Vuosi 2020
VEROHALLINTO
OHJE	Dnro
	VH/8400/00.01.00/2020
Valtuutussäännös	Päivämäärä
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.	15.12.2020
Voimassaolo
1.1.2021 - Toistaiseksi
Korvaa ohjeen
VH/2301/00.01.00/2020

Sisällys

1 Johdanto
2 Luonnontuotetulot tuloverotuksessa
2.1 Tuloverolain säännökset
2.2 Verovapauden edellytykset
2.2.1 Myyjänä kerääjä itse
2.2.2 Luonnonvarainen tuote
2.2.3 Käpy, marja, sieni taikka kasvi tai sen osa
2.2.4 Keräämismenetelmä
2.2.5 Käyttötarkoitus
2.2.6 Luovutus sellaisenaan
2.2.7 Muutoin kuin palkkana saatu tulo
3 Veronalaiset luonnontuotetulot
3.1 Yleistä
3.2 Metsänomistajan omasta metsästään saamat veronalaiset tulot
3.3 Laajamittainen luonnontuotteiden keräys- ja myyntitoiminta
3.4 Menojen vähentäminen
4 Luonnontuotetulot arvonlisäverotuksessa
4.1 Arvonlisäverolain säännökset
4.2 Arvonlisäveroton luonnontuotteiden myynti
4.2.1 Luonnonvaraiset marjat ja sienet
4.2.2 Myynti sellaisenaan
4.2.3 Myynti muualta kuin erityiseltä myyntipaikalta
4.3 Vähäisen toiminnan verottomuus
4.4 Myynti työsuhteessa
5 Ulkomailta tulevan saamat luonnontuotetulot
5.1 Tuloverotus
5.2 Arvonlisäverotus

Ohjeeseen on tehty rakenteellisia muutoksia veronalaisten luonnontuotetulojen osalta ja näitä käsitellään luvussa 3. Ohjeeseen on lisätty uutena asiana metsänomistajan omasta metsästään saamat veronalaiset luonnontuotetulot ja näitä käsitellään luvussa 3.2. Ohjeen aiemmassa versiossa ollut ilmoitusmenettelyä koskeva luku on poistettu tästä ohjeesta.

Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa on korotettu 1.1.2021 alkaen 10 000 eurosta 15 000 euroon, joten ohjeen lukua 4.3 on tältä osin päivitetty. Lisäksi ohjeen tekstiä on paikoitellen muokattu, mutta varsinaiseen asiasisältöön ei ole tehty muutoksia.

Luonnollinen henkilö voi saada niin sanottuja luonnontuotetuloja luonnonvaraisten kasvien, marjojen, sienien tai käpyjen taikka muiden vastaavien luonnonantimien keräämisestä ja myymisestä. Tässä ohjeessa kerrotaan luonnollisen henkilön saamien luonnontuotetulojen verokohtelusta tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa.

1 Johdanto

Luonnollinen henkilö voi kerätä metsästä tai muualta luonnosta erilaisia luonnonvaraisia kasveja, marjoja, sieniä tai käpyjä taikka muita vastaavia luonnontuotteita. Hän voi käyttää keräämänsä luonnontuotteet omassa yksityistaloudessaan tai myydä ne. Tällaista luonnontuotteiden myynnistä saatu tuloa kutsutaan jäljempänä luonnontuotetuloksi.

Itse kerättyjen luonnontuotteiden käyttämisestä kerääjän omassa yksityistaloudessa ei muodostu kerääjälle veronalaista tuloa. Luonnontuotteiden myynnistä saadut luonnontuotetulot ovat tietyin edellytyksin verovapaata tuloa tuloverotuksessa eikä niistä välttämättä tarvitse myöskään suorittaa arvonlisäveroa.

Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön saamien luonnontuotetulojen verokohtelua tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa. Ohjeessa ei pääsääntöisesti käsitellä maatalouden, metsätalouden tai muun alkutuotannon verotusta.

2 Luonnontuotetulot tuloverotuksessa

2.1 Tuloverolain säännökset

Tuloverolain (1535/1992, TVL) 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat tuloverolaissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Luonnontuotetulot ovat kuitenkin edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen tietyin edellytyksin verovapaata tuloa.

Luonnontuotetulojen verovapaudesta säädetään tuloverolain 89 §:ssä. Lainkohdan mukaan luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien sekä sellaisten luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien, joita kerätään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, kerääjän näiden tuotteiden luovutuksesta saama tulo ei ole veronalaista tuloa, jollei tuloa ole pidettävä palkkana. Lainkohta on poikkeus laajasta tulokäsitteestä, joten sitä tulkitaan suppeasti.

Tuloverolain 89 §:ssä mainitut luonnontuotteet ovat pääosin sellaisia, että niiden kerääminen on sallittua niin sanotulla jokamiehenoikeudella eli ilman maanomistajan lupaa tai maanomistajalle maksettavaa korvausta. Säännöksessä tarkoitettu verovapaus ei kuitenkaan rajoitu yksinomaan jokamiehenoikeudella kerättäviin luonnontuotteisiin. Esimerkiksi kuusenkerkkää ja pakuria ei saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta niiden keräämisestä saatu tulo voi jäljempänä käsitellyin edellytyksin olla verovapaata luonnontuotetuloa. Myös mahla ja pettu on katsottu oikeus- ja verotuskäytännössä verovapauden piiriin kuuluviksi luonnontuotteiksi (KVL 107/1999).

Tuloverolain 89 §:ää ei sovelleta metsätalouden tuloihin eikä maa-aineksesta saatuihin tuloihin. Puun myynnistä saatu tulo on tuloverolain 43 §:ssä säädetty veronalaiseksi pääomatuloksi ja hankintatyön arvo saman lain 63 §:ssä veronalaiseksi ansiotuloksi. Maa-aineksesta saadut tulot on puolestaan tuloverolain 32 §:ssä säädetty veronalaiseksi pääomatuloksi.

2.2 Verovapauden edellytykset

2.2.1 Myyjänä kerääjä itse

Luonnontuotetulo voi olla verovapaata ainoastaan myydyt luonnontuotteet keränneelle luonnolliselle henkilölle (kerääjä). Esimerkiksi luonnontuotteiden tukku- tai vähittäismyyjän palveluksessa olevan työntekijän tai alihankkijan keräämien luonnontuotteiden myynnistä saatu tulo ei ole tukku- tai vähittäismyyjälle verovapaata. Osuuskunnan tai muun juridisen henkilön lukuun myydyistä luonnontuotteista saatu tulo on niin ikään mainitun tahon veronalaista tuloa.

2.2.2 Luonnonvarainen tuote

Luonnontuotteen myynnistä saadun tulon verovapauden edellytyksenä on, että myyty käpy, marja, sieni tai kasvi on luonnonvarainen. Muiden kuin luonnonvaraisten käpyjen, marjojen, sienien tai kasvien myynnistä saatu tulo on veronalaista ansiotuloa. Esimerkiksi viljeltyjen mansikoiden tai vadelmien myynnistä saatu tulo on siten veronalaista ansiotuloa. Samoin veronalaista tuloa on esimerkiksi viljeltyjen käpyjen tai sienien myynnistä saatu tulo.

2.2.3 Käpy, marja, sieni taikka kasvi tai sen osa

Verovapaasti myytäviä luonnontuotteita voivat olla ainoastaan kävyt, marjat ja sienet sekä kasvit tai niiden osat. Luonnontuotetulojen verovapaus on poikkeus tulojen laajasta veronalaisuudesta, joten sitä on tulkittava suppeasti. Muiden kuin laissa nimenomaisesti mainittujen luonnontuotteiden myynnistä saadut tulot ovat tämän vuoksi veronalaista tuloa. Veronalaista tuloa on esimerkiksi eläinten tai niiden osien myynnistä saatu tulo. Samoin veronalaista tuloa on eläinten munien myynnistä saatu tulo.

Mahlaa, pettua ja kuusenkerkkää pidetään verovapaasti myytävissä olevina kasvin osina. Pakurikääpä ja muut käävät ovat sieniä, joten myös ne voivat olla verovapaasti myytäviä luonnontuotteita.

Maanomistajan omalta kiinteistöltään keräämän jäkälän tai muun sellaisen kuten sammalen myynnistä saatu tulo on maatilatalouden tuloverolain (543/1967, MVL) 5 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella käyttötarkoituksesta riippumatta maatalouden sivuelinkeinona pidettävää veronalaista tuloa, jota verotetaan mainitun lain säännösten mukaisesti (KVL 129/1993 ja KHO 1983-B-II-545).

2.2.4 Keräämismenetelmä

Luonnontuotetulojen verovapautta ei ole nimenomaisesti rajattu tietyllä menetelmällä kerättyihin tuotteisiin. Luonnontuotetulot ovat siten lähtökohtaisesti verovapaita riippumatta siitä, millä menetellä luonnontuotteet on kerätty. Verovapauden piiriin kuuluvien tuotteiden luonne ja vaatimus niiden luonnonvaraisuudesta rajaa käytännössä verovapauden ulkopuolelle erilaisia raskaampia työkoneita tai muita apuvälineitä käyttäen kerätyt luonnontuotteet.

Tyypillisesti verovapaasti myytävissä olevat luonnontuotteet kerätään käsin poimimalla taikka poimuria tai muuta kevyttä apuvälinettä käyttäen. Luonnontuotetulo voi olla verovapaata myös silloin, kun kerääminen edellyttää muuta aktiivista toimintaa, esimerkiksi keräyslaitteiden asentamista.

2.2.5 Käyttötarkoitus

Käpyjen, marjojen ja sienien myynnistä saatu tulo on verovapaata riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen ne on kerätty ja myyty. Verovapaata tuloa on esimerkiksi ravinnoksi, koriste-esineeksi, polttoaineeksi tai lääkkeeksi myynnistä saatu tulo. Pakurikääpä ja muut käävät ovat sieniä, joten myös niistä saatu tulo voi olla verovapaata käyttötarkoituksesta riippumatta.

Kasvien ja niiden osien myynnistä saatu tulo on verovapaata vain silloin, kun kasvit tai niiden osat kerätään ja myydään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa. Muuhun tarkoitukseen myytäväksi kerättyjen kasvien tai niiden osien myynnistä saatu tulo on siten veronalaista. Esimerkiksi poltettavaksi tai rakennustarvikkeeksi myytyjen kasvien tai niiden osien myynnistä saatu tulo on siten veronalaista tuloa. Mahlaa, pettua ja kuusenkerkkää pidetään kasvin osina, joten niiden myynnistä saadun tulon osalta käyttötarkoitus vaikuttaa verovapauteen. Esimerkiksi kuusen tuoreet, uudet versot eli oksankärkiin kasvavat kerkät ovat alkukesästä kerättyinä käytettävissä ihmisravinnoksi ja niiden myynnistä saatu tulo voi olla verovapaata, mutta tulot laajempien kuusenoksien eli koriste- tai leikkohavujen myynnistä ovat tuloverolain 43 §:ssä tarkoitettua metsätalouden pääomatuloa.

Keräämiään kasveja tai niiden osia myyvä henkilö ei käytännössä aina tiedä, mihin ostaja käyttää häneltä hankkimansa kasvit tai niiden osat. Siksi verovapaana voidaan pitää tuloa sellaisten kasvien tai niiden osien myynnistä, joita normaalisti käytetään ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa. Tällaistenkaan kasvien tai niiden osien myynnistä saatu tulo ei ole verovapaata tuloa, jos myyjälle on ilmeistä, että kasvit tai niiden osat käytetään muuhun kuin verovapauden edellytykset täyttävään tarkoitukseen. Esimerkiksi pyöreälehtistä kihokkia ei ole Suomessa luokiteltu lääkekasviksi, mutta muualla kuin Suomessa sitä voidaan käyttää lääkinnällisissä valmisteissa. Osa kihokista voi päätyä myös kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi. Kihokkia kerätään soilta juurineen, joten sen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

2.2.6 Luovutus sellaisenaan

Verovapauden on verotuskäytännössä vakiintuneesti katsottu soveltuvan kerättyjen luonnontuotteiden myyntiin vain silloin, kun verovelvollinen myy tuotteet sellaisenaan ilman jalostamista. Jalostetun luonnontuotteen myynnistä saatu tulo on siten veronalaista tuloa.

Veronalaisesta jalostetun tuotteen myynnistä on kyse esimerkiksi silloin, kun tuotteet on soseutettu, mehustettu tai makeutettu. Jalostamista on myös luonnontuotteiden kokoaminen myyntiä varten lahjapakkauksiin tai erilaisten tuotesekoitusten tekeminen. Jalostamista on myös tuotteen pakastaminen. Jalostamista on niin ikään sienien kuivaaminen, ryöppääminen ja suolaaminen. Vastaavasti, jos kerätyn mahlan joukkoon lisätään säilöntäaineita eli esimerkiksi omena- tai sitruunahappoa, katsotaan sekin tuotteen jalostamiseksi.

Jalostamisena ei pidetä tuotteen vähäistä esikäsittelyä kuten puhdistamista ja kokoamista myyntiä varten. Vähäistä esikäsittelyä on esimerkiksi kerättyjen marjojen tai sienien puhdistaminen ja pakkaaminen rasioihin ennen myyntiä.

Jalostamisena pidetään myös puun polttamista tervaksi tai hiileksi. Omalta tilalta saadun tervan ja hiilen myynnistä saatua tuloa on verotuskäytännössä pidetty maatalouden tulona.

2.2.7 Muutoin kuin palkkana saatu tulo

Luonnontuotteiden myynnin verovapaus soveltuu vain sellaiseen tuloon, joka ei ole palkkatuloa. Verotuksessa palkkana pidetään sellaista tuloa, joka on saatu ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa. Työsuhteen muodostumisesta on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Palkka ja työkorvaus verotuksessa. Luonnonvaraisten marjojen poimijoiden ei ole verotuskäytännössä yleensä katsottu olevan työsuhteessa marjojen ostajaan.

3 Veronalaiset luonnontuotetulot

3.1 Yleistä

Jos edellä selostetut verovapauden edellytykset eivät täyty, luonnontuotteiden myynnistä saatu tulo on veronalaista tuloa. Jos tällainen tulo on saatu työsuhteessa, sitä verotetaan palkkatulona (EPL 13 §:n 1 momentin 1 kohta). Muussa tapauksessa kysymys on muusta veronalaisesta tulosta. Luonnollisen henkilön yksin omaan lukuunsa harjoittama luonnontuotteiden kerääminen ja myynti kuuluu yleensä kyseisen henkilön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen.

Tällaisesta toiminnasta saatuja luonnontuotetuloja verotetaan tuloverolain säännösten mukaisesti. Luonnontuotteiden myynnistä saatu tulo ei ole varallisuuden kerryttämää tuloa, joten se on veronalaista ansiotuloa (TVL 32 ja 61 §:n 1 momentti). Tulo voi jäljempänä käsiteltävissä tilanteissa olla myös maatalouden tai elinkeinotoiminnan tulolähteen tuloa.

Muutoin kuin työsuhteessa saatu veronalainen luonnontuotetulo ei ole ennakkoperinnässä työkorvausta eikä suorituksen maksaja toimita siitä ennakonpidätystä. Tämä johtuu siitä, että kyseinen tulo ei ole työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatua vastiketta, vaan tavaran kauppahintaa.

3.2 Metsänomistajan omasta metsästään saamat veronalaiset tulot

Marjojen ja muiden jokamiehenoikeudella kerättävien veronalaisten luonnontuotteiden tuloverotuksen osalta ei ole merkitystä sillä, onko ne kerätty omasta vai muiden omistamista metsistä. Jos jokamiehenoikeudella kerättävien luonnontuotteiden myynnistä saatu tulo ei ole tuloverolain 89 §:n mukaista verovapaata tuloa, kyseessä on lähtökohtaisesti veronalainen ansiotulo riippumatta siitä, onko ne kerätty omasta vai muiden omistamista metsistä.

Tuloverolain 43 §:ssä mainitut tulot ovat metsätalouden pääomatuloa. Kyseisen lainkohdan 1 momentin mukaan veronalaista pääomatuloa on verovelvollisen omassa metsässä kasvavan runkopuun hakkuuoikeuden ensimmäisestä vastikkeellisesta luovutuksesta (pystykauppa) saatu tulo ja hankintakaupalla myydystä runkopuusta valmistettavasta tai valmistetusta puutavarasta, kuten tukeista, pylväistä, kuitupuusta tai haloista sekä hakkeesta saadun tulon pääomatulo-osuus. Hankintakaupalla saadun tulon pääomatulo-osuutena pidetään puun myyntituloa vähennettynä hankintatyön arvolla. Metsätalouden pääomatuloa on myös muusta kuin runkopuusta saatu metsätalouden tulo, kuten tulo hakkuutähteiden, kantojen, muun metsäenergiapuun, koristehavujen, tienvarsikeppien, joulupuiden tai vastaavien luovutuksesta.

Metsänomistaja voi ottaa omasta metsästään myös sellaisia luonnontuotteita, joita jokamiehenoikeudella ei saa kerätä, mutta joista saatu tulo ei ole metsätalouden pääomatuloa eikä myöskään maa-ainestuloa. Tällaisia luonnontuotteita ovat esimerkiksi mahla, pakuri ja pettu. Jos tällaisia luonnontuotteita myydään siten, että luvussa 2.2 selostetut verovapauden edellytykset eivät täyty, tulo on metsätalouden sivutuloa. Metsätalouden sivutulot kuuluvat maatilatalouden tuloverolain 2 §:n mukaan maatalouden tulolähteeseen ja niiden verotukseen sovelletaan maatilatalouden tuloverolakia.

Maatalouden tulolähteeseen kuuluu siten esimerkiksi mahlan myynnistä saatu tulo, jos mahla myydään jalostettuna tai jos mahlan keräämiseen on palkattu työntekijöitä. Samoin maatalouden tulolähteeseen kuuluu viljellystä pakurista saatu tulo, koska vain luonnonvaraisen pakurin kerääjän saama tulo voi olla verovapaata. Pakuri on viljeltyä, jos puuhun on porattu reikä ja istutettu siihen pakurisieni.

Jos ulkopuolinen yritys kerää mahlaa tai pakuria maanomistajan metsästä ja maksaa siitä korvausta, korvausta pidetään maatalouden tulolähteeseen kuuluvana veronalaisena tulona riippumatta siitä, onko kyse luonnonvaraisen vai viljellyn pakurin keräämisestä.

Jos mahlan keräykseen tai pakurin viljelyyn käytetyt puut myydään (esimerkiksi polttopuuna), myynnistä saatu tulo verotetaan tuloverolain 43 §:n mukaisesti metsätalouden pääomatulona.

3.3 Laajamittainen luonnontuotteiden keräys- ja myyntitoiminta

Laajamittainen luonnontuotteiden kerääminen ja myynti saattaa poikkeuksellisesti kuulua elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Tämä edellyttää lähtökohtaisesti työ- tai toimeksiantosuhteessa olevaa henkilökuntaa ja muiden elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien täyttymistä. Tällaisessa tilanteessa luonnontuotetuloja verotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännösten (360/1968, EVL) mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa luonnontuotetuloihin ei sovelleta tuloverolain 89 §:ssä tarkoitettua luonnontuotetulojen verovapautta eivätkä tulot silloin ole myöskään maatalouden tuloa. Yritystoiminnan, tulonhankkimistoiminnan ja harrastustoiminnan rajanvetoa on käsitelty laajemmin Verohallinnon ohjeessa Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa.

3.4 Menojen vähentäminen

Tuloverotuksessa vähennyskelpoisia menoja eivät ole verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot (TVL 31 §:n 4 momentti). Verovapaan luonnontuotetulon hankintaan liittyvät menot ovat siten tuloverotuksessa vähennyskelvottomia.

Jos luonnontuotetulo katsotaan veronalaiseksi tuloksi, siihen kohdistuvat menot ovat vähennyskelpoisia. Toimintaan liittyvät kulut vähennetään siinä tulolähteessä, jossa kyseisestä toiminnasta saadut tulot verotetaan. Jos esimerkiksi metsätalouteen kuuluvaa kalustoa käytetään myös pakurin viljelyssä, tulee kaluston käyttämisestä aiheutuneet menot kohdistaa tältä osin maatalouden tulolähteeseen.

Palkkatulona verotettavaan luonnontuotetuloon kohdistuvat menot vähennetään tuloverolain 95 §:n palkkatulon tulonhankkimisvähennystä koskevien säännösten ja muutoin ansiotulona verotettavaan luonnontuotetuloon kohdistuvat menot tuloverolain 29 ja 31 §:ien yleissäännösten perusteella. Luonnollisen henkilön harjoittama luonnontuotteiden kerääminen ja myynti on yleensä harrastusluonteista toimintaa, minkä vuoksi toiminnasta ei vahvisteta tappiota.

Muutoin kuin työsuhteessa saadut luonnontuotetulot eivät ole työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatua vastiketta, vaan tavaran kauppahintaa. Muutoin kuin työsuhteessa saatujen luonnontuotetulojen perusteella ei tämän vuoksi myönnetä tuloverolain 95 §:ssä tarkoitettua palkkatulon tulonhankkimisvähennystä, 105 a §:ssä tarkoitettua ansiotulovähennystä ja 125 §:ssä tarkoitettua työtulovähennystä.

4 Luonnontuotetulot arvonlisäverotuksessa

4.1 Arvonlisäverolain säännökset

Arvonlisäverolain (1501/1993, AVL) 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan muun ohessa liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaroiden ja palveluiden myynnistä. Luonnontuotteiden myynnistä on siten lähtökohtaisesti suoritettava arvonlisäveroa riippumatta siitä, onko myynnistä saatu tulo tuloverotuksessa veronalaista vai verovapaata tuloa. Tähän on kuitenkin tiettyjä poikkeuksia.

Arvonlisäverolain 59 §:n 6 kohdan mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta sellaisten itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynnistä, jotka poimija myy sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. Lainkohdassa ei ole mainittu muita luonnontuotteita kuten käpyjä taikka muita kasveja tai niiden osia.

4.2 Arvonlisäveroton luonnontuotteiden myynti

4.2.1 Luonnonvaraiset marjat ja sienet

Arvonlisäverottomuus rajoittuu ainoastaan luonnonvaraisiin marjoihin ja sieniin. Tämän vuoksi ainoastaan niitä on mahdollista myydä verottomasti. Muiden luonnontuotteiden kuten käpyjen taikka kasvien tai niiden osien myynti on siten arvonlisäverollista. Arvonlisäverottomasti myytävissä olevien luonnontuotteiden joukko on siten tuloverotuksessa verovapaasti myytävissä olevien luonnontuotteiden joukkoa suppeampi. Tuloverotuksessa verovapaa luonnontuotteiden myynti on tästä syystä tietyissä tilanteissa arvonlisäverollista.

4.2.2 Myynti sellaisenaan

Arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että marjat tai sienet myydään sellaisenaan. Myynti ei ole arvonlisäverotonta, jos luonnontuotetta jalostetaan tai jos luonnontuotetta on kasvatettu viljelemällä. Arvonlisäverolaissa ei ole määritelty, mitä marjojen ja sienien myynti sellaisenaan tarkoittaa. Liikevaihtoverotuksen aikaisessa oikeuskäytännössä pakastetun tuotteen myyntiä ei ole katsottu verottomaksi alkutuotteen myynniksi (KHO 9.5.1984 taltio 2011). Vastaavaa tulkintaa voidaan soveltaa myös arvonlisäverotuksessa. Se, onko luonnontuotetta jalostettu, voidaan yleisesti ottaen arvioida arvonlisäverotuksessa vastaavilla kriteereillä kuin tuloverotuksessa (katso luku 2.2.6 edellä).

4.2.3 Myynti muualta kuin erityiseltä myyntipaikalta

Luonnontuotteiden myynnin arvonlisäverottomuus edellyttää, että myynti ei tapahdu erityiseltä myyntipaikalta. Luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on siten arvonlisäverotonta esimerkiksi silloin, kun marjoja ja sieniä keräävällä luonnollisella henkilöllä ei ole toimitilaa taikka muutakaan paikkaa marjojen tai sienien myyntiä varten, vaan ne kuljetetaan torikauppiaalle, tukkukauppiaalle tai jatkojalostajalle.

Erityisenä myyntipaikkana ei ole oikeuskäytännössä pidetty toria tai maantienvarren levähdyspaikkaa (KHO 20.12.1996 taltio 3929). Erityisenä myyntipaikkana ei myöskään pidetä esimerkiksi kesätapahtumassa olevaa tilapäistä myyntipöytää. Marjat tai sienet kerännyt luonnollinen henkilö voi siten myydä keräämiään marjoja arvonlisäverottomasti muun muassa näistä paikoista.

Luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on arvonlisäverollista silloin, kun myynti tapahtuu erityiseltä myyntipaikalta. Erityinen myyntipaikka on esimerkiksi marjat keränneen henkilön ylläpitämä myymälä. Suoramyyntimyymälä on niin ikään sellainen erityinen myyntipaikka, jolta tapahtuva luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on arvonlisäverollista myyntiä, vaikka myyjänä toimisi poimija itse.

Arvonlisäverolaissa tarkoitettu myynti erityiseltä myyntipaikalta ei vaikuta luonnontuotetulojen verovapauteen tuloverotuksessa.

4.3 Vähäisen toiminnan verottomuus

Arvonlisäverolain 3 §:n 1 momentin mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 15 000 euroa, ellei häntä ole oman ilmoituksen perusteella merkitty verovelvolliseksi. Tätä vähäisen toiminnan rajaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki tilikauden tavaroiden ja palvelujen verolliset myynnit sekä arvonlisäverolain 3 §:n 2 momentissa mainitut verottomat myynnit. Jos vähäisen toiminnan raja ylittyy, koko tilikauden myynti on verollista.

Tilikaudella tarkoitetaan kirjanpitolain (1336/1997, KPL) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua tilikautta. Jos luonnontuotteita myyvä luonnollinen henkilö ei ole kirjanpitovelvollinen, tilikauden liikevaihtona pidetään kalenterivuoden myyntituloja.

Luonnollisen henkilön luonnontuotteiden myynnistä saamat tulot jäävät käytännössä useimmiten edellä mainitun vähäisen toiminnan rajan alle. Luonnontuotteita myyvä luonnollinen henkilö ei siten yleensä ole arvonlisäverovelvollinen, jos hänellä ei ole muuta myyntiä eikä hän ole hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi.

Arvonlisäverolain 59 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua arvonlisäverotonta luonnonvaraisten marjojen ja sienien myyntiä ei lasketa mukaan liikevaihtoon vähäisen toiminnan rajaa määriteltäessä. Muiden luonnontuotteiden myynnistä on suoritettava arvonlisäveroa, kun myynti ylittää vähäisen liiketoiminnan rajan.

4.4 Myynti työsuhteessa

Arvonlisäverolain 1 §:n 4 momentin mukaan myynnin ei katsota tapahtuvan liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu vastike on ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Luonnontuotteiden kerääjän ei siten ole suoritettava arvonlisäveroa, jos luonnontuotteiden kerääminen tapahtuu työsuhteessa.

5 Ulkomailta tulevan saamat luonnontuotetulot

5.1 Tuloverotus

Ulkomailta Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi tuleva luonnollinen henkilö on Suomeen yleisesti verovelvollinen eli velvollinen suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamistaan tuloista (TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohta). Hänen saamansa tuloverolain 89 §:ssä tarkoitettu luonnontuotetulo on edellä tässä ohjeessa selostettujen edellytysten täyttyessä verovapaata tuloa Suomen tuloverotuksessa. Vastaavasti hänen suomalaiselta työnantajalta saamansa palkka on Suomessa veronalaista ansiotuloa.

Suomessa yhtäjaksoisesti enintään kuusi kuukautta oleskeleva luonnollinen henkilö on Suomeen rajoitetusti verovelvollinen. Hän on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa ainoastaan Suomesta saamistaan tuloista (TVL 9 §:n 1 momentin 2 kohta). Rajoitetusti verovelvollisen henkilön saamaan luonnontuotetuloon sovelletaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) 2 §:n 2 momentin viittaussäännöksen perusteella tuloverolain 89 §:ssä tarkoitettua luonnontuotetulojen verovapautta. Myös rajoitetusti verovelvollisen henkilön saamat luonnontuotetulot ovat siten verovapaata tuloa edellä tässä ohjeessa selostetuin edellytyksin.

5.2 Arvonlisäverotus

Ulkomailta Suomeen tuleva henkilö on velvollinen suorittamaan Suomeen arvonlisäveroa Suomessa tapahtuvasta arvonlisäverollisesta luonnontuotteiden myynnistä (AVL 1 §:n 1 momentin 1 kohta). Velvollisuus suorittaa arvonlisäveroa ratkaistaan myös ulkomaisen henkilön osalta edellä tässä ohjeessa selostettujen periaatteiden mukaisesti. Hänen itse poimimiensa marjojen ja sienien myynnistä saatu tulo voi olla arvonlisäverotonta edellä selostetuin edellytyksin. Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan rajaa ei kuitenkaan sovelleta ulkomaalaiseen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa (AVL 3 §).
 

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

veroasiantuntija Markus Leppäkumpu
 

Sivu on viimeksi päivitetty 15.1.2021.