Työaikalaki 872/2019

Uudella työaikalailla (872/2019) korvataan vanha työaikalaki (605/1996). Uuden työaikalain säätämisen taustalla ovat pääasiallisesti kahdenlaiset syyt. Ensinnäkin työaikalainsäädäntöä täytyi uudistaa tietyiltä osin johtuen Euroopan unionin työaikadirektiivistä (2003/88/EY) ja työaikadirektiiviä koskevasta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Lisäksi muutostarpeen vanhaan työaikalakiin on aiheuttanut laajempi yhteiskunnallinen kehitys, jonka myötä työntekotavat ovat monipuolistuneet ja elinkeinorakenne on muuttunut.

Muutokset eivät ole kuitenkaan suuria vaan uusi työaikalaki rakentuu vankasti vanhalle pohjalle. Työaikalainsäädännössä on aina jouduttu yhteensovittamaan työntekijän suojeluperiaate sen kanssa, että työnantajan intresseissä on pitää työaikalainsäädäntö joustavana. Perinteisesti työntekijän suojeluperiaate on saanut vahvan painoarvon, mikä on ilmennyt esimerkiksi siitä, että työaikalainsäädäntö on ollut vähimmäispakottavaa työntekijän hyväksi. Uusi työaikalaki jatkaa tätä sääntelylinjaa, mutta mahdollistaa kuitenkin uusia joustavia työaikajärjestelyjä yritysten tarpeisiin. Tästä esimerkkinä ovat uudet joustotyöaikaa ja työaikapankkia koskevat säännökset sekä se, että uudessa laissa lisätään työsuhteen osapuolten sopimusvapautta koskien keskimääräisen työajan järjestelyjä. Uusi laki sallii myös useassa kohtaa poikkeamisen lain säännöksistä työ- ja virkaehtosopimuksella, mitä voidaan perustella tarpeella ottaa huomioon alakohtaiset erot työoikeudellisessa normituksessa.

Uusi laki astuu voimaan 1.1.2020.

Ks. myös hallituksen esitys HE 158/2018 vp.
 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku
Soveltamisala

1 §
Yleinen soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, jollei muualla laissa toisin säädetä. Alle 18-vuotiaan tekemästä työstä säädetään lisäksi nuorista työntekijöistä annetussa laissa (998/1993).

Mitä tässä laissa säädetään työntekijästä, sovelletaan myös virkamieheen ja viranhaltijaan, jollei muualla laissa toisin säädetä. Mitä tässä laissa säädetään työehtosopimuksesta, sovelletaan myös virkaehtosopimukseen.

Selostus:

Työaikalaki koskee yleislakina lähtökohtaisesti kaikkea työ- ja virkasuhteessa tehtävää työtä. Alle 18-vuotiaiden tekemään työhön sovelletaan työaikalain lisäksi nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) työaikaa koskevia säännöksiä. Nuorista työntekijöistä annettua lakia on sovellettava niin työ- kuin virkasuhteisiin.

Pykälän 2 momentissa säädetään nykytilaa vastaavasti, että työaikalakia sovelletaan virkamieheen ja viranhaltijaan samalla tavoin kuin työntekijään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Lisäksi, mitä yksittäisissä säännöksissä säädetään työehtosopimuksesta, koskee myös valtion virkaehtosopimuslaissa, kunnalisessa virkaehtosopimuslaissa ja evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuslaissa tarkoitettua virkaehtosopimusta.

2 §
Poikkeukset soveltamisalasta

Tätä lakia ei, lukuun ottamatta 15 §:n 3 ja 4 momenttia, sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan, kun kyse on:
1) työstä, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä;
2) työntekijästä, joka suorittaa uskonnollisia toimituksia evankelis-luterilaisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkkokunnassa tai muussa uskonnollisessa yhteisössä;
3) työnantajan perheenjäsenen työstä;
4) työstä, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä;
5) valtion virkamiehen työstä tuomioistuimen jäsenenä tai esittelijänä, käräjäviskaalina, käräjänotaarina, julkisena oikeusavustajana, syyttäjänä, ulosottomiehenä, haastemiehenä tai ulkomaanedustuksessa;
6) Suomen Pankin virkamiehen työstä, jonka pankkivaltuusto on määrännyt tämän lain ulkopuolelle.

Tämän lain 24 §:n 1 ja 2 momentin ja 25–28 §:n säännöksiä ei sovelleta moottoriajoneuvon kuljettajan työhön, jota koskee tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006 (ajo- ja lepoaika-asetus).

Tätä lakia ei sovelleta työhön, jossa noudatettavasta työajasta säädetään erikseen. Tätä lakia ei sovelleta myöskään työntekijöihin, joille on 34 §:ssä tarkoitetulla valtakunnallisella työehtosopimuksella kokonaisuutena arvioiden turvattu tämän lain lepoaikoja ja enimmäistyöaikaa vastaava suoja, jos kyse on:
1) opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, jolla on työn luonteen vuoksi oikeus päättää olennaisesta osasta työaikaansa;
2) metsä-, metsänparannus- tai uittotyöstä tai niihin liittyvästä työstä, lukuun ottamatta maastossa tehtävää koneellista metsä- tai metsäparannustyötä ja puutavaran lähikuljetustyötä;
3) Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä tai luotsauslaissa (940/2003) tarkoitetuista tehtävistä.

Tätä lakia ei sovelleta voittoa tavoittelemattomassa yhteisössä työskentelevän työntekijän työhön siltä osin, kun hän osallistuu tapahtuma-, kilpailu- tai leiritoimintaan, josta on sovittu sellaisella 34 §:ssä tarkoitetulla valtakunnallisella työehtosopimuksella, joka turvaa työntekijälle tämän lain lepoaikoja ja enimmäistyöaikaa vastaavan suojan.

Selostus:

Pykälä vastaa pääpiirteissään voimassa olevan lain 2 pykälää. Voimassa olevasta laista poiketen 1 momentti edellyttää, että momentin johdantolauseen yleiset työntekijän työaika-autonomian kriteerit täyttyvät. Ratkaisevaa on työntekijän tosiasialliset mahdollisuudet itsenäisesti vaikuttaa työaikansa pituuteen ja sijoitteluun. Työntekopaikalla ei ole ratkaisevaa merkitystä lain soveltamisen kannalta. Työaikalain soveltamisen selkeyttämiseksi työntekijän työskentelyä arvioidaan kokonaisuutena ja jos soveltamisalapoikkeuksen kriteerit täyttyvät, on työntekijän työsuhde kokonaisuudessaan työaikalain soveltamisalan ulkopuolella. Momentin luettelo tehtävistä, joissa työntekijän työsuhteeseen ei työaika-autonomian täyttyessä sovelleta työaikalakia, on tyhjentävä.

Pykälän 1 momentin 2 kohta vastaa pääpiirteissään voimassa olevan lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan poikkeusta. Jatkossa poikkeus koskee kaikkia kirkkoja ja muita uskonnollisia yhteisöjä, kun niissä toimivat työntekijät suorittavat uskonnollisia toimituksia.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan tarkoituksena on jättää lain soveltamisalan ulkopuolelle sellainen työ, jota tehdään kokonaan tai lähes kokonaan työnantajan valvonnan ulottumattomissa muualla kuin kiinteässä toimipisteessä. Muutoksella haluttiin huomioida työelämän muutosten myötä syntyvät uudentyyppiset toiminnot ja työskentelytavat. Työn tekeminen kotona ei enää sellaisenaan muuta työtä työaikalain soveltamisen ulkopuolelle tehtäväksi työksi.

Pykälän 1 momentin 5 kohta vastaa pääpiirteissään voimassa olevaa valtion virkamiesten työaika-asetuksen vastaavaa säännöstä lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä tehtävistä.

Neuvoston asetusten suoran sovellettavuuden vuoksi 2 monetissa säädetään poikkeuksia lain soveltamisesta moottoriajoneuvon kuljettajan suorittamaan työhön.

Pykälän 3 momentin tarkoituksena on mahdollistaa tiettyjen alojen työehtosopimuksiin perustuvat työaikakäytännöt. Kokonaisuutena arvioiden työaika ei saa 3 ja 4 momentissa säädettyjen poikkeusten piiriin kuuluvien työntekijöiden osalta ylittää työaikadirektiivissä säädettyä 48 tunnin keskimääräistä viikkotyöaikaa.

2 luku
Työajaksi luettava aika ja varallaolo

3 §
Työaika

Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.

Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Työnantajan velvollisuuteen ehkäistä työajan ulkopuolella tapahtuvaan matkustamiseen liittyvää liiallista rasitusta sovelletaan, mitä työturvallisuuslain (738/2002) 10, 13 ja 25 §:ssä säädetään.

Selostus:

Pykälä vastaa pääpiirteissään voimassa olevan lain 4 §:ä. Työajan määritelmä perustuu työaikadirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa pakottavalla tavalla säädettyyn työajan käsitteeseen. Työntekopaikalla tarkoitetaan mitä tahansa paikkaa, jossa työntekijä suorittaa työnantajan määräämiä tehtäviä.

Pykälän 2 momentin työsuoritukseen rinnastuvana matkustamisena pidetään sellaista liikkumista, mikä on joissakin ammateissa ja tehtävissä erottamaton osa työsuoritusta. Lisäksi pykälän 2 momenttiin lisätään nimenomaiset pykäläviitaukset työnantajan velvollisuuteen ehkäistä työajan ulkopuolella tapahtuvaan matkustamiseen liittyvää liiallista rasitusta.

Työaikalain mukainen työajan määritelmä on irrallinen työsopimuksessa sovitusta työajasta, joka määrittää työntekijän työvelvoitteen ja palkanmaksuvelvoitteen.

4 §
Varallaolo

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia varallaolosta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Varallaolon aikana työntekijän on oltava työnantajan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan, ellei työntekijän ole oleskeltava työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Varallaolo ei saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä.

Varallaolokorvauksen määrä tai sen määräytymisperusteiden sekä varallaolon ehtojen on oltava työntekijän tiedossa sopimusta tehtäessä. Korvauksen määrässä on otettava huomioon varallaolosta työntekijän vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset.

Jos varallaolo on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä, virkamies ja viranhaltija eivät saa kieltäytyä siitä.

Selostus:

Voimassa olevan lain tapaan työnantaja ja työntekijä saavat sopia lepoaikaan sijoittuvasta varallaolosta. Kysymys ei ole lain tarkoittamasta työajasta, jos varallaoloa koskeva sopimus ei sido työntekijää mihinkään nimenomaiseen paikkaan eikä varallaolo tosiasiassa sido työntekijää työntekopaikkaansa. Pykälän 1 momentissa mainittu varallaolon kohtuullisuusvaatimus koskee sekä varallaoloajan kestoa että varallaolovuorojen toistuvuutta.

Varallaolosta on aina sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Pykälän 2 momentin mukaan varallaoloajasta on suoritettava työntekijälle korvaus, jonka määrästä työnantajan ja työntekijän tulisi sopia.

Voimassa olevan lain mukaisesti pykälän 3 momentin mukaan virkamies tai viranhaltija ei saa kieltäytyä varallaolosta, kun kysymys on töistä, joita ei voida siirtää henkeä, terveyttä ja omaisuutta vaarantamatta tehtäväksi myöhempään ajankohtaan.

3 luku
Lakiin perustuvat säännöllisen työajan järjestelyt

5 §
Yleistyöaika

Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa.

Selostus:

Pykälä ilmaisee lain säännöllistä työaikaa koskevan yleissäännön.

Pykälän 2 momentin mukaisen keskimääräisen työajan käyttö edellyttää 29 §:n mukaisen työajan tasoittumissuunnitelman laatimista.

6 §
Vuorotyö

Säännöllinen työaika saadaan järjestää vuorotyöksi.

Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja muututtava ennakolta sovituin ajanjaksoin. Vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu enintään yhden tunnin yhdessä työhön sijalle tulleen vuoron kanssa tai kun vuorojen väliin jää enintään yhden tunnin aika.

Selostus:

Vuorotyö on säännöllisen työajan järjestämistapa ja se on käytössä kaiken laatuisessa työssä alasta riippumatta.

Vuorotyön määritelmä perustuu työaikadirektiivin 2 artiklan 5 kohtaan, jonka mukaan vuorotyöllä tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijöiden työvuorot seuraavat toisiaan samassa työpisteessä tietyn työvuorosuunnitelman tai kiertävän työvuorosuunnitelman mukaisesti. Eri vuoroissa työskentelevien työntekijöiden työtehtävien on oltava samankaltaisia.

Pykälän 2 momentin vuorotyön määritelmän täyttävässä vuorotyössä yötyö on sallittua 8 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan ja siihen sovelletaan pykälän yötyötä koskevia säännöksiä.

7 §
Jaksotyöaika

Säännöllinen työaika saadaan 5 §:ssä säädetystä poiketen järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia:
1) turvallisuus-, vartiointi-, valvonta- ja liikenteen ohjaustehtävissä, pelastustoimen tehtävissä sekä vankeinhoidossa;
2) lehdistötyössä, toimituksellisessa radio-, televisiotyössä ja näihin rinnastuvan verkkosisällön tuottamisessa ja lähettämisessä, elokuvatuotannossa sekä postipalveluissa ja yötyötä edellyttävissä tietoliikennepalveluissa;
3) varhaiskasvatuslaissa (540/2018) tarkoitetussa perhepäivähoidossa, yötyötä edellyttävissä muissa varhaiskasvatuspalveluissa sekä pääosan vuorokaudesta toimivissa sosiaali-, terveys- ja eläinlääkäripalveluissa;
4) henkilö- ja tavarankuljetuksessa sekä aluksen ja rautatievaunun lastaus- ja purkaustehtävissä;
5) maastossa tehtävässä koneellisessa metsä-, metsänparannus- ja puutavaran lähikuljetustyössä;
6) meijeritoiminnassa;
7) majoitus-, ravitsemis- ja kulttuuripalveluissa sekä leiritoiminnassa;
8) 1–7 kohdassa tarkoitettujen tehtävien ja toimintojen käynnissä pitämiseksi välttämättömissä tukitoiminnoissa.

Työn tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tai työntekijöille epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi saadaan säännöllinen työaika kuitenkin järjestää niin, että se on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon ajanjaksona tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon ajanjaksona enintään 240 tuntia. Säännöllinen työaika ei saa kumpanakaan kolmen viikon ajanjaksona ylittää 128:aa tuntia eikä yhdenkään kahden viikon ajanjakson aikana 88:aa tuntia.

Selostus:

Jaksotyö on työnantajan käytössä oleva vaihtoehto 5 §:n mukaiselle vuorokautiseen ja viikoittaiseen kiinteään säännölliseen työaikaan perustuvalle järjestelylle aloilla ja töissä, joissa työn luonne edellyttää joustavampaa tapa järjestellä työntekijöiden työaikoja. Pykälässä mainituille aloille on tavanomaista, ettei työtä voida luontevasti järjestää vuorotyönä.

Jaksotyöalojen uudelleenmäärittely on tarpeen työelämän muutosten myötä. Pykälän 1 momentin jaksotyöalojen luettelon kirjoitustavassa otetaankin työntekopaikan lisäksi huomioon myös työn ja toiminnan luonne. Jaksotyöluettelossa on otettu huomioon työaikadirektiivin 17 artiklan 3 kohta toiminnoista ja tehtävistä, joissa voidaan poiketa direktiivin lepoaikoja ja yötyötä koskevista säännöksistä. Luettelo on tyhjentävä.

Luettelon 1 kohdan tarkoittaman pelastustoimen piiriin kuuluu myös väestönsuojelutehtävät.

Luettelon 2 kohdan tehtäville on ominaista työaikajärjestelyt, joilla katetaan suurin osa vuorokaudesta tai työ jaksottuu epäsäännöllisesti eri vuorokaudenaikoihin.

Luettelon 3 kohdan työtehtäville tyypillinen työvoimatarpeen vaihtelu muodostaa perusteen jaksotyön sallittavuudelle. Toiminta ajoittuu pääosalle vuorokautta silloin, kun se tyypillisesti jatkuu yli 12 tuntia. Jaksotyötä voidaan käyttää terveyden- ja sairaanhoidon palveluissa riippumatta siitä, missä palvelu tuotetaan. Jaksotyötä voidaan käyttää tässä lainkohdassa tarkoitettujen palveluiden säännöllisen toiminnan ylläpitämiseksi välttämättömissä tukitoiminnoissa siten kuin 8 kohdassa säädetään.

Luettelon 4 kohdan mukaan henkilö- ja tavarankuljetuksissa sekä aluksen ja rautatievaunun lastaus- ja purkaustehtävissä työ saadaan voimassa olevan lain tapaan järjestää jaksotyönä. Työtehtävissä ei kuitenkaan ole pelkästään kyse kuljetusyrityksissä tehtävästä työstä. Tarkoituksena on mahdollistaa jaksotyön järjestäminen kuljetustyönä myös teollisuuden ja kaupan alan yrityksissä. Liitännäisistä tehtävistä huolimatta kuljettajan työ voidaan kaikilta osin järjestää jaksotyönä.

Voimassa olevan lain tapaan jaksotyö on 5 kohdan mukaan mahdollista myös maastossa tehtävässä koneellisessa metsä-, metsänparannus- ja puutavaran lähikuljetustyössä.

Voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti jaksotyö on 6 kohdan mukaan sallittua meijerissä.

Luettelon 7 kohdassa tarkoitettuja majoitus- ja ravitsemusliikkeitä ovat ainakin majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetun lain (308/2006) soveltamisalaan kuuluvat liikkeet. Kulttuuripalveluilla ja leiritoiminnalla viitataan voimassa olevan lain mukaisiin taide- ja huvittelulaitoksiin.

Luettelon 8 kohta tarkoittaa sellaisia tukitoimia, jotka ovat edellytyksenä 1 momentissa tarkoitettujen toimintojen käynnissä pitämiseksi. Vain mainittujen tehtävien ja toimintojen käynnissä pitämiseksi välttämättömiä tukitoimia voidaan teettää jaksotyönä.

Valtakunnallisella 34 §:ssä tarkoitetulla työehtosopimuksella voitaisiin edelleen sopia jaksotyön käytöstä töissä, joita ei ole mainittu momentin luettelossa.

Yksittäisten vuorojen pituudessa on kuitenkin otettava huomioon vuorokausilepoa ja viikkolepoa koskevat säännökset.

Pykälän 2 momentti vastaa pääpiirteissään voimassa olevaa lakia. 2 momentin mukaisen keskimääräisen säännöllisen työajan käyttäminen edellyttää 29§:n mukaisen työajan tasoittumissuunnitelman laatimista.

8 §
Yötyö

Työ, jota tehdään kello 23:n ja 6:n välisenä aikana, on yötyötä.

Yötyötä saa teettää säännöllisesti:
1) työssä, joka saadaan järjestää 7 §:n mukaiseksi jaksotyöksi;
2) vuorotyössä;
3) huolto- ja korjaustyössä, joka on työnantajan säännöllisen toiminnan ylläpitämiseksi välttämätöntä;
4) työssä, jota ei voi tehdä samanaikaisesti työpaikalla tehtävän säännöllisen työn kanssa;
5) yleisten teiden, katujen, muiden liikenneväylien ja lentokenttien sekä liikennevälineiden kunnossapito- ja puhtaanapitotyössä;
6) apteekissa;
7) turvetyömailla turpeen nostokautena sekä sahalaitosten kuivaamoissa;
8) työntekijän suostumuksella leipomossa; kello viiden ja kuuden välisenä aikana tehtävään työhön suostumusta ei kuitenkaan tarvita;
9) työntekijän suostumuksella kiireellisessä kylvö- ja sadonkorjuutyössä, välittömästi kotieläinten poikimiseen ja sairauden hoitoon liittyvässä työssä sekä muussa sellaisessa maataloustyössä, jonka tekemistä ei sen luonteen vuoksi voida siirtää myöhemmäksi.

Säännöllisesti vähintään neljä tuntia kello 24:n ja 07:n välisenä aikana työskentelevän 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun moottoriajoneuvon kuljettajan työaika on kuitenkin enintään kymmenen tuntia 24 tunnin aikana.

Työnantajan on työsuojeluviranomaisen pyynnöstä annettava tieto säännöllisesti teettämästään yötyöstä.

Jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaisesti teettää peräkkäin enintään viisi sellaista vuoroa, jossa vähintään kolme tuntia sijoittuu kello 23:n ja 6:n väliseen aikaan, minkä jälkeen hänelle on annettava vähintään 24 tunnin yhtenäinen vapaa. Edellä tarkoitettuja vuoroja saa teettää peräkkäin vielä kaksi, jos työntekijä antaa suostumuksensa molempiin erikseen.

Erityisen vaarallisessa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavassa työssä työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia sellaisen 24 tunnin aikana, jona työntekijä tekee yötyötä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset tai työehtosopimuksella tarkemmat määräykset siitä, milloin työtä on pidettävä erityisen vaarallisena tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavana.

Selostus:

Valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan poiketa 1 momentissa säädetystä yötyön sijoittumisesta, kuitenkin työaikadirektiivin sallimissa rajoissa. Tästä säädetään 34 §:ssä.

Pykälän 2 momentin yötyötä koskevat rajoitukset eivät enää koske tilapäisesti teetettävää yötyötä. Tilapäinen yötyö on mahdollista tilanteessa, jossa työnantajan tavanomainen toiminta sijoittuu päiväsaikaan, mutta työnantajalle syntyy luonteeltaan satunnainen tarve teettää työtä yöaikana. Luetteloa on lisäksi yksinkertaistettu siten, ettei yötyön teettämispaikkoja kaikin osin yksilöidä, vaan luettelossa kuvataan työt ja alat, joissa yötyötä pidetään hyväksyttävänä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan yötyön teettäminen on sallittua aina jaksotyössä. Lisäksi työtä voidaan teettää 7 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä myös silloin, kun työnantaja ei ole järjestänyt työntekijöiden säännöllistä työaikaa jaksotyönä.

Pykälän 2 momentin 2 kohtaan tehdään laajennus voimassa olevaan lakiin nähden. Kohdan mukaan yötyötä voidaan teettää kaikessa vuorotyössä riippumatta siitä, onko työ järjestetty kahteen, kolmeen tai useampaan vuoroon.

Pykälän 2 momentin 3 kohta mahdollistaa välttämättömän korjaus- ja huoltotoiminnan suorittamisen yrityksen kannalta tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana.

Pykälän 5 momentissa säädetään peräkkäisten yövuorojen enimmäismäärästä jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä. Momentin mukaan työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaan teettää peräkkäin enintään viisi työvuoroa yötyötä vanhan seitsemän peräkkäisen yövuoron sijaan. Viiden peräkkäisen yövuoron lisäksi työnantaja saa poikkeuksellisesti teettää lisä- tai ylityönä enintään kaksi yövuoroa työntekijän kutakin kertaa varten antamalla suostumuksella. Muutoksen perusteena on selvitykset yötyön vaikutuksista työntekijöiden tapaturma-alttiuteen ja työterveyteen.

9 §
Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika

Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika saa olla enintään 11 tuntia vuorokausilepoa seuraavan 24 tunnin yhdenjaksoisen ajanjakson aikana.

Jos moottoriajoneuvon kuljettajan työtä ei voida muulla tavoin järjestää tarkoituksenmukaisesti, saadaan vuorokautista työaikaa pidentää enintään 13 tuntiin, kunhan työaika ei ylitä 22:ta tuntia pidennetyn työajan jälkeistä vuorokausilepoa seuraavan 48 tunnin ajanjakson aikana.

Selostus:

Pykälässä säädetään autonkuljettajan vuorokautisesta kokonaistyöajasta, joka koostuu paitsi ajosta myös varsinaiseen työtehtävään liittyvästä muusta työstä. Sen sijaan EU:n ajo- ja lepoaika-asetuksessa säädetään enimmäisajoajat asetuksen soveltamispiiriin kuuluville. Asetuksen piiriin kuuluvien kuljettajien työaika muodostuu enintään 9 tunnin (tietyin edellytyksin 10 tunnin) ajoajasta ja sen lisäksi työaikalain mukaisesta enintään pykälän 1 momentin mukaisesta 11 tunnin vuorokautisesta työajasta siten, ettei sallittuja ajoaikoja ylitetä.

Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien kuljettajien työaika määräytyy yksinomaan tämän pykälän mukaan. Säännös vastaa voimassa olevan työaikalain 8 §:n 1 momenttia.

4 luku
Sopimukseen perustuva säännöllinen työaika

10 §
Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Oikeudesta sopia työehtosopimuksella säännöllisestä työajasta säädetään 34 §:ssä.

Selostus:

Työehtosopimukseen perustuvasta toisinsopimismahdollisuudesta säädetään kootusti luvussa 8. Näin ollen 8 luvussa säädetään myös oikeudesta sopia työehtosopimuksella säännöllisen työajan järjestelyistä. Sopimukseen perustuvaa säännöllistä työaikaa koskevassa luvussa tyydytään ainoastaan viittaamaan 8 lukuun.

11 §
Työnantajan ja työntekijän sopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla, jollei työssä sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu. Viikoittaisen säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua enintään 40 tunniksi enintään neljän kuukauden ajanjakson aikana. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla enintään 48 tuntia.

Sopimus saadaan tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaisena. Toistaiseksi voimassa oleva ja vähintään kahden viikon pituinen määräaikainen sopimus on tehtävä kirjallisesti.

Toistaiseksi tehty säännöllistä työaikaa koskeva sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan tasoittumisjakson päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin toistaiseksi tehty sopimus.

Selostus:

Pykälässä säädetään työantajan ja työntekijän oikeudesta sopia säännöllisen työajan vuorokautisesta ja viikoittaisesta pituudesta 5 §:ssä säädettyä yleissäännön mukaista työaikajärjestelyä noudatettaessa. Kysymys on lakiin perustuvasta säännöllistä työaikaa koskevasta paikallisesta sopimisesta. Sääntely vastaa periaatteiltaan voimassa olevan lain 12 §:n sääntelyä.

Pykälän mukaan työnantajalla ja työntekijällä on oikeus sopia tässä pykälässä säädetyissä rajoissa säännöllisestä työajasta, jollei työssä sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu. Pykälässä työehtosopimuksella viitataan sekä niin sanotun normaalisitovuuden että yleissitovuuden perusteella noudatettavaan työehtosopimukseen. Niissä työsuhteissa, joissa ei sovelleta mitään työehtosopimusta, säännöllinen työaika voidaan sopien järjestää 5 §:stä poiketen pykälässä sallituissa rajoissa. Pykälän mukaisen sopimuksen osapuolia ovat työnantaja ja yksittäinen työntekijä. Sopimuksen osapuolena ei siis ole työntekijöiden edustaja ilman työntekijän antamaa valtuutusta.

Pykälän 2 momentin mukaan keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöä koskeva sopimus voi olla voimassa toistaiseksi tai määräajan. Sopimus voidaan tehdä myös kutakin kertaa kohden erikseen

12 §
Liukuva työaika

Työnantaja ja työntekijä saavat 5 §:n 1 momentista sekä työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta. Sovittaessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin:
1) yhdenjaksoisesta kiinteästä työajasta;
2) työajan vuorokautisesta liukumarajasta ja liukuma-ajan sijoittamisesta;
3) lepoaikojen sijoittamisesta;
4) säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä.

Liukuvassa työajassa säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentää tai pidentää liukumaaika, joka saa olla enintään neljä tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana, joka voidaan ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla palkallisella vapaa-ajalla. Työnantajan on työntekijän sitä pyytäessä pyrittävä antamaan vapaa-aika kokonaisina työpäivinä.

Toistaiseksi tehty liukuvaa työaikaa koskeva sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan seurantajakson päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin toistaiseksi tehty sopimus.

Selostus:

Liukuvaa työaikaa koskeva säännös vastaa pääpiirteittäin voimassa olevaa sääntelyä. Liukuvan työajan järjestely on työajan ja päivittäisten taukojen sijoittelua koskeva järjestely, jossa työntekijällä on sovituissa rajoissa itsenäinen päätösvalta työajan sijoittamisesta. Uuden sääntelyn tarkoituksena on mahdollistaa liukuvan työajan nykyistä joustavampi käyttö. Liukuma-aikaa käytettäessä voidaan lyhentää tai pidentää vuorokautista työaikaa. Liukuvassa työajassakin säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa.

Voimassa olevan lain tapaan pykälän 1 momentin mukaan liukuvan työajan järjestelyn käyttöönotto perustuu työantajan ja työntekijän välillä tehtävään sopimukseen. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetystä tasapuolisen kohtelun periaatteesta seuraa, että työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti liukuvan työajan järjestelyissä. Sopimus voidaan tehdä työsuhteessa sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevien määräysten estämättä. Pykälässä säädetty lakisääteinen liukuva työaika on aina mahdollista ottaa käyttöön. Jos sovellettavassa työehtosopimuksessa on sovittu tämän pykälän 2 momentin mukaisia rajoja laajemmin, on tällainen liukuva työaika otettavissa käyttöön noudattaen työehtosopimuksen liukuvaa työaikaa koskevia määräyksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan liukuma-aika saa olla enintään neljä tuntia. Tarkoituksena on lisätä työntekijän käytössä olevaa työajan sijoitteluun liittyvää joustoa. Työajan enimmäiskertymä ei saa ylittää 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson päättyessä. Seurantajakson aikana työaikasaldo voi olla 60 tuntia korkeampi, kunhan kertymä laskee jakson päättyessä sallittuun enimmäismäärään. Näin ollen seurantajakson loppupuolella työnantaja ei voi edellyttää työntekijältä kiinteän työajan ylittäviä tunteja tai jos työtä on tehtävä tuolloin, työnantajan on annettava määräys ylityön tekemiseen.

Pykälän 3 momentissa säädetyllä tavalla työaikasaldon tasoittaminen enimmäismäärään voi edellyttää ylimääräisten vapaa-aikojen antamista.

13 §
Joustotyöaika

Työnantaja ja työntekijä saavat työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen sopia joustotyöaikaa koskevasta työaikaehdosta, jonka mukaan vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin:
1) päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa;
2) viikkolevon sijoittamisesta;
3) mahdollisesta kiinteästä työajasta, ei kuitenkaan sen sijoittumisesta kello 23:n ja 06:n väliselle ajalle;
4) sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen.

Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana.

Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Joustotyöaikaa koskeva sopimusehto voidaan irtisanoa päättymään kuluvaa tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa.

Selostus:

Pykälän tarkoituksena on vastata muuttuneisiin työajan jouston tarpeisiin erityisesti vaativassa asiantuntijatyössä. Joustotyöajan pääasiallisena soveltamisalana on tietotyö, jonka ydinsisältönä on tiedon vastaanottaminen ja käsittely sekä uuden tiedon tuottaminen. Joustotyöajan käyttäminen on mahdollista myös muunlaisessa työssä, joka ei ole sidottu määrättyyn aikaan tai työn tekemisen paikkaan. Sen sijaan joustotyöajasta ei voida sopia tehtävistä, joissa työnantaja säännönmukaisesti määrää työnteon ajan ja paikan.

1 momentin 1 kohdan lähtökohtana on, että työtä tehdään arkipäivisin. Kuitenkin voidaan sopia, että työtä tehdään useampana kuin viitenä päivänä viikossa tai vastaavasti, että tehtäisiin vain esimerkiksi neljäpäiväistä viikkoa.

1 momentin 2 kohdan mukaan on sovittava viikkolevon sijoittamisesta.

1 momentin 3 kohdan mukaan joustotyöajasta sovittaessa voidaan sopia myös kiinteän työajan osuudesta. Tämä ei estä joustotyöajan soveltamista, jos työntekijän sijoitettavissa oleva aika käsittäisi vähintään puolet työntekijän säännöllisestä työajasta. Kiinteä työaika ei saa sijoittua kelo 23 ja 06:n väliselle ajalle.

1 momentin 4 kohdan mukaan on sovittava siitä työajasta, jota työsuhteessa noudatetaan siinä tapauksessa, että joustotyöaikaa koskeva sopimus lakkaa olemasta voimassa. Jos joustotyöajan sijalle tulevasta työajasta ei ole sovittu mitään, lähtökohtana on, että työsuhteessa on noudatettava työaikalain tai työehtosopimuksen mukaista yleistyöaikaa.

Pykälän 3 momentin mukaan kumpikin sopimuksen osapuoli voi irtisanoa joustotyötä koskevan sopimusehdon päättymään, jos kumpi tahansa osapuolista katsoo, ettei edellytyksiä joustotyön tekemiselle enää ole olemassa. Tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, sillä joustotyö on luottamusta edellyttävä työaikamuoto.

14 §
Työaikapankki

Työaikapankilla tarkoitetaan tässä laissa työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työnantaja ja luottamusmies tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutettu tai muu työntekijöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä saavat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta. Edustajan tekemä työaikapankkia koskeva sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan.

Sopimuksessa on sovittava ainakin:
1) siitä, mitä 3 momentissa säädettyjä eriä työaikapankkiin voidaan siirtää;
2) säästämisrajoista;
3) työaikapankin lakkaamisesta ja lakkaamishetkellä työaikapankissa olevien erien korvaamisesta;
4) vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista, joilla työaikapankkiin säästettyä aikaa pidetään vapaana.

Työntekijän kutakin kertaa varten tai määrätyksi lyhyehköksi määräajaksi antamalla suostumuksella työaikapankkiin voidaan siirtää:
1) lisä- ja ylityötunteja;
2) liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana;
3) lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Työaikapankkiin ei kuitenkaan saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eikä rahamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi. Työaikapankkiin säästetty työaikakertymä ei saa myöskään kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia eikä työaikapankin kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.

Siirrettäessä 3 momentissa tarkoitettuja eriä työaikapankkiin niiden lakiin tai sopimukseen perustuvat vapaan antamista tai edun erääntymistä koskevat ehdot korvautuvat työaikapankkijärjestelmän ehdoilla.

Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä. Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana.

Selostus:

Pykälässä säädetään työaikapankista, jota on käytetty sisällöltään vaihtelevana työehtosopimusten perusteella laajalti. Työaikapankkia koskevien laintasoisten säännösten tavoitteena on, että työsuhteen osapuolet voivat sopia lakiin perustuvasta työaikapankista riippumatta työantajan sitoutumisesta työehtosopimukseen. Lakiin perustuva työaikapankki tarjoaa vaihtoehdon työehtosopimuksen työaikapankkia koskeville määräyksille.

Pykälän 1 momentissa säädetään, kenellä on kompetenssi solmia työaikapankkia koskevia sopimuksia sekä työaikapankkia koskevan sopimuksen muotovaatimuksista.

Pykälän 2 momentissa säädetään työaikapankkia koskevan sopimuksen vähimmäissisällöstä. Vähimmäissisältöä koskeva säännös voidaan katsoa tarpeelliseksi, jotta lakiin perustuva työaikapankki toimisi odotetulla tavalla. 2 momentin 2 kohdan mukainen enimmäismäärä on aina laskettava työntekijän todellisen työajan mukaisesti, jotta työntekijän asema työnantajan maksukyvyttömyystilanteissa voitaisiin turvata.

Pykälän 3 momentissa määritellään ne erät, joita työaikapankkiin voidaan siirtää. Huomionarvoista on, että kummallakaan työsuhteen osapuolella ei ole itsenäistä oikeutta päättää työajan siirtymisestä pankkiin. 3 momentin 2 kohdan perusteella tapahtuva pankkiin siirtäminen ei vaikuta liukuvan työajan liukumarajoihin. Pankkiin siirtäminen tulee huomioida vasta arvioitaessa liukuman enimmäismäärää seurantajakson lopussa. 3 kohdan mukaisia rahamääräisiä etuuksia ovat esimerkiksi lisä- ja ylityöstä maksettavat korvaukset.

Pykälän 4 momentissa säädetään työaikapankkia koskevista rajoituksista. Säännöksessä asetetaan työaikakertymän enimmäismäärä sekä määritetään ne erät, joita pankkiin ei saa siirtää.

Pykälän 5 momentin säännös tarkoittaa käytännössä, että esimerkiksi lomarahaerä on mahdollista siirtää työaikapankkiin, mutta tästä on sovittava ennen lomarahan erääntymistä.

Pykälän 6 momentin säännös turvaa työntekijän oikeuden vapaan pitämiseen niissä tilanteissa, joissa työsuhteen osapuolten välillä ei ole sovittu vapaan antamisen periaatteista tai osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen vapaan antamisen periaatteista.

Työntekijällä on oikeus saada itseään koskevat tiedot työaikapankista 32 §:n perusteella.

15 §
Lyhennetty työaika

Jos työntekijä haluaa muista sosiaalisista tai terveydellisistä syistä kuin työsopimuslain 4 luvun 4 ja 5 §:ssä tarkoitetun osittaisen hoitovapaan vuoksi tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä.

Työnantajan ja työntekijän on tehtävä 1 momentissa tarkoitetusta osa-aikatyöstä määräaikainen enintään 26 viikkoa kerrallaan voimassa oleva sopimus, josta käy ilmi ainakin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituus.

Jos työntekijä siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle haluaa tehdä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan työtä, työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta.

Työnantajan on kieltäytyessään 1 tai 3 momentin mukaisen osa-aikatyön järjestämisestä perusteltava kieltäytymisensä.

Selostus:

Pykälässä säädetään lyhennetystä työajasta ja sen edellytyksistä. Pykälän 1-3 momentit vastaavat voimassa olevaa lakia.

Pykälän 4 momentti on uusi ja sen tarkoituksena on, että työajan lyhentämistä koskevat päätökset harkittaisiin tarkoin ja ratkaisu tehtäisiin oikeisiin tietoihin perustuen.

5 luku
Säännöllisen työajan ylittäminen sekä sunnuntaityö

16 §
Lisä- ja ylityö

Lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää työnantajan aloitetta. Jos käytössä on liukuva työaika tai joustotyöaika, lisä- ja ylityön tekemisestä on nimenomaisesti sovittava.

Yleistyöaikaa noudatettaessa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Viikoittaista ylityötä on työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä. Jos on sovittu 40 tuntia lyhyemmästä viikkotyöajasta, lisätyötä on työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Keskimääräistä säännöllistä työaikaa käytettäessä vuorokautista ylityötä on työ, jota tehdään työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi. Viikoittaista ylityötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole vuorokautista ylityötä. Jos keskimääräisen työajan on sovittu tasoittuvan alle 40 tuntiin viikossa, säännöllisen työajan lisäksi tehty työ on kuitenkin lisätyötä 40 viikkotuntiin saakka.

Jaksotyössä ylityötä on työ, joka ylittää 7 §:n mukaisen säännöllisen enimmäistyöajan. Jos on sovittu 7 §:ssä säädettyä lyhyemmästä säännöllisestä jaksokohtaisesta työajasta, lisätyötä on työ, joka ylittää sovitun säännöllisen työajan ylittämättä 7 §:n mukaista jaksokohtaista enimmäismäärää.

Käytettäessä liukuvaa työaikaa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja viikoittaista ylityötä työ, jota tehdään työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä ja joka ylittää 40 tuntia olematta vuorokautista ylityötä. Ylityötä on myös kiinteän työajan lisäksi työnantajan määräyksestä tehty työ, jonka vuoksi 12 §:n 2 momentin mukainen enimmäiskertymä ylittyy seurantajakson päättyessä. Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Käytettäessä joustotyöaikaa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja viikoittaista ylityötä työ, jota tehdään joustotyösopimuksessa sovitun viikoittaisen vapaan aikana työn olematta vuorokautista ylityötä. Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

Selostus:

Pykälässä määritellään lisä- ja ylitöitä koskevia käsitteitä. Lisä- ja työaika ovat säännöllisen työajan lisäksi muut työajan lajit. Lisä- ja ylityön käsitteiden määrittely on tärkeää siksi, että niihin vaaditaan, hätätyötä lukuun ottamatta, työntekijän suostumus. Käsitteiden keskinäinen erottelu on tärkeää siksi, että suostumuksen edellytykset ovat erilaiset ja vain ylityöstä on maksettava erillinen ylityökorvaus. Lisä- ja ylityön käsitteet ovat kaikissa työaikajärjestelyissä toisensa poissulkevia ja työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa sovitun ylittävät työtunnit ovat aina joko lisä- tai ylityötä.

Pykälän 1 momentti on soveltamisalaltaan yleinen sen koskiessa kaikkia työaikajärjestelyjä. Säännöstä käänteisesti tulkitsemalla työntekijän omasta aloitteesta tehty työ ei ole lisä- ja ylityötä eikä siten niitä koskevien korvaussäännösten alainen.

Pykälän 2 momentissa määritellään lisä- ja ylityö noudatettaessa 5 §:n 1 momentin mukaista yleistyöaikaa. Säännöllisen työajan ylittävä työ on joko viikoittaista ylityötä tai vuorokautista ylityötä riippuen siitä, sijoittuuko ylittävä työ kahdeksan tuntisen työpäivän loppuun vai kokonaan eri viikonpäivälle. Lisätyöstä on kyse silloin, kun työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa on sovittu alle 40 tunnin säännöllisestä työajasta ja työntekijä suostuu tekemään työnantajan aloitteesta sovitun määrän ylittäviä työtunteja. Näistä työtunneista ylityötä on se osa, joka alittaa alle 40 tunnin säännöllisen työajan. Vaihtelevan työajan sopimuksissa merkitystä on sille, onko työntekijän suostumus vähimmäistyöajan ylittävien työtuntien tekemiselle annettu työvuoroluettelon antamisen jälkeen. Mikäli näin on, kyse on lisätyöstä, mutta päinvastaisessa tapauksessa kyse on säännöllisestä työajasta.

Pykälän 3 momentissa määritellään, milloin kyse on lisä- ja ylityöstä, kun noudatetaan lakiin, 11 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen taikka työehtosopimukseen perustuvaa keskimääräistä työaikaa. Tällöin ylityö voi olla joko viikoittaista tai vuorokautista ylityötä säännöksen mainittujen laskentaperiaatteiden mukaisesti. Lisätyö voi tulla kyseeseen vain silloin, kun on sovittu alle 40 viikkotunnin keskimääräisestä työajasta.

Pykälän 4 momentissa lisä- ja ylityö määritellään suhteessa jaksotyöaikaan. Ylityötä on se, joka ylittää 7 §:ssä asetetut enimmäismäärät, joten ylityötä ei jaeta viikoittaiseen ja vuorokautiseen. Lisätyötä on 7 §:ssä asetettujen enimmäismäärien ja työsuhteen osapuolten sopiman työtuntien määrän erotus.

Lisätyö- ja ylityö määritellään pykälän 5 momentissa suhteessa liukuvaan työaikaan ja pykälän 6 momentissa suhteessa joustotyöaikaan. Liukuvan työajan tilanteissa ylityötä on myös työnantajan määräyksestä tehty työ, jonka vuoksi 12 §:n 2 momentin mukainen enimmäiskertymä ylittyy seurantajakson päättyessä. Joustotyöaikaa käytettäessä ylityö lienee käytännössä poikkeuksellista, koska työntekijällä on tällöin suuri vapaus määrätä työaikansa sijoittelusta.

17 §
Työntekijän suostumus

Ylityön teettäminen edellyttää, että työntekijä antaa kutakin kertaa varten erikseen siihen suostumuksensa. Työntekijä voi kuitenkin antaa suostumuksensa ylityöhön määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan, jos tämä on työn järjestelyjen kannalta tarpeen.

Lisätyötä saa teettää vain, jos työntekijä antaa siihen suostumuksensa, jollei lisätyöstä ole sovittu työsopimuksessa. Työntekijällä on tällöin kuitenkin oikeus perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä.

Jos työntekijän työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, työnantaja saa työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain, jos työntekijä antaa siihen kutakin kertaa varten suostumuksensa. Suostumuksen saa antaa myös lyhyehköksi ajaksi kerrallaan.

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia, että työnantaja voi ilman työntekijän erikseen antamaa suostumusta teettää työtä, joka on välttämätöntä, jotta työpaikan muut työntekijät voivat tehdä työtä koko säännöllisen työaikansa tai joka on vuorotyössä tarpeen tietojen vaihtamiseksi työvuorojen vaihtuessa (aloittamis- ja lopettamistyö). Aloittamis- ja lopettamistyötä saa teettää enintään viisi tuntia viikossa.

Jos lisä- tai ylityön tekeminen on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä, virkamies ja viranhaltija eivät kuitenkaan saa kieltäytyä siitä.

Sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä saa teettää työtä (sunnuntaityö) vain, jos siitä on sovittu työsopimuksessa tai työntekijä on antanut siihen suostumuksensa. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos työtä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä.

Selostus:

Pykälässä säädetään edellytyksistä, joilla työnantaja voi teettää työntekijällä sellaisia töitä, joita ei ole sovittu työsopimuksessa tai merkitty työvuoroluetteloon.

Pykälän 1 momentissa säädetään työntekijän suostumuksesta ylitöihin, joka nykyiseen tapaan edellyttää pääsääntöisesti työntekijän erillistä suostumista joka kerta erikseen.

Pykälän 2 momentissa säädetään työntekijän suostumuksesta lisätyöhön vastaavaan tapaan kuin nykyisessä työaikalaissa. Lisätyö on mahdollista tilanteissa, joissa säännöllisen työajan enimmäismäärä ei täyty. Sitä sovelletaan osa-aikatyöntekijöihin sekä työntekijöihin, joiden työehtosopimuksen mukainen työaika on alle 40 tuntia viikossa.

Pykälän 3 momentissa säädetään lisätyön edellytyksistä silloin, kun työaikaa vaihtelee työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla. Säännös soveltuu myös tilanteisiin, joissa työntekijä kutsutaan töihin vain tarvittaessa. Näissä tilanteissa lisätyön edellytykseksi asetetaan työntekijän tapauskohtaisesti tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan antama suostumus. Säännöksellä halutaan ensisijaisesti estää tilanne, jossa työntekijät voisivat antaa ennalta sitoumuksen tehdä lisätöitä määräämättömän ajan. Vaihtelevaa työaikaa sovellettaessa työntekijällä ei ole 2 momentin mukaista kieltäytymisoikeutta poikkeustapauksissa vaan suostumus on sitovampi.

Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 5 momentissa säädetään aloittamis- ja lopettamistyötä. Uusi sääntely ei poikkea nykyisestä.

Pykälän 6 ja momentti vastaavat niin ikään voimassa olevaa lakia.

18 §
Työajan enimmäismäärä

Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Valtakunnallisten työnantajien ja työntekijöiden yhdistysten oikeudesta sopia tasoittumisjakson pituudesta säädetään 34 §:ssä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun moottoriajoneuvon kuljettajan työaika ei saa kalenteriviikon aikana ylittää 60:tä tuntia. Valtakunnallisten työnantajien ja työntekijöiden yhdistysten oikeudesta sopia moottoriajoneuvon kuljettajan viikoittaisesta enimmäistyöajasta säädetään 34 §:ssä.

Selostus:

Uudessa säännöksessä muutetaan työajan enimmäismäärää ja ylityötä koskevaa sääntelyä. Voimassa olevassa laissa työajalle enimmäismäärä määräytyy ylityön perusteella siten, että ylityötä ei saa teettää enempää kuin 138 tuntia neljän kuukauden aikana ja 250 tuntia kalenterivuodessa. Työaikadirektiivin vaatimuksen johdosta uudessa säännöksessä työajan absoluuttiseksi enimmäismääräksi määritellään 48 tunnin keskimääräinen työaika jokaisena seitsemän päivän jaksona. Tähän enimmäismäärään lukeutuu siis jo ylityö. Joustoa työaikasääntelyyn tuo se, että keskimääräinen työaika lasketaan neljän kuukauden ajanjakson perusteella. Uusi säännös pidentää työajan enimmäismäärää 2304 tuntiin aiemmasta 2250 tunnista, mutta nykyisestä poiketen työajan enimmäismäärään sisältyy myös hätätyö sekä aloittamis- ja lopettamistyöt. On syytä huomioida, että työehtosopimuksella tasoittumisjakso voidaan pidentää 12 kuukauteen asti, mikä vaikuttaa työajan enimmäismäärän laskemiseen.

19 §
Työajan enimmäismäärä

Työnantaja saa teettää hätätyötä, jos ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen tai hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön vaarantumiseen. Hätätyötä saa teettää säännöllisen työajan lisäksi vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä ja enintään kahden viikon ajan. Hätätyössä saa poiketa siitä, mitä 8, 17 ja 24–27 §:ssä säädetään. Hätätyön päätyttyä työaika on kuitenkin tasoitettava enintään 18 §:ssä säädettyyn enimmäismäärään ja työntekijälle on annettava korvaava lepoaika 25 §:n 4 momentissa ja 28 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

Työnantajan on viivytyksettä tehtävä työsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus hätätyön syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestosta. Työnantajan on varattava hätätyötä tekeviä työntekijöitä edustavalle luottamusmiehelle tai, jos tällaista ei ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle tai luottamusvaltuutetulle taikka muulle työntekijöiden edustajalle tilaisuus liittää ilmoitukseen lausuntonsa. Työsuojeluviranomainen voi tutkittuaan asian joko jättää sen saamansa ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin hätätyön rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Selostus:

Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä työnantaja voi teettää työntekijällä hätätyötä vastoin työntekijän suostumusta. Edellytykset vastaavat voimassa olevaa lakia ja niitä tulee niiden poikkeussäännösluonteen vuoksi tulkita nykyiseen tapaan suppeasti. Vaikka hätätyötä teetettäessä voidaan poiketa taukoja ja lepoja koskevista työaikalain säännöksistä, hätätyötä tehneelle työntekijälle olisi annettava korvaava lepoaika. Näin ollen hätätyöhönkin käytetyt työtunnit luetaan jälkikäteen enimmäistyöaikaan, miltä osin sääntely poikkeaa nykyisestä.

Pykälän 2 momentissa säädetään pääpirteiltään voimassa olevaa lakia vastaavasti työnantajan ilmoituksesta työsuojeluviranomaiselle sekä työntekijöiden edustajien kuulemisesta.

20 §
Lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettava korvaus

Lisätyöstä on maksettava vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus.

Vuorokautisesta ylityöstä on maksettava kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta 50 prosentilla ja niitä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä on maksettava 50 prosentilla korotettu palkka.

Työn jatkuttua jaksotyössä koko kahden viikon ajanjakson on 12 ensimmäiseltä ylityötunnilta ja työn jatkuttua koko kolmen viikon ajanjakson 18 ensimmäiseltä ylityötunnilta maksettava 50 prosentilla ja näitä seuraavilta ylityötunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Jos ajanjakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on päättynyt tai että hän ei ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan, kuinka monta tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä ajanjaksona on työhön käytettyinä vuorokausina kahdeksaa tuntia pidempi. Tämän tuntimäärän kahdelta ensimmäiseltä keskimääräiseltä ylityötunnilta on maksettava 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Jos säännöllinen työaika perustuu poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta 34 §:n 5 momentin nojalla tehtyyn työehtosopimukseen tai 39 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun poikkeuslupaan, on sopimuksessa tai luvassa mainittava perusteet, joiden mukaan ylityöstä maksettava korotettu palkka lasketaan.

Sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Jos tehty työ on samalla ylityötä, on siitä suoritettava myös 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä ylityökorvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.

Selostus:

Sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Jos tehty työ on samalla ylityötä, on siitä suoritettava myös 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä ylityökorvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.

Pykälässä säädetään lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettavista korvauksista. Pykälän 1 momentissa asetetaan vähimmäisvaatimus lisätyöstä maksettavan korvauksen suuruudelle. Säännös vastaa voimassa olevan lain 22 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentti vastaa niin ikään voimassa olevaa lakia. Siinä säädetään lisätyöstä maksettavan korvauksen suuruudesta.

Pykälän 3 momentissa on erityissäännös koskien jaksotyöajan ylityökorvausta, mikä vastaa sisällöltään voimassa olevaa lakia.

Pykälän 4 momentissa säädetään, että työehtosopimuksessa tai poikkeusluvassa on mainittava ne perusteet, joiden mukaan ylityöstä maksettava korotettu palkka lasketaan.

Pykälän 5 momentissa säädetään sunnuntaityöstä maksettavasta lisäkorvauksesta. Säännös vastaa voimassa olevan lain 33 §:n 2 momenttia.

21 §
Lisä- ja ylityökorvauksen sekä sunnuntaityön korotusosan antaminen vapaa-aikana

Lisä- tai ylityöstä maksettava palkka sekä sunnuntaityön korotusosa voidaan sopia vaihdettavaksi osaksi tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan työntekijän säännöllisenä työaikana. Ylityötä vastaavan vapaa-ajan pituus lasketaan noudattaen, mitä 20 §:ssä säädetään ylityön korvaamisesta.

Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisä-, yli- tai sunnuntaityön tekemisestä, jollei toisin sovita. Jos työnantaja ja työntekijä eivät sovi vapaan ajankohdasta, työnantaja määrää ajankohdan, jollei työntekijä vaadi korvauksen suorittamista rahassa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että vapaa-aika siirretään 14 §:ssä tarkoitettuun työaikapankkiin tai yhdistetään vuosilomalain (162/2005) 27 §:ssä tarkoitettuun säästövapaaseen.

Selostus:

Pykälässä mahdollistetaan lisä-, ylityökorvauksen sekä sunnuntaityön korotusosan antaminen osaksi tai kokonaan vapaa-aikana. Pykälä eroaa voimassa olevasta laista siten, että jatkossa myös sunnuntaityön korotusosa on mahdollista antaa vapaa-aikana. Vapaa-ajan pituus lasketaan siten, että siinä huomioidaan korotettu palkan osa.

22 §
Työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson

Jos työaika on tämän lain nojalla järjestetty tai sovittu keskimääräiseksi tai jos on sovittu liukuvasta työajasta taikka joustotyöajasta ja työsuhde päättyy ennen kuin työaika on tasoittunut keskimäärin 40 tuntiin viikossa, on laskettava, kuinka monta tuntia keskimääräinen työaika on viikkoa kohti 40:tä tuntia pidempi, ja tämän tuntimäärän ylittäviltä tunneilta on maksettava säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus.

Jos keskimääräinen työaika on viikkoa kohti 40:tä tuntia tai tätä lyhyempää sopimukseen perustuvaa säännöllistä työaikaa lyhyempi, on työnantajalla oikeus vähentää vastaava määrä työntekijän palkasta.

Selostus:

Pykälässä säädetään menettelytavoista niissä tilanteissa, kun työsopimus päättyy kesken tasoittumisjakson. Tällainen tilanne on käsillä usein työaikalain mahdollistamissa työaikajärjestelyissä, kun tehty työaika eroaa sovitusta säännöllisestä työajasta työsuhteen päättyessä. Mikäli työntekijä on tehnyt sovittua enemmän työtunteja, tulee hänelle maksaa 1 momentin mukaan säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus, eli kyse ei ole tällöin ylityöstä. Jos tilanne on päinvastainen, on työnantajalla oikeus vähentää työntekijän palkkaa erotusta vastaava määrä. Pykälää vastaa voimassa olevaa lakia muuten, mutta uuden säännöksen piiriin kuuluvat 13 §:n mukainen joustotyöaika.

23 §
Lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskeminen

Jos työntekijän palkka määräytyy tuntia pidemmältä ajalta, lasketaan tunnilta suoritettava palkka jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännöllisen työajan mukaisella tuntimäärällä. Suorituspalkalla tehtävässä työssä tuntipalkka lasketaan jakamalla suorituspalkka työn suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä.

Palkkaukseen sisältyvät luontoisedut on otettava huomioon säännöllisen työajan palkassa. Säännöllisen työajan ansioon ei lueta työntekijän työsuorituksesta riippumatonta enintään kaksi kertaa vuodessa suoritettavaa voitto- tai muuta vastaavaa palkkiota.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen voidaan sopia tunnilta suoritettavan palkan laskemisesta siten, että säännöllisen työajan ansio jaetaan vuotuisesta säännöllisestä työajasta lasketulla keskimääräisellä jakajalla tai muulla jakajalla, joka keskimäärin vastaa 1 momentissa säädettyjä perusteita.

Selostus:

Pykälässä säädetään lisä- ja ylityöosakorvauksen perusosan laskemista. Säännös vastaa voimassa olevan lain 25 §:ä.

6 luku
Lepoajat

24 §
Päivittäiset tauot

Jos työntekijän vuorokautinen yhtäjaksoinen työaika on kuutta tuntia pidempi, eikä työntekijän työpaikallaolo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa poistua työpaikaltaan. Taukoa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun eikä loppuun. Työehtosopimuksen estämättä työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on lisäksi oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä tauko kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Jos työaika vuorotyössä tai jaksotyössä on kuutta tuntia pidempi, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä tauko tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohti vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä.

Selostus:

Pykälässä säädetään työpäivän aikana annettavasta tauosta ja se eroaa joiltain osin voimassa olevan lain asiaa koskevasta sääntelystä. Pykälään kirjataan jo vakiintunut työnantajia koskeva kielto sijoittaa päivittäiset tauot työpäivän alkuun tai loppuun. Pykälässä käytetään käsitettä tauko voimassa olevassa laissa käytetyn päivittäisen lepoajan käsitteen sijaan, mutta niillä tarkoitetaan asiallisesti samaa asiaa. Pykälä eroaa voimassa olevasta laista sisällöllisesti siten, että tunnin kestävän lepoajan antamisen edellytyksenä on, että työskentely on kestänyt yhtäjaksoisesti yli kuusi tuntia. Nykyisestä poiketen tauon antamista koskeva säännös ei tule sovellettaviksi silloin, kun vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pidempi, mutta työskentely ei ole ollut yhtäjaksoista. Tämän lisäksi pykälän 1 momentissa tarkennetaan sitä, että työsuhteen osapuolten rajoitettu vapaus sopia lyhyemmästä tauosta ei esty, vaikka työehtosopimuksessa olisi sovittu tauoista toisin.

Pykälän 2 ja 3 momentit ovat sanamuodoltaan identtisiä voimassa olevan lain 28 §:n 22 ja 3 momentin kanssa.

25 §
Vuorokausilepo

Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika varallaoloaikana tehtyä työtä lukuun ottamatta. Jaksotyössä vuorokausilepo saadaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin. Sovellettaessa liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa vuorokausilepo saadaan työntekijän aloitteesta lyhentää seitsemään tuntiin.

Työnantaja ja työntekijöiden luottamusmies tai, jos sellaista ei ole valittu, työsuojeluvaltuutettu tai luottamusvaltuutettu taikka muu työntekijöiden edustaja saavat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän siihen suostuessa seitsemään tuntiin, jos työn tarkoituksenmukainen järjestely sitä edellyttää.

Työn järjestelyjen tai toiminnan luonteen niin edellyttäessä työntekijän lepoaika saadaan lyhentää viiteen tuntiin enintään kolmen peräkkäisen vuorokausilevon aikana kerrallaan:
1) jos kyse on 6 §:n mukaisesta vuorotyöstä ja työntekijä vaihtaa työvuoroa;
2) jos työtä tehdään useita jaksoja vuorokaudessa;
3) jos työntekijän työpaikka ja asuinpaikka tai hänen eri työpaikkansa ovat kaukana toisistaan;
4) kausiluonteisessa työssä ennalta arvaamattoman ruuhkahuipun hoitamiseksi;
5) tapaturman ja tapaturmanvaaran yhteydessä;
6) turvallisuus- ja vartiointityössä, joka edellyttää jatkuvaa läsnäoloa omaisuuden tai henkilöiden suojelemiseksi;
7) työssä, joka on välttämätöntä toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi

Työntekijälle on annettava 1 momentin nojalla yhdeksään tuntiin lyhennetyn vuorokausilevon ja 2 tai 3 momentissa tarkoitetun lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat seuraavan vuorokausilevon yhteydessä tai jos se ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, niin pian kuin se on mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Korvaava lepoaika on annettava yhdenjaksoisena, eikä sitä saa sijoittaa varallaoloajalle.

Selostus:

Pykälän 1 momentissa ilmaistaan voimassa olevaa lakia vastaava pääsääntö siitä, että työntekijälle on oikeus saada 11 tunnin yhtäjaksoinen lepoaika työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana. Säännöksen tarkoituksena on suojella työntekijää liialliselta rasittumiselta. Varallaolo voidaan kuitenkin edelleen sijoittaa vuorokausilevon kanssa päällekkäin, jolloin vuorokausilepo voi keskeytyä. Tällöin työntekijälle tulee antaa 4 momentin mukainen korvaava lepoaika.

2 momentissa on voimassa olevaa lakia vastaava säännös, joka mahdollistaa tietyissä töissä sopimisen 24 tunnin työvuoroista valtakunnallisella työehtosopimuksella. Tällöin lepoaika tulee antaa työvuoron päättyessä 34 §:n 5 momentin mukaisesti. 2 momentin toisessa virkkeessä muutetaan 11 tunnin vuorokausilepo pääsäännöksi myös jaksotyössä nykyisen 9 tunnin sijaan. 9 tunnin vuorokausilepoa on kuitenkin mahdollista käyttää silloin, kun työn järjestelyyn vaativat syyt niin edellyttävät. Esimerkkinä olisi vuorojen vaihtumistilanne sekä jokin työn luonteeseen kuuluva syy, kuten vuorojärjestelyt, joilla mahdollistetaan potilaan asianmukainen hoito. Vuorokausilevon ollessa 9 tuntia, työnantajan on annettava työntekijälle korvaava lepoaika 4 momentin mukaisesti. Lisäksi vuorokausilepo on mahdollista samoin edellytyksin kuin voimassa olevassa laissa lyhentää tilapäisesti seitsemään tuntiin. Lisäksi 2 momentissa mahdollistetaan seitsemän tunnin mittainen vuorokausilepo sovellettaessa liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa. Liukumarajojen laajennus 12 §:ssä on syynä tarpeelle mahdollistaa pääsääntöä lyhyempi keskeytymätön vuorokausilepo sovellettaessa liukuvaa työaikaa. Yleisenä edellytyksenä lyhentämiselle 11 tunnin pääsäännöstä on työntekijän suostumus.

3 momentissa on voimassa olevan lain tapaan mahdollistettu säännöksessä mainituissa tarkkarajaisissa tilanteissa vuorokausilevon alentaminen 5 tuntiin.

4 momentissa säädetään korvaavan lepoajan antamisesta. Säännöstä on muutettu EU:n työaikadirektiiviä koskeva oikeuskäytäntöä vastaavasti siten, että korvaava lepoaika on annettava välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen eli seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Vain painavista työn järjestelyyn liittyvistä syistä aika voi olla 14 päivää. Voimassa olevan lain säännöksessä mahdollistetaan korvaavan lepoajan antaminen viimeistään 1 kuukauden kuluessa.

26 §
Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo

Muulle kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulle moottoriajoneuvon kuljettajalle on 25 §:ssä säädetystä poiketen annettava vähintään 10 tuntia kestävä yhdenjaksoinen lepoaika jokaisena 24 peräkkäisen tunnin jaksona.

Kuljetustehtävän niin vaatiessa 1 momentissa tarkoitettu vuorokautinen lepoaika saadaan enintään kahdesti lyhentää vähintään seitsemäksi tunniksi seitsemän peräkkäisen 24 tunnin jaksona.

Selostus:

Pykälässä on moottoriajoneuvojen kuljettajia koskevista erityissäännökset, jotka vastaavat voimassa olevan lain 30 §:ä.

27 §
Viikkolepo

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Lepoaika on mahdollisuuksien mukaan annettava sunnuntain yhteydessä. Viikkolepo voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Lepoajan tulee olla vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia kunkin seitsemän päivän jakson aikana.

Keskeytymättömässä vuorotyössä lepoaika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi enintään 12 viikon aikana. Lepoajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia seitsemän päivän jakson aikana. Työn järjestelyjen niin edellyttäessä saadaan lepoaika järjestää edellä tarkoitetulla tavalla, jos siihen on työntekijän suostumus.

Jos työntekijän vuorokautinen työaika on enintään kolme tuntia, työntekijälle saadaan antaa 35 tunnin sijasta vähintään 24 tunnin yhdenjaksoinen vapaa kerran seitsemän päivän aikana.

Selostus:

Pykälässä säädetään viikkolevon antamisesta ja se vastaa pääosin voimassa olevan lain 31 §:ä, jossa viikkolevon sijaan käytetään käsitettä viikoittainen vapaa-aika. Pykälä eroaa sisällöltään voimassa olevasta laista siten, että voimassa olevan lain mukaan viikoittainen vapaa-aika on annettava kerran viikossa, kun taas uudessa säännöksessä viikkolevon antaminen on sidoksissa seitsemän päivän jaksoon viikon sijasta. EU-oikeuskäytännön valossa jaksot voidaan sijoittaa esimerkiksi siten, että ensin annetaan seitsemän päivän jakson alussa vapaa ja toisessa seitsemän päivän jaksossa vapaa annetaan vasta lopussa. Näin ollen viikkolevon antamisen välin ei tarvitse olla seitsemän päivää vaan viikkolepojen enimmäisväli voi olla 12 työpäivää.

Pykälän 3 momentissa on poikettu voimassa olevasta sääntelystä työaikadirektiivin vaatimusten johdosta. Uudessa säännöksessä työntekijälle, jonka työaika on enintään 3 tuntia, on annettava vähintään 24 tunnin yhdenjaksoinen vapaa kerran seitsemän päivän aikana. Voimassa olevan lain mukaan tällaisissa tilanteissa ei tarvitse antaa ollenkaan yhdenjaksoista viikoittaista vapaa-aikaa.

28 §
Viikkolevosta poikkeaminen

Jos työnantaja tarvitsee toimintansa jatkuvuuden ylläpitämiseksi työntekijää tilapäisesti työhön tämän lepoaikana tai jos työn tekninen laatu tai työn järjestelyyn liittyvät syyt eivät mahdollista joidenkin työntekijöiden täydellistä vapauttamista työstä, saadaan poiketa siitä, mitä 27 §:ssä säädetään.

Viikkolevon aikana työhön käytetty aika on korvattava työntekijälle mahdollisimman pian, kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä lyhentämällä hänen säännöllistä työaikaansa saamatta jäänyttä lepoaikaa vastaavalla ajalla. Tällainen työ voidaan korvata myös suorittamalla mahdollisten yli- ja sunnuntaityökorvausten lisäksi erillinen 23 §:ssä tarkoitetun ylityökorvauksen perusosan mukaan määräytyvä rahakorvaus, jos työntekijä siihen suostuu.

Selostus:

Pykälässä säädetään poikkeuksesta 27 §:n mukaisen viikkolevon antamiseen. Pykälä vastaa pääpiirteiltään voimassa olevan lain 32 §:ä. Uudessa säännöksessä ei tosin ole mahdollista enää sopia kolmea kuukautta pidemmästä ajasta, jonka kuluessa työnantajan on korvattava työntekijälle tämän viikkolevon aikana työhön käyttämänsä aika.

7 luku
Työaika-asiakirjat

29 §
Työajan tasoittumissuunnitelma

Työnantajan on ennakolta laadittava suunnitelma työajan tasoittumisesta, jos säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräiseksi eikä käytössä ole liukuva työaika tai joustotyöaika. Suunnitelmasta on ilmettävä vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika. Tasoittumissuunnitelma on laadittava ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn tai sovittuun keskimäärään.

Valmistellessaan tai aikoessaan muuttaa työajan tasoittumissuunnitelmaa työnantajan on varattava luottamusmiehelle, tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutetulle tai muulle työntekijöiden edustajalle taikka työntekijöille tilaisuus esittää mielipiteensä. Luonnokseen perehtymiseen on varattava riittävä aika.

Työajan tasoittumissuunnitelman muutoksesta on ilmoitettava työntekijälle hyvissä ajoin.

Selostus:

Pykälässä säädetään työajan tasoittumissuunnitelmasta, joka vastaa pääpiirteiltään voimassa olevan lain työajan tasoittumisjärjestelmää. Tasoittumissuunnitelma on laadittava silloin, kun säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräiseksi. Tasoittumissuunnitelmaa on käytännössä hankala käyttää sovellettaessa liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa, minkä takia näissä tilanteissa tasoittumissuunnitelmaa ei ole pakollista antaa. Uudessa 1 momentin säännöksessä työajan tasoittumissuunnitelman sisällölle annetaan ensi kertaa vähimmäisvaatimuksia, sillä siitä on ilmettävä vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika.

Nykyiseen tapaan 2 momentin säännös mahdollistaa työntekijöiden mielipiteiden kuulemisen ja huomioonottamisen laadittaessa tasoittumissuunnitelmaa.

Voimassa olevaa lakia vastaavasti 3 momentin mukaan työnantajan tulee ilmoittaa työntekijälle hyvissä ajoin käyttäessään oikeutta tehdä muutoksia tasoittumissuunnitelmaan.

30 §
Työvuoroluettelo

Jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen ja 24 §:ssä tarkoitettujen taukojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on laadittava samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumissuunnitelma, jollei se tasoittumisjakson pituuden tai suoritettavan työn epäsäännöllisyyden vuoksi ole erittäin vaikeaa. Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista, kuitenkin vähintään viikoksi. Työvuoroluetteloa laadittaessa työnantajan on työntekijän tai tämän 29 §:ssä tarkoitetun edustajan vaatimuksesta varattava tälle tilaisuus esittää mielipiteensä. Työnantajan on säilytettävä työvuoroluettelot vähintään 40 §:ssä säädetyn kanneajan päättymiseen asti, elleivät tiedot käy ilmi työaikakirjanpidosta.

Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tämän jälkeen työvuoroluetteloa saa muuttaa vain, jos työntekijä siihen suostuu, tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Työssä, jossa säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele, tai jossa sovelletaan liukuvaa tai joustotyöaikaa, työvuoroluettelo saadaan kuitenkin antaa toistaiseksi voimassa olevana. Liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa koskeva sopimus korvaa työvuoroluettelon silloin, kun siitä ilmenevät työajan sijoitteluun sovellettavat periaatteet.

Jos työnantaja haluaa antaa vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle työvuoroja, jotka ylittävät työsopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan, työntekijälle on varattava tilaisuus ilmoittaa määräajassa, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan. Määräaika ei saa olla aikaisemmin kuin viikkoa ennen työvuoroluettelon laatimista.

Selostus:

Säännös vastaa voimassaolevan lain työvuoroluetteloa koskevaa säännöstä.

Pykälän 1 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta laatia työvuoroluettelo, josta tulee käydä ilmi työajan alkamisen ja päättymisen sekä päivittäisten taukojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on lähtökohtaisesti, jos mahdollista, laadittava samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumissuunnitelma. Työntekijälle tai hänen edustajalleen on myös vaadittaessa varattava tilaisuus esittää työvuoroluettelosta mielipiteensä. Jos työvuoroluettelosta ilmenevät tiedot eivät käy ilmi työaikakirjanpidosta, on työvuoroluetteloa säilytettävä vähintään laissa säädetyn kanneajan päättymiseen asti.

Pykälän 2 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työvuoroluettelosta työntekijälle riittävän ajoissa ja vähintään viikkoa ennen työvuorojen alkamista työntekijöiden ajankäytön suunnittelun mahdollistamiseksi. Tämän jälkeen työvuoroluetteloa saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella tai painavasta syystä ja tällaisesta muutoksesta on ilmoitettava niin hyvissä ajoin, kuin mahdollista.

Pykälän 3 momentissa säädetään mahdollisuudesta antaa työvuoroluettelo toistaiseksi voimassa olevana, jos säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele tai jos sovelletaan liukuvaa tai joustotyöaikaa.

Pykälän 4 momentissa säädetään vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän oikeudesta ilmoittaa määräajassa, millä edellytyksillä hän voi ottaa työnantajan ehdottamia vähimmäistyöajan ylittäviä työvuoroja vastaan.

31 §
Henkilökohtainen ajopäiväkirja

Työnantajan on annettava palveluksessaan olevalle moottoriajoneuvon kuljettajalle vuorokautisen työajan seuraamista varten henkilökohtainen ajopäiväkirja. Kuljettajan on pidettävä ajopäiväkirjaa siten, että siitä ilmenevät työ- ja lepoaikojen sekä taukojen alkamis- ja päättymisajankohdat. Kutakin jaksoa koskeva merkintä on tehtävä ajopäiväkirjaan heti jakson päätyttyä ennen seuraavan jakson alkamista. Ajopäiväkirjan sijasta saadaan käyttää ajopiirturia.

Moottoriajoneuvon kuljettajan on pidettävä ajon aikana mukanaan kuluvan viikon ajopäiväkirja ja edellisen viikon viimeisen ajopäivän ajopäiväkirja. Työnantajan on säilytettävä ajopäiväkirjoja yhden vuoden ajan.

Selostus:

Pykälässä säädetään työnantajan palveluksessa olevan moottoriajoneuvon kuljettajan velvollisuudesta pitää vuorokautisen työajan seuraamista varten henkilökohtaista ajopäiväkirjaa. Säännös vastaa voimassaolevaa lakia.

32 §
Työaikakirjanpito

Työnantajan on kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin. Kirjanpitoon on merkittävä joko säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset tai kaikki tehdyt työtunnit sekä erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit ja niistä suoritetut korotusosat. Jos työntekijän kanssa on tehty 38 §:ssä tarkoitettu sopimus, on työaikakirjanpitoon merkittävä arvioitu lisä-, yli- ja sunnuntaityön määrä kuukaudessa. Työnantajan on säilytettävä työaikakirjanpito 40 ja 41 §:ssä säädetyn kanneajan päättymiseen asti.

Noudatettaessa joustotyöaikaa työntekijän on palkanmaksukausittain toimitettava työnantajalle luettelo säännöllisen työaikana tekemistään tunneista siten, että siitä ilmenevät viikoittainen työaika ja viikkolepo. Työnantaja on 1 momentissa säädetystä poiketen velvollinen kirjaamaan vain nämä työntekijän ilmoittamat tiedot työaikakirjanpitoon.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet 14 §:ssä tarkoitetun työaikapankin käytöstä, työnantajan on pidettävä kirjaa työntekijän työaikapankkiin säästämistä eristä sekä työaikapankkiin siirrettyjen erien pitämisestä vapaana

Työntekijällä on pyynnöstään oikeus saada kirjallinen selvitys työvuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon häntä koskevista merkinnöistä. Työnantajan on pyydettäessä toimitettava työsuojeluviranomaiselle ja työntekijää edustavalle luottamusmiehelle, luottamusvaltuutetulle tai muulle edustajalle jäljennös työaikakirjanpidosta, 11, 13 ja 36 §:n nojalla tehdyistä sopimuksista, 29 §:ssä tarkoitetusta työajan tasoittumissuunnitelmasta ja 30 §:ssä tarkoitetusta työvuoroluettelosta

Selostus:

Pykälän 1 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta kirjata tehdyt työtunnin ja niistä maksetut korvaukset työntekijäkohtaisesti työaikakirjanpitoon. Momentti vastaa voimassa olevaa lakia.

Pykälän 2 momenttiin lisättiin työaikalain mukaista joustotyötä koskeva erityissäännös. Joustotyöaikaa noudatettaessa työntekijä ilmoittaa palkanmaksukausittain toimitettavassa luettelossa säännöllisenä työaikana tekemänsä tunnit, viikoittaisen työajan ja viikkolevon. Työnantaja kirjaa työaikakirjanpitoon vain nämä ilmoitetut tunnit, joten kirjanpitovelvollisuus on 1 momentista poiketen kevennetty.

Pykälän 3 momentissa säädetään työnantajan velvollisuudesta kirjata työntekotietoja työaikapankkiin, jos työaikapankin käytöstä on erikseen sovittu.

8 luku
Säännösten pakottavuus

33 §
Säännösten pakottavuus

Sopimus, jolla heikennetään työntekijälle tässä laissa säädettyjä etuja, on mitätön, jollei tästä laista muuta johdu.

Selostus:

Pykälässä säädetään työaikalain säännösten pakottavuudesta. Säännös vastaa sisällöltään voimassaolevaa lakia.

34 §
Poikkeaminen työehtosopimuksella

Työnantaja tai valtakunnallinen työnantajien yhdistys sekä työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys saavat työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 5 §:n, 6 §:n 1 momentin sekä 7 ja 9 §:n säännöksistä poiketen. Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Edellä tarkoitetulla työehtosopimuksella saadaan lisäksi sopia, että 13 §:ssä tarkoitetussa joustotyöajassa säännöllinen työaika saa keskimäärin olla enintään 40 tuntia viikossa enintään 26 viikon ajanjakson aikana.

Valtakunnalliset työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset saavat työehtosopimuksessa
(valtakunnallinen työehtosopimus) sopia toisin siitä, mitä tässä laissa säädetään:
1) 4 §:ssä varallaolosta;
2) 8 §:ssä tehtävistä, joissa yötyötä saadaan teettää, yötyöntekijän enimmäistyöajasta 24 tunnin aikana, yötyöajan tasoittumisesta ja sen sijoittumisesta kuitenkin siten, että se käsittää vähintään 7 tunnin ajanjakson, johon sisältyy kello 24:n ja 05:n välinen aika;
3) 12 §:n 2 momentissa liukuvan työajan rajoista, enimmäiskertymästä ja seurantajakson pituudesta;
4) 15 §:n 2 momentissa lyhennettyä työaikaa koskevan määräaikaisen sopimuksen kestosta;
5) 17 §:ssä sunnuntaityötä koskevasta suostumuksesta;
6) 18 §:ssä enimmäistyöajan tasoittumisjakson pidentämisestä kuuteen kuukauteen; teknisistä tai työn järjestämistä koskevista syistä tasoittumisjakson pituus voidaan pidentää enintään 12 kuukauteen;
7) 20 §:ssä lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettavasta korvauksesta;
8) 21 §:ssä lisä- ja ylityökorvauksen sekä sunnuntaityöstä maksetun korvauksen antamisesta vapaa-aikana;
9) 22 §:ssä työsopimuksen päättymisestä kesken tasoittumisjakson;
10) 23 §:ssä lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskemisesta;
11) 24 §:ssä päivittäisistä tauoista;
12) 25 §:ssä vuorokausilevosta, ei kuitenkaan 4 momentissa tarkoitetusta korvaavasta lepoajasta;
13) 26 §:ssä moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilevosta;
14) 27 §:ssä viikkolevosta;
15) 28 §:n 1 momentissa viikkolevosta poikkeamisesta;
16) 29 §:ssä työajan tasoittumissuunnitelmasta;
17) 30 §:ssä työvuoroluettelosta

Kun kyse on 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun moottoriajoneuvon kuljettajan työstä, edellä 2 momentin 2 ja 6 kohdista poiketen valtakunnallisessa työehtosopimuksessa voidaan sopia teknisistä tai työn järjestämistä koskevista syistä:
1) 8 §:ssä säädetystä vuorokautisesta enimmäistyöajasta ja yötyöajan tasoittumisesta;
2) 18 §:n 1 momentissa säädetyn tasoittumisjakson pidentämisestä kuuteen kuukauteen;
3) 18 §:n 2 momentissa säädetystä viikoittaisen 60 tunnin enimmäistyöajan ylittämisestä

Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa saadaan lisäksi sopia 13 §:ssä tarkoitettua joustotyöaikaa vastaavasta työajasta sekä 14 §:ssä tarkoitettua työaikapankkia vastaavasta järjestelystä tai muusta vastaavasta järjestelystä, joka voidaan laissa tarkoitetun työaikapankin sijasta ottaa käyttöön. Työehtosopimuksella ei saa kuitenkaan kieltää laissa tarkoitetun joustotyöajan eikä työaikapankin käyttämistä.

Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa saadaan lisäksi sopia 5 §:ssä säädettyjen vuorokautisen työajan rajoitusten ja 25 §:n vuorokausilepoa koskevan säännöksen estämättä poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Tällöin työntekijälle on turvattava 25 §:ää vastaava korvaava lepoaika välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen.

Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa saadaan lisäksi sopia 5 §:ssä säädettyjen vuorokautisen työajan rajoitusten ja 25 §:n vuorokausilepoa koskevan säännöksen estämättä poikkeuksellisesta säännöllisestä työajasta työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Tällöin työntekijälle on turvattava 25 §:ää vastaava korvaava lepoaika välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen.

Edellä 1–5 momentissa tarkoitettuja työehtosopimuksen määräyksiä työnantaja saa soveltaa niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole sidottuja työehtosopimukseen, mutta joiden työsuhteissa työnantajan on työehtosopimuslain (436/1946) mukaan noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. Määräyksiä saadaan noudattaa vielä työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka niissä työsuhteissa, jossa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. Jos uutta työehtosopimusta ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa edellisen lakkaamisesta, molemmilla sopijapuolilla on kuitenkin oikeus ilmoittaa, että työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevien määräysten soveltaminen on lopetettava tuolloin kuluvan tasoittumisjakson päättyessä. Ilmoitus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen kuluvan tasoittumisjakson päättymistä.

Mitä tässä pykälässä säädetään työnantajasta ja valtakunnallisesta työnantajayhdistyksestä, sovelletaan myös asianomaiseen valtion neuvotteluviranomaiseen ja muuhun sopimusviranomaiseen, kuntaan, kuntayhtymään, kunnalliseen työmarkkinalaitokseen, seurakuntaan, seurakuntaliittoon ja muuhun seurakuntien yhtymään, kirkon työmarkkinalaitokseen, ortodoksiseen kirkkoon sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitukseen ja Ahvenanmaan maakunnan kunnalliseen sopimusvaltuuskuntaan. Tässä pykälässä tarkoitetun työja virkaehtosopimuksen saavat tehdä eduskunnan osalta eduskunnan virkamiehistä annetun lain (1197/2003) 46 §:n 1 momentissa, Suomen Pankin osalta Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 42 §:n 1 momentissa ja Kansaneläkelaitoksen osalta Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 11 §:n 2 momentissa tarkoitetut osapuolet.

Selostus:

Pykälässä säädetään työehtosopimuksella poikettavista säännöksistä.

Pykälän 1 momentissa säädetään oikeudesta sopia työehtosopimuksella säännöllisestä työajasta erityissääntelystä poiketen. Työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Työehtosopimuksella voidaan täten sopia kahdeksan tunnin ylittävistä työvuorokausista ja 40 tunnin ylittävistä työviikoista edellyttäen, että viikoittainen työaika tasoittuu enintään 52 kalenteriviikon pituisen tasoittumisjakson aikana 40 tuntiin. Työehtosopimuksella voidaan sopia myös siitä, että joustotyöajassa säännöllinen työaika saa olla enintään 40 tuntia viikossa enintään 26 viikon ajanjakson aikana.

Pykälän 2 momentissa luetellaan ne tilanteet, joissa valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan poiketa työaikalain säännöksistä. Luettelo vastaa pääosin voimassaolevan lain poikkeamista koskevaa säännöstä. Työaikadirektiivin velvoittavuudesta johtuen työajaksi luettavan ajan, varallaolon ja vuorotyön käsitteistä ei voida kuitenkaan poiketa työehtosopimuksella.

Pykälän 3 momentissa säädetään mahdollisuudesta sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella teknisiin tai työn järjestämistä koskeviin syihin perustuvasta moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautisesta enimmäistyöajasta ja yötyöajan tasoittumisesta, tasoittumisjakson pidentämisestä kuuteen kuukauteen ja viikoittaisen 60 tunnin enimmäistyöajan ylittämisestä.

Pykälän 4 momentissa säädetään mahdollisuudesta sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella työaikalain mukaisesta joustotyöajasta ja työaikapankista tai sitä vastaavasta järjestelystä. Työehtosopimuksella ei voida pätevästi kieltää edellä mainittujen järjestelyjen käyttöön ottamista.

Pykälän 5 momentissa säädetään työnantaja- ja työntekijäliittojen mahdollisuudesta poiketa vuorokautisen työajan rajoituksia ja vuorokausilepoa koskevista säännöksistä tilanteissa, joissa työtä tehdään ja työntekijän on oltava valmiina työhön vain tiettynä vuorokaudenaikana.

Pykälän 6 momentissa säädetään mahdollisuudesta sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella työaikalain 18 §:ssä säädetyn enimmäistyöajan ylittämisestä. Momentissa säädetty poikkeus koskee sairaalassa tai eläinsairaalassa päivystystyötä tekeviä lääkäreitä.

Pykälän 7 momentissa säädetään työehtosopimukseen sidotun työnantajan oikeudesta soveltaa työehtosopimusmääräyksiä myös järjestäytymättömiin tai toisen liiton jäsenenä oleviin työntekijöihin. Työehtosopimuksen määräyksiä voidaan noudattaa myös työehtosopimuksen voimassaolon lakattua uuden työehtosopimuksen solmimiseen saakka niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä voitaisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. Pykälä vastaa sisällöltään aikaisemman lain sääntelyä.

Pykälän 8 momentissa säädetään tiettyjen viranomaisten ja julkisoikeudellisten yhdistysten rinnastumisesta säännöksessä tarkoitettuihin työnantajiin tai valtakunnallisiin työnantajayhdistyksiin, jotka voivat sopia säännöksessä säädetyistä poikkeuksista. Momentti vastaa voimassaolevan lain rinnastumissäännöstä.

35 §
Yleissitovan työehtosopimuksen laista poikkeavat määräykset

Työnantaja, jonka on noudatettava työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettua yleissitovaa työehtosopimusta, saa noudattaa sen soveltamisalalla myös tämän lain 34 §:n nojalla solmittujen työehtosopimusten määräyksiä, ei kuitenkaan niitä 34 §:n 2 momentin nojalla sovittuja määräyksiä, jotka edellyttävät paikallista sopimista. Määräyksiä saadaan noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Selostus:

Pykälässä säädetään yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan oikeudesta noudattaa myös sellaisia yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, joilla poiketaan työaikalain asettamissa rajoissa työntekijälle etuja suovista pakottavista säännöksistä. Työntekijälle epäedulliset määräykset eivät saa kuitenkaan olla sellaisia, joista on sovittava työaikalain nojalla paikallisesti. Pykälä vastaa pääosin voimassaolevan lain säännöstä.

36 §
Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus säännöllisestä työajasta

Jos yleissitovassa työehtosopimuksessa on sovittu mahdollisuudesta paikallisesti poiketa 5 §:n, 6 §:n 1 momentin taikka 7 tai 9 §:n säännöksistä tai keskimääräisen säännöllisen työajan tasoittumisjakson pidentämisestä, paikallinen sopimus on tehtävissä työehtosopimuksen kelpuuttavan määräyksen sallimissa rajoissa ja noudattaen työehtosopimuksessa määrättyjä menettelytapamääräyksiä lukuun ottamatta työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä koskevia määräyksiä.

Paikallisen sopimuksen saavat tehdä työehtosopimuksessa määrätyt osapuolet. Jos työehtosopimuksessa on paikallisen sopimuksen osapuoleksi määrätty luottamusmies, mutta tällaista ei ole valittu, sopimuksen saa henkilöstön puolesta tehdä työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettu luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valtuuttama edustaja tai, jollei tällaista ole valittu, henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä.

Jos työntekijät eivät ole valinneet 2 momentissa tarkoitettua luottamusmiestä tai muuta edustajaa, työnantajan on varattava heille tilaisuus valita keskuudestaan edustaja ennen neuvottelujen aloittamista.

Selostus:

Pykälässä säädetään yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työantajan oikeudesta tehdä säännöllistä työaikaa koskevia paikallisia sopimuksia, jotka perustuvat yleissitovaan työehtosopimukseen.

Pykälän 1 momentissa säädetään mahdollisuudesta poiketa paikallisesti tietyistä työaikalain työaikaa tai tasoittumisjakson pituutta koskevista säännöksistä yleissitovaa työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä. Tällainen sopimus on tehtävissä työehtosopimuksen kelpuuttamismääräysten rajoissa ja työehtosopimuksen menettelymääräyksiä noudattaen. Työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä ja erimielisyyksien ratkaisemista koskevia määräyksiä ei ole kuitenkaan tarpeen noudattaa paikallista sopimusta tehtäessä.

Pykälän 2 ja 3 momenteissa säädetään paikallisen sopimuksen solmimiseen oikeutetuista osapuolista. Tällaisia osapuolia ovat työehtosopimuksessa määrätyt osapuolet. Jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimuksen osapuoleksi on määrätty luottamusmies, jota ei ole vielä valittu, sopimuksen voi tehdä muu määrätty työntekijäpuolen edustaja tai henkilöstö yhdessä. Työnantajan on lisäksi ennen neuvottelujen alkamista varattava työntekijäpuolelle tilaisuus tällaisen edustajan valitsemiseksi.

37 §
Paikallisen sopimuksen tekeminen ja irtisanominen

Edellä 36 §:ssä tarkoitettu sopimus säännöllisestä työajasta on tehtävä kirjallisesti, jolleivat sopijapuolet pidä sitä tarpeettomana tai työehtosopimuksesta muuta johdu. Jos sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa yli kaksi viikkoa, se on kuitenkin aina tehtävä kirjallisesti.

Työntekijöiden valitseman edustajan tekemä säännöllistä työaikaa koskeva sopimus on annettava työntekijöille tiedoksi viimeistään viikkoa ennen sen soveltamisen alkamista. Sopimus sitoo kaikkia niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen työntekijöiden edustajan on katsottava edustavan. Työntekijällä on kuitenkin oikeus noudattaa aikaisempaa työaikaansa, jos hän ilmoittaa siitä työnantajalle viimeistään kahta päivää ennen sopimuksen soveltamista

Jos työehtosopimuksesta ei muuta johdu eikä paikallisessa sopimuksessa ole muusta sovittu, toistaiseksi tehty sopimus voidaan irtisanoa päättymään kahden viikon irtisanomisaikaa noudattaen. Toistaiseksi tehty säännöllistä työaikaa koskeva sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan tasoittumisjakson päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin toistaiseksi tehty sopimus.

Selostus:

Pykälän 1 momentissa säädetään paikallisen sopimuksen solmimisesta lähtökohtaisesti kirjallisena. Momentti vastaa sisällöllisesti voimassaolevan lain vastaavaa säännöstä.

Pykälän 2 momentissa säädetään työntekijöiden edustajan säännöllistä työaikaa koskevan sopimuksen tiedoksiannon ajankohdasta ja työntekijän paikallista sopimusta koskevasta irrottautumisoikeudesta. Momentti vastaa sisällöllisesti voimassaolevan lain vastaavaa säännöstä.

Pykälän 3 momentissa säädetään toistaiseksi tehdyn paikallisen sopimuksen toissijaisesta, kahden viikon  irtisanomisajasta. Paikallisen sopimuksen irtisanomisaika määräytyy ensisijaisesti yleissitovan työehtosopimuksen perusteella, jos tästä on sopimuksessa määräyksiä. Momentti vastaa muilta osin voimassaolevan lain irtisanomissäännöksiä

38 §
Korvausten maksaminen erillisenä korvauksena

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia 20 §:ssä tarkoitettujen lisä- ja ylityökorvausten sekä sunnuntaityöstä maksettavan korvauksen maksamisesta erillisenä kuukausikorvauksena, jos kyse on työntekijästä: 1) jonka pääasiallisena tehtävänä on johtaa ja valvoa muiden työntekijöiden työtä; tai
2) joka on tehnyt 13 §:n mukaisen sopimuksen joustotyöstä.

Kuukausikorvausta koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Ellei muusta ole sovittu, sopimus voidaan irtisanoa päättymään seuraavan palkanmaksukauden päättyessä. Jos sopimus liittyy työsuhteessa noudatettavaan joustotyöaikaan, erillistä korvausta koskevan sopimuksen voimassaolo päättyy viimeistään joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättyessä.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että säännöllisen työajan ulkopuolella tehdystä aloittamis- ja lopettamistyöstä suoritettava korvaus maksetaan palkanmaksukausittain erillisenä korvauksena. Korvauksen tulee määrältään vastata 20 §:n mukaan määräytyvää ylityökorvausta.

Selostus:

Pykälässä säädetään työntekijän oikeudesta sopia työsopimuksin korvausten maksamisesta kuukausittaisena kiinteänä korvauksena. Pykälän 1 momentin 1 kohdan henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvat kaikki esimiesasemassa työskentelevät työntekijöitä.

Pykälän 2 momentissa säädetään kirjallisesta muotovaatimuksesta ja sopimuksen voimassaolosta.

Pykälän 3 momentissa säädetään säännöllisen työajan ulkopuolella tehdystä aloittamis- ja lopettamistyöstä maksettavasta erilliskorvauksesta.

9 luku
Erinäiset säännökset

39 §
Poikkeuslupa

Aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan:
1) poiketa 5 §:n mukaista säännöllistä työaikaa ja 25 §:n mukaista vuorokausilepoa koskevista säännöksistä työssä, jota tehdään vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön siten, että työntekijälle 25 §:n mukaisten korvaavien lepoaikojen toteutuminen välittömästi työvuoron päättymisen jälkeen turvataan;
2) käyttää jaksotyöaikaa myös muussa kuin 7 §:ssä tarkoitetussa tehtävässä silloin, kun se on työajan järjestelyiden kannalta välttämätöntä;
3) tehdä yötyötä työssä, joka on toiminnan luonteen vuoksi välttämätöntä tehdä yöllä ja jota ei voida vaikeuksitta tehdä pelkästään päiväsaikaan;
4) poiketa 30 §:ssä säädetystä velvollisuudesta laatia työvuoroluettelo, jos sen laatiminen on työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi erittäin vaikeaa.

Jos aluehallintovirasto on myöntänyt työnantajalle 1 momentissa tarkoitetun luvan määräaikaisena eivätkä olosuhteet ole myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet, työnantaja ja 36 §:n 3 momentissa tarkoitettu työntekijöiden edustaja voivat sopia aluehallintoviraston myöntämän luvan tai vapautuksen jatkamisesta.

Selostus:

Pykälässä annetaan aluehallintovirastolla toimivalta myöntää lupa poiketa pykälässä mainituista säännöksistä. Lupapäätöksessä aluehallintovirasto määrittelee luvan myöntämisen ehdot. Säännöstä tulee tulkita siten, että aluehallintoviraston tulee myöntää vapautus vain siinä laajuudessa, kuin se on tarpeellista.

2 momentissa aluehallintoviraston myöntämän poikkeusluvan jatkamismahdollisuutta laajennetaan koskemaan kaikkia aluehallintoviraston myöntämiä lupia.

40 §
Kanneaika

Oikeus tässä laissa tarkoitettuun korvaukseen raukeaa, jos kannetta työsuhteen jatkuessa ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt.

Jos rahakorvauksen sijasta annettava vapaa-aika on sovittu yhdistettäväksi säästövapaaseen, on kanne työsuhteen jatkuessa pantava 1 momentissa säädetystä poiketen vireille kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vapaa-aika olisi tullut antaa, tai oikeus korvaukseen raukeaa.

Työaikapankkiin talletettua vapaata koskeva kanne on työsuhteen jatkuessa pantava vireille kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana pankkiin säästetty vapaa olisi lain tai sopimuksen mukaan tullut antaa. Kanneaika määräytyy tämän mukaisesti, vaikka työaikapankkia koskeva sopimus ei täyttäisi 14 §:ssä säädettyjä edellytyksiä.

Työsuhteen päätyttyä 1 momentissa tarkoitettua saatavaa koskeva kanne on pantava vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt, tai saatava raukeaa.

Selitys:

Pykälässä säädetään työaikasaatavien kanneajasta ja sen sanamuoto vastaa voimassa olevan lain 38 §:n 1 momenttia. Säännöksen tulkinnassa on ollut epäselvyyttä siitä, koskeeko työehtosopimuksiin perustuvia työaikasaatavia työsopimuslain mukainen viiden vuoden kanneaika vai työaikalain kahden mukainen kanneaika. Korkeimman oikeuden ratkaisun 2018:10 mukaan kaikkia työaikasaatavia, perustuivatpa ne lakiin tai työehtosopimukseen, koskee kahden vuoden kanneaika. Työtuomioistuin päätyi kuitenkin vastakkaiseen linjaukseen 27.2.2019 antamassaan tuomiossa todeten, että työehtosopimukseen perustuvia työaikasaatavia koskee työsopimuslain mukainen viiden vuoden kanneaika. Oikeustila on tällä hetkellä epäselvä ja asiaa on tarkoitus selvittää kolmikantaneuvotteluissa.

41 §
Valtion virkamiesten työaikasaataviin sovellettava kanneaika

Valtion virkamieslain (750/1994) soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten tähän lakiin ja virkaehtosopimuksen työaikamääräyksiin perustuvien saatavien kanneaika määräytyy 40 §:ssä säädetystä poiketen valtion virkamieslain mukaan.

Selitys:

Pykälässä säädetään valtion virkamiesten työaikasaataviin sovellettavasta kanneajasta. Pykälä on luonteeltaan informatiivinen, sillä siinä vain viitataan valtion virkamieslakiin. Käytäntönä on ollut, että valtion virkaehtosopimuksissa sovitaan työajasta ja työaikakorvauksista.

42 §
Vuorokauden ja viikon vaihtuminen

Jollei toisin sovita, vuorokausi vaihtuu kello 24 ja viikko alkaa maanantaista.

Selitys:

Pykälä vastaa voimassa olevan lain 16 §:ää. Kyseessä on dispositiivinen säännös, josta työantajat ja työntekijät voivat sopimuksella tai työehtosopimuksella poiketa.

43 §
Nähtävänäpito

Työnantajan on pidettävä tämä laki, sen nojalla annetut säännökset, määräykset ja poikkeusluvat, tämän lain nojalla tehdyt työpaikalla yleisesti sovellettavat sopimukset sekä käytössä oleva työajan tasoittumissuunnitelma ja työvuoroluettelo työntekijöiden saatavilla.

Selostus:

Pykälässä säädetään niistä oikeudellisista asiakirjoista, jotka työnantajan on pidettävä työntekijöiden nähtävänä työpaikoilla. Työpaikalle yleisesti sovellettavilla sopimuksilla tarkoitetaan niitä sopimuksia, jotka ovat työaikalain nojalla työsuhteen osapuolten sopimusvapauden piirissä. Työnantaja täyttää nähtävänäpitoa koskevat velvoitteensa asettamalla asiakirjat sellaiseen paikkaan, jossa ne ovat työntekijöiden vapaasti luettavissa. Lain ja yleissitovan työehtosopimuksen kohdalla on riittävää, että ne ovat saatavilla sähköisessä muodossa, mikäli kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus lukea niitä sähköisesti.

44 §
Työaikarikkomus

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 18 §:ssä säädettyä enimmäistyöaikaa, 25–27 §:ssä säädettyjä vähimmäislepoaikoja taikka 30 §:ssä säädettyä työvuoroluettelon laatimisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, on tuomittava työaikarikkomuksesta sakkoon.

Työaikarikkomuksesta tuomitaan myös moottoriajoneuvon kuljettaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta jättää tekemättä 31 §:ssä säädetyt merkinnät ajopäiväkirjaan tai ei pidä ajopäiväkirjaa mukanaan ajon aikana.

Vastuun kohdentumisesta työnantajan ja tämän edustajien kesken säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 7 §:ssä.

Selostus:

Pykälässä säädetään lain rikkomisen seuraamuksista. Rangaistussäännökset vastaavat voimassa olevan lain rangaistussäännöksiä.

45 §
Viittaukset eräisiin rangaistussäännöksiin

Rangaistus 32 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua työaikakirjanpitoa koskevasta laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä sekä sellaisesta työaikarikkomuksesta, joka on tehty työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain 47 luvun 2 §:ssä.

Rangaistus ajo- ja lepoaika-asetuksen rikkomisesta säädetään liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 267 §:ssä.

Selostus:

Pykälässä säädetään informatiivisista viittauksista rangaistussäännöksiin.

46 §
Työneuvoston lausunto

Työneuvosto antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta ja tulkinnasta siten kuin työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetussa laissa (400/2004) säädetään.

Selostus:

Pykälässä säädetään voimassa olevaa lakia vastaavasti työneuvoston työaikalakiin liittyvästä roolista, joka on antaa pyynnöstä lausuntoja lain soveltamisesta ja tulkinnasta. Oikeutta pyytää lausuntoa on rajattu tiettyihin viranomaistahoihin. Oikeudellisessa ratkaisuharkinnassa työneuvoston antamat lausunnot eivät ole sitovia vaan tuomioistuin voi tapauskohtaisesti päättää, minkä merkityksen se ratkaisussaan antaa lausunnolle.

47 §
Valvonta

Tämän lain noudattamista sekä 11, 13, 14 ja 36 §:n nojalla tehtyjä paikallisia sopimuksia valvoo työsuojeluviranomainen.

Selostus:

Pykälässä säädetään lain sekä sen nojalla annettujen paikallisten sopimusten valvonnasta vastaavasti kuin voimassa olevassa työaikalaissa.

10 luku
Voimaantulo

48 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.

Tällä lailla kumotaan työaikalaki (605/1996).

Jos muussa laissa tai asetuksessa viitataan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleeseen työaikalakiin, on sen sijasta sovellettava tätä lakia.

Selostus:

Pykälään kirjataan tavanomainen voimaantulosäännös. 2 momentissa säädetään kumottavista säädöksistä.

49 §
Siirtymäsäännös

Työnantaja saa teettää ylityötä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen työaikalain 19 §:ssä säädetyn enimmäismäärään tämän lain 18 §:ssä säädetyn asemesta, kunnes on kulunut vuosi tämän lain voimaantulosta.

Työsuhteissa, joissa työnantajan on noudatettava tai hän saa noudattaa joko työehtosopimuslain tai työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaista yleissitovaa työehtosopimusta, hän saa soveltaa sen tästä laista poikkeavia määräyksiä työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen saakka, ellei työehtosopimusta muuteta sitä ennen.

Tämän lain 38 §:ää sovelletaan vain tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyihin työsopimuksiin.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen työaikalain 14 §:n 1 ja 3 momentin, 26 §:n 1 momentin 14 kohdan, 27 §:n 1 momentin tai 36 §:n perusteella myönnetyt toistaiseksi voimassa olevat poikkeusluvat lakkaavat olemasta voimassa 12 kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta. Määräajan voimassa olevat poikkeusluvat ovat voimassa määräajan päättymiseen saakka.

Oikeus ennen tämän lain voimaantuloa syntyneisiin saataviin raukeaa siten kuin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen työaikalain 38 §:ssä säädetään.

Selostus:

Pykälässä säädetään tiettyjen lain säännösten siirtymäajasta. Työajan enimmäismäärää koskeva 19 §:ään kirjattu uudistus aiheuttaa käytännön hankaluuksia nopealle siirtymiselle, joten 1 momentissa säädetään erityisestä 1 vuoden siirtymäajasta, joka lasketaan lain voimaantulosta. Säännös antaa työnantajalle valintaoikeuden sille, kumpaa järjestelmää työpaikalla käytetään vuoden siirtymäajan kuluessa.

Pykälän 2 momentissa säädetään työnantajan oikeudesta soveltaa lain voimaan tullessa voimassa olevaa työehtosopimusta siihen asti, kunnes työehtosopimus päättyy tai sitä muutetaan.

Pykälän 3 momentin siirtymäsäännöksellä mahdollistetaan se, että uuden lain 38 §:n vuoksi ei ole tarpeen muuttaa jo solmittuja työsopimuksia.

Pykälän 4 momentissa säädetään aluehallintoviraston lain voimaantulessa myöntämien poikkeuslupien siirtymäajasta. Siirtymäaika riippuu säännöksen mukaisesti siitä, onko poikkeuslupa myönnetty toistaiseksi voimassa olevana vai määräaikaisena.

Pykälän 5 momentissa säädetään kanneaikaa koskevasta siirtymäajasta, vaikka on huomattava, että kanneaikaa koskeva sääntely pysyy pääosin nykyistä sääntelyä vastaavana.

---

Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 2019

---

Johan Pråhl
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
johan.prahl@hpp.fi