Kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 2 momentti, 4 §:n 1 momentin 2 kohta, 6 §:n 1 momentin 4 kohta ja 3 momentti, 8 §:n 2 momentti, liite 2, liitteen 3 johdanto ja 5 ja 6 kohta sekä päätökseen lisätään uusi 8 a §. Asetuksella myös täsmennetään biohajoavien yhdyskuntajätteiden seurantaa ja niihin liittyvää raportointia. Uudistukset perustuvat EU:n kaatopaikkoja koskeviin säädöksiin ja ne täsmentävät nykyistä valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista. Asetus tulee voimaan syyskuun alussa 2006.

Asetuksen mukaan kaatopaikoille saa sijoittaa ainoastaan kaatopaikan luokituksen mukaisia jätteitä. Asetuksella rajoitetaan myös yhdyskuntien ja yritysten tiettyjen jätteiden sijoittamista kaatopaikalle ja annetaan raja-arvot jätteiden sisältämille haitallisille aineille, kuten raskasmetalleille ja polyaromaattisille hiilivedyille (PAH-yhdisteet). Jäte voidaan hyväksyä kaatopaikalle vain, jos se täyttää kyseistä kaatopaikkaluokkaa varten säädetyt kelpoisuusperusteet. Jos jätteelle ei ole asetettu yleisiä kelpoisuuskriteerejä, päätetään niistä vastedeskin tapauskohtaisesti kaatopaikan lupamenettelyn yhteydessä. Uudistusten yhteydessä jätteen kaatopaikkakelpoisuuden arviointia koskeva liite 2 on uudistettu kokonaan.

 

2 §
Soveltamisala ja määritelmät

---------------------------------------

Tätä päätöstä ei sovelleta paikkaan, jonne sijoitetaan vain pilaantumatonta maa-ainesjätettä, mineraalivarojen etsinnässä, louhinnassa, rikastuksessa tai varastoinnissa taikka louhostoiminnassa syntynyttä pysyvää, tavanomaista jätettä. Päätöstä ei myöskään sovelleta tavanomaiseksi jätteeksi luokitellun ruoppausmassan sijoittamiseen vesistöön tai mereen taikka sen pohjaan tai sen alla olevaan maaperään eikä pilaantumattoman ruoppausjätteen sijoittamiseen maan päälle tai maahan sen vesiväylän läheisyydessä, josta se on poistettu. Liitteessä 1 olevaa 3 ja 4 kohtaa ei sovelleta jätteiden sijoittamiseen kaivokseen tai muuhun syvällä kallioperässä sijaitsevaan paikkaan (maanalainen sijoituspaikka).

---------------------------------------

Selostus:

Päällekkäisten vaatimusten välttämiseksi pykälää on muutettu siten, että päätöksen liitteen 1 kohtien 3 ja 4 pohja- ja pintarakenteita sekä kaasun talteenottoa koskevia velvoitteita ei sovelleta maanalaisiin jätteiden sijoituspaikkoihin. Kyseiset vaatimukset ovat vaikeasti sovellettavissa tällaisiin sijoituspaikkoihin ja käytännössä niitä on jouduttu mukauttamaan tapauskohtaisesti. Uudistetussa liitteessä 2 olevassa 3.4 kohdassa säädetään sen sijaan aikaisempaa tarkemmin maanalaisiin sijoituspaikkoihin sijoitettaville jätteille asetettavista vaatimuksista.

3 §
Kaatopaikkaluokat ja eri kaatopaikoille sijoitettavat jätteet

---------------------------------------

Kaatopaikalle saa sijoittaa vain kaatopaikan luokituksen mukaisia jätteitä, jollei tämän päätöksen liitteessä 2 toisin säädetä.

Selostus:

Aiemmin tämä pykälä ei sallinut tavanomaisten ja ongelmajätteiden yhteissijoitusta samalle kaatopaikalle rajoitettunakaan. Uudessa liitteessä 2 olevassa 3.2 kohdassa mainittuja ongelmajätteitä voi rajoitetusti sijoittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.

 

4 §
Jätteiden sijoittamista kaatopaikalle koskevat yleiset rajoitukset

Kaatopaikalle ei saa sijoittaa:

---------------------------------------

2) sellaista asumisessa syntynyttä jätettä taikka ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä, jonka biohajoavasta jätteestä suurinta osaa ei ole kerätty talteen erillään muusta jätteestä tai toimitettu muulla tavoin hyödyntämistä tai muuta käsittelyä varten;

---------------------------------------

Selostus:

Säännöstä on täsmennetty siten, että kaatopaikalle ei saa sijoittaa yhdyskuntajätettä, jonka biohajoavasta aineksesta suurinta osaa ei ole eroteltu muusta jätteestä tai toimitettu muulla tavoin hyödynnettäväksi tai muuhun käsittelyyn. Säännökseen liittyy uusi vaatimus biohajoavien yhdyskuntajätteiden tehostetusta seurannasta (uusi 8 a § ja liitteen 3 tarkistus), jolla muutoinkin pyrittäisiin parantamaan tiedon tasoa biohajoavista jätteistä siten, että velvoitteita voitaisiin tarvittaessa myöhemmin edelleen täsmentää.

6 §
Jätteestä annettavat tiedot

Tuotaessa jätettä sijoitettavaksi kaatopaikalle on jätteen haltijan tai muun tuojan annettava kaatopaikan pitäjälle:

---------------------------------------

4) jäljennös liitteessä 2 tarkoitetuista perusmäärittelyä koskevista merkityksellisistä asiakirjoista, jollei ole kysymys asumisessa syntyneestä jätteestä tai ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavasta jätteestä.

---------------------------------------

Jätteen haltijan on seurattava jätteen laatua vastaavuustestauksin liitteen 2 mukaisesti ja esitettävä tiedot kaatopaikan pitäjälle vähintään kerran vuodessa, jos jätettä tuodaan edelleen kaatopaikalle.

---------------------------------------

Selostus:

Pykälään on tehty ainoastaan pieniä kielellisiä tarkistuksia, jotka eivät muuta pykälän asiasisältöä millään tavalla.

8 §
Valvonta ja tarkkailu

---------------------------------------

Kunkin vuoden valvonta- ja tarkkailutiedoista on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä liitteessä 3 olevassa 6 kohdassa tarkoitettu raportti lupaviranomaiselle. Havaituista merkityksellisistä terveys- ja ympäristöhaitoista on kuitenkin ilmoitettava viipymättä lupaviranomaiselle.

---------------------------------------

Selostus:

Säännöstä on tarkistettu siten, että vuosittain laadittava raportti kaatopaikan valvonnasta ja tarkkailusta olisi toimitettava viranomaiselle helmikuun loppuun mennessä. Nykyisin raportti on toimitettava maaliskuun loppuun mennessä. Tarkoitus on yhtenäistää kaatopaikkojen ja muiden lupavelvollisten laitosten vuosiraportointikäytäntöä.

8 a §
Täytäntöönpanon seuranta

Suomen ympäristökeskuksen on vuosittain 1 päivään heinäkuuta mennessä, ensimmäisen kerran vuonna 2007, laadittava ympäristöministeriölle selvitys tämän päätöksen, erityisesti sen 4 §:n 1 momentin 2 kohdan, liitteessä 1 olevan 5 kohdan sekä liitteessä 2 olevan 3.5 ja 3.6 kohdan täytäntöönpanosta. Suomen ympäristökeskuksen on joka kolmas vuosi laadittava eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY 5 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisöjen komissiolle kertomus kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY täytäntöönpanosta Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen on myös huolehdittava tämän päätöksen liitteessä 2 olevassa 3.6 kohdassa tarkoitetun tiedon toimittamisesta Euroopan yhteisöjen komissiolle ja muille Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Lupaviranomaisen ja alueellisen ympäristökeskuksen on vuosittain 1 päivään toukokuuta mennessä toimitettava 1 momentissa tarkoitetun selvityksen laatimista varten tarpeelliset tiedot Suomen ympäristökeskukselle. Tämän päätöksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten toteutumisen seuraamiseksi toimitettaviin tietoihin alueellisen ympäristökeskuksen on liitettävä arvio toiminta-alueellaan syntyneistä, erilliskerätyistä, esikäsitellyistä, kierrätetyistä, muulla tavoin hyödynnetyistä, kaatopaikoille sijoitetuista ja muulla tavoin käsitellyistä biohajoavista jätteistä.

Lupaviranomaisen on viivytyksettä toimitettava tiedot tämän päätöksen liitteessä 2 olevan 3.6 kohdan perusteella tehdyistä päätöksistä Suomen ympäristökeskukselle.

Selostus:

Tässä uudessa pykälässä säädetään lupaviranomaisen, alueellisen ympäristökeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen velvollisuudesta toimittaa tietoja, arvioita ja selvityksiä valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanosta sekä raportoinnista komissiolle. Lupaviranomaisen ja alueellisen ympäristökeskuksen työnjako tietojen toimittamisessa perustuu niiden toimivallan jakoon kaatopaikka-asioissa. Säännöksellä pyritään tehostamaan ja yhtenäistämään biohajoavien yhdyskuntajätteiden kaatopaikkakäsittelyn rajoitusten ja säädöksen muuta täytäntöönpanoa.

Lisätietoja: Ympäristöministeriön taustamuistio 6.3.2006

Liite 2

MENETTELYT JA PERUSTEET JÄTTEEN HYVÄKSYMISEKSI KAATOPAIKOILLE

Tässä liitteessä määritellään tämän päätöksen, erityisesti sen 4 §:n 1 momentin 6 kohdan soveltamisessa noudatettavat periaatteet ja menettelyt jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden arvioimiseksi sekä raja-arvot ja muut perusteet jätteiden hyväksymiseksi kulloisenkin luokituksen mukaiselle kaatopaikalle. Lisäksi määritellään arvioinnissa käytettävät näytteenotto- ja analyysimenetelmät.

Liitteessä olevaa 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta jätteeseen, joka syntyy mineraalivarojen etsinnässä, louhinnassa, rikastuksessa tai varastoinnissa taikka louhostoiminnassa ja sijoitetaan kyseiselle kaivos- tai louhosalueelle.

1. Arvioinnissa ja kelpoisuusvaatimusten määrittelyssä sovellettavat yleiset periaatteet

Jätteen kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin on perustuttava luotettaviin tietoihin jätteen alkuperästä ja ominaisuuksista. Ominaisuuksia koskevia arviointiperusteita ovat:

1) jätteen koostumus;
2) jätteen orgaanisen aineksen määrä ja hajoavuus;
3) jätteen haitallisten aineiden määrä ja liukoisuusominaisuudet;
4) jätteen ja siitä muodostuvan kaatopaikkaveden ekotoksikologiset ominaisuudet.

Arvioinnin on lisäksi perustuttava kaatopaikkaa koskeviin seuraaviin tietoihin:

1) kaatopaikan ominaisuudet ja laatutaso sekä sen ympäristön suojelu (maaperä, pohjavesi ja pintavesi);
2) ympäristönsuojelujärjestelyiden laatutaso ja niiden turvaaminen (esimerkiksi eristysrakenteet sekä kaatopaikkavesien kokoaminen ja käsittely);
3) jätetäytön vakavuus ja sen turvaaminen;
4) ihmisen terveyttä uhkaavien vaarojen torjunta.

Kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnissa on sovellettava seuraavaa kolmitasoista menettelyä:

1) jätteen perusmäärittely, jossa standardoiduin menetelmin selvitetään riittävän tarkasti jätteen ominaisuudet sen osoittamiseksi, että jäte täyttää kulloisenkin luokituksen mukaiselle kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle määritellyt kaatopaikkakelpoisuuden vaatimukset ja että jätteen sijoittaminen kaatopaikalle on turvallista pitkälläkin aikavälillä;
2) jätteen vastaavuustestaus, jossa standardoiduin lyhytkestoisin menetelmin säännöllisesti mitataan perusmäärittelyssä tunnistetut jätteen tyypilliset ominaisuudet sen varmistamiseksi, että jäte täyttää lupamääräykset;
3) kaatopaikalla tehtävä jätteen tarkastus, jolla varmistetaan, että jäte vastaa esitettäviä asiakirjoja.

Jäte hyväksytään sijoitettavaksi kaatopaikalle vain, jos se täyttää kulloisenkin luokituksen mukaiselle kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle määritellyt kelpoisuusvaatimukset.

Tämän päätöksen 4 §:n 1 momentin 1-5 kohdassa säädettyjen jätteiden sijoittamista koskevien yleisten rajoitusten ohella on erityisesti otettava huomioon rajoitukset, jotka sisältyvät PCB:n ja PCB-laitteistojen käytöstä poistamisesta sekä PCB-jätteen käsittelystä annettuun valtioneuvoston päätökseen (711/1998) ja pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 850/2004.

Selostus:

Koko liite 2 on uudistettu kaatopaikkadirektiivin mahdollistamien muutosten mukaisesti. Kohdassa 1 säädetään kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnissa ja määrittelyssä sovellettavista yleisistä periaatteista. Kohdan sisältö vastaa käytännössä valtioneuvoston päätöksen nykyistä liitettä 2. Näitä yleisiä periaatteita sovellettaisiin kaikkiin valtioneuvoston päätöksen soveltamisalaan kuuluviin jätteisiin. Muutoksia aiempaan verrattuna ei tässä kohdassa siis käytännössä ole.

2. Arviointimenettely

Kaatopaikalle sijoitettavasta jätteestä on tehtävä perusmäärittely. Määrittely on tehtävä jäte-erittäin, jollei ole kysymys säännöllisesti samassa prosessissa syntyvästä jätteestä¹. Myös tällaisesta jätteestä on ensi vaiheessa tehtävä perusmäärittely, mutta tämän jälkeen riittää perusmäärittelyyn perustuva vastaavuustestaus. Kukin kaatopaikalle toimitettava jäte-erä on tarkastettava. Jätteen näytteenotossa ja testauksessa on käytettävä jäljempänä määriteltyjä menetelmiä.

¹ Tällaisiksi jätteiksi katsotaan yksilöidyt ja olennaisilta ominaisuuksiltaan samanlaisina pysyvät jätteet, joita syntyy säännöllisesti samassa prosessissa; lisäksi edellytetään, että

― laitos ja prosessi ovat yleisesti tunnettuja;
― prosessissa käytettävät materiaalit ja itse prosessi on täsmällisesti määritelty;
― laitoksesta on annettu kaikki tarvittavat tiedot ja kaatopaikan pitäjälle ilmoitetaan käytettävien materiaalien ja prosessin muista muutoksista;
― jäte on peräisin yhdestä laitoksesta; jäte voi myös olla peräisin samanlaisesta prosessista useista laitoksista, jos jäte voidaan määritellä yksilöidyksi jätevirraksi, jossa jätteellä on yhteiset ominaisuudet tietyissä rajoissa;
― prosessissa, jossa jäte syntyy, ei tapahdu olennaisia muutoksia.

2.1. Perusmäärittely

Perusmäärittelyssä on:

1) hankittava ja koottava merkitykselliset tiedot jätteestä ja sen käyttäytymisestä kaatopaikalla;
2) selvitettävä jätteen esikäsittelymahdollisuudet ja -vaihtoehdot;
3) arvioitava jäte 3 kohdassa tarkoitettujen kelpoisuusperusteiden perusteella;
4) selvitettävä jätteen tyypilliset ominaisuudet muun ohella avainmuuttujien määrittelemiseksi vastaavuustestausta varten.

Perusmäärittelyssä on otettava huomioon, että siirtokuormausasemilta ja eri kerääjiltä sekä muista vastaavista kohteista peräisin olevien jätteiden ominaisuudet voivat vaihdella huomattavasti.

Jätteen tuottajan tai haltijan on varmistettava perusmäärittelyssä käytettävien tietojen oikeellisuus.

Kaatopaikan pitäjän on säilytettävä perusmäärittelyä koskevat merkitykselliset asiakirjat vähintään kolmen vuoden ajan niiden vastaanottamisesta.

2.1.1. Perusmäärittelyssä vaadittavat tiedot

Perusmäärittelyä varten on jätteestä oltava käytettävissä seuraavat perustiedot:

1) jätteen lähde ja alkuperä, kuten jätteen tuottajan tai haltijan nimi sekä tämän toimipaikan sijainti ja osoite;
2) kuvaus prosessista, jossa jäte on syntynyt, mukaan lukien tärkeimmät raaka-aineet ja lopputuotteet;
3) kuvaus tämän päätöksen 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti toteutetusta jätteen esikäsittelystä tai selvitys siitä, miksi esikäsittelyä ei pidetä mahdollisena tai tarpeellisena;
4) jätteen koostumus ja, asiaankuuluvissa tapauksissa, liukoisuusominaisuudet;
5) jätteen haju, väri, fysikaalinen olomuoto ja muut vastaavat ominaisuudet;
6) yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) mukainen jätenimikkeen tunnusnumero;
7) jos kysymys on ongelmajätteestä, jäteasetuksen (1390/1993) liitteen 4 mukaiset jätteen luokituksen kannalta merkitykselliset ominaisuudet;
8) tiedot sen selvittämiseksi, että jätteen sijoittaminen ei ole tämän päätöksen 4 §:n 1 momentin 2-6 kohdan tai 2 momentin vastaista eikä jätteen sijoittaminen ole muutoinkaan kielletty;
9) kaatopaikan luokka, jonka mukaiselle kaatopaikalle jäte voidaan hyväksyä sijoitettavaksi;
10) jätteen käyttäytyminen kaatopaikalla ja siihen liittyvät mahdollisesti tarvittavat lisävarotoimet;
11) jätteen kierrätys- tai muut hyödyntämismahdollisuudet.

Säännöllisesti samassa prosessissa syntyvästä jätteestä tehtävää perusmäärittelyä varten on oltava seuraavat lisätiedot:

1) yksilöidyn jätteen koostumuksen vaihtelut ja niiden rajat;
2) jätteen tyypillisten ominaisuuksien vaihtelut ja niiden rajat;
3) asiaankuuluvissa tapauksissa, jätteen liukoisuusominaisuudet määritettynä läpivirtaustestein, ravistelutestein tai pH-vaikutustestein taikka niiden yhdistelmin;
4) avainmuuttujat vastaavuustestausta varten ja tiedot testauksen laajuuden ja toistamisen tiheyden määrittelemiseksi;
5) jos kysymys on samanlaisessa prosessissa, mutta eri laitoksissa syntyvistä jätteistä, tiedot jätteiden vastaavuutta koskevasta arvioinnista, jonka on perustuttava riittävään määrään määrityksiä jätteen tyypillisistä ominaisuuksista niiden vaihtelun selvittämiseksi.

2.1.2. Testaus

Jäte on testattava perusmäärittelyssä edellytettyjen tietojen hankkimiseksi jätteen koostumuksesta ja liukoisuusominaisuuksista.

Testausta ei kuitenkaan edellytetä seuraavissa tapauksissa:

1) jäte on 3.1.1 tai 3.2.1 kohdan mukaan suljettu testausvelvollisuudesta;
2) lupaviranomaisen päätöksellä, jos kaikki perusmäärittelyyn tarvittavat tiedot jätteestä ovat käytettävissä ja asianmukaisesti vahvistettuja;
3) lupaviranomaisen päätöksellä, jos perustelluin dokumentoiduin tiedoin on osoitettu, että kyseisen jätteen testaaminen on epätarkoituksenmukaista tai käytännössä mahdotonta tai että jätteelle ei ole käytettävissä soveltuvia testausmenetelmiä ja kelpoisuusperusteita, ja samalla on esitetty riittävät muut tiedot ja perusteet sille, että jäte voidaan hyväksyä kyseisen luokituksen mukaiselle kaatopaikalle.

Osana perusmäärittelyä ei edellytetä testausta säännöllisesti samassa prosessissa syntyvän jätteen kustakin erästä, vaan jäte-erät voidaan testata 2.2 kohdan mukaisesti.

2.2. Vastaavuustestaus

Jätteestä, joka syntyy säännöllisesti samassa prosessissa, on tehtävä vastaavuustestaus.

Vastaavuustestausta ei kuitenkaan edellytetä, jos jäte on 2.1.2 kohdan toisen kappaleen 1) tai 3) alakohdan mukaan suljettu perusmäärittelyä varten vaadittavasta testauksesta ja on riittävästi varmistettu, että jäte vastaa perusmäärittelyssä annettuja muita tietoja.

Vastaavuustestaus on tehtävä perusmäärittelyssä määritellyssä laajuudessa ja toistettava vähintään kerran vuodessa. Testauksessa on käytettävä perusmäärittelyssä määriteltyjä testausmenetelmiä.

Testaukseen on sisällytettävä:

1) perusmäärittelyssä määriteltyjen avainmuuttujien testaus sen osoittamiseksi, että jäte täyttää näille muuttujille asetetut raja-arvot;
2) yksi tai useampi ravistelutesti;

3) tarvittaessa muita testejä sen osoittamiseksi, että jäte vastaa perusmäärittelyn tietoja ja täyttää 3 kohdassa tarkoitetut kelpoisuusvaatimukset.

Kaatopaikan pitäjän on säilytettävä vastaavuustestausta koskevat merkitykselliset asiakirjat vähintään kolmen vuoden ajan niiden vastaanottamisesta.

2.3. Tarkastus kaatopaikalla

Jätteen vastaanottoon kaatopaikalla liittyvät tämän päätöksen 7 §:ssä säädetyt jätteiden ja jätekuormien tarkastukset on tehtävä soveltuvin pikamääritysmenetelmin tai ainakin aistinvaraisesti, kuten jätteen värin ja olomuodon sekä poikkeavan öljyn tai liuottimen hajun perusteella.

Selostus:

Kohdassa säädetään yksityiskohtaisesti kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnissa sovellettavasta kolmiportaisesta menettelystä, johon kuuluvat perusmäärittely, vastaavuustestaus ja tarkastus kaatopaikalla. EU:n jäsenvaltioiden pitää määritellä aika, jonka perusmäärittelyä ja vastaavuustestausta koskevat asiakirjat olisi säilytettävä. Tällaiseksi ajanjaksoksi on määrätty vähintään kolme vuotta, kuten vastaavien asiakirjojen säilyttämisestä on säädetty yleisesti jäteasetuksen 22 §:ssä.

3. Jätteen kaatopaikkakelpoisuuden perusteet

Kaatopaikalle sijoitettavan jätteen on täytettävä jäljempänä tässä kohdassa määritellyt kelpoisuusvaatimukset. Jos vaatimuksia ei ole määritelty, päätetään niistä tapauskohtaisesti 2 kohdan mukaisen arvioinnin perusteella.

3.1. Pysyvän jätteen kaatopaikat

Pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen on täytettävä 3.1.1 tai 3.1.2 kohdan mukaiset kelpoisuusvaatimukset.

3.1.1. Ilman testausta hyväksyttävät jätteet

Taulukossa 1 lueteltu jäte voidaan hyväksyä pysyvän jätteen kaatopaikalle ilman testausta. Jätteen on oltava yhden jätelajin erillinen jätevirta ja yhdestä syntypaikasta. Taulukossa lueteltuja jätteitä voidaan hyväksyä myös yhdessä, jos niiden syntypaikka on sama.

Jäte on kuitenkin testattava 2 kohdan mukaisesti, jos epäillään, että jäte on pilaantunut, tai jos ei ole varmuutta siitä, että se vastaa pysyvän jätteen määritelmää ja täyttää 3.1.2 kohdan mukaiset kelpoisuusvaatimukset. Jätettä ei saa hyväksyä pysyvän jätteen kaatopaikalle, jos testaus osoittaa, että jäte on pilaantunut tai sisältää metalleja, asbestia, muoveja, kemikaaleja tai muita materiaaleja tai aineita siten, että mainituista seikoista aiheutuvan riskin lisääntymisen takia on perusteltua sijoittaa jäte muun luokan mukaiselle kaatopaikalle.

Taulukko 1

Jätenimikkeen tunnusnumero¹⁾ Kuvaus Rajoitukset

10 11 03 Lasipohjaisten kuitumateriaalien jätteet Ainoastaan jätteet, jotka eivät sisällä orgaanisia sideaineita

15 01 07 Lasipakkaukset

17 01 01 Betoni Ainoastaan tietyt rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet²⁾

17 02 02 Tiilet Ainoastaan tietyt rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet²⁾

17 01 03 Laatat ja keramiikka Ainoastaan tietyt rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet²⁾

17 01 07 Betonin, tiilten, laattojenja keramiikan seokset Ainoastaan tietyt rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet²⁾

17 02 02 Lasi

17 05 04 Maa- ja kiviainekset Lukuun ottamatta pintamaata ja turvetta sekämaa- ja kiviainesta pilaantuneilta alueilta

19 12 05 Lasi

20 01 02 Lasi Ainoastaan erikseen kerätty lasi

20 02 02 Maa- ja kiviainekset Ainoastaan puutarha- ja puistojätteistä Lukuun ottamatta pintamaata ja turvetta

¹⁾ Yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) mukainen jätenimikkeen tunnusnumero.
²⁾ Tietyillä rakentamisessa ja purkamisessa syntyvillä jätteillä tarkoitetaan jätteitä, joissa on vain vähäinen määrä metalleja, muoveja, orgaanisia aineita, puuta, kumia tai muita vastaavia aineita tai materiaaleja ja joiden alkuperä on tiedossa. Käsitteellä ei tarkoiteta rakentamisessa ja purkamisessa syntyviä jätteitä rakennelmista,

― jotka rakentamisprosessien, maaperän pilaantumisen, torjunta-aineiden tai muiden vaarallisten aineiden varastoinnin tai käytön taikka muun näihin rinnastettavan syyn takia ovat epäorgaanisten tai orgaanisten vaarallisten aineiden pilaamia, ellei selvästi osoiteta, että purettu rakennelma ei ole ollut merkittävästi pilaantunut;
― jotka on käsitelty, suojattu tai maalattu materiaaleilla, jotka sisältävät merkityksellisiä määriä vaarallisia aineita.

3.1.2. Kelpoisuusperusteet

Pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavaan muuhun kuin 3.1.1 kohdassa tarkoitettuun jätteeseen sovelletaan taulukon 2 mukaisia liukoisuusominaisuuksien ja taulukon 3 mukaisia orgaanisten aineiden kokonaispitoisuuksien raja-arvoja.

Taulukko 2

Aine/muuttuja Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta (L/S = 10 l/kg)

Arseeni (As) 0,5

Barium (Ba) 20

Kadmium (Cd) 0,04

Kromi yhteensä (Crkok) 0,5

Kupari (Cu) 2

Elohopea (Hg) 0,01

Molybdeeni (Mo) 0,5

Nikkeli (Ni) 0,4

Lyijy (Pb) 0,5

Antimoni (Sb) 0,06

Seleeni (Se) 0,1

Sinkki (Zn) 4

Kloridi (Cl-) 800

Fluoridi (F-) 10

Sulfaatti (SO4 2-) 1 000¹⁾

Fenoli-indeksi 1

Liuennut orgaaninen hiili (DOC)²⁾ 500

Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS)³⁾ 4 000

¹⁾ Jätteen katsotaan täyttävän kelpoisuusvaatimuksen myös, jos sulfaattipitoisuus ei ylitä seuraavia arvoja: 1 500 mg/l (läpivirtaustestin ensimmäinen uutos uuttosuhteessa L/S = 0,1 l/kg) ja 6 000 mg/kg (uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg). Pitoisuuden määrittämiseksi uuttosuhteessa L/S = 0,1 l/kg on käytettävä läpivirtaustestiä. Pitoisuus uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg voidaan määrittää joko ravistelu- tai läpivirtaustestillä.

²⁾ Jos liuenneen orgaanisen hiilen raja-arvo ylittyy jätteen omassa pH:ssa, voidaan jäte vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg pH:ssa 7,5―8,0. Jätteen katsotaan täyttävän liuenneen orgaanisen hiilen kelpoisuusvaatimuksen, jos pitoisuus on enintään 500 mg/kg.

³⁾ Liuenneiden aineiden kokonaismäärän raja-arvoa voidaan soveltaa sulfaatin ja kloridin raja-arvojen sijasta.

Taulukko 3

Aine/muuttuja Raja-arvo, mg/kg

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) 30 000

Bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni jaksyleenit (BTEX) 6

Polyklooratut bifenyylit (PCB¹⁾) 1

Mineraaliöljy (C10-C40) 500

Polyaromaattiset hiilivedyt²⁾(PAH) 40

¹⁾ Kongeneerien 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 kokonaismäärä.

²⁾ Yhdisteiden (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, kryseeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, naftaleeni, pyreeni) kokonaismäärä.

3.2. Tavanomaisen jätteen kaatopaikat

Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavan 3.2.1, 3.2.2 ja 3.2.3 kohdassa tarkoitetun jätteen on täytettävä jäljempänä jätelajeittain määritellyt kelpoisuusvaatimukset.

3.2.1. Ilman testausta hyväksyttävät jätteet

Yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen mukaisen luettelon nimikeryhmässä 20 (Yhdyskuntajätteet (asumisessa syntyvät jätteet ja niihin rinnastettavat kaupan, teollisuuden ja muiden laitosten jätteet) erilliskerätyt jakeet mukaan luettuina) tarkoitetut tavanomaiset jätteet voidaan hyväksyä ilman testausta tavanomaisen jätteen kaatopaikalle, jos:

1) jäte on esikäsitelty tämän päätöksen 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti;
2) jäte ei ole pilaantunut siten, että lisääntyneen ympäristöriskin takia on perusteltua käsitellä jäte muulla tavoin;
3) jätettä ei sijoiteta kaatopaikan osaan, johon sijoitetaan kipsipohjaista jätettä tai vakaata reagoimatonta² ongelmajätettä.

Rakentamisessa syntyvä ja muu soveltuva asbestijäte voidaan hyväksyä ilman testausta tavanomaisen jätteen kaatopaikalle, jos jätteen sijoittamisessa noudatetaan asbestijätteitä koskevia 3.2.3 kohdan mukaisia erityisiä vaatimuksia.

² Käsitteellä vakaa reagoimaton tarkoitetaan, että jätteen liukoisuusominaisuudet eivät muutu epäsuotuisasti pitkällä aikavälillä kaatopaikan tavanomaisen käytön mukaisissa olosuhteissa eikä ennustettavissa olevissa vahinkotapauksissa

― itse jätteen vuoksi (esimerkiksi biohajoamisen vuoksi),
― pitkäaikaisten ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta (esimerkiksi veden, ilman, lämpötilan tai mekaaninen vaikutus) eikä
― muiden jätteiden taikka kaatopaikkaveden tai -kaasun vaikutuksesta.

3.2.2. Kelpoisuusperusteet kipsipohjaisen jätteen sijoittamisessa

Tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltuja kipsipohjaisia jätteitä saa sijoittaa vain tavanomaisen jätteen kaatopaikan sellaiseen osaan, johon ei sijoiteta biohajoavaa jätettä.

Tavanomaiseen jätteeseen, joka sijoitetaan kaatopaikalle yhdessä kipsipohjaisten jätteiden kanssa, sovelletaan taulukon 4 mukaisia raja-arvoja.

Taulukko 4

Muuttuja Raja-arvo

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) 5 %

Liuennut orgaaninen hiili (DOC) 800 mg/kg¹⁾

¹⁾ Uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg joko jätteen omassa pH:ssa tai pH:ssa 7,5―8,0.

3.2.3. Kelpoisuusperusteet tavanomaisen jätteen ja vakaan reagoimattoman ongelmajätteen sijoittamisessa yhdessä

Vakaata reagoimatonta ongelmajätettä saa sijoittaa vain tavanomaisen kaatopaikan sellaiseen osaan, johon ei sijoiteta biohajoavaa jätettä.

Tavanomaiseen jätteeseen ja vakaaseen reagoimattomaan ongelmajätteeseen, jotka sijoitetaan yhdessä kaatopaikalle, sovelletaan taulukon 5 mukaisia liukoisuusominaisuuksien raja-arvoja ja taulukon 6 mukaisia muita vaatimuksia.

Tiivistämisestä tai muista vastaavista toimista mahdollisesti aiheutuva jätteen murskaantuminen ja siitä aiheutuvat vaikutukset on otettava huomioon jätteen fysikaalisen vakavuuden arvioinnissa.

Taulukko 5

Aine/muuttuja Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta (L/S = 10 l/kg)

Arseeni (As) 2

Barium (Ba) 100

Kadmium (Cd) 1

Kromi yhteensä (Crkok) 10

Kupari (Cu) 50

Elohopea (Hg) 0,2

Molybdeeni (Mo) 10

Nikkeli (Ni) 10

Lyijy (Pb) 10

Antimoni (Sb) 0,7

Seleeni (Se) 0,5

Sinkki (Zn) 50

Kloridi (Cl-) 15 000

Fluoridi (F-) 150

Sulfaatti (SO4 2-) 20 000

Liuennut orgaaninen hiili (DOC)¹⁾ 800

Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS)²⁾ 60 000

¹⁾ Jos liuenneen orgaanisen hiilen raja-arvo ylittyy jätteen omassa pH:ssa, voidaan jäte vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg pH:ssa 7,5―8,0. Jätteen katsotaan täyttävän liuenneen orgaanisen hiilen kelpoisuusvaatimuksen, jos pitoisuus on enintään 800 mg/kg.

²⁾ Liuenneiden aineiden kokonaismäärän raja-arvoa voidaan soveltaa sulfaatin ja kloridin raja-arvojen sijasta.

Taulukko 6

Muuttuja Raja-arvo/muu vaatimus

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) 5 %

pH Vähintään 6,0

Haponneutralointikapasiteetti (ANC) Aina tutkittava ja arvioitava

Taulukoiden 5 ja 6 mukaisia raja-arvoja ja muita vaatimuksia ei sovelleta vakaaksi reagoimattomaksi ongelmajätteeksi luokiteltavan rakentamisessa syntyvän ja muun soveltuvan asbestijätteen sijoittamiseen tavanomaiselle kaatopaikalle tai sen erilliseen eristettyyn osaan, jos noudatetaan seuraavia menettelyjä ja vaatimuksia:

1) jäte ei saa sisältää muita vaarallisia aineita kuin sidottu asbesti mukaan lukien kuidut, jotka on sidottu sidemateriaaliin tai pakattu muoviin;
2) kaatopaikalle tai sen erilliseen osaan saa hyväksyä vain rakentamisessa syntyvää ja muuta soveltuvaa asbestijätettä;
3) alue, johon asbestijätettä sijoitetaan, on peitettävä päivittäin ja ennen jokaista tiivistyskertaa sopivalla peittoaineksella; jos asbestijätettä ei ole pakattu, on jätettä kasteltava säännöllisesti sijoittamisen aikana;
4) kaatopaikka tai sen erillinen osa on peitettävä pysyvästi pintakerroksella asbestikuitujen leviämisen estämiseksi; alueella ei saa porata reikiä tai toteuttaa muita töitä, jotka voivat aiheuttaa kuitujen vapautumista; kaatopaikan osa, johon sijoitetaan asbestijätettä, on merkittävä muistiin tämän päätöksen 7 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti;
5) kaatopaikan sulkemisen jälkeen on toteutettava asianmukaiset toimet maa-alueen käytön rajoittamiseksi siten, että vältetään ihmisten joutuminen kosketuksiin jätteen kanssa.

3.3. Ongelmajätteen kaatopaikat

Ongelmajätteen kaatopaikalle sijoitettavaan jätteeseen sovelletaan taulukon 7 mukaisia liukoisuusominaisuuksien raja-arvoja ja taulukon 8 mukaisia muita vaatimuksia.

Tiivistämisestä tai muista vastaavista toimista mahdollisesti aiheutuva jätteen murskaantuminen ja siitä aiheutuvat vaikutukset on otettava huomioon jätteen fysikaalisen vakavuuden arvioinnissa.

Taulukko 7

Aine/muuttuja Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta (L/S = 10 l/kg)

Arseeni (As) 25

Barium (Ba) 300

Kadmium (Cd) 5

Kromi yhteensä (Crkok) 70

Kupari (Cu) 100

Elohopea (Hg) 2

Molybdeeni (Mo) 30

Nikkeli (Ni) 40

Lyijy (Pb) 50

Antimoni (Sb) 5

Seleeni (Se) 7

Sinkki (Zn) 200

Kloridi (Cl-) 25 000

Fluoridi (F-) 500

Sulfaatti (SO4 2-) 50 000

Liuennut orgaaninen hiili (DOC)¹⁾ 1 000

Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS)²⁾ 100 000

¹⁾ Jos liuenneen orgaanisen hiilen raja-arvo ylittyy jätteen omassa pH:ssa, voidaan jäte vaihtoehtoisesti testata uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg pH:ssa 7,5―8,0. Jätteen katsotaan täyttävän liuenneen orgaanisen hiilen kelpoisuusvaatimuksen, jos pitoisuus on enintään 1 000 mg/kg.

²⁾ Liuenneiden aineiden kokonaismäärän raja-arvoa voidaan soveltaa sulfaatin ja kloridin raja-arvojen sijasta.

Taulukko 8

Muuttuja Raja-arvo/muu vaatimus

Hehkutushäviö (LOI)¹⁾ 10 %

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) 1) 6 %

Haponneutralointikapasiteetti (ANC) Aina tutkittava ja arvioitava

¹⁾ On sovellettava joko hehkutushäviön tai orgaanisen hiilen kokonaismäärän raja-arvoa.

3.4. Maanalaiset sijoituspaikat

Jäte voidaan hyväksyä tämän päätöksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maanalaiseen sijoituspaikkaan ainoastaan sijoituspaikasta tehdyn turvallisuusarvioinnin mukaisesti. Arviointi on tehtävä direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille annetun neuvoston päätöksen 2003/33/EY liitteen A³ mukaisesti. Jätteestä on myös tehtävä 2 kohdan mukainen arviointi.

Pysyvän jätteen maanalaiseen sijoituspaikkaan voidaan hyväksyä vain 3.1 kohdan ja tavanomaisen jätteen maanalaiseen sijoituspaikkaan vain 3.2 kohdan mukaiset vaatimukset täyttäviä jätteitä.

Ongelmajätteen maanalaiseen sijoituspaikkaan sijoitettavaan jätteeseen ei sovelleta 3.3 kohdan mukaisia kelpoisuusvaatimuksia.

³ Liitteen käsitteellä vaarallinen jäte tarkoitetaan ongelmajätettä ja käsitteellä maanalainen varasto maanalaista sijoituspaikkaa.

3.5. Eräiden raja-arvojen korottaminen

Lupaviranomainen voi kaatopaikan ja sen ympäristön ominaisuudet huomioon ottaen yksilöidyn jätteen osalta tapauskohtaisesti päättää, että 3.1, 3.2 ja 3.3 kohdassa säädetyt raja-arvot voidaan jäljempänä mainituin täsmennyksin ja rajauksin korottaa enintään kolminkertaisiksi, jos kaatopaikan pitäjä kaatopaikan terveys- ja ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin perusteella luotettavasti osoittaa, etteivät korkeammat raja-arvot lisää kaatopaikkaveden ja muiden päästöjen aiheuttamaa vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle.

Orgaanisen hiilen kokonaismäärän raja-arvoon sovelletaan lisäksi seuraavaa:

1) raja-arvo taulukossa 3 voidaan korottaa enintään kaksinkertaiseksi; maa-ainesjätteelle voidaan kuitenkin hyväksyä kolminkertainen raja-arvo, jos jätteen liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuus on enintään 500 mg/kg uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg joko jätteen omassa pH:ssa tai pH:ssa 7,5―8,0;
2) raja-arvo taulukoissa 4 ja 6 voidaan korottaa vain, jos liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuus on enintään 800 mg/kg uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg joko jätteen omassa pH:ssa tai pH:ssa 7,5―8,0;
3) raja-arvo taulukossa 8 voidaan korottaa vain, jos jätteen liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuus on enintään 1 000 mg/kg uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg joko jätteen omassa pH:ssa tai pH:ssa 7,5―8,0.

Seuraavista raja-arvoista ei saa myöntää poikkeuksia:

1) liuenneen orgaanisen hiilen raja-arvo taulukoissa 2, 5 ja 7;
2) bentseenin, tolueenin, etyylibentseenin ja ksyleenien raja-arvo taulukossa 3;
3) polykloorattujen bifenyylien, mineraaliöljyn ja polyaromaattisten hiilivetyjen raja-arvot taulukossa 3;
4) pH:n raja-arvo taulukossa 6;
5) hehkutushäviön raja-arvo taulukossa 8.

3.6. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältäviä jätteitä koskevat erityiset vaatimukset

Lupaviranomainen voi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004 7 artiklan 2 kohdasta poiketen mainitun artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin hyväksyä pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävän tai niiden saastuttaman jätteen sijoittamisen ongelmajätteen kaatopaikalle tai maanalaiseen sijoituspaikkaan. Valtioneuvoston päätöksessä 711/1998 tarkoitettuun PCB-jätteeseen sovelletaan kuitenkin mainittua päätöstä.

Selostus:

Kohdissa 3.1-3.3 määritellään yksityiskohtaiset perusteet jätteen hyväksymiseksi kunkin luokan mukaiselle kaatopaikalle. Valinnaisista testausmenetelmistä ja niitä vastaavista raja-arvoista ehdotetaan sovellettaviksi nestekiintoainesuhteessa L/S = 10 l/kg määriteltyjä raja-arvoja. Ehdotettua menettelyä voidaan soveltaa kaikissa testausmenetelmissä ja sen käyttö on vakiintunut Suomessa. Pysyvien jätteiden PAH-pitoisuudelle on nyt säädetty raja-arvo, joka on 40 mg/kg (taulukko 3). Tyypillisten, suurina määrinä syntyvien pysyvien jätteiden PAH-pitoisuudet ovat yleensä alhaisempia kuin ehdotetut raja-arvot. Eräissä muissa maissa säädetyt vastaavat raja-arvot vaihtelevat 4-100 mg/kg.

Tavanomaisen jätteen kaatopaikkojen osalta asetetaan raja-arvoja tavanomaisille jätteille, jotka sijoitetaan kaatopaikalle yhdessä vakaan reagoimattoman ongelmajätteen kanssa, joille määritellään myös laatuvaatimukset. Samoin asetetaan vaatimuksia kipsipohjaisen ja muun tavanomaisen jätteen yhteissijoitukselle. Muilta osin tavanomaisille jätteille asetettavat vaatimukset määritellään tapauskohtaisesti 2 kohdan mukaisen arvioinnin perusteella. Kohdissa 3.2.3 ja 3.3 tarkoitetut kelpoisuusperusteet koskisivat sekä rakeisia että monoliittisia jätteitä. Monoliittiset jätteet, murskattuina soveltuvaan raekokoon, myös testattaisiin kuten rakeiset jätteet. Näin samalla selvitettäisiin, että tavanomaisen jätteen kaatopaikalle hyväksyttävät ongelmajätteet olisivat vakaita ja reagoimattomia. Tiivistämisestä ja muista vastaavista toimista mahdollisesti aiheutuva jätteen murskaantuminen ja siitä aiheutuvat vaikutukset olisi otettava huomioon jätteen fysikaalisen vakavuuden arvioinnissa.

Kohdassa 3.4 säädetään maanalaisiin sijoituspaikkoihin sijoitettaviin jätteisiin sovellettavista eräistä lisävaatimuksista. Sijoitettavasta jätteestä ja sijoituspaikasta on muun ohella tehtävä turvallisuusarvio. Kohdassa 3.5 säädetään lupaviranomaisen toimivallasta korottaa tietyille muuttujille 3.1-3.3 kohdassa esitettyjä raja-arvoja. Niitä voisi enintään kolminkertaistaa.

Kohdan 3.6 säännös mahdollisuudesta hyväksyä eräissä tapauksissa pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien jätteiden sijoittaminen ongelmajätteen kaatopaikalle tai maanalaiseen varastoon perustuu pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 850/2004. EY:n asetuksessa edellytetystä ilmoittamisesta komissiolle tapauksista, joissa edellä tarkoitettua menettelyä on sovellettu, säädetään uudessa 8 a §:ssä.

4. Näytteenotto- ja testausmenetelmät

Riippumattomien ja pätevien henkilöiden tai laitosten on vastattava perusmäärittelyyn ja vastaavuustestaukseen liittyvistä näytteiden ottamisesta ja testaamisesta. Tehtävästä vastaavalla laboratoriolla on oltava kokemusta ja näyttöä jätteiden testauksesta ja analysoinnista sekä tehokas ja toimiva laadunvarmistusjärjestelmä.

Jätteen tuottaja tai haltija taikka kaatopaikan pitäjä voi vastata näytteenotosta ja testauksesta, jos:

1) riippumattomien ja pätevien henkilöiden tai laitosten toteuttamalla riittävällä valvonnalla varmistetaan, että kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnille tässä liitteessä asetetut tavoitteet saavutetaan;
2) käytössä on asianmukainen näytteenoton ja testauksen laadunvarmistusjärjestelmä, johon kuuluu säännöllinen riippumaton tarkistus.

Näytteenotossa ja testauksessa on sovellettava jäljempänä mainittuja eurooppalaisen standardisoimisjärjestön (CEN) standardeja (EN) ja standardiluonnoksia (prEN) sekä niiden myöhempiä päivitettyjä versioita:

1) näytteenotto on tehtävä standardiluonnokseen prEN 14899 perustuvan näytteenottosuunnitelman mukaisesti;
2) jätteen yleiset ominaisuudet on määritettävä standardin SFS-EN 13137 (orgaanisen hiilen kokonaismäärä) sekä standardiluonnosten prEN 14346 (kuiva-aineksen laskeminen) ja prEN 15169 (hehkutushäviö) mukaisesti;
3) liukoisuustestit on tehtävä standardiluonnoksen prCEN/TS 14405 (läpivirtaustesti ylöspäin) ja standardin SFS-EN 12457/3 (kaksivaiheinen ravistelutesti) mukaisesti;
4) raakajätteen hajottaminen on tehtävä standardien SFS-EN 13656 (mikroaaltohajotus happoseoksella) ja SFS-EN 13657 (hajotus kuningasvedellä) mukaisesti;
5) analyysit on tehtävä standardien SFS-EN 12506 (pH, As, Ba, Cd, Cl-, Co, Cr, CrVI, Cu, Mo, Ni, NO2 -, Pb, kokonais-S, SO4 2-, V ja Zn), SFS-EN 13370 (ammonium, AOX, sähkön johtavuus, Hg, fenoli-indeksi, TOC, helposti vapautuva CN-ja F-) ja SFS-EN 14039 (hiilivedyt) mukaisesti.

Muussa testauksessa on ennen virallisen CEN-standardin valmistumista käytettävä sen prEN-vaiheessa olevaa luonnosta taikka lupaviranomaisen hyväksymää kansallista stardardia tai muuta menettelyä.

Selostus:

Näytteenotossa ja testauksessa on kohdan mukaisesti sovellettava tässä kohdassa mainittuja CEN-standardeja ja prEN-standardiluonnoksia sekä niiden myöhempiä päivitettyjä versioita. Muissa kuin kohdassa yksilöidyissä testeissä ja analyyseissa on ennen virallisen CEN-standardin valmistumista käytettävä sen prEN-vaiheessa olevaa luonnosta taikka lupaviranomaisen hyväksymää kansallista standardia tai muuta menettelyä.

Liite 3

KAATOPAIKAN JA SEN JÄLKIHOITOVAIHEEN VALVONTA JA TARKKAILU

Tässä liitteessä asetetaan vähimmäisvaatimukset niille menettelyille, joilla toteutetaan kaatopaikan ja sen jälkihoitovaiheen valvonta ja tarkkailu sen selvittämiseksi, että:

- jäte on hyväksytty sijoitettavaksi kyseisen luokan mukaiselle kaatopaikalle asetettujen kelpoisuusperusteiden mukaisesti,
- kaatopaikan sisäiset prosessit etenevät tarkoitetulla tavalla,
- kaatopaikan ympäristönsuojelujärjestelmät toimivat täysin tarkoitetulla tavalla,
- kaatopaikkaa koskevat lupamääräykset täytetään ja
- lupa- ja valvontaviranomaisille voidaan antaa ympäristöluvassa edellytetyt tiedot ja selvitykset.

Tarkkailu ja valvonta on toteutettava suunnitelmallisesti. Siinä tarvittavien näytteiden on oltava edustavia.

---------------------------------------

5. Valvonta- ja tarkkailuohjelma

Kaatopaikan pitäjällä on oltava valvonta- ja tarkkailuohjelma

- jätteiden sijoittamista koskevien yleisten rajoitusten ja kieltojen toimeenpanemiseksi sekä kaatopaikalle vastaanotettavien jätteiden muun hyväksyttävyyden valvontaa ja seurantaa varten sekä
- kaatopaikka-, pinta- ja pohjavesien sekä kaatopaikkakaasun tämän liitteen 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua seurantaa varten.

Selostus:

Muutoksilla pyritään tehostamaan kaatopaikalle vastaanotettavien jätteiden valvontaa valtioneuvoston päätöksessä säädettyjen yleisten rajoitusten ja kieltojen toimeenpanon edistämiseksi.

6. Raportti valvonnasta ja tarkkailusta

Kaatopaikan valvonnasta ja tarkkailusta vuosittain laadittavassa tämän päätöksen 8 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetussa lupaviranomaiselle annettavassa raportissa on esitettävä:

- tiedot vastaanotetun ja vastaanottamatta jätetyn jätteen määrästä jätelajeittain,
- selvitys vastaanotetun, esikäsitellyn, kaatopaikalle sijoitetun ja muuta käsittelyä tai hyödyntämistä varten toimitetun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun biohajoavan jätteen määrästä,
- yhteenveto tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti tehdyistä perusmäärittelyistä ja vastaavuustestauksesta,
- tiedot jätetäytöstä,
- yhteenveto valvonta- ja tarkkailuohjelman mukaisista seurantatiedoista,
- selvitys kaatopaikan ympäristökuormituksesta ja haittojen torjunnasta sekä
- selvitys poikkeuksellisista tapahtumista ja poikkeamisista hyväksytyistä suunnitelmista.

Selostus:

Lupaviranomaiselle vuosittain annettavaan raporttiin on muutoksen jälkeen sisällytettävä myös erillinen selvitys biohajoavan yhdyskuntajätteen määrästä ja jätehuollosta. Tällä pyritään edistämään näiden jätteiden seurantaa mahdollisten lisätoimien suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi.

Lisätietoja: Ympäristöministeriön taustamuistio 6.3.2006

 

Asianajaja, LL.M Sanna Suvanto
Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy

Edelliselle sivulle