Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Verotusohje yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille

Ohje Dnro 753/32/2005, 1.6.2005
  

Ohjeen tarkennus 19.12.2005
___________________________________________

1 Yleishyödyllisyys
1.1 Yleishyödyllisyys tuloverolain 22 §:n mukaan
1.2 Yhteisö vs. rekisteröimätön yhdistys
1.3 Yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä
1.3.1 Yleishyödyllisenä pidettävän yhteisön harjoittaman elinkeinotoiminnan vaikutus yhteisön yleishyödyllisyyden arviointiin
1.3.2 Varojen rahastointi
1.4 Toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin   
1.5 Toimintaan osallisille ei taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä
1.6 Erityiskysymyksiä
1.6.1 Tukiyhteisöt
1.6.2 Harrastustoiminta
1.6.3 Urheiluseurat
1.6.4 Golfseurat 
1.6.5 Säätiöt 
2 Yleishyödyllisen yhteisön verotus
2.1 Tulot, joita ei pidetä elinkeinotulona
2.2 Elinkeinotulo
2.2.1 Jäsenlehdet ja muut julkaisut
2.2.2 Mainostilan myynti
2.2.3 Palvelut
2.2.4 Palvelutalot
2.2.5 Kahvilat, ravintolat ja kioskit
2.2.6 Koulutustoiminta
2.2.7 Kulutushyödykkeiden myynti
2.3 Kiinteistötulo
2.3.1 Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistötulo
2.3.2 Kiinteistön käyttö
2.4 Ei-yleishyödyllisen yhteisön verotus
3 Ilmoittamisvelvollisuus
4 Luottamuksensuoja

1 Yleishyödyllisyys

Samaan aikaan, kun yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva lainsäädäntö on pysynyt entisellään ja oikeuskäytäntö on suurelta osin vanhaa, yhteiskunta on voimakkaasti muuttunut. Yhteisöjen toiminta ja varainhankinta tapahtuu täysin toisenlaisessa yhteiskunnassa verrattuna aikaan, jolloin tuloverolain yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevat pykälät on säädetty. Yhdistyskenttäänkin vaikuttaneita ilmiöitä ovat olleet mm. elintason nousu, vapaa-ajan lisääntyminen, kaupungistuminen, julkisen sektorin toimintatapojen muuttuminen, työttömyys ja väestön ikääntyminen.

Esimerkiksi liikuntapalveluiden tarjoamisesta, maatilamatkailusta ja kotipalveluista on tullut kasvavia elinkeinotoiminnan aloja ja niillä on aivan toisenlaiset markkinat kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Yleishyödyllisinä pidetyt yhteisöt saattavat kilpailla selkeästi samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa. Se, mitä ennen on pidetty yleishyödyllisenä, ei ehkä enää olekaan sitä muuttuneessa yhteiskunnassa.

Julkisen sektorin säästötoimien vuoksi valtion ja kuntien perinteisesti tarjoamia palveluita on yksityistetty. Palvelusektori on merkittävimpiä työllistäjiä samalla kun palvelusektoriin kohdistuu kasvavaa kysyntää.

Yhteiskunnallisten olojen ja näkemysten muuttuminen on huomioitava vanhempia ennakkopäätöksiä tulkittaessa sekä yleishyödyllisyyttä ja elinkeinotoimintaa arvioitaessa. Perinteiseen yhdistystoimintaan ja siihen liittyvään varainhankintaan nämä muutokset eivät pääsääntöisesti ulotu.

Ohje ei ole kattava esitys yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta. Ohjeen tarkoituksena on selventää yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arviointia ja ottaa esille yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevia ajankohtaisia kysymyksiä, joista ei ole viimeaikaista oikeuskäytäntöä. Ohjeen perusteella verohallinnossa ei tulla tekemään takautuvia tulkintoja.

1.1 Yleishyödyllisyys tuloverolain 22 §:n mukaan

Tuloverolain (TVL) 22.1 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos

  • se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä
  • sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin
  • se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Kaikkien pykälässä lueteltujen edellytysten tulee täyttyä yhtäaikaisesti, jotta yhteisöä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä. Yhteisön sääntöjen on täytettävä pykälässä mainitut edellytykset, vaikka arvioinnissa pääpaino onkin yhteisön tosiasiallisen toiminnan luonteen arvioinnissa. Ratkaisu yleishyödyllisyydestä tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella. Yleishyödyllisyysratkaisu on verovuosikohtainen ja koskee sitä verovuotta, jonka verotuksen toimittamisesta kulloinkin on kyse. Mikäli yhteisön säännöt tai toiminta olennaisesti muuttuvat, yleishyödyllisyysstatus otetaan verotuksessa uudelleen tutkittavaksi.

Tuloverolain 22.2 §:ssä on esimerkkiluettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä. Luettelossa mainitaan maatalouskeskus, maatalous- ja maamiesseura, työväenyhdistys, työmarkkinajärjestö, nuoriso- tai urheiluseura, näihin rinnastettava vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuva harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävä yhdistys, puoluerekisteriin merkitty puolue sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistys. Pykälän mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.

Maininta TVL 22.2 §:n esimerkkiluettelossa ei automaattisesti tarkoita, että yhteisö olisi yleishyödyllinen. Siinäkin tapauksessa, että yhteisö on mainittu esimerkkiluettelossa, sääntöjen mukainen tarkoitus ja tosiasiallinen toiminta ovat yleishyödyllisyysarvioinnissa ratkaisevia. Toisaalta se, ettei yhteisöä ole mainittu esimerkkiluettelossa, ei estä sitä olemasta yleishyödyllinen. Arviointi tapahtuu ensimmäisen momentin kriteerien perusteella, eikä toisen momentin esimerkkiluettelo ole ratkaisua tehtäessä sitova.

1.2 Yhteisö vs. rekisteröimätön yhdistys

TVL 22 §:ssä määritellään yleishyödyllinen yhteisö. Yhteisöt määritellään TVL 3 §:ssä. Rekisteröimätön yhdistys ei ole yhteisö, eikä se siksi voi olla verotuksessa TVL 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö. Rekisteröimätöntä yhdistystä verotetaan kaikista tuloista yhtymänä. Yhtymien lisäksi yhteisöjä eivät ole yhteisetuudet, kuten yhteismetsät, tiekunnat, kalastuskunnat ja jakokunnat.

Jos yhdistyksen tarkoituksena on kuitenkin rekisteröityä ja rekisteröinti on laitettu vireille ennen verovuoden päättymistä, voidaan tällaista rekisteröimätöntä yhdistystä pitää verotuksessa TVL 22 §:n tarkoittamana yhteisönä. (KHO 1983 T 354; yhteisön sääntöjen mukainen ja tosiasiallinen toiminta vastasivat yleishyödyllisen yhteisön toimintaa, eikä yhdistystä pidetty yhtymänä, vaikka rekisteriin merkitseminen viivästyi ja tapahtui verovuotta seuraavan vuoden syyskuussa.)

1.3 Yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä

Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on oltava hyödyllistä ja yleistä. Arvioitaessa, toimiiko yhteisö yleiseksi hyväksi, on kysyttävä, mitä intressejä yhteisö edistää.

Yhteisö ei toimi yleiseksi hyväksi esimerkiksi silloin, kun toiminta palvelee ensisijaisesti yksityistaloudellisia intressejä. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyn toimialan markkinointi-, tiedotus- ja koulutusyhdistykset, joiden pääasiallisena toimintana on tukea jäsenyrityksiä. Tällainen toiminta katsotaan kokonaan elinkeinotoiminnaksi. Laajemmin kotimaista talouselämää ja muita kuin taloudellisia etuja palveleva toiminta voidaan toiminnan aatteellisuuden ja kansantaloudellisen hyödyn vuoksi poikkeustapauksessa katsoa yleishyödylliseksi. Samoin yhteisö voi olla yleishyödyllinen, jos kyse on yleisemmästä edunvalvonnasta, eikä toiminta aiheuta kilpailuhaittaa elinkeinonharjoittajille.

Yhteisö ei voi olla yleishyödyllinen, jos sen toiminnan tarkoituksena on varojen hankkimi-nen tai kulujen minimoiminen ja toiminnan henkilöpiiri on pieni ja suljettu.

Yhteisö, jonka verottamisesta on erityissäännöksiä laissa elinkeinotulon verottamisesta (EVL), ei yleensä voi olla yleishyödyllinen. Avustuskassaan, eläkelaitokseen ja eläkesäätiöön sovelletaan lakia elinkeinotulon verottamisesta, eikä niitä lähtökohtaisesti pidetä verotuksessa yleishyödyllisinä.

1.3.1 Yleishyödyllisenä pidettävän yhteisön harjoittaman elinkeinotoiminnan vaikutus yhteisön yleishyödyllisyyden arviointiin

Jotta yhteisöä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä, elinkeinotoiminnan tulee olla aina tietyllä tavalla alisteista suhteessa yleishyödylliseen toimintaan. Elinkeinotoimintaan liittyvä riskinotto tai se, että elinkeinotoimintaan sitoutuu huomattava osa yhteisön varallisuudesta, voi johtaa siihen, ettei yhteisöä verotuksessa pidetä yleishyödyllisenä.

Jos yhteisön toiminnan painopiste siirtyy elinkeinotoiminnan harjoittamiseen tai elinkeinotoiminnasta tulee yhteisön tärkein toimintamuoto, menettää yhteisö yleishyödyllisyysstatuksen. Liikevaihdoltaan laajan ja itsenäisen elinkeinotoiminnan harjoittaminen poistaa yhteisön yleishyödyllisyyden, vaikka yhteisön tarkoitus muutoin olisi yleishyödyllinen.

Ratkaisua yleishyödyllisyydestä tehtäessä tulee arvioida elinkeinotoiminnan laatu ja kuinka läheisesti se liittyy yhteisön yleishyödyllisyyteen. Arvioinnissa huomioidaan elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan laajuus ja niiden keskinäinen suhde. Arviointia ei aina voida tehdä pelkästään kirjanpidon tietojen perusteella, vaan yhteisön tosiasiallista toimintaa on arvioitava kokonaisuutena.

Verohallituksen kannan mukaan yleishyödyllistä toimintaa on oltava vähintään 1/3 yhteisön kaikesta toiminnasta, jotta yhteisöä olisi perusteltua pitää yleishyödyllisenä. Mikäli yleishyödyllisen toiminnan osuus on tätä pienempi, yhteisöä ei lähtökohtaisesti voida pitää yleishyödyllisenä, koska yhteisön ei voida enää katsoa toimivan yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi.

Jotta yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä, yhteisön toiminnasta on löydyttävä esimerkiksi seuraavia piirteitä:

  • yhteisön hyväksi tehdään palkatonta tai vapaaehtoistyötä
  • yhteisö tarjoaa ilmaispalveluita tai -hyödykkeitä
  • yhteisö tarjoaa alle omakustannushinnan palveluita tai hyödykkeitä
  • yhteisön toimintaa tuetaan vapaaehtoisin lahjoituksin.

Sosiaali- ja palvelusektorin toimintojen kohderyhmän erityispiirteet saattavat vaikuttaa siihen, miltä osin harjoitettu toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi. Vaikka toiminnan kohteena ovat erityisryhmät (esimerkiksi vähävaraiset, vammaiset tai vanhukset), yhteisö voi kuitenkin menettää yleishyödyllisyysstatuksen, jos yhteisön toiminnan painopiste on siirtynyt elinkeinotoiminnan harjoittamiseen tai elinkeinotoiminnasta on tullut yhteisön tärkein toimintamuoto. Kohderyhmän erityispiirteet eivät takaa yhteisön yleishyödyllisyyttä vaan ratkaisu yleishyödyllisyydestä tehdään yleisten kriteerien perusteella.

Osakeomistuksen kautta tapahtuva tai yhtiöitetty elinkeinotoiminta on osakkaana olevalle yleishyödylliselle yhteisölle verovapaata henkilökohtaista tuloa. Laaja sijoitustoimintakin voi johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen, jos yhteisön varsinainen yleishyödyllinen toiminta jää taka-alalle tai on hyvin pientä. Erityisesti spekulatiivinen sijoitustoiminta, lainarahoitus, suuri riski ja sijoitustuottojen rahastointi voi johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen (KHO 2000:15).

1.3.2 Varojen rahastointi

Yleishyödyllinen yhteisö ei saa suhteettoman suuressa määrin rahastoida tulojaan, vaan niitä on vuosittain käytettävä yhteisön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Joskus yhteisön tarkoituksen toteuttaminen voi nimenomaisesti edellyttää varojen rahastointia. Ellei yhteisöllä ole erityistä perustetta rahastointiin, yhteisön tulee käyttää pääosa tuloistaan yleishyödylliseen toimintaan.

1.4 Toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin

Yleishyödyllisen yhteisön toiminta ei saa kohdistua vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. Yleishyödyllisiä eivät ole yhteisöt, joiden toiminta kohdistuu esimerkiksi vain tietyn perheen, suvun tai pienen tai keskisuuren yrityksen suljettuun piiriin.

Pelkästään se seikka, että jäsenmäärä on pieni, ei estä yhteisöä olemasta yleishyödyllinen, jos toiminta on tosiasiallisesti ulospäin suuntautuvaa ja yhteisö on avoin kaikille tai ainakin suurelle joukolle, eikä jäsenyyttä pyritä aktiivisin toimin rajoittamaan. Esimerkiksi harvinaisen harrastuksen osalta jäsenmäärää voi olla vaikea kasvattaa.

Vaikka suuryritysten henkilökuntakerhojen osalta henkilöpiiri on rajoitettu, se voi käytännössä olla huomattavan laaja. Henkilökuntakerhojen toiminta on tällaisissa tapauksissa lähinnä sosiaalista ja etäällä yrityksen taloudellisen edun edistämisestä. Näiden syiden vuoksi tällaisia yhteisöjä on kokonaisharkinnan perusteella voitu joissakin tapauksissa pitää yleishyödyllisinä.

Jotta toiminta ei kohdistuisi vain rajoitettuihin henkilöpiireihin, täytyisi periaatteessa kaikkien, jotka täyttävät esimerkiksi yhteisön säännöissä määritellyt kriteerit, voida liittyä jäseniksi. Kuoroon liittymiseksi voidaan esimerkiksi vaatia tietty laulutaito. Jäseneksi pääsyn edellytykset eivät kuitenkaan voi olla liian tiukasti rajaavia vaan yhteisöllä täytyy olla pyrkimys pitää toiminta avoimena ja hankkia uusia jäseniä.

1.5 Toimintaan osallisille ei taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä

Yleishyödylliset yhteisöt eivät tavoittele tuloja taloudellisen edun vuoksi vaan voidakseen rahoittaa yleishyödyllistä toimintaansa. Toimintakyvyn takaamiseksi ja yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseksi yhteisöllä on oltava jonkin verran taloudellista toimintaa. Verovapaana varainhankintana hankittuja varoja tulee käyttää yleishyödylliseen toimintaan.

Yleishyödyllinen yhteisö ei voi maksaa kohtuullista suurempaa palkkaa. Palkanmaksu ei myöskään saa olla keskeisintä yhteisön toiminnassa ts. yhteisö ei voi olla perustettu tai toimia vain tietyn henkilön tai tiettyjen henkilöiden palkkaamiseksi tai näiden toimeentulon turvaamiseksi. Yleishyödyllinen yhteisö voi tehdä erilaisia sopimuksia jäsenten tai toimintaan muuten osallisten kanssa (esimerkiksi vuokra-, kauppa- tai muu yhteistyösopimus). Yhteisön intressipiiriin kuuluvalle suoritettu korvaus ei saa olla käypää hintatasoa korkeampi. Toisaalta yhteisön omistamia varoja tai tuottamia palveluita ei saa siirtyä sen intressipiiriin kuuluvalle käypää hintatasoa edullisemmin. Käypänä korvauksena voidaan pitää hintaa, jota ulkopuolisen kanssa tehtävässä sopimuksessa käytettäisiin.

Laissa tarkoitetun taloudellisen edun antamista on sekin, että yhteisön tarkoituksena on sen jäsenten kustannusten minimointi. Jäsenet voivat saada etua yhteisöltä esimerkiksi jäsenpalvelujen ja jäsenalennusten muodossa silloin, kun edun antaminen liittyy läheisesti yhteisön toimintaan ja etua voidaan pitää tavanomaisena ja kohtuullisena. Tällöin menojen säästyminen ei ole toiminnan varsinainen tarkoitus eikä se estä yhteisöä olemasta yleishyödyllinen.

Yhteisöä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on hankkia varoja jäsentensä harrastustoimintaan tai elantomenojen kattamiseen, ei voida pitää verotuksessa yleishyödyllisenä. Tällöin yhteisöä verotetaan sen kaikista tuloista ja vain varainhankintaan kohdistuvat kulut ovat vähennyskelpoisia. Esimerkiksi rajoitetun piirin matkailuyhdistyksellä opintomatkaan kohdistuvat kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia.

Yhteisö ei voi olla yleishyödyllinen, jos sen tarkoituksena on saada jäsenyrityksille aikai-seksi kustannussäästöjä. Tällaisia yhteisöjä on perustettu esimerkiksi eri teollisuudenalojen yritysten ympäristö- ja muiden vastuiden mahdollisimman kustannustehokkaaksi hoitamiseksi.

Jos toimintaa varten on perustettu osakeyhtiö, yhtiömuodon valinta viittaa lähtökohtaisesti siihen, ettei kysymyksessä voi olla yleishyödyllinen yhteisö. Jos yhteisö yhtiöjärjestyksensä tai sääntöjensä mukaan voi jakaa osinkoa, ei yhteisö voi olla yleishyödyllinen, vaikkei osinkoa käytännössä jaettaisikaan. Yhteisön purkautuessa voiton tulee mennä yleishyödylliseen tarkoitukseen, eikä esimerkiksi perustajille, jotta yhteisöä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä.

1.6 Erityiskysymyksiä

1.6.1 Tukiyhteisöt

Yhteisön nimessä oleva määrittely ´tukiyhdistys´ tai ´kannatusyhdistys´ ei sinänsä määrää yhteisön verotuksellista statusta. Ratkaisu verotuksellisesta statuksesta tehdään yhteisön sääntöjen ja tosiasiallisen toiminnan perusteella samojen TVL 22 §:n kriteerien pohjalta kuin muidenkin yhteisöjen osalta.

TVL 22 §:n mukaan yhteisön tulee toimia välittömästi yleiseksi hyväksi. Yhteisö ei toimi välittömästi yleiseksi hyväksi, jos se vain taloudellisesti tukee toista välittömästi yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa yhteisöä tai jos yhteisön toiminnan painopiste on elinkeinotoiminnassa. Pelkästään se, että varat ohjataan yleishyödylliseen käyttöön, ei muuta tukiyhdistyksen toimintaa yleishyödylliseksi ja varainhankintaa verovapaaksi.

Jos tukiyhteisöllä on omaa selkeästi yleishyödyllistä toimintaa, voidaan se katsoa yleishyödylliseksi. Samoin tukiyhteisö voidaan joissakin tapauksissa katsoa yleishyödylliseksi, jos yleishyödylliseen toimintaan ohjattavien varojen määrä on tulokseen nähden merkittävä, tuettavia yhteisöjä on useita ja niihin jäseneksi pääsy on rajoittamaton.

Jotta tukiyhteisö voitaisiin katsoa yleishyödylliseksi, sen säännöissä ei voi olla mainintaa, jonka mukaan yhteisön purkautuessa sen omaisuus menisi perustajille. Perustajayhteisöt voivat tukiyhteisöä perustettaessa olla yleishyödyllisiä, mutta niiden status voi muuttua. Tällöin olisi mahdollista, että verottomasti kertynyt omaisuus yhteisön purkautuessa ei enää palautuisikaan yleishyödylliseen toimintaan.

TVL 23.3 §:n mukaan bingotoiminnasta saatu tulo ei ole elinkeinotuloa. Käytännössä toiminta on usein järjestetty siten, että esimerkiksi paikallinen urheiluseura on keskittänyt bingotoiminnan kannatusyhdistykselleen. Poikkeuksellisesti tällainen tukiyhdistyksen pienimuotoinen bingotoiminta on verotuksessa katsottu yleishyödylliseksi toiminnaksi, kun kertyneet varat on jaettu huomattavalta osin yleishyödylliselle perustajayhdistykselle.

1.6.2 Harrastustoiminta

Edellä yleishyödyllisyyden eri kriteerejä tarkasteltaessa on useissa kohdin käsitelty pienten, tosiasiallisesti suljettujen yhteisöjen toimintaa. Tällaisia ovat tyypillisesti kaveriporukoiden tai perheiden yhteisöt, joiden kohdalla saattaa olla kysymys pyrkimyksestä kattaa yhteisön varoin jäsenten yksityiskuluja, kuten asumista, autoja ja matkoja. Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan tarkoituksena ei voi olla varojen hankinta tai kulujen minimointi pienen ja suljetun yhteisön osalta.

Tällaisten yhteisöjen yleishyödyllisyys näyttäytyy kyseenalaisena jokaisen TVL 22.1 §:n kolmen kohdan valossa. Toimintaa ei harjoiteta yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi. Toiminta kohdistuu ja sen halutaankin kohdistuvan vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. Toiminta tuottaa ja sillä nimenomaisesti tavoitellaan siihen osallisille taloudellista etua.

Riippumatta siitä, katsotaanko yhteisö yleishyödylliseksi, ei yhteisöä tule käyttää sen jäsenten sivutulojen kanavoimiseen yhteisön ’talkootuloiksi’. On selkeästi pidettävä erillään, milloin on kysymys yhteisön jäsenen palkkatulosta ja milloin taas yhteisön saamasta tulosta, joka voi olla yleishyödylliselle yhteisölle joko verovapaata talkootuloa tai veronalaista elinkeinotuloa.

Yhdistysmuotoisia esiintyjä- ja harrastajaryhmiä on arvioitava edellä mainittujen kriteerien valossa. Jotta tällainen jäsenmäärältään pieni yhteisö voitaisiin katsoa verotuksellisesti yleishyödylliseksi, täytyy yhteisön mm. olla avoin kaikille, eikä se saa tuottaa siihen osallisille TVL 22 §:n vastaisesti taloudellista etua. Yhdistyksen tulee tosiasiallisesti harjoittaa aktiivista jäsenhankintaa voidakseen olla yleishyödyllinen.

1.6.3 Urheiluseurat

Perinteinen urheiluseuratoiminta esimerkiksi junioritoiminnan ja kilpailutoiminnan muodossa on pääsääntöisesti yleishyödyllistä toimintaa. Urheiluseurojen verottomana toimintana voidaan pitää mm. jäsen-, lisenssi-, kilpailu- ja sarjamaksujen keräämistä, avustuksien ja lahjoitusten saamista sekä läheisesti seuran tarkoituksen toteuttamiseen liittyvää maksullista urheilukoulutoimintaa (esimerkiksi jalkapallokoulu).

Kuten edellä tukiyhteisöjen osalta on selvitetty, yhtä urheiluseuraa tukemaan perustettua tukiyhdistystä ei voida pitää yleishyödyllisenä, sillä tukiyhdistys ei itse toimi yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi ja toiminta kohdistuu rajoitettuun henkilöpiiriin. Tukiyhdistyksellä tulee olla omaa yleishyödyllistä toimintaa tai sen tulee tukea useampaa urheiluseuraa, jotta sen toiminta voitaisiin katsoa yleishyödylliseksi.

Yhteisö ei ole yleishyödyllinen, mikäli se on perustettu hankkimaan varoja pienen ja suljetun henkilöryhmän harrastustoiminnan kattamiseksi. Tällaisten harrastusyhdistysten verotusta on käsitelty edellä kohdassa harrastustoiminta.

Urheilutoiminta on osin kehittynyt yhä ammattimaisemmaksi. Laajaa ammattiurheilutoimintaa ei lähtökohtaisesti voida verotuksessa pitää yleishyödyllisenä toimintana. Jos urheiluseura harjoittaa suuressa mittakaavassa ammattiurheilua ilman muunlaista yleishyödyllistä toimintaa, seura voi menettää yleishyödyllisyysstatuksensa. Osassa palloilulajeja ammattiurheilua edistävä toiminta onkin jo yhtiöitetty. Yleishyödyllinen yhteisö voi helpommin säilyttää yleishyödyllisyysstatuksen, kun elinkeinotoiminta siirretään erilliseen osakeyhtiöön.

Elinkeinotulona ei pidetä yhdistyksen järjestämien urheilutilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa. Mainonta kilpailujen aikana on lähtökohtaisesti verovapaata. Tällainen mainonta käsittää mm. ääni- ja valo-mainokset, mainokset peliasuissa sekä kilpailuohjelmissa ja -lehdissä.

Urheiluseurojen myyntitoiminta voi muodostua verolliseksi, mikäli myyntiä voidaan pitää elinkeinotoimintana ottaen huomioon myytävien tavaroiden laatu yleisinä kulutustavaroina (esimerkiksi vaatteet, urheiluvälineet tai kioskituotteet), myynnin jatkuvuus ja laajuus, liiketoimipaikka sekä rajoittamaton asiakaskunta. Elinkeinotoimintana pidetään esimerkiksi kilpailutapahtumien ulkopuolista kahvio-, kioski- tai muuta myyntitoimintaa. Yleisten kulutustavaroiden myynti tai välitys on pääsääntöisesti elinkeinotoimintaa, kun myynti tapahtuu muussa kuin TVL 23.3 §:n 1 kohdan tarkoittamassa tapahtumassa tai muille kuin vain seuran jäsenille.

Yhdistyksen kannatustuotteiden, kuten toimintaan liittyvien merkkien, korttien, viirien ja lippujen myynti voidaan TVL 23.3 §:n nojalla katsoa verovapaaksi tuloksi. Urheiluseurojen elinkeinotoimintana pidetään mm. pysyvien laita-, halli- ja jäämainoksien mainostilan myyntiä. Urheiluseurojen tarjoamat palvelut ovat lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa silloin, kun toiminta tapahtuu kilpailutilanteessa muiden elinkeinonharjoittajien kanssa.

1.6.4 Golfseurat

Golftoiminta on yleensä järjestetty siten, että golfkentän omistaa, hoitaa ja ylläpitää erillinen golfosakeyhtiö, joka rahoittaa toimintansa mm. osakkaidensa vastikkeilla. Golfkentän yhteydessä toimii yleensä lisäksi yhdistysmuotoinen golfseura, joka järjestää kentällä mm. nuoriso-, valmennus- ja kilpailutoimintaa. Golfin pelaaminen ja kilpaileminen edellyttää jäsenyyttä golfyhdistyksessä ja jäsenyys seurassa on usein mahdollista vain golfosakeyhtiön osakkeen haltijoille. Joissakin tapauksissa golftoimintaa harjoitetaan golfyhdistyksen muodossa ilman erillistä osakeyhtiörakennetta.

Golfyhdistystä ei voida pitää yleishyödyllisenä, mikäli yhdistyksen jäsenyys edellyttää osakeyhtiön osakkuutta tai osakkeen hallintaa (KVL 322/1993). Osakeyhtiön osakkuuden ja yhdistyksen jäsenyyden välillä on tällöin tosiasiallinen liityntä. Golfseuran jäsenyyden ollessa sidoksissa golfosakeyhtiön osakkeen tuottamaan pelioikeuteen, yhdistyksen toiminta kohdistuu osakeyhtiön osakkaisiin, eikä yhdistyksen voida katsoa toimivan yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi. Jotta golfseuraa voitaisiin pitää yleishyödyllisenä, on sen paitsi sääntöjensä, myös tosiasiallisen toimintansa osalta täytettävä yleishyödyllisyyden edellytykset.

Mikäli golfseura toimii ilman erillistä yhtiörakennetta, ratkaisu verotuksellisesta statuksesta tehdään seuran sääntöjen ja tosiasiallisen toiminnan perusteella samojen TVL 22 §:n kriteerien pohjalta kuin muidenkin yhteisöjen osalta. Kun erillistä osakeyhtiörakennetta ei ole, voi golfseuran yleishyödyllisyyden esteeksi muodostua se, että toiminta on pääasiallisesti taloudellista toimintaa tai seuran toiminta kohdistuu TVL 22 §:n vastaisesti vain rajoitettuun henkilöpiiriin.

Kun golftoimintaa harjoittavat samalla kentällä sekä golfseura että osakeyhtiö, on osakeyhtiön harjoittama elinkeinotoiminta ja toisaalta yhdistyksen harjoittama yleishyödyllinen toiminta sekä yhdistyksen verollinen elinkeinotoiminta pidettävä selkeästi erillään. Päätösvaltaa osakeyhtiössä voidaan käyttää vain osakeyhtiölain mukaisesti. Osakeyhtiöllä ei puolestaan tule olla mitään muodollista vaikutuskanavaa yhdistyksen suuntaan.

Golfseuran yleishyödyllisen toiminnan verovapaisiin tuottoihin kuuluvat jäsenmaksun ns. passiiviosa, joka ei oikeuta pelaamiseen, liittymismaksut, kilpailutuotot Suomen Golfliitto ry:n kilpailujärjestelmän alaisista kilpailuista, ilmoitustuotot jäsenlehdessä sekä muu yleishyödyllisille yhteisöille tyypillinen varainhankinta. Samoin yleishyödyllisen toiminnan tuotto-ja ovat tavanomaiset, jäsenistölle suunnatusta valmennus- ja koulutustoiminnasta perityt korvaukset. Yleishyödyllisen toiminnan kuluja voivat olla esimerkiksi jäsenmaksut liitolle (lisenssimaksut), yleishyödylliseen toimintaan liittyvät hallinto-, henkilöstö- ja kilpailukulut sekä junioritoiminnan kulut.

Golfyhdistyksen verollisena elinkeinotulona pidetään kaikkia jäseniltä ja ulkopuolisilta perittyjä pelaamiseen tai lyöntiharjoitteluun oikeuttavia maksuja, ulkopuolisille suunnatun golfkurssin pitämisestä saatuja tuloja sekä kentän vuokraamisesta saatuja tuloja. Tyypillisesti ns. firmakilpailut ovat elinkeinotoimintaa riippumatta siitä, järjestääkö kilpailun golfyhdistys vai -yhtiö.

Golfosakeyhtiön tuottoja ovat yleensä hoito- yms. vastikkeet, vuokratuotot, käyttökorvaukset (Green fee- ja rangemaksut), väylämainokset ja rahoitustuotot. Osakeyhtiön kuluja ovat esimerkiksi palkat ja palkkiot, kentän hoito-, ylläpito- ja korjauskulut.

1.6.5 Säätiöt

Säätiölain mukaan säätiö on määrätarkoitukseen luovutetun omaisuuden hoitamista varten perustettu itsenäinen oikeushenkilö. Säätiöllä ei ole omistajia eikä jäseniä, vaan säätiölle tiettyyn tarkoitukseen luovutettua omaisuutta hallinnoi säätiön hallitus. Tässä ohjeessa säätiöllä tarkoitetaan yksityisoikeudellista säätiötä.

Säätiölain mukaisen perustamisluvan saaminen edellyttää, että säätiön tarkoitus on hyödyllinen eikä säätiön tarkoituksena ole välittömän taloudellisen edun hankkiminen perustajille tai säätiön toimihenkilöille. Säätiölle ei myönnetä perustamislupaa, mikäli säätiön tarkoituksena on pääasiassa elinkeinotoiminnan harjoittaminen. Säätiörekisteriin merkityn säätiön TVL 22 §:n mukainen yleishyödyllisyys tutkitaan verotuksessa erikseen. Säätiö on TVL 3 §:n mukainen yhteisö, joka voi olla yleishyödyllinen samoin edellytyksin kuin yhdistyskin. Säätiön verotuksellinen status ja verotettava tulo selvitetään verotuksen toimittamisen yhteydessä verovuosittain.

TVL 22.1 §:n välittömyyden vaatimuksesta seuraa, että yleishyödyllinen säätiö ei saa suhteettoman suuressa määrin rahastoida tulojaan, vaan niitä on vuosittain myös käytettävä yleishyödylliseen tarkoitukseen. Säätiön tulee toimia tarkoituksensa toteuttamiseksi esimerkiksi avustuksia tai apurahoja jakamalla. Mikäli toiminnan tuotoista vain pieni osa käytetään yleishyödylliseen tarkoitukseen, säätiötä ei voida katsoa yleishyödylliseksi. Mikäli vastaavasti säätiön harjoittama elinkeinotoiminta muodostaa pääosan säätiön toiminnasta, säätiötä ei voida pitää yleishyödyllisenä.

Yritysten perustamien säätiöiden määrä on viime aikoina lisääntynyt. Tällaisissa tapauksissa säätiöiden tarkoituksena saattaa olla tietyn toimialan kehityksen, tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen (esimerkiksi lääketeollisuus). Yritysten perustamien säätiöiden yleishyödyllisyyden osalta on ratkaisevaa, miten säätiö toteuttaa tarkoitustaan. Yleishyödyllisyys edellyttää, että toiminta kohdistuu laajalti yhteiskuntaan (esimerkiksi tutkimustulokset) eikä ainoastaan suppeaan piiriin kuten perustajayhteisön hyväksi.

Yleishyödyllisen säätiön tarkoituksena ei saa olla pienen piirin elantokustannusten kattaminen (esimerkiksi ulkomaanmatkat), palkkojen maksu apurahoina, perheen tai suvun omaisuuden säätiöittäminen (esimerkiksi kesämökki).

2 Yleishyödyllisen yhteisön verotus

Yleishyödyllisen yhteisön henkilökohtaiset tulot ovat sille verovapaata tuloa. Tällaisia henkilökohtaisia tuloja ovat esimerkiksi jäsenmaksut, osingot, korot, vuokratulot osakehuoneistosta, siirtokelvottomalla vuokrasopimuksella vuokratulla tontilla olevan rakennuksen edelleen vuokraamisesta saatu tulo, lahjoitukset sekä luovutusvoitot muusta kuin elinkeinotoimintaan kuuluvasta omaisuudesta. Jos edellä mainitut tulot kuuluvat yhteisön elinkeinotulolähteeseen, ne ovat elinkeinotulona verotettavaa tuloa.

Julkisyhteisöjen toiminta-avustukset ovat yleishyödylliselle yhteisölle verottomia lukuun ottamatta investointiavustusta verolliseen elinkeinotoimintaan ja työllistämistukea verollisessa elinkeinotoiminnassa työskentelevän henkilön palkkaamiseen.

Yleishyödyllisen yhteisön arvopaperisijoittaminen on lähtökohtaisesti TVL:n mukaista sijoi-tustoimintaa. Tällöin kyse on kertyneiden ylijäämien käytöstä. Jotta arvopaperisijoittaminen voidaan katsoa TVL:n mukaiseksi sijoitustoiminnaksi, on yhteisön oltava kiistatta yleishyödyllinen ja sen tulee käyttää ylijäämää yleiseksi hyväksi ja yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttamiseen. Yleishyödyllisen yhteisön harjoittama arvopaperikauppa on vain poikkeuksellisesti elinkeinotoimintaa.

Kiinteistöverolain 13a §:n mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä TVL 22 §:n mukaisen yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosentin yleistä kiinteistöveroprosenttia alhaisemmaksi, jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöveroprosentti voi olla nolla.

Yleishyödyllinen yhteisö on perintö- ja lahjaverotuksessa verovapaa (PVL 2 §).

Yleishyödyllinen yhteisö on varainsiirtoverovelvollinen kiinteistön ja arvopaperin luovutuksesta siten kuin varainsiirtoverolaissa säädetään.

Yleishyödyllinen yhteisö on TVL 23 §:n mukaan verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta sekä muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle. Kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa. Kiinteistön luovutusvoitot eivät ole kiinteistötuloa. Elinkeinotoiminnan käytössä olleen kiinteistön myyntivoitto verotetaan elinkeinotulona.

Yleishyödylliselle yhteisölle voidaan vahvistaa tappio elinkeinotoiminnan tulosta ja kiinteistötulosta siltä osin kuin se on veronalaista. Elinkeinotoiminnan tappio voidaan vähentää seuraavan 10 vuoden ajan elinkeinotoiminnan tulosta. Samoin kiinteistötulon tappio voidaan vähentää vain veronalaisesta kiinteistötulosta. Jos kiinteistö on elinkeinotoiminnan käytössä, tappiot vähennetään elinkeinotoiminnan tulosta. TVL 122 §:n mukaan yhteisön tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet yhteisön jäsenistä on vaihtunut. Näin ollen jäsenten vaihtuminen voi vaikuttaa tappioiden vähennysoikeuteen.

Jos yleishyödyllinen yhteisö täyttää laissa eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista määritellyt edellytykset, yhteisölle voidaan hakemuksesta myöntää enintään viideksi verovuodeksi kerrallaan huojennus tuloverosta elinkeinotulon sekä kiinteistötulon osalta. Huojennus ei koske arvonlisäveroa. Elinkeinotulon huojentamisen edellytyksenä on, ettei huojennuksesta aiheudu vastaavaa toimintaa harjoittaville elinkeinonharjoittajille haittaa, joka ei ole vähäinen. Kiinteistötulo voidaan huojentaa, jos kiinteistöä käytetään pääasiallisesti yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen. Kun yhteisöllä on voimassa oleva veronhuojennuspäätös, yhteisölle ei huojennetun toiminnan osalta vahvisteta tappiota.

Arpajaisista ja bingotoiminnasta saatu tulo on lähtökohtaisesti verovapaata tuloverotuksessa, mutta yhteisöä verotetaan niiden toimeenpanemisesta kuitenkin arpajaisverolain mukaan.

TVL 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverovelvollinen pääsääntöisesti vain siltä osin kun sen tuloa pidetään yhteisön veronalaisena elinkeinotoiminnan tulona (AVL 4 §). Arvonlisäverotuksen ulkopuolelle on rajattu vähäinen toiminta. Myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa tilikaudessa, kun tilikauden pituus on 12 kuukautta. Tämän lisäksi yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverovelvollinen tarjoilupalvelun (AVL 25a §) ja kiinteistöhallintapalvelun (rakentamispalvelut,
kiinteistön puhtaanapito ja muu kiinteistönhoito sekä kiinteistön talous- ja hallintopalvelut, AVL 32 §) ottamisesta omaan käyttöön arvonlisäverolaissa säädetyin edellytyksin.

Yleishyödyllinen yhteisö, joka harjoittaa myyntiä liiketoiminnan muodossa, voi tulla hakemuksesta arvonlisäverovelvolliseksi, vaikkei myynnistä saatua tuloa pidetä elinkeinotulona. Hakeutumisoikeus on myös sellaisella yhteisöllä, jonka liikevaihto on alle 8 500 euroa tilikaudessa. Tällöin yhteisö on arvonlisäverovelvollinen kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta (KHO 430/1999).

Jäsenlehden painoksen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. AVL 56 §:n mukaan verotonta on vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sanoma- tai aikakauslehden painoksen myynti, kun yleishyödyllinen yhteisö julkaisee lehteä pääasiassa jäseniään tai jäsenyhteisöjensä jäseniä varten eikä yhteisö harjoita sanoma- tai aikakauslehtien julkaisemista tai myyntiä elinkeinotoiminnan muodossa.

2.1 Tulot, joita ei pidetä elinkeinotulona

TVL 23.3 §:ssä on erikseen säädetty, mitä tuloja ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloina.

Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä:

1) yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa;

2) jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa;

3) adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatua tuloa;

4) sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa;

5) bingopelin pitämisestä saatua tuloa.

Kohdassa 1 tarkoitetaan yksittäistä tapahtumaa. Tällaisen yksittäisen tapahtuman yhteydessä voidaan myydä esimerkiksi lippuja ko. tapahtumaan sekä tapahtuman aikana tapahtumaan liittyviä käsiohjelmia ja tarjoiluja. Vuosittain järjestetty tapahtuma saattaa ajan kuluessa laajeta elinkeinotoiminnaksi, niin kuin eräiden kesätapahtumien, messujen ja koulutustilaisuuksien osalta on käynyt. Tällöin elinkeinotoiminnan tyypillisimpiä tunnusmerkkejä ovat tapahtuman markkinointi kilpailuolosuhteissa rajoittamattomalle asiakaskunnalle, pysyvä organisaatio tapahtuman järjestämiseksi ja toimintaan liittyvä taloudellinen riski. Mikäli tapahtuman järjestämiseksi on pysyvä organisaatio, katsotaan toiminta elinkeinotoiminnaksi riippumatta siitä, kuinka usein tapahtuma järjestetään.

Kohdan 1 maininnan ´muu niihin verrattava toiminta´ on oikeus- ja verotuskäytännössä katsottu oikeuttavan verovapaan talkootyön tietyissä tapauksissa. Talkootyön osalta on aina ensin arvioitava, kenen tuloa talkootyöstä kolmannelta osapuolelta saatava tulo on. Ensi vaiheessa tulo tulee siis katsoa yhteisön, eikä työn tekijän tuloksi, jotta kysymys voisi olla talkootyöstä. Talkootyön tulee olla niin sanottua jokamiehen työtä. Tällainen työ on helppoa, eikä sen tekeminen vaadi erityistä ammattitaitoa. Talkootyötä ei tehdä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Toimeksiantaja ei esimerkiksi saa nimetä tai hyväksyä talkooväkeä. Saatu korvaus on käytettävä yleishyödylliseen toimintaan, eikä korvaus voi tulla vain niiden hyväksi, jotka työtä ovat tehneet. Talkootyö on luonteeltaan tilapäistä. Talkootyö voi muodostua yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnaksi, erityisesti silloin, kun kyseessä on jatkuva, pitkäaikainen ja laaja toimeksiantosuhde, toiminta on organisoitua ja kilpailee yritysten tarjoamien palvelujen kanssa.

Kohdan 3 hyödykkeitä myydään varainhankintana. Niitä ei hankita varsinaisesti itse tuotteen takia, vaan selkeästi toiminnan tukemiseksi (esimerkiksi vappukukka, pinssit, rintamerkit ja tarrat).

2.2 Elinkeinotulo

Tuloverolain 23 §:n mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnan verotettava tulo lasketaan EVL:n säännösten mukaisesti.

Arviointi tulojen luonteesta on aina tehtävä tapauskohtaisesti ottaen huomioon yhteisön säännöt ja toiminnan tarkoitus sekä yhteisön tosiasiallinen toiminta. Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnan harjoittamista arvioidaan aina vain tämän nimenomaisen toiminnan kannalta. Tarkastelun ulkopuolelle jätetään yleishyödylliselle yhteisölle verovapaat henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat tulot ja niihin kohdistuvat kulut. Yleishyödyllisen yhteisön tulee ilmoittaa tulonsa riittävästi eriteltyinä siten, että eri toimintoihin kohdistuvat tuotot ja kulut on kohdistettu oikein ja niiden avulla voidaan arvioida toiminnan todellinen luonne ja laskea verotettavan tulon määrä. 

Yhteisön yleishyödyllinen toiminta on määritelty sen säännöissä. Yhteisön tarkoituksen toteuttamisen ja varainhankinnan välillä on oltava aina yhteys. Jos yhteys on vain ohut, toimintaa voidaan pitää yhteisön elinkeinotoimintana. Seuraavia kriteerejä käytetään arvioitaessa sitä, onko kyse yhteisön elinkeinotulosta.

Raskauttavia seikkoja ovat:
- itsenäisyys, jatkuvuus, säännöllisyys, ammattimaisuus
- toiminnan harjoittaminen ansiotarkoituksessa
- toiminnan vaatima erityinen asiantuntemus tai osaaminen
- toimiminen kilpailutilanteessa
- toiminnan riskinalaisuus
- vieraan pääoman käyttö
- sitoutuneen pääoman suuri määrä
- toiminnan tuottama suurehko osuus yhteisön koko varainhankinnasta
- palkattu henkilökunta
- suurehko liikevaihto
- varojen rahastointi
- toiminnan kohdistuminen ennalta rajoittamattomaan henkilöpiiriin
- toiminnan kohdistuminen tavanomaisiin kauppatavaroihin tai suoritteisiin
- jäsenille jäsenyydestä koituva muu kuin tavanomainen ja kohtuullinen etu.

Päinvastaiset seikat puhuvat sen puolesta, että toiminta ei ole yhteisön elinkeinotoimintaa.  Lieventävänä seikkana voidaan pitää yhteiskunnalta saatavaa tukea ja toiminnan läheistä liityntää yhteisön yleishyödylliseen tarkoitukseen. Yleishyödylliset yhteisöt saattavat järjestää tarkoituksensa toteuttamiseksi ja varojen hankkimiseksi esimerkiksi messuja sekä näyttelytoimintaa. Kaupallisessa tarkoituksessa järjestetyt tilaisuudet ovat yhteisön elinkeinotoimintaa. Jos tapahtumalla ei ole kiinteää organisaatioita, palkattua henkilökuntaa eikä tapahtumaa järjestetä säännöllisesti, kysymys ei lähtökohtaisesti ole elinkeinotoiminnasta. Messujen osalta lieventävänä seikkana on oikeuskäytännössä pidetty sitä, että tapahtuma palvelee välittömästi yleishyödyllisen yhteisön tarkoituksen toteuttamista.

Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit näyttäytyvät usein siten, että yleishyödyllinen yhteisö toimii kilpailuolosuhteissa harjoittaen samanlaista toimintaa kuin elinkeinonharjoittajat. Näissä tapauksissa on kyse yhteisön elinkeinotoiminnasta aivan kuten muidenkin elinkeinonharjoittajien harjoittaessa vastaavaa toimintaa.

2.2.1 Jäsenlehdet ja muut julkaisut

Yleishyödyllisellä yhteisöllä voi olla useampia julkaisuja, joista osa voi kuulua elinkeinotoimintaan ja osa yleishyödylliseen toimintaan. Julkaisujen verokohtelu on arvioitava julkaisukohtaisesti.

Jäsenlehdelle on ominaista, että sitä tehdään sen asiasisällön takia. Lehdessä käsitellään yhteisön kannalta tärkeitä jäseniä koskettavia asioita. Julkaisun tulee välittömästi palvella seuran yleishyödyllistä tarkoitusta, eikä sen tarkoituksena saa olla vain varojen kerääminen yhteisölle. Jäsenlehdelle on tyypillistä, että lehti lähetetään pääasiassa jäsenyyden eikä tilausten perusteella. Jäsenlehteä voivat tilata myös muut kuin jäsenet, mutta ulkopuolisten tilaajien osuuden tulee olla vähäinen (alle 10 %). Jäsenlehdeltä puuttuu elinkei-notoiminnalle tunnusomainen ulospäinsuuntautuneisuus. Jäsenlehdestä saadut tulot ovat verovapaita TVL 23.3 §:n nojalla.

Kyseessä ei ole jäsenlehti, kun lehti on laajasti muiden kuin jäsenten ostettavissa ja tilattavissa (lehden julkaisu tai markkinointi ulkopuolisille ja irtonumeromyynti). Lehteä ei lähtökohtaisesti voida pitää jäsenlehtenä, jos lehden pääasiallisen sisällön muodostavat ilmoitukset eikä varsinainen yhteisöä ja sen toimintaa käsittelevä toimituksellinen aineisto. Muusta kuin TVL 23.3 §:ssä tarkoitetusta julkaisusta saatavat tulot ovat lähtökohtaisesti yhteisön elinkeinotuloja.

Yhteisön harjoittama kustannus- ja painotoiminta on lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa, jos se kohdistuu rajoittamattomaan henkilöpiiriin ja sitä harjoitetaan kilpailuolosuhteissa.

2.2.2 Mainostilan myynti

Yleishyödyllisen yhteisön varainkeräystilaisuuden (esimerkiksi urheilukilpailun tai huvitilaisuuden) aikana tapahtuvasta mainonnasta saadut tulot ovat lähtökohtaisesti verovapaita TVL 23.3 §:n nojalla. Verovapaita tuloja ovat esimerkiksi käsiohjelmien mainos- ja muut myyntitulot, väliaikaisista tapahtumaan liittyvistä mainoksista saadut tulot, urheiluasuissa olevien mainosten tulot sekä ääni- ja valomainoksista saadut tulot.

Näistä mainoksista saatavat tulot voivat olla yhteisön elinkeinotoiminnan tuloja, jos samat mainokset ovat esillä muulloinkin kuin edellä tarkoitetun tilaisuuden aikana. Esimerkiksi urheiluhallien kiinteistä laitamainoksista, jotka ovat näkyvissä myös muiden kuin yleishyödyllisen yhteisön järjestämissä tilaisuuksissa, saatavat tulot ovat elinkeinotoiminnan tuloa.

Muu kuin TVL 23.3 §:ssä tarkoitetussa tilaisuudessa tapahtuva mainonta on lähtökohtaisesti yhteisön elinkeinotoimintaa. Internetsivuille myydyistä mainoksista saatujen tulojen veronalaisuus arvioidaan samojen kriteerien perusteella kuin jäsenlehtien mainostulot. 

2.2.3 Palvelut

Erilaisten palveluiden hankkiminen ulkopuolisilta on lisääntynyt (mm. kodinhoito, siivous-, ruoka- ja asumispalvelut, kotiapu, pitopalvelu, lastenhoito, päivähoito, muuttopalvelu, remonttityöt, korjauspalvelut, yleisesti kaupallisesti tarjottavat liikuntapalvelut sekä terveys- ja matkailupalvelut). Myös yleishyödylliset yhteisöt tarjoavat näitä palveluita samalla tavalla kuin elinkeinonharjoittajat.
Yleishyödyllisten yhteisöjen tarjoamat palvelut ovat lähtökohtaisesti yhteisön elinkeinotoimintaa, jos yleiset elinkeinotoiminnan tunnusmerkit täyttyvät. Raskauttavina seikkoina voidaan pitää mm. kilpailuolosuhteissa toimimista, toiminnan ulospäin suuntautumista, jatkuvuutta ja palkattua henkilökuntaa. Vastaavasti, jos palvelua tarjotaan vain kertaluonteisesti ja palvelu suoritetaan talkootyöllä, ei lähtökohtaisesti ole kysymys yhteisön elinkeinotoiminnasta.

2.2.4 Palvelutalot

Erilaisia sosiaalipalveluihin sekä vanhusten- ja terveydenhoitoon liittyviä palveluntarjoajia toimii myös yhdistys- ja säätiömuodossa. Useimmiten palveluntarjoamisen muotona on palvelutalo, joka tuottaa palveluita, joita kunnat ja yksityiset henkilöt ostavat. Palvelutalot tarjoavat asumispalveluiden lisäksi erilaisia siivous-, kotiapu-, ruokailu-, pyykinpesu- ja muita palveluita.

Palvelutalojen elinkeinotoimintaa arvioitaessa huomioidaan markkinaolosuhteet ja toiminnan tosiasiallinen luonne. Yhteisön osallistuminen kunnan järjestämään palveluiden kilpailutukseen osoittaa, että yhteisö toimii kilpailuolosuhteissa samalla tavalla kuin alalla toimivat yritykset.

Palvelutalotoiminta on lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa, koska toimintaa harjoitetaan markkinaympäristössä elinkeinotoiminnan ehdoin ja palkatulla henkilökunnalla. Toimintaan on sitoutunut merkittäviä pääomia ja palveluista peritään käyttäjiltä käyvän hintatason mukainen korvaus. Koska palveluiden tarve kasvaa ja ala on selkeästi kilpailtu, muuttuneet yhteiskunnalliset olosuhteet tulee asettaa verotuksessakin päätöksenteon pohjaksi, jotta uusillakin yrittäjillä olisi mahdollisuus vastaavan toiminnan aloittamiseen eikä joidenkin toimijoiden verottomuus vääristä kilpailutilannetta.

Vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan asumista voidaan pitää vain erityisissä tilanteissa yleisenä tai yleishyödyllisenä kiinteistön käyttönä. Siltä osin kun kiinteistöä käytetään muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen, on siitä saatu tulo veronalaista kiinteistötuloa. Verohallituksen kannan mukaan, jos palvelutalo ei tarjoa asukkaille muita kuin asumispalveluita, on kyse passiivisesta vuokraustoiminnasta ja yhteisön kiinteistötulosta.

EVL 53 §:n mukaan, jos kiinteistöä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, kiinteistö kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Verohallituksen kannan mukaan, jos palvelutalo tarjoaa asukkaille asumispalveluiden lisäksi myös muita palveluita, voidaan kiinteistön käytön katsoa olevan elinkeinotoimintaa edistävää. Näin ollen kiinteistön käyttö kokonaisuutena arvioituna katsotaan asumispalvelun myymiseksi ja koko palvelutalotoiminta elinkeinotoiminnaksi.

2.2.5 Kahvilat, ravintolat ja kioskit

TVL 23.3 §:n mukaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintana ei pidetä kohdassa 1 mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa. Näin ollen yleishyödyllinen yhteisö voi varojenkeräystarkoituksessa järjestetyn tilaisuuden yhteydessä pitää kahvilaa, kioskia ja ravintolaa ja niissä myydyistä tuotteista tapahtuman aikana saadut tulot ovat yhteisölle verovapaita.

Muussa yhteydessä harjoitetusta kahvila-, kioski- ja ravintolatoiminnasta saatuja tuloja pidetään lähtökohtaisesti yhteisön elinkeinotoiminnan tuloina (mm. oppilaitoksen kirjakauppa, jäätelökioski, sairaalan kahvila, työttömien ruokala, makeisautomaatti). Elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettavalle tarjoilutoiminnalle on tyypillistä, että asiakkaina ovat muutkin kuin yhteisön jäsenet, toiminta on jatkuvaa, ulospäinsuuntautunutta ja se tapahtuu kilpailuolosuhteissa. Tapauksissa, joissa myynti tapahtuu vain yhteisön omille jäsenille ja on pienimuotoista, on myyntitoiminnasta saatu tulo lähtökohtaisesti yhteisön verovapaata tuloa.  

2.2.6 Koulutustoiminta

Koulutustoimintaa ei ole säädetty verovapaaksi TVL 23.3 §:ssä, joten sen veronalaisuus ratkeaa edellä mainittujen elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien mukaisesti. Jos tilaisuus järjestetään ansiotarkoituksessa, toiminta on jatkuvaa ja kohdistuu rajoittamattomaan henkilöpiiriin, on kyse yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnasta. Jos koulutus kohdistuu vain yhteisön omiin jäseniin, on kyse lähtökohtaisesti verovapaasta koulutustilaisuudesta. Tilanne on sama, kun koulutustilaisuus liittyy yhteisön tarkoituksen toteuttamiseen tai tapahtuma on kertaluontoinen.

2.2.7 Kulutushyödykkeiden myynti

Joissakin tapauksissa yleishyödylliset yhteisöt harjoittavat varainkeräystarkoituksessa tavanomaisten kulutustavaroiden esimerkiksi elintarvikkeiden tai vaatteiden myyntiä. Myynti suuntautuu tällöin yleensä rajoittamattomaan asiakaspiiriin, ansiotarkoituksessa ja pysyvästä liiketoimipaikasta. Toiminta on yleensä jatkuvaa ja tuotteet kilpailevat muiden markkinoilla olevien tuotteiden kanssa. Tällaisten tuotteiden myyntiä pidetään lähtökohtaisesti yhteisön elinkeinotoimintana, vaikka tuotteissa olisi yhteisön logo.

TVL 23.3 §:n mukaista verovapaata tuloa on esimerkiksi urheilutapahtumiin liittyvien kilpailutuotteiden myynti, kun myynti tapahtuu tapahtuman aikana kilpailu- tai leirialueella. Vastaavien tuotteiden (lukuun ottamatta adressit, merkit, kortit, viirit ja muut vastaavat kannustustuotteet) myyntiä vähittäiskauppakanavaa käyttäen tai muutoin tapahtuma-ajan tai tapahtuma-alueen ulkopuolella on sen sijaan pidettävä elinkeinotoimintana.

Yleishyödyllisen yhteisön järjestämissä arpajaisissa arpojen myynnistä saadut tulot ovat verovapaata varojenkeruuta. Jos yhdistys toimii Veikkauksen asiamiehenä, myynnistä saadut tulot ovat yhteisön veronalaista elinkeinotuloa.

Oikeuskäytännössä yleishyödyllisten yhteisöjen toimintansa rahoittamiseksi harjoittamaa tavarankeräystä ja siihen liittyvää kirpputoritoimintaa ei ole pidetty elinkeinotoimintana, kun tavarat saatiin lahjoituksina (KHO 1994 T 282).

Verohallituksen kannan mukaan, jos tavaroiden myynti eteenpäin suurissa määrin on kannattavaa tai kerättyjä tavaroita entisöidään tai jalostetaan uuteen muotoon (esimerkiksi kierrätyskeskuksissa), ei kyse ole enää pelkästään lahjoitusten vastaanottamisesta ja niiden sellaisenaan rahaksi muuttamisesta. Tilanne on sama, jos yhteisöllä on tietty liikeidea, jonka mukaan tuotteita kerätään ja muunnetaan uuteen käyttötarkoitukseen. Näissä tapauksissa yhteisön toiminta on lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa, jos toiminta on jatkuvaa ja ansiotarkoituksessa tapahtuvaa sekä kohdistuu rajoittamattomaan asiakaspiiriin. Toimintaan liittyy yrittäjäriski ainakin niissä tapauksissa, joissa osa tavaroista ostetaan ja myydään edelleen.

2.3 Kiinteistötulo

TVL 23 §:n mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle 124.3 §:ssä tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. Kiinteistötulot ovat verovapaita valtionverotuksessa. TVL 23.4 §:n mukaan kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa.

TVL 6 §:n mukaan kiinteistöä koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen toisen maalla olevaan rakennukseen, rakennelmaan tai muuhun laitokseen, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle. Näin ollen kiinteistön lisäksi edellä mainituista rakennuksista ja rakennelmista saatavia tuloja pidetään yleishyödyllisen yhteisön kiinteistötuloina, jos vuokrasopimuksen mukaan vuokraoikeus maahan voidaan maanomistajaa kuulematta siirtää kolmannelle. Jos vuokraoikeutta ei voida siirtää kolmannelle maanomistajaa kuulumatta, on kyse yhteisön henkilökohtaisen tulolähteen tulosta.

2.3.1 Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistötulo

Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistötuloa on:
- vuokratulo
- viljelytulo
- maatalouden tuottama tulo
- metsätalouden pääomatulo eli puunmyyntitulo
- kiinteistöyhtymästä saatu tulo.

Henkilökohtaisen tulolähteen verovapaata tuloa on:
- osakehuoneistosta saatu vuokratulo
- keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeenomistuksen perusteella saatu tulo
- kiinteistön luovutusvoitto.

2.3.2 Kiinteistön käyttö

Kiinteistön käyttö joudutaan usein jakamaan yleishyödylliseen ja muuhun käyttöön, sillä vain harvoin koko kiinteistöä käytetään samaan tarkoitukseen (esimerkiksi yhteisö vuokraa osaa rakennuksesta ulkopuoliselle ja osaa se käyttää itse). Jos yleishyödyllisen yhteisön omistama kiinteistö on vuokrattuna ulkopuoliselle, yleisen tai yleishyödyllisen käytön ja muun käytön arviointi suoritetaan vuokralaisen kiinteistön käytön perusteella.

Kiinteistön käytön jakautuminen yleishyödylliseen tai muuhun käyttöön arvioidaan yleensä pinta-alan tai ajanjakson perusteella. Arviointi tehdään eri käyttötarkoitusten kesken. Aika, jolloin kiinteistö ei ole ollut missään käytössä, jätetään pääsääntöisesti huomioon ottamatta.

Kiinteistön käyttö voidaan jakaa kolmeen osaan:

  • yleinen tai yleishyödyllinen käyttö -> verovapaata kiinteistötuloa
  • muu kuin yleinen tai yleishyödyllinen käyttö -> veronalaista kiinteistötuloa
  • kiinteistö on yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnan käytössä -> elinkeinotoiminnan tuloa

Yleinen tai yleishyödyllinen käyttö:

Siltä osin kuin yleishyödyllinen yhteisö käyttää kiinteistöä yleishyödylliseen tai yleiseen tarkoitukseen, siitä saatu tulo on verovapaata kiinteistötuloa. Yleistä käyttöä on yhteiskunnan tarpeita palveleva käyttö. Yleishyödyllistä käyttöä on yhteisön yleishyödyllisen tarkoituksen toteuttaminen kiinteistöllä tai kiinteistön vuokraaminen yleishyödylliseen käyttöön. Yleistä ja yleishyödyllistä käyttöä on kiinteistön käyttö esimerkiksi kouluna, kirkkona, kirjastona, valtion virastona tai sairaalana.

Muu kuin yleinen tai yleishyödyllinen käyttö:

Siltä osin kuin kiinteistöä käytetään muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen, saatu tulo on veronalaista kiinteistötuloa. Asumiskäytössä oleva kiinteistö ei pääsääntöisesti ole yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä.
 
Jos yhdistyksen jäsenet saavat vuokrata yhdistyksen kiinteistöä esimerkiksi loma- ja vapaa-ajan käyttöön eli virkistyskäyttöön, on kiinteistö tältä osin muussa kuin yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Samoin kiinteistö on muussa kuin yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä, kun sitä vuokrataan yksityistilaisuuksia ja juhlia varten.

Metsä ei lähtökohtaisesti voi olla yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Metsä voi olla yleishyödyllisessä käytössä vain poikkeuksellisesti, jos sitä käytetään tutkimus- ja opetuskäyttöön. 

Elinkeinotoiminnan käyttö:

EVL 53 §:n mukaan, jos kiinteistöä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, kuten tehdas-, työpaja-, liike- tai sosiaalitarkoituksiin, kiinteistö kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Näin ollen, jos yleishyödyllinen yhteisö käyttää kiinteistöä yli 50 %:sti elinkeinotoimintaa välillisesti tai välittömästi edistävään tarkoitukseen, on kiinteistöstä saatava tulo yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloa. Elinkeinotoiminnan käytössä olleen kiinteistön myynnistä saatava myyntivoitto on lähtökohtaisesti elinkeinotuloa.

Jos kiinteistöä käytetään alle 50 %:sti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, voidaan katsoa, että osa kiinteistöstä saadusta tulosta on elinkeinotuloa ja osa kiinteistötuloa.

2.4 Ei-yleishyödyllisen yhteisön verotus

Jos yhteisö ei ole TVL 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö, siihen ei sovelleta TVL 23 §:ää, vaan yhteisö on verovelvollinen kaikesta tulostaan EVL:n ja TVL:n säännösten mukaisesti.

3 Ilmoittamisvelvollisuus

Verotusmenettelylain 7 §:n mukaan verovelvollisen, jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varallisuutta, on verotusta varten annettava kehotuksetta veroilmoitus. Yhteisöllä on vastuu veroilmoituksen antamisesta, jos sillä on veronalaista tuloa. On suositeltavaa antaa veroilmoitus, jos yhteisön toiminnassa tapahtuu olennainen muutos. Veroilmoituksen voi antaa aina tutkittavaksi, jos yhteisö on epävarma tulojen veronalaisuudesta. Velvollinen antamaan veroilmoituksen on myös jokainen muu, jolta verovirasto sitä erityisesti vaatii esimerkiksi lähettämällä esitäytetyn veroilmoituslomakkeen.

Yleishyödylliselle yhteisölle myönnetty veronhuojennus (Laki eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista) ei vapauta yhteisöä ilmoittamisvelvollisuudesta. Huojennuspäätös on aina liitettävä veroilmoitukseen. Huojennuksesta huolimatta yhteisöllä voi olla muuta verotettavaa tuloa.

Veronalaisten vuokratulojen osalta annetaan lomake 7. Kiinteistöllä tapahtuneet muutokset ilmoitetaan lomakkeella 3.

Koska yleishyödyllisyysratkaisu on verovuosikohtainen, Verohallitus suosittaa, että yhteisö oma-aloitteisesti liittää tarvittavan selvityksen toiminnastaan veroilmoituslomakkeiden ja veroilmoituksen täyttöoppaan mukaisten liitteiden lisäksi, silloin kun yhteisöllä on velvollisuus antaa veroilmoitus. Yhteisö voi toimintansa kuvaamiseksi liittää veroilmoitukseensa seuraavia asiakirjoja: tuloslaskelma, tase, tilintarkastuskertomus, toimintakertomus, toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä säännöt, jos niihin on tehty muutoksia. 

Tämän lisäksi yhteisön tulee liittää veroilmoitukseen ne tiedot ja lomakkeet, joiden liittämisestä yhteisö on saanut ohjausta aikaisempina vuosina. Jos tarvittavia tietoja ei ohjauksesta huolimatta seuraavanakaan vuonna toimiteta oma-aloitteisesti, voidaan tämä seikka ottaa huomioon veronkorotusta määrättäessä.

Veronkorotusten osalta noudatetaan Verohallituksen yhtenäistämisohjetta koskien elinkeinoverotusta. Veronkorotusta määrättäessä otetaan huomioon yleishyödyllisen yhteisön toiminnan laatu ja laajuus. Veronkorotuksen määräämisen yhteydessä yhteisölle varataan tilaisuus tulla kuulluksi.

4 Luottamuksensuoja

Verotusmenettelylain 26.2 § sisältää ns. luottamuksensuojan periaatteen, jonka mukaan asian ollessa tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Verovelvollisen kannalta luottamuksensuojaperiaate tarkoittaa, että tällä on oikeus luottaa veroviranomaisen toimivan lainmukaisesti, pysyvän päätöksissään ja että viranomainen noudattaa omaksumaansa tulkintalinjaa johdonmukaisesti eikä muuta sitä takautuvasti. Toisin sanoen tulkinnallisesti virheelliseksi osoittautunutta verotuspäätöstä ei voida muuttaa jälkikäteen verovelvolliselle epäedulliseksi, jos VML 26.2 §:n tarkoittamat luottamuksensuojan edellytykset täyttyvät.

Vaikka veroviranomaisen toiminnalta edellytetään johdonmukaisuutta samaa asiaa koskevissa vuosittaisissa ratkaisuissa, ei selkeästi vastoin lakia toimitettu verotus saa luottamuksensuojaa. Lainvastaisesti toimitettu virheellinen verotus on aina oikaistava.

Verovelvolliselle voidaan antaa luottamuksensuojaa vain, jos VML 26.2 §:n kaikki soveltamisedellytykset täyttyvät. Verohallitus on antanut erillisen ohjeen (569/38/2000) luottamuksensuojasta.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.