Vuosi 2019
VEROHALLINTO
OHJE	Dnro
	VH/1538/00.01.00/2019
Valtuutussäännös	Päivämäärä
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti	24.6.2019
Voimassaolo
1.7.2019 - Toistaiseksi
Korvaa ohjeen
Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverotus (Dnro A43/200/2015, 22.4.2015)

Sisällys

1 Yleistä
2 Sanoma- ja aikakauslehdet sekä verkkojulkaisut arvonlisäverotuksessa
2.1 Määritelmät
2.2 Sanoma- ja aikakauslehden sekä verkkojulkaisun myynti
2.3 Lehden tilaajan vähennysoikeus
2.4 Oman käytön verotus
2.5 Kansainväliset tilanteet
2.6 Ahvenanmaalta muualle Suomeen kuljetettavat lehdet
3 Kirjat arvonlisäverotuksessa
3.1 Määritelmät
3.2 Kirjan myynti
3.3 Sähköiset oppimateriaalit
4 Voimaantulo

Ohjeessa käsitellään kirjojen sekä sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverotusta. Ohjeessa on huomioitu arvonlisäverolain muutos (345/2019), jolla on toteutettu alennetun verokannan soveltaminen myös sähköisiin kirjoihin ja sanoma- ja aikakauslehtiin sekä lehtien irtonumeromyyntiin.

Ohje korvaa aiemman ohjeen Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverotus (Dnro A43/200/2015, 22.4.2015).

Ohjeen kohta 2.4 on päivitetty 4.2.2021 oman käytön veroa koskevan alarajan osalta.

1 Yleistä

Arvonlisäverolakia (AVL) on muutettu 1.7.2019. Muutos perustuu direktiiviin (EU) 2018/1713 arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY muuttamisesta kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien arvonlisäverokantojen osalta. Muutoksen seurauksena painettujen kirjojen ja sanomalehtien lisäksi myös sähköisiin kirjoihin ja sanoma- ja aikakauslehtiin sekä lehtien irtonumeromyyntiin sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa.

Muutoksen tavoitteena on välineneutraalisuuden toteuttaminen siten, että painettujen julkaisujen kanssa saman lukusisällön tarjoaviin sähköisiin julkaisuihin sovelletaan samaa alennettua verokantaa.

Pääasiassa mainontaan tarkoitetut julkaisut sekä kokonaan tai pääasiassa musiikki- tai videosisältöä sisältävät julkaisut verotetaan edelleen yleisellä 24 prosentin arvonlisäverokannalla.

2 Sanoma- ja aikakauslehdet sekä verkkojulkaisut arvonlisäverotuksessa

2.1 Määritelmät

Arvonlisäverolaissa ei ole määritelty sanoma- tai aikakauslehden käsitettä. Oikeus- ja verotuskäytännössä on viitattu sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003), jäljempänä sananvapauslaki, sisältämään määritelmään. Sananvapauslain mukaan aikakautisella julkaisulla tarkoitetaan julkaisua, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Verkkojulkaisulla tarkoitetaan julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti. Verkkojulkaisu vastaa sähköisessä tietoverkossa aikakautista julkaisua.

Sananvapauslain mukaan julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia sananvapauslaissa säädetyistä muista tehtävistä. Julkaisijan on huolehdittava siitä, että julkaisussa, aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto julkaisijasta. Julkaisijan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä, että aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto myös vastaavasta toimittajasta.

Sananvapauslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 54/2002) mukaan verkkojulkaisussa on kyse kokonaisuudesta, jonka osat on julkaisijan toimesta laadittu samalla tavalla yhteenkuuluviksi kuin esimerkiksi sanomalehden sivut ja joka voidaan rinnastaa aikakautiseen julkaisuun. Tyypillinen esimerkki verkkojulkaisusta on sanomalehden verkkoversio.

Sähköisten julkaisujen myyntiin sovellettavan arvonlisäverokannan muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 303/2018) mukaan verkkojulkaisuna ei pidetä esimerkiksi tietoverkossa olevia reaaliaikaisia keskusteluryhmiä, koska niitä ei erikseen laadita yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Samoin arvioidaan muitakin tilanteita, joissa kyse on vain tilan tarjoamisesta muualta tuleville viesteille ilman, että niistä laaditaan aikakautiseen julkaisuun rinnastettava kokonaisuus. Keskustelupalsta saattaa kuitenkin liittyä verkkojulkaisuun sillä tavoin kiinteästi, että sitä pidetään kyseisen kokonaisuuden yhtenä osana.

Verkkojulkaisulle ominaisesta osien yhteenkuuluvuudesta johtuu, että kaikkia säännöllisesti ylläpidettäviä tietokantoja ei pidetä verkkojulkaisuna. Esimerkiksi kirjaston tietokanta ei ole verkkojulkaisu, koska kyseisen tietokannan osilla ei ole aikakautisen julkaisun osien kaltaista keskinäistä yhteyttä. Tietokantojen aineisto ei muodosta sähköisille julkaisuille tyypillistä kerronnallista kokonaisuutta, vaan kyseessä on käytettävyyden takia järjestelmällisesti jaoteltu tietomassa. Esimerkki tällaisesta tietokannasta on maksullinen oikeustapauskokoelma, johon ei sisälly oikeustapauksia koskevia kommentteja.

Vastaavasti verkkojulkaisuna ei pidetä myöskään esimerkiksi pelkkää pörssikurssien päivittäistä julkaisemista. Tällainen sivu voi kuitenkin muodostaa osan verkkojulkaisusta.

Verkkojulkaisun määritelmä ei myöskään täyty pelkästään tietoverkossa olevien kotisivujen jatkuvan päivittämisen perusteella. Verkkojulkaisulle ominainen julkaisemisen säännöllisyys merkitsee sitä, että yleisöllä on tietty odotus uuden verkkoviestien kokonaisuuden julkaisemisesta. Tästä johtuen esimerkiksi yrityksen tai viranomaisen kotisivujen päivittäminen silloin, kun niillä on jotain uutta tiedotettavaa, ei yleensä riitä täyttämään säännöllisen julkaisemisen vaatimusta. Toisaalta se, että verkkojulkaisuja päivitetään jatkuvasti, ei vaikuta alennetun verokannan yleiset edellytykset täyttävien verkkojulkaisujen verokohteluun.

Sananvapauslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan verkkojulkaisu voi sisältää tekstin, äänen, kuvan ja liikkuvan kuvan tai näiden yhdistelmien muodossa ilmaistuja viestejä. Pääasiassa äänen tai liikkuvien kuvien muodossa ilmaistujen verkkoviestien yhtenäistä kokonaisuutta pidetään kuitenkin ohjelmana.

2.2 Sanoma- ja aikakauslehden sekä verkkojulkaisun myynti

Alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan sekä fyysisellä alustalla olevien sekä sähköisesti luovutettavien sanoma- ja aikakauslehtien myyntiin. Sähköisesti luovutettavalla sanoma- tai aikakauslehdellä tarkoitetaan esimerkiksi fyysisen lehden verkkojulkaisua. Alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan myös irtonumerojen myyntiin.

Alennetun verokannan alaisesta sanoma- tai aikakauslehden myynnistä ei ole kyse silloin, kun lehden kustantaja myy lehden valmistustyön lehden julkaisijalle. Tällaiseen valmistustyön myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 31.12.2013 T 4119 lehden julkaisijaa, joka osti lehden valmistustyön sen kustantajalta, ei pidetty lehden tilaajana eikä julkaisijan kustantajalle lehden valmistustyöstä maksamaa korvausta lehden tilausmaksuna. Lehden valmistustyön myyntiin lehden julkaisijalle ei näin ollen voitu soveltaa alennettua verokantaa.        

KHO 31.12.2013 T 4119: A Oy harjoitti liiketoimintanaan muun ohella asiakas- ja jäsenlehtien kustannustoimintaa. A Oy toimi B Oy:n julkaiseman asiakaslehden kustantajana. Lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa ja se jaettiin maksutta B-ryhmän eri sidosryhmille. A Oy vastasi lehden valmistustyöstä, joka käsitti lehden toimitustyön kuvauksineen, ulkoasun suunnittelun ja taiton, vedosten tarkistuksen, KVK-korjaukset ennen aineiston toimittamista reprolaitokseen, trafiikin, kuvakäsittelyn, repron sekä painotyön ja jakelun. Painotyöt ja jakelupalvelut A Oy osti alihankkijoilta. B Oy julkaisijana hyväksyi lehden sisällön ja kantoi siitä vastuun.

A Oy:n ja B Oy:n välistä lehden kustantamiseen liittyvää sopimusta ei pidetty sanoma- ja aikakauslehden myyntinä vähintään kuukauden ajaksi tilattuna. B Oy:tä, joka lehden julkaisijana osti lehden valmistustyön sen kustantajalta A Oy:ltä, ei pidetty lehden tilaajana eikä sen A Oy:lle lehden valmistustyöstä maksamaa korvausta lehden tilausmaksuna. Kysymys ei siten ollut sellaisesta sanoma- ja aikakauslehden myynnistä vähintään kuukauden ajaksi tilattuna, jossa asiakas tilasi lehden sen julkaisijalta, maksoi tälle lehden tilausmaksun ja sai lehden haluamaansa osoitteeseen toimitettuna. Asiakaslehden valmistustyön myyntiin B Oy:lle ei näin ollen voitu soveltaa arvonlisäverolain 85 a §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettua alennettua verokantaa.   

Tätä korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä käsitellään Verohallinnon ohjeessa KHO:n päätös 31.12.2013 T 4119: lehden valmistustyön myynnin arvonlisäverotus.

Alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan myös sellaisiin maksullisiin palveluihin, joilla annetaan oikeus lukea tai kuunnella verkkojulkaisuja tilauskauden ajan. Alennetun verokannan soveltamisala kattaa myös verkkojulkaisujen artikkelikohtaisen myynnin ja sellaiset maksulliset palvelut, joista voi ostaa verkkojulkaisujen artikkeleja koostetusti.

Esimerkki 1: 
Yritys A myy palvelua, joka antaa ostajalle oikeuden lukea A:n julkaisemien sanoma- ja aikakauslehtien sähköisiä versioita A:n applikaation tai internetsivuston kautta tilauskauden ajan. Tilaajan käytettävissä on myös A:n ylläpitämä sähköinen lehtiarkisto, jonka kautta tilaajalla on lukuoikeus A:n julkaisemien sanoma- ja aikakauslehtien aikaisempiin numeroihin. Palvelun myyntiin sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa.

Esimerkki 2: 
Yritys A myy kuluttajille elämäntapavalmennusta internetin välityksellä. Palvelukokonaisuus sisältää kuluttajalle suunnitellun valmiin harjoitusohjelman, lukuoikeuden terveellisiä kotiruokareseptejä sisältävään sähköiseen arkistoon, ruokapäiväkirjan analysointipalvelun valmennusjakson aikana sekä keskustelupalstan käyttöoikeuden muiden valmennukseen osallistuvien kanssa. A:n myymä palvelu ei täytä sähköisen julkaisun määritelmää. Palvelun myyntiin sovelletaan yleistä 24 prosentin verokantaa.

Kokonaan tai pääasiassa musiikki- tai videosisältöä sisältävät julkaisut verotetaan ohjelman myyntinä yleisellä 24 prosentin verokannalla. Sähköisen julkaisun vaatimusten täyttymistä arvioidaan tapauskohtaisesti.

Esimerkki 3:
Yritys A myy palvelua, joka antaa ostajalle oikeuden katsella A:n tietokannassa olevia videoita tilauskauden ajan. Pääosan myydystä palvelusta muodostaa tietokannan sisältämä videosisältö. Palvelun myyntiin sovelletaan yleistä 24 prosentin verokantaa.

Tietokoneohjelmia tai -pelejä ei pidetä sähköisinä julkaisuina.

2.3 Lehden tilaajan vähennysoikeus

Sanoma- ja aikakauslehtien sekä verkkojulkaisujen hankintahinnan sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeus määräytyy AVL:n vähennysoikeutta koskevan yleissäännöksen (AVL 102 §) mukaan. Julkaisun hankintaan sisältyvän veron saa vähentää, kun julkaisu on hankittu verollista liiketoimintaa varten. Mikäli hankinta kohdistuu muuhun kuin verolliseen liiketoimintaan tai vähennysoikeutta on rajoitettu, veroa ei voida vähentää.

Arvonlisäverovelvollisen elinkeinonharjoittajan tilatessa lehtiä tai verkkojulkaisuja toimitiloihinsa asiakkaiden tai henkilöstön käyttöön, hankinta kohdistuu yleensä verolliseen liiketoimintaan ja vähennysoikeus on olemassa.

Esimerkki 4: 
Yritys A harjoittaa parturi- ja kampaamopalveluiden myyntiä. A tilaa erilaisia sanoma- ja aikakauslehtiä asiakkaiden luettavaksi parturikampaamon tiloissa. Koska hankinnat on tehty yrityksen verollista liiketoimintaa varten, A:lla on oikeus vähentää lehtien tilaushintoihin sisältyvä arvonlisävero.

Kotiin tilatut lehdet ja julkaisut ovat yleensä yksityistä kulutusta. Työntekijän kotiin tilatun lehden arvonlisäveron voi kuitenkin vähentää, jos kyse on ammattilehdestä tai muusta henkilön työtehtäviin liittyvästä lehdestä ja tehtävien hoitaminen edellyttää perustellusti lehden tilausta työntekijän kotiin. Työnantajan on tällöin oltava lehden tilaaja ja laskun tulee olla osoitettu sille. Jos työnantaja maksaa työntekijälle osoitettuja laskuja, vähennysoikeutta ei ole.

Esimerkki 5: 
Yritys A tilaa lehden työntekijänsä kotiin. Koska lehden hankinnan katsotaan kohdistuvan työntekijän yksityiseen kulutukseen eikä yrityksen verolliseen liiketoimintaan, yrityksellä ei ole oikeutta vähentää lehden tilaushintaan sisältyvää arvonlisäveroa.

2.4 Oman käytön verotus

Tavaran ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että elinkeinonharjoittaja ottaa tavaran yksityiseen kulutukseen, luovuttaa tavaran vastikkeetta, taikka siirtää tai muulla tavalla ottaa tavaran muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Tavaran oman käytön säännöksiä sovelletaan vain, jos tavarasta on voitu tehdä vähennys tai jos tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä. (AVL 21 §)

Tavaranäytteenä tapahtuvaa luovuttamista ei pidetä tavaran ottamisena omaan käyttöön (AVL 25 §). Tilattavien tai irtonumeroina myytävien sanoma- ja aikakauslehtien näytekappaleiden ilmaisjakelu tai tilauslehtien määräaikaiset tutustumistarjoukset eivät aiheuta oman käytön verotusta. Oman käytön verotusta eivät myöskään aiheuta esimerkiksi freelancer-toimittajille annetut niin sanotut työkappaleet.

Oman käytön säännöksiä sovelletaan tilanteissa, joissa lehtiä tilataan vastikkeetta työntekijöille tai yrityksen ulkopuolisille sidosryhmille, eikä kyse ole aiemmin esitetystä vähennykseen oikeuttavasta käytöstä. Oman käytön säännöksiä sovelletaan myös luovutettaessa lehtitilauksia yksityiseen kulutukseen esimerkiksi markkinointi- ja myyntikampanjoiden yhteydessä silloin, kun kyse ei ole näytekappaleesta (esimerkiksi erilaisina kilpailupalkintoina). Henkilökunnan yksityiseen kulutukseen luovutettuihin lehtiin ja lehtitilauksiin sovelletaan oman käytön verotusta ilman euromääräistä alarajaa. Liikelahjoina tai markkinointi- ja myyntikampanjoiden yhteydessä tehtyinä ilmaisluovutuksina oman käytön veroa on suoritettava, mikäli luovutuksen arvo saajalle on yli 50 euroa (Verohallinnon ohje Oman käytön ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotus, KHO 3.10.2006 T 2532).

Niin sanotut ilmaisjakelulehdet jaetaan lukijoille ilmaiseksi yleensä joko kotiin toimitettuina tai julkisilla paikoilla kuten esimerkiksi myymälöissä, kaduilla tai joukkoliikennevälineissä eikä niitä siten myydä lukijoille. Ilmaisjakelulehdet voidaan toimittaa lukijoille myös sähköisesti. Tällaisilla lehdillä ei voida katsoa olevan saajalleen taloudellista arvoa, eivätkä oman käytön verotusta koskevat säännökset tästä syystä sovellu ilmaisjakelulehtien ilmaisluovutuksiin. Ilmaisjakelulehdistä saatava tulo kertyy yleensä mainos- ja ilmoitusmyynnistä, joka on yleisen verokannan alaista palvelujen myyntiä. Jos ilmaisjakelulehdestä peritään vastike, esimerkiksi tilattaessa muuten ilmaiseksi jaettava lehti kotiin toimitettuna, kyse ei ole tämän myynnin osalta ilmaisjakelulehdestä.

Fyysisellä alustalla olevien sanoma- ja aikakauslehtien oman käytön veron peruste määräytyy AVL 74 §:n ja sähköisesti luovutettavien sanoma- ja aikakauslehtien oman käytön veron peruste määräytyy AVL 75 §:n perusteella. Mikäli kyse on ostetusta lehdestä, veron perusteena on ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Mikäli kyse on itse valmistetusta lehdestä, veron perusteena ovat valmistuksesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Kyse on nimenomaan valmistuksen kustannuksista, eikä niihin sisällytetä valmistuksen ulkopuolisia kustannuksia, esimerkiksi markkinointikustannuksia. Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien myyntiin liittyy usein myös mainos- ja ilmoituspalvelujen myyntiä. Oman käytön veroa laskettaessa näitä mainos- ja ilmoituspalvelujen myyntiin kohdistuvia kuluja ei tule sisällyttää valmistuksen kustannuksiin.

2.5 Kansainväliset tilanteet

Kun lehtiä toimitetaan ulkomailta Suomeen tai Suomesta ulkomaille, sovelletaan kansainvälisen tavarakaupan säännöksiä. Näistä on tietoa Verohallinnon ohjeissa Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa, Vientikaupan arvonlisäverotus, Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa ja Maahantuonnin arvonlisäverotusmenettelystä 1.1.2018 alkaen.

Sähköisesti luovutettavien sanoma- ja aikakauslehtien tai sellaisen palvelun, joka oikeuttaa esimerkiksi palvelunmyyjän tietokantaan kuuluvien artikkelien lukemiseen tilauskauden aikana, myyntiin ulkomailta Suomeen tai Suomesta ulkomaille sovelletaan palvelujen myyntimaasäännöksiä. Näitä on käsitelty ohjeissa Palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotus sekä Tele-, lähetys- ja sähköisten palvelujen arvonlisäverotus.

2.6 Ahvenanmaalta muualle Suomeen kuljetettavat lehdet

Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen kuljetettavien sanoma- ja aikakauslehtien myynti on arvonlisäverollista. Kerran viikossa tai harvemmin ilmestyvien sanoma- ja aikakauslehtien myynti verotetaan kotimaan myyntinä, vaikka lehti kuljetetaan, kierrätetään tai lähetetään muualle Suomeen Ahvenanmaan maakunnan kautta. Kyse ei siis ole verottomasta vientimyynnistä. Arvonlisäverollisuus koskee sekä tilattavia että irtonumeroina myytäviä sanoma- ja aikakauslehtiä.

Verollisuus perustuu Ahvenanmaata koskevaan erillislakiin (laki Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön (1266/1996)) lisättyyn 8 a §:ään (1092/2014). Tämän 8 a §:n mukaan mitä Ahvenanmaan maakuntaa koskevan erillislain 8 §:n 1 momentissa säädetään AVL 70 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta verottomuudesta, ei sovelleta, kun kerran viikossa tai harvemmin ilmestyvä sanoma- tai aikakauslehti kuljetetaan Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen. Sääntelyn tavoitteena on estää verosyistä tapahtuva lehtien kierrätys Ahvenanmaan maakunnan kautta.

Myynnistä ei suoriteta veroa siltä osin kuin veroa on suoritettava lehden maahantuonnista. Jos siis kerran viikossa tai harvemmin ilmestyvän sanoma- tai aikakauslehden maahantuonnista Ahvenanmaan maakunnasta muualle Suomeen on suoritettava arvonlisäveroa, lehden myynnistä veroa ei enää suoriteta. Tällä Ahvenanmaata koskevan erillislain 8 a §:ään otetulla rajauksella estetään kahdenkertaisen arvonlisäveron kantaminen niissä tilanteissa, joissa vähäarvoisten lähetysten verottomuutta (AVL 94 § 1 mom. 24 k.) ja pienintä tuonnissa kannettavaa arvonlisäveron määrää (AVL 101 b § 1 mom.) koskevat säännökset eivät tule maahantuonnissa sovellettavaksi.

3 Kirjat arvonlisäverotuksessa

3.1 Määritelmät

Arvonlisäverotuksessa kirjalla tarkoitetaan yleisön saatavissa olevaa nimikkeellä julkaistua yhden tai useamman tekijän luomaa graafisista elementeistä, kuten tekstistä tai piirustuksista, koostuvaa kirjallista teosta. Kirjalla tulee olla riittävä toimituksellinen sisältö. Kirjan käsitteeseen kuuluu, että sitä levitetään erillisenä tuotteena. Arvonlisäverotuksessa kirjana ei pidetä kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettua julkaisua, kuten esimerkiksi mainosesitettä tai hintaluetteloa.

Kirja voi sisältää tekstiä, kuvia, piirroksia, nuotteja, kaavioita, taulukoita tai muuta sellaista aineistoa. Kirjana voidaan pitää esimerkiksi nuotistoa tai lasten värityskirjaa. Kirjana ei pidetä esimerkiksi irtokarttoja, postikortteja tai julisteita.

Jotta julkaisua pidetään kirjana, sen tulee olla yleisesti myytäväksi tarkoitettu julkaisu. Tästä johtuen kirjana ei pidetä esimerkiksi yrityksen sisäiseen käyttöön tulevia monisteita tai tilaustutkimuksia.

Sähköisillä kirjoilla tarkoitetaan muita fyysisillä alustoilla olevia kirjoja kuin painettuja kirjoja sekä sähköisesti luovutettavia kirjoja. Sähköisiä kirjoja voidaan luovuttaa esimerkiksi CD-levylle, muistitikulle tai muulle vastaavalle alustalle tallennettuna, tai sähköisesti tietoverkon välityksellä. Sähköinen kirja voi tekstin lisäksi sisältää myös ääntä tai liikkuvaa kuvaa taikka näiden yhdistelmiä kokonaisuutta täydentävinä osioina.

Sähköisenä kirjana pidetään myös äänikirjaa. Äänikirjan osalta edellytyksenä on, että äänikirjasta voisi olla olemassa kuluttajille saman lukusisällön tarjoava painettu tai luettavassa muodossa oleva sähköinen kirja.

3.2 Kirjan myynti

Arvonlisäverolain mukaan kirjojen myyntiin ja maahantuontiin sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa. Sähköisesti luovutettavien kirjojen myyntiin sovelletaan samaa alennettua 10 prosentin verokantaa kuin painettuihin kirjoihin. Alennetun verokannan soveltaminen myös sähköisiin kirjoihin toteuttaa välineneutraalisuutta, jolloin saman lukusisällön tarjoaviin julkaisuihin sovelletaan samaa alennettua verokantaa.

Sähköisenä kirjana pidetään myös äänikirjaa. Hallituksen esityksen (HE 303/2018) mukaan äänikirjan rinnastaminen painettuun kirjaan edellyttää, että äänikirjasta voisi olla olemassa kuluttajille saman lukusisällön tarjoava painettu tai luettavassa muodossa oleva sähköinen kirja. Alennetun verokannan soveltaminen äänikirjan myyntiin ei kuitenkaan edellytä painetun kirjan olemassaoloa.

Esimerkki 6:
Yritys A myy äänikirjoja näkövammaisille kuluttajille. Kirjoista ei julkaista painettua tai luettavassa muodossa olevaa sähköistä versiota. Koska äänikirja tarjoaa lukemisesteisille saman lukusisällön kuin vastaava painettu tai luettavassa muodossa oleva sähköinen kirja, ja äänikirjasta voisi olla olemassa myös painettu tai sähköinen versio, äänikirjan luovutukseen sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa.

Esimerkki 7: 
Yritys A julkaisee viikoittain podcast-lähetyksen. Yrityksen asiakas voi ostaa joko kuunteluoikeuden yksittäiseen podcast-lähetykseen tai jatkuvan kuukausittaisen jäsenyyden, joka tarjoaa kuunteluoikeuden uusien lähetysten lisäksi myös aikaisemmin julkaistuihin podcast-lähetyksiin A:n ylläpitämän sähköisen arkiston kautta. Podcast-lähetystä ei tyypillisesti ole tarkoitus julkaista painetussa tai sähköisesti luettavassa muodossa, vaan tarkoituksena on jakaa tilauspohjainen äänitiedosto kuunneltavaksi internetin välityksellä. Podcast-lähetys ei vastaa äänikirjaa, vaan kyse on sähköisestä palvelusta, jonka myyntiin sovelletaan yleistä 24 prosentin verokantaa.

Alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan myös sellaisiin maksullisiin palveluihin, joilla annetaan oikeus lukea tai kuunnella sähköisiä kirjoja tilauskauden ajan.

3.3 Sähköiset oppimateriaalit

Alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan sähköisen oppimateriaalin myyntiin, mikäli oppimateriaali muutoin täyttää sähköisten julkaisujen määritelmän yleiset edellytykset. Sähköisellä oppimateriaalilla tarkoitetaan esimerkiksi oppilaitoksissa käytettäviä sähköisiä oppikirjoja tai muita opetuksessa käytettäviä materiaaleja. Sähköinen oppimateriaali voi sisältää tekstin lisäksi esimerkiksi opetukseen kuuluvia interaktiivisia tehtäviä. Sähköisten julkaisujen tavoin sähköisen oppimateriaali voi sisältää myös ääntä tai liikkuvaa kuvaa taikka näiden yhdistelmiä kokonaisuutta täydentävinä osioina. Tällaisten oppimateriaalien osalta alennetun verokannan soveltamisen edellytyksenä ei ole se, että kyseessä on näköispainos kirjan painetusta versioista.

Esimerkki 8: 
Yritys A myy lukio-opetuksessa käytettäviä painettuja ja sähköisiä kirjoja. Sähköiset kirjat sisältävät painetun kirjan opetustekstit ja kuvat. Lisäksi sähköiset kirjat sisältävät opiskeltavaan aineeseen liittyviä videoita ja ulkopuolisia linkkejä sekä interaktiivisia tehtäviä, joiden vastaukset tallentuvat tekemisen yhteydessä. Oppimateriaalin tekstit on myös mahdollista kuunnella ääneen luettuna. Myyty sähköinen kirja tarjoaa lukijalle samankaltaisen lukusisällön kuin painetussa muodossa oleva oppikirja. Myydyn oppimateriaalin ei myöskään katsota koostuvan kokonaan tai pääasiassa musiikki- tai videosisällöstä, vaan materiaalin sisältämät videot ja interaktiiviset tehtävät ovat tekstiä rikastavia sisältöjä. Kyse on sähköisen kirjan myynnistä, johon sovelletaan alennettua 10 prosentin verokantaa.

4 Voimaantulo

Tämä ohje tulee voimaan 1.7.2019. Ohjetta sovelletaan niihin myynteihin, joissa veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt 1.7.2019 tai sen jälkeen.

Ennen 1.7.2019 kertyneisiin ennakkomaksuihin sovelletaan tuolloin voimassa olleita säännöksiä ja ohjeistusta.

Ohjetta sovelletaan sellaisten tavaroiden yhteisöhankintaan, jotka arvonlisäverolain 138 b §:n mukaan kohdistetaan ohjeen voimaantulon jälkeisille kuukausille. Yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Velvollisuus suorittaa veroa syntyy, kun hankinta on tehty. Hankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on vastaanotettu tai jona se olisi otettu omaan käyttöön. Jos ostajalle annetaan hankinnasta lopullinen lasku toimituskuukauden aikana, yhteisöhankinta kohdistetaan toimituskuukaudelle.

Mika Jokinen
johtava veroasiantuntija

Samu Honkanen
ylitarkastaja

Sivu on viimeksi päivitetty 9.8.2021.