Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 79/2017

Uudella ilmanlaadusta annetulla valtioneuvoston asetuksella korvattiin aiempi samanniminen asetus (38/2011). Asetuksen päivittäminen liittyy tarpeeseen täydentää ja täsmentää kansallista lainsäädäntöä ilmanlaatusääntelyn osalta. Uuteen asetukseen tehtiin tarvittavat muutokset ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2008/50/EY, ilmanlaatudirektiivi) täytäntöönpanon täydentämiseksi sekä ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun direktiivin liitteiden muuttamisesta annetun komission direktiivin ((EU) 2015/1480) täytäntöön panemiseksi.

Uudella asetuksella ei muutettu ilmanlaadulle asetettuja laatuvaatimuksia ja -tavoitteita, ja sen asiasisältö vastaa keskeisiltä osin aiemmin voimassa ollutta sääntelyä. Tehdyt muutokset ovat pääosin lakiteknisiä ja terminologisia. Keskeisimpiä muutoksia ovat uudet säännökset, joissa korostetaan ilmanlaadun ylläpitämistä. Komission direktiivillä on mukautettu ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun direktiivin tiettyjä liitteitä tieteen ja tekniikan kehitykseen. Nämä mukautukset koskevat ilmanlaadun vertailumenetelmiä, ilmanlaadun arvioinnin laadunvarmistusta ja tulosten validointia sekä mittausalueitten valintaa ja mittausasemien sijoittamista koskevia perusteita. Asetuksella saatetaan muutosdirektiivin muutokset kansallisesti voimaan.

Lisäksi asetuksesta poistettiin säännökset koskien typpidioksidin raja-arvoihin liittyvän määräajan pidennystä, sillä kyseistä pidennystä ei voi ilmanlaatudirektiivin mukaan hakea enää vuoden 2015 jälkeen.

Uusi asetus tuli voimaan 10.2.2017.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla:

1 §
Tarkoitus

Tässä asetuksessa säädetään ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY täytäntöön panemiseksi tarpeellisista ympäristönsuojelulakia (527/2014) täydentävistä säännöksistä.

Selostus:

Pykälä sisältää asetuksen tarkoitusta koskevan informatiivisen säännöksen. Uusi säännös on ilmaisultaan yksinkertaisempi kuin kumotun ilmanlaatuasetuksen tarkoitusta koskeva säännös. Asetuksen asiasisällön tarkempi kuvailu jätettiin pois tarpeettomana.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ilmalla ulkoilmaa alailmakehässä, lukuun ottamatta työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa neuvoston direktiivissä 89/654/ETY määriteltyjä työpaikkoja, joihin sovelletaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia säännöksiä ja joille yleisöllä ei ole säännöllistä pääsyä;

2) epäpuhtaudella ilmassa olevaa ainetta, jolla voi olla haitallisia terveys- tai ympäristövaikutuksia;

3) ilmanlaadun seurannalla menetelmiä, joilla mitataan, lasketaan, ennustetaan tai muulla tavoin arvioidaan epäpuhtauksien pitoisuutta ilmassa;

4) raja-arvolla tieteellisin perustein terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi vahvistettua ilman epäpuhtauden pitoisuutta, joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen kun raja-arvo on saavutettu;

5) kriittisellä tasolla tieteellisin perustein vahvistettua ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jota suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa tai ekosysteemeissä;

6) tavoitearvolla ilman epäpuhtauden pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa ja jolla pyritään vähentämään haitallisia terveys- ja ympäristövaikutuksia;

7) pitkän ajan tavoitteella ilman epäpuhtauden pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehokkaasti, paitsi jos alittaminen ei ole mahdollista oikeasuhtaisin toimin;

8) keskimääräisellä altistumisindikaattorilla pienhiukkasten pitoisuutta, joka on määritelty ympäristönsuojelulain (527/2014) 143 §:n 2 momentissa tarkoitetun pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kaupunkitausta-aseman mittaustulosten perusteella ja jota käytetään altistumisen pitoisuuskaton toteutumisen seurannassa sekä altistumisen vähennystavoitteen laskennassa ja sen seurannassa;

9) kansallisella altistumisen pitoisuuskatolla väestön keskimääräisen pienhiukkasaltistumisen enimmäispitoisuutta, joka on vahvistettu terveyshaittojen vähentämiseksi ja joka on alitettava määräajassa;

10) kansallisella altistumisen vähennystavoitteella väestön keskimääräisen pienhiukkasaltistumisen prosentuaalista pienentymistä, joka on vahvistettu terveyshaittojen vähentämiseksi ja joka on mahdollisuuksien mukaan saavutettava määräajassa;

11) varoituskynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen voi vaarantaa yleisesti ihmisten terveyttä;

12) tiedotuskynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen voi vaarantaa ilman epäpuhtauksille herkkien väestöryhmien terveyttä;

13) seuranta-alueella yhden tai useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialuetta sekä väestökeskittymää, jotka on lueteltu liitteessä 1;

14) väestökeskittymällä yhtä tai useampaa kuntaa tai muuta taajaan rakennettua aluetta, jonka asukasluku on vähintään 250 000;

15) kaupunkitausta-alueella kaupunkialueita, joilla ilman epäpuhtauksien pitoisuudet edustavat kaupunkiväestön yleistä altistumista;

16) typen oksidien (NOx) pitoisuudella typpidioksidin (NO2) ja typpioksidin (NO) yhteenlaskettua pitoisuutta typpidioksidiksi laskettuna;

17) hengitettävillä hiukkasilla (PM10) hiukkasia, joiden standardin EN 12341 mukaisesti määritetty leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

18) pienhiukkasilla (PM2,5) hiukkasia, joiden standardin EN 12341 mukaisesti määritetty leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

19) otsonia muodostavilla yhdisteillä liitteessä 6 mainittuja aineita ja muita sellaisia aineita, jotka osaltaan aiheuttavat alailmakehän otsonin muodostumista;

20) haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä ihmisen toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa, ei kuitenkaan metaania;

21) AOT40:llä (µg/m3h) otsonin kuormitusta, joka ilmaistaan 80 µg/m3 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m3 erotuksen kumulatiivisena summana määrätyltä ajanjaksolta laskettuna päivittäisistä tuntiarvoista;

22) ylemmällä arviointikynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jota korkeammissa pitoisuuksissa seuranta-alueella jatkuvat mittaukset ovat ensisijainen ilmanlaadun seurantamenetelmä ja jota alemmissa pitoisuuksissa jatkuvien mittausten tarve on vähäisempi ja ilmanlaadun arvioinnissa voidaan käyttää jatkuvien mittausten ja mallintamistekniikoiden tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää;

23) alemmalla arviointikynnyksellä ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jota alemmissa pitoisuuksissa ilmanlaadun arvioimiseksi riittää, että seuranta-alueella käytetään yksinomaan mallintamista tai muita menetelmiä, kuten päästökartoituksia;

24) jatkuvilla mittauksilla kiinteillä mittausasemilla jatkuvatoimisesti tai satunnaisotannalla tehtyjä mittauksia, jotka täyttävät liitteen 8 laatutavoitteet;

25) suuntaa-antavilla mittauksilla kiinteillä tai siirrettävillä mittausasemilla tehtyjä yleensä lyhytkestoisia tai otantaan perustuvia mittauksia, jotka täyttävät liitteen 8 laatutavoitteet;

26) vertailumenetelmällä liitteen 10 mukaisia näytteenotto- ja analyysimenetelmiä.

Selostus:

Pykälä sisältää asetuksen soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät ja vastaa sisällöltään pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 2 §:ää. Kumottuun ilmanlaatuasetukseen verrattuna muutoksia tehtiin seuraaviin määritelmiin:

Kohdan 1 ilman määritelmä muutettiin vastaamaan täsmällisemmin ilmanlaatudirektiivin sääntelyä (2 artiklan 1 kohta). Kumotun ilmanlaatuasetuksen ilman määritelmä ei sisältänyt käsitettä "alailmakehä", eikä viittausta neuvoston direktiiviin 89/654/ETY. Uuden määritelmän mukaan ilmalla tarkoitetaan ulkoilmaa alailmakehässä. Poikkeuksena tästä ovat työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa neuvoston direktiivissä (89/654/ETY) määritellyt työpaikat, joihin sovelletaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia säännöksiä ja joille yleisöllä ei ole säännöllistä pääsyä. Kyseisessä neuvoston direktiivissä työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, joka on tarkoitettu käsittämään yrityksen tai laitoksen tiloissa olevat työpisteet, sekä muuta paikkaa yrityksen tai laitoksen alueella, johon työntekijällä on pääsy työssäoloaikanaan. Direktiivi on pantu Suomessa kansallisesti täytäntöön sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan säädöksillä.
 

Kohdan 4 raja-arvon määritelmä muutettiin vastaamaan täsmällisemmin ilmanlaatudirektiivin sääntelyä (2 artiklan 5 kohta). Kumotun ilmanlaatuasetuksen määritelmän loppuosa kuului "joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää kyseisen määräajan jälkeen". Ilmanlaatudirektiivissä raja-arvon määritelmä koskee kuitenkin myös tilanteita, joissa raja-arvo saavutetaan ennen määräaikaa. Kohta muutettiin kuulumaan "joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen kun raja-arvo on saavutettu".

Kohtaan 8 tehtiin teknisluonteinen muutos lisäämällä siihen viittaus ajantasaiseen ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) säännökseen.

Kohdan 13 seuranta-alueen määritelmään lisättiin viittaus liitteeseen 1.

3 §
Viranomaiset ja niiden tehtävät ilmanlaadun seurannassa

Kunnan velvollisuudesta huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä ilmanlaadun seurannasta sekä ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla säädetään ympäristönsuojelulain 143 §:ssä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten on oltava selvillä ilmanlaadusta ja huolehdittava siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on järjestetty hyvin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten on myös varmistettava, että tarpeelliset alueelliset seurantatiedot toimitetaan merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan.

Ilmatieteen laitos huolehtii tässä asetuksessa säädettyjen epäpuhtauksien seurannasta maaseututausta-alueilla sijaitsevilla mittausasemilla (maaseututausta-asema). Lisäksi Ilmatieteen laitos toimii ympäristönsuojelulain 25 §:n nojalla nimettynä ilmanlaadun kansallisena vertailulaboratoriona ja ylläpitää ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitetun ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaa.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 3 §:ää. Pykälän 1 ja 3 momentteihin tehtiin teknisluonteiset muutokset lisäämällä viittaukset ajantasaisiin ympäristönsuojelulain säännöksiin.

4 §
Raja-arvot ilman epäpuhtauksille

Terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi rikkidioksidin, typpidioksidin, hiilimonoksidin, bentseenin, lyijyn ja hiukkasten pitoisuudet ulkoilmassa liitteen 3 mukaisesti arvioituina eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Aine	Keskiarvon laskenta-aika 1)	Raja-arvo 2) µg/m3	Sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa (vertailujakso)	Ajankohta, josta lähtien raja-arvot ovat olleet voimassa
Rikkidioksidi (SO2)	1 tunti 24 tuntia	350 125	24 3	1.1.2005 1.1.2005
Typpidioksidi (NO2)	1 tunti kalenterivuosi	200 40	18 –	1.1.2010 1.1.2010
Hiilimonoksidi (CO)	8 tuntia 3)	10 000	–	1.1.2005
Bentseeni (C6H6)	kalenterivuosi	5	–	1.1.2010
Lyijy (Pb)	kalenterivuosi	0,5	–	15.8.2001
Hengitettävät hiukkaset (PM10)	24 tuntia kalenterivuosi	50 40	35 –	1.1.2005 1.1.2005
Pienhiukkaset (PM2,5)	kalenterivuosi	25	–	1.1.2010
1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Kaasumaisilla yhdisteillä tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kPa paineessa. Lyijyn ja hiukkasten tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 3) Vuorokauden korkein kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy.

Pitoisuuksien alittaessa 1 momentissa tarkoitetut raja-arvot, pitoisuudet on pidettävä raja-arvojen alapuolella ja pyrittävä mahdollisuuksien mukaan estämään pitoisuuksien nouseminen.

Selostus:

Pykälä vastaa sisällöltään pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 4 §:ää. Sekä uuden asetuksen 4 että 6 §:ään lisättiin uusi 2 momentti, jolla sääntely muutettiin vastaamaan täsmällisemmin ilmanlaatudirektiivin sääntelyä (1 artiklan 5 kohta sekä 12 ja 18 artiklat). Vastaava säännös lisättiin myös ilmanlaatuasetuksen 5 §:n 3 momenttiin. Uudet momentit sisältävät velvoitteen ylläpitää hyvää ilmanlaatua ja ehkäistä ilmanlaadun heikkeneminen, jos pitoisuudet eivät ylitä 4 §:ssä säädettyjä raja-arvoja, 5 §:ssä säädettyjä otsonin tavoitearvoja ja 6 §:ssä säädettyjä otsonin pitkän ajan tavoitteita.

Uusissa momenteissa tarkoitetut velvoitteet on ilmaistu käyttämättä ilmanlaatudirektiivin tulkinnanvaraisia käsitteitä "hyvän ilmanlaadun ylläpito" ja "kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaatu". Niiden mukaan pitoisuudet on pidettävä asetettujen ilmanlaatuvaatimusten ja -tavoitteiden (raja-arvo, tavoitearvo, pitkän ajan tavoite) alapuolella ja pyrittävä mahdollisuuksien mukaan estämään pitoisuuksien nouseminen. Momenteissa on huomioitu se, että lyhyellä aikavälillä pitoisuuksien nousemista ei voida kokonaan estää esimerkiksi alueilla, joilla kaupunkirakennetta tiivistetään siten, että päästöjen leviämisolosuhteet muuttuvat, tai joilla liikennemäärät voivat kasvaa tai muu päästöjä aiheuttava toiminta lisääntyy ja samanaikaisesti päästörajoitukset eivät vaikuta vielä täysimääräisesti.

Ympäristönsuojelulain 144 §:n sääntelyn kautta raja-arvoihin liittyvän uuden säännöksen toteuttaminen koskee ensisijaisesti kuntia. Otsonin osalta uudet säännökset tulee huomioida otsonin tavoitearvojen ja pitkän ajan tavoitteiden toteuttamista koskevaa 16 §:ää sovellettaessa.

5 §
Tavoitearvot otsonille

Terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ja kasvillisuuden suojelemiseksi otsonin tavoitearvot liitteen 4 mukaisesti arvioituna ovat:

Peruste	Keskiarvon laskenta-aika tai tilastollinen tunnusluku 1)	Tavoitearvo vuodelle 2010 2)
Terveyshaittojen ehkäiseminen ja vähentäminen	8 tuntia 3)	120 µg/m3, joka saa ylittyä enintään 25 päivänä kalenterivuodessa kolmen vuoden keskiarvona
Kasvillisuuden suojeleminen	AOT40 4)	18 000 µg/m3 h viiden vuoden keskiarvona
1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kPa paineessa 3) Vuorokauden korkein kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy. 4) AOT40 lasketaan 1.5.–31.7. välisen ajan tuntiarvoista, jotka mitataan klo 9.00–21.00 välisenä aikana Suomen normaaliaikaa, joka on klo 10.00–22.00 Suomen kesäaikaa

Vuoden 2010 tavoitearvojen toteutuminen lasketaan aineistosta, jonka ensimmäinen vuosi on 2010. Jos valideja mittaustuloksia ei ole peräkkäisiltä vuosilta riittävästi taulukossa tarkoitettujen kolmen tai viiden vuoden keskiarvojen laskemiseksi, terveyshaittojen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan tavoitearvon toteutumisen tarkistamiseksi riittävät pitoisuustiedot yhdeltä vuodelta ja kasvillisuuden suojelemista koskevan tavoitearvon toteutumisen tarkistamiseksi tiedot kolmelta vuodelta.

Pitoisuuksien alittaessa 1 momentissa tarkoitetut otsonin tavoitearvot, otsonipitoisuudet on pidettävä tavoitearvojen alapuolella ja pyrittävä mahdollisuuksien mukaan estämään pitoisuuksien nouseminen.

Selostus:

Pykälä vastaa sisällöltään pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 5 §:ää. Muutosten sisältöä on avattu ylempänä 4 §:n selostusosiossa.

6 §
Pitkän ajan tavoitteet otsonille

Terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ja kasvillisuuden suojelemiseksi pitkän ajan tavoitteet otsonille liitteen 4 mukaisesti arvioituna ovat:

Peruste	Keskiarvon laskenta-aika tai tilastollinen tunnusluku 1)	Pitkän ajan tavoite 2)
Terveyshaittojen ehkäiseminen ja vähentäminen	8 tuntia 3)	120 µg/m3 kalenterivuoden aikana
Kasvillisuuden suojeleminen	AOT40 4)	6 000 µg/m3 h
1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kPa paineessa. 3) Vuorokauden korkein kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy. 4) AOT40 lasketaan 1.5.–31.7. välisen ajan tuntiarvoista, jotka mitataan klo 9.00–21.00 välisenä aikana Suomen normaaliaikaa, joka on klo 10.00–22.00 Suomen kesäaikaa

Pitoisuuksien alittaessa 1 momentissa tarkoitetut otsonin pitkän ajan tavoitteet, otsonipitoisuudet on pidettävä pitkän ajan tavoitteiden alapuolella ja pyrittävä estämään pitoisuuksien nouseminen, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja meteorologiset olosuhteet.

Selostus:

Pykälä vastaa sisällöltään pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 6 §:ää. Muutosten sisältöä on avattu ylempänä 4 §:n selostusosiossa.

7 §
Kriittiset tasot rikkidioksidille ja typen oksideille

Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi rikkidioksidin tai typen oksidien pitoisuudet ulkoilmassa liitteen 3 mukaisesti arvioituina eivät saa ylittää seuraavia kriittisiä tasoja:

Aine	Keskiarvon laskenta-aika 1)	Kriittinen taso 2)	Ajankohta, josta lähtien kriittiset tasot ovat olleet voimassa
Rikkidioksidi (SO2)	kalenterivuosi ja talvikausi (1.10.–31.3.)	20 µg/m3	15.8.2001
Typen oksidit (NOx)	kalenterivuosi	30 µg/m3	15.8.2001
1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kPa paineessa.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 7 §:ää.

8 §
Tiedotus- ja varoituskynnykset

Rikkidioksidin varoituskynnys on 500 µg/m3 (293 K, 101,3 kPa) mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana.

Typpidioksidin varoituskynnys on 400 µg/m3 (293 K, 101,3 kPa) mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana.

Otsonin tiedotuskynnys on 180 μg/m3 (293 K, 101,3 kPa) ja varoituskynnys 240 μg/m3 (293 K, 101,3 kPa) tuntikeskiarvona.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 8 §:ää.

9 §
Kansallinen altistumisen pitoisuuskatto ja altistumisen vähennystavoite pienhiukkasille

Pienhiukkasten kansallisen altistumisen pitoisuuskaton toteutumisen seurannassa sekä altistumisen vähennystavoitteen laskennassa ja sen seurannassa käytettävä keskimääräinen altistumisindikaattori lasketaan ympäristönsuojelulain 143 §:n 2 momentissa tarkoitetun, pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kaupunkitausta-aseman mittaustulosten kolmen kalenterivuoden liukuvana keskiarvona, siten että:

1) vuoden 2010 keskimääräinen altistumisindikaattori on vuosien 2009–2011 pitoisuuskeskiarvo;

2) vuoden 2015 keskimääräinen altistumisindikaattori on vuosien 2013–2015 pitoisuuskeskiarvo;

3) vuoden 2020 keskimääräinen altistumisindikaattori on vuosien 2018–2020 pitoisuuskeskiarvo.

Kansallinen altistumisen pitoisuuskatto pienhiukkasille liitteen 3 mukaisesti arvioituna on 31 päivästä joulukuuta 2015 alkaen 20 µg/m3.

Kansallinen altistumisen vähennystavoite pienhiukkasille vuosina 2010–2020 liitteen 3 mukaisesti arvioituna on nolla prosenttia. Altistumisen vähennystavoitteen arvioinnissa käytettävä vuoden 2020 keskimääräinen altistumisindikaattori liitteen 3 mukaisesti arvioituna saa olla kuitenkin enintään 8,5 µg/m3.

Selostus:

Pykälän 1 ja 2 momentit vastaavat sisällöltään kumotun ilmanlaatuasetuksen 9 §:n 1 ja 2 momenttia. 1 momenttiin tehtiin teknisluonteinen muutos lisäämällä viittaus ajantasaiseen ympäristönsuojelulain säännökseen.

Kumotun ilmanlaatuasetuksen 9 §:n 3 ja 4 momentit yhdistettiin ja päivitettiin vastaamaan nykytilannetta. Momentit korvanneessa uudessa 3 momentissa säädetään, että Suomen kansallinen altistumisen vähennystavoite vuosina 2010–2020 on 0 %. Kumotun ilmanlaatuasetuksen 9 §:n 1 ja 3 momenttien mukaan kansallinen altistumisen vähennystavoite vuosille 2010–2020 tulee laskea sen perusteella, mikä on ollut keskimääräisen altistumisindikaattorin arvo vuonna 2010 ympäristönsuojelulain 143 §:n (aiemmin ympäristönsuojelulain (86/2000) 25 §) 2 momentissa tarkoitetulla pääkaupunkiseudulla sijaitsevalla kaupunkitausta-asemalla. Kyseiseksi arvoksi saatiin Helsingin Kallion kaupunkitausta-asemalla vuosina 2009–2011 tehtyjen mittausten perusteella 8,3 μg/m3. Tämä tulos (eli alle 8,5 μg/m3) oikeutti kumotun ilmanlaatuasetuksen 9 §:n 3 ja 4 momentin mukaan siihen, että kansallinen altistumisen vähennystavoite vuosille 2010–2020 on 0 %. Momentissa säädettiin, että altistumisen vähennystavoitteen arvioinnissa käytettävä vuoden 2020 keskimääräinen altistumisindikaattori, joka lasketaan vuosien 2018–2020 pitoisuuksien keskiarvoista, saa olla enintään 8,5 μg/m3. Säännös on tarpeen sen varmistamiseksi, että pienhiukkaspitoisuudet eivät nouse.

10 §
Ilmanlaadun seuranta-alueet

Ilmanlaadun seuranta-alueet luetellaan liitteessä 1.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 10 §:ää.

11 §
Ilmanlaadun seurannan järjestäminen

Seuranta-alueella ilmanlaadun seurannan suunnittelussa on otettava huomioon liitteen 2 mukaiset ilmanlaadun arviointikynnykset, liitteiden 3 ja 4 mukaiset perusteet mittausalueiden valinnalle ja mittausasemien sijoittamiselle sekä liitteen 8 mukaiset seurantamenetelmien laatutavoitteet.

Rikkidioksidin, typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten, lyijyn, hiilimonoksidin ja bentseenin jatkuvia mittauksia on tehtävä liitteessä 5 olevan I kohdan edellyttämässä laajuudessa seuranta-alueilla, joilla ylempi arviointikynnys ylittyy sekä seuranta-alueilla, joilla ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä. Jos ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovat alemman arviointikynnyksen alapuolella riittää, että ilmanlaatua seurataan yksinomaan suuntaa-antavien mittausten, mallintamistekniikoiden, päästökartoitusten tai muiden vastaavien menetelmien perusteella. Otsonin jatkuvia mittauksia on tehtävä liitteessä 5 olevan II kohdan edellyttämässä laajuudessa kaikilla seuranta-alueilla pitoisuuksista riippumatta.

Jatkuvista mittauksista saatavia tietoja voidaan täydentää suuntaa-antavilla mittauksilla ja mallintamistekniikoilla riittävien tietojen saamiseksi ilmanlaadun alueellisesta jakautumisesta. Seuranta-alueilla, joilla mittauksista saatavia tietoja täydennetään muilla arviointimenetelmillä saaduilla tiedoilla tai joilla ilmanlaadun arvioinnissa käytetään yksinomaan muita menetelmiä kuin mittauksia, on kerättävä liitteessä 8 olevan II kohdan mukaisia tietoja. Ilmanlaadun mittauksista tai mallilaskelmista saatuja tuloksia voidaan käyttää arvioitaessa muiden olosuhteiltaan vastaavanlaisten alueiden ilmanlaatua.

Rikkidioksidin, typen oksidien, otsonin ja pienhiukkasten pitoisuuksia on mitattava 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla maaseututausta-alueilla vähintään liitteen 5 kohtien III, IV ja V edellyttämässä laajuudessa ja pienhiukkasten kemiallista koostumusta liitteen 7 mukaisesti.

Typpidioksidin jatkuvia mittauksia on tehtävä vähintään joka toisella otsonin mittausasemalla, lukuun ottamatta liitteessä 4 olevan I kohdan mukaisia maaseututausta-asemia, joilla voidaan käyttää suuntaa-antavia mittausmenetelmiä.

Otsonia muodostavia yhdisteitä on mitattava liitteen 6 mukaisesti ainakin yhdellä otsonin mittausasemalla.

Seurannan riittävyys on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein liitteessä 2 olevan II kohdan mukaisesti. Tarkistus on tehtävä useammin, jos ilman epäpuhtauspitoisuuksissa tai niihin vaikuttavissa toiminnoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Selostus:

Kumotun ilmanlaatuasetuksen 11 ja 12 §:t yhdistettiin uudeksi 11 §:ksi, sillä säännökset sisälsivät päällekkäistä sääntelyä. Sääntelyyn tehtiin myös joitain täsmennyksiä.

Uudessa 11 §:ssä säännöstä seurannan riittävyyden tarkistamisesta täsmennettiin vastaamaan ilmanlaatudirektiivin sääntelyä (5 artiklan 2 kohdan toinen alakohta). Direktiivi edellyttää, että seurannan riittävyys on tarkistettava, jos ilman epäpuhtauspitoisuuksiin vaikuttavissa toiminnoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Direktiivin suomenkielisessä versiossa on viitattu muista kieliversioista poiketen virheellisesti "epäpuhtauspitoisuuksissa" tapahtuviin merkittäviin muutoksiin. Ilmanlaatudirektiivi ei nimenomaisesti edellytä, että seurannan riittävyys tulisi tarkistaa, jos ilman epäpuhtauspitoisuuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Velvoittavaa säännöstä pidettiin kuitenkin kansallisista syistä perusteltuna, koska myös ilmanlaadun seurannasta saatavat tiedot ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista ovat tärkeitä seurantatarpeen arvioinnissa. Seurannan riittävyyden tarkistus on siten tehtävä, jos "ilman epäpuhtauspitoisuuksissa tai niihin vaikuttavissa toiminnoissa" tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Seuranta-alueilla päävastuu ilmanlaadun seurannan toteuttamisesta on ympäristönsuojelulain 143 ja 144 §:än nojalla kunnilla. Kuntien vastuulla oleva paikallisten olojen edellyttämä ilmanlaadun seuranta painottuu taajamiin ja vilkkaasti liikennöityihin keskusta-alueisiin, joilla pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeita ja väestön altistuminen suurinta. Kunnilla ei yleensä ole tarvetta seurata ilmanlaatua maaseutualueilla eikä etenkään maaseututausta-alueiksi luokiteltaviksi katsottavilla syrjäisillä alueilla, joilla päävastuu ilmanlaadun seurannan toteuttamisesta on tämän asetuksen 3 §:n 3 momentin nojalla säädetty Ilmatieteen laitoksen tehtäväksi. Maaseutualueilla tai maaseututausta-alueilla kuntien ilmanlaadun seuranta on perusteltua, kun ilmanlaadun raja-arvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä kunnan alueella, mikä käynnistää ilmansuojelusuunnitelman laatimisen. Suunnitelmaa varten kunta tarvitsee tietoa ilmanlaadun epäpuhtauspitoisuuksista erityyppisissä ympäristöissä, mukaan lukien alueet, joiden välittömässä läheisyydessä ei ole merkittäviä päästölähteitä. Joissain tapauksissa Ilmatieteen laitoksen ylläpitämien mittausasemien tietoja voidaan pystyä hyödyntämään ilmansuojelusuunnitelmaa laadittaessa.

12 §
Vertailumenetelmät ja mittausten vastaavuuden osoittaminen

Tässä asetuksessa tarkoitettujen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämisessä on käytettävä liitteen 10 kohdassa I tarkoitettua vertailumenetelmää ja noudatettava kohtien III ja IV vaatimuksia.

Muuta menetelmää, joka antaa vastaavia tuloksia kuin vertailumenetelmä voidaan käyttää, jos vastaavuus on osoitettu liitteen 10 kohtien II ja IV edellyttämällä tavalla.

Selostus:

Pykälä vastaa pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 13 §:ää. Kumotun asetuksen 3 momentti koskien kansallisten ja ISO-standardimenetelmien käyttöä poistettiin, koska se ei tarkkaan ottaen perustunut ilmanlaatudirektiivin sääntelyyn (8 artiklan 2 kohta).

13 §
Ilmansuojelusuunnitelman sisältö

Ympäristönsuojelulain 145 §:ssä tarkoitetussa ilmansuojelusuunnitelmassa on oltava liitteen 12 kohdassa I tarkoitetut tiedot täydennettynä tarvittaessa liitteen 12 kohdassa II tarkoitetuilla tiedoilla.

Selostus:

Pykälä vastaa pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 14 §:ää. Pykälään lisättiin velvollisuus täydentää ilmansuojelusuunnitelmaa tapauksesta riippuen liitteen 12 kohdan II mukaisilla tiedoilla. Liitteen 12 kohdan II mukaisia tietoja edellytetään ainoastaan silloin, kun haetaan typpidioksidin määräajan pidennystä. Määräajan pidennystä ei kuitenkaan voi enää hakea, joten aina kun typpidioksidin raja-arvo ylittyy vuoden 2015 jälkeen, on kyse ympäristönsuojelulain vastaisesta tilanteesta. Tällöin ilmansuojelusuunnitelman sisältövaatimukset eivät voi olla lievemmät kuin tilanteessa, jossa typpidioksidin raja-arvon ylitys on ollut haetun pidennyksen johdosta sallittua. Samaan asiaan liittyen liitteen 12 kohdan II otsikko muutettiin niin, ettei se enää viittaa typpidioksidin raja-arvoihin liittyvän määräajan pidentämiseen.

14 §
Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman sisältö

Ympäristönsuojelulain 146 §:ssä tarkoitetussa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmassa on oltava soveltuvin osin liitteen 12 kohdassa I tarkoitetut tiedot.

Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma voidaan laatia erillisenä tai sisällyttää tarvittavat toimet ilmansuojelusuunnitelmaan.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 15 §:ää. Pykälään tehtiin teknisluonteinen muutos lisäämällä viittaus ajantasaiseen ympäristönsuojelulain pykälään.

15 §
Hiekoituksen ja suolauksen aiheuttamia raja-arvon ylityksiä koskevan selvityksen sisältö

Ympäristönsuojelulain 148 §:ssä tarkoitetun, katujen ja teiden talvikunnossapitoon liittyvän hiekoituksen ja suolauksen aiheuttamia raja-arvon ylityksiä koskevassa selvityksessä on oltava mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot:

1) kyseisten ylitysalueiden laajuudesta;

2) arvioiduista tai mitatuista hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista;

3) hiukkaskokojakaumista;

4) hiukkasten lähteistä;

5) hiekoituksen ja suolauksen vaikutuksista pitoisuuksiin;

6) suunnitelluista ja jo toteutetuista toimista pitoisuuksien alentamiseksi sekä arvio näiden toimien vaikutuksista pitoisuuksiin.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 16 §:ää. Pykälään tehtiin teknisluonteinen muutos lisäämällä viittaus ajantasaiseen ympäristönsuojelulain pykälään.

16 §
Otsonin tavoitearvojen ja pitkän ajan tavoitteiden toteuttaminen

Otsonin tavoitearvoihin on pyrittävä ensisijaisesti Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvan, ympäristönsuojelulain 204 §:n mukaisen valtakunnallisen ilmansuojeluohjelman mukaisin toimin.

Otsonin pitkän aikavälin tavoitteiden toteuttamiseksi on edellä 1 momentissa tarkoitetun valtakunnallisen ilmansuojeluohjelman lisäksi suunniteltava ja toimeenpantava kustannustehokkaita toimia, paitsi jos tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa oikeasuhtaisin toimin. Toimet eivät saa olla ristiriidassa 1 momentissa tarkoitetun ohjelman kanssa.

Kunnan velvollisuuksista otsonin tavoitearvojen toteuttamiseksi säädetään ympäristönsuojelulain 144 §:ssä, 145 §:n 1 momentissa ja 146 §:n 1 momentissa.

Selostus:

Pykälä vastaa pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen 19 §:ää. Säännöksen 1 momenttia muutettiin siten, että otsonin tavoitearvojen toteuttamiseen liittyvä viittaus valtioneuvoston 26.9.2002 hyväksymään valtakunnalliseen ohjelmaan poistettiin ja korvattiin yleisellä viittauksella ympäristönsuojelulain 204 §:n mukaiseen valtakunnalliseen ilmansuojeluohjelmaan.

Pykälän 2 momenttiin tehtiin terminologinen muutos lisäämällä viittaus 1 momentissa tarkoitettuun valtakunnalliseen ilmansuojeluohjelmaan aiemman ilmaisun "1 momentissa tarkoitetun ohjelman" tilalle.

Pykälän 3 momenttiin tehtiin teknisluonteiset muutokset lisäämällä viittaukset ajantasaisiin ympäristönsuojelulain säännöksiin.

17 §
Pienhiukkasaltistumista koskevan kansallisen pitoisuuskaton ja altistumisen vähennystavoitteen toteuttaminen

Altistumisen pitoisuuskaton ja altistumisen vähennystavoitteen toteuttamiseen pyritään oikeasuhtaisin, Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvin valtakunnallisin toimin sekä kansainvälisin toimin.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 20 §:n 1 momenttia.

Kumotun ilmanlaatuasetuksen 20 §:n 2 momentti koskien toteutettavia toimia altistumisen vähennystavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä kumottiin tarpeettomana. Momentissa tarkoitettu kansallinen altistumisen vähennystavoite vuosille 2010–2020 on Suomessa 0 %.

Lisäksi vanhentuneena ja tarpeettomana kumottiin aiemman ilmanlaatuasetuksen 20 §:n 3 momentti koskien ympäristönsuojelulain 204 §:n mukaisen valtakunnallisen suunnitelman tai ohjelman laatimista pienhiukkasaltistumista koskevan kansallisen pitoisuuskaton toteuttamiseksi 31.12.2013 mennessä. Momentissa tarkoitettu pienhiukkasaltistumista koskeva kansallinen pitoisuuskatto ei ylittynyt vuonna 2015, eikä ole vaarassa ylittyä. Ympäristösuojelulain 143 §:n 2 momentin ja kumotun ilmanlaatuasetuksen 9 §:n mukaan altistumisen vähennystavoitteen arvioinnissa käytettävän altistumisindikaattorin laskennassa on käytetty Helsingin Kalliossa sijaitsevan kaupunkitausta-aseman vuosien 2009–2011 mittaustuloksia. Tulosten perusteella altistumisindikaattorin arvoksi saatiin 8,3 μg/m3. Näin ollen kumotun ilmanlaatuasetuksen 9 §:n mukainen kansallinen altistumisen vähennystavoite on 0 %. Vertailun vuoksi laskettiin Suomen kaikkien pienhiukkasia mittaavien asemien vuosien 2009–2011 keskiarvo, jolloin indikaattorin arvoksi saatiin 8,0 μg/m3. Liikenneympäristössä sijaitsevien asemien arvo oli 8,5 μg/m3, kaupunkitausta-asemiksi luokiteltujen asemien arvo oli 7,3 μg/m3, teollisuusasemien arvo oli 8,1 μg/m3 ja maaseututausta-asemien arvo oli 6,9 μg/m3. Tulosten perusteella Kallion mittausaseman käyttö kansallisen altistumisen vähennystavoitteen arvioinnissa on ollut ja on edelleen perusteltua.

18 §
Ilmanlaatutietojen saatavuus

Tiedot 4–6 ja 8 §:n täytäntöönpanon edellyttämillä mittausasemilla mitatuista rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, otsonin ja hiilimonoksidin pitoisuuksista on saatettava ajan tasalle ainakin päivittäin ja aina kun se on mahdollista, tunneittain. Tiedot lyijyn ja bentseenin pitoisuuksista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden keskiarvona on saatettava ajan tasalle vähintään neljännesvuosittain ja mahdollisuuksien mukaan kuukausittain.

Tiedot 7 §:n täytäntöönpanon edellyttämillä mittausasemilla mitatuista rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuuksista on saatettava ajan tasalle ainakin kerran vuodessa.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa on oltava lyhyt selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa säädettyihin sitoviin ja tavoitteellisiin enimmäispitoisuuksiin sekä tarkoituksenmukaista tietoa ilman epäpuhtauksien vaikutuksista.

Mitatuista epäpuhtauksista on laadittava vuosittain kertomus, jossa annetaan tiedot mitatuista pitoisuuksista ja mahdollisista raja-arvon, tavoitearvon, pitkän ajan tavoitteen taikka tiedotuskynnyksen tai varoituskynnyksen ylityksistä sekä arvio kyseisten ylitysten terveys- ja ympäristövaikutuksista. Kertomukseen voidaan sisällyttää metsiensuojelua koskevia lisätietoja sekä tietoja otsonia muodostavista yhdisteistä.

Edellä 1–3 momentissa tarkoitettujen tietojen on oltava yleisesti saatavilla internetin, ilmanlaatupuhelimen, lehtien, radion, television tai näyttö- ja ilmoitustaulujen välityksellä. Vuosittain laadittavat kertomukset voidaan julkaista painettuina tai sähköisessä muodossa.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 21 §:ää.

19 §
Yleisölle tiedottaminen ja yleisön varoittaminen

Jos 4 §:ssä säädettyjen tunti- tai vuorokausipitoisuuksien raja-arvon, taikka kahdeksan tunnin raja-arvon numeroarvo ylittyy, on siitä tiedotettava viipymättä yleisölle. Tiedoissa on oltava maininta mitattujen pitoisuuksien suhteesta raja-arvoihin sekä kyseisten epäpuhtauksien terveysvaikutuksista.

Jos 8 §:ssä säädetty tiedotuskynnys tai varoituskynnys ylittyy tai sen ennustetaan ylittyvän, yleisölle on tiedotettava ilman epäpuhtauksien aiheuttamasta vaarasta. Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi yleisölle on annettava liitteessä 11 tarkoitetut tiedot.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava yleisölle internetin ja tarvittaessa radion, television tai lehtien välityksellä.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 22 §:ää.

20 §
Tietojen toimittaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan

Tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan toimitettavia tietoja ovat tiedot 4–6, 8 ja 9 §:ssä säädettyjen epäpuhtauksien mittausverkoista, mittausmenetelmistä, mittausten tarkoituksesta, mitatuista pitoisuuksista, raja-arvojen, tavoitearvojen, pitkän ajan tavoitteiden, tiedotuskynnyksen ja varoituskynnysten ylityksistä, sekä raja-arvojen ylittymisen syistä ja muista tarpeellisista seikoista.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot on toimitettava merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan viimeistään vertailujaksoa seuraavan kalenterivuoden maaliskuun 15 päivänä.

Alustavat tiedot 8 §:ssä säädettyjen tiedotus- ja varoituskynnysten ylityksistä, mitatuista pitoisuuksista ja ylitysten kestosta on toimitettava merkittäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ilmanlaatuosaan kuukauden kuluessa ylityksistä.

Selostus:

Pykälä vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen 23 §:ää.

21 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 soveltaminen

Vaatimustenmukaisuutta tarkastavien arviointilaitosten akkreditoinnin kattavuuden osalta tämän asetuksen säännöksiä on sovellettava yhdessä tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 kanssa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 sääntely on ensisijaista suhteessa tämän asetuksen sääntelyyn.

Selostus:

Pykälä lisättiin uutena asetukseen. Sillä pantiin täytäntöön komission muutosdirektiivin 3 artikla. Pykälässä viitataan tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 765/2008. Asetusta on noudatettava erityisesti vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnin osalta. Pykälän tarkoituksena on varmistaa, ettei ilmanlaatuasetus anna mahdollisuutta poiketa asetuksen säännöksistä etenkään arviointilaitosten akkreditointivaatimusten osalta. Käytännössä säännös koskee lähinnä Ilmatieteen laitoksen toimintaa kansallisena ilmanlaadun vertailulaboratoriona.

22 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 10 päivänä helmikuuta 2017.

Tällä asetuksella kumotaan ilmanlaadusta annettu valtioneuvoston asetus (38/2011).

Muualla laissa tai asetuksessa oleva viittaus asetukseen (38/2011) tai sillä kumottuihin ilmanlaadusta annettuun valtioneuvoston asetukseen (711/2001) ja alailmakehän otsonista annettuun valtioneuvoston asetukseen (783/2003) tarkoittaa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen viittausta tähän asetukseen.

Selostus:

Voimaantulosäännöksen nojalla uusi asetus tuli voimaan 10.2.2017, ja se kumosi samalla aiemman samannimisen säädöksen. Lisäksi voimaantulosäännöksen yhteyteen otettiin selkiyttävä säännös siitä, että asetuksen voimaantulon jälkeen muualla laissa tai asetuksessa oleva viittaus kumottuun ilmanlaatuasetukseen tai sillä kumottuihin ilmanlaadusta ja alailmakehän otsonista annettuihin valtioneuvoston asetuksiin (VNA 711/2011 ja VNA 783/2003) tarkoittaa viittausta tähän asetukseen.

Liite 1

ILMANLAADUN SEURANTA-ALUEET

I Terveyshaittojen ehkäiseminen

Tässä asetuksessa tarkoitetut ilmanlaadun seuranta-alueet rikkidioksidin, typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten (PM10 ja PM2,5) sekä lyijyn ja hiilimonoksidin pitoisuuksien arvioimiseksi ovat:

1. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pois lukien kohdan 14 alue;

2. Varsinais-Suomen ja Satakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset;

3. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

4. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

5. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

6. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

7. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

8. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset;

9. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

10. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

11. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

12. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

13. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

14. Pääkaupunkiseutu (HSY-alue).

Tässä asetuksessa tarkoitetut ilmanlaadun seuranta-alueet bentseenin pitoisuuksien arvioimiseksi ovat:

1. Etelä-Suomen seuranta-alue:

a. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pois lukien kohdan 3 alue;

b. Varsinais-Suomen ja Satakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset;

c. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

d. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

e. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

f. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

g. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

h. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset;

2. Pohjois-Suomen seuranta-alue:

a. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

b. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

c. Pohjois-Pohjanmaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

d. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

e. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus;

3. Pääkaupunkiseutu (HSY-alue).

Tässä asetuksessa tarkoitetut ilmanlaadun seuranta-alueet otsonin pitoisuuksien arvioimiseksi ovat:

1. Pääkaupunkiseutu (HSY-alue);

2. muun Suomen seuranta-alue.

II Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu

Tässä asetuksessa tarkoitettu ilmanlaadun seuranta-alue rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuuksien arvioimiseksi on koko Suomi.

Selostus:

Liite 1 pysytettiin ennallaan.

Liite 2

SEURANTA-ALUEIDEN LUOKITTELU ILMANLAADUN ARVIOINTIA VARTEN

I Ylemmät ja alemmat arviointikynnykset

1) Rikkidioksidi

	Terveyshaittojen ehkäiseminen	Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu
Ylempi arviointikynnys	60 % 24 tunnin raja-arvosta (75 µg/m3, saa ylittyä 3 kertaa kalenterivuodessa)	60 % talvikauden raja-arvosta (12 µg/m3)
Alempi arviointikynnys	40 % 24 tunnin raja-arvosta (50 µg/m3, saa ylittyä 3 kertaa kalenterivuodessa)	40 % talvikauden raja-arvosta (8 µg/m3)

2) Typpidioksidi ja typen oksidit

	Terveyshaittojen ehkäiseminen (NO2)	Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu (NOx)
Ylempi arviointikynnys	70 % tuntiraja-arvosta (140 µg/m3, saa ylittyä 18 kertaa kalenterivuodessa) ja 80 % vuosiraja-arvosta (32 µg/m3)	80 % kriittisestä tasosta (24 µg/m3)
Alempi arviointikynnys	50 % tuntiraja-arvosta (100 µg/m3, saa ylittyä 18 kertaa kalenterivuodessa) ja 65 % vuosiraja-arvosta (26 µg/m3)	65 % kriittisestä tasosta (19,5 µg/m3)

3) Hengitettävät hiukkaset (PM10) ja pienhiukkaset (PM2,5)

	Terveyshaittojen ehkäiseminen (PM10)	Terveyshaittojen ehkäiseminen (PM2,5)1)
Ylempi arviointikynnys	70 % 24 tunnin raja-arvosta (35 µg/m3, saa ylittyä 35 kertaa kalenterivuodessa) ja 70 % vuosiraja-arvosta (28 µg/m3)	70 % vuosiraja-arvosta (17 µg/m3)
Alempi arviointikynnys	50 % 24 tunnin raja-arvosta (25 µg/m3, saa ylittyä 35 kertaa kalenterivuodessa) ja 50 % vuosiraja-arvosta (20 µg/m3)	50 % vuosiraja-arvosta (12 µg/m3)
1) Arviointikynnyksiä ei sovelleta valittaessa mittausasemien sijoituspaikkoja pienhiukkasten altistumisenvähennystavoitteen arviointiin.

4) Lyijy

	Terveyshaittojen ehkäiseminen
Ylempi arviointikynnys	70 % vuosiraja-arvosta (0,35 µg/m3)
Alempi arviointikynnys	50 % vuosiraja-arvosta (0,25 µg/m3)

5) Hiilimonoksidi

	Terveyshaittojen ehkäiseminen
Ylempi arviointikynnys	70 % 8 tunnin raja-arvosta (7 mg/m3)
Alempi arviointikynnys	50 % 8 tunnin raja-arvosta (5 mg/m3)

6) Bentseeni

	Terveyshaittojen ehkäiseminen
Ylempi arviointikynnys	70 % vuosiraja-arvosta (3,5 µg/m3)
Alempi arviointikynnys	40 % vuosiraja-arvosta (2 µg/m3)

II Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen määrittäminen

Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen määritetään viiden edellisen vuoden pitoisuuksien perusteella. Arviointikynnyksen katsotaan ylittyneen, kun se on ylittynyt vähintään kolmena vuotena viidestä.

Jos pitoisuustietoja ei ole saatavilla viiden vuoden jaksolta, voidaan käyttää lyhyemmiltä mittausjaksoilta saatuja tietoja yhdistettynä päästökartoituksista ja mallilaskelmista saatuihin tietoihin. Mittaustietojen on edustettava alueita ja vuodenaikoja, jolloin pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimmillaan.

Selostus:

Liite 2 pysytettiin ennallaan.

Liite 3

MITTAUSALUEIDEN VALINTA JA MITTAUSASEMIEN SIJOITTAMINEN

Ilmassa oleva rikkidioksidi, typpidioksidi, typen oksidit, hiukkaset, lyijy, hiilimonoksidi ja bentseeni

I Yleiset perusteet

Ilmanlaatua on arvioitava seuranta-alueilla II kohdassa olevien mittausalueen valintaa koskevien perusteiden ja III kohdassa olevien mittausaseman sijoittamista koskevien perusteiden mukaisesti. Näitä perusteita käytetään jatkuvissa mittauksissa ja soveltuvin osin myös silloin kun ilmanlaatua arvioidaan suuntaa-antavilla mittauksilla tai mallintamistekniikoilla.

Terveyshaittojen ehkäisemiseksi säädettyjen raja-arvojen noudattamista ei arvioida:

– alueilla, joille yleisöllä ei ole vapaata pääsyä ja joilla ei ole pysyvää asutusta;

– työpaikka-alueilla, kuten tuotanto- ja teollisuuslaitoksissa, joihin sovelletaan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia säännöksiä;

– ajoradoilla eikä teiden keskialueilla, paitsi jos yleisöllä on pääsy keskialueelle.

II Mittausalueen valintaa koskevat perusteet

1) Terveyshaittojen ehkäiseminen

Mittausalue on valittava siten, että:

– saadaan tietoja pitoisuuksista alueilla, joilla väestön altistuminen suoraan tai epäsuorasti ilman epäpuhtauksille on suurinta ja altistumisen kesto on merkityksellistä raja-arvon laskenta-aikaan nähden;

–saadaan tietoja pitoisuuksista alueilla, jotka edustavat väestön yleistä altistumista.

Mittausalueen on oltava riittävän edustava. Liikenteen vaikutuksia arvioitaessa (liikenneasema) mittausalue on valittava siten, että se edustaa ympäröivän alueen ilmanlaatua vähintään 100 metrin pituisella katuosuudella.

Teollisuusalueiden ilmanlaatua ja teollisuuslaitosten vaikutuksia arvioitaessa mittausalue (teollisuusasema) on valittava siten, että se edustaa mahdollisuuksien mukaan ympäröivän alueen ilman laatua vähintään 250 x 250 metrin laajuudelta. Teollisuuslaitosten pitoisuusvaikutuksia arvioitaessa on sijoitettava ainakin yksi mittausasema lähteestä katsoen lähimmälle vallitsevan tuulensuunnan alapuolella sijaitsevalle asuinalueelle. Jos taustapitoisuutta ei tiedetä, on sijoitettava yksi ylimääräinen mittausasema lähteestä katsoen tuulen yläpuolelle.

Kaupungin yleistä ilmanlaatua arvioitaessa (kaupunkitausta-asema) mittausalue on valittava siten, että se edustaa ympäröivän alueen ilmanlaatua pääsääntöisesti usean neliökilometrin laajuudelta ja siten, että alueen pitoisuudet edustavat kaikkien ympäristön päästölähteiden yhteisvaikutusta. Yksittäisen lähteen vaikutus mittausalueen pitoisuuksiin ei saisi olla hallitseva, ellei tilanne ole tyypillinen laajalle kaupunkialueelle.

Maaseudun taustapitoisuuksia arvioitaessa (maaseutuasema ja maaseututausta-asema), mittausalue on valittava siten, että se sijaitsee vähintään viiden kilometrin etäisyydellä väestökeskittymistä, muista merkittävistä taajamista ja teollisuuslaitoksista, jotka voivat vaikuttaa taustapitoisuuksiin.

Mittausalueet on valittava mahdollisuuksien mukaan siten, että ne edustavat ympäristöltään ja olosuhteiltaan samankaltaisia alueita, mutta jotka eivät sijaitse mittausalueen välittömässä läheisyydessä.

Mittausalueita valittaessa on otettava lisäksi huomioon tarve arvioida ilmanlaatua saarilla, joilla se on tarpeen ihmisten terveyden suojelemiseksi.

2) Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu

Mittausalue, jolla seurataan pääasiassa kasvillisuuden ja ekosysteemien altistumista, on valittava siten, että se sijaitsee vähintään 20 kilometrin etäisyydellä väestökeskittymistä tai vähintään 5 kilometriä muista rakennetuista alueista taikka teollisuuslaitoksista, moottoriteistä tai vilkkaasti liikennöidyistä valtateistä, joiden liikennemäärä on yli 50 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, ja edustaa ilmanlaatua vähintään tuhannen neliökilometrin laajuudelta (maaseututausta-asema). Erityisen herkkien alueiden suojelutarve tai maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen mittausalueen edustavuus voi olla pienempi kuin tuhat neliökilometriä.

Mittausalueita valittaessa on otettava huomioon tarve arvioida ilmanlaatua saarilla, joilla se on tarpeen kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi.

III Mittausasemien sijoittamista koskevat perusteet

Seuraavia perusteita on noudatettava mahdollisimman hyvin:

1) Kaikki asemat

Mittauslaitteen näytteenottimen (sondi) lähellä ei saa olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä, jotka vaikuttavat ilmavirran kulkuun näytteenottokohdan läheisyydessä (yleensä vapaa kulma vähintään 270 astetta tai 180 astetta rakennusten lähellä sijaitsevissa näytteenottopaikoissa); näytteenottimen on siten yleensä sijaittava rakennuksiin, parvekkeisiin, puihin ja muihin esteisiin nähden vähintään muutaman metrin etäisyydellä ja vähintään 0,5 metrin etäisyydellä lähimmästä rakennuksesta, jos näytteenottopaikka edustaa ilmanlaatua rakennusten julkisivun läheisyydessä.

Näytteenottokohdan on yleensä oltava vähintään 1,5 metrin (hengitystaso) ja enintään 4,0 metrin korkeudella maanpinnasta. Korkeammalla sijaitseva näytteenottokohta saattaa olla aiheellinen, jos mittausasema edustaa laajaa aluetta. Tällöin poikkeukset tulisi dokumentoida kattavasti.

Näytteenotinta ei saa sijoittaa päästölähteiden välittömään läheisyyteen.

Näytteenotossa poistoaukko on sijoitettava niin, ettei poistoilmaa pääse näytteenottimeen.

2) Liikenneasemat

Näytteenottimen on sijaittava vähintään 25 metrin etäisyydellä suurista tienristeyksistä ja enintään 10 metrin etäisyydellä ajokaistan reunasta. Suurena tienristeyksenä pidetään risteystä, joka katkaisee liikennevirran ja aiheuttaa poikkeavia päästöjä (pysähtyminen ja kiihdytys) muuhun tiehen verrattuna.

3) Huomioon otettavat muut tekijät

Muita huomioon otettavia tekijöitä ovat:

– mahdolliset häiriölähteet;

– turvallisuus ja toimintavarmuuteen vaikuttavat tekijät;

– saavutettavuus ja kulkuyhteydet;

– sähkön ja tietoliikenneyhteyksien saatavuus;

– paikan näkyvyys ja aseman sopeutuminen ympäristöön;

– väestön ja mittaajien turvallisuus;

– mittausten keskittäminen (monikomponenttiasemien perustaminen);

– suunnittelun muut vaatimukset.

Kaikki poikkeamat tässä kohdassa luetelluista perusteista on dokumentoitava kattavasti IV kohdan mukaisesti.

IV Näytteenottopaikan dokumentointi ja tarkastaminen

Ilmanlaadun seurannasta seuranta-alueilla vastaavien viranomaisten on dokumentoitava näytteenottopaikan valintamenettely kattavasti ja kirjattava tiedot mittausverkon suunnittelun ja mittausasemien sijaintipaikkojen valinnan tueksi. Asiakirja-aineistoon on sisällyttävä eri ilmansuunnista otettuja valokuvia mittausasemaa ympäröivästä alueesta ja yksityiskohtaiset kartat. Jos seuranta-alueella käytetään täydentäviä menetelmiä, on asiakirja-aineistoon liitettävä yksityiskohtaiset tiedot näistä menetelmistä. Asiakirja-aineisto on päivitettävä tarvittaessa ja tarkistettava vähintään viiden vuoden välein sen varmistamiseksi, että valintaperusteet täyttyvät edelleen ja että mittausverkon suunnittelu ja mittausasemien sijainti ovat edelleen optimaalisia.

Euroopan unionin komission pyytäessä asiakirja-aineiston tarkistettavaksi, on aineisto toimitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä.

Selostus:

Liitteen II kohdan terveyshaittojen ehkäisemistä koskevaan osioon tehtiin muutos, jonka mukaan kaupungin yleistä ilmanlaatua arvioitaessa mittausalue tulee valita siten, että se edustaa ympäröivän alueen ilmanlaatua pääsääntöisesti usean neliökilometrin laajuudelta sekä siten, että alueen pitoisuudet edustavat kaikkien ympäristön päästölähteiden yhteisvaikutusta. Kumotussa asetuksessa kohta oli muotoiltu "siten, että alueen pitoisuuksiin vaikuttavat kaikki ympäristön merkittävät päästölähteet". Maaseudun taustapitoisuuksien arviointia koskevaan kappaleeseen lisättiin maaseututausta-aseman lisäksi viittaus maaseutuasemaan.

II kohdan 1 ja 2 alakohtiin lisättiin velvollisuus huomioida mittausalueen valinnassa tarve arvioida ilmanlaatua saarilla tarpeen mukaan. Muutokset olivat tarpeen, jotta sääntely on ilmanlaatudirektiivin III liitteen B jakson 1.g kohdan ja B jakson 2 kohtien mukaista.

III kohdan tarkoittamia mittausasemien sijoittamista koskevia perusteita täsmennettiin. Täsmennykset koskevat näytteenottimen sijoittamista rakennusten läheisyyteen ja laajaa aluetta edustavan mittausaseman sijoittamista rakennusten katolle tai vastaavaan korkealla sijaitsevaan paikkaan. Näytteenottokohtaa koskeva kahdeksan metrin enimmäiskorkeus poistettiin. Jos näytteenottokohta sijaitsee yli neljän metrin korkeudessa, tulee poikkeamat dokumentoida kattavasti. Liikenneasemien sijoittamista koskevassa kohdassa määriteltiin "suuri tienristeys" tarkoittamaan risteyksiä, joista aiheutuu pakokaasupäästöjä lisääviä pysähdyksiä ja kiihdytyksiä. Muutokset olivat tarpeen, jotta sääntely on ilmanlaatudirektiivin III liitteen C jakson 1 kohdan 1, 2 ja 5 luetelmakohtien mukaista sellaisena, kuin ne ovat komission muutosdirektiivissä.

IV kohdan näytteenottopaikan dokumentointia ja tarkastamista koskevaa sääntelyä täsmennettiin. Näytteenottopaikan valintamenettely on dokumentoitava kattavasti ja asiakirja-aineistoon on sisällytettävä valokuvia ja karttamateriaalia mittausasemaa ympäröivästä alueesta. Lisäksi edellytetään asiakirja-aineiston päivittämistä tarvittaessa ja sen tarkistamista vähintään viiden vuoden välein. Uutena lisättiin säännös koskien tilanteita, joissa komissio pyytää asiakirja-aineiston tarkistettavakseen. Käytännössä ympäristöministeriö tällaisessa tilanteessa välittää komission mahdollisen pyynnön ilmanlaadun seurannasta vastaaville viranomaisille ja sopii määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava ministeriölle. Muutokset olivat tarpeen, jotta sääntely on ilmanlaatudirektiivin III liitteen D jakson mukaista sellaisena, kuin se on komission muutosdirektiivissä.

Liite 4

MITTAUSALUEIDEN VALINTA JA MITTAUSASEMIEN SIJOITTAMINEN

Otsoni

I Mittausalueen valintaa koskevat perusteet

Asema-tyyppi	Mittausten tavoitteet	Edustavuus	Mittausalueen valintaa koskevat perusteet
Kaupunki	Terveyshaittojen ehkäiseminen: Arvioida kaupunkiväestön altistumista siellä, missä asukastiheys on suhteellisen korkea ja otsonipitoisuus edustaa väestön yleistä altistumista otsonille.	Muutamia neliökilometrejä	Ei paikallisten päästölähteiden kuten liikenteen ja huoltoasemien vaikutusalueelle; paikoille, joissa ilmamassat ovat hyvin sekoittuneita; paikoille kuten kaupunkien asuma-alueet ja liikekeskukset, puistot (ei puiden läheisyyteen), isot kadut ja aukiot, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan liikennettä, avoimet opetus-, liikunta- tai virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet.
Esikaupunki	Terveyshaittojen ehkäiseminen ja kasvillisuuden suojeleminen: Arvioida väestön ja kasvillisuuden altistumista otsonille suurten kaupunkien ja taajamien reuna-alueilla, joilla otsonipitoisuudet ovat yleensä korkeampia kuin kaupunkikeskustoissa ja edustavat väestön ja kasvillisuuden suurinta altistumista.	Muutamia kymmeniä neliökilometrejä	Riittävän kauas enimmäispäästöjen alueesta ja päätuulensuunnan myötäisesti otsonin muodostumiselle otollisten olojen vallitessa; suurten kaupunkien tai taajamien reuna-alueille, joilla väestö, herkät viljelykasvit ja ekosysteemit altistuvat korkeille otsonipitoisuuksille ja -kuormille; tarvittaessa joitakin esikaupunkiasemia myös vastatuuleen enimmäispäästöjen alueesta otsonin alueellisten taustapitoisuuksien ja taustakuormituksen määrittelemiseksi.
Maaseutu	Terveyshaittojen ehkäiseminen ja kasvillisuuden suojeleminen: Arvioida väestön, viljelykasvien ja luonnollisten ekosysteemien altistumista otsonille pienaluetasolla.	Pienalue-tasot (muutamia satoja neliökilometrejä)	Pieniin asutuskeskuksiin tai alueille, joilla on luonnon ekosysteemejä, metsiä tai viljelykasveja; sijainnin on edustettava otsonipitoisuuksia tai kuormitusta, joihin eivät vaikuta paikalliset päästölähteet, kuten teollisuuslaitokset ja tiet; avoimille paikoille, mutta ei korkeiden vuorten tai mäkien huipulle.
Maaseutu-tausta	Kasvillisuuden suojeleminen ja terveyshaittojen ehkäiseminen: Arvioida viljelykasvien ja luonnollisten ekosysteemien sekä väestön altistumista otsonille alueellisella tasolla.	Alueelliset/ kansalliset/ koko mantereen kattavat tasot (1 000–10 000 km2)	Esimerkiksi alueelle, jolla esiintyy luonnon ekosysteemejä ja metsiä, jonka asukastiheys on pieni ja joka sijaitsee kaukana kaupunki- ja teollisuusalueista sekä paikallisten päästöjen vaikutusalueesta; vältettävä paikkoja, joilla esiintyy paikallisia maanpintainversioita, samoin on vältettävä korkeita vuoria ja mäkiä; rannikkoalueita, joilla esiintyy paikallisia tuulia, joiden vuorokausivaihtelut ovat voimakkaita, ei suositella.
Mittausalueet on valittava mahdollisuuksien mukaan siten, että ne edustavat ympäristöltään ja olosuhteiltaan samankaltaisia alueita, mutta jotka eivät sijaitse mittausalueen välittömässä läheisyydessä.

II Mittausasemien sijoittamista koskevat perusteet

Mahdollisuuksien mukaan on noudatettava liitteessä 3 olevan III kohdan mukaisia perusteita. Lisäksi on varmistettava, että näytteenotin sijoitetaan riittävän etäälle poltto- ja lämmityslaitoksista ja muista samantyyppisistä päästölähteistä ja vähintään 10 metrin päähän lähimmästä tiestä. Välimatkaa on pidennettävä suhteessa liikenteen määrän kasvuun.

III Näytteenottopaikan dokumentointi ja tarkastaminen

Näytteenottopaikan dokumentoinnissa ja tarkastamisessa noudatetaan liitteessä 3 olevaa IV kohtaa. Tämä edellyttää seuranta-aineiston perusteellista läpikäymistä ja tulkintaa siten, että otetaan huomioon ne meteorologiset ja valokemialliset prosessit, jotka vaikuttavat kullakin paikalla mitattuihin otsonipitoisuuksiin.

Selostus:

Liite 4 pysytettiin ennallaan.

Liite 5

MITTAUSASEMIEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄ SEURANTA-ALUEILLA

I Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, hiilimonoksidin ja bentseenin terveysperusteiset raja-arvot ja varoituskynnykset

1) Hajapäästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaan tarvittavat asemat

Seuranta-alueen väestö (x 1 000)	Korkeimmat pitoisuudet seuranta-alueella ylittävät ylemmän arviointikynnyksen 1)	Korkeimmat pitoisuudet seuranta-alueella ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä
	Muut epäpuhtaudet kuin hiukkaset	Hiukkaset 2) (PM10 ja  PM2,5)	Muut epäpuhtaudet kuin hiukkaset	Hiukkaset 2) (PM10 ja  PM2,5)
0–249	1	2	1	1
250–499	2	3	1	2
500–749	2	3	1	2
750–999	3	4	1	2
1 000–1 499	4	6	2	3
1 500–1 999	5	7	2	3
2 000–2 749	6	8	3	4
2 750–3 749	7	10	3	4
3 750–4 749	8	11	3	6
4 750–5 999	9	13	4	6
≥ 6 000	10	15	4	7
1) Typpidioksidin, hiukkasten, hiilimonoksidin ja bentseenin osalta näytteenottopaikkoihin on kuuluttava vähintään yksi kaupunkien tausta-alueita edustava mittausasema ja yksi liikenneympäristöä edustava mittausasema edellyttäen, että näytteenottopaikkojen lukumäärää ei tarvitse nostaa. Näiden epäpuhtauksien osalta kaupunkien tausta-alueita ja liikenneympäristöjä edustavien mittausasemien kokonaismäärät Suomessa saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä kaksi. Vaatimus koskee taulukon mukaan laskettua mittausasemien vähimmäismäärää. Jatkuvatoimiset kiinteät mittausasemat, joilla hengitettävien hiukkasten (PM10) raja-arvo on ylittynyt viimeisten kolmen vuoden aikana, on säilytettävä.2) Jos pienhiukkasia ja hengitettäviä hiukkasia mitataan samalla mittausasemalla, nämä on laskettava kahdeksi erilliseksi näytteenottopaikaksi. PM2,5- ja PM10-hiukkasten näytteenottopaikkojen kokonaismäärät Suomessa saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä kaksi. Vaatimus koskee taulukon mukaan laskettua hiukkasten näytteenottopaikkojen vähimmäismäärää.

2) Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaan tarvittavat asemat

Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen jatkuvaan seurantaan tarvittavien mittausasemien lukumäärää määritetään tapauskohtaisesti ottaen huomioon päästöjen määrä, epäpuhtauksien leviäminen päästölähteen lähialueella sekä väestön mahdollinen altistuminen.

II Otsonin terveysperusteiset tavoitearvot, pitkän aikavälin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset

Väestökeskittymät 1)	Muut seuranta-alueet 1)
	1
1	2
2	2
3	3
3	4
4	5
5	6
yksi lisäasema kahta miljoonaa asukasta kohden	yksi lisäasema kahta miljoonaa asukasta kohden
1) Vähintään yksi asema alueilla, joilla väestön altistuminen otsonille on todennäköisesti suurinta. Väestökeskittymissä vähintään 50 % mittausasemista on sijoitettava esikaupunkialueille.

III Rikkidioksidin ja typen oksidien ympäristöperusteiset kriittiset tasot

Seuranta-alue	Korkeimmat pitoisuudet seuranta-alueella ylittävät ylemmän arviointikynnyksen	Korkeimmat pitoisuudet seuranta-alueella ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä
Koko Suomi (maaseututausta-alueet)	vähintään yksi asema 20 000 neliökilometriä kohti	vähintään yksi asema 40 000 neliökilometriä kohti

IV Otsonin ympäristöperusteiset tavoitearvot, pitkän aikavälin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset

Seuranta-alue	Korkeimmat pitoisuudet seuranta-alueella
Koko Suomi (maaseututausta-alueet)	pitoisuuksista riippumatta vähintään yksi asema 50 000 neliökilometriä kohti

V Pienhiukkasten terveysperusteinen raja-arvo

Seuranta-alue	Korkeimmat pitoisuudet seuranta-alueella
Koko Suomi (maaseututausta-alueet)	pitoisuuksista riippumatta vähintään yksi asema 100 000 neliökilometriä kohti

Selostus:

II kohdan sääntelystä ilmenee uudessa asetuksessa selkeämmin se, että painopiste otsonimittauksissa on alueilla, joilla väestön altistuminen on todennäköisesti suurinta. Mittausasemien vähimmäismäärä seuranta-alueilla perustuu jaotteluun "väestökeskittymät ja muut seuranta-alueet". Tarkemmasta jaottelusta "kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutuasemat" luovuttiin. Muutokset olivat tarpeen, jotta sääntely on ilmanlaatudirektiivin IX liitteen A jakson mukaista sellaisena, kuin se on komission muutosdirektiivissä.

Liite 6

OTSONIA MUODOSTAVIEN YHDISTEIDEN MITTAUKSET

I Tavoitteet

Mittausten tärkeimmät tavoitteet ovat otsonia muodostavien yhdisteiden kehityssuunnan analysointi, päästöjen vähentämisstrategioiden tehokkuuden tarkistaminen, päästökartoitusten yhtenäisyyden tarkistaminen ja epäpuhtauspäästöjen paikantaminen niiden lähteisiin.

Lisätavoitteena on tukea otsonin muodostumisen ja otsonia muodostavien yhdisteiden leviämisen ymmärtämistä sekä valokemiallisten mallien soveltamista.

II Yhdisteet

Otsonia muodostavien yhdisteiden mittauksiin on sisällytettävä ainakin typen oksidit (NO ja NO2) ja kyseeseen tulevat haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Haihtuvat orgaaniset yhdisteet, joiden mittaamista suositellaan ovat:

	1-buteeni	Isopreeni	etyylibentseeni
etaani	trans-2-buteeni	n-heksaani	m+p-ksyleeni
etyleeni	cis-2-buteeni	i-heksaani	o-ksyleeni
asetyleeni	1,3-butadieeni	n-heptaani	1,2,4-trimetyylibentseeni
propaani	n-pentaani	n-oktaani	1,2,3-trimetyylibentseeni
propeeni	i-pentaani	i-oktaani	1,3,5-trimetyylibentseeni
n-butaani	1-penteeni	bentseeni	formaldehydi
i-butaani	2-penteeni	tolueeni	muiden hiilivetyjen kuin metaanin kokonaismäärä

III Mittausalueet

Mittauksia on tehtävä erityisesti kaupunki- ja esikaupunkialueilla liitteessä 4 olevien I, II ja III kohtien mukaisesti sellaisilla mittausasemilla, joiden katsotaan olevan edellä I kohdassa mainittujen seurantatavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisia.

Selostus:

Liite 6 pysytettiin ennallaan.

Liite 7

PITOISUUKSISTA RIIPPUMATTOMAT PIENHIUKKASMITTAUKSET MAASEUTUTAUSTA-ALUEILLA

I Tavoitteet

Mittausten tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa, että taustapitoisuuksista saadaan riittävästi tietoa. Näitä tietoja tarvitaan pilaantuneempien alueiden (kuten kaupunkien tausta-alueet, teollisuusalueet, liikenneympäristö) kohonneiden pitoisuuksien arviointiin, kaukokulkeutuvien ilman epäpuhtauksien mahdollisten vaikutusten arviointiin, päästölähdekohtaisen analyysin tueksi ja tiettyjä epäpuhtauksia, kuten hiukkasia koskevan tietämyksen lisäämiseksi. Tietoja voidaan käyttää apuna myös ilmanlaadun mallintamisessa.

II Yhdisteet

PM2,5-hiukkasten mittauksiin on sisällytettävä ainakin hiukkasten massapitoisuus ja hiukkasten kemiallista koostumusta kuvaavat aineet ja yhdisteet, joita ovat:

SO42−	Na+	NH4+	Ca2+	alkuainemuodossa oleva hiili (EC)
NO3−	K+	Cl−	Mg2+	orgaaninen hiili (OC)

III Mittausalueet

Mittauksia tulisi tehdä erityisesti maaseututausta-alueilla liitteessä 3 olevien II, III ja IV kohtien mukaisesti.

Selostus:

Liite 7 pysytettiin ennallaan.

Liite 8

SEURANTAMENETELMIEN LAATUTAVOITTEET

I Laatutavoitteet

Ilmanlaadun seurantamenetelmien sallittua epävarmuutta, mittausten ajallista kattavuutta ja mittausaineiston vähimmäismäärää koskevat laatutavoitteet ovat:

	Rikkidioksidi, typpidioksidi, typen oksidit, hiilimonoksidi	Hiukkaset, lyijy	Bentseeni	Otsoni, ja siihen liittyvät typpidioksidi ja typenoksidit
Jatkuvat mittaukset 1)
Sallittu epävarmuus	15 %	25 %	25 %	15 %
Aineiston vähimmäismäärä	90 %	90 %	90 %	90 % kesällä 75 % talvella
Ajallinen kattavuus:
– kaupunkitausta- ja liikenneasemat	100 %	100 %	35 % 2)	100 %
– teollisuusasemat	100 %	100 %	90 %	100 %
Suuntaa antavat mittaukset
Sallittu epävarmuus	25 %	50 %	30 %	30 %
Aineiston vähimmäismäärä	90 %	90 %	90 %	90 %
Ajallinen kattavuus	14 % 3)	14 % 3)	14 % 3)	yli 10 % kesällä
Mallintaminen
Sallittu epävarmuus:
– 1 tuntiarvo – 8 tunnin arvo – 24 tunnin arvo – vuosiarvo	50–60 % – 50 % 30 %	– – – 50 %	– – – 50 %	50 % 50 % – –
Muu arvio
Sallittu epävarmuus	75 %	100 %	100 %	75 %

1) Bentseenin, lyijyn ja hiukkasten mittauksiin voidaan käyttää satunnaismittauksia jatkuvien mittauksien sijaan, jos epävarmuus, mukaan luettuna satunnaisotannan aiheuttama epävarmuus, täyttää 25 prosentin laatutavoitteen ja jos ajallinen kattavuus on suurempi kuin suuntaa-antavia mittauksia koskeva vähimmäiskattavuus. Mittaukset on jaoteltava tasaisesti vuoden ajalle tulosten vääristymisten välttämiseksi. Satunnaisotantaan liittyvä epävarmuus voidaan määritellä standardissa ISO 11222:2002 ”Air Quality – Determination of the Uncertainty of the Time Average of Air Quality Measurements” vahvistetun menettelyn mukaisesti. Jos satunnaismittauksia käytetään arvioitaessa PM10-pitoisuuden raja-arvon ylityksiä, olisi käytettävä 90,4 prosenttipistettä (jonka arvo saa olla enintään 50 µg/m3) ylityspäivien lukumäärän sijasta, koska käytettävissä olevan aineiston kattavuus vaikuttaa ylityspäivien lukumäärään merkittävästi.

2) Mittausten on edustettava kattavasti liikenteen aiheuttamaa kuormitusta ja niiden on jakauduttava tasaisesti koko vuoden ajalle.

3) Satunnaisotanta yhtenä päivänä viikossa tasaisesti jaettuna koko vuoden ajalle tai kahdeksan viikon mittaista jaksoa tasaisesti jaettuna vuoden ajalle.

Arviointimenetelmien epävarmuus (95 prosentin luottamustasolla) arvioidaan CEN-oppaan "Guide to the Expression of Uncertainty in Measurement (ENV 13005-1999)", standardin ISO 5725:1994 ja CEN-raportin "Air Quality – Approach to Uncertainty Estimation for Ambient Air Reference Measurement Methods (CR 14377:2002E)" mukaisesti. Epävarmuutta koskevat taulukon prosenttiarvot koskevat raja-arvon (tai tavoitearvon) laskentajakson yksittäisten mittausten keskiarvoa luottamusvälin ollessa 95 prosenttia. Jatkuvien mittausten epävarmuutta on sovellettava kyseisen raja-arvon tai tavoitearvon pitoisuusalueella.

Mallintamisen epävarmuus määritellään enimmäispoikkeamana mitatuista ja lasketuista pitoisuuksista 90 prosentissa yksittäisistä seurantapisteistä raja-arvon tai tavoitearvon laskentajaksolla ottamatta huomioon tapahtumien ajoitusta. Mallintamisen epävarmuutta olisi sovellettava kyseisen raja-arvon tai tavoitearvon pitoisuusalueella. Mallitulosten epävarmuuden määrittämiseen käytettävien mittaustulosten on edustettava mallin kattamaa pitoisuusaluetta.

Objektiivisen arvioinnin epävarmuus määritellään enimmäispoikkeamana mitatuista ja lasketuista pitoisuuksista raja-arvon tai tavoitearvon laskentajaksolla ottamatta huomioon tapahtumien ajoitusta.

Mittausaineiston vähimmäismäärää ja mittausten ajallista kattavuutta koskevat vaatimukset eivät sisällä laitteiden säännöllisestä kalibroinnista tai normaalista kunnossapidosta aiheutuvaa tietohukkaa.

II Tulosten kerääminen käytettäessä muita kuin mittauksiin perustuvia arviointimenetelmiä

Alueilla, joilla ilmanlaadun seurannassa käytetään mallintamista tai muita menetelmiä kuin ilmanlaadun mittauksia, on kerättävä seuraavat tiedot:

– yleiskuvaus seurannan järjestämisestä;

– tiedot käytetyistä menetelmistä ja viittaukset tarkempiin menetelmäkuvauksiin;

– muut käytetyt tietolähteet;

– kuvaus tuloksista, mukaan lukien epävarmuudet, ja erityisesti arvio niiden alueiden laajuudesta (km2) tai mahdollisesti niiden tieosuuksien pituudesta (km), joilla raja-arvot, tavoitearvot tai pitkän aikavälin tavoitteet ylittyvät, sekä alueista, joilla ylemmät arviointikynnykset tai alemmat arviointikynnykset ylittyvät;

– tiedot väestöstä, joka saattaa altistua pitoisuuksille, jotka ylittävät terveyshaittojen ehkäisemiseksi säädetyt raja-arvot.

III Ilmanlaadun arvioinnin laadunvarmistus: mittaustulosten validointi

Mittaustarkkuuden ja I kohdassa olevien laatutavoitteiden saavuttamiseksi:

– Ilmanlaadun mittauksista vastaavien tahojen on varmistettava, että kaikki 11 §:n mukaiset mittaukset ovat jäljitettävissä testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevassa yhdenmukaistetussa standardissa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

– Ilmanlaadun mittauksista vastaavien tahojen on varmistettava, että mittausverkoilla ja yksittäisillä mittausasemilla on laadunvarmistus- ja laadunvalvontajärjestelmä, joka sisältää kuvauksen säännöllisestä kunnossapidosta mittauslaitteiden jatkuvan tarkkuuden varmistamiseksi. Ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio tarkistaa laatujärjestelmän tarvittaessa ja vähintään joka viides vuosi.

– Ilmanlaadun mittauksista vastaavien tahojen on huolehdittava siitä, että laadunvarmistus- ja laadunvalvontamenettelyä sovelletaan myös tietojen kokoamisessa ja raportoinnissa. Ilmatieteen laitos osallistuu asiaa koskeviin unionin laajuisiin laadunvarmistusohjelmiin.

– Ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio on akkreditoitu liitteessä 10 olevien vertailumenetelmien osalta, ja vähintään niiden epäpuhtauksien osalta, joiden pitoisuudet ylittävät alemman arviointikynnyksen. Akkreditointi on tehtävä testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti, jota koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevia vaatimuksia koskevan asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti.

– Kansallisen tason vertailututkimuksia varten ilmanlaadun kansallisen vertailulaboratorion tulisi olla akkreditoitu myös pätevyystestausta koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti.

– Ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio huolehtii komission yhteisen tutkimuskeskuksen organisoimien unionin laajuisten laadunvarmistusohjelmien yhteensovittamisesta Suomessa.

– Ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio huolehtii kansallisella tasolla vertailumenetelmien asianmukaisen käytön koordinoinnista ja vastaavuuden osoittamisesta silloin, kun kyseessä ei ole vertailumenetelmä.

– Ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio osallistuu vähintään joka kolmas vuosi komission yhteisen tutkimuskeskuksen järjestämiin unionin laajuisiin laadunvarmistusohjelmiin. Jos vertailun tulokset ovat epätyydyttävät, on laboratorion toteutettava riittävät korjaavat toimet seuraavaan vertailututkimukseen osallistuessaan. Korjaavista toimista on laadittava kertomus yhteiselle tutkimuskeskukselle:

– Ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio osallistuu komission perustaman kansallisten vertailulaboratorioiden eurooppalaisen verkoston työskentelyyn.

Kaikki 21 ja 22 §:n mukaisesti annettu ajantasainen tieto ja 23 §:n mukaisesti ympäristönsuojelun tietojärjestelmään toimitettu tieto alustavaksi merkittyä tietoja lukuun ottamatta on katsottava vahvistetuksi.

Selostus:

Liitteen I ja II kohdat pysyivät ennallaan. Liitteeseen tehdyt muutokset koskevat ilmanlaadun arvioinnin laadunvarmistusta ja mittaustulosten validointia koskevaa III kohtaa. III kohdan ensimmäisen kohdan muutokset olivat tarpeen, jotta sääntely on ilmanlaatudirektiivin liitteessä 1 olevan C jakson 1 kohdan mukaista sellaisena, kuin se on komission muutosdirektiivissä.

III kohdan ensimmäisen luetelmakohdan viittaus testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevaan yhdenmukaistettuun standardiin korvasi kumottuun sääntelyyn sisältyneen viittauksen ISO/IEC 17025:2005 standardin kohtaan 5.6.2.2. Käytännön soveltamisen kannalta huomionarvoista on, että yhdenmukaistetussa standardiluettelossa ei tällä hetkellä ole muuta standardia kuin ISO/IEC 17025:2005 (General requirements for the competence of testing and calibration laboratories), joka tulisi kysymykseen. Yhdenmukaistetut standardit löytyvät komission sivuilta osoitteesta http://ec.europa.eu/growth/single-market/european-standards/harmonisedstandards/new-legislative-framework-and-emas/index_en.htm.

Toisen luetelmakohdan mukaan mittausverkoilla ja yksittäisillä mittausasemilla on oltava laadunvarmistus- ja laadunvalvontajärjestelmä. Järjestelmä on osa laatujärjestelmää, jolla varmistetaan mittauslaitteiden mittaamien tulosten jatkuva tarkkuus. Uutena lisättiin säännös siitä, että ilmanlaadun kansallinen vertailulaboratorio tarkistaa järjestelmät tarvittaessa ja vähintään viiden vuoden välein. Säännös täsmentää ympäristönsuojelulain 209 §:n sääntelyä, jonka mukaan Ilmatieteen laitos huolehtii ilmanlaadun mittausjärjestelmien vaatimustenmukaisuuden tarkastamisesta. Mittausverkkojen ja yksittäisten mittausasemien laadunvarmistus- ja laadunvalvontajärjestelmiä koskeva velvoite vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen sääntelyä. Liitteeseen lisättiin kansallista vertailulaboratoriota koskeva laadunvarmistus- ja laadunvalvontajärjestelmien tarkistamistehtävä.

Kolmas luetelmakohta vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen sääntelyä siltä osin, kuin ilmanlaadun mittauksista vastaavien tahojen on huolehdittava siitä, että laadunvarmistus- ja laadunvalvontamenettelyä sovelletaan myös tietojen kokoamisessa ja raportoinnissa. Uutena lisättiin Ilmantieteen laitoksen tehtävä osallistua asiaa koskeviin EU-laajuisiin laadunvarmennusohjelmiin.

Neljännen luetelmakohdan mukaan ilmanlaadun kansallisen vertailulaboratorion on oltava akkreditoitu testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti. Tätä koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevia vaatimuksia koskevan asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti. Akkreditointivaatimus koskee liitteessä 10 olevia vertailumenetelmiä ja vähintään niitä epäpuhtauksia, joiden pitoisuudet ylittävät alemman arviointikynnyksen. Säännös vastaa pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen sääntelyä. Viittaus testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevaan yhdenmukaistettuun standardiin korvasi kumottuun asetukseen sisältyneen viittauksen ISO/IEC 17025:2005 standardiin.

Viidenteen luetelmakohtaan lisättiin uusi säännös, jonka mukaan kansallisen tason vertailututkimuksia tekevän ilmanlaadun kansallisen vertailulaboratorion tulisi olla akkreditoitu myös pätevyystestausta koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti. Käytetty ilmaus "tulisi olla" perustuu komission muutosdirektiivin ilmaisuun "should", joka puolestaan tarkoittaa, että akreditointisäännös ei ole kaikissa tapauksissa pakollinen. Säännöksen käytännön soveltamisen kannalta huomionarvoista on se, että yhdenmukaistetussa standardiluettelossa ei tällä hetkellä ole muuta kyseeseen tulevaa standardia kuin ISO/IEC 17043:2010 (Conformity assessment – General requirements for proficiency testing).

Myös kuudennen luetelmakohdan säännös lisättiin uutena. Se vastaa ympäristönsuojelulain nojalla 11.9.2001 annetussa ympäristöministeriön kirjeessä (Ilmatieteen laitoksen määrääminen ilmanlaadun kansalliseksi vertailulaboratorioksi; Dnro 60/481/2001) Ilmatieteen laitokselle määrättyä tehtävää, jonka mukaan Ilmatieteen laitoksen tehtävänä on sovittaa komission järjestämiä laadunvarmistusta koskevia yhteisön ohjelmia kansallisesti yhteen Suomessa.

Seitsemäs luetelmakohta vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen sääntelyä.

Kahdeksas luetelmakohta vastaa pääosin kumotun ilmanlaatuasetuksen sääntelyä, mutta siihen lisättiin uutena osallistumisen säännöllisyys sekä vertailulaboratorion velvollisuus ryhtyä korjaaviin toimiin, jos vertailun tulokset ovat epätyydyttäviä. Toimista on laadittava raportti yhteiselle tutkimuskeskukselle.

Yhdeksänteen luetelmakohtaan lisättiin uusi säännös, joka velvoittaa ilmanlaadun kansallisen vertailulaboratorion osallistumaan komission perustaman kansallisten vertailulaboratorioiden eurooppalaisen verkoston (AQUILA) työhön. Säännöksen tarkoituksena on sitouttaa kaikki eurooppalaiset kansalliset vertailulaboratoriot yhteistyöhön. Ilmatieteen laitos on osallistunut säännöksen tarkoittamaan toimintaan aktiivisesti verkoston perustamisesta lähtien.

Liitteen III kohdan toiseksi kohdaksi lisättiin säännös, jonka mukaan ajantasainen tieto ja ympäristönsuojelun tietojärjestelmään toimitettu tieto katsotaan vahvistetuksi alustavaksi merkittyä tietoa lukuun ottamatta. Lisäys oli tarpeen, jotta sääntely vastaa ilmanlaatudirektiivin liitteessä 1 olevan C jakson 2 kohtaa sellaisena, kuin se on komission muutosdirektiivissä.

Liite 9

MITTAUSTULOSTEN YHDISTÄMINEN JA TILASTOLLISTEN TUNNUSLUKUJEN LASKENTA

I Rikkidioksidi, typpidioksidi, typenoksidit, hiukkaset, lyijy, hiilimonoksidi ja bentseeni

Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on käytettävä seuraavia hyväksymisperusteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteen 8 soveltamista:

	Validien mittaustulosten vähimmäismäärä
1 tunti	75 % arvoista (45 minuuttia)
8 tuntia	75 % tuntiarvoista (6 tuntia)
Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo	75 % liukuvista 8 tunnin keskiarvoista (18 kahdeksan tunnin keskiarvoa päivässä)
24 tuntia	75 % tuntikeskiarvoista (vähintään 18 tuntikeskiarvoa)
Vuosikeskiarvo	90 % 1) tuntiarvoista tai (ellei saatavilla) vuorokausiarvoista vuodessa
1) Vuosikeskiarvojen laskemista koskevat vaatimukset eivät sisällä tietohukkaa, joka aiheutuu laitteiden säännöllisestä kalibroinnista tai normaalista kunnossapidosta.

II Otsoni

Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on käytettävä seuraavia hyväksymisperusteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteen 8 soveltamista:

	Validien mittaustulosten vähimmäismäärä
1 tunti	75 % arvoista (45 minuuttia)
8 tuntia	75 % tuntiarvoista (6 tuntia)
Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo	75 % liukuvista 8 tunnin keskiarvoista (18 kahdeksan tunnin keskiarvoa päivässä)
AOT40	90 % tuntiarvoista AOT40 laskenta-ajalta 1)
Vuosikeskiarvo	75 % tuntiarvoista erikseen kesältä (huhtikuu–syyskuu) ja 75 % talvelta (tammikuu–maaliskuu, lokakuu–joulukuu)
Ylittymiskertojen määrä ja kuukausittaiset enimmäisarvot	90 % vuorokauden korkeimmista 8 tunnin keskiarvoista (27 käytettävissä olevaa vuorokausiarvoa kuukaudessa) 90 % tuntiarvoista
Ylittymiskertojen määrä ja vuosittaiset enimmäisarvot	5 kuukaudelta kesän 6 kuukaudesta (huhtikuu–syyskuu)

1) Jollei kaikkia mahdollisia mitattuja tietoja ole käytettävissä, AOT40 laskentaan käytetään seuraavaa kaavaa:

*) Tarkoittaa tuntimäärä AOT40 määritelmän jaksolla. Kasvillisuuden suojelun AOT40 laskenta-aika on 1.5.–31.7. Metsien suojelun AOT40 laskenta-aika on 1.4.–30.9. AOT40 arvon laskennassa huomioidaan pitoisuudet, jotka mitataan klo 9.00–21.00 välisenä aikana Suomen normaaliaikaa, joka on klo 10.00–22.00 Suomen kesäaikaa.

Selostus:

Liite 9 pysytettiin ennallaan.

Liite 10

VERTAILUMENETELMÄT JA VASTAAVUUDEN OSOITTAMISEEN LIITTYVÄT PERIAATTEET

I Vertailumenetelmät

1. Rikkidioksidin analyysin vertailumenetelmä

EN14212:2012 (Ambient air – Standard method for the measurement of the concentration of sulphur dioxide by ultraviolet fluorescence)

2. Typpidioksidin ja typen oksidien analyysin vertailumenetelmä

EN14211:2012 (Ambient air– Standard method for the measurement of the concentration of nitrogen dioxide and nitrogen monoxide by chemiluminescence)

3. Hengitettävien hiukkasten näytteenoton ja analyysin vertailumenetelmä

EN 12341:2014 (Ambient air – Standard gravimetric measurement method for the determination of the PM10 or PM2,5 mass concentration of suspended particulate matter)

4. Pienhiukkasten näytteenoton ja analyysin vertailumenetelmä

EN 12341:2014 (Ambient air – Standard gravimetric measurement method for the determination of the PM10 or PM2,5 mass concentration of suspended particulate matter)

5. Lyijyn näytteenoton ja analyysin vertailumenetelmät

Lyijyn näytteenoton vertailumenetelmä on sama kuin hengitettävien hiukkasten näytteenottoon käytetty menetelmä.

Lyijyn analysoinnin vertailumenetelmä on EN 14902:2005 (Standard method for measurement of Pb/Cd/As/Ni in the PM10 fraction of suspended particulate matter).

6. Hiilimonoksidin analyysin vertailumenetelmä

EN 14626:2012 (Ambient air – Standard method for the measurement of the concentration of carbon monoxide by nondispersive infrared spectroscopy)

7. Bentseenin näytteenoton ja analyysin vertailumenetelmä

EN 14662:2005 (Ambient air quality – Standard method for measurement of benzene concentrations; parts 1–3)

8. Otsonin analyysin vertailumenetelmä

EN 14625:2012 (Ambient air – Standard method for the measurement of the concentration of ozone by ultraviolet photometry)

II Vastaavuuden osoittaminen

Mittauksissa voidaan käyttää mitä tahansa muuta menetelmää, joka antaa vastaavat tulokset kuin jokin I kohdassa tarkoitetuista menetelmistä, tai hiukkasten osalta mitä tahansa muuta menetelmää, jonka tulokset ovat yhteneviä vertailumenetelmän antamien tulosten kanssa. Tällaisella menetelmällä saatuja tuloksia on tarvittaessa korjattava, jotta saataisiin vertailumenetelmää käyttämällä saatavia tuloksia vastaavat tulokset.

Korjauksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan myös takautuvasti aikaisempiin mittauksiin aineiston vertailukelpoisuuden parantamiseksi.

III Mittaustulosten ilmoittaminen

Kaasumaisten epäpuhtauksien tilavuuden on oltava standardoitu 293 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n ilmanpaineessa. Hiukkasten ja hiukkasista analysoitavien aineiden (kuten lyijy) näytetilavuus edustaa mittausajankohtana vallitsevaa ulkoilman lämpötilaa ja ilmanpainetta.

IV Aineiston vastavuoroinen tunnustaminen

Mittalaitteiden testiraportit, jotka on julkaistu muissa jäsenmaissa, on hyväksyttävä kun on osoitettu, että mittalaite täyttää tämän liitteen I kohdassa lueteltujen vertailumenetelmien suorituskykyvaatimukset, edellyttäen että kyseisen laitteen testannut laboratorio on akkreditoitu testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti. Ilmatieteen laitos vastaa testiraporttien tarkastamisesta ja hyväksymisestä.

Yksityiskohtaisten testiraporttien ja kaikkien testitulosten on oltava kaikkien jäsenvaltioiden vertailunmenetelmien suorituskykyvaatimuksiin liittyvien testiraporttien hyväksyntää tekevien viranomaisten käytettävissä. Testiraporteilla on osoitettava, että laitteet täyttävät kaikki suorituskykyvaatimukset, myös silloin, kun ympäristöön tai sijaintiin liittyvät olosuhteet ovat ominaisia tietylle jäsenvaltiolle eivätkä vastaa niitä olosuhteita, joiden osalta laite on jo testattu ja tyyppihyväksytty toisessa jäsenvaltiossa.

Selostus:

I kohdan vertailumenetelmät rikkidioksidille, typpidioksidille ja typen oksideille, hengitettäville hiukkasille ja pienhiukkasille, hiilimonoksidille sekä otsonille päivitettiin vastaamaan uusimpia EN-standardeja. Uusien laitteiden käyttöönottoa koskeva IV kohta poistettiin.

Aineiston vastavuoroista tunnustamista koskeva V kohta korvattiin uudella IV kohdalla. IV kohdan nojalla muissa jäsenvaltioissa julkaistut testiraportit on hyväksyttävä edellyttäen, että testattu laite täyttää I kohdassa lueteltujen vertailumenetelmien suorituskykyvaatimukset ja kyseessä oleva testilaboratorio on akkreditoitu testaus- ja kalibrointilaboratorioita koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti. Ilmatieteen laitos vastaa testiraporttien tarkastamisesta ja hyväksymisestä.

EU:n alueella tehtyjen mittalaitetestien yksityiskohtaisten raporttien ja testitulosten on oltava kaikissa jäsenvaltioissa toimivien viranomaisten käytössä. Testiraporttien edellytetään osoittavan, että suorituskykyvaatimukset täyttyvät myös silloin, kun laitetta käytetään olosuhteissa, jotka eivät vastaa niitä olosuhteita joissa laite on alun perin testattu toisessa jäsenmaassa. Aineiston vastavuoroista tunnustamista koskeva periaate vastaa kumotun ilmanlaatuasetuksen sääntelyä. Ilmatieteen laitoksen nimeäminen testiraporttien tarkastamisesta ja hyväksymisestä vastaavaksi tahoksi on kuitenkin uusi. Osallistuminen kansallisten vertailulaboratorioiden eurooppalaisen verkoston (AQUILA) työskentelyyn tukee testiraporttien tarkastamisesta ja hyväksymisestä vastuussa olevien kansallisten vastuutahojen työtä.

Muutokset olivat tarpeen, jotta sääntely on ilmanlaatudirektiivin VI liitteen A, D ja E jaksojen mukaista sellaisena, kuin ne ovat komission muutosdirektiivissä.

Liite 11

TIEDOTUS- TAI VAROITUS KYNNYKSEN YLITTYESSÄ YLEISÖLLE ANNETTAVAT TIEDOT

Yleisölle 19 §:n 2 momentin nojalla annettaviin tietoihin on sisällytettävä vähintään:

1. tiedot havaitusta ylityksestä:

– paikka tai alue, jossa ylittyminen on tapahtunut;

– tieto siitä, onko kysymyksessä tiedotus- vai varoituskynnyksen ylittyminen;

– ylittymisen alkamisaika ja kesto;

– suurin tuntikeskiarvo ja otsonin osalta lisäksi suurin kahdeksan tunnin keskiarvo;

2. ennuste seuraavaksi iltapäiväksi tai yhdeksi tai useammaksi vuorokaudeksi:

– alue, jota tiedotus- tai varoituskynnyksen odotettavissa oleva ylittyminen koskee;

– odotettavissa olevat muutokset pitoisuudessa (paraneminen, vakiintuminen tai huononeminen) sekä odotettavissa olevien muutosten syyt;

3. tiedot asianomaisista väestöryhmistä ja mahdollisista terveysvaikutuksista sekä suositeltavista varotoimista:

– tiedot väestöryhmistä, jotka voivat saada ylityksistä terveyshaittoja;

– todennäköisten oireiden kuvaus;

– suositukset kyseisiä väestöryhmiä koskeviksi varotoimiksi;

– tiedot lisätietojen antajista;

4. tiedot ennalta ehkäisevistä toimista pitoisuuden tai sille altistumisen vähentämiseksi:

– toiminnot ja toimialat, joilla suoria päästöjä tai otsonin muodostumiseen vaikuttavia päästöjä syntyy eniten sekä toimintasuosituksia näille päästöjen vähentämiseksi.

Selostus:

Liitteen 1 kohtaan tehtiin teknisluonteinen muutos lisäämällä viittaus ajantasaiseen asetuksen pykälään.

Liitteen 2 kohdan toista luettelokohtaa täydennettiin siten, että tiedotus- ja varoituskynnysten ylityksiin liittyvissä ennusteissa on annettava yleisölle tietoa odotettavissa olevien pitoisuuksien muutosten lisäksi myös muutosten syistä. Suomessa rikkidioksidin, typpidioksidin ja otsonin varoituskynnysten ylittyminen on epätodennäköistä ja otsonin tiedotuskynnyksen ylittyminen harvinaista. Otsonin osalta kyseessä on käytännössä aina kaukokulkeumassa tapahtunut muutos. Muutos oli tarpeen, jotta sääntely vastaa ilmanlaatudirektiivin XVI liitteen 4.b kohdan toista luetelmakohtaa.

Liite 12

ILMANSUOJELUSUUNNITELMIIN SISÄLLYTETTÄVÄT TIEDOT

I Ympäristönsuojelulain 145 §:ssä tarkoitettuun ilmansuojelusuunnitelmaan sisällytettävät pakolliset tiedot

Suunnitelmaan tulee sisältyä vähintään seuraavat tiedot:

1. epäpuhtaus tai epäpuhtaudet, joita suunnitelma koskee;

2. alue, jossa raja-arvot ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä:

– ilmanlaadun seuranta-alue ja sen koodi;

– paikkakunta (kartta);

– mittausasema (kartta, pituus- ja leveyspiirit) ja sen koodi;

3. yleiset tiedot:

– aluetyyppi (kaupunki, esikaupunki, teollisuusalue tai maaseutualue);

– arvio ylitysalueen pinta-alasta (km2);

– arvio ylitysalueella asuvan väestön määrästä;

– käytettävissä olevat meteorologiset tiedot;

– tarpeelliset tiedot alueen topografiasta;

– tarpeelliset tiedot suojelua vaativista herkistä kohteista;

4. vastuuviranomaiset:

– suunnitelman laatineiden tahojen ja henkilöiden yhteystiedot;

– suunnitelman toteuttamisesta vastuulliset tahot ja henkilöt yhteystietoineen;

5. arvio ilman pilaantumisesta ja tiedot käytetyistä seurantamenetelmistä:

– ennen suunnitelman toimeenpanoa havaitut pitoisuudet;

– suunnitelman toimeenpanon jälkeen mitatut pitoisuudet;

– arvioinnissa käytetyt menetelmät;

6. päästöt ja päästölähteet:

– luettelo tärkeimmistä päästölähteistä (kartta);

– päästömäärät mahdollisuuksien mukaan lähteittäin (tonnia/vuosi);

– tiedot muilta alueilta peräisin olevista päästöistä ja niiden vaikutuksista alueen ilmanlaatuun;

7. arvio ylityksen syistä:

– yksityiskohtaiset tiedot ylityksen aiheuttaneista tekijöistä (alueellinen kuormitus, kaukokulkeuma, sekundaaristen epäpuhtauksien muodostuminen ilmakehässä ym.);

– yksityiskohtaiset tiedot mahdollisista ilmansuojelutoimista;

8. tiedot jo toteutetuista toimista:

– paikalliset, alueelliset, kansalliset tai kansainväliset toimet;

– näiden toimien todetut vaikutukset;

9. tiedot uusista toimista:

– kuvaus kaikista suunnitelmaan sisältyvistä toimista;

– toimien toteuttamisaikataulu ja vastuutahot;

– arvio toimien vaikutuksista ilmanlaatuun aikatauluineen;

10. pitkällä aikavälillä suunniteltuja toimia koskevat tiedot;

11. luettelo julkaisuista, asiakirjoista, neuvotteluista jne., jotka täydentävät edellä kohdissa 1–10 mainittuja tietoja.

II Ilmansuojelusuunnitelmaa täydentävät tiedot

Ilmansuojelusuunnitelmaa on täydennettävä edellä I kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tarvittaessa ja soveltuvin osin tiedot toimista, joiden toteuttamista on harkittu paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla mukaan lukien:

– pienten ja keskisuurten polttolaitosten ja/tai polttolaitteiden uusiminen tai varustaminen päästöjä vähentävillä tekniikoilla;

– jälkiasennettavien päästörajoitustekniikoiden käyttöönotto ajoneuvoissa ja käytön edistäminen taloudellisin ohjauskeinoin;

– julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön (348/2007) 2 §:n mukaisten ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen hankinnoissa mukaan lukien ajoneuvojen ja kuljetuspalveluiden sekä polttoaineiden ja polttolaitteiden hankinnat;

– muut toimenpiteet, joilla tuetaan vähäpäästöisten polttoaineiden käyttöä;

– liikennesuunnittelun ja liikenteen ohjauksen kehittäminen mukaan lukien ympäristövyöhykkeiden perustaminen, ruuhkamaksut, eriytetyt pysäköintimaksut ja muu taloudellinen ohjaus;

– muut toimenpiteet, joilla tuetaan siirtymistä vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin;

– päästöjen rajoittaminen ympäristölupamenettelyn, suuria polttolaitoksia koskevien kansallisten suunnitelmien ja taloudellisten ohjauskeinojen, kuten verojen, maksujen tai päästökaupan avulla;

– tarvittaessa toimet lasten ja muiden herkkien väestöryhmien terveyden suojelemiseksi.

Selostus:

Liitteen 1 kohdan otsikkoon tehtiin teknisluonteinen muutos lisäämällä siihen viittaus ajantasaiseen ympäristönsuojelulain säännökseen.

I kohdan 8 ja 9 alakohtia muutettiin siten, että ympäristönsuojelulain 145 §:ssä tarkoitettuun ilmansuojelusuunnitelmaan sisällytettävät tiedot jo toteutetuista toimista ja uusista toimista eivät ole sidoksissa ilmanlaatuasetuksen voimaantuloajankohtaan. Ilmansuojelusuunnitelmaa laatiessa tulee aina eritellä toimet sen mukaan, mitä toimia on jo toteutettu ja mitä vasta suunnitellaan toteutettavaksi. Ilmansuojelusuunnitelman laatimisen kannalta huomionarvoista on se, että liitteen kohdassa II mainituista toimista muun muassa ympäristönäkökohtien huomioiminen julkisissa hankinnoissa sekä liikennesuunnittelun ja liikenteen ohjauksen kehittäminen, mukaan lukien ympäristövyöhykkeiden perustaminen, ruuhkamaksut, eriytetyt pysäköintimaksut ja muu taloudellinen ohjaus, soveltuvat käytettäviksi ilmansuojelusuunnitelmissa, mutta voivat edellyttää lainsäädännön muutoksia, jotka eivät ole ilmansuojelusuunnitelmia laativien kuntien toimivallassa.

Ilmansuojelusuunnitelman sisältöä koskevan 13 §:n muutoksen johdosta II kohdan otsikko muutettiin siten, ettei se viittaa enää typpidioksidin raja-arvoihin liittyvän määräajan pidentämiseen, jota koskeva sääntely poistettiin uudesta asetuksesta kokonaan.

---

Suvi Marttinen
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 2217
suvi.marttinen@hpp.fi