Perinnönjako
- Uutiset
6.10.2017 13.28
Huomautusta ei voitu pitää riittävänä seuraamuksena pesänjakajana toimineelle asianajajalle - tapaohjeiden vastaista menettelyä voitiin pitää toistuvana ja kuolinpesälle oli aiheutunut merkittäviä kulujaHO katsoi, että valvontalautakunta oli voinut harkintavaltansa puitteissa katsoa AA:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti. Valvontalautakunta oli määrännyt AA:lle varoituksen, mitä ei voitu pitää kohtuuttomana. Aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 6.10.2017) - Uutiset
5.10.2017 11.00
Hovioikeus: Pesänselvityksessä ja perinnönjaossa avustaneelle asianajajalle voitiin antaa varoitusAsiassa oli ensinnäkin kysymys AA:n menettelystä hänen laatiessaan kauppakirjoja kuolinpesän osakkaiden kesken kaikkien osapuolten pyynnöstä. HO katsoi mainitsemillaan perusteilla valvontalautakunnan tavoin, ettei AA ollut menetellyt kauppakirjoja laatiessaan riittävän huolellisesti ja täsmällisesti. AA:n esteellisyyden osalta valvontalautakunta ei ollut mm. voinut havaita, että AA olisi ollut esteellinen toimimaan kaupanvahvistajana, vaikka hän oli laatinut kyseiset kauppakirjat ja avustanut kaupan osapuolena olevaa päämiestään pesänselvityksessä ja perinnönjaossa. Valvontalautakunta oli todennut, että laadittuaan kauppakirjat ja toimittuaan niissä kaupanvahvistajana AA ei olisi saanut edustaa kauppojen osapuolena olevaa päämiestään maaoikeudessa, jossa riidan kohteena oli kyseinen kiinteistöjä siihen liittyvä maanmittaustoimitus. AA oli tältä osin esteellinen ja hän menetteli hyvän asianajajatavan vastaisesti. AA ei ollut HO:ssa tuonut valituksessaan esiin seikkoja, jotka olisivat antaneet aiheen arvioida AA:n esteellisyyttä toisin kuin valvontalautakunta oli tehnyt. HO katsoi, että valvontalautakunnan asiassa mainituista hyvän asianajajatavan vastaisista menettelyistä määräämää varoitusta ei ollut pidettävä ilmeisen virheellisenä tai valittajan kannalta kohtuuttomana. (Vailla lainvoimaa 5.10.2017) - Uutiset
15.6.2017 16.00
Avioliiton purkautumisen jälkeen syntynyttä lasta pidettiin perillisenä - perinnänjaon moitekanne hylättiinAsiassa oli HO:ssa kysymys siitä, oliko pesänjakajan ratkaisua perinnönjaosta A:n jälkeen muutettava B:n vaatimalla tavalla siten, että B tulee yksin P:n sijaan sisarensa perilliseksi siitä huolimatta, että B:n kanne P:n isyyden kumoamiseksi on aikanaan jätetty tutkimatta. HO päätyi KO:n tavoin siihen, että perinnönjako A:n jälkeen oli perustettava sille seikalle, että P oli C:n isä. Aihetta KO:n tuomion muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 15.6.2017) - Uutiset
6.6.2017 11.30
Yliopistonlehtori Pekka Nykänen: Osituksessa leskeltä kuolinpesälle ja perinnönjaossa edelleen pesän osakkaalle siirtyneen asunnon omistusaika alkaa perinnönjättäjän kuolinhetkestä – KHO 2017:80Jäämistöosituksessa kuolinpesälle voi siirtyä lesken omistuksessa ollut asunto, joka perinnönjaossa siirtyy edelleen perillisille. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisessa tapauksessa perillinen on omistanut asunnon perinnönjättäjän kuolinhetkestä alkaen, kun lasketaan oman asunnon luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä olevan vähintään kahden vuoden omistusajan pituutta. - Uutiset
5.6.2017 8.05
Hovioikeus arvioi osituksen uudelleen toimittamisen edellytyksiäHovioikeus totesi, että perilliset olivat perustellusti voineet luottaa lainvoiman saaneen osituksen pysyvyyteen. Osituksen määrääminen toimitettavaksi uudelleen vaaditulla tavalla merkitsisi puuttumista lainvoiman saaneeseen ositukseen ilman lainsäätäjän määrittämää oikeussuojakeinoa. Tällaiselle puuttumiselle ei ollut saatavissa tukea ratkaisusta KKO 1979-II-114 ottaen huomioon myös osituksen ja perinnönjaon luonne ja merkitys toimituksina. (Vailla lainvoimaa 5.6.2017) - Uutiset
19.4.2017 9.10
Hovioikeus hylkäsi kuolinpesän pesänjakajan kiinteän omaisuuden myyntilupahakemuksen ennenaikaisena – käräjäoikeuden päätös kumottiin tältä osinViittaamaansa oikeuskäytäntöön nähden hovioikeus katsoi, että myyntilupahakemus olisi tullut valittajan valituksessa vaatimalta osalta käräjäoikeudessa ennenaikaisena hylätä, koska pesänjakaja ei vielä ollut ratkaissut hänen toimivaltaansa kuuluvaa kysymystä väitetystä elinikäisen asumisoikeuden olemassaolosta ja sen merkityksestä kiinteistön myymisen kannalta. Hovioikeus katsoi, ettei se voinut ratkaista asiaa suoraan ja palautti sen käräjäoikeuteen. (Vailla lainvoimaa 19.4.2017) - Uutiset
8.3.2017 14.10
Hovioikeuden päätös sillensä jätetyn päätöksen poistamisesta kantelijan istunnosta poissaolon johdosta ja asian palauttamisesta käräjäoikeuteenVaatimus asian siirtämisestä käsiteltäväksi toiselle paikkakunnalle oli lakiin perustumaton. HO totesi, että estettä käsitellä asia esimerkiksi saman KO:n toisella kansliapaikkakunnalla ei kuitenkaan ollut. Asian sillensä jättämisen oalta HO katsoi, että huomioon ottaen kantelijan sairauden laadun kantelijalla oli tapauksen oloissa ollut laillinen este poissaololleen KO:n istuntokäsittelystä. KO ei sen vuoksi olisi saanut jättää asiaa sillensä. Tältä osin KO:ssa oli tapahtunut menettelyvirhe. Asia oli palautettava KO:een uudelleen käsiteltäväksi. Huomioon ottaen kanteluasian lopputuloksen laamannin esteellisyydestä tekemä ratkaisu taikka kantelijan esittämät muut seikat eivät antaneet aihetta toimenpiteisiin. (Vailla lainvoimaa 8.3.2017) - Uutiset
6.3.2017 11.03
Hovioikeuskaan ei julistanut 70-vuotiaan isän ystäväpariskunnalle tekemää testamenttia pätemättömäksi tyttären moitteen johdostaTytär ei ollut näyttänyt, että testamentin tekemiseen oli vaikuttanut hänen isänsä mielisairaus, tylsämielisyys tai muu sieluntoiminnan häiriö. Näyttämättä oli myös jäänyt, että perittävä olisi taivutettu tekemään testamentti käyttämällä hyväksi hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan ja riippuvaista asemaansa tai että hänet olisi siihen petollisesti vietelty. Asiassa esitetyt seikat testamentin todistamisessa eivät myöskään riittäneet sellaiseksi näytöksi, joka olisi horjuttanut testamenttiin kirjatun todistuslauselman luotettavuutta siinä määrin, että todistustaakka muotovaatimusten noudattamisesta olisi PK 10 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kääntynyt testamentin saajalle. (Vailla lainvoimaa 6.3.2017) - Uutiset
21.2.2017 10.10
Hovioikeus selvitti testamentin aitoutta – käräjäoikeuden tuomio perinnönjaon oikaisemisesta myöhemmin kasvikokoelman välistä väitetyksi löytyneen testamentin vuoksi kumottiinPerintökaaren 10 luvun 5 §:n mukaan jos testamentin tekijä on siinä järjestyksessä, kuin testamentin tekemisestä on säädetty, peruuttanut määräyksensä tai jos hän on hävittänyt testamentin tahi muutoin selvästi ilmaissut, ettei määräys enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan, on määräys tehoton. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jälkisäädös, jota ei testamentin tekijän jälkeen löydetä, oletetaan peruutetuksi (Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus II, 2015, s. 463). Näyttötaakka siitä, että testamenttia ei ole peruutettu, oli kantaja C:llä. E ja D ovat kertoneet, että A oli halunnut peruuttaa testamentin. C sen sijaan ei esittänyt mitään peruuttamisolettamaa vastaan puhuvaa näyttöä. Tämän vuoksi A:n oli katsottava peruuttaneen testamentin. (Vailla lainvoimaa 21.2.2017) - Uutiset
20.2.2017 9.27
Hovioikeuden ratkaisu perinnönjaosta: Lakiosan täyttämiseen voitiin käyttää lesken perintökaaren 3 luvun 1 a §:n mukaisen hallintaoikeuden rasittamaa omaisuuttaKA oli kuollut 16.12.2009 ja häneltä on jäänyt oikeudenomistajina muun muassa leski TA sekä tyttäret MA ja TR. KA:n ja TA:n 29.1.1979 tekemän keskinäisen hallintaoikeustestamentin mukaan jälkeen jääneellä on oikeus hallita ja nauttia ensin kuolleen koko omaisuutta. Jälkeenjääneellä oli oikeus suorittaa lakiosa sitä vaativalle lapselle rahana. Itä-Suomen hovioikeus oli 15.1.2013 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla määrännyt, että KA:n kuolinpesän varoihin oli suosiolahjana lisättävä TR:lle lahjoitetun kiinteistön arvona 42.500 euroa ja että TR:n oli suoritettava MA:lle 12.190 euroa korkoineen lakiosan täydennyksenä, mikäli kuolinpesän varat eivät riitä lakiosan maksamiseen. Asiassa oli kysymys siitä, oliko MA velvollinen ottamaan lakiosana vastaan prosenttiosuuden asunto-osakeyhtiön osakkeista, joita hänen äitinsä hallintaoikeus rasitti, vai oliko hänellä oikeus saada 12.190 euron lakiosan täydennystä tarkoittava suoritus sisareltaan TR:ltä. Testamentin tehottomuutta koskevasta perintökaaren 7 luvun 5 §:n säännöksestä ei voitu vetää sellaista johtopäätöstä, ettei lakiosan täyttämiseen nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa voitu käyttää lesken perintökaaren 3 luvun 1 a §:n mukaisen hallintaoikeuden rasittamaa omaisuutta. (Vailla lainvoimaa 20.2.2017) - Uutiset
29.11.2016 8.30
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja pesänjakajan tekemän perinnönjaonHovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, ettei perittävä olisi vapaaehtoisesti luopunut elinikäisestä asumisoikeudestaan muuttaessaan rintaperillisen B:n kanssa pois omakotitalosta. Oli otettava myös huomioon, että B:n kertomin tavoin perittävä ja B olivat eläneet samassa taloudessa mikä teki ymmärrettäväksi sen, ettei perittävän asumisesta maksamasta korvauksesta tai muistakaan menoista välttämättä ollut kirjallisia tositteita. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi luvattomasti ottanut omaan käyttöönsä A:n tililtä nostettuja rahavaroja. Käräjäoikeuden tuomio ja pesänjakajan tekemä perinnönjako, jossa B oli velvoitettu palauttamaan kuolinpesään 15.379,21 euroa tuli siten kumota ja B:n kanne hyväksyä. (Vailla lainvoimaa 29.11.2016) - Uutiset
24.11.2016 13.25
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja pesänjakajan toimittaman perinnönjaonLapseton aviopari A ja B olivat 21.5.1977 tekemällään keskinäisellä testamentilla määränneet, että ensiksi kuolleen kuoleman jälkeen eloonjäänyt sai täysin omistusoikeuksin kaiken toisen jäämistön. Puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen. A kuoli 16.4.1995. B oli 2.7.2000 tehnyt testamentin, jossa hän määräsi, että eräiden legaattien luovuttamisen jälkeen hänen jäljelle jäävä jäämistönsä oli jaettava hänen veljentyttärelleen C:lle, veljenpojalleen D:lle, A:n sisarenpojalle E:lle ja Suomen Pelastusarmeijan Säätiölle siten, että kunkin jako-osuus on yksi neljäsosa jäämistöstä. B kuoli 9.7.2011. Hovioikeus katsoi, että B:n ylitettyä testamenttausvaltansa hänen 2.7.2000 tekemänsä testamentti oli tehoton ensiksi kuolleen puolison toissijaiseen perilliseen E:hen nähden siltä osin kuin testamentilla oli määrätty E:lle perillisenä kuuluvasta A:n pesäosuudesta. Kun puolisoilla oli ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteen, A:n pesäosuus oli ollut puolet puolisoiden omaisuudesta. E:n osuus B:n kuolinpesästä oli siten viisi kahdeksasosaa. (Vailla lainvoimaa 24.11.2016) - Uutiset
18.11.2016 12.03
Hovioikeuden ratkaisu oikeudesta lakiosaan ja sen täydennyksen määrästä – käräjäoikeuden tuomiota muutettiinAsiassa oli hovioikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, oliko A hyväksymällä MP:n kuoleman jälkeen vanhempiensa MP:n ja EP:n testamentin menettänyt oikeutensa vaatia lakiosaansa äitinsä EP:n jälkeen. Mikäli A:lla edelleen katsottiin olevan oikeus vaatia lakiosaansa, asiassa oli ratkaistavana, oliko EP:n 4.7.2008 tekemää lahjoitusta pidettävä perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamana lahjana, että se oli tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin. Lisäksi asiassa oli kysymys lahjoitetun omaisuuden arvosta. Edelleen asiassa oli kysymys siitä, olivatko yleistestamentinsaajina B ja C velvollisia yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle testamentissa määrätyn rahalegaatin omista varoistaan perintökaaren mukaisine korkoineen. (Vailla lainvoimaa 18.11.2016) - Uutiset
14.11.2016 13.00
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja perinnönjaon – etenevä muistisairaus todennäköisesti aiheutti testaattorille väärän mielikuvan aiemmasta testamentistaHovioikeus katsoi, että testamentin sanamuodosta huolimatta testaattorin tarkoituksena ei ollut tuossa yhteydessä yleistestamentin saajien seurakunnan ja sotaveteraanien hyväksi peruuttaa 10.6.2005 tehtyä testamenttimääräystä Asunto Oy:n huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden siirtämisestä valittajalle. (Vailla lainvoimaa 14.11.2016) - Uutiset
11.10.2016 16.00
Perinnönjättäjän tyttären katsottiin vastoin asiakirjan sanamuotoa luovuttaneen perintöosuutensa veljelleen - käräjäoikeuden tuomio ja perinnönjako kumottiin perintöosuuden luovuttamista koskevilta osinAsiassa oli ollut riidatonta, että perinnönjättäjän tytär oli allekirjoittanut 14.1.2002 päivätyn asiakirjan. Asiakirjassa ei ollut puhuttu perintöosuudesta, vaan tilasta. HO katsoi riittävästi näytetyksi, että perinnönjättäjän pojan ja tyttären yhteisenä tarkoituksena oli vastoin asiakirjan sanamuotoa ollut se, että perinnönjättäjän tytär luovuttaa asiakirjalla perintöosuutensa isänsä jälkeen veljelleen. Perinnönjako palautettiin pesänjakajalle toimitettavaksi uudelleen siten, että perinnönjättäjän poika saa itselleen isänsä kuolinpesän omaisuuden kokonaisuudessaan. (Vailla lainvoimaa 11.10.2016) - Uutiset
1.9.2016 14.11
Käräjäoikeus ei voinut hylätä pesänjakajan palkkiota koskevaa vaatimusta selvästi perusteettomana haastetta antamatta - käräjäoikeus oli laiminlyönyt lausua myös vahingonkorvausvaatimuksestaHO totesi mm., että A:lla oli asiassa oikeussuojan tarve. Kirjoituksissa mahdollisesti olevat puutteet, ristiriitaisuudet ja epäselvyydet voitiin poistaa asian valmistelun yhteydessä. Tämän vuoksi HO katsoi, että A:n kanne ei ollut sillä tavoin selvästi perusteeton, että KO oli voinut hylätä kanteen haastetta antamatta. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta HO totesi, ettei KO ollut antanut minkäänlaista vastausta A:n esittämään vahingonkorvausvaatimukseen. Näin ollen KO oli laiminlyönyt lausua A:n esittämästä vaatimuksesta. Tältä osin KO:ssa oli tapahtunut menettelyvirhe. (Vailla lainvoimaa 1.9.2016) - Uutiset
1.9.2016 13.53
Käräjäoikeus ei olisi saanut pitää pesänselvittäjän tiliä koskevaa vaatimusta ennenaikaisenaRiippumatta siitä, katsottiinko kanteessa olleen kysymys lopputilityksen vaatimisesta tai sen moittimisesta, kannetta ei voitu KO:n toteamin tavoin pitää ennenaikaisena. Näin ollen KO:n ei olisi tullut ilmoittamillaan perusteilla jättää kannetta tutkimatta. KO:n päätös kumottiin ja asia palautettiin KO:een. (Vailla lainvoimaa 1.9.2016) - Uutiset
27.5.2016 8.00
Hovioikeus: Käräjäoikeuden ei olisi tullut ottaa vahingonkorvausta koskevaa kannevaatimusta tutkittavaksi perinnönjaon moitteenaHovioikeus katsoi, että perittävän tyttären D:n vaatimus vahingonkorvauskanteen nostamisesta perittävän poikaa C:tä vastaan oli kuulunut selkeästi pesänselvittäjän ratkaistaviin kysymyksiin. Koska C oli kiistänyt aiheuttaneensa vahinkoa, pesänjakajalla ei olisi ollut edes toimivaltaa ratkaista kysymystä. Pesän osakas voi pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 nojalla nostaa vahingonkorvauskanteen. Oikeussuojakeinona pesänselvittäjän tekemien ratkaisujen osalta on myös selvittäjään kohdistettava korvauskanne. Perinnönjaon moite kohdistuu pesänjakajan tekemään jakoon. Siksi on perusteltua katsoa, että perinnönjaon moiteoikeudenkäynnissä voidaan vedota vain sellaiseen seikkaan, johon pesänjakaja on ottanut kantaa tekemässään perinnönjaossa. Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että D:n kannevaatimusta ei olisi tullut ottaa tutkittavaksi perinnönjaon moitteena. (Vailla lainvoimaa 26.5.2016) - Uutiset
6.4.2016 9.00
Kaksi uutta ohjetta julkaistu: Ensin kuolleen puolison tai lesken jälkeisessä perintöverotuksessa tarvittavat tiedot sekä lahjojen kumulointiKun vainaja on kuollessaan ollut avioliitossa tai kyse on perintöverotuksesta lesken jälkeen eikä vainajan ja lesken välistä ositusta ole toimitettu loppuun ennen lesken kuolemaa, tulee verotettavan perintöosuuden määrittämiseksi selvittää myös avioliittolain vaikutus siihen, millaiset perintöoikeudet vainajan perillisille syntyy. Verohallinnon ohjeessa selvitetään, millaiset tiedot verotuksen perusteeksi toimitettavassa perukirjassa sekä sen liitteissä on syytä näissä tilanteissa toimittaa. Toisessa ohjeessa käsitellään PerVL 19 -20 §:ssä tarkoitettua lahjojen kumulointia. - Uutiset
14.3.2016 15.14
Hovioikeus arvioi puolittamisperiaatteesta poikkeamista perinnönjaossa eläkesäästämisen johdostaHovioikeus katsoi, että myös tässä tapauksessa perintökaaren 3 luvun 4 §:n 1 momentin puolittamisperiaatteesta poikkeamista oli tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Ansioeläkkeiden säästämisen ei siten voitu katsoa olevan ansiotoimintaa, jota eloonjäänyt puoliso oli harjoittanut ensiksi kuolleen puolison jälkeen etenkään, kun eläke oli perustunut jo ennen leskeksi jäämistä tehtyyn ansiotyöhön. Tämän vuoksi A:n kuolinpesän vaurastumista ei ollut pidettävä sellaisena ansiotoimintaan perustuvana vaurastumisena, jota säännöksessä tarkoitetaan. Kuten käräjäoikeus oli todennut, asiassa ei ollut perusteita poiketa perintökaaren 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesta puolittamisperiaatteesta. (Vailla lainvoimaa 14.3.2016)