Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ja seurannasta säädettiin lailla

Laki eräiden polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 170/2018

Lain tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä tie-, raide- ja sisävesiliikenteessä sekä liikkuvissa työkoneissa ja maa- ja metsätaloustraktoreissa. Lailla edistetään siirtymistä vähähiiliseen liikenteeseen ja pannaan täytäntöön bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (98/70/EY, polttoaineiden laatudirektiivi) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja seurantaa koskevat säännökset.

Kasvihuonekaasujen vähentämistä ja seurantaa koskevat säännökset on sisällytetty polttoaineiden laatudirektiiviin direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/30/EY. Direktiivissä säädetään, että polttoaineen toimittajien on vähennettävä vuoteen 2020 mennessä polttoaineiden ja energian energiayksikköä kohti laskettuja elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä mahdollisimman tasaisesti ja vähintään kuudella prosentilla vuoden 2020 loppuun mennessä. Vähennystavoitteita verrataan fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuneisiin elinkaarenaikaisiin keskimääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin Euroopan unionissa vuonna 2010.

Lain velvoitteet kohdistuvat siis polttoaineen toimittajaan ja lain säännökset koskevat moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa, liikkuvissa työkoneissa, maa- ja metsätaloustraktoreissa sekä sisävesillä kulkevissa sisävesialuksissa ja huviveneissä käytettäviä polttoaineita. Laissa säädetään muun muassa biopolttoaineiden ja niiden raaka-aineiden kestävyyskriteerien mukaisuudesta, kasvihuonekaasupäästöjen laskennasta ja vuotuisesta tietojen antamisesta. Tietojen antaminen jatkuu myös vuoden 2020 jälkeen.

Säädetyllä lailla pantiin täytäntöön polttoaineiden laatudirektiivin ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin ((EU) 2015/1513, ILUC-direktiivi) sekä bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY mukaisista laskentamenetelmistä ja raportointivaatimuksista annetun neuvoston direktiivin ((EU) 2015/652, täytäntöönpanodirektiivi) säännökset.

Laki siis kokoaa yhteen polttoaineiden laatudirektiivissä ja sen muutoksissa säädetyt elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä koskevat säännökset. Laki nojautuu useissa kohdissa olemassa olevaan muuhun kansalliseen lainsäädäntöön.

Laki tuli voimaan 16.3.2018.

Ks. myös hallituksen esitys HE 184/2017 vp.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on vähentää ajoneuvoissa, liikkuvissa työkoneissa, traktoreissa, sisävesialuksissa ja huviveneissä käytettävistä polttoaineista syntyviä energiayksikköä kohti laskettuja, elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasujen päästöjä.

Selostus:

Pykälän mukaan lain tarkoituksena on vähentää pykälässä tarkemmin määritellyn liikenteen kasvihuonekaasujen päästöjä.

2 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan polttoaineeseen, joka luovutetaan Suomessa kulutettavaksi valmisteverotuslain (182/2010) 8 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa, liikkuvissa työkoneissa, maa- ja metsätaloustraktoreissa sekä sisävesillä kulkevissa sisävesialuksissa ja huviveneissä. Lakia sovelletaan myös jäljempänä säädetyin edellytyksin lentoliikenteen biopolttoaineeseen ja tieliikenteessä käytettävään sähköön.

Lakia ei kuitenkaan sovelleta polttoaineeseen, jonka on luovuttanut kulutettavaksi polttoaineen toimittaja, jonka kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttama nestemäisten polttoaineiden määrä on enintään miljoona litraa tai energiasisällöltään vastaava määrä kaasumaisia polttoaineita. Lakia ei myöskään sovelleta huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetussa valtion varmuusvarastossa olevaan polttoaineeseen.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaan lain soveltamisala rajoittuu polttoaineiden laatudirektiivin edellyttämällä tavalla moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa, liikkuvissa työkoneissa, maa- ja metsätaloustraktoreissa sekä sisävesillä kulkevissa sisävesialuksissa ja huviveneissä käytettäviin polttoaineisiin. Lisäksi lakia sovelletaan tietyin laissa jäljempänä säädetyin edellytyksin myös lentoliikenteen biopolttoaineeseen ja tieliikenteessä käytettävään sähköön.

Pykälän määritelmät perustuvat EU:n asetuksiin ja direktiiveihin. Polttoaineiden laatudirektiivin määritelmien mukaisesti moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 715/2007 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 595/2009 määriteltyjä henkilöautoja ja raskaita ajoneuvoja. Liikkuvalla työkoneella tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1628 määriteltyjä liikkuvia työkoneita. Myös sisävesialukset on määritelty asetuksessa. Huviveneellä tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/53/EU määriteltyjä huviveneitä. Maa- ja metsätaloustraktorilla tarkoitetaan puolestaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/25/EY tarkoitettuja maa- ja metsätaloustraktoreita.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta polttoaineiden toimittajaan, jonka kulutukseen luovuttamien polttoaineiden määrä on lain tarkoituksen kannalta vähäinen. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät näin ollen ne toiminnanharjoittajat, joiden kalenterivuoden aikana kulutukseen luovuttamien nestemäisten polttoaineiden yhteismäärä on alle miljoona litraa tai energiasisällöltään vastaava määrä kaasumaisia polttoaineita. Pykälän mukaan lakia ei myöskään sovelleta huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain (1390/1992) mukaiseen valtion varmuusvarastossa olevaan polttoaineeseen.

3 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:
1) polttoaineella nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) tarkoitettuja nestemäisiä polttoaineita sekä paineistettua maakaasua, nesteytettyä maakaasua, nestekaasua, biokaasua ja vetyä;
2) biopolttoaineella nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta, joka tuotetaan biomassasta;
3) biomassalla maataloudesta tai metsätaloudesta, niihin liittyviltä tuotannonaloilta taikka kalastuksesta tai vesiviljelystä peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;
4) polttoaineen toimittajalla henkilöä, joka on valmisteverotuslain 12 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti verovelvollinen tai, jos valmisteveroa ei kanneta, muuta henkilöä, joka valmistaa tai tuo maahan polttoaineita luovutettavaksi kulutukseen taikka tosiasiallisesti määrää toiminnasta;
5) elinkaarenaikaisilla kasvihuonekaasupäästöillä kaikkia hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O) nettopäästöjä, jotka aiheutuvat polttoaineen tai sen raaka-aineen tuotannosta tai viljelystä maankäytön muutokset mukaan lukien, jalostuksesta, kuljetuksista ja jakelusta sekä poltosta riippumatta siitä, missä päästöt tapahtuvat;
6) energiayksikköä kohti lasketulla kasvihuonekaasupäästöllä polttoaineen hiilidioksidiekvivalenttina (CO2eq) laskettujen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismassaa jaettuna polttoaineen kokonaisenergiasisällöllä, joka ilmaistaan polttoaineen osalta sen alempana lämpöarvona.

Selostus:

Pykälässä on määritelty laissa käytetyt käsitteet. Pykälän mukaan polttoaineella tarkoitetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) tarkoitettuja fossiilisia ja biologista alkuperää olevia nestemäisiä polttoaineita sekä paineistettua maakaasua (Compressed Natural Gas, CNG), nesteytettyä maakaasua (Liquefied Natural Gas, LPG), nestekaasua (Liquefied Petroleum Gas, LPG), biokaasua sekä vetyä.

Biopolttoaineen ja biomassan määritelmät vastaavat RES-direktiivin (2009/28/EY) määritelmiä ja ovat sisällöltään samat kuin biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa (393/2013, kestävyyslaki), kuitenkin sillä poikkeuksella, että biopolttoaineen määritelmää ei ole rajattu yksinomaan liikenteessä käytettäviin polttoaineisiin, vaan se kattaa myös biomassasta tuotetun moottoripolttoöljyn. Polttoaineen toimittajan määritelmä perustuu polttoaineiden laatudirektiivin määritelmään ja vastaa pääpiirteissään biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetussa laissa (446/2007, jakeluvelvoitelaki) tarkoitettua jakelijan määritelmää. Määritelmä kattaa myös valmisteverosta vapautettujen polttoaineiden, kuten biokaasun, toimittajat.

Elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen ja energiayksikköä kohti laskettujen kasvihuonekaasupäästön määritelmät vastaavat polttoaineiden laatudirektiivin määritelmiä. Energiayksikköä kohti lasketulla kasvihuonekaasupäästöllä tarkoitetaan polttoaineen hiilidioksidiekvivalenttina (CO2eq) laskettujen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismassaa jaettuna polttoaineen kokonaisenergiasisällöllä. Energiasisällöllä tarkoitetaan megajouleina (MJ) ilmaistua polttoaineen alempaa lämpöarvoa.

4 §
Viranomaiset ja niiden tehtävät

Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluvat ympäristöministeriölle.

Energiavirasto valvoo tämän lain noudattamista ja hoitaa muut sille tässä laissa säädetyt tehtävät.

Selostus:

Pykälän mukaan ympäristöministeriö vastaa lain soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yleisestä ohjauksesta, seurannasta ja kehittämisestä. Lain noudattamisen valvonta ja toimeenpanotehtävät kuuluvat Energiavirastolle. Laissa tarkoitetut tehtävät liittyvät muun muassa polttoaineen toimittajien vuotuisten ilmoitusten tarkistamiseen, kasvihuonekaasujen vähentämisvelvoitteen valvontaan ja polttoaineen toimittajien välisten sopimusten valvontaan sekä kansallisten yhteenvetotietojen toimittamiseen komissiolle.

5 §
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoite

Polttoaineen toimittajan on vähennettävä kulutukseen luovutettujen polttoaineiden keskimääräisiä, energiayksikköä kohti laskettuja elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä mahdollisimman tasaisesti ja vähintään kuudella prosentilla 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä verrattuna fossiilisten polttoaineiden vertailutasoon vuonna 2010. Vertailutasosta säädetään bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY mukaisista laskentamenetelmistä ja raportointivaatimuksista annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 II liitteessä.

Selostus:

Pykälän mukaan polttoaineen toimittaja velvoitetaan vähentämään kulutukseen luovutettujen polttoaineiden keskimääräisiä, energiayksikköä kohti laskettuja, elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä mahdollisimman tasaisesti ja vähintään kuudella prosentilla vuoden 2020 loppuun mennessä verrattuna fossiilisten polttoaineiden vertailutasoon vuonna 2010. Vuoden 2010 vertailutaso on 94,1 gCO2eq/MJ, ja siitä säädetään täytäntöönpanodirektiivin II liitteessä. Kuuden prosentin päästövähennysvelvoite koskee vain vuotta 2020.

Laki ei rajoita keinovalikoimaa, joilla velvoite saavutetaan. Päästövähennyksille asetetun kuuden prosentin velvoitteen saavuttamisessa voidaan huomioida vähähiiliset biopolttoaineet, muut vähähiiliset polttoaineet, kuten paineistettu maakaasu, nesteytetty maakaasu, nestekaasu, sähkö ja vety sekä ennen jalostamoa tapahtuva öljyntuotannon tehostaminen eli niin sanotut alkuvaiheen päästövähennykset (Up Stream Emission Reductions, UER). Alkuvaiheen päästövähennyksiä on mahdollista hankkia esimerkiksi osallistumalla niin sanotun puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeeseen. Tällaisen hankkeen on täytettävä polttoaineiden laatudirektiivin ja täytäntöönpanodirektiivin alkuvaiheen päästövähennyksiä koskevat säännökset. Vaatimukset täyttävän hankkeen alkuvaiheen päästövähennys on laskettava ja ilmoitettava täytäntöönpanodirektiivin I liitteessä määritellyllä tavalla.

6 §
Biopolttoaineiden kestävyyden osoittaminen

Polttoaineen toimittajan on osoitettava kulutukseen luovutettavan biopolttoaineen kestävyyskriteerien täyttyminen biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013) mukaisesti. Jos biopolttoaine ei täytä kestävyyskriteereitä, sen elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt on laskettava vastaavan korvattavan fossiilisen polttoaineen oletusarvolla.

Selostus:

Pykälän mukaan kulutukseen luovutettavan biopolttoaineen kestävyys on osoitettava kestävyyslaissa säädetyllä tavalla. Elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt sellaisille biopolttoaineille, jotka eivät täytä kestävyyskriteereitä, on kuitenkin laskettava vastaavien fossiilisten polttoaineiden (moottoribensiini, dieselöljy, maakaasu) oletusarvoilla. Säännös perustuu täytäntöönpanodirektiiviin.

7 §
Polttoaineen toimittajien väliset sopimukset

Polttoaineen toimittaja voi sopia 5 §:ssä tarkoitetun vähentämisvelvoitteen toteuttamisesta toisen polttoaineen toimittajan kanssa. Sopimuksen on kohdistuttava samaan kalenterivuoteen, jolta 9 §:n mukainen ilmoitus tehdään. Polttoaineen toimittaja voi vastaavasti sopia vähentämisvelvoitteen täyttämisestä tieliikenteen moottoriajoneuvoissa käytettävän sähkön toimittajan kanssa, jos kyseisiin ajoneuvoihin käytettäväksi toimitetun sähkön määrää voidaan mitata ja seurata tai muulla tavoin arvioida riittävän luotettavasti. Polttoaineen toimittaja voi vastaavasti sopia myös lentoliikenteen biopolttoaineiden toimittajan kanssa vähentämisvelvoitteen täyttämisestä, jos kyseiset biopolttoaineet täyttävät 6 §:ssä tarkoitetut kestävyyskriteerit.

Jos sopimus riitautetaan tai vähentämisvelvoitetta ei muusta sopimussuhteeseen liittyvästä syystä ole täytetty, vastaa kukin polttoaineen toimittaja oman vähentämisvelvoitteensa täyttämisestä ja tämän lain mukaisista seuraamuksista.

Sopimuksesta ja sopimussuhteen muutoksista on toimitettava tieto Energiavirastolle 9 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaan polttoaineen toimittaja voi sopia lain 5 §:ssä tarkoitetun vähentämisvelvoitteen toteuttamisesta toisen polttoaineen toimittajan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että polttoaineen toimittaja, joka on vähentänyt toimittamiensa polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin 5 §:ssä tarkoitetun vähentämisvelvoitteen verran, voi osoittaa omaa vähenemäänsä toisen polttoaineen toimittajan vähentämisvelvoitteen toteuttamiseksi tekemällä tästä sopimuksen. Sopimuksessa tulee käydä ilmi sovittava kasvihuonekaasumäärä hiilidioksidiekvivalentteina kilogrammoina (kg CO2eq). Sopimuksen on lisäksi kohdistuttava samaan kalenterivuoteen, jolta 9 §:n mukainen ilmoitus tehdään. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että päästövähennyksiä ei siirretä kalenterivuodelta toiselle ja että vähentämisvelvoite toteutuu vuonna 2020.

Polttoaineen toimittaja voi sopia velvoitteen täyttämisestä myös tieliikenteen moottoriajoneuvoissa käytettävän sähkön toimittajan kanssa, jos tämä kykenee mittaamaan ja seuraamaan tai muulla tavalla arvioimaan riittävän luotettavasti kyseisiin ajoneuvoihin käytettäväksi toimitetun sähkön määrää. Vastaavalla tavalla polttoaineen toimittaja voi sopia velvoitteen täyttämisestä lentoliikenteen biopolttoaineiden toimittajan kanssa, jos kyseiset biopolttoaineet täyttävät 6 §:ssä tarkoitetut kestävyyskriteerit.

Pykälän 2 momentti koskee sopimusten riitauttamista ja vastaa asiasisällöltään jakeluvelvoitelain 6 §:ä. Järjestelmän toimivuuden ja vastuusuhteiden selkeyden kannalta on pidetty tärkeänä, että sekä vastuu velvoitteen täyttämisestä että sen täyttämättä jättämisestä aiheutuvista seuraamuksista on kaikissa tapauksissa polttoaineen toimittajalla. Tällöin sopimusjärjestelyihin mahdollisesti liittyvät epäselvyydet eivät vaikuta lain tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä yksittäisen polttoaineen toimittajan velvoitteen täyttämiseen.

Pykälän 3 momentin mukaan polttoaineen toimittajien on toimitettava tieto sopimuksesta ja sopimussuhteen muutoksista Energiavirastolle lain 9 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.

8 §
Polttoaineiden ja sähkön elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskenta

Polttoaineen toimittajan on laskettava biopolttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt energiayksikköä kohti käyttäen menetelmää, josta säädetään direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/30/EY.

Polttoaineen toimittajan on laskettava fossiilisten polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt energiayksikköä kohti bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY mukaisista laskentamenetelmistä ja raportointivaatimuksista annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 mukaisesti. Edellä 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun sähkön toimittajan on laskettava tieliikenteen moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa käytettävän sähkön elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt tässä momentissa mainitun direktiivin I liitteen mukaisesti.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä polttoaineiden ja sähkön elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskennasta.

Selostus:

Pykälän 1 momentissa säädetään biopolttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasujen laskentamenetelmästä. Pykälän mukaan biopolttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan polttoaineiden laatudirektiivin 7d artiklan mukaisesti käyttäen joko oletusarvoja, todellisia laskettuja arvoja tai näiden yhdistelmää.

Pykälän 2 momentissa säädetään fossiilisten polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmästä ja tieliikenteen moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa käytettävän sähkön laskentamenetelmistä. Fossiilisten polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt lasketaan täytäntöönpanodirektiivin mukaisesti käyttäen oletusarvoja, jotka on määritetty direktiivin I liitteen 2 osan 5 kohdassa. Sähkön toimittajan on laskettava tieliikenteen moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa käytettävän sähkön elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt täytäntöönpanodirektiivin I liitteessä olevan 1 osan 3 kohdan mukaisesti. Sähkön elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnissa on käytettävä viimeisintä käytettävissä olevaa keskimääräistä kansallista sähkön kulutuksen päästöarvoa. Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan sisällytettävistä tiedoista.

9 §
Ilmoittamisvelvollisuus

Polttoaineen toimittajan on maaliskuun loppuun mennessä ilmoitettava Energiavirastolle polttoainekohtaiset edellisen kalenterivuoden aikana kulutukseen luovutettujen polttoaineiden:
1) määrät;
2) energiayksikköä kohti lasketut elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt sekä päästövähennykset, mahdolliset ennen jalostamoa toteutetut päästövähennykset eriteltynä;
3) kestävyyskriteereiden mukaisuus;
4) muut 8 §:n 2 momentissa mainitun direktiivin IV liitteen mukaiset tiedot, lukuun ottamatta ostopaikkaa ja alkuperää koskevia tietoja;
5) muut ilmoitettujen tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden arvioinnin kannalta merkitykselliset seikat.

Jos kyseessä on 7 §:ssä tarkoitettu sopimus, osapuolten on ilmoitettava myös se, miltä osin päästövähennykset luetaan toisen osapuolen päästövähennyksiksi.

Energiavirasto tarkistaa toimitettujen tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden, laatii tiedoista yhteenvedon ja toimittaa kansalliset tiedot Euroopan komissiolle.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja tekemisestä.

Selostus:

Pykälän 1 momentissa polttoaineen toimittaja velvoitetaan antamaan vuosittain tiedot edellisen kalenterivuoden aikana kulutukseen luovutetuista fossiilisista polttoaineista ja biopolttoaineista ja tapauksesta riippuen sähköstä. Pykälän mukaan ilmoitus on toimitettava Energiavirastolle viimeistään ilmoituksessa tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Tiedoista on ilmettävä kalenterivuoden aikana kulutukseen luovutettujen polttoaineiden ja sähkön määrät, energiayksikköä kohti lasketut elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt, kestävyyskriteereiden mukaisuus ja tapauksesta riippuen niin sanottujen alkuvaiheen, eli ennen jalostamoa tapahtuvien päästöjen vähennykset sekä muut täytäntöönpanodirektiivin edellyttämät tiedot ja muut ilmoituksen riittävyyden ja oikeellisuuden arvioinnin kannalta merkitykselliset seikat.

Työkoneissa ja vesiliikenteessä käytettävän polttoaineen määrää arvioitaessa voidaan käyttää Tilastokeskuksen viimeisimmän saatavilla olevan arvion mukaisia tietoja moottoripolttoöljyn ja kevyen polttoöljyn käytöstä, ellei polttoaineen toimittajalla ole omaa tarkempaa tietoa kulutukseen toimitetuista polttoainemääristä ja loppukäyttäjistä. Tilastokeskuksen arvio moottoripolttoöljyn käytöstä työkoneiden ja vesiliikenteen polttoaineena perustuu Teknologian tutkimuskeskus VTT:n laskentamalleihin. Vilja-, sokeri- ja öljykasvipohjaisten biopolttoaineiden osalta tietoihin on sisällytettävä myös tiedot epäsuorista maankäytön muutoksista aiheutuvista päästöistä (ns. ILUC-päästöt) käyttäen polttoaineiden laatudirektiivin V liitteen oletusarvoja (gCO2eq/MJ). ILUC-päästöjä ei kuitenkaan oteta huomioon laskennassa. Pykälän mukaan polttoaineiden laatudirektiivin ja täytäntöönpanodirektiivin mukaisia tietoja polttoaineiden alkuperästä tai ostopaikasta ei kuitenkaan vaadita.

Pykälän mukaan polttoaineen toimittaja vastaa ilmoittamisesta myös 7 §:ssä tarkoitetun sopimuksen osalta. Kun kyseessä on 7 §:ssä tarkoitettu sopimus, voidaan tiedot toimittaa joko yhdessä tai erikseen. Jos tiedot toimitetaan erikseen, on osapuolten ilmoituksista käytävä täsmällisesti ilmi, miltä osin kulutukseen toimitettujen polttoaineiden kasvihuonekaasujen päästövähennykset on katsottava toisen osapuolen päästövähennyksiksi. Ilmoitus tulee laatia täytäntöönpanodirektiivin IV liitteen mukaisesti. Euroopan komissio on julkaissut huhtikuussa 2017 sähköisen lomakkeen, jonka avulla toiminnanharjoittajat voivat toimittaa täytäntöönpanodirektiivissä vaaditut tiedot.

Pykälän 3 momentin mukaan Energiavirasto tarkistaa toimitettujen tietojen riittävyyden ja oikeellisuuden, laatii tiedoista yhteenvedon ja toimittaa kansalliset tiedot Euroopan komissiolle. Tiedot tulee toimittaa sähköisesti Euroopan ympäristökeskuksen ylläpitämään keskusrekisteriin. Pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä ja tekemisestä.

10 §
Kirjanpitovelvollisuus

Polttoaineen toimittajan on pidettävä kirjaa, josta ilmenee 9 §:ssä ja sen nojalla säädetyt tiedot kulutukseen luovutetuista polttoaineista. Sähkön toimittajan on pidettävä kirjaa, josta ilmenee 9 §:n 1 momentin 1, 2, 4 ja 5 kohdassa säädetyt tiedot kulutukseen luovutetusta sähköstä 7 §:ssä tarkoitetun sopimuksen osalta.

Kirjanpitotiedot on säilytettävä seitsemän vuotta kunkin kalenterivuoden päättymisestä lukien.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kirjanpitoon sisällytettävistä tiedoista.

Selostus:

Pykälän 1 momentin mukaan polttoaineen ja sähkön toimittajan on pidettävä kirjaa kulutukseen luovutetuista polttoaineista ja sähköstä. Kirjanpidosta tulee selvitä 9 §:ssä säädetyt valvonnan kannalta merkitykselliset seikat tuotteiden määristä, energiayksikköä kohti lasketuista kasvihuonekaasupäästöistä ja muut pykälässä mainitussa direktiivissä tarkoitetut tiedot. Biopolttoaineiden osalta tiedoista on käytävä ilmi, ovatko tuotteet kestävyyslain mukaisia.

Lain noudattamisen valvonta ja 5 §:ssä säädetyn tavoitteen täyttymisen valvonta edellyttävät, että valvonnan kannalta oleelliset tiedot ovat saatavissa polttoaineen toimittajalta. Kirjanpitotiedot ovat lain noudattamisen valvontaan vaikuttavia tietoja. Kirjanpitotietojen vähimmäissäilytysaika tulee olla riittävän pitkä, jotta jälkikäteisvalvonnan kannalta olennaisten tietojen saatavuus turvataan koko valvonnan ajan. Näin ollen pykälän 2 momentissa määrätään, että kirjanpitotiedot on säilytettävä seitsemän vuotta kunkin kalenterivuoden päättymisestä lukien. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kirjanpitoon sisällytettävistä tiedoista.

11 §
Tiedonsaantioikeus

Energiavirastolla on oikeus saada tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot polttoaineen ja sähkön toimittajalta.

Energiavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toisilta viranomaisilta ja muilta julkista hallintotehtävää hoitavilta tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömiä tietoja polttoaineen ja sähkön toimittajaa koskevista seikoista, joilla on olennaista merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, kestävyyskriteerien noudattamisen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskennan arvioinnin kannalta.

Selostus:

Pykälän mukaan Energiavirastolla on oikeus saada lain säännösten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot polttoaineen ja sähkön toimittajalta. Tietojen saaminen on lain valvonnan edellytys, eikä polttoaineen ja sähkön toimittaja voi kieltäytyä antamasta viranomaisen vaatimia tietoja edes liikesalaisuuteen tai yksityisyyden suojaan vedoten. Valvonnan kannalta keskeisimmät tiedot koskevat tietoja kulutukseen toimitetuista polttoaineista, kestävyyskriteerien täyttymisestä, kasvihuonekaasupäästöjen laskennasta ja näitä koskevasta kirjanpidosta.

12 §
Tarkastusoikeus

Energiavirastolla on oikeus päästä tiloihin ja alueille, joita polttoaineen tai sähkön toimittaja hallitsee taikka joilla polttoaineita tai raaka-aineita tuotetaan tai valmistetaan, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastuksessa on noudatettava, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään. Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun viranomaisen edustajia.

Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Polttoaineen toimittajan ja muun tarkastuksen kohteena olevan tulee avustaa Energiavirastoa tarkastuksen suorittamisessa.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa haltuunsa tämän lain valvonnan kannalta tarpeelliset asiakirjat tai niistä laadittu jäljennös, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee viipymättä palauttaa, kun tarkastus ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

Selostus:

Pykälän 1 momentissa säädetään Energiaviraston tarkastusoikeudesta tiloissa ja alueilla, joihin pääsy on laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen. Energiavirastolla on pykälän mukaan myös oikeus tehdä kyseisissä tiloissa ja alueilla tarkastuksia sekä ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun viranomaisen edustajia.

Kotirauha on turvattu perustuslain (731/1999) 10 §:n nojalla. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä viranomaistarkastukset ovat mahdollisia silloin, kun on aihetta epäillä tapahtuneen rikos, josta voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi Energiaviraston tarkastuksia koskeva toimivalta on pykälän 2 momentin nojalla rajoitettu, kun kyse on pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuista tiloista. Tällaisissa tiloissa tarkastukset ovat mahdollisia vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos (väärän todistuksen antaminen viranomaiselle), ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan polttoaineen ja sähkön toimittajan on toimittava hyvässä yhteistyössä Energiaviraston kanssa ja annettava kaikki tarkastuksen kannalta tarpeellinen aineisto sekä tarkastuksen suorittamisessa tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Pykälän 4 momentin mukaan Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa polttoaineen ja sähkön toimittajan lain valvonnan kannalta tarpeellinen aineisto sekä muuta tarkastettavaa aineistoa haltuunsa. Haltuunoton edellytyksenä kuitenkin on, että aineiston haltuunotto on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Lisäksi momentin mukaan aineisto tulee palauttaa viipymättä, kun tarkastus ei enää edellytä aineiston hallussapitoa. Momentissa tarkoitettu aineisto voi liittyä esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, biopolttoaineiden kestävyyden osoittamiseen ja kirjanpitovelvollisuuden noudattamiseen.

13 §
Tietojen luovuttaminen

Energiavirastolla on salassapidosta annettujen säännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi.

Tietoja voidaan luovuttaa myös ympäristöministeriölle ilmastopoliittisten tavoitteiden valmistelua ja toimeenpanoa varten sekä toimitettavaksi edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään.

Selostus:

Pykälän mukaan Energiavirastolla on salassapidosta annettujen säännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja syyttäjälle ja poliisille rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Energiavirastolle annettuihin tietoihin sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). Energiavirasto on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaisesti velvollinen pitämään salassa muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevista tiedoista.

Pykälän 2 momentin mukaan salassapitosäännökset eivät myöskään estä tietojen luovuttamista ympäristöministeriölle, jos se tarvitsee tietoja ilmastopoliittisten tavoitteiden valmistelua ja toimeenpanoa varten tai sen tarkoituksena on luovuttaa tiedot edelleen toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, kun Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa tällaista edellytetään. Ympäristöministeriö on velvollinen pitämään salassa mahdolliset tietoonsa tulleet liike- ja ammattisalaisuudet.

14 §
Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

Energiavirasto voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä;
2) määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, täyttämään velvollisuutensa.

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Selostus:

Pykälässä säädetään Energiaviraston käytettävissä olevista reaktiokeinoista, kun lain säännöksiä tai lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei noudateta. Energiavirasto voi 1 momentin 1 kohdan mukaan kieltää jatkamasta tai toistamasta säännösten tämän lain nojalla annettujen määräysten vastaista menettelyä sekä 2 kohdan mukaan määrätä säännöksen tai määräyksen rikkojan täyttämään velvollisuutensa.

Pykälän 1 momentissa tarkoitetut kiellot ja määräykset voivat esimerkiksi liittyä biopolttoaineen kestävyyden osoittamiseen (6 §), polttoaineiden ja sähkön elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan (8 §) polttoaineen toimittajan ilmoitusvelvollisuuteen (9 §) tai kirjanpitovelvollisuuteen (10 §). Energiaviraston on ennen kiellon tai määräyksen antamista kuultava asianosaista. Kuulemiseen sovelletaan, mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään. Hallintolaissa säädettyä sovelletaan myös kieltoa ja määräystä koskevan päätöksen tiedoksiantoon. Kun päätös sisältää asianosaista velvoittavan ratkaisun, on päätös annettava tiedoksi hallintolain 60 §:n mukaisesti todisteellisena tiedoksiantona.

Pykälän 2 momentin mukaan Energiavirasto voi tehostaa 1 momentin nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. Pääsääntöisesti 1 momentin nojalla annettu päävelvoite ja uhkasakko tulee määrätä samalla päätöksellä.

15 §
Laiminlyöntimaksu

Jos polttoaineen toimittaja on laiminlyönyt 9 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuutensa tai 10 §:ssä tarkoitetun kirjanpitovelvollisuutensa tai on antanut oleellisesti puutteellisen, erehdyttävän tai väärän tiedon, Energiavirasto voi määrätä polttoaineen toimittajan suorittamaan laiminlyöntimaksua vähintään 5 000 euroa ja enintään 50 000 euroa.

Laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Selostus:

Pykälän mukaan polttoaineen toimittajalle voidaan määrätä 5 000–50 000 euron laiminlyöntimaksu toiminnanharjoittajan laiminlyödessä 9 §:ssä tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuutensa. Vastaavasti laiminlyöntimaksu voidaan määrätä toiminnanharjoittajan laiminlyödessä 10 §:n mukaisen kirjanpitovelvollisuutensa. Pykälässä viitattujen velvollisuuksien täyttäminen on välttämätöntä kasvihuonekaasujen vähentämisvelvoitteen saavuttamisen seuraamiseksi.

Pykälän 2 momentin mukaan laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon menettelyn moitittavuus, toistuvuus ja muut näihin rinnastettavat seikat.

16 §
Seuraamusmaksu

Jos polttoaineen toimittaja ei ole 5 §:ssä säädetyn kasvihuonekaasujen vähentämisvelvoitteen mukaisesti vähentänyt kulutukseen luovutettujen polttoaineiden energiayksikköä kohti laskettuja, elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä vähintään kuudella prosentilla 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä, Energiaviraston on määrättävä polttoaineen toimittaja suorittamaan seuraamusmaksu. Seuraamusmaksu on määrättävä siltä osin kuin polttoaineen toimittajan kulutukseen luovuttamien polttoaineiden toteutuneet elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalenttina ilmaistuna ovat suuremmat kuin vähentämisvelvoitteen edellyttämä määrä. Seuraamusmaksun suuruus on yksi euro yhtä päästön kilogrammaa kohti.

Seuraamusmaksu on määrättävä sen kalenterivuoden aikana, jona 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus vuodelta 2020 on annettu tai olisi pitänyt antaa. Jos maksu on jäänyt mainittuna aikana kokonaan tai osittain määräämättä sen johdosta, että polttoaineen toimittaja on kokonaan tai osaksi laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, Energiaviraston on määrättävä polttoaineen toimittajan maksettavaksi määräämättä jäänyt seuraamusmaksu kolmen vuoden kuluessa edellä tarkoitettua kalenterivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.

Seuraamusmaksua voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää määräämättä, jos maksuvelvollinen osoittaa, että laiminlyönti on johtunut maksuvelvollisesta riippumattomista syistä tai ennalta arvaamattomista poikkeuksellisista oloista eikä maksuvelvollinen ole saavuttanut laiminlyönnin johdosta merkittävää taloudellista etua.

Selostus:

Pykälässä säädetään seuraamusmaksusta polttoaineen toimittajan laiminlyödessä 5 §:ssä säädetyn kasvihuonekaasujen vähentämisvelvoitteensa. Jos polttoaineen toimittaja ei ole vähentänyt kulutukseen luovutettujen polttoaineiden elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä vähintään kuudella prosentilla 31.12.2020 mennessä, on Energiaviraston määrättävä polttoaineen toimittajalle seuraamusmaksu, joka määräytyy sen mukaan kuin polttoaineen toimittaja ei ole täyttänyt kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitettaan.

Koska seuraamusmaksua ei voi suoraan laskea kulutukseen toimitetun polttoaineen määrästä, on maksun määräytymisperusteena käytettävä kulutukseen luovutettujen polttoaineiden määrän ja niiden energiayksikköä kohti laskettujen elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen avulla laskettua suuretta eli ns. puuttuvaa hiilidioksidiekvivalenttia päästökilogrammaa (kg CO2eq). Seuraamusmaksu voidaan määrätä ainoastaan vuotta 2020 koskevan kuuden prosentin vähentämisvelvoitteen laiminlyönnistä.

Pykälän mukaan maksu on yksi euro yhtä puuttuvaa hiilidioksidiekvivalenttia päästökilogrammaa kohti (€/kg CO2eq). Vastaavanlainen maksu on Ruotsissa noin 0,74 €/kg CO2eq ja Saksassa 0,47 €/kg CO2eq. Maksun suuruutta on mahdollista kohtuullistaa tai se voidaan jopa jättää määräämättä. Maksun suuruuden on kuitenkin oltava kohtuullistamisesta huolimatta niin suuri, ettei vähentämisvelvoitteen laiminlyömisestä tule taloudellisesti kannattavaa. Pykälän mukaan maksu voidaan jättää määräämättä vain siinä tapauksessa, että laiminlyönti johtuu maksuvelvollisesta riippumattomista syistä tai ennalta arvaamattomista poikkeuksellisista oloista, eikä maksuvelvollinen ole saavuttanut laiminlyönnin johdosta merkittävää taloudellista etua. Käytännössä polttoaineen toimittajan on siis osoitettava, että se on toteuttanut kaikki tarpeelliset toimet vähentämisvelvoitteen saavuttamiseksi, mutta ei ole onnistunut saavuttamaan tavoitetta ulkopuolisten syiden tai ennalta arvaamattomien poikkeuksellisten olojen vuoksi.

17 §
Muutoksenhaku ja päätöksen täytäntöönpano

Energiaviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Energiaviraston tekemää päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Päätöstä, jossa määrätään 15 §:n mukainen laiminlyöntimaksu tai 16 §:n mukainen seuraamusmaksu, tai päätöstä, joka koskee uhkasakon maksettavaksi tuomitsemista, ei kuitenkaan saa panna täytäntöön ennen kuin se on lainvoimainen.

Selostus:

Pykälän mukaan Energiaviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Asian laatu ja merkittävyys eivät tämän lain mukaisissa asioissa, esimerkiksi hallinnollisten sanktioiden kohdalla, välttämättä edellytä pääsyä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa, kuten perustuslakivaliokunta on antamassaan lausunnossa (PeVL 55/2014 vp) todennut.

Pykälän mukaan Energiaviraston 14 §:n nojalla tekemää päätöstä, eli kieltoa tai määräystä, on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Päätökset koskevat tilanteita, joissa toiminnanharjoittaja ei noudata lain säännöksiä taikka lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Kielto tai määräys voi koskea esimerkiksi polttoaineen toimittajan käyttämää kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmää, toiminnanharjoittajan Energiavirastolle toimittamaa ilmoitusta tai toiminnanharjoittajan kirjanpitoa. Kielto tai määräys voi olla tarpeellinen sen varmistamiseksi, että polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt vähenevät velvoitteen edellyttämällä tavalla vuonna 2020. Pykälän mukaan päätöstä, jossa määrätään 15 §:n mukainen laiminlyöntimaksu tai 16 §:n mukainen seuraamusmaksu, tai päätöstä, joka koskee uhkasakon maksettavaksi tuomitsemista, ei kuitenkaan saa panna täytäntöön ennen kuin se on lainvoimainen.

18 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä maaliskuuta 2018.

Polttoaineen toimittajan on toimitettava 9 §:ssä tarkoitetut, vuotta 2017 koskevat tiedot kulutukseen luovutetuista polttoaineista Energiavirastolle vuoden 2018 kesäkuun loppuun mennessä siinä laajuudessa kuin se on mahdollista.

Selostus:

Laki tuli voimaan 16.3.2018. Mahdollisimman aikainen voimaantulo oli tarpeen, koska täytäntöönpanodirektiivissä annettu määräaika (21.4.2017) oli kulunut umpeen.

Pykälän mukaan vuotta 2017 koskevat 9 §:ssä tarkoitetut tiedot kulutukseen luovutetuista polttoaineista on toimitettava Energiavirastolle vuoden 2018 kesäkuun loppuun mennessä siinä laajuudessa kuin se on mahdollista. Säännöksen tarkoituksena on kerätä käyttökokemuksia 9 §:ssä tarkoitetusta tietojen ilmoittamisesta ja erityisesti komission vapaaehtoisen raportointityökalun käytöstä työkalun jatkokehittämistä varten. Pykälän muotoilu ”siinä laajuudessa kuin se on mahdollista” merkitsee sitä, että 15 §:ssä säädettyä laiminlyöntimaksua ei määrätä, vaikka ilmoituksen tiedot olisivat puutteellisia.


Suvi Marttinen
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy

Puh. +358 9 474 21
suvi.marttinen@hpp.fi

Dokumentin lukeminen vaatii sisäänkirjautumisen

 
 
 
 
 
 
 
 

Tilaaminen

Edilex on Suomen johtava ammattilaisten lakitietopalvelu. Edilex sisältää Suomen laajimman ajantasaisen säädöstietokannan erinomaisin linkityksin oikeustapauksiin, esitöihin ja muihin oikeudellisiin aineistoihin sekä juridisen uutispalvelun. Lakikanava-seurantapalvelussa voit valita aihealueet ja aineistot, joita haluat seurata päivittäin.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.