuuta 1994. Yleissopimukseen on tähän mennessä sitoutunut 153 valtiota. Yleissopimuksen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus (SopS 49-50/1996) hyväksyttiin New Yorkissa 28 päivänä heinäkuuta 1994 ja se tuli voimaan 28 päivänä heinäkuuta 1996. Sopimukseen on tähän mennessä sitoutunut 127 valtiota.

Koska sopimukset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia ja muutenkin eduskunnan suostumusta edellyttäviä määräyksiä, ratifiointia edelsi eduskunnan hyväksyminen (HE 12/1996 vp; EV 79/1996 vp). Suomen ratifioimiskirja talletettiin YK:n pääsihteerin huostaan 21 päivänä kesäkuuta 1996. Yleissopimus tuli Suomen osalta voimaan 21 päivänä heinäkuuta 1996 ja sen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus 28 päivänä heinäkuuta 1996.

Kansainvälinen merenpohjajärjestö perustettiin yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Jamaikalla, Kingstonissa sijaitseva järjestö aloitti toimintansa yleissopimuksen tultua kansainvälisesti voimaan 16 päivänä marraskuuta 1994. Järjestön kautta yleissopimuksen sopimusvaltiot yleissopimuksen XI osassa ja sen soveltamiseen liittyvässä sopimuksessa järjestävät ja valvovat merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa ja erityisesti merenpohja-alueen luonnonvarojen hallintoa.

Yleissopimus sisältää joitakin määräyksiä järjestön oikeudellisesta asemasta sekä järjestön ja sen yrityksen erioikeuksista ja vapauksista. Erioikeuksista ja vapauksista on määrätty laajemmin erillisessä pöytäkirjassa, jota nyt esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi.

Yleissopimuksen merenpohjajärjestön erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset ovat Suomessa saatettu voimaan yleissopimusta koskevalla voimaansaattamislailla ja -asetuksella. Merenpohjajärjestön oikeudellisesta asemasta sekä erioikeuksista ja vapauksista on määrätty yleissopimuksen XI osan 4 osaston G alaosastossa (176-183 artikla). Yleissopimuksen 176 artiklan mukaan merenpohjajärjestö on kansainvälinen oikeushenkilö, ja sillä on sen tehtävien ja tarkoitusperien täyttämiseksi tarvittava oikeustoimikelpoisuus. Sopimuksen 177 artiklan mukaan merenpohjajärjestöllä on tehtäviensä täyttämiseksi jokaisen sopimusvaltion alueella alaosastossa määrätyt erioikeudet ja vapaudet. Merenpohjajärjestö sekä sen omaisuus ja varat ovat vapaita oikeudenkäynneistä, paitsi jos järjestö nimenomaisesti luopuu tästä vapaudesta jossakin tapauksessa (178 artikla). Merenpohjajärjestön omaisuus ja varat ovat siitä riippumatta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita etsinnästä, pakko-otosta, menettämisseuraamuksista, pakkolunastuksesta ja kaikista muista hallinto- tai lainsäädäntötoimiin perustuvista pakkokeinoista (179 artikla). Merenpohjajärjestön omaisuus ja varat ovat myös vapaita kaikenlaisista rajoituksista, sääntelystä, valvonnasta ja moratorioista (180 artikla). Yleissopimuksen 181 artiklan mukaan merenpohjajärjestön arkistot ovat sijainnistaan riippumatta loukkaamattomat. Omistusoikeutta ja teollisuussalaisuuksia koskevia tai muita vastaavia tietoja tai henkilöstötietoja ei saa tallettaa julkisiin arkistoihin, ja jokaisen sopimusvaltion tulee antaa merenpohjajärjestölle sen virallisten tietoyhteyksien ylläpitämiseksi yhtä suotuisa kohtelu kuin muillekin kansainvälisille järjestöille. Yleissopimuksen 182 artiklan mukaan sopimusvaltioiden edustajilla, jotka osallistuvat yleiskokouksen, neuvoston tai niiden elinten kokouksiin, sekä merenpohjajärjestön pääsihteerillä ja henkilöstöllä on jokaisen sopimusvaltion alueella: a) vapaus oikeudenkäynnistä, joka johtuu heidän toiminnastaan heidän täyttäessään virkatehtäviään, ellei valtio, jota he edustavat, tai vastaavasti merenpohjajärjestö nimenomaisesti peruuta tätä vapautta yksittäistapauksissa; b) sikäli kuin he eivät ole kyseisen sopimusvaltion kansalaisia, samat vapaudet maahantulorajoituksista, ulkomaalaisten rekisteröinnistä ja kansallista palvelua koskevista velvollisuuksista ja samat valuutta- ja matkustushelpotukset kuin valtio antaa vastaavassa asemassa oleville muiden sopimusvaltioiden edustajille, virkamiehille ja toimihenkilöille.

Yleissopimuksen 183 artiklan mukaan sikäli kuin on kysymys merenpohjajärjestön virallisesta toiminnasta, sen varat ja omaisuus, tulot ja yleissopimuksen mukaiset toiminnot ja liiketoimet ovat vapaita kaikista välittömistä veroista. Järjestön viralliseen käyttöön tuotavat tai vietävät tavarat ovat vapaita kaikista tulleista. Järjestö ei ole vapaa veroista, jotka ovat ainoastaan maksuja palveluista. Kun merenpohjajärjestö ostaa itse tai sen puolesta ostetaan huomattavan kalliita tavaroita tai palveluita, jotka ovat välttämättömiä sen viralliselle toiminnalle, ja kun vero tai tulli sisältyy tavaroiden ja palveluiden hintaan, sopimusvaltiot ryhtyvät mahdollisuuksien mukaan asianmukaisiin toimiin vero- tai tullivapauden myöntämiseksi tai maksetun veron tai tullin palauttamiseksi. Tässä artiklassa myönnetyn vapautuksen perusteella maahan tuotuja tai ostettuja tavaroita ei saa vapautuksen myöntäneen sopimusvaltion alueella myydä tai luovuttaa edelleen, paitsi sopimusvaltion kanssa sovituin ehdoin. Sopimusvaltiot eivät saa periä veroa palkoista tai palkkioista tai mistään muista maksuista, joita merenpohjajärjestö maksaa pääsihteerilleen, henkilöstölleen ja sen tehtävissä toimiville asiantuntijoille, jotka eivät ole kyseisen valtion kansalaisia.

Merenpohjajärjestön yritystä koskevista erioikeuksista ja vapauksista määrätään yleissopimuksen IV liitteen 13 artiklassa. Sen 1 kappaleen mukaan tehtäviensä hoitamista varten merenpohjajärjestön yritykselle myönnetään sopimusvaltioiden alueella artiklassa määrätty asema, erioikeudet ja vapaudet. Tämän periaatteen toteuttamiseksi yritys ja sopimusvaltiot voivat tarvittaessa tehdä erityissopimuksia.

Artiklan 2 kappaleen mukaan yrityksellä on sen tehtävien ja tarkoitusperien täyttämiseksi tarvittava oikeustoimikelpoisuus. Se on erityisesti toimivaltainen: a) tekemään sopimuksia ja ryhtymään yhteishankkeisiin tai muihin järjestelyihin, muun muassa valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa; b) hankkimaan, vuokraamaan ja pitämään hallussaan kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä luovuttamaan sitä; sekä c) olemaan osapuolena oikeudenkäynnissä.

Artiklan 3 kappaleen mukaan yritystä vastaan voidaan nostaa kanne vain asianmukaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa sen sopimusvaltion alueella i) jossa yrityksen toimipaikka tai tilat sijaitsevat; ii) johon yritys on nimennyt edustajan, jolla on oikeus vastaanottaa haasteita; iii) jossa yritys on tehnyt sopimuksen tavaroiden tai palveluiden toimittamisesta; iv) jossa yritys on laskenut liikkeelle arvopapereita; tai v) jossa yritys harjoittaa muuten liiketoimintaa. Yrityksen omaisuus ja varat ovat siitä riippumatta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita kaikista takavarikointi- tai täytäntöönpanotoimista, ennen kuin yritystä vastaan nostetussa jutussa on annettu lopullinen tuomio.

Artiklan 4 kappaleen mukaan yrityksen omaisuus ja varat ovat siitä riippumatta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita pakko-otosta, menettämisseuraamuksista, pakkolunastuksesta ja kaikista muista hallinto- tai lainsäädäntötoimiin perustuvista pakkokeinoista. Vastaavalla tavalla ne ovat vapaita kaikenlaisista yritystä syrjivistä rajoituksista, sääntelystä, valvonnasta ja moratorioista. Yrityksen ja sen työntekijöiden tulee noudattaa sen valtion tai alueen lakeja ja määräyksiä, jossa ne harjoittavat liike- tai muuta toimintaa. Sopimusvaltiot huolehtivat siitä, että yrityksellä on kaikki oikeudet, erioikeudet ja vapaudet, jotka ne antavat kaupallista toimintaa alueellaan harjoittaville yhteisöille. Yrityksen tulee saada nämä oikeudet, erioikeudet ja vapaudet vähintään yhtä suotuisin perustein kuin samanlaista kaupallista toimintaa harjoittavat yhteisöt. Jos sopimusvaltiot myöntävät kehitysmaille tai niiden kaupallisille yhteisöille muita erioikeuksia, yrityksen tulee saada samat erioikeudet vastaavin suosituimmuusehdoin. Sopimusvaltiot voivat myöntää yritykselle erityisiä etuja, oikeuksia, erioikeuksia ja vapauksia ilman, että niiden tarvitsee myöntää näitä muille kaupallisille yhteisöille.

Artiklan 5 kappaleen mukaan yritys neuvottelee niiden isäntämaiden kanssa, joissa sen toimipaikat ja muut tilat sijaitsevat, vapautuksen saamiseksi välillisistä ja välittömistä veroista. Artiklan 6 kappaleen mukaan jokainen sopimusvaltio ryhtyy tarpeellisiin toimiin saattaakseen omalla lainsäädännöllään voimaan IV liitteessä esitetyt periaatteet ja ilmoittaa yritykselle, mihin nimenomaisiin toimiin se on ryhtynyt. Lisäksi artiklan 7 kappaleen mukaan yritys voi luopua sille tässä artiklassa tai 1 kappaleessa mainituissa erityissopimuksissa myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista siinä määrin ja sellaisilla ehdoilla kuin se päättää.

Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan tarkoituksena on määrätä järjestölle tiettyjä lisäerioikeuksia ja vapauksia ja täsmentää yleissopimuksen erioikeuksia ja vapauksia sekä oikeushenkilöllisyyttä koskevia määräyksiä. Pöytäkirja noudattaa valtaosin YK:n ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevia yleissopimuksia (SopS 23-24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat.

Pöytäkirjassa myönnetään erioikeuksia ja vapauksia merenpohjajärjestölle ja sen toimielimille, järjestön jäsenten edustajille, järjestön virkamiehille ja sen tehtäviä suorittaville asiantuntijoille. Esityksen tavoitteena on hankkia Suomen hyväksyntä pöytäkirjalle.

Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan tavoiteltuna vaikutuksena on täydentää yleissopimuksen määräyksiä ja määritellä merenpohjajärjestölle ja sen toimielimille, järjestön jäsenten edustajille, järjestön virkamiehille ja järjestön tehtäviä suorittaville asiantuntijoille sellainen oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia järjestöön liittyvien tehtävien riippumattoman hoitamisen kannalta.

Pöytäkirja sisältää joitakin vero- ja tullivapauksia, joiden julkistaloudelliset vaikutukset ja muut taloudelliset vaikutukset olisivat kuitenkin hyvin vähäisiä. Merenpohjajärjestöllä ei ole Suomessa sellaista toimintaa, josta olisi odotettavissa verotuloja, joten järjestön verovapaudella ja tullivapauksilla ei olisi valtion- ja kunnallistalouden kannalta merkitystä. Merenpohjajärjestön virkamiehiä sekä merenpohjajärjestön tehtäviä suorittavia asiantuntijoita koskeva tuloverovapaus merkitsee sitä, että järjestön suomalainen henkilökunta ei olisi järjestöltä saamiensa palkkojen, palkanlisien tai kulukorvausten osalta Suomessa verovelvollinen riippumatta siitä, täyttyvätkö yleiset verovelvollisuudesta vapautumista koskevat edellytykset. Näiltä osin Suomi voi menettää vähäisessä määrin verotuloja. Merenpohjajärjestön palveluksessa ei tällä hetkellä ole suomalaisia. Pöytäkirjalla ei ole vaikutusta viranomaisten tehtäviin eikä organisaatioihin. Pöytäkirjan erioikeudet ja vapaudet koskisivat käytännössä hyvin rajattua henkilöpiiriä. Siinä määritellyt henkilöt asetettaisiin muihin Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin nähden edullisempaan asemaan. Erityisasema olisi kuitenkin rajoitettu toimintaan, joka liittyy järjestön tehtävien suorittamiseen ja vastaisi muille kansainvälisissä järjestöissä toimiville henkilöille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia.

Yleissopimuksen hyväksynyt YK:n III merioikeuskonferenssi (1973-1982) hyväksyi myös päätöslauselman I, jolla perustettiin sopimuksen allekirjoittaneiden ja siihen liittyneiden maiden muodostama valmistelutoimikunta. Merioikeuskonferenssin loppuasiakirjan allekirjoittaneet valtiot saivat osallistua huomioitsijoina toimikunnan toimintaan. Valmistelutoimikunnan tehtävänä oli päätöslauselman mukaan laatia luonnoksia merenpohjajärjestön toiminnan käynnistämiseksi tarvittaviksi säännöiksi. Toimikunta esitti järjestölle sen ensimmäisessä istunnossa elokuussa 1995 lopullisen pöytäkirjaluonnoksen järjestön erioikeuksista ja vapauksista. Järjestön yleiskokous perusti ensimmäisessä istunnossaan työryhmän tarkastelemaan tätä luonnosta. Järjestön kolmannessa istunnossa elokuussa 1997 työryhmä esitti luonnoksen, joka täydentää yleissopimuksessa määrättyjä erioikeuksia ja vapauksia ja perustuu pitkälti YK:n ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskeviin yleissopimuksiin.

Merenpohjajärjestön yleiskokous hyväksyi konsensuksella järjestön erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan 27 maaliskuuta 1998. Pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten kaikille merenpohjajärjestön jäsenille järjestön päämajassa Kingstonissa, Jamaikalla, 17 päivästä 28 päivään elokuuta 1998 ja sen jälkeen 16 päivään elokuuta 2000 saakka YK:n päämajassa New Yorkissa. Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 31 päivänä toukokuuta 2003, ja siihen on tähän mennessä sitoutunut 22 valtiota.

Suomi allekirjoitti pöytäkirjan 31 päivänä maaliskuuta 1999. Pöytäkirjasta pyydettiin ennen sen allekirjoittamista lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sisäasiainministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

Johdanto.Pöytäkirjan johdannossa sopimusvaltiot ottavat huomioon, että Kansainvälinen merenpohjajärjestö on perustettu yleissopimuksella ja palauttavat mieliin, että yleissopimuksen 176 artiklassa määrätään, että merenpohjajärjestöllä on kansainvälisen oikeushenkilön asema ja järjestön tehtävien ja tarkoitusperien täyttämiseksi tarvittava oikeustoimikelpoisuus. Sopimusvaltiot ottavat huomioon, että yleissopimuksen 177 artiklassa määrätään, että merenpohjajärjestöllä on yleissopimuksen jokaisen sopimusvaltion alueella erioikeudet ja vapaudet, joista määrätään yleissopimuksen XI osan 4 osaston G alaosastossa ja että merenpohjajärjestön yrityksen erioikeudet ja vapaudet ovat ne, joista määrätään IV liitteen 13 artiklassa. Lisäksi sopimusvaltiot tunnustavat, että tietyt lisäerioikeudet ja -vapaudet ovat tarpeen merenpohjajärjestön tehtävien hoitamiseksi.

1 artikla. Määritelmät. Pöytäkirjan 1 artiklassa määritellään seuraavat pöytäkirjassa käytetyt keskeiset käsitteet: merenpohjajärjestö, yleissopimus, sopimus, merenpohjajärjestön yritys, merenpohjajärjestön jäsen, edustajat ja pääsihteeri. Euroopan yhteisö on merenpohjajärjestön jäsen.

2 artikla. Yleismääräys. Artiklan mukaan merenpohjajärjestölle ja sen yritykselle yleissopimuksen XI osan 4 osaston G alaosastossa ja IV liitteen 13 artiklassa erikseen myönnettyjä oikeudellista asemaa, erioikeuksia ja vapauksia loukkaamatta kaikki pöytäkirjan sopimusvaltiot myöntävät merenpohjajärjestölle ja sen toimielimille, merenpohjajärjestön jäsenten edustajille, merenpohjajärjestön virkamiehille ja sen tehtäviä suorittaville asiantuntijoille sellaiset erioikeudet ja vapaudet, joista määrätään tässä pöytäkirjassa.

3 artikla. Merenpohjajärjestön oikeushenkilöllisyys. Artiklan mukaan merenpohjajärjestö on oikeushenkilö, jolla on oikeustoimikelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta, sekä olla osapuolena oikeudenkäyntitoimissa.

Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001) ja säätiölakiin (109/1930).

Suomessa ei ole kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä koskevaa yleistä lainsäädäntöä vaan kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta säädetään yleensä blankettilailla, jolla saatetaan voimaan kyseessä olevan järjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, mukaan lukien kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä koskeva määräys. Tällainen laki on myös jo voimassa oleva laki Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (524/1996).

4 artikla. Merenpohjajärjestön toimitilojen loukkaamattomuus. Artiklan mukaan merenpohjajärjestön toimitilat ovat loukkaamattomat. Artiklan määräys poikkeaa Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolain (450/1987) 5 luvussa.

5 artikla. Merenpohjajärjestön taloudelliset helpotukset. Artiklan 1 kappaleen mukaan merenpohjajärjestö voi vapaasti rahaliikennettä koskevien valvonta- ja sääntelymääräysten sekä maksuaikarajarajoitusten estämättä hankkia, pitää hallussaan ja luovuttaa mitä tahansa valuuttaa. Lisäksi järjestö voi pitää hallussaan varoja, arvopapereita, kultaa ja jalometalleja ja pitää tilejä missä rahalajissa tahansa, sekä siirtää varojaan, arvopapereitaan, kultaansa tai valuuttojaan maasta toiseen tai jonkin maan sisällä sekä vaihtaa jonkin hallussaan olevan valuutan mihin tahansa toiseen valuuttaan. Artiklan 2 kappaleen mukaan merenpohjajärjestön on otettava huomioon kaikki merenpohjajärjestön jonkin jäsenen hallituksen sille tekemät esitykset käyttäessään 1 kappaleen mukaisia oikeuksiaan, mikäli merenpohjajärjestö katsoo sen olevan mahdollista etujaan vahingoittamatta.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan määräykset poikkeavat kuitenkin ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista säännöksistä.

6 artikla. Lippu ja tunnus. Artiklan mukaan merenpohjajärjestöllä on oikeus pitää esillä lippuaan ja tunnustaan toimitiloissaan ja virkakäyttöön tarkoitetuissa ajoneuvoissaan.

7 artikla. Merenpohjajärjestön jäsenten edustajat. Artiklan 1 kappaleen mukaan merenpohjajärjestön jäsenten edustajat, jotka osallistuvat merenpohjajärjestön koolle kutsumiin kokouksiin ovat virkatehtäviään suorittaessaan ja kokouspaikalle matkustaessaanja sieltä poistuessaan oikeutettuja kappaleessa lueteltuihin erioikeuksiin ja vapauksiin. Heillä on vapautus lainkäytöstä tehtäviensä hoitamiseen liittyvien suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja kaikkien toimenpiteiden osalta, paitsi siltä osin kuin jäsen, jonka puolesta edustaja toimii, nimenomaan luopuu kyseisestä vapautuksesta tietyssä tapauksessa. Edustajia ei saa pidättää tai vangita ja heillä on samat vapaudet ja helpotukset henkilökohtaisten matkatavaroidensa suhteen kuin myönnetään diplomaattisille edustajille. Edustajien kaikki asiakirjat ovat loukkaamattomat ja heillä on oikeus käyttää salakirjoitusta ja vastaanottaa asiakirjoja ja kirjeenvaihtoa kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä. Edustajat ja heidän puolisonsa nauttivat vapautuksesta maahanmuuttoa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista sekä kansallisista palvelusvelvoitteista siinä valtiossa, jonka alueella he ovat käymässä tai jonka kautta he kulkevat virkatehtäviensä hoidon yhteydessä. Edustajilla on lisäksi samat helpotukset valuutanvaihtorajoitusten suhteen kuin vastaavanarvoisilla vieraiden valtioiden hallitusten edustajilla tilapäisten virkatehtävien yhteydessä.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että edustajien vapautus lainkäytöstä on jatkuvasti voimassa kaikkien heidän tehtäviensä hoitamiseen liittyvien toimenpiteiden osalta senkin jälkeen, kun kyseiset henkilöt ovat lakanneet toimimasta merenpohjajärjestön jäsenten edustajina. Tällä varmistetaan se, että merenpohjajärjestön jäsenten edustajilla on täydellinen sananvapaus ja riippumattomuus tehtäviensä hoitamisessa.

Artiklan 3 kappaleen mukaan ajanjaksoja, joiden aikana merenpohjajärjestön kokouksiin osallistuvat merenpohjajärjestön jäsenten edustajat ovat järjestön jonkin jäsenen alueella tehtäviensä hoitamista varten, ei katsota asuinjaksoiksi silloin, kun jonkin veron määräytyminen riippuu asuinpaikasta.

Artiklan 4 kappaleessa määrätään velvollisuudesta luopua tietyissä tilanteissa edustajille myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista. Kappaleessa korostetaan, että erioikeuksia ja vapauksia ei myönnetä edustajille heidän henkilökohtaiseksi hyödykseen, vaan sen turvaamiseksi, että edustajat voivat hoitaa merenpohjajärjestöä koskevat tehtävänsä riippumattomasti. Tästä syystä merenpohjajärjestön jäsenellä ei ole pelkästään oikeus vaan myös velvollisuus luopua edustajalleen myönnetystä vapautuksesta aina, kun vapautus jäsenen mielestä haittaisi oikeudenkäyttöä ja vapautuksesta voidaan luopua haittaamatta sitä tarkoitusta, jota varten se on myönnetty.

Artiklan 5 kappaleen mukaan merenpohjajärjestön jäsenten edustajien omistamilla tai käyttämillä ajoneuvoilla tulee olla vakuutus kolmansille aiheutuvien vahinkojen varalta sen valtion lainsäädännön ja määräysten mukaisesti, jossa ajoneuvoa käytetään.

Artiklan 6 kappaleen mukaan artiklan 1-3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta edustajan ja sen merenpohjajärjestön jäsenen viranomaisen välillä, jonka kansalainen hän on tai jonka edustaja hän on tai on ollut.

Artiklan 1-3 kappaleen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, joita selostetaan myös edellä 5 artiklan perustelujen yhteydessä. Artiklan 1 kappaleen a kohdassa määrätty vapautus lainkäytöstä merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa määrätään vangitsemista ja pidättämistä koskevasta vapautuksesta. Määräys poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Samassa kohdassa määrätään vapauksista ja helpotuksista henkilökohtaisten matkatavaroiden suhteen. Artiklan 1 kappaleen b, d (diplomaattikuriirit ja -säkit) ja f kohdan määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3-5/1970) soveltamisalaa. Saman kappaleen c kohdassa määrätty asiakirjojen loukkaamattomuus poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta. Artiklan 1 kappaleen e kohdan määräykset koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan maahantulon yhteydessä ei sovelleta erityisiä rajoituksia tai esimerkiksi kiintiömenettelyä, eikä myöskään mitään varsinaista rekisteröintivelvoitetta. Ulkomaalaislain (301/2004) 130 §:n 3 momentin mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä maahantulon jälkeisestä ilmoittautumisvelvollisuudesta. Tällaista asetusta ei ole toistaiseksi annettu. Asetuksen valmistelussa tulee ottaa huomioon kansainväliset sopimusvelvoitteet, joiden vuoksi ei ole perusteltua edellyttää ilmoittautumista tietyiltä henkilöiltä. Artiklan 1 kappaleen e kohdassa määrätään myös kansallisiin palvelusvelvoitteisiin liittyvistä vapauksista, jotka poikkeavat Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä.

Artiklan 2 kappaleessa määrätty vapautus lainkäytöstä merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä.

Artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin voivat tulla sovellettaviksi myös kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annettu laki (572/1973) ja asetus (728/1973), jos kysymyksessä on Suomen hallituksen kutsusta tai suostumuksella Suomessa pidettävä valtioiden välinen konferenssi. Laki sisältää maahantuloa ja valuuttamääräyksiä koskevia artiklan 1 kappaleen e ja f kohdan määräyksiä lukuun ottamatta vastaavat erioikeudet ja vapaudet kuin tämä artikla.

8 artikla. Virkamiehet. Artiklan 1 kappaleen mukaan pääsihteeri määrää ne virkamiesluokat, joihin tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan ja esittää nämä luokat yleiskokouksen vahvistettavaksi. Tämän jälkeen luokat annetaan tiedoksi merenpohjajärjestön kaikkien jäsenten hallituksille. Näihin luokkiin kuuluvien virkamiesten nimet ilmoitetaan aika ajoin merenpohjajärjestön jäsenten hallituksille.

Artiklan 2 kappaleen mukaan merenpohjajärjestön virkamiehet on kansallisuudesta riippumatta vapautettu lainkäytöstä virkatehtäviensä hoitamiseen liittyvien suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja kaikkien toimenpiteiden osalta, sekä pidättämisestä ja vangitsemisesta virkatehtäviensä hoitamiseen liittyvien toimenpiteiden osalta. Heidät on vapautettu merenpohjajärjestön maksamiin palkkoihin ja palkkioihin sekä muihin merenpohjajärjestön suorittamiin maksuihin kohdistuvasta verotuksesta sekä kansallisista palvelusvelvoitteista siten, että valtioissa, joiden kansalaisia he ovat, kyseinen vapautus rajoitetaan koskemaan niitä merenpohjajärjestön virkamiehiä, joiden nimet on heidän tehtäviensä perusteella kirjattu pääsihteerin kokoamaan ja kyseisen valtion hyväksymään luetteloon. Mikäli merenpohjajärjestön muita virkamiehiä kutsutaan palvelukseen, kyseinen valtio myöntää pääsihteerin pyynnöstä niin pitkän väliaikaisen lykkäyksen kyseisten virkamiesten palvelukseen kutsumiseen kuin on tarpeen tärkeän työn jatkumisen keskeytymisen välttämiseksi. Lisäksi virkamiehet on vapautettu itsensä sekä puolisonsa ja elätettävänään olevien perheenjäsentensä osalta maahanmuuttorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröinnistä. Virkamiehet on oikeutettu saamaan samat erioikeudet valuutanvaihdon osalta kuin myönnetään vastaavanarvoisille diplomaattisten edustustojen virkamiehille kysymyksessä olevassa maassa, sekä tuomaan maahan tullivapaasti huonekalunsa ja muun irtaimen omaisuutensa ryhtyessään ensimmäistä kertaa hoitamaan tehtäväänsä kyseisessä maassa. Heidät on myös vapautettu henkilökohtaisten matkatavaroidensa tarkastuksesta, ellei ole painavia perusteita epäillä matkatavaroiden sisältävän sellaisia tavaroita, joita ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, tai tavaroita, joiden tuonti tai vienti on kielletty lailla tai kyseisen sopimusvaltion karanteenimääräysten alaista; tällaisessa tapauksessa tarkastus suoritetaan kyseisen virkamiehen läsnä ollessa ja virallisten matkatavaroiden osalta pääsihteerin tai tämän valtuuttaman edustajan läsnä ollessa. Virkamiehet on myös oikeutettu itsensä ja puolisonsa sekä elätettävänään olevien perheenjäsentensä osalta samoihin kotiuttamisetuihin kansainvälisten kriisitilanteiden aikana kuin myönnetään diplomaattisille edustajille.

Artiklan 3 kappaleen mukaan 2 kappaleessa määrättyjen erioikeuksien ja vapauksien lisäksi pääsihteerille ja hänen poissaolonsa aikana sijaisena toimivalle virkamiehelle sekä merenpohjajärjestön yrityksen pääjohtajalle samoin kuin heidän puolisoilleen ja alaikäisille lapsilleen myönnetään ne erioikeudet ja vapaudet, edut ja helpotukset, jotka myönnetään kansainvälisen oikeuden mukaan diplomaattisille edustajille.

Artiklan 4 kappaleen mukaan erioikeuksia ja vapauksia ei myönnetä virkamiehille heidän henkilökohtaiseksi hyödykseen vaan heidän merenpohjajärjestöä koskevien toimiensa riippumattoman harjoittamisen turvaamiseksi. Pääsihteerillä on oikeus ja velvollisuus luopua kenelle tahansa virkamiehelle myönnetystä vapautuksesta, jos vapautus pääsihteerin käsityksen mukaan estäisi oikeuden toteutumista ja vapautuksesta voidaan luopua vahingoittamatta merenpohjajärjestön etuja. Kun kysymys on pääsihteeristä, yleiskokouksella on oikeus luopua vapautuksesta.

Artiklan 5 kappaleen mukaan merenpohjajärjestö toimii kaikkina aikoina yhteistyössä merenpohjajärjestön jäsenten asianomaisten viranomaisten kanssa helpottaakseen asianmukaista oikeudenkäyttöä, turvatakseen poliisimääräysten noudattamisen ja estääkseen kaikki väärinkäytökset liittyen tässä artiklassa mainittuihin erioikeuksiin, vapauksiin ja helpotuksiin. Lisäksi artiklan 6 kappaleessa merenpohjajärjestön virkamiesten omistamilla tai käyttämillä ajoneuvoilla edellytetään olevan vakuutus kolmansille aiheutuvien vahinkojen varalta kyseisen valtion lakien ja määräysten mukaisesti.

Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan myös edellä 7 artiklan yhteydessä. Artiklan 2 kappaleen a kohdassa määrätty oikeudellinen koskemattomuus merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Kappaleen b kohdassa määrätään vangitsemista ja pidättämistä koskevasta vapautuksesta. Määräys poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Tuloverotusta koskevat 2 kappaleen c kohdan määräykset poikkeavat tuloverolain (1535/1992) säännöksistä. Kappaleen d kohdassa määrätään kansallisiin palvelusvelvoitteisiin liittyvistä vapauksista, jotka poikkeavat Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä. Artiklan 2 kappaleen d kohdan vapautus kansallisista palvelusvelvoitteista poikkeaa 7 artiklan 1 kappaleen e kohdan määräyksestä. Määräyksen on katsottava koskevan myös maanpuolustusvelvollisuutta ja merkitsevän poikkeusta myös asevelvollisuuslaista (452/1950). Perustuslain 127 §:n 1 momentti edellyttää, että maanpuolustusvelvollisuudesta säädetään lailla.

Artiklan 2 kappaleen e kohdan määräykset koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Tähän soveltuu mitä on selostettu edellä 7 artiklan 1 kappaleen e kohdassa. Kappaleen f ja i kohdan määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen lailla hyväksyttyjen määräysten soveltamisalaa. Kappaleen g kohdassa tarkoitettu tullivapaa maahantuonti poikkeaa tullilain (1466/1994) säännöksistä. Yhteisön tullittomuusjärjestelyn luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83-133 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tullittomuuden, joka kuuluu kansainvälisten sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin. Asetuksen 134 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin toimitettava komissiolle tiedoksi tällaisen sopimuksen tullisäännökset. Kappaleen h kohdassa vapautetaan lähtökohtaisesti henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta. Myös tämä määräys poikkeaa tullilain säännöksistä.

Artiklan 3 kappaleen määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa.

9 artikla. Merenpohjajärjestön tehtäviä suorittavat asiantuntijat. Artiklan mukaan merenpohjajärjestön toimeksiannosta tehtäviä suorittaville asiantuntijoille eli muille kuin 8 artiklassa tarkoitetuille virkamiehille myönnetään heidän tehtäviensä riippumattoman suorittamisen kannalta tarpeelliset erioikeudet ja vapaudet tehtävien suorittamisen ajaksi, tehtäviin liittyvän matkustamiseen käytetty aika mukaan lukien. Erityisesti heille myönnetään vapautus pidättämisestä ja vangitsemisesta sekä henkilökohtaisten matkatavaroiden takavarikoimisesta, kuten myös vapautus lainkäytöstä tehtäviensä hoitamiseen liittyvien suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja toimenpiteiden osalta. Edellä mainittu vapautus on jatkuvasti voimassa senkin jälkeen, kun kyseiset henkilöt ovat lakanneet toimimasta merenpohjajärjestön tehtävissä. Asiantuntijoille myönnetään kaikkien asiakirjojen loukkaamattomuus sekä oikeus käyttää salakirjoitusta ja vastaanottaa asiakirjoja ja kirjeenvaihtoa kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä yhteydenpidossaan merenpohjajärjestöön. Heille myönnetään myös vapautus merenpohjajärjestön maksamiin palkkoihin ja palkkioihin sekä muihin merenpohjajärjestön suorittamiin maksuihin kohdistuvasta verotuksesta. Tätä määräystä ei sovelleta asiantuntijan ja sen merenpohjajärjestön jäsenen välillä, jonka kansalainen asiantuntija on. Lisäksi asiantuntijoille myönnetään samat helpotukset valuutan ja vaihtorajoitusten suhteen kuin myönnetään tilapäisissä virallisissa tehtävissä oleville vieraiden hallitusten edustajille.

Artiklan 2 kappaleen mukaan erioikeuksia ja vapauksia ei myönnetä asiantuntijoille heidän henkilökohtaiseksi hyödykseen vaan heidän merenpohjajärjestöä koskevien toimiensa riippumattoman harjoittamisen turvaamiseksi. Pääsihteerillä on oikeus ja velvollisuus luopua kenelle tahansa asiantuntijalle myönnetystä vapautuksesta, jos vapautus pääsihteerin käsityksen mukaan estäisi oikeuden toteutumista ja vapautuksesta voidaan luopua vahingoittamatta merenpohjajärjestön etuja.

Määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 7 ja 8 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

10 artikla. Lakien ja määräysten noudattaminen. Artiklan mukaan erioikeuksiaan ja vapauksiaan loukkaamatta kaikilla 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus kunnioittaa merenpohjajärjestön sen jäsenen lakeja ja määräyksiä, jonka alueella he ovat merenpohjajärjestön tehtävissä tai jonka alueen läpi he näihin tehtäviin liittyen kulkevat. Heillä on myös velvollisuus olla puuttumatta kyseisen jäsenen sisäisiin asioihin.

11 artikla. Laissez passer -todistukset ja viisumit. Artiklan 1 kappale velvoittaa sopimusvaltiot tunnustamaan ja hyväksymään laillisiksi matkustusasiakirjoiksi YK:n laissez passer -todistukset, jotka on myönnetty merenpohjajärjestön virkamiehille. Tämä ei vaikuta merenpohjajärjestön mahdollisuuteen myöntää omia matkustusasiakirjoja. Kappaleen 2 mukaan merenpohjajärjestön virkamiesten viisumihakemukset (silloin kun viisumia edellytetään) on käsiteltävä mahdollisimman nopeasti. Niiden merenpohjajärjestön virkamiesten viisumihakemuksiin (silloin kun viisumia edellytetään), joilla on YK:n laissez passer -todistus, tulee liittää asiakirja, joka vahvistaa heidän matkustavan merenpohjajärjestön virkatehtävissä.

Artiklan 1 kappaleen määräys liittyy perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen, josta säädetään lailla. Ulkomaalaislain 11 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää muun muassa, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Passin korvaavasta asiakirjasta säädetään ulkomaalaislain 15 §:n 1 ja 2 momentissa. Passin asemesta maahantuloon ja maassa oleskeluun oikeuttavaksi asiakirjaksi voidaan hyväksyä myös muu tietyt vaatimukset täyttävä asiakirja mainitun pykälän mukaisesti. Käytännössä asiasta säädetään ulkoasiainministeriön asetuksella.

Artiklan 2 kappaleen määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa.

12 artikla. Päämajasopimuksen ja tämän pöytäkirjan välinen suhde. Artiklan mukaan pöytäkirjan määräykset täydentävät päämajasopimuksen määräyksiä. Siinä määrin kuin jokin tämän pöytäkirjan määräys liittyy samaan asiaan, päämajasopimuksen ja pöytäkirjan määräykset katsotaan mahdollisuuksien mukaan toisiaan täydentäviksi siten, että molempia määräyksiä sovelletaan eikä kumpikaan määräys heikennä toisen vaikutusta. Ristiriitatapauksessa päämajasopimuksen määräykset ovat ensisijaisia.

13 artikla. Lisäsopimukset. Artiklan mukaan pöytäkirja ei millään tavoin rajoita tai haittaa erioikeuksia ja vapauksia, jotka jokin merenpohjajärjestön jäsen on myöntänyt tai saattaa tämän jälkeen myöntää merenpohjajärjestölle siitä syystä, että merenpohjajärjestön päämaja tai aluekeskus tai -toimisto sijaitsee kyseisen jäsenen alueella. Tämän pöytäkirjan ei katsota estävän lisäsopimusten tekemistä merenpohjajärjestön ja merenpohjajärjestön jonkin jäsenen välillä.

14 artikla. Riitojen ratkaiseminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan merenpohjajärjestö antaa pöytäkirjan nojalla myönnettyjen erioikeuksien ja vapauksien täytäntöönpanon osalta tarkoituksenmukaiset määräykset yksityisoikeudellisten riitojen ratkaisemiseksi, joiden osapuolena merenpohjajärjestö on, sekä sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, joissa on mukana merenpohjajärjestön virkamies tai merenpohjajärjestön tehtäviä suorittava asiantuntija, jolla on virallisen asemansa takia vapauksia, jollei pääsihteeri ole luopunut vapauksista. Kappaleessa 2 määrätään riitojenratkaisumenetelmistä pöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevien merenpohjajärjestön ja sen jäsenten välisten riitojen osalta. Saman kappaleen mukaan kaikki pöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joita ei ole ratkaistu neuvotteluteitse tai muulla sovitulla ratkaisutavalla kolmen kuukauden kuluessa jonkin riidan osapuolen sitä pyydettyä, saatetaan jomman kumman riidan osapuolen pyynnöstä kolmen välimiehen muodostaman välimiesoikeuden lopullisesti ja sitovasti ratkaistavaksi. Yhden välimiehen nimeää pääsihteeri, toisen riidan toinen osapuoli ja kolmannen välimiehen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana, valitsevat kaksi ensin mainittua välimiestä. Jollei jompikumpi osapuoli ole nimittänyt välimiestä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen osapuoli on nimittänyt oman välimiehensä, Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen puheenjohtaja suorittaa nimittämisen. Elleivät kaksi ensin mainittua välimiestä onnistu sopimaan kolmannen välimiehen nimeämisestä kolmen kuukauden kuluessa heidän nimittämisensä jälkeen, Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen presidentti valitsee kolmannen välimiehen pääsihteerin tai riidan toisen osapuolen pyynnöstä.

15 artikla. Allekirjoittaminen. Pöytäkirja oli artiklan mukaan avoinna allekirjoittamista varten kaikille merenpohjajärjestön jäsenille merenpohjajärjestön päämajassa Kingstonissa, Jamaikalla, 17 päivästä elokuuta 1998 lähtien 28 päivään elokuuta 1998 saakka ja sen jälkeen 16 päivään elokuuta 2000 saakka YK:n päämajassa New Yorkissa.

16 artikla. Ratifiointi. Artiklan mukaan pöytäkirja on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan.

17 artikla. Liittyminen. Artiklan mukaan pöytäkirja on avoinna liittymistä varten kaikille merenpohjajärjestön jäsenille. Myös liittymiskirjat talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan.

18 artikla. Voimaantulo. Pöytäkirja tulee artiklan 1 kappaleen mukaisesti voimaan 30 päivän kuluttua kymmenennen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen. Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2003. Kappaleen 2 mukaan kunkin sellaisen merenpohjajärjestön jäsenen osalta, joka ratifioi tai hyväksyy pöytäkirjan tai liittyy siihen kymmenennen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, pöytäkirja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä kyseisen jäsenen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen.

19 artikla. Väliaikainen soveltaminen. Artiklan mukaan valtio, joka aikoo ratifioida tai hyväksyä pöytäkirjan tai liittyä siihen, voi milloin tahansa ilmoittaa tallettajalle, että se soveltaa pöytäkirjaa väliaikaisesti korkeintaan kahden vuoden ajan.

20 artikla. Irtisanominen. Sopimusvaltio voi 1 kappaleen mukaan irtisanoa pöytäkirjan YK:n pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamispäivästä, jollei ilmoituksessa määrätä myöhempää voimaantulopäivää. Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että irtisanominen ei vaikuta millään tavalla sopimusvaltion velvollisuuteen täyttää sellaiset pöytäkirjaan sisältyvät velvoitteensa, jotka se olisi velvollinen täyttämään kansainvälisen oikeuden nojalla pöytäkirjasta riippumatta.

21 artikla. Tallettaja. Artiklan mukaan YK:n pääsihteeri toimii pöytäkirjan tallettajana.

22 artikla. Todistusvoimaiset tekstit. Artiklassa määrätään, että pöytäkirjan arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne pöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee voimaan Suomen osalta.

Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 18 artiklan mukaan pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua sen päivän jälkeen, jona kymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan. Sellaisen merenpohjajärjestön jäsenen osalta, joka ratifioi tai hyväksyy pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, pöytäkirja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseisen jäsenen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

Pöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 31 päivänä maaliskuuta 2003 ja sen on tähän mennessä ratifioinut tai hyväksynyt kaikkiaan 22 valtiota. Pöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, kun hyväksymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Pöytäkirjan 1 artiklassa määritellään pöytäkirjassa käytetyt keskeiset käsitteet. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Pöytäkirjan 2 artiklassa on yleismääräys yleissopimuksen soveltuvista määräyksistä sekä pöytäkirjan sopimusvaltioiden velvollisuudesta myöntää pöytäkirjassa määrätyt erioikeudet ja vapaudet pöytäkirjan määräysten mukaisesti. Kansainvälisen järjestön ja sen henkilökunnan ja muiden siihen liittyneiden henkilöiden erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat siten eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp.).

Pöytäkirjan 3 artiklassa on määräys merenpohjajärjestön oikeushenkilöllisyydestä ja mainitaan erityisesti siihen liittyvät tietyt oikeustoimikelpoisuudet. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp.). Merenpohjajärjestön oikeushenkilöllisyyttä ja oikeustoimikelpoisuutta koskeva määräys on saatettu voimaan lailla Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 4-5 sekä 7-9 artiklaan sisältyy lukuisia erioikeuksia ja vapauksia, jotka tähän joukkoon kuuluvina vaativat eduskunnan hyväksymisen.

Mainittujen artiklojen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä.

Pöytäkirjan 4 artiklassa määrätty merenpohjajärjestön toimitilojen loukkaamattomuus poikkeaa paikkaan kohdistuvan etsinnän ja takavarikon osalta Suomen lainsäädännöstä.

Euroopan unionin jäsenyydestä ja Euro-alueeseen kuulumisesta johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. 5 artiklan rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa. Siltä osin kuin rahapolitiikka valmiuslaissa säädetyiltä osin kuuluu Suomen toimivaltaan, määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleen a kohdan, 7 artiklan 2 kappaleen, 8 artiklan 2 kappaleen a kohdan ja 9 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukainen lainkäyttöön liittyvä vapautus poikkeaa niin siviili-, rikos- kuin hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleen b kohdassa, 8 artiklan 2 kappaleen b kohdassa ja 9 artiklan 1 kappaleen a kohdassa myönnetty koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista vastaan poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Pakkokeinolain säännöksistä poikkeaa myös 9 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukainen henkilökohtaisten matkatavaroiden takavarikointia koskeva kielto.

Asiakirjojen loukkaamattomuus, josta määrätään 7 artiklan 1 kappaleen c kohdassa ja 9 artiklan 1 kappaleen c kohdassa poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta.

Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleen d kohta ja 9 artiklan 1 kappaleen d kohta laajentavat lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa.

Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleen e kohta ja 8 artiklan 2 kappaleen e kohta koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen, ja kuuluvat lainsäädännön alaan perustuslain 9 § nojalla. Palvelusvelvoitteita koskeva koskemattomuus 7 artiklan 1 kappaleen e kohdassa sekä 8 artiklan 2 kappaleen d kohdassa poikkeavat muun muassa Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä.

Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleen f kohta, 8 artiklan 2 kappaleen f ja i kohta, 8 artiklan 3 kappale sekä 9 artiklan 1 kappaleen f kohta laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa.

Pöytäkirjan 8 artiklan 2 kappaleen c kohdan ja 9 artiklan 1 kappaleen e kohdan mukainen verovapaus merenpohjajärjestön maksamien palkkojen, palkkioiden ja maksujen osalta poikkeaa tuloverolain säännöksistä ja määräykset kuuluvat myös perustuslain 81 §:n mukaan lainsäädännön alaan. Verolainsäädännön soveltamista koskee myös 7 artiklan 3 kappale.

Pöytäkirjan 8 artiklan 2 kappaleen h kohdassa tarkoitettu vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta merkitsee poikkeusta tullilain säännöksistä samoin kuin 8 artiklan 2 kappaleen g kohdan mukainen tullivapaa maahantuonti. Tullimaksujen osalta Suomella ei ole enää pääsääntöisesti lainsäädäntövaltaa, koska asia kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan. EY:n lainsäädännön sallimissa rajoissa kansallisesti myönnettävät tullivapautukset koskevat asioita, joista on Suomessa säädettävä lailla, joten 8 artiklan 2 kappaleen g ja h kohdat kuuluvat lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleen b kohta laajentaa henkilökohtaisia matkatavaroita koskevien vapauksien ja helpotusten osalta diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa.

Pöytäkirjan 7 artiklan 6 kappale, 8 artiklan 2 kappaleen d kohta ja 9 artiklan 1 kappaleen e kohta täsmentävät sitä henkilöryhmää, jolle myönnetään lainsäädännön alaan kuuluvia erioikeuksia ja vapauksia, ja kuuluvat siten myös lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 7 artiklan 4 kappaleessa, 8 artiklan 4 kappaleessa sekä 9 artiklan 2 kappaleessa määrätään erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta. Yksilön oikeusaseman perusteita koskevina niiden määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Matkustusasiakirjoja ja viisumeita koskevan 11 artiklan määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa, josta säädetään lailla.

Pöytäkirjan 14 artiklan 1 kappaleen määräykset jättävät riitojenratkaisukeinojen valinnan merenpohjajärjestön harkintaan ja vastaavat YK:n erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen VIII artiklan määräyksiä. Artiklassa tarkoitetut riidanratkaisukeinot merkitsevät lähinnä sovitteluratkaisua, joka ei olisi riidan toista sopimuspuolta tai Suomea sitova. Määräys ei näin ollen kuulu lainsäädännön alaan. Sen sijaan pöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen osalta sisältyy 14 artiklan 2 kappaleeseen tietyissä tilanteissa pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti riidan osapuolia. Koska pöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava tai sovellettava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan määräykset ovat tavanomaisia kansainvälisessä käytännössä eikä niiden voida katsoa olevan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen tai perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kanssa.

Pöytäkirjan 14 artiklan määräykset välimiesmenettelystä kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta kansainväliseen yhteistoimintaan kuuluvana tavanomaisena järjestelynä ne eivät ole ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla eikä sen voimaansaattamislaki sisällä säännöksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslain tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske yhteisön toimivaltaan kuuluvia sopimusmääräyksiä (PeVL 6/2001 vp). Eduskunnalta pyydetään hyväksyminen pöytäkirjalle vain siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Kingstonissa 27 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyn pöytäkirjan Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Kingstonissa 27 päivänä maaliskuuta 1998 Kansainvälisen merenpohjajärjestön erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Ilkka Kanerva