Kapitalisaatiosopimuksen verotus

Tämä on vanha versio.

Vuosi 2021
VEROHALLINTO
OHJE	Dnro
	VH/8210/00.01.00/2020
Valtuutussäännös	Päivämäärä
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.	1.1.2021
Voimassaolo
1.1.2021 - 28.1.2021
Korvaa ohjeen
VH/2572/00.01.00/2019
Korvattu ohjeella
VH/520/00.01.00/2021

Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan vakuutusyhtiön kanssa tehtyä henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvaa säästämis- tai sijoittamissopimusta. Tässä ohjeessa käsitellään kapitalisaatiosopimuksen verotusta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja yhteisön tuloverotuksessa lukuun ottamatta vakuutuslaitosten ja luotto- ja rahalaitosten tuloverotusta. Ohjeessa käsitellään lisäksi kapitalisaatiosopimusta ennakkoperinnässä, perintö- ja lahjaverotuksessa sekä varainsiirtoverotuksessa.

Ohjeen lukua 13 on päivitetty 1.1.2021 voimaan tulleen tuloverolain (1535/1992, TVL) 9 §:n muutoksen vuoksi. TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella ulkomainen yhteisö on yleisesti verovelvollinen Suomessa sijaitsevan johtopaikan perusteella. Uuden TVL 9 §:n 9 momentin mukaan mitä muussa tuloverolainsäädännössä säädetään suomalaisista yhteisöistä tai kotimaisista yhteisöistä, sovelletaan myös ulkomailla perustettuun tai rekisteröityyn yhteisöön, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Muutettua TVL 9 §:ä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuonna 2021. Päivityksen yhteydessä luvun kieliasua on myös täsmennetty.

Työnantajan palkkaus- ja eläkejärjestelyissä käyttämiin kapitalisaatiosopimuksiin liittyviä verotuskysymyksiä käsitellään tarkemmin ohjeessa Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä.

1 Johdanto

Verolainsäädännössä ei ole ennen vuotta 2020 ollut erityisiä säännöksiä kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta. Kapitalisaatiosopimusten verotuskohtelu on perustunut tuloverolain yleisiin periaatteisiin ja niiden pohjalta muotoutuneeseen oikeus- ja verotuskäytäntöön.

Vuodesta 2020 alkaen tuloverolakiin on lisätty nimenomaiset säännökset kapitalisaatiosopimuksesta saatavien tuottojen sekä kapitalisaatiosopimuksen luovutusten verotuksesta TVL 32 §, 34 §, 35 § ja 45 §:iin. Samassa yhteydessä tuloverolakiin on lisätty TVL 35 b §, jonka edellytysten täyttyessä kapitalisaatiosopimuksiin, säästöhenkivakuutuksiin ja eläkevakuutuksiin liittyvä verotuksen lykkääntymisetu menetetään. Myös elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin (360/1968, EVL) on lisätty EVL 5 §:n 14 ja 15 kohta, 8 §:n 21 ja 22 kohta sekä 27g §, joissa viitataan tuloverolain kapitalisaatiosopimusta koskeviin säännöksiin.

Tässä ohjeessa käsitellään kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua luonnollisen henkilön tuloverotuksessa, ennakkoperinnässä, perintö- ja lahjaverotuksessa sekä varainsiirtoverotuksessa. Ohjeessa käsitellään myös kapitalisaatiosopimuksen verotusta yhteisöjen tuloverotuksessa lukuun ottamatta maatalouden verotusta ja vakuutuslaitosten sekä luotto- ja rahoituslaitosten verotusta.

Ohjeessa käydään läpi kapitalisaatiosopimuksen verotusta 1.1.2020 voimaan tulleiden säännösten mukaisesti. Näitä uusia säännöksiä sovelletaan TVL:n mukaan verotettaviin verovelvollisiin vuodelta 2020 toimitettavasta verotuksesta alkaen. EVL:n mukaan verotettaviin verovelvollisiin uusia säännöksiä sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran siltä tilikaudelta, joka alkaa 1.1.2020 tai sen jälkeen. Ennen näitä ajankohtia sovellettava verotuskohtelu on kirjattu ohjeen aiempiin versioihin.

2 Kapitalisaatiosopimus sijoitusinstrumenttina

2.1 Kapitalisaatiosopimuksen määritelmä

Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:n soveltamisalaan kuuluvia säästämis- tai sijoitussopimuksia. Kapitalisaatiosopimuksesta saatetaan tuote-esitteissä ja muussa markkinoinnissa käyttää myös muita nimityksiä kuten sijoitussopimus, säästämissopimus tai varainhoitosopimus. Sopimuksen luonne voidaan tämän vuoksi joutua viime kädessä tarkistamaan esimerkiksi kyseisestä sopimuksesta ja yleisistä vakuutusehdoista.

Kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan tietyiltä osin vakuutussopimuslakia (543/1994, VSL). Mainitun lain 4 a §:n mukaan sellaiseen sijoitusvakuutukseen, jossa ei ole vakuutettua (kapitalisaatiosopimus), sovelletaan kyseisen lain 1–3, 5, 6, 6 a, 7–9, 12, 13, 13 a, 51 ja 52 §:n säännöksiä.

2.2 Kapitalisaatiosopimuksen elinkaari

Kapitalisaatiosopimuksen vakuutusyhtiön kanssa tehnyt luonnollinen tai juridinen henkilö (sijoittaja) suorittaa vakuutusyhtiölle maksuja joko kertamaksuna tai useassa erässä. Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamissa kapitalisaatiosopimuksissa maksut on suoritettava rahana, mutta ulkomaiseen kapitalisaatiosopimukseen voi olla mahdollista sijoittaa myös muuta omaisuutta.

Vakuutusyhtiö sijoittaa sille suoritetuista maksuista kertyneet varat sopimuksen ehdoista riippuen harkintansa mukaisesti siten, että mahdolliset sijoittajan allokaatiotoiveet tulevat huomioiduksi. Varojen sijoituskohteet ovat kuitenkin sopimustyypistä riippumatta aina vakuutusyhtiön omistuksessa. Sijoituskohteena olevan omaisuuden tuotto kuuluu siten aina siviilioikeudellisesti vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö maksaa kapitalisaatiosopimukseen sijoitetut varat ja niille kertyneen tuoton (kapitalisaatiosopimuksen säästön) sijoittajalle omilla palkkioillaan vähennettynä sopimuksessa määrättynä ajankohtana. Yleensä säästö maksetaan kertasuorituksena kapitalisaatiosopimuksen voimassaoloajan päätyttyä eli kapitalisaatiosopimuksen eräännyttyä. On myös mahdollista, että säästö sovitaan maksettavaksi sijoittajalle osasuorituksina määrättyinä ajankohtina.

Sijoittajalla on vakuutussopimuslain 4 §:n viittaussäännöksen perusteella oikeus saman lain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla irtisanoa kapitalisaatiosopimus ja saada lain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla sen mukaisesti laskettu kapitalisaatiosopimuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). Kapitalisaatiosopimuksen säästö voidaan takaisinostaa myös osittain, jolloin sopimus jää edelleen voimaan ja osa säästöstä vakuutusyhtiön hallintaan.

2.3 Erilaisia kapitalisaatiosopimuksia

Kapitalisaatiosopimukseen sijoitetuille varoille kertyvä tuotto ja sen myötä kapitalisaatiosopimuksen säästö voi määräytyä kahdella toisilleen vaihtoehtoisella tavalla tai näiden yhdistelmänä. Kapitalisaatiosopimus voi olla laskuperustekorkoinen tai sijoitussidonnainen taikka näiden yhdistelmä.

2.3.1 Laskuperustekorkoinen kapitalisaatiosopimus

Laskuperustekorkoisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö päättää sen, miten sijoittajan maksuista kertyneet varat sijoitetaan eri sijoituskohteisiin. Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto muodostuu yleensä ennalta sovitusta laskuperustekorosta ja mahdollisesta asiakashyvityksestä.

Laskuperustekorolla hyvitetään säännöllisesti kapitalisaatiosopimuksen säästöä. Korko voidaan liittää säästöön esimerkiksi kuukausittain. Laskuperustekorko määräytyy joko kiinteän korkoperusteen mukaisesti tai se voidaan sitoa johonkin vaihtuvaan korkoperusteeseen kuten euribor-korkoon. Laskuperustekorosta voidaan käyttää myös muuta nimitystä kuten sopimuskorko.

Asiakashyvitysten myöntämisestä päättää lähtökohtaisesti vakuutusyhtiö. Asiakashyvityksen määrään vaikuttavat yleensä sellaiset seikat kuten vakuutusyhtiön tulos ja vakavaraisuus sekä yhtiön onnistuminen sijoitustoiminnassaan. Yleensä asiakashyvitykset maksetaan vuosittain. Asiakashyvityksestä saatetaan käyttää myös muita nimityksiä kuten lisäkorko.

2.3.2 Sijoitussidonnainen (muu kuin laskuperustekorkoinen) kapitalisaatiosopimus

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö hankkii sijoittajien maksuista kertyneillä varoilla niitä sijoituskohteita, joiden arvonkehitykseen sijoittajat ovat valinneet säästönsä kehityksen sidottavaksi. Sijoittajat voivat myös vaihtaa sijoituskohteita sopimuksen voimassa ollessa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä johda muutoksiin vakuutusyhtiön omistuksissa, vaan vakuutusyhtiö voi tehdä allokaatiomuutoksia sen perusteella, minkä verran näitä kokoonaisuudessaan asiakkaalta tulee.

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa sopimuksen arvonkehitys on sidottu sijoituskohteiden arvonkehitykseen. Sijoittajat voivat myös vaihtaa sijoituskohteita sopimuksen voimassa ollessa. Vakuutusyhtiölain (521/2008) mukaan vakuutusyhtiöiden on katettava sijoitussidonnaisten vakuutusten vastuuvelka mahdollisimman tarkasti vakuutusten arvon kehitystä määrääviin sijoituskohteisiin kuuluvin varoin. Vakuutusyhtiö tekee itse päätökset siitä, millä sijoituskohteilla vastuuvelka katetaan.Mahdollisia sijoituskohteita ovat muun muassa sijoitusrahastot, rahastokorit, osakkeet, talletukset ja indeksilainat.

Sijoitussidonnaiset kapitalisaatiosopimukset eivät yleensä ole pääomaturvattuja. Tästä syystä kapitalisaatiosopimuksen tuotto voi olla kokonaisuutena tarkastellen tappiollinen, jos sijoituskohteiden arvon kehitys on ollut sopimuksen voimassaoloaikana negatiivista.

2.3.3 Yhdistelmä laskuperustekorosta ja sijoitussidonnaisuudesta

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto saattaa määräytyä laskuperustekoron ja sijoitusten arvonmuutosten yhdistelmänä. Kapitalisaatiosopimuksen laskuperusteista osaa hyvitetään tällöin laskuperustekorolla ja mahdollisella asiakashyvityksellä. Sijoitussidonnainen osa puolestaan kytketään sijoituskohteiden arvon kehitykseen.

3 Kapitalisaatiosopimus verotuksessa

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusluokista annetun lain määritelmän mukaisesti vakuutusteknisiin laskelmiin perustuva sopimus pääoman takaisinmaksusta. Kapitalisaatiosopimuksen tehnyt henkilö maksaa vakuutusyhtiölle rahasuorituksen, jota vastaan hänelle muodostuu oikeus tietyin perustein määriteltävään rahasuoritukseen. Kapitalisaatiosopimus rinnastuu siten oikeudelliselta ja taloudelliselta luonteeltaan vakuutusyhtiön ja sijoittajan väliseen rahavelkaan ja -saamiseen.

Samaan lopputulokseen on päädytty myös aiemmassa oikeuskäytännössä. Korkein hallinto-oikeus on julkaistussa päätöksessään KHO 22.3.2006 taltio 667 katsonut, että kapitalisaatiosopimus on luonteeltaan määräaikaiseen talletukseen verrattava sopimus.

Kapitalisaatiosopimukseen ei liity sellaista vakuutusyhtiötä kuulematta luovutettavissa olevaa saamistodistusta, jonka hallinta ja esittäminen olisi sopimukseen perustuvien oikeuksien käyttämisen edellytys. Kapitalisaatiosopimus ei siten ole arvopaperi.

Verolainsäädännössä ei ole ollut nimenomaisia säännöksiä kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta ennen vuotta 2020. Vuoden 2020 alusta sovellettavat tuloverolain muutokset sisältävät säännökset kapitalisaatiosopimuksesta saatujen suoritusten verottamisesta pääomatulona, sopimuksen tuoton ja tappion laskemisesta sekä saadun tulon jaksottamisesta. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin säädettiin samalla viittaukset muiden kuin laskuperustekorkoisten kapitalisaatiosopimusten osalta tuloverolain säännöksiin. Laskuperustekorkoisten kapitalisaatiosopimusten verotukseen sovelletaan edelleen EVL:n yleisiä periaatteita.

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on TVL 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa. Tuoton verotuksesta on säädetty tarkemmin TVL 34-35 §:issä. Myös kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio on TVL 35 §:n nojalla vähennyskelpoinen.

Tuloverolain mukaan kapitalisaatiosopimusten luovutuksiin sovelletaan tuloverolain luovutusvoittoa ja - tappiota koskevia säännöksiä. Poikkeuksena tästä on TVL 45 §:n 7 momentissa erikseen säädetty, että hankintameno-olettamaa ei voida käyttää luovutusvoittoa laskettaessa. Kapitalisaatiosopimusten luovutuksiin sovelletaan myös ns. välilahjoituksia koskevaa TVL 47 §:n 1 momentin säännöstä sekä PerVL 18 §:n 3 momentin säännöstä lahjanluonteisesta kaupasta.

Yllä mainitujen uusien säännösten sisällöstä on kerrottu tarkemmin ohjeen myöhemmissä luvuissa.

4 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde

Luonnollisen henkilön harjoittama sijoitustoiminta kuuluu pääsääntöisesti henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Esimerkiksi luonnollisen henkilön sijoitukset säästöhenkivakuutukseen kuuluvat aina henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Poikkeus pääsääntöön on lähinnä elinkeinotoimintana pidettävä laajamittainen ja aktiivinen arvopaperikauppa.

Verovuodesta 2020 alkaen vain yleishyödyllisillä yhteisöillä, julkisyhteisöillä, muilla TVL 21, 21 a ja 21 b §:ssä tarkoitetuilla osittain verovapailla yhteisöillä, ulkomaisilla kuolinpesillä, asunto-osakeyhtiöllä ja keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöillä voi olla henkilökohtainen tulolähde. Näiden yhteisöjen kapitalisaatiosopimuksen tulolähde ratkaistaan samoilla kriteereillä kuin muidenkin sijoitusinstrumenttien tulolähde. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvana voidaan tyypillisesti pitää yhtiön elinkeinotoiminnan palveluksessa olevan henkilön palkkaus- ja eläkejärjestelyihin liittyvää kapitalisaatiosopimusta.

Muilla kuin yllä mainituilla yhteisöillä ei ole enää henkilökohtaista tulolähdettä. Siten kapitalisaatiosopimukset kuuluvat esimerkiksi tavallisella osakeyhtiöllä verovuodesta 2020 lähtien elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Maataloutta harjoittavilla osakeyhtiöillä kapitalisaatiosopimukset voivat kuulua myös maatalouden tulolähteeseen.

Kun kapitalisaatiosopimus kuuluu yleensä yhteisön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, ratkaistavaksi jää, mihin omaisuuslajiin kapitalisaatiosopimus kuuluu. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaa kapitalisaatiosopimusta pidetään lähtökohtaisesti EVL 9 §:ssä tarkoitettuna rahoitusomaisuutena. Kuitenkin esimerkiksi aikaisemmin henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuulunut kapitalisaatiosopimus voi olla EVL 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta.

5 Kapitalisaatiosopimuksen maksut

5.1 Tuloverolain mukainen verotus

TVL 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot on lisäksi erikseen säädetty vähennyskelpoisiksi TVL 54 §:ssä ja ansiotulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot TVL 93–95 a §:ssä.

Menolla tarkoitetaan aineellisesta tai aineettomasta hyödykkeestä taikka palvelusta maksettua vastiketta. Kapitalisaatiosopimuksen maksussa ei ole kysymys tällaisesta suorituksesta, vaan maksu on luonteeltaan lähinnä sijoittamistarkoituksessa annettu rahalaina. Kapitalisaatiosopimuksen maksu ei siten ole edellä mainituissa tuloverolain säännöksissä tarkoitettu verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Kun kapitalisaatiosopimuksen maksuja ei ole myöskään erikseen säädetty vähennyskelpoiseksi, maksut ovat verotuksessa vähennyskelvottomia.

5.2 Elinkeinotulon verotus

EVL 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Edellä on todettu, että kapitalisaatiosopimuksen maksu ei ole meno, vaan saamisoikeuden synnyttävä sijoitus. Maksua suoritettaessa ei siten synny vähennyskelpoista menoa.

Muuhun kuin laskuperustekorkoiseen kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta johtuva lopullinen tappio on sijoituksen erääntyessä tai kapitalisaatiosopimusta takaisinostettaessa elinkeinotulon verotuksessa vähennyskelpoinen meno EVL:n 8 §:ään lisättyjen uusien kohtien 21 ja 22 perusteella.

Laskuperustekorkoiseen kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta johtuva lopullinen tappio voi sen sijaan olla sijoituksen erääntyessä tai kapitalisaatiosopimusta takaisinostettaessa elinkeinotulon verotuksessa vähennyskelpoinen meno EVL 17 §:n 2 kohdassa säädetyin edellytyksin. (Katso luku 7.2.)

5.3 Lahjaverotus

Perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa siten veronalaisen lahjan, jos joku muu henkilö maksaa vastikkeetta hänen kapitalisaatiosopimuksensa maksuja. Veronalainen lahja on tällaisessa tilanteessa saatu vallintaan maksuhetkellä. Lahjan arvo on maksun määrä.

Esimerkki 1: A omistaa kapitalisaatiosopimuksen. Hänen isoisänsä B suorittaa kyseiseen kapitalisaatiosopimukseen vuosittain 6 000 euron suuruisen maksun. A:n katsotaan saavan B:ltä 6 000 euron suuruisen veronalaisen lahjan kunakin sellaisena vuonna, jona B on suorittanut maksun.

Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole erillistä edunsaajaa. Tämän vuoksi kapitalisaatiosopimuksen osalta ei ole mahdollista toteuttaa säästöhenkivakuutuksissa varsin tyypillistä järjestelyä, jossa kapitalisaatiosopimuksen omistaja ja edunsaaja ovat eri henkilöitä, jolloin edunsaaja saa veronalaisen lahjan vasta silloin, kun vakuutusyhtiö maksaa hänelle henkivakuutuksen säästön.

Työnantajan maksamat palkansaajan omistaman kapitalisaatiosopimuksen maksut ovat työsuhteen perusteella saatua vastiketta, joten niitä verotetaan palkkatulona. Työnantajan ottamaa kapitalisaatiosopimusta on käsitelty yksityiskohtaisesti ohjeessa Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä.

6 Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotus

6.1 Tuoton veronalaisuus tuloverolain mukaisessa verotuksessa

TVL 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. TVL 32 §:ssä on nimenomaisesti mainittu, että pääomatuloa on myös kapitalisaatiosopimuksen tuotto.

Yhteisön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tuotto on tuloverolain TVL 29 §:n 2 momentin perusteella mainitun toiminnan tulolähteen tuloa.

Kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty tämän ohjeen luvussa 10.

6.2 Tuoton veronalaisuus elinkeinotulon verotuksessa

EVL 4 §:n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.

EVL 5 §:n 14 kohdassa on säädetty erikseen veronalaiseksi muiden kuin laskuperustekorkoisten kapitalisaatiosopimusten tuottamat tuloverolain 35 §:n säädetyllä tavalla lasketut tulot.

EVL 5 §:n mukaan edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa elinkeinoon kuuluvan omaisuuden tuottamat korot ja muut tulot sekä rahoitusomaisuudesta saadut voitot. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvan laskuperusteisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto on edellä mainituin perustein veronalaista elinkeinotuloa.

EVL 5 §:n 15 kohdassa on säädetty veronalaiseksi tuloverolain 35 b §:ssä tarkoitetun kapitalisaatiosopimuksen tuottamat tuloverolain 35 b §:ssä säädetyllä tavalla lasketut tulot.

6.3 Varojen sijoittamisesta kertyneen tuoton käsittely verotuksessa

TVL 35 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuottoa verotetaan vasta siinä vaiheessa, kun kapitalisaatiosopimuksesta nostetaan varoja sopimuksen päättyessä tai aiemmin. Lisäksi TVL 35 b § sisältää säännökset siitä, missä tilanteissa kapitalisaatiosopimuksiin ja muihin vakuuksiin liittyvä verotuksen lykkääntymisetu menetetään ja tuotot verotetaan jo siinä vaiheessa, kun ne kertyvät vakuutusyhtiölle. Näihin säännöksiin viitataan myös EVL:n kapitalisaatiosopimuksia koskevissa säännöksissä. Verotuksen lykkääntymisedun menetystä koskevan säännöksen soveltamisesta on kerrottu tarkemmin luvussa 6.7.

Vakuutusyhtiö omistaa arvopaperit ja muut sijoituskohteet, joihin kapitalisaatiosopimuksen maksuista kertyneet varat on sijoitettu. Kapitalisaatiosopimuksen tehneellä henkilöllä (sijoittajalla) on ainoastaan sopimukseen perustuva saamisoikeus vakuutusyhtiöltä. Kapitalisaatiosopimuksen varojen sijoittamisesta välittömästi kertynyt tuotto (esimerkiksi osinko, korko tai luovutusvoitto) ei siten ole sijoittajan veronalaista tuloa, vaan sijoituskohteet omistavan vakuutusyhtiön tuloa.

Vakuutusyhtiö saattaa periä kapitalisaatiosopimukseen sijoitettujen varojen hallinnoimisesta maksuja. Erilaisia hallinnointi- ja merkintäpalkkioita saatetaan periä myös kapitalisaatiosopimuksen varojen sijoituskohteista. Esimerkiksi rahastoyhtiö saattaa periä sijoitusrahastoon sijoitetuista kapitalisaatiosopimuksen varoista erilaisia hallinnointipalkkioita. Tällaiset maksut vähennetään kapitalisaatiosopimuksen varoista, minkä vuoksi ne vähentävät kapitalisaatiosopimuksen arvoa. Tämän myötä ne myös vähentävät sijoittajan kapitalisaatiosopimuksesta saaman veronalaisen tulon määrää. Palkkioita ei voi vähentää sijoittajan muista tuloista.

Kapitalisaatiosopimuksen tehneellä henkilöllä (sijoittajalla) voi olla sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksen mukaan määräysvalta siihen, mihin kohteisiin vakuutusyhtiö sijoittaa tämän kapitalisaatiosopimukseen sijoittamat varat. Sijoittajalla voi sopimuksen mukaan olla myös oikeus määrätä vakuutusyhtiö vaihtamaan varojen sijoituskohteita. Kapitalisaatiosopimuksen sisällä tapahtuvasta varojen sijoituskohteiden vaihdosta voi aiheutua luovutustappioita ja menoja. Koska kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteet ovat vakuutusyhtiön omistuksessa, sijoituskohteiden vaihdosta johtuvia luovutustappioita ja menoja ei voi vähentää sijoittajan verotuksessa. Tällaiset luovutustappiot ja menot vähennetään kapitalisaatiosopimuksen varoista ja ne pienentävät siten kapitalisaatiosopimuksen arvoa. Tämän myötä ne myös vähentävät sitä veronalaista tuloa, jonka sijoittaja saa, kun vakuutusyhtiö maksaa hänelle suorituksia kapitalisaatiosopimuksesta.

Kapitalisaatiosopimuksen erääntymiseen ja takaisinostoon liittyviä nostopalkkioita on käsitelty jäljempänä luvussa 6.4.

6.4 Kapitalisaatiosopimuksesta saadun veronalaisen tulon määrä

TVL 35 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksesta saadusta suorituksesta on veronalaista tuloa se suhteellinen osuus, joka maksuhetkellä vastaa jäljellä olevan tuoton osuutta jäljellä olevasta säästömäärästä. Säännöstä sovelletaan sekä kapitalisaatiosopimuksen päättämisen yhteydessä maksettavaan summaan että sopimuksen voimassaoloaikana tehtyyn takaisinostoon.

Kapitalisaatiosopimukseen sijoitettuja varoja voidaan nostaa ennen sopimuksen päättymistä (kapitalisaatiosopimuksen takaisinosto tai osittainen takaisinosto). Verotettavan tulon määrä määritetään tällöin vastaavalla tavalla kuin sopimuksen erääntyessä. Vakuutusyhtiö saattaa periä ennenaikaisen takaisinoston yhteydessä erityisen nostopalkkion, joka vähentää veronalaisen tulon määrää.

Esimerkki 2: B on maksanut 10 vuotta voimassaolevaan kapitalisaatiosopimukseen 100 000 euron suuruisen maksun 1.1.2014. Sopimus erääntyy 31.12.2023. B päättää kuitenkin nostaa koko sopimuksen säästön 1.7.2020. Sopimuksen säästön määrä on tällöin 110 000 euroa. Vakuutusyhtiö veloittaa ennenaikaisesta takaisinostosta 500 euron suuruisen toimenpidepalkkion.

Vakuutusyhtiö maksaa B:lle sopimuksen takaisinostoarvon 110 000 euroa vähennettynä vakuutusyhtiön perimällä toimenpidepalkkiolla.

B:n ollessa luonnollinen henkilö on hänen vuonna 2020 saaman veronalaisen pääomatulon määrä (110 000 - 100 000 - 500) 9 500 euroa.

B:n ollessa yhteisö on veronalaista tuloa tuoton osuus 10 000 euroa ja vähennyskelpoista menoa vakuutusyhtiön perimä toimenpidepalkkio 500 euroa.

Takaisinoston kohteena voi olla osa kapitalisaatiosopimuksen säästöstä, jolloin kapitalisaatiosopimus jää noston jälkeen voimaan. Toimenpiteestä voidaan käyttää nimitystä osittainen takaisinosto. Vakuutusyhtiö saattaa periä osittaisen takaisinoston yhteydessä erityisen nostopalkkion, joka vähentää veronalaisen tulon määrää.

Esimerkki 3: C on maksanut kapitalisaatiosopimukseen 200 000 euron suuruisen maksun 1.1.2006. Sopimus erääntyy 31.12.2021. C päättää nostaa 250 000 euron verran sopimuksen säästöä 1.7.2020. Säästön määrä on tällöin yhteensä 300 000 euroa. Vakuutusyhtiö veloittaa ennenaikaisesta takaisinostosta 500 euron suuruisen toimenpidepalkkion.

Vakuutusyhtiön C:lle maksama suoritus katsotaan verotuksessa osittain hänen sijoittamansa pääoman palautukseksi ja osittain kapitalisaatiosopimuksesta saaduksi tuotoksi. Tuoton osuus maksettavasta suorituksesta on 100 000/300 000 x 250 000 = 83 333,33 euroa. Loppuosuus on maksetun pääoman palautusta.

C:n ollessa luonnollinen henkilö veronalaisena pääomatulona vuonna 2020 verotetaan 83 333,33 euroa vähennettynä vakuutusyhtiön perimällä toimenpidepalkkiolla 500 eurolla. Veronalaisen pääomatulon määrä on siten 82 833,33 euroa.

C:n ollessa yhteisö on veronalaista tuloa tuoton osuus 83 333,33 euroa ja vähennyskelpoista menoa vakuutusyhtiön perimä toimenpidepalkkio 500 euroa.

6.5 Veronalaisen tulon jaksottaminen

6.5.1 Tuloverolain mukainen verotus

TVL 35 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksen perusteella vakuutussuorituksena, takaisinostoarvona tai muulla nimellä maksetut osuudet luetaan maksuvuoden veronalaiseksi tuloksi.

Poikkeuksena TVL 35 §:ssa säädetystä tulon jaksottamisesta on uusi TVL 35 b §:n säännös, jonka edellytysten täyttyessä tulo verotetaan edellä esitetystä poiketen jo silloin, kun tuotto kertyy vakuutusyhtiölle, vaikka sitä ei vielä maksettaisikaan kapitalisaatiosopimuksen omistajalle. Tämän säännöksen soveltamisedellytyksistä on kerrottu tarkemmin luvussa 6.7.

6.5.2 Elinkeinoverolain mukainen verotus

EVL 19 §:n 1 momentin mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena.

EVL 27 g §:n mukaan muun kuin laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen tuottamien tulojen ja sopimukseen liittyvien tappioiden jaksottamiseen sovelletaan, mitä tuloverolain 35 §:ssä säädetään. Vastaavasti tuloverolain 35 b §:ssä tarkoitetun kapitalisaatiosopimuksen tuottamien tulojen ja sopimuksiin liittyvien tappioiden jaksottamiseen sovelletaan, mitä tuloverolain 35 b §:ssä säädetään. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaan kapitalisaatiosopimukseen perustuva veronalainen tulo ja vähennettävä tappio jaksotetaan siten vastaavalla tavalla kuin TVL:n mukaan verotettava kapitalisaatiosopimuksen tulo tai tappio.

Laskuperustekorkoiselle kapitalisaatiosopimukselle maksetaan vuosittain ennalta sovittu tuotto, joka muodostuu laskuperustekorosta ja mahdollisesta asiakashyvityksestä. Vuotuinen tuotto pääomitetaan osaksi kapitalisaatiosopimuksen varoja. Vakuutusyhtiölle syntyy tämän myötä sitova velvoite sovitun määräisen tuoton maksamiseen ja sijoittajalle vastaavan suuruinen saamisoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Kysymys on siten käytännössä pääomitetusta korosta.

Laskuperustekorko ja mahdollinen asiakashyvitys ovat edellä mainituin perustein EVL 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla suoriteperusteisesti sen vuoden tuloa, jolta ne kertyvät, joten niihin ei liity lykkääntymisetua.

Esimerkki 4: X Oy on maksanut 5 vuotta voimassaolevaan laskuperustekorkoiseen kapitalisaatiosopimukseen 1 000 000 euron suuruisen maksun 1.1.2020. Vakuutusyhtiö hyvittää vuosittain sopimuksen säästöä 3 prosentin suuruisella laskuperustekorolla ja vuosittain määräytyvällä asiakashyvityksellä.

Vakuutusyhtiö hyvittää vuodelta 2020 kapitalisaatiosopimuksen säästöä 3 prosentin laskuperustekorolla ja 2 prosentin suuruisella asiakashyvityksellä. Vuodelta 2020 kertynyt kapitalisaatiosopimuksen tuotto on siten (5 % x 1 000 000) 50 000 euroa. Tämä määrä on X Oy:n veronalaista elinkeinotuloa vuoden 2020 verotuksessa.

Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen pääomaa ei välttämättä ole turvattu silloin, kun sopimuksen tuotto määräytyy laskuperustekoron ja sijoitusten arvonmuutosten yhteisvaikutuksesta. Tällöin on mahdollista, että kapitalisaatiosopimuksen tuotto on sitovasti ansaittu, mutta sijoitetun pääoman osalta sijoittajan saamisen määrä vakuutusyhtiöltä on epävarma.

Pääomaturvaamattoman laskuperustekorkoisen sopimuksen tuotto tuloutetaan verotuksessa suoriteperusteen mukaan vuosittain myös silloin, kun pääoman arvo on alentunut. Tämä voi johtaa tilanteeseen, että sijoittajalle syntyy kapitalisaatiosopimuksen voimassaoloaikana veronalaista tuloa samaan aikaan, kun sopimuksen tehdyn pääomasijoituksen arvo alenee. Sijoituksen arvonalentuminen on tällaisessa tilanteessa mahdollista vähentää verotuksessa EVL 17 §:n 2 kohdan mukaisesti vasta silloin, kun kapitalisaatiosopimus erääntyy tai sopimus on kokonaisuudessaan takaisinostettu (katso luku 7.2 jäljempänä).

6.6 Tuoton määrittäminen henkilöverotuksessa kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdoksen jälkeen

6.6.1 Yleistä

Kapitalisaatiosopimus voidaan luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeettomasti. Kun kapitalisaatiosopimus on luovutettu uudelle sijoittajalle (luovutuksensaajalle), vakuutusyhtiö maksaa tälle sopimukseen perustuvat suoritukset. Vakuutusyhtiön luovutuksensaajalle maksama kapitalisaatiosopimuksen tuotto on luovutuksensaajan veronalaista tuloa.

Kapitalisaatiosopimuksen luovutuksen verotuksesta on kerrottu tarkemmin luvussa 10.

6.6.2 Vastikkeetta saatu kapitalisaatiosopimus

Perintönä tai lahjana saadun kapitalisaatiosopimuksen perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty arvo muodostaa sopimukselle uuden säästösumman, joka rinnastetaan verotuksessa lahjansaajan, kuolinpesän tai perinnönsaajan kapitalisaatiosopimukseen suorittamaksi pääomaksi. Koska kapitalisaatiosopimuksiin sovelletaan myös TVL 47 §:n 1 momentin säännöstä ns. väliluovutuksista, lahjana saadun kapitalisaatiosopimuksen tuotto lasketaan kuitenkin lahjaverotuksessa käytetyn arvon perusteella vasta sitten, kun lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi. Tätä ennen tehtyjen nostojen tuotto-osuus määräytyy lahjanantajan maksamien maksujen perusteella (HE 275/2018 s. 48).

Jos kapitalisaatiosopimus on kuulunut puolisoiden avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, voi tuoton laskennassa käytettävä pääomaosuus muodostua osittain ensiksi kuolleen puolison ja osittain lesken perintöverotuksessa käytetyistä arvoista vastaavasti kuin luovutusvoiton verotuksessa. Hallituksen esityksen (HE 275/2018) mukaan tarkoituksena on ollut, että tuoton laskennan perusteena oleva pääomaosuus on aina sama kuin sopimuksen hankintameno laskettaessa kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta saadun voiton määrää 45 §:n mukaisesti. Kun edellä kuvatuissa saannoissa muodostuva tai siirtyvä hankintameno muuttuu saannon jälkeen sopimukseen maksettujen suoritusten ja uusien maksujen johdosta, myös pääomaosuus muuttuu vastaavasti.

Kun perintö- tai lahjasaanto on muodostanut uuden pääomaosuuden kapitalisaatiosopimukselle, lasketaan luovutuksensaajan vakuutusyhtiöltä saaman veronalaisen tulon määrä lasketaan vähentämällä vakuutusyhtiön maksamien suoritusten yhteismäärästä perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettu kapitalisaatiosopimuksen käypä arvo ja luovutuksensaajan kapitalisaatiosopimukseen maksamat suoritukset.

Esimerkki 5: B on saanut isältään perintönä kapitalisaatiosopimuksen. Perintöverotuksessa kapitalisaatiosopimuksen käyväksi arvoksi on katsottu 80 000 euroa. B on tehnyt sopimukseen 10 000 euron maksun.

B sopii vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen takaisinostosta. Kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on takaisinostohetkellä 120 000 euroa.

B:n saama veronalainen pääomatulo lasketaan vähentämällä hänelle maksettavasta takaisinostoarvosta B:n vakuutusyhtiölle maksama maksu ja kapitalisaatiosopimukselle perintöverotuksessa vahvistettu käypä arvo. B:n saaman veronalaisen pääomatulon määräksi muodostuu siten (120 000 - 80 000 -10 000) 30 000 euroa.

6.6.3 Vastikkeellisesti saatu kapitalisaatiosopimus

Luovutuksensaajan vakuutusyhtiöltä saaman veronalaisen tulon määrä lasketaan vastikkeellisen saannon jälkeen vähentämällä sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten yhteismäärästä sijoittajan kapitalisaatiosopimuksesta maksama määrä sekä sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamien maksujen yhteismäärä.

Esimerkki 6: B on ostanut isältään kapitalisaatiosopimuksen 100 000 eurolla. Sopimuksen takaisinostoarvo sopimushetkellä on ollut 100 000 euroa, joten B ei ole saanut lahjaa. B on lisäksi tehnyt sopimukseen 10 000 euron maksun.

B sopii vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen takaisinostosta. Kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on takaisinostohetkellä 120 000 euroa.

B:n saama veronalainen pääomatulo lasketaan vähentämällä hänelle maksettavasta takaisinostoarvosta B:n vakuutusyhtiölle maksama maksu ja B:n kapitalisaatiosopimuksesta maksama kauppahinta 100 000 euroa. B:n saaman veronalaisen pääomatulon määräksi muodostuu siten (120 000 - 10 000 - 100 000) 10 000 euroa.

6.6.4 Osittain vastikkeellisesti saatu kapitalisaatiosopimus

Jos luovutuksensaaja on saanut kapitalisaatiosopimuksen osittain vastikkeellisesti ja osittain vastikkeetta, luovutuksensaajan saaman veronalaisen tulon määrä saadaan vähentämällä sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten yhteismäärästä sijoittajan kapitalisaatiosopimuksesta maksama määrä, perintö- tai lahjaosuuden perintö- tai lahjaverotuksessa käytetty arvo sekä sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamien maksujen yhteismäärä.

Kapitalisaatiosopimukseen luovutuksiin sovelletaan myös PerVL 18 §:n 3 momenttia. Jos kapitalisaatiosopimus on hankittu alihintaan ja hinta on ollut korkeintaan kolme neljäsosaa kapitalisaatiosopimuksen arvosta, luovutuksensaajan maksuihin rinnastetaan kapitalisaatiosopimuksesta maksettu vastike sekä lahjan osalta lahjaverotuksessa vahvistettu verotusarvo. Jos maksettu vastike on ylittänyt kolme neljäsosaa kapitalisaatiosopimuksen arvosta, maksuihin rinnastetaan ainoastaan maksettu vastike.

Esimerkki 7: B on ostanut isältään kapitalisaatiosopimuksen 90 000 eurolla. Sopimuksen takaisinostoarvo sopimushetkellä on ollut 100 000 euroa. Koska kauppahinta on enemmän kuin kolme neljäsosaa kapitalisaatiosopimuksen käyvästä arvosta (takaisinostoarvo), luovutuksesta ei synny B:lle verotettavaa lahjaa. B on lisäksi luovutuksen jälkeen tehnyt sopimukseen 10 000 euron maksun.

B sopii vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen takaisinostosta. Kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on takaisinostohetkellä 120 000 euroa.

B:n saama veronalainen pääomatulo lasketaan vähentämällä hänelle maksettavasta takaisinostoarvosta B:n vakuutusyhtiölle maksama maksu (10 000 euroa) ja B:n kapitalisaatiosopimuksesta maksama kauppahinta (90 000 euroa). B:n saaman veronalaisen pääomatulon määräksi muodostuu siten (120 000 - 10 000 - 90 000) 20 000 euroa.

6.7 TVL 35 b §:ssä tarkoitettu eräiden vakuutusten erityinen verotusmenettely

1.1.2020 alkaen voimassa olleen TVL 35 b §:n säännöksen nojalla vakuutuksiin ja kapitalisaatiosopimuksiin tavanomaisesti liittyvä verotuksen lykkääntymisetu saatetaan tietyissä tilanteissa menettää. Säännöstä sovelletaan myös ennen 1.1.2020 tehtyihin kapitalisaatiosopimuksiin. Säännöstä sovelletaan viittaussäännöksen nojalla myös EVL:n mukaan verotettaviin verovelvollisiin.

Säännöksen soveltamisedellytykset ovat seuraavat:

Kaikki kapitalisaatiosopimusta, säästöhenkivakuutusta tai eläkevakuutusta koskevan sopimuksen kohde-etuutena oleville sijoituskohteille kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen verovuoden tulona, jona tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jona ne ovat olleet tämän verovelvollisen nostettavissa, jos kapitalisaatiosopimuksen omistajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oikeus käyttää yhtä tai useampaa seuraavista sopimuksen kohde-etuutta koskevista oikeuksista:

oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämisestä;
oikeus päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan;
oikeus päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta;
oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa.

Säännöksen soveltaminen tarkoittaa verotuksen lykkääntymisedun menettämistä ja verotuksen kohdistumista jo siihen vuoteen, jona sijoituskohteiden tuotot ovat kertyneet vakuutusyhtiölle. Tämä edellyttää kuitenkin, että tuotto olisi verovelvollisen nostettavissa jo kyseisenä vuonna. Hallituksen esityksen (HE 275/2018) perusteluiden mukaan tuotot ovat verovelvollisen nostettavissa, jos sopimuksessa ei ole tehokkaasti estetty nosto-oikeutta verovuonna, verovelvollinen on itse voinut sopia nosto-oikeuden rajoituksista, verovelvollisella on oikeus muuttaa nosto-oikeuden rajoituksia tai hänellä on vakuutussopimusta koskevan muun lainsäädännön nojalla oikeus nostaa tuotot sopimukseen liittyvistä nostorajoituksista riippumatta.

Säännöksen soveltamisedellytyksiä arvioidaan hallituksen esityksen mukaan objektiivisin perustein, eikä soveltaminen edellytä veronkiertämistarkoitusta. Säännöksen soveltamisedellytys täyttyy, jos yksikin säännöksessä mainitusta neljästä tunnusmerkistä toteutuu tarkasteltavana olevan kapitalisaatiosopimuksen kohdalla.

Säännöstä sovelletaan verovuosikohtaisesti siten, että edellytysten katsotaan täyttyvän, jos kapitalisaatiosopimuksen omistajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on mahdollisuus käyttää säännöksessä tarkoitettua oikeutta verovuonna tai tällaisen oikeuden käyttämisestä on sopimuksessa sovittu. Säännöstä sovelletaan riippumatta siitä, onko oikeutta tosiasiassa käytetty.

6.7.1 Kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttö

Jos kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on mahdollisuus käyttää kohde-etuuteen liittyen sellaisia oikeuksia, jotka tavanomaisesti kuuluvat kohde-etuuden omistajalle, voi TVL 35 b §:ssä säädetty erityinen verotusmenettely tulla sovellettavaksi. Tyypillisesti tällaisina oikeuksina pidetään esimerkiksi kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttöä.

Hallituksen esityksen (HE 275/2018) perusteluiden mukaan edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän paitsi silloin, kun määräys- tai äänivaltaa käyttää kapitalisaatiosopimuksen omistaja itse, myös esimerkiksi silloin, kun vakuutusyhtiön on käytettävä äänivaltaa kapitalisaatiosopimuksen omistajan määräysten mukaisesti. Vastaavasti kohdassa tarkoitetun määräysvallan käyttämisenä pidettäisiin esimerkiksi kohde-etuutena olevaan velkakirjaan liittyvien velkojalle kuuluvien oikeuksien käyttämistä. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi oikeutta sopia velan ehdoista, maksuaikatauluista tai niiden muuttamisesta.

Esimerkki 8: A:lla on kapitalisaatiosopimus vakuutusyhtiö X Ltd:n kanssa. Vakuutusmaksuna A on siirtänyt vakuutusyhtiöön omistamansa noteeraamattoman yhtiön koko osakekannan. Vakuutusyhtiön ja A:n välillä on sovittu, että äänivaltaa yhtiökokouksessa käyttää vakuutusyhtiön puolesta A.

TVL 35 b §:n soveltamisedellytykset täyttyvät ja kapitalisaatiosopimukseen kertyneet tuotot verotetaan A:n tulona jo sinä vuonna, kun ne kertyvät vakuutusyhtiölle.

6.7.2 Kohde-etuuden luovutukseen liittyvä päätösvalta

Määräys- ja äänivallan käyttämisen lisäksi omistajalle tyypillisesti kuuluvana oikeutena pidetään omaisuuden luovuttamiseen liittyvää päätösvaltaa. Jos kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus voidaan luovuttaa edelleen, järjestely täyttää TVL 35 b §:n soveltamisedellytykset. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus päättää varallisuuden luovuttamisesta itselleen tai intressipiiriinsä kuuluvalle taholle.

Esimerkki 9: A:lla on kapitalisaatiosopimus vakuutusyhtiö X Ltd:n kanssa. Kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteina ovat muun muassa suomalaisen noteeraamattoman yhtiön osakkeet. Vakuutusyhtiön ja A:n välillä on sovittu, että vakuutusyhtiö ei voi ilman A:n etukäteissuostumusta luovuttaa näitä osakkeita muille kuin A:lle itselleen, hänen puolisolleen tai suoraa alenevassa polvessa olevalle perilliselleen.

TVL 35 b §:n soveltamisedellytykset täyttyvät ja kapitalisaatiosopimukseen kertyneet tuotot verotetaan A:n tulona jo sinä vuonna, kun ne kertyvät vakuutusyhtiölle.

6.7.3 Kohde-etuuden hallinta- tai käyttöoikeuteen liittyvä päätösvalta

Erityisesti ulkomaisissa vakuutusjärjestelyissä kohde-etuutena saattaa olla myös rakennus tai muu kiinteistö. Jos kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus päättää tällaista omaisuutta koskevasta hallinta- tai käyttöoikeudesta, hän käyttää omistajalle tyypillisesti kuuluvaa oikeutta ja järjestely täyttää TVL 35 b §:n soveltamisedellytykset.

Esimerkki 10: A:lla on kapitalisaatiosopimus vakuutusyhtiö X Ltd:n kanssa. Kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteena on pörssiyhtiön osakkeiden lisäksi Suomessa sijaitseva vapaa-ajan kiinteistö. Kiinteistö on aiemmin ollut A:n omistuksessa. Vakuutusyhtiö ja A ovat sopineet, että A hoitaa kiinteistön vuokraustoimintaa ja valitsee sopivat vuokralaiset itsenäisesti ilman vakuutusyhtiön suostumusta.

TVL 35 b §:n soveltamisedellytykset täyttyvät ja vakuutukseen kertyneet tuotot verotetaan A:n tulona jo sinä vuonna, kun ne kertyvät vakuutusyhtiölle.

6.7.4 Varallisuuteen liittyvien toimeksiantojen tai sopimusten tekeminen

Neljäntenä soveltamisedellytyksenä säännökseen on kirjattu tilanteet, joissa kapitalisaatiosopimuksen omistaja voi itse antaa kohde-etuuteen liittyviä toimeksiantoja tai tehdä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa. Esimerkkinä hallituksen esityksen (HE 275/2018) perusteluissa mainitaan säilytys- tai omaisuudenhoitosopimuksen tekeminen sekä osto- tai myyntimääräysten antaminen vakuutusyhtiön puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että säännöstä ei sovelleta niihin tilanteisiin, joissa kapitalisaatiosopimuksen omistaja tai tämän määräämä henkilö voi valita vakuutusyhtiön tarjoamista vaihtoehdoista haluamansa kohde-etuudet tai muuttaa kohde-etuuksien allokaatiota vakuutuksen voimassaoloaikana. Näissä tilanteissa ei ole kyse vakuutusyhtiölle omistajana kuuluvien oikeuksien käyttämistä, jos kapitalisaatiosopimuksen omistaja tekee edellä mainittuja koskevat pyynnöt vakuutusyhtiölle, joka päättää edelleen näiden pyyntöjen täyttämistavasta.

Vakuutusyhtiöllä voi olla vakuutuksen hallinnointia varten käytössään portaali tai sovellus, jonka kautta kapitalisaatiosopimuksen omistaja voi antaa allokaatiomääräyksiä vakuutusyhtiölle tai vakuutusyhtiölle ja varainhoitajalle samanaikaisesti. Jos portaalin kautta annetaan allokaatiomuutospyyntöjä siten, että vakuutusyhtiöllä ei käytännössä ole itsenäistä päätösvaltaa allokaatiomuutosten toteuttamistavoista tai muutospyynnöt välitetään kapitalisaatiosopimuksen omistajan määräysten mukaan suoraan varainhoitajalle ilman vakuutusyhtiön harkintaa ja päätösvaltaa, kyse ei ole hallituksen esityksessä tarkoitetusta allokaatiomuutospyynnöstä vaan TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen varallisuuteen liittyvän toimeksiannon tekemisestä. Tällöin vakuutuksen tuotot verotetaan jo siinä vaiheessa, kun ne kertyvät vakuutusyhtiölle.

Alla olevat esimerkit tarkentavat säännöksen soveltamisalaa. Esimerkkien mukaisiin kapitalisaatiosopimuksiin ja vakuutuksiin liittyviä varainhoitojärjestelyitä usein myös kutsutaan ns. "self management -järjestelyiksi".

Esimerkki 11: Suomessa asuva sijoittaja solmii henkivakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen ja sijoittaa siihen 1 000 000 euroa. Kapitalisaatiosopimuksen ehtojen mukaan kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa oikeuden päättää, mihin sijoituskohteisiin varat sijoitetaan ja saa antaa toimeksiantoja suoraan varainhoitajalle tai välittäjälle. Osana kapitalisaatiosopimuksen sopimuskokonaisuutta vakuutusyhtiö antaa kapitalisaatiosopimuksen omistajalle tai varainhoitajalle valtakirjan, jonka nojalla kapitalisaatiosopimuksen omistaja voi tehdä itsenäisesti sijoituspäätökset, vaikka sijoitusvarat ovat vakuutusyhtiön omistuksessa. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja päättää sijoittaa varat esimerkiksi suomalaisiin pörssiosakkeisiin ja käy näillä arvopaperikauppaa antamalla saamansa valtakirjan perusteella osto- ja myyntimääräyksiä suoraan arvopaperin välittäjälle.

TVL 35 b §:ää sovelletaan tällaiseen vakuutukseen, eikä lykkääntymisetua siten myönnetä. Kyseessä on TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdassa nimenomaisesti säädetystä tilanteesta, koska ensinnäkin kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus sopimusten mukaan tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen (suomalaiset pörssiosakkeet) liittyviä toimeksiantoja vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen (arvopaperin välittäjälle) kanssa. Lisäksi TVL 35 b §:n 2 momentin soveltamisedellytykset täyttyisivät myös ilman selvitystä sopimuksen olemassaolosta, koska kapitalisaatiosopimuksen omistaja on tosiasiallisesti antanut osto- ja myyntimääräyksiä arvopaperin välittäjälle.

Esimerkki 12: Suomessa asuva sijoittaja solmii henkivakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen ja sijoittaa siihen 1 000 000 euroa. Vakuutusyhtiö tekee omaisuudenhoitosopimuksen varainhoitajan kanssa, jonka perusteella kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa antaa suoraan varainhoitajalle ohjeita siitä, miten varallisuutta sijoitetaan. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja antaa esimerkiksi konsultatiivisen omaisuudenhoitosopimuksen perusteella varainhoitajalle osto- ja myyntimääräyksiä. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja voi tehdä nämä päätökset itsenäisesti, vaikka sijoitusvarat ovat vakuutusyhtiön omistuksessa.

TVL 35 b §:ää sovelletaan tällaiseen vakuutukseen, eikä lykkääntymisetua siten myönnetä. Kyseessä on TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdassa nimenomaisesti säädetystä tilanteesta, koska kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita kohde-etuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen (varainhoitaja) kanssa. Lisäksi TVL 35 b §:n 2 momentin soveltamisedellytykset täyttyisivät myös ilman selvitystä sopimuksen olemassaolosta, koska kapitalisaatiosopimuksen omistaja on tosiasiallisesti antanut osto- ja myyntimääräyksiä varainhoitajalle.

Esimerkki 13: Suomessa asuva sijoittaja solmii henkivakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen ja sijoittaa siihen 1 000 000 euroa. Vakuutusyhtiö tekee varainhoitajan kanssa sellaisen täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen, joka sallii kapitalisaatiosopimuksen omistajan muuttaa sopimusta tai sen puitteita suoraan varainhoitajalle annettavalla ilmoituksella. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja voi siten päättää itsenäisesti suoraan kolmannen osapuolen kanssa omaisuudenhoitosopimuksen muuttamisesta, vaikka sijoitusvarat ovat vakuutusyhtiön omistuksessa.

TVL 35 b §:ää sovelletaan tällaiseen vakuutukseen, eikä lykkääntymisetua siten myönnetä. Kyseessä on TVL 35 b §:n 1 momentin 4 kohdassa nimenomaisesti säädetystä tilanteesta, koska kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus tehdä kohde-etuutena olevaan varallisuuteen liittyviä sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen (varainhoitaja) kanssa.

Esimerkki 14: Suomessa asuva sijoittaja solmii henkivakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen ja sijoittaa siihen 1 000 000 euroa. Kapitalisaatiosopimuksen ehtojen mukaan kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa oikeuden päättää kohde-etuudet, joihin sopimuksen arvo sidotaan, ja kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus muuttaa kohde-etuuksien allokaatiota sopimuksen voimassaoloaikana antamalla määräyksen vakuutusyhtiölle. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja valitsee vakuutusyhtiön tarjoamista sijoitusvaihtoehdoista (kuten esimerkiksi rahasto-osuudet, joukkovelkakirjalainat, pörssiosakkeet tai vakuutusyhtiön tarjoamat sijoitussalkut sekä sijoituskorit), joihin sopimuksen arvonkehitys on sidottu, haluamansa allokaation ja vaihtaa allokaatiota ilmoittamalla vaihdosta vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö päättää itsenäisesti, miten se kattaa allokaatiomuutoksesta seuraavan vastuuvelan muutoksen.

TVL 35 b §:ää ei sovelleta tällaiseen vakuutukseen, koska kapitalisaatiosopimuksen omistaja voi antaa määräyksiä vain vakuutusyhtiölle, eikä se siten voi antaa määräyksiä tai tehdä sopimuksia vakuutusyhtiön varallisuuteen liittyen kolmannen osapuolen kanssa. Näin ollen TVL 35 b §:n soveltamisedellytykset eivät täyty (ellei mikään TVL 35 b §:n 1 momentin 1-3 kohdista sovellu).

Vakuutusyhtiön organisaatioon saattaa kuulua myös vakuutusasiamiehiä, jotka käytännössä edustavat vakuutusyhtiötä kapitalisaatiosopimuksen omistajan suuntaan. Asiamies tarjoaa vakuutuksia asiakkaille vakuutusyhtiön lukuun, edustaa vakuutusyhtiötä asiakkaalle ja neuvottelee sekä sopii asiakkaan kanssa myös vakuutukseen liittyvistä muutoksista. Asiamies huolehtii vakuutusaikana usein kaikesta yhteydenpidosta vakuutusyhtiön ja kapitalisaatiosopimuksen omistajan välillä ja voi vastaanottaa sijoitussidonnaisen vakuutuksen osalta allokaatiomääräyksen tai allokaatiomuutospyynnön kapitalisaatiosopimuksen omistajalta.

Jos kapitalisaatiosopimuksen omistaja antaa allokaatiomääräyksiä tai muutospyyntöjä vakuutusasiamiehelle, ei TVL 35 b § tule sovellettavaksi, jos allokaatiomuutosten toteuttamistavasta päättää edelleen vakuutusyhtiö (KVL 26/2020). Asiamies toimii tällöin allokaatiomääräysten ja -muutospyyntöjen välittäjänä vakuutusyhtiölle.

6.7.5 Veronalaisen tulon laskeminen TVL 35 b §:n soveltamistilanteissa

TVL 35 b §:n 2 momentti sisältää säännökset veronalaisen tulon laskemisesta niissä tilanteissa, joissa sovelletaan TVL 35 b §:n 1 momentin säännöstä verotuksen lykkääntymisedun menettämisestä. Samoja säännöksiä sovelletaan elinkeinotulon verotuksessa EVL 5 § 15 kohtaan sisältyvien viittaussäännösten mukaisesti. Säännösten mukaan nettotuottoa laskettaessa vakuutusyhtiön saamista bruttosuorituksista vähennetään kapitalisaatiosopimuksen omistajan saman sopimuksen perusteella vakuutusyhtiölle samana verovuonna maksamat palkkiot, jotka on vähennetty sopimuksen säästömäärästä.

Nettotuotto lasketaan siten, että vakuutusyhtiön saamista bruttosuorituksista vähennetään vakuutusyhtiölle aiheutuneet todelliset hankintamenot ja muut suorituksiin välittömästi liittyvät realisoituneet tämän tulon hankkimisesta aiheutuneet menot. Näihin luetaan mukaan myös vakuutusyhtiön maksamat lähdeverot. Jos luonnollinen henkilö ei voi selvittää todellista hankintamenoa, luovutushinnasta voidaan vähentää TVL 46 §:n 1 momentissa tarkoitettu hankintameno-olettama.

Vakuutusyhtiön saamiin bruttosuorituksiin luetaan mukaan kaikki vakuutusyhtiölle maksetut suoritukset kuten osinko- ja korkotulot, jälkimarkkinahyvitykset, arvopapereiden myynnit ja muut mahdolliset tuotonluonteiset erät. Sijoituskohteiden realisoitumattomia, laskennallisia arvonmuutoksia ei huomioida tuottoa laskettaessa.

Yllä mainitulla tavalla laskettu tuotto verotetaan luonnollisilla henkilöillä verovuoden pääomatulona. Tuoton verotuksessa ei siten sovelleta vakuutusyhtiölle maksetun tulon tulotyypin, kuten osinkojen tai luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä.

Jos nettotuotto verovuonna on negatiivinen, muodostunut tappio ei ole vähennyskelpoinen myöhempien vuosien nettotuottoa laskettaessa. Tappio ei ole myöskään vähennyskelpoinen verovelvollisen muista tuloista.

Jos kapitalisaatiosopimuksen omistajan verotuksessa on sovellettu TVL 35 b §:ää, säännöksen nojalla verotettu määrä vähennetään sopimuksen päättämisen tai takaisinoston yhteydessä lasketun veronalaisen tuoton määrästä. Säännöksen tarkoituksena on estää vakuutukseen kertyneiden tuottojen kaksinkertainen verotus.

Esimerkki 15: A:lla on ollut kapitalisaatiosopimus vakuutusyhtiö X Ltd:n kanssa. Vuonna 2020 A:lla on ollut TVL 35 b §:n nojalla verotettua vakuutuksen tuottoa yhteensä 1 000 euroa. Kapitalisaatiosopimus päättyy 31.3.2021, jolloin vakuutusyhtiö maksaa koko kertyneen säästösumman takaisin A:lle. Tässä yhteydessä veronalaisen tuoton osuus A:lle maksettavasta summasta on yhteensä 10 000 euroa. Koska tästä tuotosta on jo vuonna 2020 verotettu 1 000 euroa, jää kapitalisaatiosopimuksen päättämisen yhteydessä verotettavan tuoton määräksi 9 000 euroa.

TVL 35 b §:n soveltamisalaan kuuluvan vakuutuksen tappioon sovelletaan TVL 35 §:n 3 momentin säännöksiä tappion vähennyskelpoisuudesta sopimuksen päättymisvuonna. Tappion vähennyskelpoisuudesta on kerrottu tarkemmin ohjeen luvussa 7.

6.7.6 TVL 35 b §:n suhde veronkiertämissäännökseen

Hallituksen esityksen (HE 275/2018) perusteluiden mukaan uudella TVL 35 b §:n säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:ssä olevan veronkiertämissäännöksen soveltamisalaa. Veronkiertämissäännöstä voidaan siten edelleen soveltaa myös TVL 35 b §:n voimaantulon jälkeen.

Toisin kuin VML 28 §:n soveltaminen, TVL 35 b §:n soveltamistilanteissa ei edellytetä veronkiertämistarkoitusta, vaan säännöksen soveltumista arvioidaan säännökseen kirjattujen objektiivisten tunnusmerkkien perusteella. VML 28 §:n soveltamisesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Veron kiertämissäännöksen soveltaminen.

7 Kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio

7.1 Tuloverolain mukainen verotus

Kapitalisaatiosopimuksesta voi syntyä tappiota, jos kapitalisaatiosopimuksesta saatujen suoritusten määrä alittaa kapitalisaatiosopimukseen maksettujen maksujen määrän. Tällainen tilanne on mahdollinen esimerkiksi sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa, jos sijoituskohteiden arvo on sopimuksen voimassaoloaikana alentunut. TVL 35 §:n mukaan kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio on 1.1.2020 alkaen vähennyskelpoinen luonnollisen henkilön pääomatuloista. Niillä yhteisöillä, joilla kapitalisaatiosopimus kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen, tappio on vähennyskelpoinen kyseisen tulolähteen tulosta.

Kapitalisaatiosopimuksen perusteella syntynyt tappio on vähennyskelpoinen luonnollisen henkilön ja kuolinpesän pääomatuloista vasta sopimuksen päättymisvuonna. Se vähennetään puhtaasta pääomatulosta luovutustappioiden jälkeen ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Siltä osin kuin tappiota ei verovuonna ole voitu vähentää, se otetaan huomioon pääomatulolajin tappiota vahvistettaessa. Sitä ei kuitenkaan oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa, eikä siitä saa alijäämähyvitystä.

Esimerkki 16: A on maksanut 5 vuotta voimassaolevaan kapitalisaatiosopimukseen 100 000 euron suuruisen maksun 1.1.2018. Sopimus erääntyy 31.12.2022. Hänelle maksetaan tällöin sopimuksen koko kertynyt säästö 80 000 euroa. A:lle aiheutuu sijoituksesta (100 000 - 80 000) 20 000 suuruinen tappio, joka on vähennyskelpoinen hänen veronalaisista pääomatuloistaan.

Esimerkki 17: A on maksanut 5 vuotta voimassaolevaan kapitalisaatiosopimukseen 10.000 euron suuruisen maksun 1.1.2018. Sopimus erääntyy 31.12.2022. A:n sopimuksen sijoituskohteiden arvo nousee ja 1.1.2021 sopimuksen arvo on 20.000 euroa. A tekee 1.1.2021 1.000 euron osittaisen takaisinoston. Takaisinoston yhteydessä nostettava tuoton osuus on siten 10.000/20.000 x 1.000 = 500 euroa ja nostettavan pääoman määrä on 500 euroa. Sopimuksen erääntyessä A:lle maksetaan sopimuksesta 5.000 euroa. Sopimuksen päättymishetkellä A:lle on sopimuksesta maksettu suorituksia yhteensä 6.000 euron arvosta. Näistä nostoista tuoton osuus on ollut 500 euroa. Yhteensä A on sijoittanut sopimukseen 10.000 euroa. Koska sopimuksen päättymishetkellä sopimusaikana maksettujen suoritusten määrä (6.000 euroa) vähennettynä niistä tuloksi luetulla määrällä (500 euroa) alittaa maksujen määrän (10.000 euroa), näin muodostunut tappio, eli 4.500 euroa (10.000 - 6.000 + 500), on sopimuksen päättymisvuonna A:n osalta vähennyskelpoinen veronalaisista pääomatuloista.

7.2 Elinkeinotulon verotus

EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

EVL:ssa on säädetty 1.1.2020 alkaen erikseen vähennyskelpoiseksi menoksi muista kuin laskuperustekorkoisista kapitalisaatiosopimuksista syntyneet tappiot. EVL 8 §:n 21 kohdan mukaan edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa muun kuin laskuperustekorkoisen säästöhenkivakuutuksen ja kapitalisaatiosopimuksen tuottamat tuloverolain 35 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla lasketut tappiot.

Laskuperustekorkoisesta kapitalisaatiosopimuksesta syntyvä tappio on vähennyskelpoinen menetys EVL 17 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna muun rahoitusomaisuuden tai muun omaisuuden lopullisena arvonalenemisena.

EVL 8 §:n 22 kohdassa on säädetty vähennyskelpoisiksi tuloverolain 35 b §:ssä tarkoitetun säästöhenkivakuutuksen, kapitalisaatiosopimuksen ja eläkevakuutuksen tuottamat tuloverolain 35 b §:n 5 momentissa säädetyllä tavalla lasketut tappiot.

Esimerkki 18: Y Oy on maksanut 10 vuotta voimassaolevaan sijoitussidonnaiseen kapitalisaatiosopimukseen 2 000 000 euron suuruisen maksun 1.1.2011. Sopimus erääntyy 31.12.2020, jolloin sopimuksen säästön määrä on yhteensä 1 500 000 euroa.

Y Oy:lle aiheutuu kapitalisaatiosopimuksesta (1 500 000 - 2 000 000) 500 000 euron suuruinen tappio, joka on Y Oy:n vuoden 2020 elinkeinotulosta vähennyskelpoinen meno.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saamisen arvonalentuminen on lopullinen vasta siinä vaiheessa, kun sopimus erääntyy tai takaisinostetaan kokonaisuudessaan. Verotuksessa vähennyskelpoinen meno syntyy siten ainoastaan joko sopimuksen erääntyessä tai tätä ennen tapahtuvassa koko sopimuksen takaisinostossa.

Esimerkki 19: Z Oy on maksanut 12 vuotta voimassaolevaan sijoitussidonnaiseen kapitalisaatiosopimukseen 2 000 000 euron suuruisen maksun 1.1.2012. Sopimus on sovittu erääntyväksi 31.12.2023.

Z Oy sopii vuonna 2020 vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen osittaisesta takaisinostosta. Vakuutusyhtiö maksaa tämän seurauksena Z Oy:lle 1 000 000 euroa sopimukseen sijoitettuja varoja. Sopimuksen säästön määrä on takaisinostohetkellä alentunut 1 500 000 euroon. Vakuutusyhtiön Z Oy:lle maksama määrä katsotaan kokonaisuudessaan sijoitetun pääoman palaukseksi. Z Oy:lle ei synny tässä vaiheessa vähennyskelpoista menetystä, koska kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saamisen arvonalentuminen ei ole lopullinen (sopimukseen jää edelleen säästöä 500 000 euroa).

Z Oy sopii vuonna 2021 vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen takaisinostosta. Vakuutusyhtiö maksaa Z Oy:lle koko jäljellä olevan säästön, jonka määrä on alentunut 400 000 euroon. Z Oy:lle aiheutuu kapitalisaatiosopimuksesta (2 000 000 - 1 000 000 - 400 000) 600 000 euron suuruinen menetys. Tämä menetys vähennetään vuoden 2021 verotuksessa, koska saamisen arvonalentuminen on tällöin lopullinen (sopimus on kokonaisuudessa takaisinostettu ja lakannut).

8 Omaisuuden siirto kapitalisaatiosopimukseen

8.1 Tuloverolain mukainen verotus

Kapitalisaatiosopimuksen maksut suoritetaan pääsääntöisesti rahana. Jos kapitalisaatiosopimukseen voidaan sijoittaa muuta omaisuutta, sijoituksessa on kysymys omaisuuden luovutuksesta, sillä kapitalisaatiosopimukseen sijoitettu omaisuus siirtyy vakuutusyhtiön omistukseen. Esimerkiksi kiinteistön tai arvopaperin sijoittamiseen sovelletaan siten luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan näissä tilanteissa omaisuuden käypä arvo luovutushetkellä. Vastaavasti omaisuuden luovutuksesta on kysymys myös silloin, jos vakuutusyhtiö palauttaa verovelvolliselle kapitalisaatiosopimukseen sijoitettua omaisuutta.

Esimerkki 20: A maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksun luovuttamalla vakuutusyhtiölle omistamansa yhtiön osakkeet, joiden hankintameno on 1 000 000 euroa. Osakkeiden käypä arvo on sijoitushetkellä 1 500 000 euroa. A:lle syntyy osakkeiden luovutuksesta (1 500 000 - 1 000 000) 500 000 euron suuruinen veronalainen luovutusvoitto.

Edellä mainitusta pääsäännöstä on voinut olla tarpeen poiketa erityistapauksissa. Jos sijoittaja on esimerkiksi oikeutettu saamaan sijoittamansa omaisuuden takaisin ja hänellä säilyy siihen määräysvalta, on verotuskäytännössä saatettu katsoa koko järjestely tehdyksi veronkiertämistarkoituksessa. Tällöin järjestely on voitu sivuuttaa VML 28 §:n nojalla.

8.2 Elinkeinotulon verotus

EVL 5 §:n 1 ja 5 kohtien mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa vaihto- sijoitus-, käyttö- ja muusta omaisuudesta sekä muista elinkeinossa käytetyistä aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyin poikkeuksin sekä rahoitusomaisuudesta saadut voitot. Saman lain 19 §:n 1 momentin mukaan tulo realisoituu muun ohessa silloin, kun se on saatu saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena.

Muutoin kuin rahana suoritetussa kapitalisaatiosopimuksen maksussa on kysymys omaisuuden luovutuksesta, joka synnyttää sijoittajalle saamisoikeuden vakuutusyhtiötä kohtaan. Kapitalisaatiosopimukseen sijoitetun omaisuuden luovutushinta on siten veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa ja omaisuuden hankintameno vähennyskelpoista menoa EVL:ssa säädetyin poikkeuksin.

8.3 Varainsiirtoverotus

Kiinteistön ja arvopaperin luovutuksesta on varainsiirtoverolain (931/1996, VSVL) 4 ja 15 §:ien mukaan suoritettava varainsiirtoveroa. Kiinteistön ja arvopaperin sijoittamisessa kapitalisaatiosopimukseen on kysymys omistusoikeuden luovutuksesta, joten vakuutusyhtiön on suoritettava niistä varainsiirtoveroa. Vastaavasti sijoittajan on suoritettava varainsiirtoveroa vakuutusyhtiön siirtäessä hänelle kiinteistön tai arvopaperin omistusoikeuden. Varainsiirtoveron määrä on arvopaperista 1,6 prosenttia tai 2 prosenttia ja kiinteistöstä 4 prosenttia (VSVL 6 §:n 1 momentti ja 20 §).

Esimerkki 21: A maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksun luovuttamalla vakuutusyhtiölle omistamansa X Oyj:n yhtiön osakkeet, joiden hankintameno on 1 000 000 euroa. Osakkeiden käypä arvo on maksun suorittamisen hetkellä 1 500 000 euroa. Vakuutusyhtiön on suoritettava osakkeiden luovutuksesta varainsiirtoveroa (1,6 % x 1 500 000) 24 000 euroa.

Kapitalisaatiosopimuksen erääntyessä vakuutusyhtiö luovuttaa A:lle takaisin omistusoikeuden X Oyj:n osakkeisiin. Osakkeiden käypä arvo sopimuksen erääntyessä on 2 000 000 euroa. A:n on suoritettava osakkeiden luovutuksesta varainsiirtoveroa (1,6 % x 2 000 000) 32 000 euroa.

9 Kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat tulonhankkimismenot ja korot

9.1 Tuloverolain mukainen verotus

TVL 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Myös kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat menot ovat säännöksen nojalla vähennyskelpoisia. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi erilaiset asiantuntijapalkkiot. Vakuutusyhtiölle suoritettu kapitalisaatiosopimuksen maksu ei ole kapitalisaatiosopimukseen kohdistuva meno, vaan pääomansijoitus (katso luku 5.1 edellä). Vähennyskelpoista ei ole myöskään se osa maksusta, jolla katetaan vakuutusyhtiön perimiä palkkioita tai muita eriä.

Keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2016/48 oli kyse pitkäaikaissäästämisen ratkaisusta, joka toteutettiin kapitalisaatiosopimuksen (säästöosa) ja sairauskuluvakuutuksen (riskiosa) muodossa. Kapitalisaatiosopimuksen vakuussäästöä vähentäviä vakuutuksen riskiosan maksuja pidettiin elantomenoihin liittyvinä suorituksina. Riskiosan maksuja ei siten tullut vähentää vakuutussuorituksista laskettaessa vakuutustuotteen tuottoa, vaan riskiosan maksujen periminen rinnastettiin verotuksessa pääoman palauttamiseen. Riskiosan kuluja ei siten katsottu verotuksessa vähennyskelpoisiksi.

TVL 58 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on veronalaista pääomatuloa, joten myös kapitalisaatiosopimukseen tehdyn sijoituksen rahoittamiseksi otetun luoton korot ovat pääomatulosta vähennyskelpoisia. Pankin perimät nostopalkkiot ja muut vastaavat luotosta aiheutuneet kulut ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.

Muun yhteisön kuin osakeyhtiön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvaan kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat tulonhankkimismenot ja korot ovat mainitun toiminnan tulolähteen tulosta vähennyskelpoisia edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti.

9.2 Elinkeinotulon verotus

EVL 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Säännös soveltuu myös kapitalisaatiosopimukseen kohdistuviin menoihin. Kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat tulonhankkimismenot ovat siten vähennyskelpoisia elinkeinotulon verotuksessa. Vakuutusyhtiölle suoritettu kapitalisaatiosopimuksen maksu ei kuitenkaan ole kapitalisaatiosopimukseen kohdistuva meno, vaan saamisoikeuden synnyttävä sijoitus.

EVL 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoista on myös elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko. Kapitalisaatiosopimuksen tehdyn sijoituksen rahoittamiseksi otetun velan korko on lainkohdan perusteella elinkeinotulosta vähennyskelpoinen, ellei kyse ole EVL 18 a §:n perusteella vähennyskelvottomasta korkomenosta.

10 Kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdos

10.1 Kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdos verotuksessa

Sijoittajalla on vakuutussopimuslain 4 a §:n viittaussäännöksen perusteella oikeus saman lain 51 §:ssä säädetyllä tavalla luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeutensa. Luovutus voi olla vastikkeellinen tai vastikkeeton.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet voivat siirtyä toiselle henkilölle myös sijoittajan kuoleman seurauksena. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole, toisin kuin henkivakuutuksessa, vakuutettua henkilöä, jonka kuollessa sopimus automaattisesti erääntyisi. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole myöskään sijoittajasta erillistä edunsaajaa, jolle oikeudet siirtyisivät. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet, kuten oikeus takaisinostoarvoon, siirtyvät siten sijoittajan kuollessa hänen perillisilleen tai testamentinsaajille.

Kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen sovelletaan luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Kapitalisaatiosopimuksen luovutusvoittoa laskettaessa ei kuitenkaan 1.1.2020 alkaen sovelleta TVL 45 §:n 7 momentin mukaan hankintameno-olettamaa koskevia säännöksiä.

10.2 Kapitalisaatiosopimuksen vastikkeellinen luovutus

10.2.1 Luovutusvoiton verotus

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet luovuttava sijoittaja saa luovutuksensaajalta vastikkeen, joka on suurempi kuin sijoittajan kapitalisaatiosopimukseen sijoittama määrä, sijoittajalle syntyy luovutuksesta veronalainen luovutusvoitto. Luonnollisen henkilön saaman luovutusvoiton määrä lasketaan tällöin vähentämällä luovutushinnasta luovuttajan kapitalisaatiosopimukseen sijoittama määrä (maksetut maksut vähennettynä mahdollisella aikaisemmin palautetulla pääomalla).

Myös yhteisön luovutuksesta saaman tulon määrä lasketaan lähtökohtaisesti edellä kerrotulla tavalla. Jos yhteisön tulona on kuitenkin aiemmin verotettu laskuperusteisen kapitalisaatiosopimuksen tuottoja luvussa 6.5.2 kuvatulla tavalla, nämä tuotot tulee kapitalisaatiosopimusta luovutettaessa vähentää luovutushinnasta.

Luonnollisen henkilön kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta saama tulo on pääomatuloa (luovutusvoittoa) ja yhteisön saama tulo sen tulolähteen tuloa, johon kapitalisaatiosopimus kuuluu.

Esimerkki 22: A on sijoittanut tekemäänsä kapitalisaatiosopimukseen yhteensä 200 000 euroa. A luovuttaa sopimukseen perustuvat oikeudet B:lle 240 000 euron suuruista rahavastiketta vastaan. Sopimuksen takaisinostoarvo on luovutushetkellä 240 000 euroa. A:lle muodostuu sopimuksen luovutuksen seurauksena (240 000 - 200 000) 40 000 euron suuruinen veronalainen luovutusvoitto.

Esimerkki 23: X Oy on sijoittanut tekemäänsä sijoitussidonnaiseen kapitalisaatiosopimukseen yhteensä 1 000 000 euroa. X Oy luovuttaa sopimukseen perustuvat oikeudet Y Oy:lle 1 200 000 euron suuruista rahavastiketta vastaan. Sopimuksen takaisinostoarvo on luovutushetkellä 1 200 000 euroa. X Oy:n saaman veronalaisen tulon määrä (1 200 000 - 1 000 000) 200 000 euroa.

Luovutusvoittoa laskettaessa ei 1.1.2020 alkaen sovelleta luonnollisen henkilön verotuksessa hankintameno-olettamaa koskevia säännöksiä. Luovutusvoiton määrää laskettaessa henkilö voi siten vähentää ainoastaan todellisen hankintamenon. Tilanteesta riippuen tämä voi tarkoittaa kapitalisaatiosopimukseen maksettujen maksujen määrää, kapitalisaatiosopimuksen mukaisten oikeuksien hankkimisesta maksettua vastiketta tai vastikkeettomasti saadun kapitalisaatiosopimuksen perintö- tai lahjaverotusarvoa.

Myös TVL 47 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan lahjansaajan luovuttaessa saamansa oikeudet edelleen vuoden kuluessa lahjoituksesta hankintamenona pidetään lahjoittajan hankintamenoa, voi tulla sovellettavaksi kapitalisaatiosopimusten luovutustilanteissa.

Jos luovutuksensaaja maksaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista oikeudet luovuttavalle henkilölle vähintään sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvon suuruisen rahavastikkeen, luovutuksensaajalle ei aiheudu sopimuksen luovutuksesta lahja- tai tuloveroseuraamuksia. Lahjaverotusta ja lahjanluonteista kauppaa on käsitelty tarkemmin luvussa 10.3.2.

Esimerkki 24: A on sijoittanut tekemäänsä kapitalisaatiosopimukseen yhteensä 200 000 euroa. Hän on tehnyt kapitalisaatiosopimuksesta 55 000 euron suuruisen osittaisen takaisinoston, josta 5 000 euroa on ollut vakuutuksen tuottoa ja 50 000 euroa vakuutuksen pääomaa.

A luovuttaa sopimukseen perustuvat oikeudet B:lle 180 000 euron suuruista rahavastiketta vastaan. Sopimuksen takaisinostoarvo on luovutushetkellä 180 000 euroa.

A:lle muodostuu luovutuksesta 30 000 euron suuruinen veronalainen luovutusvoitto.

Jos työnantaja luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle, kysymyksessä on tehdystä työstä palkkana suoritettu vastike (Katso tarkemmin ohje Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä). Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet luovutetaan ali- tai ylihintaan yhtiön ja sen osakkaan välisessä kaupassa, kyse voi olla peitellystä osingosta (katso tarkemmin ohje Peitelty osinko).

10.2.2 Luovutustappio

Jos sijoittajan kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista saama vastike on pienempi kuin tämän sopimukseen sijoittama määrä (eli maksetut maksut vähennettynä mahdollisella aikaisemmin palautetulla pääomalla), sijoittajalle syntyy luovutuksen seurauksena tappio. TVL:n mukaan toimitettavassa verotuksessa kyse on TVL 50 §:ssä tarkoitetusta luovutustappiosta. EVL:n mukaan toimitettavassa verotuksessa meno on vähennyskelpoinen EVL 8 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella.

Jos kapitalisaatiosopimus luovutetaan tarkoituksellisesti käyvän arvon alittavalla hinnalla, luovutuksen alihintaisuudesta aiheutunut keinotekoinen luovutustappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Tästä asiasta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa luku 13.4. Jos yhtiön ja sen osakkaan välillä luovutetaan omaisuutta ali- tai ylihintaan, kyse voi olla myös peitellystä osingosta. Tästä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Peitelty osinko.

10.2.3 Kapitalisaatiosopimuksen vaihto muuhun omaisuuteen

Jos luovutuksensaaja antaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista vastikkeena henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvaa irtainta tai kiinteää omaisuutta, luovutuksensaajalle muodostuu luovutetun omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvon erotuksen suuruinen luovutusvoitto tai -tappio.

Jos luovutuksensaaja antaa vastikkeena elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaa omaisuutta, luovutuksensaajalle syntyy yleensä takaisinostoarvon suuruinen elinkeinotoiminnan tulo ja luovutetun omaisuuden poistamattoman hankintamenon suuruinen elinkeinotoiminnan meno. Huomioon tulee kuitenkin ottaa esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeiden veronalaisuutta koskeva EVL 6 b § ja irtaimen käyttöomaisuuden jaksottamista koskeva EVL 30 §.

Jos luovutuksensaaja antaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista vastikkeena irtainta tai kiinteää omaisuutta, jonka luovutushetken käypä arvo on pienempi kuin sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvo, voi luovutuksensaaja tilanteesta riippuen saada lahjana tai muuna verotettavana tulona, esimerkiksi peiteltynä osinkona, pidettävän etuuden. Lahjana saadun kapitalisaatiosopimuksen verotusta käsitellään jäljempänä luvussa 10.3.2.

10.3 Kapitalisaatiosopimus perintö- ja lahjaverotuksessa

10.3.1 Perintönä tai testamentilla saatu kapitalisaatiosopimus

Perintö- ja lahjaverolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan perintöveroa on suoritettava perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta, jos perinnönjättäjä taikka perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvilla oikeuksilla on varallisuusarvoa, joten perillisen tai testamentinsaajan on suoritettava perintöveroa perintönä tai testamentilla saamistaan kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista.

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin mukaan veron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona voidaan pitää sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2017:195 mukaan kapitalisaatiosopimuksen tuottoon kohdistuvaa laskennallista verovelkaa ei vähennetä perintöverotuksessa kapitalisaatiosopimuksen arvosta. Kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona perintöverotuksessa pidetään siten sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä.

Kapitalisaatiosopimusta ei pidetä verotuksessa henkivakuutuksena eikä kapitalisaatiosopimuksen perusteella makseta kuolemantapauskorvausta. Kapitalisaatiosopimukseen ei täten sovelleta henkivakuutuskorvauksia koskevaa perintö- ja lahjaverolain 7 a §:ää. Kapitalisaatiosopimus on siten osa vainajan varoja. Kapitalisaatiosopimuksen ilmoittamista perintöverotuksessa käsitellään Verohallinnon ohjeessa Vakuutuskorvausten ilmoittaminen perintöverotukseen.

10.3.2 Lahjana tai lahjanluontoisella kaupalla saatu kapitalisaatiosopimus

Perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet saava henkilö saa veronalaisen lahjan, jos oikeudet luovutetaan hänelle vastikkeetta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä KHO 2017:195 johdettavaa oikeusohjetta sovelletaan myös lahjaverotukseen. Kapitalisaatiosopimuksen arvona lahjaverotuksessa pidetään siten luovutushetken mukaista takaisinostoarvoa.

Esimerkki 25: A:n omistaman kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on 130 000 euroa. Takaisinostoarvo muodostuu A:n maksamasta 100 000 euron suuruisesta maksusta ja sille kertyneestä 30 000 euron suuruisesta tuotosta. A luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet pojalleen B:lle vastikkeetta.

B:n saaman lahjan arvoksi katsotaan lahjoitushetken takaisinostoarvo 130 000 euroa. B saa 130 000 euron lahjan.

Jos luovutuksensaaja maksaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista vähemmän, kuin sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvo on, voi luovutuksensaaja tilanteesta riippuen saada lahjana tai muuna verotettavana tulona, esimerkiksi peiteltynä osinkona, pidettävän etuuden.

Luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten soveltamisen myötä kapitalisaatiosopimusten luovutuksissa voi tulla sovellettavaksi myös PerVL 18 §:n 3 momentin lahjanluontoista kauppaa koskeva säännös. Tällöin veronalaista lahjaa ei synny, jos vastike ylittää ¾ omaisuuden käyvästä arvosta.

Esimerkki 26: A on sijoittanut tekemäänsä kapitalisaatiosopimukseen yhteensä 200 000 euroa. A luovuttaa sopimukseen perustuvat oikeudet B:lle 200 000 euron suuruista rahavastiketta vastaan. Sopimuksen takaisinostoarvo on luovutushetkellä 240 000 euroa.

Koska luovutushinta ylittää ¾ takaisinostoarvosta, B ei saa saannon yhteydessä veronalaista lahjaa.

A:lle ei muodostu luovutuksesta veronalaista luovutusvoittoa tai -tappiota.

Jos työnantaja luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle, kysymyksessä ei ole lahja, vaan tehdystä työstä palkkana suoritettu vastike.

10.4 Kapitalisaatiosopimuksen siirto tai vaihto muuhun vakuutustuotteeseen

Jos kapitalisaatiosopimuksen omistaja vaihtaa varat esimerkiksi sijoitus- tai säästöhenkivakuutukseen, hän disponoi varoista. Disponointi rinnastetaan kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoon. Tällöin kapitalisaatiosopimuksen tuotto siirtohetkellä verotetaan hänen tulonaan.

Myös jos kapitalisaatiosopimuksen varoja siiretään toiseen kapitalisaatiosopimukseen tai kapitalisaatiosopimus jaetaan määräosiin, kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa kapitalisaatiosopimuksen varat vallintaansa. Kun disponointi rinnastetaan kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoon, kapitalisaatiosopimuksen tuotto siirto- tai jakohetkellä verotetaan kapitalisaatiosopimuksen omistajan tulona.

10.5 Varainsiirtoverotus

Kapitalisaatiosopimus ei ole varainsiirtoverolain 17 §:ssä tarkoitettu arvopaperi. Luovutuksensaajan ei ole siten suoritettava varainsiirtoveroa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista (VSVL 15 §).

11 Kapitalisaatiosopimuksen panttaus

Sijoittajalla on vakuutussopimuslain 4 a §:n viittaussäännöksen perusteella oikeus saman lain 51 §:ssä säädetyllä tavalla pantata kapitalisaatiosopimukseen perustuva oikeus. Kapitalisaatiosopimuksen panttauksella ei yksistään ole välittömiä vaikutuksia verotukseen.

12 Kapitalisaatiosopimusten yhdistäminen

Samalla henkilöllä saattaa olla useita kapitalisaatiosopimuksia. Vakuutusyhtiö saattaa tällöin tarjota henkilölle mahdollisuuden kapitalisaatiosopimusten yhdistämiseen. Kapitalisaatiosopimusten yhdistämisestä ei aiheudu välittömiä veroseuraamuksia.

13 Kansainväliset tilanteet

13.1 Yleisesti verovelvollisen omistaman kapitalisaatiosopimuksen verotus

TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella verovuonna Suomessa asuva henkilö, kotimainen yhteisö sekä ulkomailla perustettu tai rekisteröity yhteisö, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa on Suomessa yleisesti verovelvollinen. Suomessa yleisesti verovelvolliset ovat velvollisia suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamastaan tulosta.

Suomessa yleisesti verovelvollinen on Suomeen verovelvollinen sekä suomalaisen vakuutusyhtiön että ulkomaisen vakuutuksenantajan kanssa tehdyn kapitalisaatiosopimuksen tuotosta. Kapitalisaatiosopimuksesta saatu veronalainen tulo määritellään edellä tässä ohjeessa selostettujen periaatteiden mukaisesti riippumatta siitä, onko kyseessä suomalaisen vakuutusyhtiön vai ulkomaisen vakuutuksenantajan kanssa tehty kapitalisaatiosopimus.

Ulkomaisen vakuutuksenantajan kanssa tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin suomalaisen vakuutusyhtiön kanssa tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen, jos ulkomainen kapitalisaatiosopimus vastaa sisällöltään suomalaisesta vakuutusyhtiöstä otettua kapitalisaatiosopimusta.

Suomen tekemät verosopimukset saattavat rajoittaa Suomen oikeutta verottaa kapitalisaatiosopimuksen perusteella saatua tuloa. Verosopimuksissa ei ole erityisiä määräyksiä kapitalisaatiosopimuksesta saadun tulon verotusoikeuden jakamisesta. Suomen oikeus verottaa kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa määräytyy siten verosopimuksen erikseen mainitsematonta tuloa koskevien määräysten (OECD 21 artikla) perusteella.

Esimerkki 27: A on Suomeen yleisesti verovelvollinen ja verosopimuksen mukaan Suomessa asuva. A on tehnyt kapitalisaatiosopimuksen Ruotsissa asuvan vakuutusyhtiön kanssa. Kun kapitalisaatiosopimus erääntyy, vakuutusyhtiö maksaa A:lle sopimuksen säästön 120 000 euroa kertasuorituksena. Säästö on muodostunut A:n maksamasta maksusta (100 000 euroa) ja sille kertyneestä tuotosta (20 000 euroa).

A on Suomeen yleisesti verovelvollinen, joten hänen Ruotsista saamansa kapitalisaatiosopimuksen tuotto on Suomessa veronalaista tuloa. Pohjoismaisen verosopimuksen 22 artiklan perusteella tuottoa verotetaan vain Suomessa.

Suomessa yleisesti verovelvollisen saamasta kapitalisaatiosopimuksen tuotosta, jota verotetaan Suomessa, saatetaan joutua maksamaan veroa myös toiseen valtioon. Kaksinkertainen verotus poistetaan tällaisessa tilanteessa Suomessa, jos Suomi on tuoton saavan verovelvollisen verosopimuksen mukainen asuinvaltio.

Luonnollisen henkilön saamat kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset eivät ole Suomen verotuksessa eläkettä, vaikka vakuutuksenantaja maksaisi sopimuksen säästön sijoittajalle toistuvina suorituksina eläkkeen tapaan. Toisen verosopimusvaltion veroviranomainen saattaa kuitenkin soveltaa mainitusta valtiosta olevan vakuutuksenantajan kanssa tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen perustuviin toistuviin suorituksiin verosopimuksen eläketulon verotusta koskevia määräyksiä.

Tällaisessa tilanteessa Suomi kunnioittaa lähdevaltion tulkintaa sovellettavasta artiklasta ja poistaa asuinvaltiona kaksinkertaisen verotuksen, vaikka Suomen verotuksessa ei sovelletakaan eläketulon verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä.

13.2 Rajoitetusti verovelvollisen omistaman kapitalisaatiosopimuksen verotus

Henkilö, joka ei ole tuloverolain mukaan Suomessa asuva sekä muu kuin kotimainen yhteisö tai Suomessa tosiasiallisen johtopaikkansa perusteella yleisesti verovelvollinen ulkomainen yhteisö ovat TVL 9 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella Suomessa rajoitetusti verovelvollisia. Rajoitetusti verovelvolliset ovat velvollisia suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamastaan tulosta . TVL 10 §:ssä on esimerkkiluettelo Suomessa saaduista tuloista. Luetteloa pidetään tyhjentävänä vain siinä mainittujen tulojen osalta. Siten myös muut kuin luettelossa nimenomaisesti mainitut tulot voivat olla Suomesta saatua tuloa.

Kapitalisaatiosopimukseen tuotto on TVL 9 §:ssä tarkoitettua Suomesta saatua tuloa silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön tai muun vakuutuksenantajan kanssa. Muu Suomessa asuva vakuutuksenantaja on esimerkiksi ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa sijaitseva sivuliike.

Rajoitetusti verovelvollisen tuloa verotetaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) mukaisesti. Mainitun lain 3 §:n 1 momentin mukaan lähdevero on suoritettava, jollei muualla toisin säädetä suorituksesta, josta ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) mukaan on toimitettava ennakonpidätys. Kapitalisaatiosopimuksen tuotosta on EPL 9 §:n 1 momentin perusteella toimitettava ennakonpidätys, joten rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta vastaavasta suorituksesta on perittävä lähdevero.

Lähdeveron määrä on 30 prosenttia silloin, kun kapitalisaatiosopimukseen perustuva suoritus maksetaan luonnolliselle henkilölle ja 20 prosenttia silloin, kun suoritus maksetaan yhteisölle (LähdeVL 7 § 2 kohta ja 4 kohta). Suomalaisella maksajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta pidättää lähdeveroa suorituksesta, jos maksaja saa lähdeverolain edellyttämät tunnistetiedot saajasta tai 0 %:n lähdeverokortin.

Suomen tekemät verosopimukset saattavat rajoittaa Suomen oikeutta verottaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia myös silloin, kun suoritus maksetaan rajoitetusti verovelvolliselle. Kapitalisaatiosopimuksen tuottoon sovelletaan pääsääntöisesti verosopimuksen erikseen mainitsematonta tuloa koskevia määräyksiä (OECD 21 artikla).

Esimerkki 28: Virossa asuva A on rajoitetusti verovelvollinen Suomeen. Hän on tehnyt suomalaisen vakuutusyhtiö S:n kanssa kapitalisaatiosopimuksen. Vakuutusyhtiö maksaa A:lle kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvon 30 000 euroa. Takaisinostoarvosta on tuottoa 5 000 euroa ja sijoitetun pääoman palautusta 25 000 euroa.

Takaisinostoarvo on tuloa siltä osin kuin se muodostuu kapitalisaatiosopimuksen tuotosta. Kysymyksessä on Suomesta saatu (Suomessa veronalainen) tulo. Suomella on Suomen ja Viron välisen verosopimuksen 21(1) artiklan perusteella oikeus verottaa tuottoa. Vakuutusyhtiön on perittävä tuotosta 30 prosentin suuruinen lähdevero.

Esimerkki 29: Saksalainen X AG on tehnyt Suomalaisen vakuutusyhtiö F:n kanssa kapitalisaatiosopimuksen. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on Suomesta saatua veronalaista tuloa, mutta Suomen ja Saksan välisen verosopimuksen 21 artiklan määräykset estävät Suomea verottamasta tuottoa.

Suomalaisen vakuutusyhtiön rajoitetusti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksamiin toistuviin suorituksiin sovelletaan kuitenkin verosopimuksen elinkorkoa koskevia määräyksiä, jos elinkorko on määritelty verosopimuksessa siten, että se kattaa myös kapitalisaatiosopimukseen perustuvat toistuvat suoritukset. Esimerkiksi Pohjoismaisen verosopimuksen (SopS 25–26/1997) eläkkeitä koskeva 18 artikla on muotoiltu sillä tavoin, että sitä voidaan soveltaa kapitalisaatiosopimukseen perustuviin toistuviin suorituksiin.

Kapitalisaatiosopimuksen päättymisen johdosta syntynyttä tappiota ei voida vähentää lähdeveron alaisista tuloista. Sopimus voi päättyä myös alkuperäistä määräpäivää aiemmin, jos kapitalisaatiosopimus takaisinostetaan kokonaisuudessaan.

Jos rajoitetusti verovelvollisella luonnollisella henkilöllä on Suomesta saatua VML:n nojalla verotettavaa pääomatuloa, voidaan kapitalisaatiosopimuksesta syntynyt tappio vähentää tällaisesta tulosta TVL 35 §:n nojalla. Kapitalisaatiosopimuksen päättymisen johdosta syntynyttä tappiota ei kuitenkaan voida vähentää pääomatuloista eikä sitä oteta huomioon vahvistettaessa pääomatulolajin tappiota, jos kapitalisaatiosopimuksen omistaja asuu sellaisessa valtiossa, jonka kanssa tehty verosopimus estää Suomea verottamasta kapitalisaatiosopimuksesta saadun tuoton.

Kapitalisaatiosopimus saattaa liittyä ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Kapitalisaatiosopimuksesta saatu tulo on tällöin osa kiinteän toimipaikan tuloa (TVL 9 § 3 momentti). Tällaisessa tilanteessa kapitalisaatiosopimuksen päättymisestä aiheutunut tappio on vähennyskelpoinen kiinteän toimipaikan tuloista. Jos ulkomaisella yhteisöllä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, verosopimus voi estää kapitalisaatiosopimuksesta saadun tulon verotuksen Suomessa.

TVL 10 §:ssä säädetään siitä, mitkä tulot ovat Suomesta saatuja tuloja. TVL 10 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on luovutusvoitto, joka saadaan täällä olevan kiinteistön tai suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeiden luovutuksesta. Suomesta saatua tuloa on osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatu voitto, jos osakeyhtiön tai osuuskunnan kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta kiinteistöstä.

Tuloverolain 10 §:n säännöstä pidetään siinä mainittujen tulojen osalta tyhjentävänä. Luovutusvoitoista Suomesta saaduksi tuloksi on säädetty ainoastaan kiinteistöjen ja asunto-osakeyhtiöiden sekä tiettyjen muiden yhteisöjen osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatu voitto. Kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta syntynyt voitto ei siten ole rajoitetusti verovelvolliselle TVL 10 §:n 1 momentin mukaan Suomesta saatua tuloa, eikä tästä syntynyttä luovutusvoittoa siten voida verottaa Suomessa. Koska luovutusvoittoa ei veroteta, myöskään luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen.

14 Ennakonpidätys kapitalisaatiosopimuksen tuotosta

14.1 Ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuus

Ennakkoperintälain 9 §:n 1 momentin mukaan suorituksen maksaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen, jollei asiasta ennakkoperintälaissa toisin säädetä tai mainitun lain 6 §:n nojalla toisin määrätä.

Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 8 §:n mukaan ennakonpidätystä koskevia ennakkoperintälain ja sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä noudatetaan asioissa, jotka koskevat lähdeveron perimiseen velvollista ja veron perimistä koskevaa menettelyä. Maksaja on siten velvollinen perimään lähdeveron maksamastaan lähdeveron alaisesta suorituksesta.

14.2 Vakuutusyhtiön maksamat suoritukset

Vakuutusyhtiön yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksama kapitalisaatiosopimuksen tuotto on veronalaista pääomatuloa, joten vakuutusyhtiön on ennakkoperintälain 9 §:n perusteella toimitettava maksamastaan tuotosta ennakonpidätys. Vakuutusyhtiön velvollisuus on selvittää tuoton laskemiseksi tarvittavat tiedot ennen suorituksen maksamista. Tuoton laskemisesta on kerrottu tarkemmin luvussa 6.

Ennakkoperintäasetuksen (1124/1996, EPA) 15 §:n mukaan ennakonpidätys pääomatulosta on 30 prosenttia. Veronalaisesta suorituksesta ei kuitenkaan toimiteta ennakonpidätystä, jos sen määrä on enintään 20 euroa (EPA 14 §).

Esimerkki 30: Vakuutusyhtiö maksaa A:lle tämän tekemän kapitalisaatiosopimuksen säästön 120 000 euroa. Tästä määrästä on sijoitetun pääoman palautusta 100 000 euroa ja veronalaista pääomatuloa 20 000 euroa. Suorituksesta toiitettavan ennakonpidätyksen määrä on siten (30 % x 20 000) 6 000 euroa.

Osakeyhtiön tai muun yhteisön saama kapitalisaatiosopimuksen veronalainen tuotto on osa yhteisön ennakonkannon alaista tuloa, joten yleisesti verovelvolliselle yhteisölle maksetusta kapitalisaatiosopimukseen tuotosta ei toimiteta ennakonpidätystä.

Vakuutusyhtiön rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle maksama kapitalisaatiosopimuksen tuotto on Suomessa veronalaista tuloa silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön tai ulkomaisen vakuutuksenantajan Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen kanssa. Vakuutusyhtiön tai sivuliikkeen on tällaisessa tilanteessa perittävä kapitalisaatiosopimuksen tuotosta lähdevero. Luonnolliselle henkilölle maksetusta tuotosta on perittävä 30 prosentin suuruinen lähdevero ja yhteisölle maksetusta suorituksesta 20 prosentin suuruinen lähdevero (LähdeVL 7 § 2 kohta ja 4 kohta).

15 Verohallinnolle annettavat ilmoitukset

15.1 Vakuutusyhtiö suorituksen maksajana

Vakuutusyhtiön on suorituksen maksajana ilmoitettava maksamansa veronalaiset suoritukset ja edut verokausittain annettavalla oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella (laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (768/2016) 16 §). Ilmoitusvelvollisuus koskee luonnolliselle henkilölle maksettua kapitalisaatiosopimuksen tuottoa siltä osin kuin se on veronalaista. Oma-aloitteisten verojen ilmoittamista ja maksamista käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen.

Vakuutusyhtiön on lisäksi ilmoitettava vuosi-ilmoituksella luonnolliselle henkilölle maksamansa veronalainen kapitalisaatiosopimuksen tuotto (VML 15 §:n 1 momentti) sekä kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio (VML 16 §:n 3 momentti).

Yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksamansa kapitalisaatiosopimukseen perustuvan veronalainen tuoton ilmoittamista käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Vuosi-ilmoitus, erittely eläkkeistä ja etuuksista.

Rajoitetusti verovelvolliselle maksetun veronalaisen tuoton ilmoittamista käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Vuosi-ilmoitus rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista (7809).

15.2 Tuloveroilmoitus

Verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot (VML 7 §). Veroilmoituksella ilmoitettaviin tuloihin kuuluu muun muassa kapitalisaatiosopimuksen tuotto.

Luonnollisen henkilön saama veronalainen kapitalisaatiosopimuksen tuotto on merkitty esitäytetylle veroilmoitukselle vakuutusyhtiön antaman vuosi-ilmoituksen perusteella silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön kanssa. Verovelvollisen on kuitenkin tarkistettava tiedot ja korvattava mahdolliset virheet ja täydennettävä mahdolliset puuttuvat tiedot. Verovelvollisen on itse huolehdittava ulkomaiselta vakuutuksenantajalta saadun kapitalisaatiosopimuksen tuoton ilmoittamisesta.

Yhteisön on ilmoitettava kapitalisaatiosopimuksesta saamansa tulot veroilmoituksellaan. Jos kyse on TVL 35 b §:n soveltamistilanteesta, tulot ilmoitetaan veroilmoituksella kirjanpidon ulkopuolisina tuloina.

15.3 Perukirja sekä perintö- ja lahjaveroveroilmoitus

Pesän ilmoittajan on oma-aloitteisesti annettava Verohallinnolle perinnönjättäjän jälkeen laadittu perukirja perintöverotuksen toimittamista varten (PerVL 26 § 1 momentti). Pesän varat ja velat on merkittävä perukirjaan sellaisina kuin ne kuoleman tapahtuessa olivat. Perukirjassa on mainittava myös varojen arvo (perintökaari (40/1965) 20 luku 4 § 1 momentti). Perinnönjättäjän kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on ilmoitettava pesän varoina perukirjalla. Lisäksi lesken avio-oikeuden alainen kapitalisaatiosopimus tulee merkitä perukirjaan.

Lahjansaajan on oma-aloitteisesti annettava Verohallinnolle lahjaveroilmoitus lahjaverotuksen toimittamista varten. Jos lahjasta ei ole perintö- ja lahjaverolain 19 §:n nojalla suoritettava veroa, veroilmoitusta ei ole annettava, ellei sitä erikseen vaadita (PerVL 27 §). Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet lahjaksi saavan henkilön on pääsääntöisesti annettava Verohallinnolle lahjaveroilmoitus. Poikkeus tähän on tilanne, jossa kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on lahjoitushetkellä vähemmän kuin 5 000 euroa.

Jos perinnönjättäjän jälkeen ei ole laadittava perukirjaa, verovelvollisen on annettava veroilmoitus (PerVL 26 § 2 momentti). Tällaisessa tilanteessa perinnönjättäjän tekemä kapitalisaatiosopimus on ilmoitettava veroilmoituksella niiden periaatteiden mukaisesti, joita sovelletaan kapitalisaatiosopimuksen ilmoittamiseen perukirjalla. Veroilmoitus voidaan joutua antamaan esimerkiksi silloin, kun perittävä asui kuollessaan ulkomailla.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Anna-Leena Rautajuuri

Sivu on viimeksi päivitetty 14.1.2021.

Verohallinnon ohjeet