• PDF

Ei nettohävikkiä – periaate ja kompensaatiot biodiversiteetin suojelussa

Ympäristöjuridiikka 4/2017 s. 10–53
16.1.2018
Asiantuntija-artikkeli

EU on asettanut luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa vuoteen 2020 tavoitteekseen ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen ylläpidon ja ennallistamisen. Tätä pyritään toteuttamaan mm. varmistamalla, ettei luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikkiä tapahdu. Ei nettohävikkiä -periaatteen katsotaan sisältävän neliportaisen asteikon eli lieventämishierarkian. Sen perusteella kaikkia biodiversiteettiin negatiivisesti vaikuttavia hankkeita (esim. tienrakennus, turpeennosto) tulisi arvioida ja haitallisia vaikutuksia ensisijaisesti ehkäistä kokonaan, toissijaisesti vähentää ja lieventää, kolmanneksi ennallistaa toimenpiteiden jälkeen in-situ ja neljänneksi, viimeisenä vaihtoehtona kompensoida jossain muualla tapahtuvin toimenpitein niitä biodiversiteettihäviöitä, joita ei ole pystytty ehkäisemään ja in-situ ennallistamalla palauttamaan.

Suomessa kokonaisvaltainen keskustelu ei nettohävikkiä -periaatteesta on vielä alkutekijöissään ja on painottunut ekologisiin kompensaatioihin ja niihin kytköksissä oleviin luonnonarvopankkeihin. Tässä artikkelissa kytketään keskustelu entistä tiiviimmin ei nettohävikkiä -periaatteeseen ja arvioidaan lainsäädäntöä koko lievennyshierarkian näkökulmasta. Artikkelin tarkoituksena on taustoittaa oikeustieteellisestä näkökulmasta ei nettohävikkiä -periaatteesta ja kompensaatioista käytävää keskustelua sekä arvioida muutostarpeita, joita Suomen lainsäädännössä on ei nettohävikkiä -periaatteen nykyistä parempaa toteuttamista silmällä pitäen.

Asiasanat
• Alueidenkäyttö - Luonnon monimuotoisuus - Luonnonsuojelu - Ympäristönsuojelu