Pikahaku
Hakusana puuttuu
EU:n uuden päästökattodirektiivin vaatimukset pantiin kansallisesti täytäntöön ympäristönsuojelulakiin tehdyillä muutoksilla
Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta 49/2019
Ympäristönsuojelulakiin (527/2014) tehtiin muutokset, joilla kansallisesti täytäntöönpantiin osana niin sanottua EU:n ilmansuojelupakettia annetun uuden päästökattodirektiivin ((EU) 2016/2284) vaatimukset. Keskeisimmät uudet säännökset koskevat Suomelle vuosiksi 2020-2029 sekä vuodesta 2030 alkaen vahvistettuja kansallisia päästövähennysvelvoitteita sekä niihin liittyviä joustomahdollisuuksia, kansallisten päästövähennysvelvoitteiden toteuttamiseksi laadittavaa kansallista ilmansuojeluohjelmaa sekä päästövähennysvelvoitteisiin liittyvän ekologisen vaikutusseurannan järjestämistä.
Uusi päästökattodirektiivi korvaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2001/81/EY) tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (ensimmäinen päästökattodirektiivi), joka annettiin 23.10.2001. Ensimmäisen päästökattodirektiivin rikkidioksidia, typen oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (metaania lukuun ottamatta) ja ammoniakkia koskevien päästövähennysvelvoitteiden tavoitteet ulottuivat vuoteen 2010. Tarve direktiivin muuttamiseksi syntyi, kun vuonna 1979 tehtyä valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaa yleissopimusta (kaukokulkeutumissopimus), johon EU on liittyneenä, muutettiin vuonna 2012 niin sanotulla Göteborgin pöytäkirjan muutoksella.
Uudessa päästökattodirektiivissä asetetaan jäsenmaille päästövähennysvelvoitteet rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (metaania lukuun ottamatta) ja ammoniakin päästöjen lisäksi myös pienhiukkasten päästöille. Velvoitteiden tavoitteena on vähentää ilmansaasteista aiheutuvia terveys- ja ympäristöhaittoja merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Päästövähennysvelvoitteiden perusteena on käytetty vuoden 2005 päästöjä.
Uusi päästökattodirektiivi sisältää osin jo ensimmäiseen päästökattodirektiiviin sisältyneitä ja osin täysin uusia velvoitteita. Lisäksi uuden päästökattodirektiivin sääntely on useilta osin merkittävässä määrin ensimmäistä päästökattodirektiiviä yksityiskohtaisempaa, ja kaikkien jäsenvaltioiden kansalliset päästövähennysvelvoitteet ovat uudessa päästökattodirektiivissä ensimmäistä päästökattodirektiiviä tiukemmat.
Selostettavalla ympäristönsuojelulain muutoksella pantiin kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin edellyttämät lakitason sääntelyä edellyttävät vaatimukset. Kansalliseen toimeenpanoon liittyvissä säännöksissä on hyödynnetty niin sanottua viittausmenetelmää. Viittausmenetelmällä tarkoitetaan sitä, että kansalliseen lainsäädäntöön ei suoraan sisällytetä direktiivin sääntelyä vastaavia säännöksiä, vaan kansallisessa sääntelyssä ainoastaan viitataan direktiivin säännöksiin. Uuden päästökattodirektiivin kansallisessa toimeenpanossa viittausmenetelmän käyttöä puolsi ensinnäkin se, että direktiiviin säännökset ovat niin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, etteivät ne jätä jäsenvaltiolle liikkumavaraa täytäntöönpanossa. Lisäksi säännöksiä soveltavat ensisijaisesti ympäristöministeriö ja muut ministeriöt, sekä Suomen ympäristökeskus ja muut asiantuntijalaitokset.
Toimeenpanoon liittyvien muutosten lisäksi lakiin tehtiin muutamia teknisiä tarkistuksia, jotka liittyvät rekisteröitäviä toimintoja koskevaan sääntelyyn.
Laki tuli voimaan 28.1.2019.
Ks. myös hallituksen esitys HE 117/2018 vp.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 5 §:n 1 momentin 17 kohta, 116 §:n 1 ja 3 momentti, 143 §, 144 §:n otsikko sekä 189 ja 204 §,
sellaisina kuin niistä ovat 5 §:n 1 momentin 17 kohta laissa 881/2018, 116 §:n 1 ja 3 momentti laissa 1064/2017, 189 § laissa 1166/2018 ja 204 § laissa 327/2016, sekä
lisätään 5 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laissa 881/2018, uusi 18 ja 19 kohta, 141 §:ään uusi 3 momentti, lakiin siitä lailla 1068/2016 kumotun 149 §:n tilalle uusi 149 § sekä lakiin uusi 149 a–149 c ja 211 b § seuraavasti:
5 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
17) sivutuoteasetuksen täytäntöönpanoasetuksella muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla annettua komission asetusta (EU) N:o 142/2011 siihen tehtyine muutoksineen;
18) päästökattodirektiivillä tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/2284;
19) kansallisilla päästövähennysvelvoitteilla päästökattodirektiivissä Suomelle vahvistettuja tiettyjä ilmaan johdettavia päästöjä koskevia päästövähennyksiä, jotka on saavutettava tavoitekalenterivuoden aikana ja jotka on ilmaistu prosenttiosuutena vuoden 2005 aikana vapautuneiden päästöjen kokonaismääristä.
Selostus:
Pykälä sisältää lain määritelmät. Pykälään lisättiin uudet määritelmät 18) päästökattodirektiivi ja 19) kansalliset päästövähennysvelvoitteet. Uusien määritelmien tarkoituksena on helpottaa uuden päästökattodirektiivin kansalliseksi toimeenpanemiseksi lain 15 lukuun lisättyjen säännösten luettavuutta. Kansallisia päästövähennysvelvoitteita koskevalla määritelmällä pantiin lisäksi kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin määritelmiä koskevan 3 artiklan 10 kohdan määritelmä "kansallinen päästövähennysvelvoite".
116 §
Rekisteröinti-ilmoitus toiminnan rekisteröintiä varten
Tämän lain liitteessä 2 säädetystä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Rekisteröitävää toimintaa koskevista ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään 10 §:n nojalla.
Jos rekisteröinti-ilmoitus on puutteellinen, on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen pyydettävä toiminnanharjoittajaa täydentämään sitä. Tällöin 2 momentissa säädetyt rekisteröintiä koskevat määräajat lasketaan siitä päivästä, jolloin rekisteröinti-ilmoitus täyttää säädetyt sisältövaatimukset.
Selostus:
Pykälässä säädetään toiminnan rekisteröintiä varten tehtävästä rekisteröinti-ilmoituksesta. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteröitävää toimintaa koskevista ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään 10 §:n nojalla. Momenttia muutettiin siten, että siitä poistettiin virheellinen viittaus lain 10 §:ään koskien rekisteröinti-ilmoituksen sisältövaatimuksista säädettyä, sillä rekisteröinti-ilmoituksen sisältövaatimuksista säädetään lain 117 §:ssä, ei lain 10 §:ssä.
Pykälän 3 momentti sisältää pykälän 2 momentissa säädettyjen määräaikojen laskemiseen liittyvää täsmentävää sääntelyä. Momentin mukaan tilanteessa, jossa rekisteröinti-ilmoitus on puutteellinen, on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen pyydettävä toiminnanharjoittajaa täydentämään sitä. Momentin mukaan tällöin 2 momentissa säädetyt rekisteröintiä koskevat määräajat lasketaan siitä päivästä, jolloin rekisteröinti-ilmoitus täyttää säädetyt sisältövaatimukset. Lisäksi momenttia muutettiin siten, että siitäkin poistettiin viittaus lain 10 §:ään.
141 §
Ilmanlaatu
Lisäksi tässä luvussa säädetään 1 momentissa tarkoitetun ilmanlaadun turvaamiseksi kansalliset päästövähennysvelvoitteet sekä muita päästökattodirektiivin täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteita. Niitä sovellettaessa on noudatettava, mitä päästökattodirektiivin 3 artiklassa säädetään määritelmistä.
Selostus:
Pykälässä säädetään ilmanlaatua koskevista tavoitteista ja niiden turvaamisesta. Pykälään lisättiin uusi 3 momentti, jolla ilmaistaan uudessa päästökattodirektiivissä Suomelle vahvistettujen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden ja muiden direktiivin kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvien säännösten merkitys pykälän 1 momentissa tarkoitetun ilmanlaadun turvaamisessa. Pykälän 1 momentin mukaan kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ilmanlaatua, jossa vaarallisia tai haitallisia aineita tai yhdisteitä ei esiinny terveyshaittaa tai merkittäviä muita 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja seurauksia aiheuttavina määrinä ilmassa tai laskeumassa.
Uusi 3 momentti sisältää myös viittaussäännöksen uuden päästökattodirektiivin 3 artiklan määritelmiin. Tällä viittaussäännöksellä toimeenpantiin kansallisesti kyseiset määritelmät. Määritelmien toimeenpano viittausmenetelmää hyödyntäen oli poikkeuksellinen ratkaisu. Koska sääntelyä soveltavat kuitenkin ensisijaisesti ympäristöministeriö ja muut ministeriöt sekä Suomen ympäristökeskus ja muut asiantuntijalaitokset, voitiin lainvalmistelussa perustellusti todeta, että direktiivin kirjattujen määritelmien soveltaminen sellaisenaan, ilman niiden nimenomaista kirjoittamista uudelleen kansalliseen lainsäädäntöön, ei heikennä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden ja muiden uuteen päästökattodirektiiviin liittyvien säännösten tavoitteiden toteutumista.
143 §
Ympäristön tilan seuranta
Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta asianmukaisin menetelmin. Valtion valvontaviranomainen huolehtii ympäristön tilan seurannasta alueellaan.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään kunnan seurantavelvollisuudesta, pääkaupunkiseudulla ympäristön tilan seurantaan kuuluvasta ilmanlaadun seurannasta huolehtivat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa yhdessä. Alle 2,5 mikrometrin suuruisten hiukkasten pitoisuutta ilmassa on pääkaupunkiseudulla seurattava jatkuvatoimisesti yhdellä pysyvästi sijoitetulla kaupungin yleistä ilmanlaatua edustavalla kaupunkitausta-asemalla.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset huolehtivat yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa päästökattodirektiivin 9 artiklan mukaisesta ilmaan joutuvien päästöjen aiheuttamien haitallisten ekologisten muutosten seurannasta pintavesissä osana 7 momentissa tarkoitettua seurantaa. Luonnonvarakeskus huolehtii mainitun artiklan mukaisesta seurannasta metsämailla ja Ilmatieteen laitos huolehtii mainitun artiklan mukaisesta seurannasta otsonin kuormituksen osalta. Ympäristöministeriö teettää mainitun artiklan mukaisen seurannan suomailla. Seurannan järjestämisessä noudatetaan, mitä päästökattodirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään.
Edellä 3 momentissa tarkoitetun seurannan lisäksi Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus huolehtivat myös niille erikseen muualla lainsäädännössä säädetyistä ympäristön tilan seurantaan liittyvistä tehtävistä.
Seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Niistä on lisäksi toimitettava tietoja Euroopan unionille siten kuin Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ympäristön tilan seurannan järjestämisestä, seuranta- ja arviointimenetelmistä ja niiden laatutavoitteista sekä seurantatietojen julkistamisesta, niistä tiedottamisesta ja niiden toimittamisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään sekä niiden toimittamisesta Euroopan unionille.
Vesienhoitoon ja merenhoitoon liittyvästä pinta- ja pohjavesien sekä Itämeren tilan seurannasta ja seurantatiedoista tiedottamisesta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja sen nojalla.
Selostus:
Pykälässä säädetään ympäristön tilan seurannasta. Pykälään lisättiin uutta sääntelyä päästökattodirektiivin 9 artiklan mukaisesta ilman pilaantumisen ekologisesta vaikutusseurannasta, minkä johdosta pykälä muutettiin kokonaisuudessaan.
Pykälän 1 momentissa säädetään ennen muutosta voimassa olleen 1 momentin tavoin kunnan ja valtion valvontaviranomaisen tehtävistä ympäristön tilan seurannassa. Momentista poistettiin kuitenkin säännös, jonka mukaan "Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä ympäristön tilan seurannassa säädetään erikseen". Säännös poistettiin, koska Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä ympäristön tilan seurannassa säädetään nyt pykälän uudessa 3 momentissa.
Pykälän 2 momenttiin tehtiin eräitä kielellisiä täsmennyksiä, jotka eivät vaikuta momentin asiasisältöön.
Pykälän 3 momentti lisättiin uutena. Momentti on osa päästökattodirektiivin 9 artiklassa säädetyn ilman pilaantumisen ekologisen vaikutusseurannan kansallista toimeenpanoa. Suomessa on kolme direktiivin tarkoittamiin makean veden ja maaekosysteemeihin kuuluvaa merkittävää elinympäristöä: pintavedet sekä metsä- ja suomaat. Vastuu niillä toteutettavan ilman pilaantumisen vaikutusseurannan järjestämisestä jaettiin eri viranomaisille. Vastuunjako vastaa ELY-keskusten, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen osalta jo ennen muutosta osin säädöspohjaisesti ja osin sopimuspohjaisesti toteutettavaa pintavesien ja metsämaiden vaikutusseurantaa. Ilmatieteen laitokselle säädetty tehtävä huolehtia otsonin kuormitusseurannan järjestämisestä on kuitenkin täysin uusi. Tehtävä oli hallinnollisesti järkevää osoittaa Ilmatieteen laitokselle, jolle jo kuului otsonin pitoisuusseuranta. Myös säännös suomailla järjestettävästä vaikutusseurannasta lisättiin pykälään uutena. Suomaiden vaikutusseuranta voidaan direktiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdissa säädettyjen seurannan järjestämistä koskevien vaatimusten perusteella toteuttaa kymmenen vuoden välein tehtävällä kasvillisuusvaurioiden ja maaperän ominaisuuksien seurannalla. Koska jatkuvatoimista seurantaa ei edellytetä, ympäristöministeriö voi teettää suomaiden vaikutusseurannan erillishankkeina määrävuosin.
Pykälän 3 momentin mukaan momentissa tarkoitettu seuranta on järjestettävä siten kuin päästökattodirektiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdissa säädetään. Näiden kohtien sisältämät yksityiskohtaiset vaatimukset sisällytetään pykälän 6 momentin nojalla ympäristönsuojelusta annettuun valtioneuvoston asetukseen (713/2014). Vaatimukset liittyvät seurannan edustavuuteen erilaisissa vesi- ja maaekosysteemeissä (seurantapaikkojen sijainti) sekä seurannan kustannustehokkuuteen ja riskiperusteisuuteen. Lisäksi vaatimukset edellyttävät, että seurannassa hyödynnetään muuhun EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin liittyviä jo olemassa olevia seurantaverkostoja sekä niiden kautta saatuja tietoja. Vaatimusten mukaan seurannassa on lisäksi hyödynnettävä päästökattodirektiivin liitteessä V lueteltuja valinnaisia seurantaindikaattoreita.
Pykälän 4 momentti lisättiin uutena, ja se on sisällöltään lähinnä informatiivinen. Ilmatieteen laitoksen osalta momentti tarkoittaa esimerkiksi ilmanlaadun seurantaan liittyviä tehtäviä, joista on säädetty ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (79/2017) sekä ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (113/2017). Suomen ympäristökeskuksen osalta momentti tarkoittaa esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksesta annettua lakia (1069/2009).
Pykälän 5 momentin säännökset seurantatietojen julkistamisesta ja niistä tiedottamisesta vastaavat ennen muutosta voimassa olleen pykälän 3 momenttia. Sääntelyä täydennettiin säännöksellä, jonka mukaan seurantatiedoista on lisäksi toimitettava tietoja EU:lle siten kuin unionin lainsäädännössä edellytetään. Täydennys liittyy ensisijaisesti päästökattodirektiivin 10 artiklan 4 kohdan mukaisen raportointivelvollisuuden kansalliseen toimeenpanemiseen. Mainittu kohta edellyttää, että päästökattodirektiivin 9 artiklaan liittyvät seurantatiedot sekä tiedot seurantapaikkojen sijainnista ja käytetyistä seurantaindikaattoreista raportoidaan sekä komissiolle että Euroopan ympäristökeskukselle.
Pykälän 6 momentti sisältää ennen muutosta voimassa olleen pykälän 4 momentin tavoin ympäristön tilan seurantaan liittyvän asetuksenantovaltuuden. Asetuksenantovaltuutta täydennettiin, jotta sen nojalla voidaan antaa tarkempia säännöksiä esimerkiksi edellä mainitun päästökattodirektiivin 10 artiklan 4 kohdan toteuttamiseen liittyvistä raportointivastuista. Tarkoituksena on, että kyseisen valtuuden nojalla 10 artiklan 4 kohdan edellyttämien seurantaan liittyvien tietojen toimittaminen Euroopan unionille säädetään ympäristönsuojeluasetuksessa Suomen ympäristökeskuksen tehtäväksi.
Pykälän 7 momentti vastaa ennen muutosta voimassa olleen pykälän 5 momenttia, ja siinä viitataan pinta- ja pohjavesien sekä Itämeren tilan seurannan osalta lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004).
144 §
Ilmanlaadun turvaaminen kunnassa
Selostus:
Pykälän otsikko muutettiin selkeyden vuoksi muodosta "Ilmanlaadun turvaaminen" muotoon "Ilmanlaadun turvaaminen kunnassa".
149 §
Kansalliset päästövähennysvelvoitteet
Ihmisen toiminnasta peräisin olevia rikkidioksidin (SO2), typenoksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden lukuun ottamatta metaania (NMVOC), ammoniakin (NH3) ja pienhiukkasten (PM2,5) päästöjä on päästökattodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan tarkoittamilla alueilla vähennettävä vuosina 2020–2029 ja vuodesta 2030 alkaen noudattaen, mitä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä II säädetään.
Kansalliset päästövähennysvelvoitteet eivät kuitenkaan koske:
1) ilma-aluksista laskeutumis- ja lentoonlähtöjakson ulkopuolella vapautuvia päästöjä;
2) kansainvälisen meriliikenteen aiheuttamia päästöjä; ja
3) päästökattodirektiivin 4 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja maatalouden typenoksidien ja muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kuin metaanin päästöjä.
Kansallisten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvia päästöjä on vähennettävä noudattaen, mitä päästökattodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään lineaarisesta ja muusta kuin lineaarisesta vähennyspolusta sekä niistä poikkeamisesta. Muu kuin lineaarinen vähennyspolku ja syyt sen käytölle on kuvattava 149 c §:ssä tarkoitetussa kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa.
Selostus:
Lakiin uutena lisätty pykälä koskee kansallisia päästövähennysvelvoitteita. Pykälällä pantiin kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin kansallisia päästövähennysvelvoitteita koskeva 4 artikla sekä niiden alueellista soveltamisalaa koskeva 2 artiklan 1 kohdan sääntely.
Pykälän 1 momentissa säädetään velvollisuudesta noudattaa uudessa päästökattodirektiivissä Suomelle vahvistettuja kansallisia päästövähennysvelvoitteita. Ne koskevat seuraavia päästöjä: rikkidioksidi (SO2), typenoksidit (NOx), haihtuvat orgaaniset yhdisteet lukuun ottamatta metaania (NMVOC), ammoniakki (NH3) ja pienhiukkaset (PM2,5). Uuden päästökattodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan sanamuotoon perustuen päästövähennysvelvoitteet koskevat ihmisten toiminnasta peräisin olevia päästöjä ja velvoitteiden ulkopuolelle on siis tarkoituksella jätetty luontoperäisistä lähteistä peräisin olevat päästöt. Ihmisten toiminnasta peräisin oleviin päästöihin kuuluvat esimerkiksi teollisuuden ja maatalouden päästöt, tie- ja lentoliikenteen päästöt ja kansallisen meriliikenteen päästöt.
Pykälän 2 momentissa rajataan direktiivin 4 artiklan 3 kohtaan perustuen eräät päästöt 1 momentissa säädettyjen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden ulkopuolelle. Kyse on siis poikkeuksesta 1 momentissa säädettyyn. Uuteen päästökattodirektiiviin perustuvan sääntelyn mukaan päästövähennysvelvoitteet eivät koske ilma-aluksista laskeutumis- ja lentoonlähtöjakson ulkopuolella vapautuvia päästöjä. Lisäksi direktiivin mukaan kansallisen meriliikenteen päästöt kuuluvat kansallisten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan, mutta kansainvälisen meriliikenteen päästöt eivät. Pykälän 2 momentin 3-kohdan tarkoittamat päästöt kattavat typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (pois lukien metaani) päästöt, jotka aiheutuvat kaukokulkeutumissopimuksen mukaisen, vuodelta 2014 olevan raportoinnissa käytettävän luokituksen luokkiin 3B (lannankäsittely) ja 3D (maatalousmaa) kuuluvasta toiminnasta.
Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, miten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvia päästöjä on vähennettävä. Pykälässä viitataan direktiivin 4 artiklan 2 kohdan sääntelyyn. Tämä tarkoittaa, että päästöjä on vähennettävä ensisijaisesti lineaarisesti. Jos käytetään vaihtoehtoista päästöjen vähennyspolkua, on sen vuodesta 2025 asteittain yhdyttävä vuosien 2020 ja 2030 välille laadittuun lineaariseen päästöjen vähennyspolkuun. Vaihtoehtoinen vähennyspolku ja syyt sen valinnalle on esitettävä kansallisessa ilmansuojeluohjelmassa. Päästövähennysvelvoitteiden toteutumista seurataan vuosittain lain 149 a §:n mukaisten kansallisten päästöinventaarioiden perusteella.
149 a §
Kansalliset päästöinventaariot
Suomen ympäristökeskuksen on laadittava ja päivitettävä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvista sekä päästökattodirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista muista päästöistä kansallisia päästöinventaarioita ja -ennusteita sekä inventaarioraportteja noudattaen, mitä päästökattodirektiivin 8 artiklassa ja liitteessä I säädetään. Laaditut ja päivitetyt päästöinventaariot ja -ennusteet sekä inventaarioraportit on julkaistava yleisen tietoverkon välityksellä.
Selostus:
Lakiin uutena lisätty pykälä koskee kansallisia päästöinventaarioita. Pykälällä pantiin kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin kansallisia päästöinventaarioita ja -ennusteita sekä inventaarioraportteja koskeva 8 artikla ja siihen liittyvä direktiivin liite I.
Pykälän mukainen velvollisuus laatia ja päivittää kansallisia päästöinventaarioita ja -ennusteita sekä inventaarioraportteja koskee kansallisten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien päästöjen lisäksi myös muita päästökattodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan tarkoittamia päästöjä. Näitä muita päästöjä ovat direktiivin liitteen I mukaan hiilimonoksidi (CO), raskasmetallit (Cd, Hg, Pb), pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP-yhdisteet) ja hengitettävät hiukkaset (PM10) sekä mustahiili (BC).
Vastaavia kansallisia päästöinventaarioita ja -ennusteita sekä inventaarioraportteja on jo laadittu ensimmäiseen päästökattodirektiiviin ja kaukokulkeutumissopimukseen perustuen. Tehtävästä on vastannut Suomen ympäristökeskus, jolle pykälässä osoitetaan pykälän mukaiset laatimis- ja päivittämisvelvoitteet. Pykälässä säädetään myös Suomen ympäristökeskukselle velvollisuus julkaista laaditut ja päivitetyt päästöinventaariot ja –ennusteet sekä inventaarioraportit yleisen tietoverkon välityksellä. Tämä velvollisuus on osa uuden päästökattodirektiivin yleisön tiedonsaantia koskevassa 14 artiklassa säädettyjen vaatimusten kansallista toimeenpanoa. Käytännössä kyseessä ei ole uusi tehtävä, sillä Suomen ympäristökeskus on jo pitkään julkaissut yleisen tietoverkon välityksellä vastaavia ensimmäiseen päästökattodirektiiviin perustuvia tietoja.
Kansallisten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvista päästöistä laadittavien kansallisten päästöinventaarioiden ja -ennusteiden sekä inventaarioraporttien perusteella arvioidaan, noudattaako Suomi kansallisia päästövähennysvelvoitteitaan. Suomen ja kaikkien muidenkin EU:n jäsenvaltioiden on raportoitava kansalliset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä inventaarioraportit komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle uuden päästökattodirektiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä raportointivelvoite on jo vuonna 2017 erillisellä määräyksellä osoitettu Suomen ympäristökeskuksen tehtäväksi (Ympäristöministeriön määräys YM5/00/2017). Vastaava raportointivelvoite sisältyi jo ensimmäiseen päästökattodirektiiviin.
149 b §
Kansallisiin päästövähennysvelvoitteisiin liittyvät joustomahdollisuudet
Jos 149 a §:ssä tarkoitettu kansallinen päästöinventaario osoittaa, että yksi tai useampi kansallinen päästövähennysvelvoite ei täyty, voidaan päästökattodirektiivin 5 artiklan 1–4 kohdassa säädettyjä joustoja käyttää niissä säädetyin edellytyksin.
Ympäristöministeriö ilmoittaa jouston käytöstä Euroopan komissiolle noudattaen, mitä päästökattodirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetään. Komissio joko hyväksyy tai hylkää jouston käytön siten kuin päästökattodirektiivin 5 artiklan 6 kohdassa säädetään.
Selostus:
Lakiin uutena lisätty pykälä koskee kansallisiin päästövähennysvelvoitteisiin liittyviä joustomahdollisuuksia. Pykälällä pantiin kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin joustomahdollisuuksia koskeva 5 artikla.
Pykälän 1 momentissa säädetään joustojen käytön edellytyksistä. Pykälän mukaan joustoja voidaan käyttää, jos 149 a §:ssä tarkoitettu kansallinen päästöinventaario osoittaa, että yksi tai useampi kansallinen päästövähennysvelvoite ei täyty ja lisäksi joku tai jotkut direktiivin 5 artiklan 1—4 kohdissa säädetyistä yksityiskohtaisista edellytyksistä täyttyy. Tiivistettynä nämä edellytykset ovat seuraavat:
1) kyse on päästöinventaariomenetelmien tieteellisestä kehittymisestä siten kuin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään;
2) kyse on poikkeuksellisen kylmästä talvesta tai poikkeuksellisen kuivasta kesästä siten kuin 5 artiklan 2 kohdassa säädetään;
3) kyse on alun perin liian tiukaksi asetetusta kansallisesta päästövähennysvelvoitteesta siten kuin 5 artiklan 3 kohdassa säädetään; tai
4) kyse on äkillisestä ja poikkeuksellisesta voimanjakelujärjestelmän, lämmönjakelujärjestelmän tai tuotantojärjestelmän keskeytyksestä tai kapasiteetin menetyksestä siten kuin 5 artiklan 4 kohdassa säädetään.
Uuden päästökattodirektiivin 5 artiklan mukaan joustojen käyttö mahdollistaa sen, että:
1) päästövähennysvelvoitteen tai -velvoitteiden täyttymistä arvioidaan päästökattodirektiivin liitteessä IV olevan 4 osan mukaisesti laaditun sopeutetun päästöinventaarion perusteella;
2) päästövähennysvelvoitteen tai -velvoitteiden täyttymistä arvioidaan kolmen vuoden päästöjen keskiarvon perusteella; tai
3) päästövähennysvelvoitetta tai –velvoitteita voidaan olla noudattamatta tietyn määräajan.
Pykälän 2 momentin mukaan ympäristöministeriö ilmoittaa jouston käytöstä Euroopan komissiolle noudattaen, mitä päästökattodirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädetään. Tämä viittaussäännös tarkoittaa, että ilmoitus on toimitettava Euroopan komissiolle viimeistään 15. päivänä helmikuuta asianomaisena raportointivuonna ja että ilmoituksessa on mainittava asianomaiset epäpuhtaudet ja alat sekä kansallisiin päästöinventaarioihin kohdistuvien vaikutusten laajuus, jos se on tiedossa. Päästökattodirektiivin 5 artiklan 6 kohdan mukaan Euroopan komissio joko hyväksyy tai hylkää jouston käytön. Tätä Euroopan komission toimivaltaa koskeva direktiivin säännös sisällytettiin pykälän 2 momenttiin informatiivisuuden vuoksi.
149 c §
Kansallinen ilmansuojeluohjelma
Ympäristöministeriön on valmisteltava valtioneuvoston hyväksyttäväksi kansallinen ilmansuojeluohjelma, joka laaditaan kansallisten päästövähennysvelvoitteiden toteuttamiseksi sekä päästökattodirektiivin 1 artiklan mukaisten ihmisten terveyteen ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kansallisen ilmansuojeluohjelman sisältövaatimuksiin sovelletaan, mitä päästökattodirektiivin 6 artiklassa ja liitteessä III säädetään.
Kansallinen ilmansuojeluohjelma on päivitettävä vähintään joka neljäs vuosi. Lisäksi kansallinen ilmansuojeluohjelma on päivitettävä aina, kun 149 a §:ssä tarkoitettu kansallinen päästöinventaario tai päästöennuste osoittaa, että yksi tai useampi kansallinen päästövähennysvelvoite ei täyty tai on vaarassa olla täyttymättä. Tällöin kansallinen ilmansuojeluohjelma on päivitettävä 18 kuukauden kuluessa viimeisimmän vuosittaisen kansallisen päästöinventaarion tai päästöennusteen toimittamisesta Euroopan komissiolle.
Kansallista ilmansuojeluohjelmaa valmisteltaessa ja päivitettäessä on noudatettava, mitä 204 §:ssä säädetään mielipiteiden esittämisestä ja lausunnoista. Lisäksi on tarvittaessa järjestettävä valtioiden välisiä kuulemisia.
Ympäristöministeriö toimittaa kansallisen ilmansuojeluohjelman ja sen mahdolliseen päivittämiseen liittyvät tiedot Euroopan komissiolle päästökattodirektiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä huolehtii siitä, että ne julkaistaan yleisen tietoverkon välityksellä.
Selostus:
Lakiin uutena lisätty pykälä koskee kansallista ilmansuojeluohjelmaa. Pykälällä pantiin kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin kansallisia ilmansuojeluohjelmia koskeva 6 artikla.
Pykälän 1 momentissa säädetään velvollisuudesta laatia kansallinen ilmansuojeluohjelma uuden päästökattodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan perustuen. Ohjelman valmistelusta vastaa ympäristöministeriö, mutta lopullisen ohjelman hyväksyy valtioneuvosto.
Kansallisen ilmansuojeluohjelman laatiminen on käytännössä merkittävin osa uuden päästökattodirektiivin kansallista toimeenpanoa. Kansallisen ilmansuojeluohjelman sisällön tulee täyttää tietyt uuden päästökattodirektiiviin vaatimukset. Tähän liittyen pykälän 2 momentissa säädetään kansallisen ilmansuojeluohjelman sisältövaatimuksista viittaamalla direktiivin 6 artiklaan ja siihen liittyvään direktiivin liitteeseen III. Viittaus kattaa sekä direktiivin 6 artiklassa ja liitteen III osassa 1 ja 2 säädetyt pakolliset sisältövaatimukset että direktiiviin 6 artiklassa ja liitteen III osassa 2 säädetyt valinnaiset päästövähennystoimet. Pakollisiin sisältövaatimuksiin kuuluu esimerkiksi kansallisten päästövähennysvelvoitteiden noudattamiseen liittyvät toimintavaihtoehdot sekä valitut toimet kansallisten päästövähennysvelvoitteiden noudattamiseksi. Valinnaisissa päästövähennystoimissa on huomioitu ennen kaikkea pienhiukkas- ja ammoniakkipäästöjen hillitseminen.
Pykälän 3 momentti sisältää uuden päästökattodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtiin perustuvat säännökset kansallisen ilmansuojeluohjelman päivittämisestä.
Pykälän 4 momentissa säädetään kansallisen ilmansuojeluohjelman valmisteluun ja päivittämiseen liittyvästä yleisön mielipiteiden ja viranomaisten lausuntojen esittämisestä. Momentti perustuu päästökattodirektiiviin 6 artiklan 5 kohtaan. Momentin mukaan yleisön mielipiteiden ja viranomaisten lausuntojen esittämiseen sovellettaisiin mitä ympäristönsuojelulain 204 §:ssä säädetään. Mainittu pykälä on osa niin sanotun osallistumisoikeusdirektiivin (2003/35/EY) kansallista toimeenpanoa. Lisäksi 4 momentissa säädetään kansallisen ilmansuojeluohjelman valmisteluun ja päivittämiseen liittyvien valtioiden välisten kuulemisten järjestämisestä uuden päästökattodirektiivin 6 artiklan 6 kohtaan perustuen.
Pykälän 5 momentilla pannaan kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin 10 artiklan 1 kohdassa säädetyt raportointivelvoitteet. Kyseisten raportointivelvoitteiden mukaan ensimmäinen uuden päästökattodirektiivin edellyttämä kansallinen ilmansuojeluohjelma on toimitettava komissiolle viimeistään 1.4.2019. Lisäksi kansallisen ilmansuojeluohjelman päivittämiseen liittyvät tiedot on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ohjelma on päivitetty. Nämä raportointivelvoitteet oli luontevaa osoittaa ympäristöministeriölle, joka vastaa ohjelman valmistelusta ja päivittämisestä. Lisäksi momentissa säädetään ympäristöministeriön velvollisuudesta huolehtia siitä, että komissiolle raportoidut, kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan liittyvät tiedot julkaistaisiin yleisen tietoverkon välityksellä. Tämä velvollisuus on osa uuden päästökattodirektiivin yleisön tiedonsaantia koskevassa 14 artiklassa säädettyjen vaatimusten kansallista toimeenpanoa.
189 §
Valvontaviranomaisten vastuunjako luvanvaraisten, ilmoituksenvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonnassa
Vastuu luvanvaraisen ja ilmoituksenvaraisen toiminnan 168 ja 169 §:n mukaisesta valvonnasta kuuluu valtion valvontaviranomaiselle, jos toiminnan ympäristöluvan myöntää tai ilmoituspäätöksen tekee valtion ympäristölupaviranomainen, ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jos se myöntää toiminnan ympäristöluvan tai tekee ilmoituspäätöksen.
Vastuu rekisteröitävän toiminnan 168 ja 169 §:ssä tarkoitetusta valvonnasta on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella. Vastuu 116 §:n 2 momentin nojalla rekisteröitävän toiminnan valvonnasta on kuitenkin valtion valvontaviranomaisella. Rekisteröitävän ja ilmoituksenvaraisen toiminnan valvonta voidaan suorittaa osana samalla alueella sijaitsevan luvanvaraisen toiminnan valvontaa, jos se on valvonnan asianmukaiseksi ja tehokkaaksi järjestämiseksi tarpeen. Luvanvaraisen, ilmoituksenvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan harjoittajaa ja viranomaista, jolle valvonta siirretään, on kuultava, jos valvonnasta vastaava viranomainen tämän vuoksi vaihtuu.
Selostus:
Pykälässä säädetään valvontaviranomaisten vaastuunjaosta luvanvaraisten, ilmoituksenvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonnassa. Pykälässä oleva virheellinen pykäläviittaus oli tarkoitus tällä lainmuutoksella korjata siten, että viittaus 116 §:n 2 momenttiin olisi muutettu viittaukseksi lain 116 §:n 4 momenttiin. Lain 116 § muutettiin niin sanotun keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiivin (EU/2015/2193) kansallisen toimeenpanon yhteydessä ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetulla lailla (1064/2017), jolloin lain 116 § muutettiin siten, että sen 4 momentti vastaa aikaisemmin voimassa ollutta 116 §:n 2 momenttia. Muutoksen johdosta jätteenkäsittelyn rekisteröinnistä säädetään siis nykyisin lain 116 §:n 4 momentissa, eikä enää lain 116 §:n 2 momentissa. Tästä aiheutuva päivitystarve lain 189 §:n 2 momenttiin jäi toteuttamatta myös lakimuutoksen (1064/2017) yhteydessä.
204 §
Eräät valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjelmat
Valtioneuvosto hyväksyy Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetut ympäristönsuojelua koskevat valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjelmat. Suunnitelma- ja ohjelmaluonnoksista on pyydettävä lausunto niiltä viranomaisilta, joiden toimialaan ja tehtäviin suunnitelma tai ohjelma olennaisesti liittyy. Kaikille muille on varattava riittävän ajoissa tilaisuus tutustua suunnitelma- ja ohjelmaluonnoksiin sekä esittää niistä mielipiteensä. Mahdollisuus varataan tiedottamalla asiasta valtakunnallisesti leviävässä sanomalehdessä ja yleisessä tietoverkossa. Mielipiteiden esittämiselle on varattava aikaa vähintään 30 päivää.
Hyväksytystä suunnitelmasta ja ohjelmasta perusteluineen sekä siitä, miten lausunnot ja mielipiteet on otettu huomioon, on tiedotettava siten kuin 1 momentissa säädetään.
Suunnitelmia ja ohjelmia tarkistettaessa on noudatettava, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään lausuntojen pyytämisestä ja mielipiteiden esittämisestä.
Päästökattodirektiivin edellyttämästä kansallisesta ilmansuojeluohjelmasta säädetään 149 c §:ssä. Valtakunnallisesta ja alueellisesta jätesuunnitelmasta säädetään jätelaissa.
Selostus:
Pykälä koskee valtakunnallisia suunnitelmia ja ohjelmia. Pykälällä on korvattu vanhan ympäristönsuojelulain 26 §, jonka nojalla annettiin ensimmäisen päästökattodirektiivin edellyttämä kansallinen ilmansuojeluohjelma. Kun uuden päästökattodirektiivin toimeenpanemiseksi lakiin lisättiin uusi 149 c §, joka koskee nimenomaisesti direktiivin edellyttämän kansallisen ilmansuojelusuunnitelman laatimista, muutettiin pykälän otsikkoa selkeyden vuoksi lisäämällä siihen termi "eräät". Uudella otsikolla pyritään ilmaisemaan nykyistä selkeämmin, että kyse on pykälästä, jonka nojalla voidaan laatia sellaiset Euroopan unionin säädöksissä tarkoitetut ympäristönsuojelua koskevat valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjelmat, joiden laatimisesta ei ole laissa erityissäännöksiä. Samalla pykälän 4 momenttiin lisättiin informatiivinen viittaus mainittuun 149 c §:ään. Muutosten johdosta pykälä muutettiin kokonaisuudessaan.
211 b §
Päästökattodirektiivin liittyvä kansainvälinen yhteistyö
Päästökattodirektiivin mukaisten päästövähennysten edistämiseksi on tehtävä tekniseen ja tieteelliseen tutkimukseen ja kehitykseen liittyvää yhteistyötä sekä kolmansien maiden kanssa että ympäristönsuojelun, maatalouden, ilmailuliikenteen ja merenkulun alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden puitteissa noudattaen, mitä päästökattodirektiivin 15 artiklassa säädetään. Yhteistyön tekemisestä vastaavat mainittuja asioita hoitavat ministeriöt ja niiden välisestä yhteistyöstä säädetään valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 2 §:n 2 momentissa.
Selostus:
Lakiin uutena lisätty pykälä koskee päästökattodirektiiviin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä. Pykälällä pantiin kansallisesti täytäntöön uuden päästökattodirektiivin 15 artikla, jossa säädetään päästövähennysten edistämiseen liittyvästä yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa ja koordinoinnista kansainvälisten organisaatioiden puitteissa. Päästökattodirektiivissä asetetut kansalliset päästövähennysvelvoitteet koskevat Suomessa useiden eri ministeriöiden hallinnonalojen päästöjä ja kukin ministeriö vastaa pykälässä tarkoitetun kansainvälisen yhteistyön tekemisestä omalla toimialallaan. On tärkeää, että eri ministeriöt toimivat tarvittaessa keskenään yhteistyössä. Ministeriöiden välisestä yhteistyöstä säädetään valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 2 §:n 2 momentissa, johon ehdotetussa pykälässä viitataan.
Tämä laki tulee voimaan 28 päivänä tammikuuta 2019. Sen 149 §:ssä tarkoitettuja kansallisia päästövähennysvelvoitteita sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2020. Siihen saakka sovelletaan tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY vahvistettuja kansallisia päästövähennysvelvoitteita.
Tämän lain 149 b §:ssä tarkoitettua joustomahdollisuutta voidaan soveltaa tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY vahvistettuihin kansallisiin päästövähennysvelvoitteisiin 31 päivään joulukuuta 2019.
Tämän lain 149 c §:n tarkoitettu kansallinen ilmansuojeluohjelma on valmisteltava siten, että se voidaan toimittaa Euroopan komissiolle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019.
Selostus:
Ympäristönsuojelulain muutokset tulivat voimaan 20.1.2019. Lain 149 §:ssä säädettyjä uuden päästökattodirektiivin mukaisia kansallisia päästövähennysvelvoitteita sovelletaan kuitenkin vasta 1.1.2020 alkaen, mihin asti sovelletaan ensimmäisen päästökattodirektiivin mukaisia kansallisia päästövähennysvelvoitteita.
Lisäksi uuden päästökattodirektiivin 21 artiklan 2 kohdan siirtymäsäännökseen perustuen tämän lain siirtymäsäännöksen nojalla yhtä uuden päästökattodirektiivin joustomahdollisuutta voidaan soveltaa myös ensimmäisen päästökattodirektiiviin mukaisiin kansallisiin päästövähennysvelvoitteisiin 31.12.2019 saakka. Kyse on uuden päästökattodirektiiviin 5 artiklan 1 kohdan mukaisesta joustomahdollisuudesta, jonka soveltamisedellytykset liittyvät päästöinventaariomenetelmien tieteelliseen kehittymiseen.
Suvi Marttinen
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
suvi.marttinen@hpp.fi