Tämä on vanha versio.

Vuosi 2020
VEROHALLINTO
OHJE	Dnro
	VH/4371/00.01.00/2020
Valtuutussäännös	Päivämäärä
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti	16.12.2020
Voimassaolo
1.1.2021 - 31.12.2021
Korvaa ohjeen
VH/2814/00.01.00/2019
Korvattu ohjeella
VH/4464/00.01.00/2021

Sisällys

1 Verohallinnon yhtenäistämisohjeen sitovuus 

2 Henkilökohtaisen tulon verotus
2.1 Työhuonevähennys
2.2. Sivutoimisten lehti- ja vakuutusasiamiesten asiamiestuloista tehtävät vähennykset
2.3 Lehdenjakajien matkakulut
2.4 Matkakustannusten ja lisääntyneiden elantomenojen arviointi
2.5 Veronmaksukyvyn alentumisvähennys
3 Elinkeinoverotus
3.1 Matkakulujen arviointi muun selvityksen puuttuessa
3.2 Lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen
4 Maa- ja metsätalouden tuloverotus
4.1 Eräät vähennykset ja menojen korjauserät
4.1.1 Maa- ja metsätalouden matkakulut muun selvityksen puuttuessa
4.1.2 Maatalouden tulonhankkimistoiminnassa tarjotut ateriat
4.1.3 Vesimaksut
4.1.4 Sähkö- ja lämmityskulut
4.1.5 Työhuonevähennys
4.1.6 Moottorikelkasta, mönkijästä ja traktorin metsäkäytöstä aiheutuneet kulut
4.1.7 Moottori- ja raivaussahasta aiheutuneet kulut
4.1.8 Maataloudessa käytetyn omasta metsästä otetun puun arvo
4.1.9 Hankintatyön arvo ja maataloustraktorin ja sen lisälaitteiden menojen korjauserä
4.1.10 Hevosista aiheutuneiden kulujen korjauserä
4.2. Osuuskunnan osuuden arvo osakeyhtiön nettovarallisuutta laskettaessa
4.3 Maataloustuotteiden siirtoarvot
5 Varojen arvostaminen eräissä tapauksissa
5.1. Tonttimaa maatilalla
5.2 Eräiden rakennusten jälleenhankinta-arvo
5.3 Keskeneräinen rakennus

Oikean ja yhdenmukaisen verotuksen edistämiseksi Verohallinto antaa verohallinnosta annetun lain 2 §:n 2 momentin nojalla seuraavat ohjeet käytettäväksi vuodelta 2020 toimitettavaa verotusta varten.

Yhtenäistämisohjeet on tarkoitettu tueksi säännösten tulkinnassa, myös silmällä pitäen niitä tilanteita, joissa joudutaan arvioimaan raha- ja prosenttimääriä. Yksittäistapauksessa verovelvollisen esittämä selvitys on kuitenkin aina ensisijainen verotuksen peruste.

Ohjeeseen on tehty indeksitarkistukset ja eräitä muita tarkennuksia.

Yhtenäistämisohjeet on valmisteltu Verohallinnon Esikunta- ja oikeusyksikössä yhdessä Verohallinnon asettaman Ohjauksen yhtenäistämistyöryhmän kanssa.

Verohallinnon yksiköt voivat harkintansa mukaan antaa tätä ohjetta täydentäviä yksikkökohtaisia ohjeita. Nämä ohjeet eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa Verohallinnon yhtenäistämisohjeen kanssa eivätkä verotuksen työmenettely- ja valvontaohjeiden kanssa.

1 Verohallinnon yhtenäistämisohjeen sitovuus

Perustuslaki korostaa eduskunnan asemaa ja sitä, että alemmanasteiset viranomaiset voivat antaa päätöksiä (asetuksia) vain silloin, kun laissa on nimenomainen valtuutussäännös. Myös Verohallinto antaa päätöksiä (esim. Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa (760/2020) laissa määrätyistä asioista ja vain niistä. Tällainen päätös luo sitovaa laintulkintaa, koska päätöksissä käytetään delegoitua lainsäädäntövaltaa. Sekä viranomaisten että oikeusasteiden on päätöstä noudatettava.

Toisaalta Verohallinnolla on velvollisuus edistää oikeaa ja yhdenmukaista verotusta sekä kehittää Verohallinnon palvelukykyä (laki Verohallinnosta 2 § 2 mom.). Tämä ohjausoikeus ja -velvollisuus koskee kaikkea verolainsäädännön tulkintaa. Verohallinto voi ja sen tulee antaa ohjausta Verohallinnon ohjekirjein. Yhtenäistämisohjeen antaa Verohallinnon pääjohtaja oikeusyksikön esittelystä. Ohjaus on normaalia hallinnollista toimintaa, eikä vaadi yleissäännöksen lisäksi mitään yksilöityjä valtuutussäännöksiä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut, että verolaissa on vahvistettava verovelvollisuuden suuruuden perusteet niin tarkasti, että viranomaisen harkinta veroa määrättäessä on ns. sidottua harkintaa. Verohallinnon ohjeet, myös yhtenäistämisohje, tukevat hallintoa tämän sidotun harkinnan käyttämisessä. Jottei oikeusturvanäkökohtia unohdeta, yksilölliset olosuhteet on kuitenkin aina otettava huomioon.

Vaikka ohje sitoo hallintoa ennakkoon yhdenmukaiseen tulkintaan, se ei sido oikeuskäytäntöä, jolloin lain sisältö määräytyy lopullisesti vasta oikeuskäytännön kautta. Tarvittaessa ohjetta muutetaan oikeuskäytäntöä vastaavaksi.

2 Henkilökohtaisen tulon verotus

2.1 Työhuonevähennys

Jos verovelvollinen käyttää asuntoaan tai erillistä työtilaa tulon hankkimiseen, hän voi vähentää siitä aiheutuneet todelliset vuokra-, valaistus-, lämmitys-, korjaus-, siivous- ja kalustekulut sekä rakennuksen hankintamenon poiston tulonhankkimistoiminnan menona. Vähennyksen saaminen edellyttää, että kuluja on tosiasiassa syntynyt ja verovelvollinen pystyy esittämään niistä pyydettäessä luotettavan selvityksen. Lisäksi edellytetään, että verovelvollinen ei ole vähentänyt kuluja muussa yhteydessä. Maa- ja metsätalouden sekä elinkeinotoiminnanharjoittajan työhuonevähennykset ilmoitetaan kyseisen tulon vähennyksenä.

Jos todelliset kulut eivät ole verovelvollisen tiedossa, hän voi vähentää muun selvityksen puuttuessa työhuonevähennyksenä kaavamaisen määrän alla olevan taulukon mukaisesti:

Vähennyksen peruste	Vähennyksen määrä
Verovelvollinen käyttää asuntoaan jatkuvasti ja kokopäiväisesti tulojensa hankkimiseen tai verovelvollinen tekee tulojensa hankkimiseksi etätyötä kokopäiväisesti ja yli 50 % verovuoden työpäivien kokonaismäärästä.	900 euroa
Verovelvollinen käyttää asuntoaan jatkuvasti, mutta vain osapäiväisesti tulojensa hankkimiseen tai verovelvollinen tekee tulojensa hankkimiseksi etätyötä säännöllisesti, mutta enintään 50 % verovuoden työpäivien kokonaismäärästä.	450 euroa
Verovelvollinen käyttää asuntoaan satunnaisten tulojen hankkimiseen muissa kuin yllä mainituissa tilanteissa tai verovelvollinen tekee etätyötä vain satunnaisesti.	225 euroa

Jos aviopuolisot käyttävät samaa asuntoa tulojensa hankkimiseen, kumpikin aviopuoliso voi tehdä yllä esitetyn mukaisen kaavamaisen työhuonevähennyksen. Jos aviopuolisot vaativat vähennystä todellisten kulujen mukaan, vähennettävä määrä jaetaan puolisoille esitetyn selvityksen perusteella.

Työhuonevähennys voidaan tehdä kaikista niistä tuloista, joiden hankintaan asuntoa tai työhuonetta on käytetty. Esimerkiksi verovelvollisen käyttäessä työhuonetta maa- ja metsätalouden tulojen hankintaan hänelle voidaan myöntää työhuonevähennys molemmista tuloista. Työhuonevähennys voidaan tehdä sekä ansio- että pääomatulosta, jos työhuonetta on käytetty kummankin tulolajin tulon hankintaan. Myönnettyjen kaavamaisten työhuonevähennysten yhteismäärä voi kuitenkin olla enintään 900 euroa verovuodessa, jos verovelvollinen ei esitä selvitystä tätä suuremmista todellisista kustannuksista. Jos verovelvollinen tekee vähennyksen todellisten kulujen perusteella, kulut jaetaan eri tulojen kesken sen mukaan, mikä osuus työhuonevähennyksestä kohdistuu kullekin tulolle.

2.2. Sivutoimisten lehti- ja vakuutusasiamiesten asiamiestuloista tehtävät vähennykset

Jos verovelvollisella on ollut asiamiestuloon kohdistuvia vähennyksiä, kuten esimerkiksi työväline-, matka-, posti- tai puhelinkuluja, ne vähennetään verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella. Jos verovelvollinen ei tällaista selvitystä esitä, alle 10000 euron vuosituloon kohdistuvat kulut arvioidaan enintään 15 %:iin asiamiestulon määrästä.

2.3 Lehdenjakajien matkakulut

Lehdenjakajien matkakulut jaetaan kahteen osaan. Matkat asunnolta jakopaikalle vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennys myönnetään oman auton mukaan, koska julkisia kulkuneuvoja ei yleensä ole käytettävissä työn alkamisajankohtana aamuyöstä. Vähennyksen määrä on 0,25 euroa/km. Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa (760/2020).

Matkakulut jakopiireillä vähennetään tulonhankkimiskuluina todellisten kulujen mukaan, jos lehdenjakaja esittää luotettavan selvityksen auton kokonaiskuluista ja ajetuista kilometrimääristä. Ellei todellisia kuluja selvitetä, vähennyksenä voidaan hyväksyä enintään 0,43 euroa/km. Korotettu vähennysmäärä perustuu ajon poikkeukselliseen luonteeseen (jatkuva pienin välimatkoin tapahtuva pysähtely). Ajo kuluttaa sekä autoa että polttoainetta tavanomaista ajoa enemmän.

Lehdenjakajalle mahdollisesti maksetut työvälinekorvaukset ovat veronalaista tuloa.

2.4 Matkakustannusten ja lisääntyneiden elantomenojen arviointi

Matkakustannuksia koskevat Verohallinnon ohjeet

Matkakustannusten vähentämisestä ja korvaamisesta on seuraavat ohjeet:

• Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa
• Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa
• Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset
• Metsätalouden matkakustannukset
• Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen
• Elinkeinoyhtymän osakkaan matkakulut
• Matkakulut maatalousyhtymän ja maataloutta harjoittavan kuolinpesän verotuksessa

Matkustamiskustannusten arviointi

Edellä luetelluissa Verohallinnon ohjeissa mainitaan useita sellaisia tilanteita, joissa verotuksessa vähennetään todelliset ajoneuvokulut. Jos vähennykseen oikeuttavien ajojen määrä on selvitetty ja niistä on aiheutunut kustannuksia, mutta kustannusten todellista määrää ei pystytä selvittämään, ajoneuvokuluina vähennetään Verohallinnon vuosittain matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukainen määrä. Verovuotta 2020 koskevassa päätöksessä (760/2020) määrät ovat: oma auto 0,25 euroa/km, moottoripyörä 0,16 €/km, mopo 0,09 €/km.

Sellaisten kulkuneuvojen osalta, joita ei em. päätöksessä ole mainittu, voidaan muun selvityksen puuttuessa vähennykseksi hyväksyä Verohallinnon päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista esitetyt korvausten enimmäismäärät (vuonna 2020 esimerkiksi mönkijä 0,98 €/km, moottorivene 0,75 €/km, autoon kiinnitetty peräkärry 0,07 €/km, käyttöetuauton polttoainekulut 0,10 €/km).

Lisääntyneiden elantomenojen arviointi

Edellä luetelluissa Verohallinnon ohjeissa mainitaan myös useita sellaisia tilanteita, joissa verotuksessa vähennetään todellinen työmatkasta aiheutunut elantomenojen lisäys. Jos näissä tilanteissa osoitetaan, että kuluja on syntynyt, mutta ei pystytä selvittämään todellisten lisääntyneiden elantomenojen määrää, kulujen arvioituna määränä vähennetään yli 6 tuntia kestäneellä matkalla 16 euroa ja yli 10 tuntia kestäneellä matkalla 29 euroa vuorokaudessa. Jos yli 10 tuntia kestänyt työmatka on tehty ulkomaille, voidaan lisääntyneiden elantomenojen määrä arvioida noudattaen palkansaajan ulkomaanpäivärahoista säädettyjä perusteita ja summia. Jos verovelvollinen kuitenkin asuu ulko­mailla kodinomaisissa olosuhteissa (esim. opettajien Fulbright-vaihto), voidaanlisääntyneiden elantomenojen määränä pitää muun selvityksen puuttuessa puolta kyseisen maan ulkomaan päivärahan määrästä.

Niin sanotuilla erityisaloilla (rakennus-, maarakennus- ja metsäalat) työskentelevän palkansaajan, jolla ei ole varsinaista työpaikkaa, lisääntyneiden elantokustannusten vähentämistä on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset. Vähennyksen määrä päivittäisiltä matkoilta on sama kuin verovapaan ateriakorvauksen määrä (10,75 euroa/työpäivä vuonna 2020), ellei palkansaaja esitä luotettavaa selvitystä tätä suuremmista lisääntyneistä elantokustannuksista.

2.5 Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

Verovelvollinen voi tietyissä tilanteissa vaatia puhtaasta ansiotulosta tuloverolain 98 §:ssä säädettyä veronmaksukyvyn alentumisvähennystä. Vähennyksen perusteista ja edellytyksistä sekä määristä eri tilanteissa on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa.

Veronmaksukyvyn alentumisvähennystä ei yleensä voida myöntää täysimääräisenä, jos yksinäisen verovelvollisen vuositulon määrä ylittää 17500 euroa tai puolisoiden yhteenlaskettu vuositulon määrä ylittää 26500 euroa. Vähennystä ei myönnetä osittaisenakaan, jos yksinäisen verovelvollisen vuositulon määrä ylittää 27 000 euroa tai puolisoiden yhteenlaskettu vuositulon määrä ylittää 40000 euroa. Edellä mainittuja tulorajoja korotetaan 2500 eurolla jokaista verovelvollisen huollettavana olevaa lasta kohti.

Vuositulolla tarkoitetaan verovelvollisen puhtaiden ansiotulojen ja pääomatulojen yhteismäärää. Varallisuus on tulorajojen lisäksi otettava huomioon ratkaistaessa vähennyksen myöntämistä.

Yksinomaan suurten sairauskulujen perusteella vähennys myönnetään, edellyttäen, että TVL 98 §:n 2 momentin edellytykset täyttyvät, eivätkä yllä mainitut tulorajat sitä estä, yleensä seuraavasti:

sairauskulujen kokonaismäärä €​		vuositulon määrä € yksinäinen henkilö / puolisot yhteensä
-	alle 13000 / 20500	13000-14500 / 20600-23000​	14600-17500 / 23100-26500​	17600-21000 / 26600-31000	21100-23500 / 31100-35000	23600-27000 / 35100-40000
700-900	200	0	0	0	0	0
901-1200	300	200	0	0	0	0
1201-1500	500	300	200	0	0	0
1501-1800	700	500	300	200	0	0
1801-2100	900	700	500	300	200	0
2101-2400	1000	900	700	500	300	200
2401-2700	1200	1000	900	700	500	300
2701-3100	1400	1200	1000	900	700	500
3101-3500	1400	1400	1200	1200	900	700
3501-	1400	1400	1400	1200	1200	900

Kaikista tulorajoista voidaan tapauskohtaisen harkinnan ja esitetyn selvityksen perusteella poiketa.

Jos verovelvollisen tulot ylittävät edellä mainitut ylemmät tulorajat (27 000/40 000 euroa), veronmaksukyvyn alentumisvähennys sairaskulujen perusteella harkitaan tapauskohtaisesti.

Jos perheessä on huollettavana kehitysvammainen alaikäinen lapsi ja perheen veronalaiset kokonaistulot ovat alle 29000 euroa, veronmaksukyvyn alentumisvähennyksenä vähennetään 1 100 euroa. Jos tulot ovat 29100 – 57000 euroa, vähennys on 700 euroa. Jos tulot ovat yli 57000 euroa, vähennystä ei myönnetä. Erityistilanteissa vähennys voi olla edellä mainittua suurempi.

3 Elinkeinoverotus

3.1 Matkakulujen arviointi muun selvityksen puuttuessa

Matkakulujen arviointia käsitellään ohjeen kohdassa 2.4.

3.2 Lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen

Arvoltaan vähäiset raha- tai esinelahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteisiksi menoiksi, jotka ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Tällaisia lahjoituksia yritys saa vähentää enintään 850 € lahjoituksensaajaa kohti. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole kuitenkaan miltään osin vähennyskelpoinen verotuksessa.

Edellä mainitunlaisia vähäisiä lahjoituksia lukuun ottamatta lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa, koska ne on annettu lähinnä hyväntekeväisyystarkoituksessa eivätkä edistä elinkeinotoimintaa. Yhteisömuotoinen yritys saa kuitenkin erityssäännöksen nojalla (TVL 57 §, lahjoitusvähennys) tietyin edellytyksin vähentää tulostaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen antamansa rahalahjoituksen. (Katso tarkemmin Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa -ohje).

4 Maa- ja metsätalouden tuloverotus

4.1 Eräät vähennykset ja menojen korjauserät

Arvioidut määrät eivät sisällä arvonlisäveron osuutta. Arvioon perustuvan menon osalta ei voi tehdä laskennallista alv-vähennystä, sillä alv-vähennyksen on perustuttava tositteeseen. Vähennyskelpoisissa menoissa olevia eriä tuloverotuksessa tuloutettaessa täytyy myös arvonlisäveron osuus vastaavasti ottaa huomioon arvonlisäverolaskelmassa korjauseränä.

4.1.1 Maa- ja metsätalouden matkakulut muun selvityksen puuttuessa

Matkakulujen arviointia käsitellään ohjeen kohdassa 2.4.

4.1.2 Maatalouden tulonhankkimistoiminnassa tarjotut ateriat

Maatalouden tulonhankkimistoimintaan liittyville työntekijöille, lomittajille ja vastaaville henkilöille maatilalla tarjotun ruokailun ostoelintarvikkeiden menoiksi arvioidaan yksityiskohtaisen selvityksen puuttuessa 6,80 €/päivä henkilöä kohden (Verohallinnon päätös vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 10 §). Annettujen etujen määrästä ja saajista tulee olla selvitys muistiinpanoissa.

4.1.3 Vesimaksut

Yksityistalouden vedenkulutuksena voidaan tavanomaisissa olosuhteissa pitää noin 40m³/henkilö/vuosi.

4.1.4 Sähkö- ja lämmityskulut

Jos maatalouden ja yksityistalouden sähkökuluja ei ole erikseen mitattu, on kulujen jakaantuminen arvioitava. Yksityistalouden sähkönkulutus on yleensä helpommin määriteltävissä kuin maatalouden kulutus. Yksityistalouden kulutukseen vaikuttavat perheenjäsenten lukumäärä, ikä, lämmitysjärjestelmä ja sähkövarustetaso. Ilman sähkölämmitystä kotitalouden sähkönkäyttö vaihtelee keskimäärin 5000-10000 kilowattituntiin vuodessa. Tavanomaisissa olosuhteissa ilman lämmitystä voidaan yksityistalouden osuudeksi sähkömenoista arvioida 10,68 euroa vuodessa asuinpinta-alan neliömetriä kohti (Verohallinnon päätös vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 5 §, muutettuna vuosiarvoksi). Oman asunnon sähkölämmityksen osuudeksi menoista voidaan arvioida muun selvityksen puuttuessa keskimäärin 10 €/m²/v.

Asunnon lämmityksessä polttoöljyn kulutuksena voidaan pitää tavanomaisissa olosuhteissa 18 l/m²/vuosi.

4.1.5 Työhuonevähennys

Työhuonevähennystä käsitellään ohjeen kohdassa 2.1.

4.1.6 Moottorikelkasta, mönkijästä ja traktorin metsäkäytöstä aiheutuneet kulut

Jos maa- tai metsätaloudessa käytetään moottorikelkkaa tai mönkijää, näiden koneiden maatalous- tai metsätalouskäytöstä aiheutuneet kulut vähennetään pääsääntöisesti käyttötuntien perusteella laskettuna osuutena niiden kokonaiskuluista. Sama koskee traktorin metsätalouskäyttöä. Muun selvityksen puuttuessa kuluiksi voidaan arvioida moottorikelkasta ja mönkijästä 14 €/käyttötunti ja traktorista 11 €/käyttötunti. Jos traktoria käytetään puutavaran kuljetukseen, kulut arvioidaan tämän ohjeen kohdassa 4.1.9 esitettyjen puutavaralajikohtaisten konekustannusten mukaan €/m3. Jos traktori kuuluu maatalouden kalustoon, maatalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus.

4.1.7 Moottori- ja raivaussahasta aiheutuneet kulut

Moottori- tai raivaussahasta aiheutuneet kulut vähennetään maatalouden kuluina ainoastaan maatalouskäyttöä vastaavalta osalta, arvioituna enintään (85 €/v). Metsätalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus, jos saha kuuluu metsäkalustoon.

4.1.8 Maataloudessa käytetyn omasta metsästä otetun puun arvo

Oman tilan metsästä maatalouden käyttöön otetun puun arvoa vahvistettaessa voidaan muun selvityksen puuttuessa perusteena käyttää seuraavia eri puutavaralajien keskimääräisistä hankintahinnoista johdettuja kantohintoja:

Mäntytukki 44 €/m³

Kuusitukki 45 €/m³

Koivutukki 37 €/m³

Mäntykuitu 9 €/m³

Kuusikuitu 8 €/m³

Koivukuitu 9 €/m³

Polttohakkeen (rankahake) kantoraha-arvona voidaan käyttää 1,70 €/m³ tai 0,68 €/irto-m³.

4.1.9 Hankintatyön arvo ja maataloustraktorin ja sen lisälaitteiden menojen korjauserä

Hankintatyön arvoja ja ns. korjauseriä (= maatalouden konekaluston metsäkäytöstä aiheutuva maatalouden menojen pienentämistarve ja vastaava metsätalouden menojen lisäys) laskettaessa voidaan, jos verovelvollinen ei ole antanut tarkempaa selvitystä, käyttää alla olevia keskimääräisiä arvoja ja yksikkökustannuksia (€/m³).

Laskennassa käytetään alla mainittuja muuntolukuja ja kertoimia.

Halot:	1 kiintokuutiometri (m3) = 1,7 kehyskuutiometriä (K3)
Ranka:	1 runko (mä, ku, le) = 0,020 m3
Hake:	1 kiintokuutiometri (m3) = 2,5 irtokuutiometriä (i-m3) 1 irtokuutiometri = 0,4 m3 1 megawattitunti (MWh) = 1,25 i-m3 = 0,5 m3

Puutavaralaji	Työn arvo Valmistus	Työn arvo Kuljetus	Konekustannus Kuljetus
Mäntytukki	5,69	2,23	3,25
Mäntykuitu	13,13	2,31	3,46
Kuusitukki	7,33	2,26	3,38
Kuusikuitu	13,74	2,44	3,67
Koivutukki	5,41	2,56	3,85
Koivukuitu	12,15	2,69	4,04
Energiapuu (kokopuu)	8,10	4,20	6,30
Halot ja klapit	27,53	2,69	4,04
Haketus	4,30	-	-
Hake	-	2,69	4,04

Ellei puutavaralajista ole selvitystä, käytetään konekustannuksen kuljetuksen korjauseränä 4,04 €/m³.

Kun maataloustraktoria käytetään metsätalouden kalustoon kuulumattomien lisävarusteiden kanssa, voidaan korjauseränä käyttää 11,00 €/tunti.

Esitetyt työn arvot ja yksikkökustannukset (€/m³) perustuvat koko maan keskimääräisiin hankintaleimikoiden korjuukustannuksiin. Puutavaran valmistuksen kokonaiskustannuksesta on työn arvoksi sivukuluineen katsottu 75 %. Kuljetuskustannuksesta on työn arvoksi katsottu 40 % ja konekustannusten osuudeksi 60%.

4.1.10 Hevosista aiheutuneiden kulujen korjauserä

Jos maatilan tuotteilla on ruokittu hevosta, joka ei kuulu maatalouden tulolähteeseen, maatalouden tuotantokustannusmenoista vähennetään muun selvityksen puuttuessa hevosen osalta 1000 € ja varsan osalta 500€ vuodessa.

4.2. Osuuskunnan osuuden arvo osakeyhtiön nettovarallisuutta laskettaessa

Osakeyhtiöllä osuuskunnan osuuden arvona pidetään nettovarallisuutta laskettaessa maksettua osuusmaksun määrää.

4.3 Maataloustuotteiden siirtoarvot

Maatalouden tuotteiden (heinä, vilja, kotieläintuotteet) siirtoarvona käytetään paikallisia myyntihintoja silloin, kun tuotteita siirretään tulolähteestä toiseen.

5 Varojen arvostaminen eräissä tapauksissa

5.1. Tonttimaa maatilalla

Maatilalla oleva tonttialue jaetaan, milloin muuta selvitystä ei ole, asuinrakennuksen tontiksi ja maatalousrakennusten rakennuspaikaksi siten, että tonttialueesta katsotaan asuinrakennuksen tontiksi puolet, kuitenkin enintään 10 000 m². Muu osa katsotaan rakennuspaikaksi.

Maatilalla olevien erottamattomien rakennettujen lomamökkitonttien, joiden pinta-alaa ei ole veroluokituksessa selvitetty, pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 2 000 m².

Maatilalla olevien sellaisten maatalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkojen, joiden pinta-alaa ei ole veroluokituksessa selvitetty, pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 2 000 m². Metsätalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkojen pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 500 m².

Kun maatilalta luovutetaan maata rakennusmaaksi, uusien, alle 10 000 m²:n suuruisten tonttien pinta-alat vähennetään maatilan metsämaan pinta-alasta, ellei selvitystä tontin sijainnista muun maankäytön alueella esitetä.

5.2 Eräiden rakennusten jälleenhankinta-arvo

Rakennusten jälleenhankinta-arvo määrätään valtiovarainministeriön vuosittain antaman asetuksen mukaan. Niiden rakennusten jälleenhankinta-arvona, joihin po. valtiovarainministeriön päätös ei sovellu, pidetään 75 % vastaavan rakennuksen rakennuskustannuksista.

Seuraavien rakennustyyppien jälleenhankinta-arvona käytetään alla olevia arvoja, jotka ovat 75 % keskimääräisistä rakennuskustannuksista:

1. Kasvihuoneet

	euroa/m2
lasiteräsrunko lämmitys- ja kastelulaitteilla	130,77
ilman	93,56
muovipuurunko lämmitys- ja kastelulaitteilla	67,98
ilman	43,32
akryylikate/teräsrunko lämmityslaitteella	190,59

2. Siilot (viljan säilytykseen)

Pyöreät teräsrakenteiset	Siilon halkaisija m	Rakennuskustannus euroa/siilo-m³
pohjarakenteesta riippumatta	3 tai alle	96,03
pohjarakenteesta riippumatta	3-10	96,03-41,124 porrastetusti
pohjarakenteesta riippumatta	10 tai yli	41,14
Pyöreät betoniset	Siilon halkaisija m	Rakennuskustannus euroa/siilo-m³​
- tasapohjaiset	ei merkitystä	58,13
- suppilopohjaiset	ei merkitystä	72,65
Suorakulmainen pohja	Siilon halkaisija m	Rakennuskustannus euroa/siilo-m³​
kaikki materiaalit	-	109,55

3. Ylipainehallit 1 000 - 5 000 m²

• lämmin 137,41 -90,86 euroa/m²
• kylmä 61,34 - 50,97 euroa/m²

4. Kalliosuojat

Kalliosuojat, jotka on rakennettu väestönsuojiksi, 5 000 m³ saakka 399,92 euroa/m³. Jos tilavuus on yli 5 000 m³, alennetaan kultakin 5 000 m³:n jaksolta kuutiohintaa 7,86 euroa/m³.

Kalliosuojat, jotka on rakennettu muuhun käyttöön kuin väestönsuojiksi (esim. nestemäisten polttoaineiden varastot), 50 000 m³ saakka 86,92 euroa/m3. Jos tilavuus on yli 50 000 m³, mutta enintään 160 000 m³, alennetaan kuutiohintaa 3,400 eurolla kutakin 10 000 m³:ä kohti. Jos tilavuus on yli 160 000 m³, käytetään ylittävältä osalta kuutiohintana 49,54 euroa/m³.

5. Ruokalat

Perusarvo on 258,80 euroa/m³. Mikäli ruokala on kevytrakenteinen ja keittiö- ja kylmäsäilytystiloja on vähän, perusarvosta vähennetään 32,50 euroa/m³.

6. Pysäköintitalot

• monikerroksinen 14057,01 euroa/autopaikka
• 2- kerroksinen, yläkerros kattamaton 4386,32 euroa/autopaikka

7. Uimahallit

1141,13 euroa/m²

8. Jäähallit

• betonirakenteiset (yli 4 000 m³) 196,99 euroa/m³
• pienet (enintään 4 000 m³), joissa kantavat rakenteet edellisiä kevyemmät, yleensä liimapuupalkkirakenteita 1008,34 euroa/m²

5.3 Keskeneräinen rakennus

Keskeneräisen rakennuksen arvo lasketaan rakennusten jälleenhankinta-arvoasetuksen perusteella siten kuin rakennus olisi valmis. Näin saadusta arvosta rakennuksen verotusarvoksi otetaan rakennuksen valmiusastetta vastaava osa.

Rakennuksen valmiusasteeksi verovuoden lopussa voidaan katsoa rakennuksen aloittamis- ja valmistumispäivän perusteella seuraavat prosenttiosuudet, jollei muuta selvitystä ole esitetty:

Aloituspäivä	Valmistumispäivä	Valmiusaste
verovuonna	ennen 1.3. seuraavana vuonna	80 %
verovuonna	1.3. tai sen jälkeen seuraavana vuonna	50 %

Toissijaisesti keskeneräiset rakennukset voidaan arvostaa rakennuskustannusten perusteella. Tätä tapaa käytetään kuitenkin vain, jos arvostuksen pohjaksi tarvittavia rakennuksen ominaisuustietoja ei voida selvittää. Verotusarvoksi vahvistetaan tällöin 75 % verovuoden loppuun mennessä kertyneistä rakennuskustannuksista.
 

Pääjohtaja Markku Heikura

Johtava asiantuntija Kari Aaltonen
 

Sivu on viimeksi päivitetty 13.12.2021.