Inflaatiosta

Verotus 5/2006 s. 547–549
5.11.2006
Asiantuntija-artikkeli

Inflaatio on ilmiönä yhtä vanha kuin raha. Historian saatossa on rahanlyönti, myöhemmin seteleiden painaminen, houkutellut suurimittaiseen julkiseen ja pienimuotoiseen yksityiseen huijaukseen. Vaikeuksiin joutuneet hallitsijat ovat sekoittaneet jotakin halvempaa metallia rahaseokseen ja toivoneet, ettei petosta huomattaisi – ainakaan kovin pian.

Katteetonta rahaa on yleisimmin painettu sotien, kriisien ja vallankumousten vanavedessä. Myös rauhan aikana päättäjät ovat usein valinneet pienimmän vastuksen tien, tehneet päätöksen inflaation hyväksi ja pitäneet sitä parempana ja itselleen helpompana vaihtoehtona kuin vyön kiristämistä tai verojen korottamista.

Inflaatio 1900-luvulla oli kuitenkin maantieteellisesti laajempaa ja määrällisesti suurempaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Monissa maissa inflaatio nousi tähtitieteellisiin lukemiin.

Sotien jälkeisenä aikana totuimme Suomessa läntisiä teollisuusmaita korkeampaan inflaatioon, jonka syyt olivat suurelta osaltaan kotikutoiset. Kotimainen kustannustaso loi paineita markan jatkuvalle devalvoinnille. Myös liian pitkään jatkunut säännöstelytalous ei antanutkaan kansantalouteen vakautta, poliitikkojen toiveista huolimatta.

Elämme nykyisin poikkeuksellista aikaa, joka jossakin mielessä muistuttaa kultakannan aikaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. On päästy kaikkiin rahapoliittisiin tavoitteisiin, joihin vuosikymmeniä tuloksetta pyrittiin. Inflaatio ja korkotaso ovat matalat ja rahanarvo vakaa – ainakin rahaliiton sisällä. Lähes koko julkinen ja myöskin yksityinen velka on ilman valuuttariskiä ja maksettavissa siis omalla rahalla.

Asiasanat
• Raha - Rahapolitiikka