Laki työaikalain muuttamisesta 1405/2019

Lailla työaikalain muuttamisesta (1405/2019) lisättiin uuteen työaikalakiin (872/2019) säännökset työnantajan velvollisuudesta järjestää yötyötä tekevälle työntekijälle työmatkakuljetus. Uuden työaikalain astuttua voimaan vuoden 2020 alussa aikaisempaan työaikalakiin perustunut valtioneuvoston päätös yötyötä tekevälle työntekijälle järjestettävästä kuljetuksesta (869/1996) kumoutui. Oikeustilan pysyttäminen edellytti uuden säännöksen lisäämistä työaikalakiin, sillä voimassa olevan perustuslain mukaan kyseisestä työnantajan velvollisuudesta ei ole enää mahdollista säätää asetuksella. Lisättyjen säännösten sisältö vastaa aikaisemmin voimassa ollutta työaikalakiin perustuvaa valtioneuvoston päätöstä.

Aikaisemmin työnantajan velvollisuudesta järjestää yötyötä tekeville työntekijöille työmatkakuljetuksia voitiin toteuttaa esimerkiksi viittaamalla mainittuun valtioneuvoston päätökseen. Jos tämän lain tarkoittamia muutoksia työaikalain sääntelyyn ei toteutettaisi, ne alat, jotka ovat olleet pelkästään valtioneuvoston päätöksen varassa, jäisivät sääntelemättömään tilaan. Työmatkakuljetusten järjestämisestä yötyötä tekeville työntekijöille on ollut määräyksiä myös alakohtaisissa valtakunnallisissa työehtosopimuksissa. Siitä huolimatta säännösten lisääminen työaikalakiin katsottiin tarpeelliseksi, sillä kaikilla yötyöaloilla ei ole tällaisia määräyksiä eikä asian sääntelyn jättäminen pelkästään työehtosopimusten varaan ollut perusteltua.

Laki tuli voimaan samanaikaisesti uuden työaikalain kanssa 1.1.2020.

Ks. myös hallituksen esitys HE 86/2019 vp.
 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään työaikalakiin (872/2019) uusi 8 a § ja 34 §:n 2 momenttiin uusi 2 a kohta seuraavasti:

8 a §
Yötyötä tekevän työntekijän oikeus työmatkakuljetukseen

Työnantajan on järjestettävä yötyötä tekevän työntekijän työmatkakuljetus, jos:

1) työmatka edellyttää kuljetusta ja on paikkakunnalla tavanomainen;

2) työvuoron alkamis- tai päättymisaikana ei ole reitiltään tai aikataulultaan tyydyttävää julkista liikennettä; ja

3) työntekijällä ei ole käytettävissään autoa tai siihen verrattavaa kulkuneuvoa.

Oikeutta työmatkakuljetukseen ei kuitenkaan ole, jos työntekijä ei voi käyttää autoa hänelle rikoksen tai rikkomuksen johdosta määrätyn ajokiellon vuoksi.

Työnantaja voi periä työntekijältä työmatkakuljetuksesta julkisen liikennevälineen käytöstä suoritettavaa maksua vastaavan korvauksen.

Työnantajan on ennen työmatkakuljetuksen järjestämistä koskevan päätöksen tekemistä neuvoteltava asiasta henkilöstön kanssa.

Selostus:

Pykälän 1 momentin työmatkakuljetuksen järjestämisvelvollisuus koskee niitä matkoja, jotka päiväaikaan kuljetaan julkisilla liikennevälineillä. Jos yöaikaan julkisen liikenteen reitti tai aikataulu ovat sellaiset, ettei työntekijältä voida työvuoron alkaessa tai päättyessä edellyttää julkisen liikennevälineen käyttöä, työnantajan on järjestettävä työmatkakuljetus. Työnantajalla ei kuitenkaan ole työmatkakuljetuksen järjestämisvelvollisuutta, jos työntekijällä on käytettävissään auto tai jokin siihen verrattava kulkuneuvo työmatkan tekoon. Palkatessaan yötyöhön työntekijän, jolla ei ole käytettävissään edellä tarkoitettua kulkuneuvoa, työnantaja ottaa kannettavakseen yöaikaan tapahtuvasta työmatkasta aiheutuvat kustannukset, jos työntekijä asuu paikkakunnalla tavanomaisen työmatkan piirissä.

Pykälän 2 momentin mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestää työmatkakuljetusta, jos sen tarve johtuu siitä, että työntekijälle on määrätty ajokielto rikoksen tai toistuvien rikkomusten seurauksena.

Pykälän 3 momentin mukaan työnantaja voi periä työntekijältä järjestämänsä työmatkakuljetuksen kustannuksista julkisen liikennevälineen käytöstä suoritettavaa vastaavan korvauksen.

Pykälän 4 momentissa säädetään aikaisemmin voimassa olleen valtioneuvoston päätöksen mukaisesti työnantajan velvollisuudesta neuvotella henkilöstön kanssa ennen työmatkakuljetuksen järjestämistä koskevan päätöksen tekemistä.

34 §
Poikkeaminen työehtosopimuksella

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Valtakunnalliset työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset saavat työehtosopimuksessa (valtakunnallinen työehtosopimus) sopia toisin siitä, mitä tässä laissa säädetään:

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

2 a) 8 a §:ssä yötyötä tekevän työntekijän oikeudesta työmatkakuljetukseen;

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Selostus:

Pykälän 2 momentin uuden 2 a kohdan mukaan valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan poiketa päätöksen mukaisista velvoitteista. Säännös vastaa aikaisemmin voimassa olleen valtioneuvoston päätöksen 5 pykälää.

Tämä laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.

Johan Pråhl
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
johan.prahl@hpp.fi