Valtioneuvoston asetus henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä 427/2021

Valtioneuvosto antoi asetuksen (427/2021) henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä työturvallisuuslain (738/2002) 14 §:n 2 momentin ja 15 §:n 3 momentin nojalla. Asetuksella kumotaan ja korvataan voimassa oleva valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (1407/1993). Uusi asetus sisältää työssä käytettävien henkilönsuojainten ominaisuuksia, arviointia ja valintaa sekä suojainten turvallista käyttöä työssä koskevat säännökset, jotka vastaavat olennaisilta osin voimassa olevia säännöksiä. Asetuksella pannaan täytäntöön komission direktiivi 2019/1832, joka koskee Euroopan yhteisöjen neuvoston henkilönsuojainten käyttöä työssä koskevan direktiivin 89/656/EY liitteiden I, II ja III muuttamista puhtaasti teknisten mukautusten osalta. Asetuksen liitteet vastaavat päivitetyn direktiivin liitteitä. Asetus sisältää liitteet I, II ja III.

Asetus vastaa olennaisilta osin voimassa olevaa valtioneuvoston päätöstä eikä siten muuta nykytilaa merkittävästi. Muutokset asetuksen liitteissä ovat luonteeltaan teknisiä, joten asetuksella ei ole merkittäviä taloudellisia tai muita vaikutuksia.

Asetus tulee voimaan 1.8.2021.

Ks. myös sosiaali- ja terveysministeriön muistio.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään työturvallisuuslain (738/2002) 14 §:n 2 momentin ja 15 §:n 3 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä on 14 §:n 2 momentti laissa 329/2013, seuraavasti:

1 §
Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään työssä käytettävien henkilönsuojainten ominaisuuksista, arvioinnista ja valinnasta sekä suojainten turvallisesta käytöstä työssä.

Sen lisäksi, mitä tässä asetuksessa säädetään, noudatetaan, mitä henkilönsuojainten käytöstä tietyssä työssä erikseen säädetään.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaisesti asetuksessa säädetään työssä käytettävien henkilönsuojainten ominaisuuksista, arvioinnista ja valinnasta sekä suojainten turvallisesta käytöstä työssä. Asetus annetaan työturvallisuuslain nojalla. Näin ollen asetuksen soveltamisala määräytyy työturvallisuuslakia noudattaen kattaen kaikki työturvallisuuslain alaiset työntekotilanteet. Asetuksen soveltamisala ei muutu voimassa olevaan päätökseen nähden.

Pykälän 2 momentissa säädetään asetuksen suhteesta muihin henkilönsuojainten käyttöä työssä koskeviin säädöksiin. Joissakin työturvallisuuslain nojalla annetuissa alemman asteisissa säädöksissä on henkilönsuojaimia koskevia, asetusta tarkentavia ja täydentäviä, erityisiä säännöksiä. Esimerkkejä näistä ovat valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015), valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009), valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi biologisista tekijöistä aiheutuvilta vaaroilta (933/2017), valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006) ja valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta (749/2001). Tämän asetuksen lisäksi on noudatettava näitä erityisiä säännöksiä.

2 §
Määritelmä

Henkilönsuojaimella tarkoitetaan tässä asetuksessa sellaisia välineitä ja varusteita sekä niiden lisäosia ja -varusteita, jotka on tarkoitettu työntekijän käytettäväksi tai pidettäväksi suojaamaan yhdeltä tai useammalta hänen turvallisuuteensa tai terveyteensä kohdistuvalta vaaralta työssä.

Henkilönsuojaimella ei kuitenkaan tarkoiteta:

1) tavanomaisia työvaatteita, joita ei ole suunniteltu erityisesti suojaamaan työntekijän turvallisuutta ja terveyttä;

2) itsepuolustus- tai karkotusvälineitä;

3) kannettavia laitteita vaarojen ja häiriöiden havaitsemiseksi.

Selostus:

Tässä pykälässä määritellään henkilönsuojaimen käsite asetusta sovellettaessa.

Pykälän 1 momentin mukaan henkilönsuojaimella tarkoitetaan sellaisia välineitä ja varusteita, jotka on tarkoitettu työntekijän käytettäväksi tai pidettäväksi suojaamaan häntä yhdeltä tai useammalta hänen turvallisuuteensa tai terveyteensä kohdistuvalta vaaralta työssä. Määritelmän sananmuotoa selvennettiin ja tarkennettiin yhteensopivammaksi suhteessa määritelmään, joka löytyy henkilönsuojainasetuksen 3 artiklasta. Nykytila ei muutu näillä sananmuodon muutoksilla, vaan muutoksilla pyritään lähinnä täsmentämään henkilönsuojain-käsitettä. Ilmaisulla "tarkoitettu työntekijän käytettäväksi tai pidettäväksi" selvennetään, että henkilönsuojain on väline tai varuste, joka on tarkoitettu yksittäisen työntekijän yllään olevaksi tai pidettäväksi. Näin ollen henkilönsuojaimeksi ei voi luokitella esimerkiksi sähköä eristävää mattoa. Kaikki sellaiset välineet ja varusteet, joilla ei ole työntekijää vaaralta suojaavaa vaikutusta, eivät täten kuulu henkilönsuojaimen määritelmän alaan. Esimerkiksi työjalkineet ovat henkilönsuojaimia silloin, kun niillä on vähintään yksi suojaava ominaisuus, joka suojaa työntekijää työssä esiintyvältä vaaralta. Määritelmän alaan kuuluvat ainoastaan sellaiset välineet ja varusteet, jotka ovat nimenomaan tarkoitettu suojaamaan työntekijää itseään vaaralta. Täten esimerkiksi eristävät työkalut eivät täytä henkilönsuojaimen määritelmää. Henkilönsuojaimia eivät myöskään ole pelastus- tai ensiapuvälineet, jotka eivät suojaa työntekijää työssä esiintyvältä vaaralta sikäli, kun niitä käytetään sen jälkeen, kun haitta työntekijälle on jo syntynyt.

Voimassa olevaan päätökseen nähden 1 momentin määritelmään lisätään henkilönsuojainten lisäosat ja -varusteet. Lisäys paitsi selventää nykytilaa, myös täsmentää direktiivin 89/656/ETY täytäntöönpanoa, sillä direktiivin 2 artiklan henkilönsuojaimen määritelmä kattaa myös henkilönsuojainten lisäosat ja -varusteet. Näillä lisäosilla ja lisävarusteilla tarkoitetaan sellaisia henkilönsuojaimeen liittyviä tai kytkeytyviä lisäosia ja -varusteita, joilla on työntekijää vaaralta suojaava vaikutus. Myös suojavoiteita on mahdollista pitää tällaisena lisäosana tai -varusteena, kun niitä käytetään joissakin olosuhteissa vaarojen arvioinnin seurauksena yhdessä muiden henkilönsuojainten kanssa työntekijöiden ihon suojaamiseksi. Asetusta sovellettaessa suojavoiteet sellaisenaan, kuten esimerkiksi aurinkosuojavoiteet, eivät ole henkilönsuojaimia.

Pykälän 2 momentissa säädetään mitä henkilönsuojaimella ei tarkoiteta. Kohdan 1 mukaan tavanomaisia työvaatteita, joita ei ole suunniteltu erityisesti työntekijän turvallisuuden ja terveyden suojaamiseksi, ei voida pitää henkilönsuojaimina. Esimerkiksi tavanomaista sadetakkia ja ulkotöissä käytettävää vaatetusta on pidettävä tavanomaisena työvaatetuksena. Työssä käytettävä suojavaate ei ole henkilönsuojain, mikäli tarkoituksena on vain suojata työntekijän omia vaatteita normaalilta likaantumiselta tai kastumiselta. Ainoastaan silloin, kun suojavaatteilla on jokin suojaava ominaisuus, joka suojaa työntekijää työssä esiintyvältä vaaralta, on suojavaatteet mahdollista luokitella henkilönsuojaimiksi. Kohdan 2 mukaan henkilönsuojaimella ei tarkoiteta itsepuolustus- tai karkotusvälineitä kuten kaasusumuttimia, puolustusaseita tai henkilökohtaisia turvahälyttimiä. Kohdan 3 mukaan henkilönsuojaimella ei tarkoiteta kannettavia laitteita vaarojen ja häiriöiden havaitsemiseksi kuten henkilökohtaisia kaasuhälyttimiä tai -ilmaisimia. Kohdat 1–3 vastaavat nykytilaa.

Pykälässä, toisin kuin voimassa olevassa päätöksessä, ei rajata tieliikennelainsäädännössä tarkoitettuja liikennetarvikkeita henkilönsuojaimen määritelmän ulkopuolelle. Liikennetarvikkeilla on päätöstä säädettäessä voimassa olleen tieliikennelain (267/1981) mukaan tarkoitettu ajoneuvon rakenneosaa ja varustetta tai tienkäyttäjän henkilökohtaista suojavälinettä kuten turvavyötä ja moottoripyöräilijän ja mopoilijan suojakypärää. Tämänhetkisessä tieliikennelainsäädännössä liikennetarvike-käsitteen sijaan käytetään nimikettä "erillinen tekninen yksikkö", jolla tarkoitetaan muun muassa ajoneuvosta erillistä laitetta kuten suojakypärää. Tieliikennelain (729/2018) 92 §:ssä säädetään kuljettajan ja matkustajan velvollisuudesta käyttää suojakypärää ja 93 §:ssä eräistä poikkeuksista suojakypärän käyttövelvollisuudesta. Sellaiset tieliikennelainsäädännössä tarkoitetut tienkäyttäjän suojavälineet, jotka täyttävät 1 momentin henkilönsuojaimen määritelmän, sisältyvät henkilönsuojaimen määritelmään asetusta sovellettaessa. Liikenteessä käytettäviä suojakypäriä ei ole perusteltua sulkea pois määritelmästä annettaessa tarkempia työnantajaa velvoittavia säännöksiä henkilönsuojainten käytöstä ja valinnasta työssä. Tässä määrin määritelmän täsmentäminen on tarpeellista, jotta on mahdollista varmistua siitä, että työssä, jossa kuljetaan erinäisillä suojakypärän käyttöä edellyttävillä ajoneuvoilla, käytetään kyseiseen työhön, työolosuhteisiin ja työntekijälle sopivaa, asianmukaisessa toimintakunnossa olevaa suojakypärää. Määritelmän täsmennys ei muuta nykytilaa merkittävästi, sillä työnantajalla on nykyiselläänkin työturvallisuuslain 15 §:n perusteella velvollisuus hankkia ja antaa työssä tarvittava suojakypärä työntekijän käyttöön.

Pykälässä ei säädetä, toisin kuin voimassa olevassa päätöksessä, että henkilönsuojaimella ei tarkoiteta urheiluvarusteita. Muutoksella selvennetään henkilönsuojaimen määritelmää, sillä tämänhetkinen urheiluvarusteliitännäinen rajaus on voitu ymmärtää tarkoittavan myös esimerkiksi niitä henkilönsuojaimia, joita käytetään liikunta-alan työtehtävissä. Muutos ei muuta nykytilaa, sillä sellaiset työssä käytettävät urheiluvarusteet, joilla ei ole työntekijää vaaralta suojaavaa vaikutusta, eivät ole henkilönsuojaimia uuden 1 momentin määritelmän perusteella.

3 §
Henkilönsuojainten käyttö

Työnantajan on huolehdittava, että henkilönsuojaimia käytetään työssä, jollei vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.

Työnantajan on annettava henkilönsuojain työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön, ellei olosuhteista muuta johdu. Jos henkilönsuojainta käyttää useampi kuin yksi henkilö, on työnantajan ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jotta henkilönsuojain on eri henkilöiden käytössä turvallinen, terveellinen ja hygieeninen.

Selostus:

Pykälässä säädetään niistä yleisistä vaatimuksista, joita henkilönsuojainten käyttöön liittyy.

Pykälän 1 momentissa säädetään, että työnantajan on huolehdittava siitä, että työssä käytetään henkilönsuojaimia, mikäli vaaraa ei ole mahdollista välttää tai riittävästi rajoittaa sellaisilla toimenpiteillä, jotka kohdistuvat työhön tai työolosuhteisiin. Säännöksen sisältö vastaa voimassa olevan päätöksen 3 §:n 1 momentissa säädettyä, mutta sitä on kohdennettu koskemaan henkilönsuojaimen käyttöä työssä, jotta vältetään työturvallisuuslain 15 §:ssä säädettyjen työnantajan velvollisuuksien toistaminen. Säännöksessä on ensinnäkin kysymys työnantajan huolehtimisvelvollisuudesta liittyen henkilönsuojaimien käyttöön työssä. Pelkästään riittävien henkilönsuojaimien työntekijän käyttöön antaminen ei ole riittävää, vaan työnantajan tulee asianmukaisin toimenpitein huolehtia siitä, että työsuorituksessa tosiasiallisesti käytetään suojaimia koko sen keston ajan. Toiseksi säännöksestä ilmenee henkilönsuojainten toissijaisuus vaaratekijöiden torjuntakeinona. Vain silloin, kun työhön liittyviä vaaratekijöitä ei ole mahdollista työhön ja työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä eliminoida tai vähentää riittävästi, ovat henkilönsuojaimet käyttökelpoinen vaihtoehto. Säännös ilmentää siten, että työstä tai työolosuhteista työntekijälle aiheutuva vaara on ensisijaisesti torjuttava rakenteellisilla, teknisillä ja työn organisointiin liittyvillä toimenpiteillä. Muutettu säännös vastaa neuvoston direktiivin 89/656/ETY 3 artiklaa, jossa tuodaan esiin, että mikäli vaaroja ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa yleisin teknisin suojelukeinoin taikka työn organisoinnin toimenpiteillä, menetelmillä tai menettelytavoilla, on henkilönsuojaimia käytettävä.

Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, että ellei olosuhteista muuta johdu, on työnantajalla velvollisuus antaa henkilönsuojain työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön. Lähtökohtana on, että henkilönsuojaimet ovat henkilökohtaisia, mutta säännöksen mukaan on myös mahdollista eräissä tilanteissa, että useampi työntekijä käyttää samaa henkilönsuojainta. On mahdollista, että henkilökohtainen suojain on tarpeeton työn luonteen tai työolosuhteiden vuoksi esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa suojaimen käytölle ei ole tarvetta työpaikalla säännöllisin väliajoin tai sitä käytetään ainoastaan tietyssä työvaiheessa. Erityisesti sellaiset suojaimet, joita ei ole tarpeen valita yksilöllisesti asianmukaisen suojaustehon saamiseksi, voivat olla työntekijöiden yhteiskäytössä. Mikäli suojainta käyttää useampi henkilö, on työnantajan ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jotta suojaimen turvallisuudesta, terveellisyydestä ja hygieenisyydestä voidaan varmistua eri henkilöiden sitä käyttäessä. Pykälä vastaa voimassa olevan päätöksen 6 §:n 1 momentissa säädettyä.

4 §
Henkilönsuojaimilta vaadittavat ominaisuudet

Työssä saadaan käyttää vain sellaisia henkilönsuojaimia, jotka täyttävät niitä koskevat erikseen säädetyt vaatimukset.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, työnantajan on huolehdittava, että työssä käytettävät henkilönsuojaimet:

1) suojaavat työntekijää niiltä työn vaaroilta, johon suojain on tarkoitettu, ilman, että suojaimen käyttö itsessään aiheuttaa muuta vaaraa;

2) ovat työolosuhteisiin sopivat;

3) ovat ergonomian vaatimusten mukaisia ja työntekijän terveydentilan huomioon ottavia;

4) sopivat työntekijälle, kun tarvittavat säädöt on tehty.

Jos työssä esiintyy useampi vaara, joka edellyttää henkilönsuojaimen käyttöä, on työnantajan huolehdittava, että samanaikaisesti käytettävien suojainten on sovittava yhteen siten, että ne edelleen suojaavat kyseisiltä vaaroilta.

Selostus:

Pykälässä säädetään työssä käytettäviltä henkilönsuojaimilta vaadittavista ominaisuuksista. Sisällöltään säännös vastaa voimassa olevan päätöksen 3 ja 4 §:ssä säädettyjä vaatimuksia. Henkilönsuojaimilta vaadittavat ominaisuudet ovat johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi koottu yhteen pykälään.

Pykälän 1 momentissa säädetään, että työssä saadaan käyttää vain sellaisia henkilönsuojaimia, jotka täyttävät niitä koskevat erikseen säädetyt vaatimukset. Mikäli käytössä oleviin henkilönsuojaimiin sovelletaan henkilönsuojainasetusta, on niissä oltava CE-merkintä, jolla valmistaja vakuuttaa henkilönsuojaimen olevan vaatimustenmukainen. Luokan III suojainten CE-merkinnän jälkeen on oltava suojaimen laatua valvovan laitoksen nelinumeroinen tunnusnumero. Henkilönsuojaimen mukana on oltava käyttöohjeet. Eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain (1016/2004) mukaan henkilönsuojaimen mukana toimitettavien, turvallista käyttöä koskevien ohjeiden, tietojen ja merkintöjen tulee olla suomen ja ruotsin kielellä. Joidenkin tässä asetuksessa tarkoitettujen henkilönsuojainten osalta vaatimuksista säädetään erikseen. Tällaisia ovat henkilönsuojainasetuksen soveltamisalan ulkopuolella olevat moottoripyöräilijän ja mopoilijan suojakypärät ja niiden visiirit. Liikenne- ja viestintävirasto antaa ajoneuvolain (82/2021) perusteella tarkemmat määräykset tieliikenteessä tyypiltään hyväsytyistä kuljettajan ja matkustajan suojakypäristä.

Pykälän 2 momentissa säädetään niistä työnantajan huolehtimisvelvollisuuden piiriin kuuluvista muista ominaisuuksista, joita työssä käytettäviltä henkilönsuojaimilta vaaditaan suojainten yleisten vaatimusten lisäksi. Työnantajan on 1 kohdan mukaan huolehdittava, että henkilönsuojaimet suojaavat työntekijää niiltä työn vaaroilta, johon suojain on tarkoitettu ilman, että suojaimen käyttö itsessään aiheuttaa muuta vaaraa. Säännös edellyttää suojaimen tarkoituksenmukaisuutta ja suojaustehon riittävyyttä kyseisessä työssä esiintyviltä vaaroilta suojaamiseksi. Suojaimen käyttö itsessään ei saa aiheuttaa muuta vaaraa kuten esimerkiksi havainnointikyvyn heikkenemisestä johtuvaa tapaturmavaaraa tai suojaimen raskaudesta johtuvaa terveyttä vaarantavaa fyysistä tai psyykkistä kuormitusta. Työnantajan on 2 kohdan mukaan huolehdittava, että työssä käytettävät henkilönsuojaimet sopivat kyseisen työn olosuhteisiin. Henkilönsuojaimen on sovelluttava esimerkiksi kylmään, kuumaan, kosteaan tai palo- ja räjähdysvaaralliseen työympäristöön tai olla mekaaniselta kestävyydeltään sopiva kyseisen työn olosuhteisiin. Työnantajan on 3 kohdan mukaan huolehdittava, että henkilönsuojaimet vastaavat ergonomian vaatimuksia ja että ne huomioivat työntekijän terveydentilan. Säännös edellyttää, että henkilönsuojain ei tarpeettomasti haittaa työntekijän liikkumista, työliikkeitä ja työasentoja. Työntekijän terveydentilan rajoitteet, kuten allergiat tai hengityselin- tai sydänsairaudet, on huomioitava yksilöllisesti henkilönsuojaimen valinnassa. Työntekijän terveydentilan huomioimiseksi on mahdollisesti tarpeen käyttää työterveyshuoltoa apuna. Työterveyshuoltolain (1382/2001) perusteella työterveyshuoltoon kuuluu toimenpide-ehdotusten tekeminen terveysvaarojen ja -haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi sekä vaaroilta suojautumiseen liittyvä tiedon antaminen, neuvonta ja ohjaus. Tarvittavien säätöjen jälkeen suojainten tulee 4 kohdan mukaan olla sopivat työntekijälle. Säännöksen mukaan työnantajan on huomioitava muun muassa työntekijöiden ruumiinrakenne ja -koko tai kasvojen muoto.

Pykälän 3 momentissa säädetään samanaikaisesti käytettävien henkilönsuojainten yhteensopivuudesta. Mikäli työssä esiintyy useampi henkilönsuojaimen käyttöä edellyttävä vaara, samanaikaisesti käytettävien suojainten yhteensopivuus on työnantajan huolehtimisvelvollisuuden piirissä siten, että tämän velvollisuus on varmistua siitä, että suojaimet edelleen suojaavat kyseisiltä vaaroilta.

5 §
Henkilönsuojainten arviointi ja valinta

Työnantajan on ennen henkilönsuojainten valintaa arvioitava, täyttääkö työntekijälle annettava henkilönsuojain 4 §:ssä säädetyt vaatimukset. Tässä tarkoituksessa työnantajan on:

1) arvioitava ne työssä esiintyvät vaarat, joita ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä;

2) määriteltävä henkilönsuojaimilta vaadittavat ominaisuudet ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetut vaarat sekä itse suojaimen käytöstä aiheutuvat vaarat ja haitat;

3) vertailtava saatavilla olevien henkilönsuojainten ominaisuuksia vaadittaviin ominaisuuksiin.

Työnantajan on 1 momentin tarkoitetussa arvioinnissa otettava huomioon liitteet I–III kyseisen työn ja työpaikan olosuhteet huomioiden.

Arviointi on tarkistettava, kun olosuhteissa tai arviointiin vaikuttavissa muissa tekijöissä tapahtuu muutoksia.

Selostus:

Pykälässä säädetään henkilönsuojainten arvioinnista, joka tehdään ennen henkilönsuojainten valintaa. Voimassa olevassa päätöksessä henkilönsuojainten arvioinnista säädetään 4 §:ssä. Voimassa olevaan säännökseen nähden pykälän sisältöä täsmennetään vastaamaan paremmin direktiivin 89/656/ETY 5 artiklaa, jonka mukaan ennen henkilönsuojainten valitsemista työnantaja on velvollinen arvioimaan, ovatko hänen käyttöönottoon aikomansa henkilönsuojaimet 4 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimusten mukaiset.

Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan on arvioitava, täyttääkö työntekijälle annettava henkilönsuojain kaikki 4 §:ssä säädetyt edellytykset ennen henkilönsuojainten valintaa. Tässä tarkoituksessa työnantajan on 1 kohdan mukaan arvioitava ne työssä esiintyvät vaarat, joita ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa sellaisilla toimenpiteillä, jotka kohdistuvat työhön tai työolosuhteisiin. Arvioinnissa on kyse niiden työolosuhteiden vaarojen arvioinnista, jotka edellyttävät henkilönsuojainten käyttöä. Tässä tarkoitettu arviointi kohdistuu niihin työn vaaroihin, joita ei ole voitu välttää tai riittävästi vähentää ensisijaisilla toimenpiteillä. Työnantajan on 2 kohdan mukaan määriteltävä henkilönsuojaimilta vaadittavat suojaus- ja muut ominaisuudet huomioiden 1 kohdassa tarkoitetut vaarat sekä itse suojaimen käytöstä aiheutuvat vaarat ja haitat. Työnantajan on 3 kohdan mukaan verrattava saatavilla olevien henkilönsuojainten ominaisuuksia vaadittaviin ominaisuuksiin. Arvioinnin tekemisen helpottamiseksi työnantajalla on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon apua. Työterveyshuollon työpaikkaselvitystä, jossa on käsitelty työssä tarvittavia henkilönsuojaimia, on mahdollista hyödyntää arvioinnissa tai käyttää sen pohjana. Lisäksi työnantajan on mahdollista käyttää muitakin ulkopuolisia asiantuntijoita apunaan.

Pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on 1 momentissa tarkoitetussa arvioinnissa huomioitava liitteet I–III huomioiden käsillä olevan työn ja työpaikan olosuhteet. Näin ollen on huomioitava liitteessä I tarkoitetut henkilönsuojaimilla suojattavien kehonosiin liittyvät vaarat, liitteessä II esitetyt henkilönsuojaimet ja vaarat, joilta niillä suojaudutaan sekä liitteessä III esitetyt työt ja toimialat, joissa henkilönsuojaimen käyttö saattaa olla tarpeen. Liitteiden tarkoituksena on pikemminkin toimia esimerkinomaisina luetteloina ja työnantajan velvollisuuksiin kuuluva liitteiden sisällön huomiointi arvioinnissa riippuu työn ja työpaikan olosuhteista. Toisaalta liitteiden luettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan muitakin vaaroja, henkilönsuojaimia, töitä ja toimialoja voi tulla kyseeseen.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tarkistettava, kun olosuhteissa tai arviointiin vaikuttavissa muissa tekijöissä tapahtuu muutoksia. Tällaisia muutoksia ovat mahdollisesti esimerkiksi työprosessin tai työtavan muutos, joka vaikuttaa henkilönsuojaimen valintaan. Arvioinnin tarkistamista voi edellyttää myös muutokset yksittäisen työntekijän terveydentilassa.

6 §
Henkilönsuojainten käytön määrittely

Työnantajan on riittävän tarkasti määritettävä henkilönsuojainten käyttö, erityisesti niiden käyttöjakson pituus. Tällöin on otettava huomioon vaaran vakavuus, altistumisen toistuvuus, työntekijän työskentelypisteen erityispiirteet, työn kuormittavuus sekä suojainten suojaustehokkuus.

Selostus:

Pykälässä säädetään henkilönsuojainten käytön määrittelystä. Pykälän sisältö vastaa voimassa olevan päätöksen 5 §:ää ja direktiivin 89/656/ETY 4 artiklan 3 kohdassa säädettyä. Pykälän mukaan työnantajan tulee riittävän tarkasti määrittää missä, milloin ja kuinka kauan kerrallaan suojaimia käytetään. Työnantajan harkintaan jää paitsi määrittelyn tarkempi muoto, myös sen laajuus ja toteuttamistapa, sillä henkilönsuojaimen tyyppi, työssä esiintyvän vaaran vakavuus ja muut olosuhteet työpaikalla ovat seikkoja, jotka vaikuttavat määrittelyn tarkkuuteen. Henkilönsuojaimen käyttöjakson pituus tulee erityisesti määritellä, koska työolot ja suojaintyyppi vaikuttavat siihen, kuinka kauan ja kuinka usein suojainta saa käyttää. Vaaran vakavuus, altistumisen toistuvuus, työntekijän työskentelypisteen erityispiirteet, työn kuormittavuus sekä suojainten suojaustehokkuus on huomioitava käytön määrittelyssä. Voimassa olevaan päätökseen nähden työn kuormittavuus mainitaan säännöksessä erikseen.

7 §
Henkilönsuojainten huolto ja kunnossapito

Työnantajan on huolehdittava, että henkilönsuojaimia säilytetään, puhdistetaan, huolletaan ja korjataan siten, että suojain säilyttää suojausominaisuutensa ja on työntekijän käytössä turvallinen, terveellinen ja hygieeninen. Tarvittaessa suojaimet on uusittava.

Selostus:

Pykälässä säädetään henkilönsuojainten huollon ja kunnossapidon kuulumisesta työnantajan huolehtimisvelvollisuuden piiriin. Voimassa olevassa päätöksessä henkilönsuojainten huollosta säädetään 6 §:ssä. Voimassa olevaan pykälään nähden uusi säännös sisältää enemmän yksityiskohtia. Pykälän mukaan työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että henkilönsuojaimia säilytetään, puhdistetaan, huolletaan ja korjataan niin, että se on turvallinen, terveellinen ja hygieeninen työntekijän käytössä ja niin, että suojaimen suojausominaisuudet säilyvät. Henkilönsuojaimen valmistajan käyttöohjeet sisältävät ohjeet, jotka koskevat henkilönsuojaimen varastointia, käyttöä, puhdistusta, kunnossapitoa, huoltoa ja desinfiointia. Tietyt suojaimet, kuten putoamissuojaimet, on määräajoin tarkastettava. Tarvittaessa suojaimet on uusittava. Mikäli suojain on esimerkiksi vahingoittunut, sen käyttö aiheuttaa vaaraa tai se on suojausteholtaan riittämätön, säännöksen mukaan suojain on poistettava käytöstä.

8 §
Työntekijöille annettava opetus ja ohjaus

Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työssä käytettävästä henkilönsuojaimesta ja sen turvallisesta käytöstä sekä niistä vaaroista, joilta henkilönsuojain on tarkoitettu suojaamaan.

Työnantajan on myös huolehdittava siitä, että työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta henkilönsuojainten oikeaan ja turvalliseen käyttöön ennen työn aloittamista. Työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta on tarvittaessa täydennettävä.

Selostus:

Pykälässä säädetään työntekijöiden opetuksen ja ohjauksen kuulumisesta työnantajan velvollisuuksiin. Voimassa olevan päätöksen 7 §:ään verrattuna pykälä on täsmällisempi ja tarkentaa mitä työturvallisuuslain 14 §:ssä säädetään opetuksesta ja ohjauksesta. Neuvoston direktiivin 89/656/ETY 4 artiklan 5, 7 ja 8 kohdassa säädetään henkilönsuojainta koskevien tietojen asettamisesta saataville, tiedottamisesta työntekijälle niistä vaaroista, joilta henkilönsuojaimen käyttö häntä suojaa sekä työnantajan velvollisuudesta järjestää koulutusta ja tarvittaessa havaintoesityksiä henkilönsuojainten käytöstä. Pykälän uusi sisältö vastaa näitä edellä mainittuja direktiivin kohtia paremmin.

Pykälän 1 momentissa säädetään, että työntekijälle on annettava riittävät tiedot työssä käytettävästä henkilönsuojaimesta ja sen turvallisesta käytöstä sekä niistä vaaroista, joilta henkilönsuojain on tarkoitettu suojaamaan työnantajan toimesta. Muun muassa tietoja henkilönsuojaimen käyttötarkoituksesta ja sen suojausominaisuuksista sekä siitä milloin ja missä suojainta käytetään, pidetään riittävinä tietoina. Valmistajan ohjeet, tiedot ja merkinnät, jotka tulevat henkilönsuojaimen mukana, ovat työntekijöille annettavien tietojen pohjana. On kuitenkin mahdollista, että pykälässä tarkoitettujen riittävien tietojen antaminen edellyttää sellaisten täydentävien ohjeiden antamista työntekijöille, jotka huomioivat työn ja työpaikan olosuhteet.

Pykälän 2 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta huolehtia siitä, että työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta henkilönsuojainten oikeaan ja turvalliseen käyttöön ennen kuin työ aloitetaan. Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea opetusta ja ohjausta siitä, miten suojainta käytetään suojaustehokkuuden saavuttamiseksi, mutta myös miten suojaimia säilytetään, milloin ja miten suojaimia puhdistetaan ja huolletaan sekä milloin suojaimen vaihtaminen ja käytöstä poistaminen on tehtävä. Tavoitteena opetuksessa ja ohjauksessa on, että työntekijä kykenee käyttämään ja hoitamaan henkilönsuojainta oikein, niin että se suojaa työntekijää niiltä vaaroilta, joita työssä esiintyy. Oikean käytön käsite henkilönsuojainten kohdalla kattaa myös sen, että työntekijällä on kyky arvioida henkilönsuojaimen toimintakunto. Henkilönsuojainten turvalliseen käyttöön liittyvä opetus ja ohjaus sisältää myös neuvonnan siitä, miten henkilönsuojain on tarvittaessa hävitettävä käytön jälkeen tartunta- tai muuna vaarallisena jätteenä. Säännös edellyttää myös työntekijälle annetun opetuksen ja ohjauksen täydentämisvelvollisuuden. Esimerkiksi silloin, kun henkilönsuojainten käytössä havaitaan puutteita työnantajan tarkkailun tuloksena, edellä mainittu täydentävä opetus ja ohjaus on tarpeen.

9 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2021.

Tällä asetuksella kumotaan henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä annettu valtioneuvoston päätös (1407/1993).

Selostus:

Pykälässä säädetään asetuksen voimaantulosta. Voimaantulosäännöksen yhteydessä on säännös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä annetun valtioneuvoston päätöksen kumoamisesta.

Liite I
HENKILÖNSUOJAIMILLA SUOJATTAVIIN KEHONOSIIN LIITTYVÄT VAARAT

Selostus:

Liitteessä I säädetään henkilönsuojaimilla suojattaviin kehonosiin liittyvistä työn vaaroista, jotka työnantajan on 5 §:n mukaan huomioitava henkilönsuojainten arvioinnissa ja valinnassa. Liitteessä esitettyjä vaaroja ja kehonosia ei ole tyhjentävästi ilmaistu. Direktiivin päivitetty liite I toimii perustana liitteelle. Sisällöltään ehdotettu liite vastaa voimassa olevan päätöksen liitteettä I, mutta muita vaaroja kuten hukkuminen, hapenpuute ja huono havaittavuus on lisätty fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten vaarojen lisäksi. Myös fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten vaaratekijöiden jaottelu tai tarkentaminen on tehty eri tavalla.

Liite II
LUETTELO HENKILÖNSUOJAINTYYPEISTÄ JA VAAROISTA, JOILTA NIILLÄ SUOJAUDUTAAN

Selostus:

Liite II sisältää luettelon erityyppisistä henkilönsuojaimista ja vaaroista, joilta niillä suojaudutaan. Myös muita henkilönsuojaimia on otettava huomioon, sillä luettelo ei ole tyhjentävä. Liite perustuu direktiivin päivitettyyn liitteeseen II, joka sisältää esimerkkejä henkilönsuojaimista, joita on tällä hetkellä saatavilla markkinoilla. Sisällöltään liite vastaa laajalti voimassa olevan päätöksen liitettä II. Eräitä uusia henkilönsuojaintyyppejä kuitenkin lisätään luetteloon nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi pelastautumislaitteet, joilla tarkoitetaan muun muassa palon synnyttämien kaasujen aiheuttamilta vaaroilta suojaamaan suunniteltua pelastautumishuppua tai niin sanottua poistumislaitetta hengityksen suojaamiseksi, kun myrkyllisiä kaasuja tai höyryjä vapautuu yllättäen, on lisätty hengityksensuojaimiin. Suojavoiteet-käsitettä on täsmennetty luettelossa siten, että ne yhdessä muiden henkilönsuojainten kanssa käytettynä suojaavat ihoa lisävarusteena. Nykyiseen verraten liitteessä luetellaan niitä vaaroja, joilta erityyppisillä henkilönsuojaimilla suojaudutaan, yksityiskohtaisemmin.

Liite III
LUETTELO TÖISTÄ JA TOIMIALOISTA, JOTKA SAATTAVAT EDELLYTTÄÄ HENKILÖNSUOJAINTEN KÄYTTÖÄ

Selostus:

Liite III sisältää luettelon työstä ja toimialoista, jotka saattavat edellyttää henkilönsuojainten käyttöä. Luettelo sisältää direktiivin päivitetyssä liitteessä II mainitut tehtävät ja toimialat täydennettynä voimassa olevan päätöksen mukaisesti palo- ja pelastustyöllä. Luettelo tehtävistä ja toimialoista on merkittävästi kattavampi verrattuna voimassa olevaan päätökseen, sisältäen uusia toimialoja kuten terveydenhuolto, hammashoito, kauneus- ja kampaamoala ja uusia töitä kuten työ, jossa ollaan kosketuksissa ihmiskehon ja eläinten kehon nesteiden ja kudosten kanssa sekä työ, jossa käsitellään biologista tekijää. Luettelo ei ole tyhjentävä.

---

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2021.

---

Johan Pråhl
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
johan.prahl@hpp.fi