Laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta 419/2019

Lailla muutettiin biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettua lakia (446/2007, jakeluvelvoitelaki) siten, että jakeluvelvoitelakiin lisättiin säännökset biopolttoaineita koskevan jakeluvelvoitteen tasaisesta kiristymisestä sekä kehittyneiden biopolttoaineiden lisävelvoitteen kiristymisestä 2020-luvulla. Muutoksen tarkoituksena on edistää biopolttoaineiden käyttöä moottoribensiinin ja dieselöljyn korvaamiseksi liikenteessä.

Kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 (VNS 7/2016 vp) sisältää linjaukset energia- ja ilmastopolitiikalle ja ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla Suomi saavuttaa hallitusohjelmassa ja EU:ssa sovitut tavoitteet vuoteen 2030. Suomen Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttäminen sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EU) 2018/842, taakanjakoasetus) mukainen tiukka päästövähennysvelvoite vuodelle 2030 (39 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoon) edellyttävät toimia useilla eri aloilla. Strategiassa on asetettu tavoitteeksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittaminen vuoteen 2030. Liikenteen rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on keskeinen, sillä liikenteen päästöt muodostavat noin 40 prosenttia Suomen taakanjakosektorin päästöistä ja noin 25 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä. Keskeisenä tekijänä tavoitteeseen pääsemiseksi nähdäänkin liikenteen biopolttoaineiden osuuden nostaminen 30 prosenttiin polttoaineiden energiasisällöstä vuoteen 2030 mennessä.

Jakeluvelvoitelain velvoitteet kohdistuvat liikennepolttoaineen jakelijaan, jolla tarkoitetaan valmisteverotuslain (182/2010) 12 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti verovelvollista. Jakeluvelvoitelain 5 §:n 1 momentin nojalla biopolttoaineiden energiasisällön osuus jakelijan kulutukseen toimittamien moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden energiasisällön kokonaismäärästä tulee olla vähintään 15,0 prosenttia vuonna 2018, ja vähintään 20 prosenttia vuonna 2020. Tämä 20 prosentin tavoite ylittää selkeästi EU:n jäsenvaltioille uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (RES-direktiivi) asetetun liikenteen uusiutuvan energian osuutta koskevan 10 prosentin tavoitteen vuodelle 2020. Jakeluvelvoite ei koske bionesteitä. Muutoksella varmistetaan myös se, että kansallinen sääntely koskien 2020 jälkeistä aikaa vastaa RES-direktiivin 1.7.2021 kumoavan kokonaisuudistuksen ((EU) 2018/2001, RED II) sisältämiä velvoitteita. Lain 2020-lukua koskevat muutokset ovat tarpeen jo tässä vaiheessa biopolttoaineiden markkinanäkymien ennakoitavuuden parantamiseksi, jotta yritykset voivat valmistautua merkittäviin biopolttoaineiden tuotantoinvestointien toteuttamiseen.

Kaeluvelvoitelain muutokset tulivat voimaan 1.4.2019.

Ks. myös hallituksen esitys HE 199/2019 vp.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007) 5 §:n 1, 2 ja 4 momentti sekä 5 b ja 11 §,
sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 1 momentti laissa 1420/2010, 5 §:n 2 ja 4 momentti ja 5 b § laissa 387/2017 sekä 11 § osaksi laissa 1188/2016,
lisätään 10 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1420/2010 ja 1188/2016, uusi 3 momentti seuraavasti:

5 §
Biopolttoaineiden kulutukseen toimittaminen

Jakelija on velvollinen toimittamaan biopolttoaineita kulutukseen. Biopolttoaineiden energiasisällön osuus jakelijan kulutukseen toimittamien moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden energiasisällön kokonaismäärästä (jakeluvelvoite) tulee olla vähintään:

1) 18,0 prosenttia vuonna 2019;

2) 20,0 prosenttia vuonna 2020;

3) 18,0 prosenttia vuonna 2021;

4) 19,5 prosenttia vuonna 2022;

5) 21,0 prosenttia vuonna 2023;

6) 22,5 prosenttia vuonna 2024;

7) 24,0 prosenttia vuonna 2025;

8) 25,5 prosenttia vuonna 2026;

9) 27,0 prosenttia vuonna 2027;

10) 28,5 prosenttia vuonna 2028;

11) 30,0 prosenttia vuonna 2029 ja sen jälkeen.

Biopolttoaineen energiasisällön lasketaan täyttävän jakeluvelvoitetta vuosina 2019 ja 2020 kaksinkertaisena, jos se on valmistettu liitteessä tarkoitetusta raaka-aineesta.

---

Jakeluvelvoitteesta on täytettävä liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla biopolttoaineilla (lisävelvoite):

1) 2,0 prosenttiyksikköä vuosina 2021–2023;

2) 4,0 prosenttiyksikköä vuosina 2024 ja 2025;

3) 6,0 prosenttiyksikköä vuosina 2026 ja 2027;

4) 8,0 prosenttiyksikköä vuonna 2028;

5) 9,0 prosenttiyksikköä vuonna 2029;

6) 10,0 prosenttiyksikköä vuonna 2030 ja sen jälkeen.

---

Selostus:

Pykälän 1 momentissa säädetään edelleen vastaavalla tavalla kuin ennen lain muutosta jakeluvelvoitteesta ja sen suuruudesta, mutta painopiste siirtyy 2010-luvulta 2020-luvulle. Jakeluvelvoitetta vuodelle 2020 ei muutettu. Vuonna 2021 jakeluvelvoite on 18,0 prosenttia, minkä jälkeen jakeluvelvoite kohoaa tasaisesti 1,5 prosenttiyksikköä vuosittain vuoteen 2029 asti. Vuonna 2029 ja sen jälkeen jakeluvelvoite on 30,0 prosenttia.

Pykälän 2 momentin mukaan biopolttoaineen energiasisällön lasketaan täyttävän jakeluvelvoitetta vuosina 2019 ja 2020 kaksinkertaisena, ja tätä tuplalaskentaa sovelletaan samoin perustein kuin ennen lain muutosta. Tuplalaskentaa ei enää vuodesta 2021 alkaen ole mahdollista käyttää jakeluvelvoitteen täyttämisessä. Tuplalaskennasta luopuminen on otettu huomioon 1 momentin mukaista vuodesta 2021 alkaen sovellettavaa jakeluvelvoitetta asetettaessa.

Pykälän 4 momentissa säädetään kehittyneiden biopolttoaineiden lisävelvoitteesta. Jakeluvelvoitelain muutosta koskevan lain 387/2017 voimaantulosäännöksen mukaisesti lain 4 momenttia siinä muodossa, kuin se on ennen tämän muutoksen voimaantuloa, sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2020 ja sen jälkeen kulutukseen toimitettuihin biopolttoaineisiin. Lisävelvoitteen mukaan jakeluvelvoitteesta on 0,5 prosenttiyksikköä täytettävä liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla biopolttoaineilla. Lisävelvoitteeseen hyväksytään lisäksi sellaisista raaka-aineista tuotetut tai valmistetut biopolttoaineet, jotka Energiavirasto on biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013, kestävyyslaki) nojalla määritellyt jätteeksi, tähteeksi, syötäväksi kelpaamattomaksi selluloosaksi tai lignoselluloosaksi ja joita on käytetty toiminnassa olevassa laitoksessa ennen 9.9.2015.

Pykälän 4 momenttia muutettiin siten, että siinä säädetään vuodesta 2021 sovellettavasta lisävelvoitteesta. Voimaantulosäännöksen nojalla säännöstä sovelletaan vasta vuodesta 2021 alkaen, jolloin vuonna 2020 sovelletaan lailla 387/2017 säädettyä 4 momenttia. Momenttiin tällä lailla tulevan muutoksen mukaan vuosina 2021—2023 jakeluvelvoitteesta on täytettävä liitteen A osassa tarkoitetuista raaka-aineista tuotetuilla tai valmistetuilla biopolttoaineilla 2,0 prosenttiyksikköä, 4,0 prosenttiyksikköä vuosina 2024 ja 2025 sekä 6,0 prosenttiyksikköä vuosina 2026 ja 2027. Sen jälkeen lisävelvoite kasvaa vuosittain ja on 10,0 prosenttiyksikköä vuonna 2030 ja sen jälkeen.

Euroopan komissio on RED II:n mukaan velvollinen arvioimaan liikenteen uusiutuvan energian osuutta vuoden 2023 loppuun mennessä ja kehittyneiden biopolttoaineiden lisävelvoitetta vuoden 2025 loppuun mennessä. Pykälän 1 momentin mukaista jakeluvelvoitetta ja 4 momentin mukaista kehittyneiden biopolttoaineiden lisävelvoitetta 2020-luvun jälkipuoliskolle on tarpeen arvioida myös kansallisesti muun muassa teknologian kehitys, polttoaineiden hintakehitys, biopolttoaineiden raaka-aineiden saatavuus ja vaikutukset raaka-ainemarkkinoihin sekä päästövähennystavoitteet huomioon ottaen.

5 b §
Jakeluvelvoitteen ylittäminen

Jos jakelija on kalenterivuonna toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin 5 §:n 1 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden jakeluvelvoitetta laskettaessa ja biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain (418/2019) mukaista samaa kalenterivuotta koskevaa jakeluvelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 30 prosenttia sen kalenterivuoden jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui, ja siirtyvällä määrällä voidaan täyttää enintään 30 prosenttia biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain mukaisesta jakeluvelvoitteesta.

Jos jakelija on kalenterivuonna toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin 5 §:n 4 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden lisävelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 30 prosenttia sen kalenterivuoden lisävelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui.

Selostus:

Pykälässä säädetään jakeluvelvoitteen ylittämisestä. Pykälän 1 momentti on yhdenmukainen biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain (418/2019) 7 §:n kanssa. Jakeluvelvoitteeseen on edelleen tarpeen jättää rajoitettu mahdollisuus hyödyntää edellisen vuoden ylitäyttöä seuraavana vuonna. Lisäksi uutena joustokeinona on mahdollisuus hyödyntää ylitäyttöä biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaisen jakeluvelvoitteen täyttämisessä samana vuonna kuin ylitäyttö tapahtui. Kulutukseen toimitetun biopolttoaineen tarkka määrä selviää vasta kalenterivuoden lopussa, mikä ohjaa ylittämään jakeluvelvoitetta. Lisäksi säännös parantaa jakelijoiden mahdollisuuksia toteuttaa sekä biopolttoaineen että biopolttoöljyn kulutukseen toimittamista koskevat velvoitteet kustannustehokkaammin.

Jakelija, joka on kalenterivuonna toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin tämän lain 5 §:n 1 momentissa säädetään, saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden jakeluvelvoitetta laskettaessa ja biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain mukaista samaa kalenterivuotta koskevaa jakeluvelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä on kuitenkin rajattu enintään 30 prosenttiin sen kalenterivuoden jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui. Lisäksi biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain mukaisen jakeluvelvoitteen täyttämisessä rajoitetaan ylitäytön hyödyntämistä siten, että siirtyvällä määrällä saa täyttää enintään 30 prosenttia tästä jakeluvelvoitteesta. Siirtyvän määrän osuuden huomioon ottamista on tarpeen rajoittaa, jotta biopolttoaineen toimittaminen kulutukseen kasvaa myös tosiasiallisesti 2020-luvulla vuosittain ja jotta biopolttoöljyn kulutukseen toimittamisen edellyttämä infrastruktuuri rakentuisi. Voimaantulosäännöksen nojalla tiukennettua sääntelyä sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuoden 2021 jakeluvelvoitetta laskettaessa. Vuonna 2019 siirtyvää määrää ei ole rajattu, ja vuonna 2020 siirtyvä määrä voi olla enintään puolet vuoden 2019 jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä.

Pykälän 2 momentissa säädetään 5 §:n 4 momentissa säädetyn lisävelvoitteen ylimenevän osuuden siirtämisestä seuraavalle vuodelle. Momentin mukaan jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon seuraavan kalenterivuoden lisävelvoitetta laskettaessa. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 30 prosenttia sen kalenterivuoden lisävelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jolloin ylitys tapahtui.

10 §
Ylivoimainen este

---

Jos jakelija ei 5 §:n 4 momentissa tarkoitettujen biopolttoaineiden saatavuudessa tapahtuneiden poikkeuksellisten ja ennakoimattomien muutosten tai muun vastaavan ylivoimaiseksi esteeksi katsottavan syyn vuoksi kykene täyttämään lisävelvoitettaan, työ- ja elinkeinoministeriö voi jakelijan hakemuksesta alentaa 5 §:n 4 momentissa säädettyä prosenttiyksikköä tai poistaa lisävelvoitteen hakemuksessa tarkoitetun kalenterivuoden osalta. Hakemukseen sovelletaan, mitä 2 momentissa säädetään velvoitteen alentamista tai poistamista koskevasta hakemuksesta.

Selostus:

Pykälään lisättiin uusi 3 momentti, jossa säädetään 5 §:n 4 momentin mukaisen lisävelvoitteen alentamisesta tai poistamisesta. Perusteena voivat olla, kuten 1 momentissa, poikkeukselliset ja ennakoimattomat muutokset tai muu vastaava ylivoimaiseksi esteeksi katsottava syy. Menettely on myös vastaava kuin 2 momentissa säädetään jakeluvelvoitteen alentamista tai poistamista koskevasta hakemuksesta.

11 §
Seuraamusmaksut

Jos jakelija ei ole 5 §:n 1–3 momentin mukaisesti toimittanut kulutukseen biopolttoaineita, on Verohallinnon määrättävä jakelijalle jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämisestä seuraamusmaksu, jonka suuruus on 0,04 euroa megajoulelta. Jos jakelija ei ole 5 §:n 4 momentin mukaisesti toimittanut kulutukseen biopolttoaineita, on Verohallinnon määrättävä jakelijalle lisävelvoitteen noudattamatta jättämisestä seuraamusmaksu, jonka suuruus on 0,03 euroa megajoulelta.

Seuraamusmaksua jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrätään 5 §:n 1–3 momentin mukaisesti laskettavan biopolttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei ole täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella. Seuraamusmaksua lisävelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrätään 5 §:n 4 momentin mukaisesti laskettavan biopolttoaineiden kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen määrästä siltä osin kuin jakelija ei ole täyttänyt velvoitettaan 7 §:n 1 momentin mukaisesti antamansa ilmoituksen perusteella.

Seuraamusmaksut on määrättävä sen kalenterivuoden aikana, jolloin 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu tai olisi pitänyt antaa. Jos seuraamusmaksut ovat jääneet kokonaan tai osittain määräämättä sen johdosta, että jakelija on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, Verohallinnon on määrättävä jakelijan maksettavaksi määräämättä jääneet seuraamusmaksut. Maksujen määrääminen on toimitettava kolmen vuoden kuluessa edellä tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.

Seuraamusmaksut määrätään 10 §:ssä tarkoitetusta jakeluvelvoitteen tai lisävelvoitteen alentamista tai poistamista koskevasta hakemuksesta huolimatta. Seuraamusmaksut on palautettava siltä osin kuin jakeluvelvoitetta tai lisävelvoitetta alennetaan.

Selostus:

Pykälässä säädetään jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämiseen liittyvän seuraamusmaksun lisäksi myös lisävelvoitteen noudattamatta jättämiseen liittyvästä seuraamusmaksusta. Jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämiseen liittyvää seuraamusmaksua koskevaa sääntelyä ei muutettu, mutta seuraamusmaksu täsmennettiin seuraamusmaksuksi jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämisestä. Seuraamusmaksu lisävelvoitteen noudattamatta jättämisestä on 0,03 euroa megajoulelta.

Muutoksessa pykälään lisättiin lisävelvoitteen noudattamatta jättämiseen sovellettavan seuraamusmaksun määräämistä koskevaa menettelyä koskeva sääntely, joka on vastaava kuin jakeluvelvoitteen noudattamatta jättämiseen sovellettava menettely.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2019.

Lain 5 §:n 4 momentti ja 5 b § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

Jos jakelija on vuonna 2020 toimittanut kulutukseen enemmän biopolttoaineita kuin 5 §:n 1 momentissa säädetään, jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon vuoden 2021 jakeluvelvoitetta laskettaessa siltä osin kuin osuus perustuu biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013) 4 §:ssä tarkoitetuilla jätteillä tai tähteillä tuotettujen biopolttoaineiden energiamäärään. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 10 prosenttia vuoden 2020 jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jota laskettaessa ei sovelleta 5 §:n 2 momenttia.

Selostus:

Voimaantulosäännöksen mukaan muutokset tulivat voimaan 1.4.2019, mutta kehittyneiden biopolttoaineiden lisävelvoitetta koskeva 5 §:n 4 momentti ja jakeluvelvoitteen ylittämistä koskeva 5 b § tulevat voimaan 1.1.2021.

Lisäksi voimaantulosäännöksessä säädetään siitä, miten jakelijan vuonna 2020 kulutukseen toimittama, 5 §:n 1 momentissa säädetyn ylittävä osuus otetaan huomioon vuoden 2021 jakeluvelvoitetta laskettaessa. Säännöksen mukaan jakelija saa ottaa ylimenevän osuuden huomioon vuoden 2021 jakeluvelvoitetta laskettaessa siltä osin kuin osuus perustuu biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain 4 §:ssä tarkoitetuilla jätteillä tai tähteillä tuotettujen biopolttoaineiden energiamäärään. Siirtyvä määrä voi kuitenkin olla enintään 10 prosenttia vuoden 2020 jakeluvelvoitetta vastaavasta energiamäärästä, jota laskettaessa ei sovelleta 5 §:n 2 momenttia. Tällä rajoituksella varmistetaan, että Suomi saavuttaa taakanjakoasetuksen mukaisen päästövähenemävelvoitteen vuodelle 2021. Suomi ei voi hyödyntää vuoden 2020 jakeluvelvoitteen ylittämistä vuodelle 2021 eli kaudelle 2021—2030, koska taakanjakosektorin päästöyksiköitä ei voida siirtää eri velvoitekausien välillä. Biopolttoaineiden tosiasiallinen jakelu jäisi päästövähenemän kannalta liian alhaiseksi, jos vuodelta 2020 siirto vuodelle 2021 olisi suuri. Myös kestävyyskriteerit muuttuvat päivitetyn RED II:n myötä vuodelle 2021. Tästä syystä siirto on rajoitettu jäte- ja tähdeperäisiin biopolttoaineisiin, joihin sovelletaan ainoastaan kasvihuonekaasupäästövähennystä koskevaa kestävyyskriteeriä.

---

Suvi Marttinen
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
suvi.marttinen@hpp.fi