Laki vuosilomalain muuttamisesta 346/2019

Vuosilomalakia muutettiin, jotta se olisi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tekemien linjausten mukainen. Muutoksilla turvataan työaikadirektiiviä 2003/88/EY koskevassa oikeuskäytännössä asetetut vähimmäisvaatimukset sairauspoissaolojen vaikutuksesta palkalliseen vuosilomaan. Työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohta asettaa vaatimuksen, että jokaisen työntekijän on saatava vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. EU-tuomioistuimen tulkinnan mukaan artikla estää sellaisen kansallisen sääntelyn, jossa palkallisen vuosiloman edellytykseksi asetetaan tosiallinen työskentely valtion määräämän lomavuoden aikana. Vuosilomalain aiemman 7 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdan säännökset olivat ristiriidassa neljän viikon palkallisen vuosilomaoikeuden kanssa silloin, kun sairaudesta tai kuntoutuksesta johtuvat poissaolot ylittivät työssäolon veroisen ajan eli 75 päivää. Tästä syystä lakiin lisättiin uusi 7 a §, jossa säädetään oikeudesta vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin sairaudesta, tapaturmasta tai lääkärin määräämästä, ammattitaudin tai tapaturman johdosta työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi annettavasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon ajalta. Säännöksellä turvataan EU-oikeuden vähimmäisvaatimus oikeudesta neljän viikon palkalliseen vuosilomaan. Lisävapaapäivien kertyminen rajoitettiin kuitenkin 12 kuukauteen tilanteissa, joissa poissaolo on yhdenjaksoista. EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö mahdollistaa sen, että vuosilomaoikeutta voidaan rajoittaa sen perusteella, että sairaudesta johtuva poissaolo muodostuu riittävän pitkäksi.

Vuosilomalain 25 ja 26 § täyttävät EU-oikeuden vähimmäisvaatimuksen taata työntekijöille työkyvyttömyystilanteissa oikeus vuosiloman siirtämiseen. Työaikadirektiiviä koskevan oikeuskäytännön vaikutuksesta vuosiloman siirtämiselle varattua aikaa täytyi kuitenkin muuttaa. Oikeuskäytännön mukaan vuosilomaoikeuden ajallinen rajaaminen tiettyyn pisteeseen asti on mahdollista, mutta ajan on oltava vuosilomavuoden kestoa selvästi pidempi. Oikeuskäytännössä siirtämiselle varattua 15 kuukauden ajanjaksoa on pidetty hyväksyttävänä, mutta 9 kuukauden ajanjaksoa ei ole pidetty riittävänä. Ratkaisut eivät ole suoraan siirrettävissä Suomen oikeusjärjestelmään, jossa vuosilomalainsäädännön ansaintajärjestelmä poikkeaa tapauksiin kytkeytyvien EU-maiden ansaintajärjestelmästä. Tapauksista on kuitenkin pääteltävissä, että aiemmin vuosilomalaissa varattu aika vuosiloman siirtämiselle oli liian lyhyt, mistä syystä aikaa pidennettiin vuosilomalain 26 §:n muuttamisella.

Lisäksi edellä mainittujen muutosten johdosta lain 28 ja 29 §:ään tehtiin pieniä muutoksia.

Muutokset tulivat voimaan 1.4.2019.

Ks. myös hallituksen esitys HE 219/2018 vp.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan vuosilomalain (162/2005) 26 ja 28 § sekä 29 §:n 1 momentti ja lisätään lakiin uusi 7 a § seuraavasti:

7 a §
Oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon ajalta

Työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin, jos hänen täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsemansa vuosiloma alittaa 24 päivää 7 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun poissaolon vuoksi. Oikeutta lisävapaapäiviin ei kuitenkaan ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Yhdenjaksoisuutta eivät kuitenkaan katkaise sellaiset työssäolopäivät tai -tunnit, joiden aikana työntekijän työskentely perustuu työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen osa-aikatyöstä.

Työntekijällä on oikeus saada lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus.

Lisävapaapäivien antamiseen sovelletaan vuosiloman antamista koskevia säännöksiä. Lisävapaapäiviltä maksettavan korvauksen maksamiseen sovelletaan vuosilomapalkan ja lomakorvauksen maksamisen ajankohtaa koskevia säännöksiä.

Selostus:

Uuden pykälän 1 momentissa säädetään oikeudesta vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvasta poissaolosta huolimatta. Säännöstä sovelletaan vain silloin kuin työntekijä ei ole ansainnut vuosilomaa vähintään 24 päivää täydeltä lomanmääräytymisvuodelta. Säännös on pakottavaa oikeutta, josta ei voida työehtosopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sairaudesta johtuvaan poissaoloon rinnastetaan myös lääkärin määräämä, ammattitaudin tai tapaturman johdosta työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi annettava lääkinnällinen kuntoutus. Lisävapaapäivillä turvataan työntekijän oikeus neljän viikon palkalliseen vuosilomaan. 1 momentissa säädetty 24 vuosilomapäivää vastaa vuosilomalaissa neljän viikon vuosilomaa, jolloin EU-oikeuden asettamat vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Oikeudesta 4 viikon palkallisen vuosiloman ylittävään vuosilomaan voidaan säätää kansallisesti. Vuosilomalain järjestelmässä yli vuoden kestäneissä työsuhteissa ansaitaan enemmän vuosilomaa kuin työaikadirektiivissä edellytetään.

1 momentin mukaan oikeus lisävapaapäiviin on kuitenkin ajallisesti rajoitettu, sillä oikeutta ei ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat sellaiset työpäivät tai -tunnit, jotka 6 §:n mukaan oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Yhdenjaksoisuutta ei kuitenkaan katkaise osasairauspäivärahalla työskentely, koska sen saaminen edellyttää työkyvyttömyyttä. Ylipäänsä yhdenjaksoisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota työkyvyttömyyden yhdenjaksoisuuteen.

Pykälän 2 momentissa säädetään työntekijän lisävapaapäiviltä saatavasta korvauksesta, jonka on säännöksen mukaan vastattava työntekijän keskimääräistä tai säännönmukaista palkkaa. Korvaus määräytyy lisävapaapäivien alkamisajankohdan palkan mukaan. Palkkaan kuuluu ammatilliseen ja henkilökohtaiseen asemaan liittyvät kokonaispalkan osat, mutta siihen ei kuulu työtehtävien suorittamiseen liittyvät satunnaiset kustannukset tai lisäkustannukset. 2 momentin säännös on pakottavaa oikeutta, josta ei voida työehtosopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että lisävapaapäivien antamiseen sovelletaan vuosiloman antamista koskevia säännöksiä. Tämä tarkoittaa, että lähtökohtana on lomapäivien ja lisävapaapäivien antaminen yhdenjaksoisesti lomakaudella. Säännös on semidispositiivnen, joten työehtosopimuksella voidaan sopia toisin vuosilomalain antamisesta ja ajankohdasta.

26 §
Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohta

Edellä 25 §:ssä säädetyllä perusteella siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, loma on annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetuin tavoinkaan mahdollista, saamatta jäänyt loma korvataan 17 §:ssä tarkoitetulla lomakorvauksella.

Työnantajan on ilmoitettava siirretyn loman ajankohta kahta viikkoa tai, jos tämä ei ole mahdollista, viimeistään viikkoa ennen loman alkamista.

Selostus:

Pykälän sisältöä muutettiin siten, että pidennettiin työkyvyttömyyden vuoksi siirrettävän vuosiloman ajanjaksoa. Sen mukaan loma on annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Kun siirtämiselle varattu aika on kulunut, on ansaittu loma vuosilomalain 26 §:n nojalla aiemman oikeustilan mukaisesti korvattava lomakorvauksella. Lisävapaapäivät on korvattava lomakorvauksella myös työsuhteen päättyessä, mikä on tietenkin työntekijälle edullisempi vaihtoehto.

28 §
Vuosilomapalkkalaskelma

Maksaessaan lomapalkan tai tässä laissa tarkoitetun korvauksen työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta ilmenevät lomapalkan tai korvauksen suuruus ja määräytymisen perusteet.

Selostus:

Pykälän sisältöä muutettiin siten, että pykälä kattaa myös lisävapaapäivistä saatavan korvauksen.

29 §
Vuosilomakirjanpito

Työnantajan on pidettävä kirjaa työntekijän vuosilomista, niitä täydentävistä lisävapaapäivistä ja säästövapaista sekä tämän lain perusteella määräytyvistä palkoista ja korvauksista (vuosilomakirjanpito). Vuosilomakirjanpidosta on käytävä ilmi vuosilomien pituudet ja ajankohdat, lisävapaapäivien määrä ja ajankohdat sekä palkkojen ja korvausten suuruus ja niiden määräytymisen perusteet.

---

Selostus:

Pykälän 1 momentin sisältöä muutettiin siten, että vuosilomakirjanpitoon tulee merkitä 7 a §:ssä tarkoitetut lisävapaapäivät ja niiden perusteella määräytyvät korvaukset. Lisävapaapäivien ja vuosilomapäivien korvaukset määräytyvät eri tavoin, minkä lisäksi vuosilomapäivistä ei kerry uutta vuosilomaa. Tästä syystä lisävapaapäivien ja vuosilomapäivien erottelu kirjanpidossa on tarpeen.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2019.

Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta määrättäviin lomiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Selostus:

Siirtymäsäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta määrättäviin lomiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Muutokset nähtiin tarkoituksenmukaiseksi toteuttaa lomanmääräytymisvuoden alusta lukien.

---

Johan Pråhl
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
johan.prahl@hpp.fi