Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen tehdyn varauman osittaisen peruuttamisen. Ratifioidessaan yleissopimuksen Suomi teki siihen suullista käsittelyä muutoksenhakutuomioistuimissa koskevan varauman, sillä Suomen lainsäädäntö ei näiltä osin vastannut ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tarkoituksena oli, että varauma poistetaan heti, kun tarvittavat lainsäädännön muutokset saadaan tehtyä. Varaumaa onkin supistettu sitä osittain peruuttamalla vuosina 1996, 1998 ja 1999.

Nyt ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi varauman osittaisen peruuttamisen siltä osin kuin se koskee käsittelyä vesiylioikeudessa ja vesioikeuksissa. Varauman peruuttaminen on tullut ajankohtaiseksi vesiylioikeuden tultua erillisenä erityistuomioistuimena lakkautetuksi hallinto-oikeusuudistuksen yhteydessä marraskuussa 1999 ja vesioikeuksien muututtua maaliskuussa 2000 ympäristönsuojelulainsäädännön voimaantulon yhteydessä hallintoviranomaisiksi, ympäristölupavirastoiksi.

Samoin ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi käsittelyä lääninoikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevaan varaumaan tehdyn siirtymäsäännöksen poistamisen.

Varauman peruuttaminen tulee voimaan sen jälkeen, kun siitä on ilmoitettu tallettajalle.

---

Suomi allekirjoitti Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyn ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) sellaisena kuin se oli muutettuna kolmannella, viidennellä ja kahdeksannella pöytäkirjalla sekä toisen pöytäkirjan ja yleissopimusta täydentävät ensimmäisen, neljännen, kuudennen ja seitsemännen lisäpöytäkirjan liittyessään Euroopan neuvoston jäseneksi 5 päivänä toukokuuta 1989 ja ratifioi ne 10 päivänä toukokuuta 1990 (SopS 18-19/1990). Yleissopimusta muuttaneen, sittemmin yhdennellätoista pöytäkirjalla kumotun yhdeksännen pöytäkirjan Suomi ratifioi 11 päivänä joulukuuta 1992 (SopS 71-72/1994) ja kymmenennen pöytäkirjan, joka ei tullut kansainvälisesti voimaan, 21 päivänä heinäkuuta 1992 (European Treaty Series, ETS 146).

Yleissopimukseen 11 päivänä toukokuuta 1994 tehdyllä yhdennellätoista pöytäkirjalla uudistettiin yleissopimuksella perustettu valvontajärjestelmä. Osa-aikaisesti toimineet Euroopan ihmisoikeustoimikunta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lakkautettiin ja ne korvattiin uudella pysyvästi toimivalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella. Suomi ratifioi pöytäkirjan 12 päivänä tammikuuta 1996 (SopS 85-86/1998). Pöytäkirja tuli voimaan 1 päivänä marraskuuta 1998 kaikkien sopimuspuolten ratifioitua sen.

Yleistä syrjintäkieltoa koskeva 12 lisäpöytäkirja (ETS 177) avattiin allekirjoitettavaksi 4 päivänä marraskuuta 2000, jolloin myös Suomi allekirjoitti sen.

Ratifioidessaan yleissopimuksen Suomi katsoi, että se ilmentää samaa eurooppalaista kulttuuri- ja oikeusperinnettä, jolle Suomenkin oikeusjärjestys perustuu. Lainsäädännössämme oli kuitenkin kohtia, jotka olivat ristiriidassa eräiden yleissopimuksen määräysten kanssa. Ennen yleissopimuksen ratifiointia eduskunta hyväksyi useita lainmuutoksia, jotka poistivat näitä ristiriitoja.

Muutosten jälkeenkin lainsäädäntöömme jäi säännöksiä, jotka olivat ristiriidassa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella katsottiin, että edellä mainittu sopimusmääräys edellytti suullisen käsittelyn mahdollisuutta muutoksenhakutuomioistuimissa Suomen käytäntöä laajemmin. Koska yleissopimuksen pikaista ratifiointia pidettiin tärkeänä, Suomi teki suullista käsittelyä koskevan varauman.

Varauma koski alunperin käsittelyä hovioikeuksissa, korkeimmassa oikeudessa, vesioikeuksissa ja vesiylioikeuksissa (1 kohta), lääninoikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa (2 kohta), vakuutusoikeudessa (3 kohta) ja tarkastuslautakunnassa (4 kohta). Tarkoituksena oli, että varauma poistetaan heti, kun eduskunta on hyväksynyt esitykset, jotka ovat tarpeen lainsäädäntömme saattamiseksi vastaamaan kaikilta osin yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vaatimuksia.

Kansallista lainsäädäntöä muutettaessa varaumaa on osittain peruutettu. Hallintolainkäyttölain (586/1996) tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 1996 varauman 1 kohta peruutettiin Euroopan neuvoston pääsihteerin 20 päivänä joulukuuta 1996 rekisteröimällä kirjeellä osittain siltä osin kuin se koskee oikeutta suulliseen käsittelyyn vesiylioikeudessa hakemus-, valitus ja virka-apuasioissa sekä varauman 2 kohta osittain siltä osin kuin se koskee oikeutta suulliseen käsittelyyn lääninoikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Samalla muutettiin vastaavasti yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta annetun asetuksen (439/1990) 2 §:ää asetuksella 1067/1996 (SopS 91/1996). Asetus tuli voimaan 20 päivänä joulukuuta 1996.

Kun hovioikeusmenettelyn uudistamista koskeva oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta annettu laki (165/1998) oli tullut voimaan 1 päivänä toukokuuta 1998, varauman 1 kohta peruutettiin Euroopan neuvoston pääsihteerin 30 päivänä huhtikuuta 1998 rekisteröimällä kirjeellä osittain siltä osin kuin se koskee oikeutta suulliseen käsittelyyn hovioikeudessa, riita-asian käsittelyä vesioikeuksissa sekä riita- ja rikosasioiden käsittelyä vesiylioikeudessa. Samalla muutettiin vastaavasti voimaansaattamisasetuksen 2 §:ää (285/1998; SopS 44/1998). Asetus tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 1998.

Hovioikeusmenettelyn muututtua ja vakuutusoikeudesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (278/1999) ja tarkastuslautakunnan menettelyä koskevaa sairausvakuutuslain muuttamista koskevan lain (279/1999) tultua voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999, varauman 1, 3 ja 4 kohta voitiin osittain peruuttaa siltä osin kuin se koskee käsittelyä korkeimmassa oikeudessa, vakuutusoikeudessa ja tarkastuslautakunnassa. Euroopan neuvoston pääsihteeri rekisteröi peruuttamista koskevan kirjeen 1 päivänä huhtikuuta 1999. Samalla muutettiin vastaavasti voimaansaattamisasetuksen 2 §:ää (346/1999; SopS 22/1999). Asetus tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Nyt käsiteltävänä olevaa varauman osittaista peruuttamista varten on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä. Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä.

Esityksen tavoitteena on saattaa yleissopimuksen Suomelle asettamat kansainväliset velvoitteet vastaamaan Suomen nykyistä lainsäädäntöä ja käytäntöä.

Esityksellä pyydetään eduskunnan hyväksymistä yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen tehdyn varauman peruuttamiselle siltä osin kuin se koskee käsittelyä vesioikeuksissa ja vesiylioikeudessa sekä lääninoikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden osalta tehtyä siirtymäsäännöstä. Varauman peruuttaminen näiltä osin on tullut ajankohtaiseksi kansallisen lainsäädännön muutosten johdosta sekä sen vuoksi, että siirtymäsäännöstä ei ole enää tarpeen soveltaa.

Esityksellä ei ole taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.

Varauman osittainen peruuttaminen parantaa yksityisten valittajien asemaa Strasbourgin kansainvälisessä ihmisoikeuksien valvontajärjestelmässä. Peruuttamisen jälkeen varaumaan ei voida vedota vesioikeuden, vesiylioikeuden, lääninoikeuksien tai niiden sijaan tulleiden hallinto-oikeuksien taikka korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn osalta. Varauman osittaisella peruuttamisella ei muuteta velvollisuutta järjestää suullista käsittelyä muutoksenhakutuomioistuimissa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen tekemänsä varauman mukaan Suomi ei voi toistaiseksi taata oikeutta suulliseen käsittelyyn sikäli kuin Suomen nykyinen lainsäädäntö ei sisällä sellaista oikeutta.

Voimassa olevan varauman 1 kohdan ensimmäinen kappale koskee käsittelyä vesioikeuksissa vesilain 16 luvun 14 §:n (308/1990) mukaisesti sekä neljäs kappale vesilain 15 luvun 23 §:n mukaisen hakemus-, valitus- ja virka-apuasioiden käsittelyä vesiylioikeudessa ennen hallintolainkäyttölain (586/1996) voimaantuloa 1 päivänä joulukuuta 1996 annetusta päätöksestä sekä tällaisen asian käsittelyä valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa samoin kuin riita- ja rikosasioiden käsittelyä vesiylioikeudessa vesilain 15 luvun 23 §:n mukaisesti, jos vesioikeuden ratkaisu on annettu ennen oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta annetun lain (165/1998) voimaantuloa 1 päivänä toukokuuta 1998.

Vesiylioikeus on lakkautettu marraskuun alussa 1999 voimaan tulleella hallinto-oikeuslailla (430/1999). Vesiylioikeus on tuolloin yhdistetty Vaasan lääninoikeuteen, ja uuden tuomioistuimen nimi on Vaasan hallinto-oikeus. Lääninoikeusjärjestelmä on muutoinkin uudistettu hallinto-oikeuslailla siten, että 11 lääninoikeuksien sijaan on tuolloin perustettu yhteensä kahdeksan hallinto-oikeutta.

Vesituomioistuimia koskeva vesilain 15 luku on kumottu 1 päivänä maaliskuuta 2000 voimaan tulleella ympäristönsuojelulainsäädännön uudistukseen liittyvällä lailla vesilain muuttamisesta (88/2000). Vesioikeudet on lakkautettu ja niiden tilalle on perustettu kolme ympäristölupavirastoa.

Ympäristösuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan vesioikeudessa vireillä olevat vesilain mukaiset hakemusasiat ja virka-apuasiat siirtyivät ympäristölupavirastolle, valitusasiat Vaasan hallinto-oikeudelle ja rikosasiat toimivaltaiselle käräjäoikeudelle. Riita-asioiden osalta vesioikeuden on ollut ratkaistava, mitkä riita-asioista käsitellään edelleenkin riita-asioina ja toisaalta mitkä asiat voidaan käsitellä ympäristölupavirastossa hakemusasioiksi muutettuina. Voimaanpanolain 17 §:n mukaan myös Vaasan hallinto-oikeuden on tullut siirtää vireillä olevat riita- ja rikosasiat asianomaisella hovioikeudelle noudattaen riita-asioiden osalta soveltuvin osin, mitä voimaanpanolain 11 §:n 2 momentissa säädetään.

Koska vesilaissa ei ole enää säännöksiä riita-asioiden käsittelystä eikä voimaanpanolaissa ole erikseen säännöksiä aikaisemman lainsäädännön soveltamisesta asioihin, jotka ovat tulleet vesioikeudessa tai vesiylioikeudessa vireille riita-asioina ja joiden käsittely jatkuu toimivaltaisessa yleisessä tuomioistuimessa riita-asioina, näihin siirrettäviin asioihin tulee soveltaa siirtohetkellä voimassa olevia prosessisäännöksiä. Tämän vuoksi siirretyt riita-asiat eivät voi tulla enää käsiteltäväksi missään varauman tarkoittamassa menettelyssä.

Ympäristölupavirastoista ja Vaasan hallinto-oikeudesta saatujen tietojen mukaan vain yksi riita-asia on siirretty käsiteltäväksi edelleenkin riita-asiana.

Varauma koskien vesilain 16 luvun 14 §:n mukaista vesioikeuden velvollisuutta järjestää suullinen käsittely hakemusasiassa katselmustoimituksen jälkeen voidaan poistaa myös ympäristönsuojelulainsäädännön uudistuksen johdosta. Hakemusasian ratkaiseva viranomainen on vesilain muuttamisesta annetun lain 16 luvun 14 §:n mukaisesti on nyt ympäristölupavirasto. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaiset varaumat eivät ole koskeneet hallintomenettelyä.

Vesituomioistuimissa käsiteltyjä riita- ja rikosasioita koskeva siirtymäsäännös voidaan poistaa, sillä vireillä ei ole sellaisia asioita, joihin voitaisiin soveltaa ennen oikeudenkäymiskaaren muuttamista annetun lain voimaantuloa 1 päivänä toukokuuta 1998 voimassa olleita oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

Koska varauman sisältö ei nykymuodossaan vastaa kansallista lainsäädäntöä edellä mainittujen lainsäädännön uudistusten johdosta, sitä esitetään näiltä osin supistettavaksi poistamalla varauman 1 kohdan ensimmäinen ja neljäs kappale.

Voimassa olevan varauman 2 kohdan ensimmäinen kappale koskee oikeutta suulliseen käsittelyyn lääninoikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa sovellettaessa lääninoikeuslain (1021/1974) kumottua 16 §:ää ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain (74/1918) kumottua 15 §:n 1 momenttia valitukseen ja alistukseen, joka tehdään ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa 1 päivänä joulukuuta 1996 annetusta päätöksestä. Varaumaa sovelletaan myös tällaisen asian käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä viranomaisessa.

Hallintolainkäyttölain 82 §:n siirtymäsäännöksen mukaan hallintolainkäyttölakia ei sovelleta valitukseen eikä alistukseen, joka tehdään ennen tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä, eikä tällaisen asian käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa.

Hallinto-oikeuksista ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta saatujen tietojen mukaan niissä on vireillä eräitä sellaisia valituksia, joissa valituksenalainen päätös on tehty ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa. Ne koskevat kuitenkin lähinnä välillistä tai välitöntä verotusta tai muita asioita, jotka ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella eivät kuulu 6 artiklan soveltamisen ydinalueeseen.

On myös mahdollista, että edelleen tulisi vireille valituksia koskien ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa tehtyjä päätöksiä. Näin voisi tapahtua lähinnä, jos hallintoasiassa tehdyn päätöksen tiedoksianto on laiminlyöty tai toimitettu vastoin tiedoksiannosta hallintoasioissa annettua lakia (232/1966), jolloin vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella valitusaika ei ala lainkaan kulua.

Vaikka varauman siirtymäsäännöstä poistettaessa ei voida täydellisesti taata sitä, etteikö hallintotuomioistuinten tutkittavaksi tulisi vielä valituksia, jotka kohdistuvat ennen hallintolainkäyttölain voimaantuloa tehtyihin päätöksiin, varaumaan sisällytetyn siirtymäsäännöksen poistaminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Näissä asioissa voidaan kiinnittää tuomioistuinten huomiota oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisedellytyksiin muodollisesti sovellettavissa olevaa vanhaa prosessinormistoa täydellisemmällä tavalla.

Varauman osittainen peruuttaminen tulee voimaan, kun siitä on ilmoitettu tallettajana toimivalle Euroopan neuvoston pääsihteerille. Varauman peruuttamisen vuoksi muutetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta annettua asetusta (439/1990).

Varauman tekemiseen tai sellaisen peruuttamiseen tai muuttamiseen ei aikaisemmin ole pyydetty eduskunnan nimenomaista suostumusta silloinkaan, kun varauma on koskenut lainsäädännön alaan kuuluvaa tai muuta eduskunnan toimivallan piiriin kuuluvaa sopimusmääräystä. Varauman tekemisestä on kuitenkin tehty selkoa asianomaisen sopimuksen hyväksymistä koskevassa hallituksen esityksessä. Yleissopimuksen hyväksymistä koskeva hallituksen esitys (HE 22/1990 vp) sisältää perustelut 6 artiklan 1 kappaletta koskevan varauman tekemisestä samoin kuin maininnan siitä, että varauma poistetaan sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt varauman poistamiseksi tarvittavat lainsäädännön muutokset.

Eduskunnalla on ollut mahdollisuus arvioida yleissopimukseen tehdyn varauman osittaisiin peruuttamisiin liittyneitä seikkoja. Hallintolainkäyttölakia ja siihen liittyvää lainsäädäntöä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) todettiin, että suullista käsittelyä koskevan sääntelyn uudistaminen ehdotetulla tavalla merkitsisi, että Suomen yleissopimuksen 6 artiklaan tekemä varauma voitaisiin yleisten hallintotuomioistuinten osalta poistaa.

Oikeudenkäymiskaaren muutoksenhakua hovioikeuteen ja asian käsittelyä hovioikeudessa koskevien säännösten sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 33/1997 vp) tehtiin selkoa esityksen yhteydestä yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevan varauman peruuttamiseen. Käsitellessään asiaa perustuslakivaliokunta totesi nimenomaisesti ehdotettujen uusien säännösten luovan edellytykset peruuttaa Suomen tekemä varauma hovioikeuksien osalta (PeVL 9/1997 vp).

Hallituksen esityksessä laeiksi vakuutusoikeudesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta hallintolainkäyttölain voimaantulon johdosta (HE 83/1998 vp) todettiin, että koska Suomen tulee pyrkiä varauman poistamiseen kokonaan, lainsäädäntöä on tarpeen muuttaa niin, että varauma voidaan poistaa myös vakuutusoikeuden ja tarkastuslautakunnan osalta.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianmukaisena, että eduskunta antaa nimenomaisella päätöksellään suostumuksensa eduskunnan toimivallan alaan kuuluvia sopimusmääräyksiä koskevien selitysten ja julistusten antamiseen (PeVL 2/1980 vp, PeVL 28/1997 vp ja PeVL 36/1997 vp.). Valiokunta piti hallituksen esityksestä laiksi joukkotuhontana pidettävän rikoksen hyväksymisestä annetun lain muuttamisesta (HE 180/1997 vp) antamassaan lausunnossa asianmukaisena, että eduskunta päättää nimenomaisesti hyväksyä eduskunnan alunperin voimaansaattamislailla edellyttämän varauman peruuttamisen (PeVL 36/1997 vp).

Yhtenäisen käytännön vuoksi on perusteltua, että varauman tekemiseen sekä sellaisen peruuttamiseen tai muuttamiseen pyydetään eduskunnan nimenomainen hyväksyminen silloin, kun ne koskevat eduskunnan toimivallan piiriin kuuluvaa määräystä.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 38/2000 vp).

Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan "(k)äsittelyn julkisuus, sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla". Säännös ei sisällä nimenomaista mainintaa käsittelyn suullisuudesta. Perusoikeusuudistusta koskevasta hallituksen esityksestä (HE 309/1993 vp) käy kuitenkin ilmi, että myös tämä oikeussuojan osa-alue sisältyy säännöksessä mainitun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin piiriin. Suullisen käsittelyn osalta hallituksen esityksessä myös nimenomaisesti viitataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen tehtyyn varaumaan suullisen käsittelyn toimittamisen osalta.

Yleissopimusta voimaansaatettaessa katsottiin sopimukseen sisältyvien, oikeuksia ja vapauksia koskevien määräysten kuuluvan lainsäädännön alaan. Silloisen hallitusmuodon mukaan joistakin tällaisista oikeuksista ja vapauksista oli säädettävä lailla, ja lisäksi kysymyksessä oli sellainen yksilön oikeusasemaan keskeisesti vaikuttava sääntely, joka Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan on toteutettava lain tasolla (PeVL 2/1990 vp).

Tämän mukaisesti on katsottava, että Euroopan ihmisoikeussopimukseen tehdyn varauman osittaiselle peruuttamiselle on pyydettävä eduskunnan hyväksyminen.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyn ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen tehdyn varauman osittaisen peruuttamisen.

Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 2000

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja