Edilexissä on huoltokatko perjantaina 16.4.2021. Palvelussa on tilapäisiä häiriöitä kello 7.00-8.00 välisenä aikana. Pahoittelemme huoltokatkosta aiheutuvaa haittaa.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Arvonlisäverovelvollisen opas

Vuosi 2014  
VEROHALLINTO  
OHJE  
   
Valtuutussäännös Päivämäärä
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti 26.6.2014
Voimassaolo  
26.6.2014–  
Korvaa ohjeen  
Arvonlisäverovelvollisen opas 1.4.2011  

Arvonlisäverotuksessa sovellettavan vähäisen liiketoiminnan ja siihen liittyvän alarajahuojennuksen euromääräiset rajat nousevat 1.1.2016. Tässä ohjeessa on vanhat euromääräiset rajat. Verovelvollisuuden alaraja nousee 10 000 euroon ja verovelvollisuuden alarajaan liittyvän veronhuojennuksen yläraja 30 000 euroon. Lisätietoa ohjeissa

Tässä oppaassa käydään läpi arvonlisäverojärjestelmä ja verotusmenettely arvonlisäverotuksessa. Lisätietoja löytyy vero.fi:n syventävistä ohjeista, joihin oppaassa on linkkejä.

Arvonlisäverojärjestelmä
Arvonlisävero on yleinen kulutusvero – se kohdistuu lähes kaikkeen tavaroiden ja palvelujen kulutukseen. Vain arvonlisäverolaissa määriteltyjen tavaroiden ja palvelujen myynti on säädetty verottomaksi. Arvonlisäverovelvollisia ovat yleensä tavaroita ja palveluja myyvät elinkeinonharjoittajat. Käännetyn verovelvollisuuden soveltuessa verovelvollisia ovat ostajat (katso kappale 2.3.6 Ulkomaalaiset ja ostajan verovelvollisuus (käännetty verovelvollisuus), kappale 2.3.7. Muut käännetyn verovelvollisuuden tilanteet ja kappale 3.2.2. rakentamispalvelun käännetty verovelvollisuus).

Arvonlisäveron ei ole tarkoitettu jäävän verovelvollisten rasitukseksi vaan siirtyvän myyntihinnassa lopullisen kuluttajan maksettavaksi. Veron kertaantuminen on järjestelmässä estetty vähennysoikeuden avulla. Arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten hankkimiensa hyödykkeiden ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron.

Valtiolle maksettava vero eli tilitettävä vero lasketaan siten, että myynneistä suoritettavasta verosta vähennetään kaikkiin vähennyskelpoisiin ostoihin sisältyvä vero.

Verotusmenettelystä
Arvonlisäverovelvollisuus edellyttää elinkeinonharjoittajalta tiettyjen velvollisuuksien täyttämistä. Elinkeinonharjoittajan on itse ilmoittauduttava verovelvolliseksi, ilmoitettava perustietojen (tilikausi, toimiala, osoite ja niin edelleen) muutoksista ja lopuksi tehtävä ilmoitus toiminnan päättymisestä.

Verovelvollinen laskee ja maksaa veron itse ilman, että viranomainen maksuunpanee tai muutoin vahvistaa maksettavaa määrää. Verovelvollisen on annettava kausiveroilmoitus.

Verohallinto valvoo ja neuvoo verovelvollisia. Jos verovelvollinen ei anna kausiveroilmoitustietoja, Verohallinto tekee maksuunpanopäätöksen. Verohallinto huolehtii verojen perinnästä.

Sisältö

Termejä ja lyhenteitä

Arvonlisäverovelvollisuus
2.1 Pääsääntö
2.2 Alkutuottajat
2.2.1 Alkutuotannon määrittely
2.2.2 Tuet
2.2.3 Poronomistajat
2.2.4 Euromääräinen alaraja
2.3 Poikkeukset yleisestä verovelvollisuudesta
2.3.1 Vähäinen liiketoiminta
2.3.2 Sokeat henkilöt ja vaikeavammaiset yrittäjät
2.3.3 Yleishyödylliset yhteisöt
2.3.4 Uskonnolliset yhdyskunnat
2.3.5 Julkisyhteisöt
2.3.6 Ulkomaalaiset ja ostajan verovelvollisuus (käännetty verovelvollisuus)
2.3.7 Muut käännetyn verovelvollisuuden tilanteet
2.4 Verovelvolliseksi hakeutuminen
2.4.1 Vapaaehtoinen verovelvollisuus
2.4.2 Vähäinen liiketoiminta, yleishyödylliset yhteisöt, uskonnolliset yhdyskunnat, sokeat henkilöt ja vaikeavammaiset yrittäjät
2.4.3 Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajat
2.4.4 Yhteisöhankkija
2.4.5 Ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja
2.4.6 Kaukomyyjä
2.4.7 Sähköisten palvelujen myynnin erityisjärjestelmä EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille myyjille

Arvonlisäverollinen toiminta
3.1 Tavara ja palvelu
3.1.1 Tavara
3.1.2 Palvelu
3.1.3 Komissiokauppa ja välityskauppa
3.1.4 Tavaran myynti Suomessa
3.2 Yleistä palvelukaupasta
3.2.1 Palvelujen myyntimaasäännökset ja kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomat palvelujen myynnit
3.2.2 Rakentamispalvelujen käännetty verovelvollisuus
3.3 Omaan käyttöön otto
3.3.1 Vähäinen oma käyttö
3.3.2 Oman käytön verotuksen erityistilanteet
3.4 Kiinteistöinvestoinnit ja tarkistusmenettely

Arvonlisäveroton toiminta
4.1 Verottomat myynnit, joista ei ole vähennysoikeutta
4.1.1 Kiinteistönluovutukset
4.1.2 Terveyden- ja sairaanhoito
4.1.3 Sosiaalihuolto
4.1.4 Koulutus
4.1.5 Oppilaitosruokailu
4.1.6 Rahoituspalvelut
4.1.7 Vakuutuspalvelut
4.1.8 Esiintymispalkkiot ja eräät immateriaalioikeudet
4.1.9 Tavarat ja palvelut, joista ei vähennystä
4.1.10 Eräät muut tavarat ja palvelut
4.2 Nollaverokannan alaiset myynnit ja yritysjärjestelyt
4.2.1 Sanoma- ja aikakauslehdet
4.2.2 Vesialukset
4.2.3 Yritysjärjestelyt
4.3 Tavaran myynti Suomen ulkopuolelle
4.3.1 Tavaran myynti EU:n alueelle (yhteisömyynti)
4.3.2 Tavaran myynti EU:n ulkopuolelle (vienti)
4.3.3 Muut vientiin rinnastettavat tilanteet
4.4 Sijoituskulta

Tavaran hankinta ulkomailta
5.1 Tavaran osto EU:n alueelta (yhteisöhankinta)
5.1.1 Poikkeukset yhteisöhankinnan verollisuudesta
5.2 Tuonti EU:n ulkopuolelta
5.2.1 Poikkeukset maahantuonnin verollisuudesta

Vähennykset
6.1 Vähennysoikeuden pääsääntö
6.1.1. Lasku vähennysoikeuden edellytyksenä - erityistilanteita
6.2 Vähennysoikeuden rajoitukset
6.3 Erityisvähennykset
6.3.1 Rakentamispalvelut
6.3.2 Vuokraan sisältyvän energian vähentäminen
6.3.3 Käyttötarkoituksen muutos
6.3.4 Alkuvarastovähennys
6.3.5 Vuokrauspalvelu
6.4 Osittainen vähennysoikeus
6.5 Vähennyksen oikaiseminen
6.6 Käytetyt tavarat
6.6.1 Verollisena hankittu (laskussa esimerkiksi ”alv 24 %”)
6.6.2 Verotta hankittu (laskussa esimerkiksi ”ei sis. alv”)
6.6.3 Marginaaliverotusmenettely

Arvonlisäveron laskeminen
7.1 Suoritettavan veron laskentaperuste
7.1.1 Tavaran ja palvelun myynti
7.1.2 EU:n alueelta tuodun tavaran veron peruste
7.1.3 EU:n ulkopuolelta tuodun tavaran veron peruste
7.1.4 Alivastikkeelliset luovutukset
7.1.5 Oma käyttö
7.1.6 Oikaisuerät
7.1.7 Tuet ja avustukset
7.2 Verokanta
7.2.1 Yleinen verokanta 24 %
7.2.2 Alennettu verokanta 14 %
7.2.3 Alennettu verokanta 10 %
7.3 Ajallinen kohdistaminen
7.3.1 Myynnit
7.3.2 Ostot
7.4 Tilitettävän arvonlisäveron laskeminen
7.4.1 Myynnistä suoritettavat verot
7.4.2 EU-ostoista suoritettava vero
7.4.3 Vähennettävät ja palautettavat verot
7.4.4 Laskentakauden eli kohdekauden vero
7.4.5 Valuutan muunto

Veron ilmoittaminen ja maksaminen
8.1 Verotilimenettely
8.2 Ilmoitusjaksot
8.3 Menettely ja kausiveroilmoitus
8.3.1 Ilmoittamisen määräpäivät
8.3.2 Ilmoittamistapa
8.3.3 Maksaminen
8.3.4 Alarajaan liittyvä huojennus
8.3.5 Verojen ja korkojen palauttaminen
8.3.6 Verotilin korot
8.4 Yhteenvetoilmoitus

Kirjanpitovelvollisuus ja laskuihin tehtävät merkinnät
9.1 Arvonlisäverolain mukainen laskun antovelvollisuus ja kirjanpito- ja muistiinpanovelvollisuus
9.2 Ostajaan ja myyntiin liittyvät edellytykset velvollisuudessa antaa lasku
9.3 Pakolliset laskumerkinnät
9.4 Kevennetyt laskumerkinnät
9.5 Muut selvitykset
9.5.1 Rakentamispalvelut
9.5.2 Kiinteistöinvestoinnit
9.5.3 Energiahyödykkeet
9.5.4 Liiketoiminnan jatkajan ja luovuttajan selvitykset
9.5.5 Muistiotosite alkuvarastovähennyksestä ja käyttötarkoituksen muutoksesta
9.5.6 Luettelo tavaroista, jotka verovelvollinen itse tai joku muu hänen puolestaan kul-
jettaa toiseen EU-maahan elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten
9.5.7 Tax free myynti
9.5.8 Diplomaatti- yms. myynti
9.5.9 Moottoriajoneuvon myynti Suomessa toimiville ulkovaltojen diplomaatti- ja muille
sellaisille edustustoille

10 Verollisen liiketoiminnan aloittaminen, toiminnan muutokset ja lopettaminen
10.1 Verovelvolliseksi ilmoittautuminen
10.1.1 Ryhmärekisteröinti
10.2 Vapaaehtoinen verovelvollisuus
10.3 Takautuva verovelvollisuus
10.4 Veron palautukseen oikeutetut ulkomaankauppaa ja muuta verotonta toimintaa harjoittavat elinkeinonharjoittajat
10.5 Verovelvolliseksi rekisteröiminen
10.5.1 Y-tunnus ja sen käyttö
10.5.2 Arvonlisäverotunniste
10.5.3 Toisen elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisuuden tarkistaminen
10.5.4 Toisessa jäsenvaltion EU-maassa olevan kauppakumppanin alv-numeron tarkistaminen
10.6 Apportti
10.7 Vastuu verosta
10.8 Rekisteröintitietojen muutokset
10.9 Arvonlisäverollisen toiminnan lopettaminen
10.9.1 Rekisteristä poistaminen
10.9.2 Arvonlisäverovelvollisuuden päättyessä tulee seuraavat asiat

11 Veron palauttaminen muille kuin verovelvollisille
11.1 Ulkomaankauppaa ja muuta nollaverokannan alaista toimintaa harjoittavat yritykset
11.2 Ulkomaiset elinkeinonharjoittajat
11.3 Diplomaattiset edustustot
11.4 Kunnat

12 Veron palauttaminen suomalaisille elinkeinonharjoittajille muissa EU-maissa

13 Neuvonta
13.1 Ennakkoratkaisu
13.2 Muu neuvonta

14 Muutoksenhaku
14.1 Yleistä muutoksenhausta
14.2 Oikaisu
14.3 Valitus Helsingin hallinto-oikeudelle
14.4 Jatkovalitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO)

Käytettyjä lyhenteitä
AVL arvonlisäverolaki (1501/1993)
AVA arvonlisäveroasetus (50/1994)
EVL laki elinkeinotulon verottamisesta (360/1968)
TVL tuloverolaki (1535/1992)

EU Euroopan Unioni

KHO korkein hallinto-oikeus

YTJ yritys- ja yhteisötietojärjestelmä
Y-tunnus yritys- ja yhteisötunnus

1 Termejä

Ajallinen kohdistaminen
Ajallista kohdistamista koskevien säännösten avulla määritellään se kalenterikuukausi, jolta myyntiin liittyvä vero suoritetaan ja vähennykset tehdään.

Alarajahuojennus
Verovelvollisuuden alarajaan liittyvä veronhuojennus, jonka voi saada kun tilikauden liikevaihto on alle 22 500 euroa.

Arvonlisäverotunniste
Arvonlisäverotunnistetta eli arvonlisäveronumeroa tarvitaan käytäessä kauppaa muista EU-maista olevien yritysten kanssa.

Arvonlisäverovelvollisten rekisteri
Verohallinnon ylläpitämä rekisteri arvonlisäverollisen toiminnan harjoittajista.

EU-myynti
Tavaroiden myynti tai siirto tai elinkeinonharjoittajille tapahtuvia myyntejä koskevan yleissäännön mukaisten palvelujen myynti toisessa EU-maassa olevalle arvonlisäverovelvolliselle.

EU-osto
Tavaroiden osto tai siirto tai elinkeinonharjoittajille tapahtuvia myyntejä koskevan yleissäännön mukaisten palvelujen osto toisessa EU-maassa olevalta arvonlisäverovelvolliselta Suomeen.

Hakeutuminen
Arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisella tarkoitetaan vapaaehtoista verovelvollisuutta.

Kansainvälinen kauppa
Tavaroiden ja palvelujen myynti Suomesta muihin EU-maihin tai EU:n ulkopuolelle.

Kiinteistö
Arvonlisäverotuksessa kiinteistöllä tarkoitetaan maa-alueen lisäksi myös rakennusta, pysyvää rakennelmaa tai niiden osaa.

Kiinteistöinvestointi
Kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvän rakentamispalvelun ostaminen tai suorittaminen itse.

Kiinteistöhakeutuja
Kiinteistön omistaja tai vuokranantaja, joka on hakeutunut verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisen perusteella.

Komissiokauppa
Asiamies toimii tavaroiden ja palvelujen välittäjänä siten, että hän esiintyy asiakkaaseen nähden omissa nimissään ja päämiehen lukuun.

Maahantuonti
Tavaroiden tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta.

Marginaaliverotusmenettely
Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden myyntiin sovellettava poikkeusmenettely.

Matkatoimistopalvelu
Erilaisista ostopalveluista koostuva palvelukokonaisuus, jonka myyntiin sovelletaan matkatoimistojen marginaaliverotusmenettelyä.

Myyntimaa
Myyntimaasäännösten avulla ratkaistaan, onko tavara tai palvelu myyty Suomessa eli sovelletaanko myyntiin Suomen arvonlisäverolakia.

Nollaverokannan alainen myynti
Verotonta ulkomaankauppaa ja eräiden verottomien tavaroiden ja palvelujen myyntiä harjoittavalla on myynnin verottomuudesta huolimatta oikeus saada palautuksena hankintoihin sisältyvä vero.

Oikaisuerä
Alennus, hyvitys, palautus tai muu sellainen erä, jolla on korjattu ostetun tai myydyn tavaran tai palvelun hintaa. Oikaisuerillä tarkoitetaan myös luottotappioita sekä palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettavia korvauksia.

Omaan käyttöön ottaminen
Arvonlisäveroa on suoritettava myös silloin, kun tavaroita tai palveluja siirretään arvonlisäverollisen toiminnan piiristä vähennyskelvottomaan käyttöön tai yrittäjän itsensä käyttöön. Arvonlisäverolaki sisältää lisäksi erityissäännöksiä rakentamispalvelujen, kiinteistöhallintapalvelujen ja henkilökunnalle luovutettujen tarjoilupalvelujen omasta käytöstä.

Palvelu
Palveluilla tarkoitetaan kaikkia sellaisia hyödykkeitä, joita voidaan myydä liiketoiminnan muodossa ja jotka eivät ole tavaroita.

Tavara
Tavaroilla tarkoitetaan aineellisia esineitä eli irtaimia esineitä ja kiinteistöjä, sekä erilaisia energiahyödykkeitä kuten sähkö, kaasu, lämpö ja kylmyys.

Tilitettävä vero
Verokaudelta suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus, jonka verovelvollinen maksaa valtiolle.

Verokanta
Verokannan avulla lasketaan liiketoimesta suoritettavan veron määrä. Veron peruste kerrotaan kulloinkin sovellettavalla verokannalla. Suomessa sovelletaan yleistä verokantaa ja nollaverokannan lisäksi kahta alennettua verokantaa.

Veron peruste
Tavarasta tai palvelusta suoritettava vastike, joka ei sisällä veron osuutta.

Veronkorotus
Veroa voidaan korottaa veron maksuun tai ilmoitusvelvollisuuteen kohdistuneiden laiminlyöntien vuoksi.

Vienti
Tavaroiden myynti EU:n ulkopuolelle.

Vähennettävä vero
Tavaroiden tai palvelujen ostosta, maahan tuodusta tavarasta tai EU-ostosta suoritettava vero, joka saadaan vähentää tilitettävää veroa laskettaessa.

Vähäinen toiminta
Liiketoiminta, jonka liikevaihto tilikaudessa (12 kuukautta) on enintään 8 500 euroa.

Välityspalvelu
Kaupankäyntiä, jossa asiamies toimii tavaroiden ja palvelujen välittäjänä siten, että hän esiintyy asiakkaaseen nähden päämiehen nimissä.

Yhteisöhankinta
Tavaroiden osto tai siirto toisessa EU-maassa olevalta arvonlisäverovelvolliselta Suomeen. Hankinnasta suoritetaan vero Suomessa.

Yhteisömyynti
Tavaroiden myynti tai siirto toisessa EU-maassa olevalle arvonlisäverovelvolliselle. Veroa ei suoriteta Suomessa.

Yhtymä
Arvonlisäverotuksessa yhtymällä tarkoitetaan yhteenliittymää, jonka kaksi tai useampi on muodostanut liikkeen harjoittamista varten, ja jonka tarkoituksena on toimia osakkaiden yhteiseen lukuun.

YTJ
Patentti- ja rekisterihallituksen ja Verohallinnon yhteisesti ylläpitämä yritys- ja yhteisötietojärjestelmä.

Y-tunnus
Yritys- ja yhteisötunnus, joka annetaan jokaiselle uudelle rekisteröintivelvolliselle.

2 Arvonlisäverovelvollisuus

2.1 Pääsääntö

Jokainen, joka harjoittaa liiketoiminnan muodossa tavaroiden ja palvelujen myyntiä, on arvonlisäverovelvollinen. Verovelvollisia ovat yleensä hyödykkeiden myyjät, mutta myös ostaja voi olla verovelvollinen. Ostaja on verovelvollinen esimerkiksi silloin, kun myyjänä on ulkomaalainen, joka ei ole verovelvollinen Suomessa (poikkeus rakentamispalvelujen käännetyssä verovelvollisuudessa).  Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa on lisäksi jokainen, joka tuo maahan tavaroita. Verotus toimitetaan tällöin tullauksen yhteydessä. Samoin arvonlisäveroa suoritetaan Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun EU-ostosta sekä tavaran siirrosta varastointimenettelystä. Yksityishenkilö on myös verovelvollinen uusien kuljetusvälineiden hankinnasta toisista EU-maista.

Vain liiketoiminnan muodossa tapahtuva toiminta on verollista. Elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa tapahtuvasta  kiinteistöhallintapalveluiden omasta käytöstä on arvonlisäverolaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä suoritettava arvonlisäveroa, vaikka mainittu toiminta ei tapahdu liiketoiminnan muodossa. Liiketoiminnan käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa. Käytännössä liiketoiminnan muodossa tapahtuvana pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski. Liiketoiminnan   tunnusmerkkien täyttymistä arvioidaan kokonaisuutena. Tällöin omakustannushintaan tapahtuva ja tappiollinenkin toiminta voi täyttää liiketoiminnan tunnusmerkit. Suomessa arvonlisäverolain tulkintaan vaikuttavan arvonlisäverodirektiivin mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta.

Tavaran tai palvelun myynti ei tapahdu liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu vastike on ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Vain itsenäisesti harjoitettu toiminta voi olla liiketoimintaa. Toisen palveluksessa työsuhteessa toimiva henkilö ei harjoita itsenäistä ammattitoimintaa eikä siten ole arvonlisäverovelvollinen. Liikkeenharjoittaja on tällöin se, jonka lukuun toimitaan. Työntekijänä pidetään henkilöä, jolle maksetusta palkasta on toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava sosiaaliturvamaksu.

Verovelvollisia ovat kaikki tavaroiden ja palvelujen myyntiä harjoittavat elinkeinonharjoittajat yritysmuodosta riippumatta – toiminimellä yritystoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt, yhtymät, osakeyhtiöt, osuuskunnat, aatteelliset yhdistykset, avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt tai muut yhteisöt. Arvonlisäverotuksessa yhtymänä pidetään yhteenliittymää, jossa kaksi tai useampi harjoittaa ilman yhtiömuotoa toimintaa yhteiseen lukuun.

Verovelvollisuus päättyy, kun elinkeinonharjoittaja lopettaa toimintansa. Verollisen toiminnan voidaan katsoa jatkuvan niin kauan kuin elinkeinonharjoittaja myy hankkimaansa liikeomaisuutta.

Konkurssiin menneen elinkeinonharjoittajan verovelvollisuus päättyy viimeistään konkurssiin asettamispäivänä. Konkurssipesä on verovelvollinen, jos se itsenäisesti harjoittaa arvonlisäverollista liiketoimintaa. Jos pesä vain myy elinkeinonharjoittajan liikeomaisuutta tai saattaa loppuun keskeneräiset työt tai valmistuttaa olemassa olevan tilauskannan eikä se hanki vähäistä enempää uutta vaihto-omaisuutta, konkurssipesästä ei tule arvonlisäverovelvollista. Verovelvollisuuden päättyessä tulee tilittää vero loppuvarastosta sekä laskuttamatta tai kertymättä olevista myynneistä. Verovelvollisuuden päättymisen ja veroseuraamusten jälkeen myynti on verotonta.

Konkurssipesän hallinto voi halutessaan päästä arvonlisäverovelvolliseksi pelkästä realisointitoiminnasta. Jos konkurssipesä päättää toimia realisoinnin ajan verovelvollisena, tästä ilmoitetaan Verohallintoon perustietoilmoituksella. Kun loppuvarastoon kuuluvat tavarat on myyty, konkurssipesä antaa lopettamisilmoituksen.

Kaikki toimintaa aloitettaessa, muutettaessa ja lopetettaessa tarvittavat lomakkeet ovat saatavilla ytj-palvelussa (ytj.fi).

2.2  Alkutuottajat

Alkutuotannon harjoittajaan sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä verovelvollisuuden periaatteita. Tämä merkitsee sitä, että verovelvollinen suorittaa arvonlisäveroa alkutuotteiden (esimerkiksi puutavara, elintarvikkeet, eläimet) myynnistä ja hänellä on vastaavasti oikeus vähentää alkutuotannon harjoittamiseen liittyvien hankintojen arvonlisäverot. Verovelvollisia ovat esimerkiksi maa- ja metsätaloudenharjoittajat, puutarhatalouden harjoittajat, kalankasvattajat ja poronomistajat. Verovelvollisuus voi koskea myös esimerkiksi kalastuskuntia, riistanhoitoyhdistyksiä ja metsästysseuroja.

2.2.1 Alkutuotannon määrittely

Alkutuotannon harjoittamista on maatalouden, metsätalouden, puutarhatalouden, metsästyksen, kalastuksen, kalankasvatuksen, ravustuksen, ravunkasvatuksen, turkistarhauksen ja poronhoidon harjoittaminen sekä jäkälän ja käpyjen poiminta tai muu tällaisen luonnontuotteen talteen ottaminen.

Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- ja metsätalouteen liittyvää toimintaa, jota ei pidetä maataloudesta erillisenä liikkeenä. Maatalous on määritelty arvonlisäverotuksessa samalla tavalla kuin tuloverotuksessa.

2.2.2 Tuet

Alkutuottajan verollisen myynnin määrään luetaan myös suoraan hintoihin liittyvät tuet.

EU-liittymissopimuksessa (103/1994) mainitut maataloudelle lisähintoina maksettavat siirtymäkauden tuet eivät ole verolliseen myyntiin luettavia tukia, koska niiden tarkoituksena ei ole hintojen alentaminen, vaan tuottajien tulotason turvaaminen siirtymäkauden aikana.

Tällaisia tukia ovat esimerkiksi kotieläintalouden tuotantotuki, kasvinviljelyn tuotantotuki ja nuorten viljelijöiden tuki.

Tukia, jotka annetaan toiminnan yleisten edellytysten parantamiseksi ja joilla ei ole erityistä liityntää myytävien hyödykkeiden hintoihin, ei lueta verolliseen myyntiin. Tällaisia verottomia yleistukia ovat esimerkiksi maataloudelle annetut pinta-alatuet (euro/ha) ja kotieläinten lukumäärän perusteella annetut tuet (euro/eläin tai eläinyksikkö).

2.2.3 Poronomistajat

Poronomistajien arvonlisäverotus on toteutettu siten, että paliskuntaan kuuluvat poronomistajat rekisteröidään ryhmänä, jota pidetään arvonlisäverotuksessa yhtenä verovelvollisena. Paliskuntaryhmää verotetaan siitä myyntitoiminnasta, joka tuloverotuksessa luetaan poroverotuksen tuottoperustelaskennassa porotalouden hyväksi. Poronomistajan harjoittama jalostustoiminta on yksilöllisen arvonlisäverotuksen piirissä.

Verovelvollisia ja verovastuussa poronhoitovuoden verosta ovat siis kaikki paliskunnan osakkaat, jotka poronhoitovuoden aikana omistavat poroja. Ryhmärekisteröinnin piirissä olevaa porotaloutta ei koske vähäisen toiminnan liikevaihtoraja (8 500 euroa), vaan poronomistajan ja paliskunnan kaikki myynti ryhmän ulkopuolisille on verollista. Jos porotalouden harjoittajalla on muuta arvonlisäverollista toimintaa (esimerkiksi metsätaloutta, maataloutta, käsitöiden valmistusta) kuin porotalous, sovelletaan tähän muuhun toimintaan 8 500 euron rajaa.

2.2.4 Euromääräinen alaraja

Alkutuottaja on arvonlisäverovelvollinen vain silloin, kun arvonlisäverolain mukainen liikevaihto ilman käyttöomaisuuden myyntihintoja on tilikaudelta yli 8 500 euroa. Käyttöomaisuutta ovat esimerkiksi traktorit, leikkuupuimurit, maansiirtokoneet ynnä muut maatalouden koneet. Liikevaihdon määrään luetaan myös muun kuin käyttöomaisuuskiinteistön tai kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien luovutusten myynti, ulkomaille myynti ja muu niin sanottu nollaverokannan alainen myynti.

Alkutuottajan liikevaihto lasketaan kassaperiaatteen mukaan. Arvonlisäverotuksen liikevaihdon määrä ei tarkoita samaa kuin maatilatalouden tuloverotuksen maa- ja metsätalouden puhdas tulo.

Arvonlisäverotuksen piiriin kuuluvaa toimintaa arvioidaan yhtenä kokonaisuutena alarajaa tarkasteltaessa. Jos alkutuottajan viljan myyntitulot ovat 5 000 euroa, puun myyntitulot 3 500 euroa ja karjan myyntitulot 1 500 euroa tilikaudelta, myyntitulot ylittävät 8 500 euron rajan. Eurorajaa laskettaessa otetaan mukaan myös muusta arvonlisäverollisesta toiminnasta saadut tulot.

Liikevaihtoon luetaan ostajalta veloitettu määrä siitä riippumatta, sisältyykö hintaan arvonlisävero vai ei.

2.3 Poikkeukset yleisestä verovelvollisuudesta

2.3.1 Vähäinen liiketoiminta

Tavaran tai palvelun myyjä on verovelvollinen vain silloin, kun arvonlisäverolaissa tarkoitettu liikevaihto (ei sisällä käyttöomaisuuden myyntejä) on tilikaudelta yli 8 500 euroa. Edellytyksenä on, että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa.

Liikevaihtoon luettavilla myyntihinnoilla tarkoitetaan ostajalta veloitettuja määriä riippumatta siitä, sisältyykö hintaan arvonlisävero vai ei ja arvonlisäverotuksen piiriin kuuluvaa toimintaa arvioidaan yhtenä kokonaisuutena alarajaa tarkasteltaessa.

Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihto muunnetaan vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa (kertomalla tilikauden liikevaihto luvulla 12 ja jakamalla tilikauden kuukausien lukumäärällä). Kuukausiksi luetaan täydet kalenterikuukaudet.

Tilikauden liikevaihtoon luetaan

  • tavaroiden ja palvelujen verolliset myynnit
  • nollaverokannan alaiset myynnit
  • kiinteistön tai siihen kohdistuvien oikeuksien luovutukset ja myynnit (esimerkiksi kiinteistöistä saatu vuokratulo). Käyttöomaisuuskiinteistön ja elinkeinonharjoittajan yksityistalouteen kuuluvan kiinteistön luovutusta ei oteta huomioon liikevaihtoa laskettaessa.
  • rahoituspalvelujen myynnit
  • vakuutuspalvelujen myynnit.

Yhteismäärään luetaan myös kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomat myynnit.

Liikevaihtoon ei lueta liitännäisten rahoitus- ja vakuutuspalvelujen eikä käyttöomaisuuden myyntihintoja.

Verovelvollisuuden alarajaan ei vaikuta yrityksen toimintamuoto. Jos tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euron rajan, on koko tilikauden myynnistä suoritettava arvonlisävero. Jos liikevaihto on enintään 8 500 euroa, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse ilmoittautua verovelvolliseksi. Euromääräinen alaraja on sama, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken tilikauden.

Jos jälkeenpäin havaitaan, että verovelvolliseksi ilmoittautuneen liikevaihto jää tilikaudelta alle 8 500 euron, hänet poistetaan rekisteristä vain, jos hän sitä vaatii. Poistaminen tapahtuu aikaisintaan siitä päivästä lukien, jolloin vaatimus saapuu Verohallintoon, eikä maksettuja veroja palauteta tai tehtyjä maksuunpanopäätöksiä kumota (katso kuitenkin kohta alarajaan liittyvästä huojennuksesta kappale 8.3.4). Jos taas elinkeinonharjoittaja on arvioinut liikevaihtonsa liian pieneksi ja 8 500 euron alaraja ylittyy, hänet merkitään verovelvolliseksi kyseessä olevan tilikauden alusta tai, jos toiminta on alkanut kesken tilikauden, aloittamispäivästä.

Yleistä verovelvollisuuden alarajaa ei sovelleta ulkomaalaiseen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotukseen eikä kuntiin.

Vähäisen liiketoiminnan harjoittaja, joka ostaa toisesta EU-maasta olevalta alv-velvolliselta tai myy toisessa EU-maassa olevalle alv-velvolliselle yleissäännön (AVL 65 §) mukaisen palvelun, merkitään Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ilmoituksenantovelvolliseksi.

Katso lisää ohjeesta Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan raja 8 500 euroa.

2.3.2 Sokeat henkilöt ja vaikeavammaiset yrittäjät

Sokea henkilö ei ole verovelvollinen toiminnasta, joka käsittää yksinomaan hänen valmistamiensa tavaroiden tai hänen suorittamiensa tavaraan kohdistuvien työsuoritusten myyntiä. Edellytyksenä on lisäksi, että hän ei käytä toiminnassaan apulaisina muita kuin aviopuolisoaan tai 18 vuotta nuorempia jälkeläisiään ja enintään yhtä muuta henkilöä. Myös vaikeavammaiset yrittäjät, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vähintään 70 % ja joiden toiminta muutoin täyttää kaikki edellä luetellut edellytykset, on vapautettu lailla  arvonlisäverovelvollisuudesta vuodesta 1995 alkaen vuodeksi kerrallaan.

2.3.3  Yleishyödylliset yhteisöt

Yleishyödylliset yhteisöt ovat verovelvollisia vain toiminnasta, josta saatua tuloa pidetään tuloverolain (1535/92) mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona. Lisäksi yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen tarjoilupalvelun ja kiinteistöhallintapalvelun omaan käyttöön ottamisesta.

Yhteisö on yleishyödyllinen,

  • jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä ja
  • jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja
  • jos se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena tai kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa

  • maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa
  • työväenyhdistystä ja työmarkkinajärjestöä
  • nuoriso- tai urheiluseuraa
  • näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä
  • puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä
  • muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, sosiaalisen toiminnan harjoittaminen tai tieteen tai taiteen tukeminen.

Maakunta, kunta tai kuntayhtymä eivät ole arvonlisäverotuksessa yleishyödyllisiä yhteisöjä. Arvonlisäverolain nimenomaisten säännösten mukaan ne ovat verovelvollisia arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta. Henkilöyhtiöt ja laivanisännistöyhtiöt eivät ole yhteisöjä vaan tuloverotuksen elinkeinoyhtymiä. Yhteismetsäyhteenliittymä on yhteisetuus.

Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä (TVL 23.3 §):

  • yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa
  • jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa
  • adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojen keräyksestä saatua tuloa
  • sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa
  • bingopelin pitämisestä saatua tuloa.

Yleishyödylliselle yhteisölle tuloverotuksessa veronhuojennuksena myönnetyllä elinkeinotulon verovapaudella ei ole vaikutusta toiminnan arvonlisäverovelvollisuuteen.

2.3.4 Uskonnolliset yhdyskunnat

Evankelisluterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan ja niiden seurakuntien ei ole suoritettava arvonlisäveroa edellä mainitusta TVL 23.3 §:n 1?5 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta.

2.3.5 Julkisyhteisöt

Valtio on yhtenä yksikkönä arvonlisäverovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Poikkeuksena kuitenkin muun muassa valtion liikelaitokset, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos, joista kukin on yleisten sääntöjen mukaan erikseen verovelvollinen.

Valtion ei ole suoritettava arvonlisäveroa viranomaistoimintoina tapahtuvista tavaroiden ja palvelujen luovutuksista. Viranomaistoimintaa ovat viranomaisten suoritteet, joiden kysyntä perustuu lakiin tai asetukseen ja jonka tuottamiseen viranomaisella on tosiasiallinen yksinoikeus. Tällaisia suoritteita ovat esimerkiksi patentti, ajokortti, passi, henkilökortti, liikennelupa ja ajoneuvon rekisteröinti.

Kunnat, kuntayhtymät ja Ahvenanmaan maakunta ovat verovelvollisia liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Valtion verotonta viranomaistoimintaa koskevia periaatteita sovelletaan myös kuntiin, kun harkitaan sitä, tapahtuuko toiminta liiketoiminnan muodossa. Poikkeuksen tästä muodostavat kuntien harjoittama tai järjestämä henkilökuljetustoiminta, joka on verollista toimintaa, vaikkei sitä harjoitettaisikaan liiketoiminnan muodossa.

Verollisia ovat esimerkiksi maksuperusteiset jakelu- ja huoltomaksut, kuten veden toimittaminen, jätevedenpuhdistus ja jätehuolto. Kuntien rakennustarkastusmaksu on sen sijaan viranomaismaksuna veroton, koska tehtävää ei voi siirtää yksityisen elinkeinonharjoittajan tehtäväksi.

Kukin kunta tai kuntayhtymä on erikseen verovelvollinen. Kunta katsotaan arvonlisäverotuksessa yhdeksi yksiköksi, vaikka se harjoittaisi useita verollisia toimintoja.

2.3.6 Ulkomaalaiset ja ostajan verovelvollisuus (käännetty verovelvollisuus)

Suomessa liiketoiminnan muodossa harjoitetusta tavaroiden ja palvelujen myynnistä on suoritettava arvonlisäveroa, vaikka myyjä olisi ulkomainen elinkeinonharjoittaja. Katso myös ohje Ulkomaalaisen rekisteröinti arvolisäverovelvolliseksi Suomessa.

Jos ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut täällä verovelvolliseksi, ostaja suorittaa usein veron hänen myymistään tavaroista ja palveluista (käännetty verovelvollisuus). Jos ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla on Suomessa kiinteä toimipaikka, hän on verovelvollinen Suomessa tapahtuvasta myynnistä normaaliin tapaan.

Ostajan verovelvollisuuteen ei sovelleta verovelvollisuuden alarajaa. Suomessa ei-verovelvolliselta ulkomaalaiselta tehdystä ostosta ovat verovelvollisia muun muassa yleishyödylliset yhteisöt, pankit, seurakunnat ja kunnat. Valtio ei ole ostajana verovelvollinen. Tällöin ei myöskään ulkomaalainen myyjä, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, ole verovelvollinen.

Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta ja ulkomaalainen myyjä on siten aina verovelvollinen, jos

  • ostajana on ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin (poikkeus kahden ulkomaisen elinkeinonharjoittajan välisessä rakentamispalvelun myynnissä, katso kappale 2.3.2 Rakentamispalvelujen käännetty verovelvollisuus)
  • ostajana on yksityishenkilö
  • kyseessä on tavaran kaukomyynti yksityishenkilöille ja näihin rinnastetuille tahoille
  • kyseessä ovat henkilökuljetuspalvelut
  • kyseessä ovat seuraavat Suomessa järjestettyihin tilaisuuksiin liittyvät palvelut: elinkeinonharjoittajalle luovutettu oikeus pääsyyn opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja urheiluti¬laisuuteen, messuille ja näyttelyyn, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuuteen ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyvä palvelu. Kuluttajalle luovutetut palvelut, jotka liittyvät opetukseen, tieteellisiin palveluihin, kulttuuri-, viihde-, ja urheilutilaisuuksiin, messuihin, näyttelyihin ja muihin vastaaviin palveluihin sekä niiden järjestämiseen liittyvät palvelut ja toiminta tapahtuu täällä.

Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan arvonlisäverolain mukaan pysyvää liikepaikkaa, josta yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan. Rakennus- ja asennusurakat muodostavat pysyvän liikepaikan, jos urakka kestää ilman pitempää keskeytystä vähintään 9 kuukautta tai jos useat peräkkäiset eri aikoina katkotta alkavat urakointikohteet kestävät vähintään 9 kuukautta. Kiinteän toimipaikan katsotaan tuolloin muodostuvan toiminnan alkaessa eikä vasta 9 kuukauden kuluttua.

Liikepaikka on esimerkiksi laitos, huoneisto tai laitteisto, jota käytetään yrityksen liiketoiminnassa. Liikepaikan tulee olla pysyvä ja toiminnan säännöllistä, vaikkei sen tarvitse olla keskeytymätöntä. Lisäksi yrityksen tulee harjoittaa liiketoimintaansa kokonaan tai osittain siitä käsin. Kiinteä toimipaikka muodostuu esimerkiksi silloin, kun kuljetuspalveluja harjoitettaessa noudatetaan tiettyä aikataulua ja reittiä.

Kiinteistöjen tai irtaimen vuokraus sekä immateriaalioikeuksien käyttöoikeuden luovuttaminen ei sinällään muodosta kiinteää toimipaikkaa.

Kiinteitä toimipaikkoja ovat esimerkiksi:

  • liikkeen johdon sijaintipaikat, sivuliikkeet, toimistot, teollisuuslaitokset, työpajat, myymälät ja osto- tai myyntipaikat
  • kaivokset, louhokset, turpeenottopaikat ja muut sellaiset luonnonvarojen talteenottopaikat
  • varastot. Ostajan luona olevat niin sanotut konsignaatiovarastot, joissa ei ole myyjän määräysvallan alaista henkilökuntaa, eivät muodosta kiinteää toimipaikkaa.

Euroopan unionin neuvosto on antanut täytäntöönpanoasetuksen 15.3.2011, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY perusteella laadittujen kansallisten arvonlisäverolakien säännösten tulkintaa. Asetuksen uudistamisella on erityisesti tarkoitus varmistaa vuonna 2010 voimaan tulleiden palvelujen myyntimaasäännösten yhdenmukainen tulkinta. Asetuksen säännökset ovat sitovia vain niissä esitetyissä erityistilanteissa.

Ohje: Euroopan unionin asetus 282/2011 yhdenmukaistaa arvonlisäverodirektiivin tulkintaa. Asetuksessa on muun ohessa verovelvollisen kotipaikan ja  kiinteän toimipaikan käsitettä palvelukaupassa koskevat artiklat 10 ja 11.

2.3.7 Muut käännetyn verovelvollisuuden tilanteet

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan sellaisen kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen myyntiin, jonka pitoisuus on vähintään 325 tuhannesosaa ja joka myydään arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitylle ostajalle. Jos kulta-aineksen tai kultapuolivalmisteen pitoisuus on alle 325 tuhannesosaa, myyjä tilittää veron myynnistä normaaliin tapaan.

Sijoituskullan myynti, välitys, yhteisöhankinta ja maahantuonti on verotonta.

Sijoituskullan myynti ja välitys voi kuitenkin tietyin edellytyksin olla myyjän tai välittäjän valinnan mukaan myös verollista. Kun sijoituskullan myyjä valitsee myynnin verollisuuden, sovelletaan kaupoissa käännettyä verovelvollisuutta, jos ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin ostaja on myyjän puolesta verovelvollinen sijoituskullan verollisesta myynnistä. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun sijoituskullan välittäjä valitsee verollisuuden, vaan hän on itse verovelvollinen.

Katso lisää ohjeesta Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus.

Ostaja on verovelvollinen päästöoikeuden myynnistä, jos ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.

Päästöoikeudella tarkoitetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY  tarkemmin määriteltyjä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia, jotka voidaan siirtää mainitun direktiivin mukaisesti, sekä muita päästökaupassa kelpaavia yksiköitä, joita toimijat voivat käyttää edellä mainitun direktiivin noudattamiseksi.

Ostajan käännettyä verovelvollisuutta rakentamispalvelujen myynnissä on käsitelty oppaan kohdassa 3.2.2.

2.4 Verovelvolliseksi hakeutuminen

2.4.1 Vapaaehtoinen verovelvollisuus

Verovelvolliseksi hakeutuvan on täytettävä perustamisilmoitus (tai muutos- ja lopettamisilmoitus, jos hänellä jo on Y-tunnus). Lomakkeita saa Internet-osoitteesta ytj.fi, Verohallinnon toimipisteistä, Patentti- ja rekisterihallituksesta, ELY-keskuksista ja maistraateista.

Hakeutumisen edellytyksenä on, että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja että se ilman vähäisen liiketoiminnan erityissäännöstä olisi aiheuttanut verovelvollisuuden. Liiketoiminnan käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa. Käytännössä liiketoiminnan muodossa tapahtuvana pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski.

Verovelvollisuus alkaa aikaisintaan siitä päivästä, jona hakemus on saapunut Verohallintoon.

Verovelvolliseksi hakeutunutta ei poisteta verovelvollisten rekisteristä taannehtivasti ja poistaminen voidaan tehdä aikaisintaan siitä hetkestä, kun lopettamisilmoituksella esitetty vaatimus on saapunut Verohallintoon.

Toiminnan lopettamishetkellä haltuun jääneestä vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitusta liikeomaisuudesta (tuotevarastosta, koneista) maksetaan vero oman käytön säännösten mukaisesti. Rakennusten osalta voi tulla kysymykseen sekä takautuva oman käytön verotus että tarkistusmenettely.

Katso lisää ohjeista:

2.4.2 Vähäinen liiketoiminta, yleishyödylliset yhteisöt, uskonnolliset yhdyskunnat, sokeat henkilöt ja vaikeavammaiset yrittäjät

Vähäisen liiketoiminnan harjoittajilla, yleishyödyllisillä yhteisöillä ja uskonnollisilla yhdyskunnilla sekä sokeilla henkilöillä on oikeus hakemuksesta päästä verovelvollisiksi. Tämä mahdollisuus on myös niillä vaikeavammaisilla yrittäjillä, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäveroverosta vuodesta 1995 alkaen lailla vuodeksi kerrallaan. Hakeutumalla verovelvolliseksi tällaiset elinkeinonharjoittajat maksavat myynnistä normaalisti veroa, mutta voivat vähentää tuotantopanoshankintoihin sisältyvän veron. Hakeutumisen edellytyksenä on, että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja että se ilman erityissäännöksiä olisi aiheuttanut verovelvollisuuden.

2.4.3 Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajat

Kiinteistön vuokraaminen ja käyttöoikeuden luovuttaminen on pääsäännön mukaan verotonta.  Vuokranantajalla tai kiinteistön omistajalla on kuitenkin oikeus hakeutua vapaaehtoisesti verovelvolliseksi kiinteistön vuokraamisesta tai vastiketuloista, jolloin hän voi vähentää kiinteistöä varten hankittujen tavaroiden ja palvelujen ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron siltä osin kuin se kohdistuu verollisena luovutettaviin tiloihin.

Kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta hakeutumisen edellytyksenä on, että kiinteistöä käyttävä osakas tai vuokralainen harjoittaa siinä jatkuvaluonteisesti vähennykseen oikeuttavaa toimintaa tai käyttäjänä on valtio, yliopisto tai yksityinen ammattikorkeakoulu. Lisäksi käyttöoikeuden luovuttajan verovelvollisuuden edellytyksenä on, että myös luovutuksensaaja hakeutuu verovelvolliseksi, jos luovutuksensaaja luovuttaa kiinteistön käyttöoikeuden edelleen. Hakeutumisketjun tulee siten olla aukoton ensimmäisestä verovelvolliseksi hakeutuneesta luovuttajasta loppukäyttäjälle luovuttaneeseen edelleenvuokraajaan.  Kiinteistöosakeyhtiö, jonka osakas käyttää omistamiensa osakkeiden perusteella hallitsemaansa osaa kiinteistöstä tai antaa sen vuokralle, voi hakeutua verovelvolliseksi vain, jos sen osakkaalla on oikeus vähentää vastikkeeseen sisältyvä vero täysimääräisesti tai jos osakkaana on valtio, yliopisto tai yksityinen ammattikorkeakoulu.

Pienin yksikkö, josta voi hakeutua verovelvolliseksi, on huoneisto tai muu selvästi erotettava, toiminnallisen kokonaisuuden muodostava tila. Kun kiinteistön omistaja tai vuokranantaja on jo kertaalleen hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta, hänen ei tarvitse antaa uutta perustamisilmoitusta, kun hänelle tulee uusia kiinteistöjä tai huoneistoja arvonlisäverolliseen vuokraustoimintaan.

Arvonlisäveroa suoritetaan vastikkeen kokonaismäärästä.  Vuokramaksun tai yhtiövastikkeen lisäksi mukaan luetaan vuokranantajan tai kiinteistöyhtiön esimerkiksi vedestä, lämmöstä, sähköstä, kaasusta ja jätehuollosta veloittamat korvaukset. Kiinteistöyhtiölle maksettuja pääomasuorituksia ei lueta veron perusteeseen, vaikka ne perittäisiin yhtiövastikkeeseen sisältyvinä. Pääomasuorituksia ovat erät, jotka käsitellään kiinteistöyhteisön kirjanpidossa omien pääomien lisäyksenä.

Verollista kiinteistön käyttöoikeuden luovutusta varten tapahtuneet verolliset hankinnat ovat vähennyskelpoisia.  Verovelvollisuus alkaa aikaisintaan siitä päivästä, jona hakemus on saapunut Verohallintoon.

Jos kiinteistöhakeutujalla on oikeus taannehtivaan vähennykseen (AVL 106 §) kiinteistön uudisrakentamisen tai perusparannuksen hankintaan sisältyvästä verosta, hänet merkitään arvonlisäverovelvolliseksi jo toiminnan aloittamisajankohdasta lukien. Toiminta alkaa, kun rakennuksen käyttö vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen alkaa.

Verovelvollisuus päättyy vasta, kun verovelvolliseksi hakeutumisen edellytykset ovat päättyneet.

Kiinteistön omistajan tai vuokranantajan hakeutumisedellytysten katsotaan päättyneen, kun

  • vuokralainen tai osakas lopettaa arvonlisäverollisen toiminnan
  • vuokralainen tai osakas muuttaa pois ja uusi ei-verovelvollinen vuokralainen tai osakas muuttaa tilalle
  • kiinteistön omistaja myy kiinteistön
  • kiinteistön omistaja ottaa kiinteistön muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Kiinteistöhakeutuja antaa lopettamisilmoituksen vasta silloin, kun hakeutumisen edellytykset ovat lakanneet kaikkien kiinteistöjen osalta.

Kiinteistöhakeutujan on tarkistusvelvollinen kiinteistöinvestointien osalta, jos kiinteistöhakeutumisen edellytykset päättyvät ennen kuin 10 vuotta on kulunut sen kalenterivuoden alusta, jonka aikana rakentamispalvelu on valmistunut tai vastaanotettu (valmistumista tai vastaanottoa edeltävää kalenterivuoden osaa ei kuitenkaan oteta huomioon). Itse suoritettujen uudisrakentamis- ja perusparannustöiden osalta on tällöin suoritettava oman käytön veroa, jos kaikenlaiset rakentamispalkat sosiaalikuluineen ovat ylittäneet 50 000 euroa rakentamisvuonna. Tarkistusmenettelystä katso kappale 3.4. Kiinteistöinvestoinnit ja tarkistusmenettely.

Katso ohje Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen.

2.4.4 Yhteisöhankkija

Elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei miltään osin oikeuta vähennykseen ja oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on verovelvollinen tavaroiden yhteisöhankinnoista, jos yhteisöhankinnat ylittävät kalenterivuonna 10 000 euroa tai jos ne edellisenä kalenterivuonna ovat ylittäneet 10 000 euroa. Elinkeinonharjoittajalla ja oikeushenkilöllä on kuitenkin mahdollisuus tulla hakemuksesta verovelvolliseksi ja maksaa hankinnoistaan tällöin ostomaan arvonlisäveron sijasta Suomen arvonlisävero, vaikka yhteisöhankinnat eivät ylitä mainittuja määriä. Hakeutujan tulee ilmoittaa aika (vähintään kaksi vuotta), jonka hän on verovelvollisena.

Aiheesta lisää ohjeessa Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassa (kohta 5.7).

2.4.5 Ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja

Ilman kiinteää toimipaikkaa toimiva ulkomaalainen voi tulla hakemuksen perusteella verovelvolliseksi Suomessa harjoittamastaan myynnistä. Hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on, että ulkomaalaisella on Suomessa kotipaikan omaava Verohallinnon hyväksymä edustaja (edustajaa ei vaadita muun muassa silloin, kun ulkomaalaisella on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka toisessa EU-maassa).   Edustajan on hoidettava verovelvollisuudesta aiheutuvat hallinnolliset velvollisuudet ja pidettävä sellaista kirjanpitoa, että siitä saadaan luotettavasti selville veron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat. Verohallinto voi lisäksi vaatia ulkomaalaista asettamaan vakuuden veron suorittamisesta.

Katso ohje Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa.

2.4.6 Kaukomyyjä

Kaukomyynnillä tarkoitetaan EU:n sisämarkkina-alueella tapahtuvaa tavaran myyntiä, jossa myyjä huolehtii tavaroiden kuljettamisesta määränpäämaahan yksityishenkilöille tai heihin rinnastettaville henkilöille (muun muassa postimyyntitilaus). Kaukomyyntiä ei veroteta Suomessa, jos myyjän myynnit Suomeen ovat enintään 35 000 euroa kalenterivuodessa ilman veron osuutta ja jos tällaisen myynnin yhteismäärä on edellisenä vuotena ollut enintään 35 000 euroa. Tällöin myynnistä maksetaan vero myyjän maassa. Kaukomyyntiä harjoittava elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin tehdä kuljetuksen lähtömaan viranomaiselle hakemuksen siitä, että kaukomyynti verotetaan myyjän maan (kuljetuksen lähtömaan) sijasta ostajan maassa (kuljetuksen päättymismaassa). Tällöin ulkomaalainen hakeutuu Suomessa verovelvolliseksi kaukomyynnistä.

Katso ohje Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa.

2.4.7 Sähköisten palvelujen myynnin erityisjärjestelmä EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille myyjille

EU:n ulkopuolellekin sijoittautuneet yritykset ovat arvonlisäverovelvollisia kuluttajille ja muille ei-elinkeinonharjoittajille tapahtuvista sähköisten palvelujen myynneistä. Erityisjärjestelmän tarkoituksena on helpottaa näiden myyjien toimimista verovelvollisena EU:n jäsenvaltioissa. Järjestelmää käyttävä myyjä voi hoitaa arvonlisäverotukseen liittyvät ilmoitus- ja maksuvelvollisuutensa kaikkiin jäsenvaltioihin valitsemansa jäsenvaltion kautta.  Järjestelmässä sekä rekisteröintiin liittyvät ilmoitukset että veroilmoitukset annetaan sähköisesti verovelvollisen valitsemaan tunnistamisjäsenvaltioon. Erityisjärjestelmän käyttö on vapaaehtoista. Jos myyjä ei halua käyttää erityisjärjestelmää, hänen on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi kaikkiin niihin jäsenvaltioihin, joissa hänellä on myyntiä kuluttajille.

Erityisjärjestelmä koskee vain sähköisten palvelujen myyntejä. Sähköisiä palveluja ovat

  1. verkkosivujen luovuttaminen ja isännöinti (hosting) sekä ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito
  2. ohjelmistojen luovutus ja niiden päivitys
  3. kuvien, kirjoitusten ja tietojen luovuttaminen sekä tietokantojen antaminen käyttöön
  4. musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien, sekä poliittisten, kulttuuri-, taide- urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien toimittaminen
  5. etäopetuspalvelujen suorittaminen
  6. edellä 1–5 kohdassa mainittujen palvelujen kaltaiset palvelut.

Erityisjärjestelmän kautta ei voi saada palautusta vähennettävästä verosta. Myyjä voi hakea erikseen ulkomaalaispalautusta.

3 Arvonlisäverollinen toiminta

Arvonlisäveroa suoritetaan

  • liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä
  • Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista
  • Suomessa tapahtuvasta tavaran EU-ostosta (yhteisöhankinnasta) ja palvelun EU-ostosta
  • Suomessa tapahtuvasta tavaran siirrosta varastointimenettelystä.

Kaikki Suomessa harjoitettu elinkeinotoiminta on pääsääntöisesti arvonlisäverollista toimintaa. Poikkeukset tästä pääsäännöstä on määritelty laissa erikseen.

Arvonlisäveroa suoritetaan vain Suomessa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Jos myynti ei lain mukaan tapahdu Suomessa, myynti on Suomen arvonlisäverotuksen ulkopuolista toimintaa.

Suomella tarkoitetaan EU:n lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta ja Ahvenanmaan maakuntaa. Ahvenanmaan maakuntaa pidetään arvonlisäverotuksessa kolmannen maan asemassa suhteessa muuhun Suomen alueeseen sekä suhteessa muihin EU-maihin. (Katso ohje Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.)

Suomen alueella tarkoitetaan Suomen valtioon maantieteellisesti kuuluvaa aluetta. Suomen alueeseen kuuluvat myös aluevedet, ilmatila sekä vapaa-alueet ja tullivarastot. Suomessa tapahtuva myyntikin voi olla ulkomaille myyntinä verotonta.

3.1 Tavara ja palvelu

3.1.1 Tavara

Arvonlisäverolaissa tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä. Tavarana pidetään paitsi irtainta esinettä myös kiinteistöä. Kiinteistön omistus-, käyttö- tai muun oikeuden luovutukset ovat kuitenkin yleensä verottomia. (Katso myös kappale 2.5 Kiinteistöinvestoinnit ja tarkistusmenettely sekä oman käytön erikoistilanteet kappale 2.4.2). Tavarana pidetään myös sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä.

Tavaran myyntiä on tavaran omistusoikeuden vastikkeellinen luovutus. Koska tavaraa vuokrattaessa vuokraesineen omistusoikeus ei siirry vuokralleottajalle, tavaran vuokraustoiminta on palvelun myyntiä. Jos vuokraukseen kuitenkin liittyy sitova lunastuslauseke, vuokrausta pidetään tavaran, ei palvelun myyntinä. Osamaksukaupassa on omistusoikeuden tilapäisestä pidätysehdosta huolimatta kysymys tavaran myynnistä.

3.1.2 Palvelu

Palveluja ovat kaikki muut hyödykkeet, joita myydään liiketoiminnan muodossa. Jollei siis liiketoiminnan muodossa myytävä hyödyke ole tavara, se on palvelu. Palveluja ovat esimerkiksi huolto-, korjaus-, tarkastus- tai muut työsuoritukset, tavaran käyttö- tai muu oikeus, tarjoilu, tai vastiketta vastaan annettu sitoumus pidättyä tietystä teosta tai sietää tiettyä tekoa tai tilaa. Palvelun myyntiä ovat siten kaikki ne vastiketta vastaan tapahtuvat hyödykkeiden luovutukset, joissa ei luovuteta tavaran omistusoikeutta.

3.1.3 Komissiokauppa ja välityskauppa

Komissiokaupassa ovat arvonlisäverovelvollisia molemmat komissiosopimuksen osapuolet. Myyntikomissiossa päämiehen katsotaan myyvän hyödykkeen asiamiehelle ja luovutus lopulliselle asiakkaalle on asiamiehen myyntiä. Vastaavasti ostokomissiossa katsotaan asiamiehen myyvän hyödykkeen päämiehelle ja myyjän asiamiehelle. Päämiehen ja asiamiehen verokohtelussa voi olla eroa. Päämiehen myynti saattaa esimerkiksi yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevan säännöksen perusteella olla veroton, mutta tavaroita kauppaava asiamies joutuu suorittamaan myynnistään arvonlisäveroa.

Jos asiamies ei toimi omissa vaan päämiehen nimissä, hän myy päämiehelleen verollista välityspalvelua. Välityspalvelu on verollinen riippumatta siitä, onko välitettävän tavaran tai palvelun myynnistä suoritettava veroa. Siten vaikka esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehtien tilausmyynti on lehtitalolle alemman verokannan alaista myyntiä, tilausten välitys on verollista yleisen verokannan mukaan. Poikkeuksena on kuitenkin erikseen verottomaksi säädetyt palvelut.

3.1.4 Tavaran myynti Suomessa

Tavara on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajalle Suomessa. Ostajalle kuljetettava tavara on myyty Suomessa luovutuspaikasta riippumatta, jos tavara on Suomessa silloin, kun kuljetus ostajan luokse alkaa. Kuljetuksen suorittajana voi olla myyjä tai ostaja tai heidän järjestämänsä itsenäinen rahdinkuljettaja. Kuitenkin jos myyjä myy toimittamansa tavarat asennettuina tai kokoonpantuina toisessa EU-maassa, myynnin katsotaan tapahtuneen siinä valtiossa, missä asentaminen tai kokoonpano tapahtuu.

Myös niin sanottua kaukomyyntiä koskevat säännökset voivat johtaa siihen, ettei myyntiä veroteta Suomessa. Jos suomalaisen yrityksen kaukomyynti toiseen EU-maahan ylittää kalenterivuodessa tietyn rajan, yritys joutuu tästä myynnistä verovelvolliseksi siinä maassa, minne tavara toimitetaan. Kyseisen rajan alittava myynti verotetaan Suomessa. Kaukomyyntiä on tavaran myynti toimitettuna toisessa yhteisömaassa olevalle ei-arvonlisäverovelvolliselle asiakkaalle. (Katso ohje Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa.)

Tavara on myyty Suomessa myös silloin, kun myyjä tuo sen Suomeen myyntiä varten, vaikka tavara on yhteisön ulkopuolella kuljetuksen alkaessa.

Sähkö ja maakaasuverkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, joka myydään verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos verovelvollisella jälleenmyyjällä on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, niiden myynti on tapahtunut Suomessa, jos verovelvollisen jälleenmyyjän kotipaikka on täällä. Sähkö ja maakaasuverkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, jota ei myydä verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos ostaja tosiasiallisesti kuluttaa ne täällä. Jos ostaja ei tosiasiallisesti kuluta näitä tavaroita tai osaa niistä, kuluttamattomat tavarat katsotaan kulutetuiksi Suomessa, jos ostajalla on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, ostajan katsotaan kuluttaneen tavarat Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä. Verovelvollisella jälleenmyyjällä tarkoitetaan tässä elinkeinonharjoittajaa, jonka pääasiallisena toimintana kaasun ja sähkön sekä lämpö- ja jäähdytysenergian ostojen osalta on kyseisten tuotteiden jälleenmyynti (oma kulutus hyvin vähäinen).

3.2 Yleistä palvelukaupasta

Liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuva palvelujen myynti on yleisen verokannan mukaan arvonlisäverollista. Joidenkin palvelujen myyntiin sovelletaan alennettua verokantaa. Tietyt toimialat on jätetty arvonlisäverolain 4 luvussa lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Arvonlisäverovelvollisen yrityksen ei tule suorittaa palvelun myynnistä arvonlisäveroa Suomeen, mikäli palvelun myynti arvonlisäverolain 5 luvun myyntimaasäännösten mukaan tapahtuu ulkomailla. Myyntimaasäännökset eroavat toisistaan ostajina olevien elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien osalta. Myyntimaan määrittävät säännökset  vähentävät usein yritysten tarvetta  rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi tai hakea veronpalautusta toisesta maasta silloin, kun myynti tapahtuu elinkeinonharjoittajien välillä.

Palvelujen myyntimaata koskevia säännöksiä sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa myös muuta toimintaa kuin tavaroiden tai palvelujen myyntiä liiketoiminnan muodossa, pidetään elinkeinonharjoittajana kaikkien hähelle luovutettujen palvelujen osalta. Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyä oikeushenkilöä pidetään elinkeinonharjoittajana.

Elinkeinonharjoittajien välinen palvelun myyntimaan pääsääntö on ilmaistu arvonlisäverolain 65 §:ssä. Elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Jos tällaista palvelua ei kuitenkaan luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä.

Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle tapahtuvan palvelumyynnin pääsääntö on ilmaistu arvonlisäverolain 66 §:ssä. Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos tällaista palvelua ei kuitenkaan luovuteta kiinteästä toimipaikasta, se on myyty Suomessa, jos myyjän kotipaikka on täällä.

Näistä pääsäännöistä on laissa määritelty poikkeukset. Tavaran vientikauppaan liittyvät verottomat palvelumyynnit on säännelty arvonlisäverolain 6 luvun 71 §:n säännöksellä. Laissa on lisäksi muutamia muitakin palvelumyyntejä koskevia verottomuussäännöksiä.

Verovelvollisen on annettava palvelumyynneistään kultakin kalenterikuukaudelta yhteenvetoilmoitus. Tämä koskee edellä selvitetyn elinkeinonharjoittajien välisen myynnin pääsäännön mukaan verotettavien palvelujen myyntiä, joista palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on toisessa EU:n jäsenvaltiossa arvonlisäverolain 9 §:n 1 momentin käännettyä verovelvollisuutta vastaavan säännöksen mukaan velvollinen suorittamaan veron. Yhteenvetoilmoituksen antovelvollisuus ei koske verotusvaltiossa verosta vapautettuja palvelujen myyntejä.

Palvelun toiseen EU-maahan tapahtuva myynti ilmoitetaan kalenterikuukautta seuraavan kuukauden 20 päivänä sähköisesti annettavalla yhteenvetoilmoituksella. Yhteenvetoilmoitus annetaan vain niiltä kuukausilta, jolloin on ollut palvelumyyntiä muihin EU-maihin. Unionin ulkopuolisiin eli kolmansiin maihin tapahtuva palvelumyynti verotetaan näiden samojen myyntimaasäännösten mukaan määräytyvässä maassa. Kolmansiin maihin tapahtuvasta myynnistä ei anneta yhteenvetoilmoitusta.

Palvelukaupan verotusta  selvitetään yksityiskohtaisemmin jäljempänä tässä luvussa.

Euroopan unionin antama täytäntöönpanoasetus yhdenmukaistaa arvonlisäverodirektiivin tulkintaa erityisesti vuonna 2010 voimaan tulleiden palvelujen myyntimaasäännösten osalta. Asetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä Suomessa, jolloin sitä ei ole tarpeellista erikseen implementoida Suomen lainsäädäntöön.

Ohje palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotuksesta.

3.2.1 Palvelujen myyntimaasäännökset ja kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomat palvelujen myynnit

Palvelujen myyntimaasäännökset määrittelevät, millä valtiolla on oikeus verottaa myynti.  Arvonlisäverolain 64–69 l § sisältävät säännökset siitä, milloin palvelun myynti tapahtuu Suomessa. Kun myynti tapahtuu Suomessa, myynnistä on maksettava Suomen arvonlisävero. Veron suorittaa myyjä, jollei myyntiin sovelleta käännettyä verovelvollisuutta. Arvonlisäverolain 71 §:ssä on lueteltu ne kansainväliseen kauppaan liittyvät palvelut, joiden myynti on verotonta.  Lain 72 d §:ssä on mainittu ne palvelumyynnit, jotka ovat ostajan statuksen vuoksi verottomia.

Elinkeinonharjoittajalle ja muulle kuin elinkeinonharjoittajalle (kuluttajalle) tapahtuvaa palvelunmyyntiä koskevat eri myyntimaan yleissäännöt. Elinkeinonharjoittajalle tapahtuva myynti verotetaan siinä maassa, jonne ostaja on sijoittautunut ja kuluttajalle tapahtuvat myynti siinä maassa, jonne myyjä on sijoittautunut.

Elinkeinonharjoittajalle tapahtuvassa palvelumyynnissä sovelletaan yleissäännöstä poikkeavaa myyntimaasäännöstä seuraaviin palveluihin:

  • kiinteistöön kohdistuvat palvelut, myös kiinteistönvälitys
  • henkilökuljetuspalvelut
  • kuljetusvälineen lyhytaikainen vuokraus
  • oikeus pääsyyn kulttuuri-, viihde- ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin
  • ravintola- ja ateriapalvelut
  • matkatoimistopalvelut.

Kuluttajalle tapahtuvassa palvelumyynnissä sovelletaan yleissäännöstä poikkeavaa myyntimaasäännöstä seuraaviin palveluihin:

  • kiinteistöön kohdistuvat palvelut, myös kiinteistönvälitys
  • henkilökuljetuspalvelut
  • tavarankuljetuspalvelut
  • kuljetukseen liittyvät palvelut
  • irtaimeen esineeseen liittyvät palvelut
  • kuljetusvälineen pitkäaikainen vuokraus
  • huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen pitkäaikainen vuokraus
  • kulttuuri-, viihde- ja muiden vastaavien tilaisuuksien pääsymaksut verotetaan siellä missä toiminta tapahtuu
  • ravintola- ja ateriapalvelut
  • välityspalvelut
  • EU:n ulkopuolelle tapahtuvat immateriaalipalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen sekä telepalvelujen myynnit
  • EU:n ulkopuolelle ja ulkopuolelta Suomeen tapahtuvat radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen sekä telepalvelujen myynnit.

Kun palvelun myyntimaahan vaikuttaa ostajan asema, myyjän on tarvittavaa huolellisuutta noudattaen tarkastettava, onko ostaja kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja tai sellainen oikeushenkilö, johon sovelletaan elinkeinonharjoittajia koskevia myyntimaasäännöksiä.

Katso ohje palvelujen ulkomaankaupan arvonlisäverotuksesta. Ahvenanmaan osalta katso ohje Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.

Poikkeukset Suomessa luovutettujen kuljetukseen liittyvien palvelujen verollisuudesta:

  • EU:n ulkopuolelle kuljetettavaa tavaraa koskevan kuljetuspalvelun myynti ja tällaiseen kuljetuspalveluun välittömästi liittyvän lastaus-, purku- ja muun sellaisen palvelun myynti on veroton. Myyjällä on näyttövelvollisuus siitä, että kysymys on EU:n ulkopuolelle kuljetettavan tavaran käsittelyyn välittömästi liittyvistä palveluista. Verottomuuden edellytykset voidaan näyttää esimerkiksi vienti-ilmoituksella tai rahtiasiakirjoilla. Siten Suomen sisäiset kuljetukset, esimerkiksi väli Tampere-Helsinki Tampereelta Kiovaan tapahtuvassa kuljetuksessa voidaan laskuttaa verotta edellyttäen, että kuljetuspalvelun myyjä voi näyttää, että on kysymys EU:n ulkopuolelle tapahtuvaan kuljetukseen liittyvästä kuljetuksesta.
  • Ulkoisessa passitusmenettelyssä olevaa tavaraa tai sisäisessä passitusmenettelyssä olevaa maahantuotavaa tavaraa koskevan kuljetuspalvelun myynti ja tällaiseen kuljetuspalveluun välittömästi liittyvän lastaus-, purku- ja muun sellaisen palvelun myynti on verotonta. Ulkoista passitusmenettelyä käytetään tullaamattoman kolmannen maan tavaran ja tiettyjen erityisvalvottavien yhteisötavaroiden siirtoihin EU:n sisällä. Sisäistä passitusta taas käytetään normaalien yhteisötavaroiden siirtoihin Efta-maihin tai niiden kautta toisiin EU-maihin.
  • Kun kuljetus-, lastaus-, purku- ja muut vastaavat palvelut liittyvät tavaran maahantuontiin, sisällytetään näistä palveluista aiheutuvat kustannukset maahantuonnin veron perusteeseen ensimmäiseen kuljetussopimuksen mukaiseen määräpaikkaan saakka. Jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä (tavaraa maahantuotaessa) on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen EU:n alueella olevaan määräpaikkaan, edellä mainitut kustannukset sisällytetään veron perusteeseen tähän määräpaikkaan saakka. Maahantuontiin liittyvien kuljetuksen ja sen liitännäispalvelujen verottomuus laajenee vastaavasti.

Poikkeukset Suomessa luovutettujen irtaimeen esineeseen kohdistuvien työsuoritusten verollisuudesta:

  • Irtaimeen esineeseen kohdistuvan työsuorituksen myynti voidaan laskuttaa verotta, kun tavara viedään sitä täällä käyttämättä EU:n ulkopuolelle. Viejänä voi olla myyjä, ostajana oleva ulkomainen ja Suomessa ei-verovelvollinen elinkeinonharjoittaja tai näiden asiamies.
  • Vapaa-alueella, tullivarastossa tai verovarastossa tehdyn irtaimeen esineeseen kohdistuvan työsuorituksen myynti on verotonta, jos työ kohdistuu maasta vietävään tai maahantuotuun tullaamattomaan tai verovarastossa olevaan kauppatavaraan. Sen sijaan näillä alueilla varasto- tai muuta toimintaa harjoittavan yrityksen käyttöomaisuuteen kohdistuvista työsuorituksista on suoritettava veroa.

Muut verottomat palvelujen myyntitilanteet:

  • Palvelun myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen taikka sen lastin välittömiä tarpeita varten sekä tällaisella aluksella tapahtuva palvelun myynti ulkomaille matkustaville. Tällaisilla aluksilla tapahtuva palvelujen myynti on verotonta silloinkin, kun myynti tapahtuu Suomen aluevesillä tai ilmatilassa.
  • Veroa ei suoriteta kansainvälistä postiliikennettä koskevan kuljetuspalvelun ja siihen liittyvien palvelujen myynnistä postilaissa (415/2011) ja postipalveluista annetussa Ahvenanmaan maakuntalaissa (ÅFS 60/2007) tarkoitetun yleispalvelun tarjoajalle. (Viime mainitun yleispalvelun tarjoajan harjoittama yleispalvelun myynti on verotonta, lukuun ottamatta ehdoiltaan yksilöllisesti neuvoteltua palvelun myyntiä, AVL 33b §). Katso lisää ohje Postipalvelujen arvonlisäverotus.
  • Matkanjärjestäjän omissa nimissään myymät matkatoimistopalvelut siltä osin kuin on kysymys toisen yrityksen ulkomailla suorittamista kuljetus-, majoitus- ja muista sellaisista palveluista tai tavaroista, jotka luovutetaan matkustajalle EU:n ulkopuolella, ovat verottomia. Tämän säännöksen nojalla niin sanotut pakettimatkat EU:n ulkopuolelle ovat verottomia.
  • Yhteisökuljetuksen myynti, joka liittyy tavaroiden kuljetukseen Azoreille tai Madeiralle.
  • Henkilökuljetuspalvelu suoraan ulkomaille tai ulkomailta
  • Verottomia välityspalveluja ovat:
    - verotonta tavaran vientiä EU:n ulkopuolelle koskevat välityspalvelut
    - verotonta kansainvälistä palvelun myyntiä koskevat välityspalvelut
    - verottomien vesialusten myynnin, vuokrauksen tai rahtauksen välitys sekä verottomiin vesialuksiin kohdistuvien töiden välitys
    - verottomien vakuutuspalvelujen välitys
    - luotonvälitys
    - arvopapereiden välitys lukuun ottamatta sellaisia arvopapereita, jotka yksin tai yhdessä muiden arvopapereiden kanssa tuottavat oikeuden hallita määrättyä huoneistoa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa
    - arpajaisverolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen arpajaisten välitys
    - kullan välitys Suomen Pankille sekä
    - toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville diplomaattisille edustustoille ja tietyille kansainvälisille järjestöille tapahtuvien tavaroiden ja palvelujen myynnin välitys.

3.2.2 Rakentamispalvelun käännetty verovelvollisuus

Tiettyihin rakentamispalveluihin sekä niihin liittyvään työvoimanvuokraukseen sovelletaan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta 1.4.2011 lähtien.

Suomessa rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta on sovellettava aina kun molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

  • Palvelu on rakentamispalvelua tai työvoiman vuokrausta rakentamispalvelua varten.
  • Ostaja on elinkeinonharjoittaja, joka toiminnassaan muutoin kuin satunnaisesti myy rakentamispalvelua tai vuokraa työvoimaa rakentamispalvelua varten. Säännöksiä sovelletaan myös kun ostajana on elinkeinonharjoittaja, joka rakentaa tai rakennuttaa hallinnassaan olevalle maa-alueelle rakennuksen tai pysyvän rakennelman myyntiä varten tai kun ostajana on elinkeinonharjoittaja, joka luovuttaa kiinteistön ennen kuin se on otettu käyttöön rakentamispalvelun suorittamisen jälkeen. Ostaja voi olla myös niin sanottu välimies eli elinkeinonharjoittaja, joka myy edelleen kyseisen palvelun edellä määritellylle elinkeinonharjoittajalle.

Rakentamispalvelu on määritelty AVL 31 §:n 3 momentissa. Rakentamispalvelua on kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta AVL 31 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisiin palveluihin (suunnitteluun, valvontaan ja muuhun niihin verrattaviin palveluihin).

Katso ohje Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus 1.4.2011 alkaen.

3.3 Omaan käyttöön otto

Verollista toimintaa on paitsi tavaran tai palvelun myynti myös yrityksen tai yrittäjän oma vähennyskelvoton käyttö. Omasta käytöstä on laskettava vero ja ilmoitettava se kausiveroilmoituksessa samalla tavoin kuin myynneistä. (Katso kappaleet 6 Vähennykset sekä suoritettavan veron laskentaperuste 7.1.5. Oma käyttö)

Tavaran ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja

  • ottaa tavaran yksityiseen kulutukseen
  • luovuttaa tavaran vastikkeetta siirtää tai muulla tavalla ottaa tavaran muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Veroa tavaran omasta käytöstä suoritetaan vain jos tavarasta on voitu tehdä vähennys tai tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä.

Palvelun ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja

  • suorittaa, luovuttaa tai muulla tavalla ottaa palvelun vastikkeetta omaan tai henkilökuntansa yksityiseen kulutukseen taikka muutoin muuhun kuin liiketoiminnan tarkoitukseen
  • suorittaa tai muulla tavalla ottaa palvelun vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön
  • ottaa ostetun palvelun muutoin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Veroa omasta käytöstä suoritetaan vain, jos ostetusta palvelusta on voitu tehdä vähennys tai itse suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja ulkopuolisille.

Tyypillisin oman käytön tilanne lienee se, että elinkeinonharjoittaja käyttää liikeomaisuutta yksityiseen kulutukseensa. Jos elinkeinonharjoittaja ottaa yrityksestä hyödykkeen omaan tai perheensä kulutukseen tai vaikka lahjoitustarkoitusta varten, hänen on suoritettava omaan käyttöön otosta veroa.

Omaa käyttöä on myös hyödykkeen luovuttaminen vastikkeetta, esimerkiksi vastikkeettomat luovutukset henkilökunnan yksityiseen kulutukseen tai edustuslahjat. Sen sijaan tavaranäytteenä tai tavanomaisena mainoslahjana tapahtuvat luovutukset ovat verottomia.

Omaa käyttöä on niin ikään tavaran tai ostetun palvelun siirtäminen yrityksen sisällä muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Esimerkiksi kun tavara tai ostettu palvelu siirretään liiketoiminnan sisällä verolliselta toimialalta verotuksen ulkopuolella olevalle toimialalle tai yrityksen verollisella toimialalla vähennykseen oikeuttavasta käytöstä vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön, maksetaan omaan käyttöön otosta veroa.

Verovelvollisuuden päättyessä haltuun jääneistä tavaroista suoritetaan veroa kuten tavaran ottamisesta omaan käyttöön.

3.3.1 Vähäinen oma käyttö

Tavaroiden ja palvelujen oma käyttö on yleensä verollista. Tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisesta ei suoriteta veroa, kun elinkeinonharjoittaja ottaa vähäisessä määrin tavaroita ja palveluja omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen. Vähäisen oman käytön rajana pidetään noin 850 euroa (ilman arvonlisäveroa) vuodessa. Jos tavaroita ja palveluja otetaan omaan tai perheen yksityiseen kulutukseen enemmän kuin 850 euron arvosta vuodessa, niin vain 850 euron yli menevästä määrästä on suoritettava arvonlisäveroa.

Vähäisen oman käytön verottomuus koskee vain tapauksia, joissa arvonlisäverovelvollisena on luonnollinen henkilö, puolisot, jakamaton kuolinpesä tai verotusyhtymä. Paliskuntaryhmän osalta 850 euron raja lasketaan poronomistajakohtaisesti. (Katso ohje Maa- ja metsätalouden tuotteiden oman käytön arvostaminen arvonlisäverotuksessa.)

3.3.2 Oman käytön verotuksen erityistilanteet

3.3.2.1 Rakentamispalvelun oma käyttö

Rakennusliikkeen omatuotannon ja perustajaurakoinnin arvonlisäverotus on soveltamisalan rajauksen takia jouduttu toteuttamaan rakentamispalvelun omana käyttönä. Neutraalisuussyistä itse suoritettujen, muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan kiinteistön käyttöön liittyvien palvelujen oman käytön verotus on hyvin laajaa.

Uudisrakennuksen myynti maapohjineen on verotonta. Kun rakennusliike ostaa tai vuokraa maa-alueen, rakentaa sille rakennuksen ja myy rakennuksen maapohjineen tai vuokraoikeuksineen, ei myynnistä ole suoritettava veroa.

Perustajaurakoinnissa rakennusyritys esimerkiksi perustaa asunto- tai kiinteistöosakeyhtiön, merkitsee osake-enemmistön ja tekee sen kanssa urakkasopimuksen. Rakennusyritys rakentaa yhtiölle rakennuksen ja myy arvonlisäverotta rakennuksen huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet.

Rakennuksen ja pysyvän rakennelman myynti maapohjineen tai vuokraoikeuksineen sekä perustajaurakointina tapahtuva rakentaminen verotetaan rakentamispalvelun omaan käyttöön ottona.

Edellä mainituissa tilanteissa elinkeinonharjoittajan on suoritettava veroa rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön riippumatta siitä, myykö hän rakentamispalveluja ulkopuolisille. Veroa on suoritettava rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta myös silloin, kun palvelu suoritetaan verotonta elinkeinotoimintaa varten.

Omaan käyttöön ottamisena verotetaan rakentamispalvelu myös silloin, kun rakennusliike rakentaa muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Esimerkiksi myytäväksi ostetun vanhan rakennuksen peruskorjaustyö ennen rakennuksen myyntiä verotetaan omana käyttönä. Kunnostetun rakennuksen edelleenmyynti sinänsä on verotonta myyntiä.

Omaan käyttöön otetusta rakentamispalvelusta suoritetaan arvonlisäveroa välittömistä ja välillisistä kustannuksista.

3.3.2.2 Kiinteistöhallintapalvelun oma käyttö

Rakennukseen kohdistuvat rakentamispalvelut, siivoustyöt, muu puhtaanapito ja kiinteistönhoito sekä talous- ja hallintopalvelut ovat verollisia kiinteistöön kohdistuvia palveluja. Jos kiinteistöä tai sen osaa käytetään muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, esimerkiksi verottomassa pankki- ja vakuutustoiminnassa tai edustustilana, verotetaan elinkeinonharjoittajan itse suorittamat siivous- ynnä muut työt kiinteistöhallintapalvelujen omana käyttönä.

Kiinteistöhallintapalvelujen oma käyttö on verollista riippumatta siitä, harjoitetaanko yleensäkään mitään liiketoimintaa. Siten verovelvollisuus koskee esimerkiksi asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöitä, yleishyödyllisiä yhteisöjä ja uskonnollisia yhdyskuntia. Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön veron perusteena on välittömien ja välillisten kustannusten yhteismäärä.

Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotuksessa verovelvollisuus on laajempi kuin arvonlisäverotuksessa yleensä.Oman käytön verotus koskee palveluja, jotka suoritetaan lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävän toiminnan yhteydessä. Toiminnan ei tarvitse tapahtua liiketoiminnan muodossa. Sen on kuitenkin kuuluttava arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan ja tapahduttava elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa. Oikeuskäytännössä on katsottu esimerkiksi, että seurakuntahtymä ei ole verovelvollinen sen  omistuksessa tai hallinnassa oleviin kiinteistöihin kohdistuvien kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä siltä osin kuin kiinteistöjä käytettiin kirkollisissa toimituksissa, hautaus- ja rekisteritoimessa sekä erilaisten vastikkeetta seurakuntien jäsenille suoritettavien palvelusten yhteydessä.

Kiinteistön omistajan tai haltijan ei kuitenkaan ole suoritettava veroa kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä, jos hän käyttää kiinteistöä pääasiallisesti asuntonaan. Veroa ei ole suoritettava kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä myöskään silloin, kun kalenterivuoden aikana suoritetuista kiinteistöhallintapalveluista aiheutuneet palkkakustannukset sosiaalikuluineen ovat enintään 50 000 euroa. Jos kiinteistön hoito tehdään niin, ettei palkkakustannuksia synny, esimerkiksi taloyhtiössä työt tehdään talkoilla eikä korvauksia makseta, ei synny myöskään mitään arvonlisäverotettavaa kiinteistöhallintapalvelua.

Edellä mainittu 50 000 euron raja on kiinteistön omistaja- tai haltijakohtainen. Jos kiinteistönhaltijalla on useita kiinteistöjä, palkkakustannukset lasketaan rajan ylittymistä arvioitaessa kaikkien kiinteistöjen osalta yhteen. Jos kiinteistönhaltijalla on myös verollisessa, vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevia kiinteistöjä, näihin kiinteistöihin kohdistuvia palkkakustannuksia ei kuitenkaan oteta laskelmassa huomioon.

Jos kiinteistön omistaja tai haltija myy kiinteistöhallintapalveluja ulkopuolisille, 50 000 euron rajaa ei sovelleta. Veroa maksetaan tällöinkin kiinteistöhallintapalvelusta aiheutuneiden välittömien ja välillisten kustannusten yhteismäärästä.

Katso ohje Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön arvonlisäverotus.

3.3.2.3 Henkilökunnalle luovutettu ravintola- ja ateriapalvelu

Kun työnantaja luovuttaa henkilökunnalleen vastiketta vastaan ravintola- ja ateriapalvelua, toimintaa pidetään työnantajalle verollisena myyntinä, jos tarjoilutoiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja työnantajan arvonlisäverolain 3 §:ssä tarkoitettu tilikauden liikevaihto on vähintään 8 500 euroa.

Myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta. Vastike on myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuva hinta, joka sisältää kaikki hinnanlisät (AVL 73 §).

Työntekijöille myydyn aterian veron peruste voidaan kuitenkin korottaa alivastikkeellisia luovutuksia koskevien AVL 73 c–73 e §:n mukaan käypään markkina-arvoon, jos vastike ilman veron osuutta on huomattavasti käypää markkina-arvoa alempi. Jos ateriasta peritään vastikkeena vähintään tuloverotuksessa vahvistettu ravintoedun raha-arvo, myynti ei ole alivastikkeellinen.

Ravintola- ja ateriapalvelu verotetaan omaan käyttöön ottamisena, jos työnantaja luovuttaa omassa ruokalassaan valmistettuja tai ulkopuoliselta ravintolalta ostettuja aterioita työntekijöille ilmaiseksi. Oman käytön verotuksen edellytyksenä on, että työnantaja harjoittaa liiketoimintana pidettävää toimintaa. Tämän toiminnan ei kuitenkaan tarvitse olla arvonlisäverollista. Verovelvollisuus edellyttää lisäksi, että työnantajan arvonlisäverolain 3 §:ssä tarkoitettu tilikauden liikevaihto on vähintään 8 500 euroa. Liikevaihtoon luetaan myös työntekijöille luovutettujen tarjoilupalvelujen veron peruste.

Oman käytön veron peruste on veroton ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Itse suoritetun ateriapalvelun veron peruste on palvelun suorittamisesta aiheutuneiden välittömien ja välillisten kustannusten määrä. Verovelvollinen voi halutessaan käyttää välillisten kustannusten määränä 22 prosenttia välittömistä kustannuksista.

Katso ohje Henkilöstöruokailun arvonlisäverotuksesta.

3.4 Kiinteistöinvestoinnit ja tarkistusmenettely

Kiinteistöinvestoinnilla tarkoitetaan kiinteistön uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvän rakentamispalvelun ostamista tai suorittamista itse. Kiinteistöinvestointi käsittää myös sellaisen uudisrakennuksen hankkimisen, josta myyjän on ollut suoritettava oman käytön vero. Jos kiinteistö on hankittu liikeomaisuudeksi, verovelvollisella on velvollisuus ja oikeus tarkistaa kiinteistöstä tehtyjä vähennyksiä tarkistuskauden aikana.

Jos verovelvollinen on tehnyt kiinteistöinvestoinnin vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, hän saa vähentää sen osuuden hankintaan sisältyvästä arvonlisäverosta, joka vastaa kiinteistön arvonlisäverollisessa käytössä olevaa osuutta. Jos kiinteistön käyttö verolliseen toimintaan muuttuu tarkistuskauden aikana, verovelvollinen tarkistaa alun perin tekemäänsä vähennystä vuosittain.

Liiketoiminnassa käytetystä kiinteistöstä, josta ei ole voitu tehdä vähennystä sen vuoksi, että sitä ei ryhdytä heti käyttämään arvonlisäverollisessa toiminnassa, voidaan myöhemmin saada vähennyksiä tarkistamisen kautta, jos kiinteistöä ryhdytään tarkistuskauden aikana käyttämään arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa.

Tarkistuskausi on 10 vuotta sen kalenterivuoden alusta, jonka aikana rakentamispalvelu on valmistunut. Jos kiinteistö on ostettu, 10 vuoden aika lasketaan sen vuoden alusta, jona kiinteistö on valmistumisen jälkeen vastaanotettu.

Kiinteistöinvestoinnista tehtyä vähennystä tarkistetaan, jos

  • kiinteistön vähennykseen oikeuttava käyttö pienenee tai kasvaa suhteessa alkuperäiseen vähennykseen
  • kiinteistö luovutetaan
  • verovelvollisuus päättyy tai
  • kiinteistö poistetaan liikeomaisuudesta.

Tarkistaminen suoritetaan yhdellä kertaa koko jäljellä olevalta tarkistuskaudelta, jos verovelvollisuus päättyy tai kiinteistö poistetaan liikeomaisuudesta.

Kiinteistön luovutuksessa tarkistusoikeus siirtyy luovutuksensaajalle, jos luovuttaja on elinkeinonharjoittaja tai kunta, ja luovutuksensaaja hankkii kiinteistön liiketoimintaa varten tai luovutuksensaaja on kunta tai valtio. Luovuttaja ja luovutuksensaaja voivat sopia, että tarkistusoikeus ja velvollisuus eivät siirry, jolloin luovuttaja suorittaa kertatarkistuksen.

Kiinteistöinvestointien tarkistamista on tarkemmin selvitetty ohjeessa Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus.

4 Arvonlisäveroton toiminta

Kaikki liiketoiminnan muodossa tapahtuva tavaroiden ja palvelujen myynti on pääsääntöisesti verollista. Liiketoiminnan muodossa tapahtuvassa tavaroiden ja palvelujen myynnissä verottomuus on poikkeuksellista. Verottomat hyödykkeet on lueteltu tyhjentävästi arvonlisäverolaissa.

Tämän luvun kohdassa 1 selostetaan ne verottomat myynnit, joiden tuottamiseen käytettyjen tuotantopanosten ostohintaan sisältyvää veroa ei saa vähentää. Luvun kohdissa 2 ja 3 selostetaan niin sanottuja nollaverokannan alaisia myyntejä, yritysjärjestelyjä ja kansainväliseen kauppaan liittyviä verottomia myyntejä. Näiden verottomien myyntien tuotantopanoksiin sisältyvät verot ovat vähennyskelpoisia.

4.1 Verottomat myynnit, joista ei ole vähennysoikeutta

Tässä kohdassa käsiteltyjä verottomia myyntejä ei ilmoiteta kausiveroilmoituksessa.

4.1.1 Kiinteistönluovutukset

Kiinteistöllä tarkoitetaan arvonlisäverolaissa maa-aluetta, rakennusta ja pysyvää rakennelmaa tai niiden osaa. Rakennuksen luovuttamista urakkasopimuksen perusteella ei kuitenkaan pidetä kiinteistön vaan verollisen rakentamispalvelun luovutuksena.

Rakentamispalvelun (esimerkiksi rakennuksen suunnittelu-, valvonta-, pystytys-, muutos-, korjaus-, kunnostamis-, asentamis- ja purkamistyöt ja työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen) myynti on normaaliin tapaan verollista toimintaa. Verollista on paitsi talonrakennustoiminta, muidenkin rakentamispalvelujen myynti, esimerkiksi maa- ja vesirakennustyöt. Verollisena rakentamispalvelun myyntinä pidetään urakka-, laskutus- tai muuhun rakentamissopimukseen perustuvaa rakennuksen luovuttamista ja muita rakennukseen tai sen maapohjaan kohdistuvia työsuorituksia.

Kiinteistön myynti sekä asumistarkoituksiin että liiketoimintaa varten on verotonta. Kiinteistökauppojen lisäksi myös maa-alueen, rakennusten ja huoneistojen vuokraaminen jää verotuksen ulkopuolelle. Vuokraoikeuden lisäksi myös muiden kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien myynti on pääsääntöisesti verotonta. Kun kiinteistönomistaja tai -haltija luovuttaa vuokralaiselle kiinteistön verottoman käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä sähköä, kaasua, lämpöä ja vettä tai huolehtii kiinteistön jätehuollosta, ei näistä perityistä korvauksista ole suoritettava veroa riippumatta siitä, sisältyvätkö korvaukset vuokraan vai veloitetaanko niistä erikseen.

Kiinteistön käyttöoikeuden luovutus on kuitenkin jäljempänä määritellyissä tilanteissa verollista. Veron kertaantumisen estämiseksi kiinteistönomistajalla tai -haltijalla on lisäksi mahdollisuus hakeutua verovelvolliseksi liikehuoneistojen vuokrauksesta. Myös vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleen kiinteistön myynnistä tai sen käyttötarkoituksen muutoksesta on eräin edellytyksin suoritettava veroa. (Katso myös kappale 2.4.3 Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajat ja 3.4 Kiinteistöinvestoinnit ja tarkistusmenettely.)

Asuinkiinteistön ja teollisuus- sekä liikekiinteistön määritelmät eroavat toisistaan. Teollisuus- ja liikerakennuksen verokohtelu koskee vain itse rakennusta ainesosineen sekä sellaista varustusta, joka palvelee yleisesti rakennuksen pysyvää käyttöä riippumatta siitä, mitä toimintaa rakennuksessa harjoitetaan. Kiinteistöön eivät kuulu kiinteistöllä harjoitettavaa erityistä toimintaa palvelevat koneet, laitteet ja kalusteet. Niiden myynti ja vuokraus on siten verollista myös silloin, kun se tapahtuu verottoman kiinteistön myynnin tai vuokrauksen yhteydessä.

Asuinrakennuksen verokohtelu ulottuu myös asuinirtaimistoon. Verottomaan kiinteistön myyntiin tai vuokraukseen tavanomaisesti liittyvä asuinirtaimiston myynti tai vuokraus on myös verotonta. Asuinirtaimistoa ovat erilaiset tarpeistoesineet sekä kodinkoneet ja -laitteet, esimerkiksi liedet, jää- ja pakastinkaapit sekä liesituulettimet.

Seuraavat kiinteistön käyttöön liittyvät palvelut on säädetty kuitenkin poikkeuksellisesti arvonlisäverolliseksi toiminnaksi:

  • maa- tai kiviaineksen otto-oikeuden, metsän hakkuuoikeuden tai metsästys- taikka kalastusoikeuden myynti
  • majoitustoiminta eli huoneiden, leirintäpaikkojen, mökkien tai muiden sellaisten tilojen käyttöoikeuden luovuttaminen
  • kokous-, näyttely-, urheilu- tai muun sellaisen tilan käyttöoikeuden tilapäisluonteinen luovuttaminen
  • pysäköintitoiminnassa tapahtuva pysäköintipaikkojen luovuttaminen
  • sataman tai lentokentän luovuttaminen vesi- tai ilma-alusten käyttöön
  • säilytyslokeroiden käyttöoikeuden luovuttaminen
  • ilmoitus- tai mainostilan, ajanviete- tai virvoitusjuoma-automaatin tai muun sellaisen laitteen taikka pelin vaatiman tilan vuokraaminen
  • yleisen tien tai rautatien kokonaishoitopalvelun luovuttaminen valtiolle.

4.1.2 Terveyden- ja sairaanhoito

Terveyden- ja sairaanhoitopalvelun ja sen yhteydessä luovutetun, hoitoon tavanomaisesti liittyvän palvelun ja tavaran myynti on verotonta. Verottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja ovat toimenpiteet, jotka tehdään ihmisen terveydentilan määrittämiseksi tai terveyden palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Terveyden- ja sairaanhoitopalveluja ovat myös työterveyshuoltoon kuuluvat terveyden- ja sairaanhoitopalvelut  ja lakisääteinen kuntoutus.

Verotonta on valtion tai kunnan ylläpitämän laitoksen antama sairaala- tai muu laitoshoito sekä myös yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitetuissa laitoksissa annettava luvanvarainen hoito.

Myös sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity, antama hoito on verotonta. Lain terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan laillistettuja, luvan saaneita ja nimikesuojattuja ammattihenkilöitä.

Laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat Suomessa asianmukaisen koulutuksen saaneet lääkärit, hammaslääkärit, erikoislääkärit ja erikoishammaslääkärit. Sosiaali- ja terveydenalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää heille hakemuksesta oikeuden harjoittaa ammattiaan laillistettuna ammattihenkilönä.

Valvira myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa proviisorin, psykologin, puheterapeutin, ravitsemusterapeutin, farmaseutin, sairaanhoitajan, kätilön, terveydenhoitajan, fysioterapeutin, laboratoriohoitajan, röntgenhoitajan, suuhygienistin, toimintaterapeutin, optikon ja hammasteknikon ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut kyseiseen ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994)  mukaisia nimikesuojatun ammattihenkilön ammattinimikkeitä ovat apuvälineteknikko, jalkaterapeutti, koulutettu hieroja, kiropraktikko, naprapaatti, osteopaatti, lähihoitaja, psykoterapeutti, sairaalafyysikko, sairaalageneetikko, sairaalakemisti, sairaalamikrobiologi ja sairaalasolubiologi.

Lisäksi verottomia ovat muun muassa sairaankuljetukset erityisesti tätä tarkoitusta varten varustetulla kuljetusvälineellä, tutkimus- ja laboratoriopalvelut sekä hammasproteesit ja niihin kohdistuvat hammastekniset työsuoritukset. Myös äidinmaidon, ihmisveren, ihmiselimien ja ihmiskudosten myynti on verotonta.

Verotonta on myös niiden välittömästi terveyden- ja sairaanhoidossa käytettävien tavaroiden ja palvelujen myynti, jotka yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon palvelujen antaja tai terveydenhuollon ammattihenkilö tässä toiminnassaan myy tai vuokraa toiselle terveydenhuollon palvelujen antajalle tai terveydenhuollon ammattihenkilölle. Siis muun muassa ne korvaukset, joita lääkäri- ja hammaslääkärikeskukset veloittavat niissä toimivilta ammatinharjoittajilta koneitten ja laitteiden käytöstä ja niiden huollosta sekä hoitomateriaalista, ovat verottomia.

Katso ohje Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus.

Eläinten lääkinnällinen hoito ja hoitoon liittyvien tavaroiden myynti on verollista.

4.1.3 Sosiaalihuolto

Verotonta on sosiaalihuoltona tapahtuva palvelujen ja tavaroiden myynti. Verotonta sosiaalihuoltoa on valtion, kunnan ja kuntayhtymän harjoittama sekä aluehallintoviranomaisen tai kunnan sosiaaliviranomaisen valvoma muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittama toiminta. Verotonta sosiaalihuoltoa on lasten ja nuorten huolto, lasten päivähoito, vanhusten huolto, kehitysvammaisten huolto, muut vammaisten palvelut ja tukitoimet, päihdehuolto sekä muu tällainen toiminta. Verottomuus koskee sekä avo- että laitoshuoltoa.

Katso ohje Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus.

4.1.4 Koulutus

Verotonta on sellainen yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, korkeakouluopetus sekä taiteen perusopetus, jota järjestetään lain nojalla tai avustetaan lain nojalla valtion varoista. Verovapaan koulutuksen järjestäjänä voi olla valtio, kunta tai yksityinen yhteisö. Jos varsinainen koulutuspalvelu on verotonta, ovat myös koulutuksen antajan koulutuksen saajalle luovuttamat koulutukseen tavanomaisesti liittyvät tavarat ja palvelut verottomia (esimerkiksi oheismateriaali, ateriat ja majoitus).

Muu kuin edellä mainittu lain nojalla järjestettävä tai lain nojalla valtion varoista avustettava koulutus on verollista. Tällaista koulutusta on muun muassa liiketaloudellisin perustein järjestetty sekä harrastustoimintaan liittyvä koulutus ja opetustoiminta, esimerkiksi auto-, tanssi-, ratsastus- ja hiihtokoulut.

Työvoimakoulutuksen myynti on verollista palvelun myyntiä. Katso ohje Työvoimakoulutuksen arvonlisäverotus.

4.1.5 Oppilaitosruokailu

Oppilaitoksessa koulutuksensaajalle tapahtuvasta tarjoilusta ei suoriteta veroa, kun tarjoilu tapahtuu verottoman koulutuksen yhteydessä ja tarjoilu liittyy tavanomaisesti koulutukseen. Siis myös muut kuin oppilaitokset voivat myydä tarjoilupalvelut oppilaille verotta edellä mainittujen edellytysten täyttyessä.

4.1.6 Rahoituspalvelut

Verotonta rahoituspalvelua on ottolainaus ja muu varainhankinta (muun muassa talletuksilla, joukkovelkakirjoilla, sijoitustodistuksilla sekä esimerkiksi osakeannin järjestäminen). Myös luotonanto ja muu rahoituksen järjestäminen (muun muassa perinteinen antolainaus, luotonvälitys, rahoituskokonaisuuksien kokoaminen, luottokorttirahoitus ja osamaksukaupan rahoitus  on verotonta. Verottomuus koskee paitsi varsinaisia luottolaitoksia myös muita yrityksiä. Veroa ei suoriteta esimerkiksi osamaksu- tai viivästyskoroista.

Luotonantajan harjoittama luotonhallintapalvelu on verotonta. Myös takaustoiminta, maksuliikkeen hoito, valuutanvaihto ja arvopaperikauppa on verotonta rahoituspalvelua. Luottolaitosten myymät notariaatti- ja säilytyspalvelut ovat sitä vastoin verollisia.

Saamisten perimistoiminta eli factoring on oikeuskäytännössä katsottu verolliseksi palveluksi (KHO:2013:129). Myös täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelut ovat arvonlisäverollisia. Katso omaisuudenhoitopalvelujen arvonlisäverotuksesta lisää ohjeesta Täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelut arvonlisäverotuksessa.

4.1.7 Vakuutuspalvelut

Vakuutuspalvelujen myynti on arvonlisäverotonta. Verotonta on vakuutusyhtiöiden, vakuutusyhdistysten, vakuutuskassojen, työttömyyskassojen ja eläkesäätiöiden harjoittama vakuutustoiminta. Siten esimerkiksi vakuutus- ja eläkemaksut ovat verottomia. Myös jälleenvakuutustoiminta ja vakuutusten välitys on verotonta.

4.1.8 Esiintymispalkkiot ja eräät immateriaalioikeudet

Esiintyvän taiteilijan tai muun julkisen esiintyjän tai urheilijan palkkiot ovat verottomia. Esiintyjän esityksen myynnit tilaisuuden järjestäjälle kuin myös ohjelmatoimistojen väliset tällaisten esitysten myynnit ennen niiden myyntiä tilaisuuden järjestäjälle ovat verottomia. Ääni- tai kuvatallennusta koskevan oikeuden tai kirjallisen tai taiteellisen tekijänoikeuden luovuttaminen sekä jälkikäytöstä saadut korvaukset tekijälle ovat niin ikään verottomia. Tekijänoikeudenhaltijoita edustavien järjestöjen saamat tekijänkorvaukset ovat kuitenkin arvonlisäverollisia. Niihin sovelletaan alennettua 10 %:n verokantaa.

Valokuvaan kohdistuvien oikeuksien luovuttaminen ja niiden perusteella saadut korvaukset ovat arvonlisäverollisia. Verollisia oikeuksia ovat myös esimerkiksi patenttioikeus, mallioikeus ja oikeus tavaramerkkiin tai toiminimeen sekä suunnitelman tai keksinnön käyttöoikeus. Verollista on myös mainosteoksen, kartan tai sen valmistamiseen käytetyn aineiston, automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän tai tietokoneohjelman tai elokuvan tai video-ohjelman oikeuksien myynti. Näihin sovelletaan yleistä verokantaa.

4.1.9 Tavarat ja palvelut, joista ei vähennystä

Veroa suoritetaan vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan tavaran tai palvelun myynnistä. Tavara tai palvelu on vähennykseen oikeuttavassa käytössä, kun sitä käytetään verollisessa liiketoiminnassa eikä tavara tai palvelu ole vähennysrajoitusten alaisessa käytössä. Sillä, onko hyödykkeen hankintahintaan sisältynyt veroa vai ei, ei ole merkitystä. Veroa on myös suoritettava kun myydään käytetty tavara, jonka ostolaskussa on ollut merkintä siitä, että myyjä on soveltanut marginaaliverotusmenettelyä.

Jos myydään hyödyke, joka on ollut osittain verollisessa käytössä, myynnistä verollista on se osuus, joka vastaa verollista käyttöä, esimerkiksi pakettiauto, joka osin on ollut liikkeen tavarakuljetuksissa ja osin yksityiskäytössä. Kun myydään vähennysrajoitusten alainen tavara, esimerkiksi henkilöauto, jota on käytetty myös yksityisajoihin, myynti on veroton.

Myös ulkomaankauppaa ja verotonta toimintaa harjoittavat yritykset sekä kunnat voivat myydä muussa kuin palautukseen tai vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan käyttöomaisuuden verotta.

Liikevaihtoverolain aikana hankitun käyttöomaisuuden myynti on verotonta, ellei tavaran hintaan sisältyvää veroa ole voitu vähentää.

4.1.10 Eräät muut tavarat ja palvelut

Verotonta on setelien ja kolikkojen luovuttaminen käypinä maksuvälineinä. Setelien ja kolikkojen valmistustyön myynti ja mainittujen tavaroiden myynti keräilyesineinä on sitä vastoin verollista.

Arpajaislainsäädännössä tarkoitettujen arpajaisten ja rahapelien järjestäminen ja välitys sekä arpajaisverolaissa tarkoitettujen peliautomaattien ja -laitteiden sekä pelien vaatiman tilan luovutus on verotonta. Sen sijaan esimerkiksi musiikkiautomaateista saaduista tuloista on suoritettava veroa.

Yleisen hautapaikan pitäjän luovuttamat hautapaikan avaamis- ja hoitopalvelut sekä muut varsinaiseen hautaustoimeen liittyvät palvelut ovat verottomia. Eläinten hävittäminen tai hautaaminen on kuitenkin verollista.

Verottomia ovat myös kuurojen tulkkauspalvelut.

Itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on verotonta silloin, kun poimija myy ne sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta suoraan kuluttajalle tai välittäjälle. Maantievarren levähdyspaikka ja tori ovat yleisiä myyntipaikkoja, joten niiltä tapahtuvasta myynnistä ei ole suorittava veroa. Jos keräilytuotteet myydään erityisestä myyntipaikasta, myynti on verollista, jos tilikauden myyntien määrä ylittää 8 500 euroa.

Veroa ei suoriteta postilaissa (415/2011) ja postipalveluista annetussa Ahvenanmaan maakuntalaissa (ÅFS 60/2007) tarkoitetun yleispalvelun tarjoajan harjoittamasta yleispalvelun myynnistä. Veroa on kuitenkin suoritettava sellaisen palvelun myynnistä, jonka ehdot on neuvoteltu yksilöllisesti. Postipalvelujen arvonlisäverotusta muutettiin lailla (417/2011), joka tuli voimaan 1.6.2011 alkaen. Katso lisää postipalvelujen arvonlisäverotuksesta ohje Postipalvelujen arvonlisäverotus.

4.2 Nollaverokannan alaiset myynnit ja yritysjärjestelyt

4.2.1 Sanoma- ja aikakauslehdet

Sanoma- ja aikakauslehtien myynti vähintään kuukauden ajaksi tilattuina on verollista alennetun 10 % verokannan mukaan. Sanoma- ja aikakauslehtien irtonumeromyynti ja lehtien tilausten välitys on yleisen verokannan 24 % mukaan verollista. Katso lisää ohjeesta Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverokannan muutos.

Verotonta on vähintään neljä kertaa vuodessa ilmestyvän sanoma- ja aikakauslehden painoksen myynti yleishyödylliselle yhteisölle, joka julkaisee lehteä pääasiassa jäseniään tai osakkaitaan tai jäsenyhteisöjensä jäseniä tai osakkaita varten ja joka ei harjoita sanoma- tai aikakauslehtien julkaisemista tai myyntiä liiketoiminnan muodossa.

4.2.2 Vesialukset

Vesialus, jonka rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä ja joka ei ole rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu, voidaan myydä ja vuokrata tai rahdata verotta. Tällaisen verottoman vesialuksen välitys on verotonta. Verotonta on myös edellä mainittuihin verottomiin vesialuksiin sekä tällaisesta aluksesta korjattavaksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen myynti. Myös työhön käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran myynti on verotonta.

4.2.3 Yritysjärjestelyt

Liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvaa tavaroiden tai palvelujen myyntiä tai muuta luovutusta liiketoiminnan jatkajalle, ei pidetä myyntinä. Edellytyksenä on lisäksi, että omaisuus tulee liiketoiminnan jatkajalle käytettäväksi vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.

Liiketoiminnan jatkajalle siirtyvät kaikki luovuttajan arvonlisäveroon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat siirrettyjä tavaroita ja palveluja. Jos luovuttaja on soveltanut käytettyihin tavaroihin tai taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin marginaaliverotusmenettelyä, liiketoiminnan jatkaja tarvitsee luovuttajalta tiedot luovutettujen tavaroiden ostohinnoista.

Katso lisää ohjeista

4.3 Tavaran myynti Suomen ulkopuolelle

4.3.1 Tavaran myynti EU:n alueelle (yhteisömyynti)

Suomi on EU:n jäsenenä osa EU:n sisämarkkina-aluetta, jossa sovelletaan kotimaan kaupasta ja kolmansiin maihin tapahtuvasta kaupasta eroavia säännöksiä. (Katso ohje Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassaHuom! Ahvenanmaan maakunnan ja EU:n veroalueen välisiin tavaroiden myynteihin ei sovelleta yhteisökaupan säännöksiä, katso ohje Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.)

Kaupalliseen toimintaan sovelletaan jäsenmaiden välillä määränpäämaaperiaatetta. Tavarat voidaan myydä EU-maasta toiseen verotta, mutta ne verotetaan määränpäämaan säännösten mukaan. Muille kuin arvonlisäverovelvollisille yrityksille, siis esimerkiksi yksityishenkilöille tapahtuva myynti verotetaan pääsääntöisesti siinä maassa, missä tavarat myydään. Poikkeuksena tästä periaatteesta on kuitenkin uusien kuljetusvälineiden myynti, joka verotetaan aina määränpäämaassa. (Katso ohjeet Yksityishenkilö vie uuden auton toiseen EU-maahanUusien kuljetusvälineiden arvonlisäverosta -ohje arvonlisäverovelvollisille ja Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta.)

Jos suomalainen yritys myy tavaraa toisessa EU-maassa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitylle yritykselle ja tavara kuljetetaan Suomesta toiseen EU-maahan, myynti on veroton yhteisömyynti. Suomalaisella yrityksellä tulee olla näyttö tavaran kuljetuksesta, esimerkiksi kuljetusliikkeen lasku tai muu vastaava. Suomalainen yritys tarvitsee tiedon kauppakumppaninsa alv-numerosta, jotta se voisi käsitellä myynnin verottomana yhteisömyyntinä.

  • Yhteisömyyntiä on irtaimen esineen myynti.
  • Yhteisömyyntinä käsitellään tavaran siirto toiseen EU-maahan, esimerkiksi yrityksen vaihto-omaisuutta siirretään toiseen EU-maahan siellä myytäväksi, käyttöomaisuutta siirretään toiseen EU-maahan siellä käytettäväksi tai tavara toimitetaan toiseen EU-maahan sille siellä tehtävää työsuoritusta varten silloin, kun tavaraa ei työsuorituksen jälkeen palautetakaan sen omistajalle lähtömaahan.
  • Kolmikantamyynnissä eli tilanteessa, jossa tavara myydään kaksi kertaa peräkkäin siten, että tavara kuljetetaan suoraan ensimmäiseen myyntiin liittyen ensimmäiseltä myyjältä toiselle ostajalle EU-maasta toiseen, sovelletaan tietyin edellytyksin ensimmäisen ostajan kohdalla yksinkertaistettua menettelyä.
  • Kun sopimukseen kuuluu myydyn tavaran toimitus asennettuna, koko toimitus verotetaan aina siinä EU-maassa, missä asentaminen tapahtuu. Esimerkiksi suomalaisen yrityksen Ranskaan paikalleen asennettuna myymä kone verotetaan kokonaan Ranskassa eikä tavaran myyntiä käsitellä erillisenä yhteisömyyntinä.

4.3.2 Tavaran myynti EU:n ulkopuolelle (vienti)

EU:n alueen ulkopuolelle suuntautuva tavarakauppa tapahtuu tullin valvonnassa. Tietyissä tilanteissa tavaran myynti EU:n ulkopuolelle on säädetty verottomaksi myynniksi.

  • Tavallisimmin tavara myydään EU:n ulkopuolelle siten, että myyjä tai joku muu hänen nimissään toimittaa tavaran EU:n ulkopuolelle. Myynnin verottomuus osoitetaan tällöin myyjälle jäävillä vientiasiakirjoilla.
  • Kun yksi tai useampi itsenäinen kuljetusliike ostajan toimeksiannosta kuljettaa tavaran suoraan myyjältä EU:n ulkopuolelle, myynti on verotonta. Myynnin verottomuus osoitetaan tällöin ostajalta saatavilla vientiasiakirjoilla.
  • Verotonta on tavaran myynti ulkomaiselle yritykselle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi EU:n ulkopuolelle. Tällä perusteella verotonta on kaupallinen vienti, siis ex works -ehdoin ulkomaiselle yritykselle tapahtuva myynti, ei sen sijaan matkustajille tai muille kuluttajille tapahtuva myynti. Osoitukseksi siitä, että ostajana on yritys, ostajalta voidaan pyytää esimerkiksi kaupparekisteriotetta vastaavaa asiakirjaa asian varmentamiseksi. Myynnin verottomuus muutoin osoitetaan tällöinkin vientiasiakirjoin.
  • Verottomia ovat myös tavaratoimitukset niin sanotuille rahtityöliikkeille eli tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen verovelvolliselle liikkeenharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen EU:n ulkopuolelle toimittamista varten.

Katso ohje Vientikaupan arvonlisäverotusHuom! Ahvenanmaan maakunnan ja Suomen väliseen tavarakauppaan sovelletaan vientiä koskevia säännöksiä, katso ohje Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.

4.3.3 Muut vientiin rinnastettavat tilanteet

Tullivarastointitilanteet
Tullivarastointimenettelyyn asetettujen ja EU:n ulkopuolelle menevien tavaroiden tai sieltä tulevien tavaroiden myynti sekä näihin tavaroihin kohdistuvien palveluiden myynti on arvonlisäverotonta, niin kauan kuin tavarat ovat kyseisessä varastossa. Tällaista tullivarastointimenettelyyn asettamista on tavaran toimittaminen tullikoodeksissa tarkoitettuun varastointimenettelyyn, siirto vapaa-alueelle tai vapaavarastoon. Tavaran voi toimittaa vapaa-alueelle tai tullivarastoon verottomasti myyjä tai itsenäinen kuljetusliike taikka myynti voi tapahtua ex works -ehdoin.

Verottomuus ei koske tavaraa, joka tulee näissä paikoissa varasto- tai muuta toimintaa harjoittavan yrityksen käyttöomaisuudeksi.

Katso lisää ohje Vientikaupan arvonlisäverotus.

Verovarastointitilanteet
Tavaran myynti on verotonta myös silloin, kun se toimitetaan verovarastoon.

Luvan verottoman varaston pitämiseen antaa Verohallinto.

Verovarastointimenettelyyn sovellettavat arvonlisäverolain säännökset on tarkoitettu helpottamaan eräiden raaka-aineiden ketjukauppaa. Tarkoituksena on asettaa yhteisötavarat (tavaran alkuperämaa Suomi tai muu EU-valtio tai on kyse EU-alueelle tullatuista tavaroista) samaan arvonlisäverotukselliseen asemaan kuin missä tullivarastointimenettelyssä olevat tavarat ovat.

Verovarastoon voidaan asettaa vain tiettyjä laissa lueteltuja teollisuuden raaka-aineita kuten esimerkiksi kuparia, sinkkiä, jyviä ja siemeniä, raakasokeria, mineraaliöljyjä ja selluloosaa sekä niin sanottua muonitustavaraa.

Näiden tavaroiden myynti verovarastoon, maahantuonti sekä yhteisöhankinta on arvonlisäverotonta, mikäli tavarat siirretään verovarastoon. Verotonta on myös tavaran myynti silloin kun se on edellä luetelluissa varastointimenettelyissä, lukuun ottamatta siellä käytössä olleita tavaroita. Samoin näihin tavaroihin kohdistuvien verottomassa varastossa suoritettujen palvelujen myynti on arvonlisäverotonta.

Kun tavara siirretään pois verovarastosta, suoritetaan arvonlisävero. Suoritettavan arvonlisäveron määrän tulee vastata sitä veron määrää, joka olisi kustakin vapautetusta liiketoimesta maksettu.

Katso lisää ohje Verovarasto arvonlisäverotuksessa.

Muita verottomuustilanteita:

  • Ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen varustamiseen ja tällaisella aluksella myytäväksi tulevien tavaroiden myynti.
  • Ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynti tai rahtaus yritykselle, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä. Tällaiselle yritykselle tapahtunut ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen vuokraus tai rahtaus sekä niihin kohdistuvien työsuoritusten myynti
  • Matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynti EU:n ulkopuolelle matkustavalle henkilölle lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksissa tarkoitetussa myymälässä.
  • Tavaroiden niin sanottu matkailijamyynti EU:n ulkopuolella muualla kuin Norjassa asuvalle henkilölle. Edellytyksenä on, että ostajan selvitetään itse vieneen tavarat Suomesta niitä täällä käyttämättä myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja että ostajalta peritty vastike on vähintään 40 euroa. Tätä tax free -myyntiä voidaan harjoittaa paitsi erityisen toimiluvan saaneiden yritysten välityksellä myös siten, että myyjäliike itse huolehtii veron palauttamisesta ostajalle saatuaan tältä selvityksen tavaran viennistä pois Suomesta tai EU:n alueelta (Katso myös ohje Veroton matkailijamyynti - ohje myyjälle.)
  • Myynti diplomaateille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan unionin elimille sekä Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille.
  • Moottoriajoneuvojen myynti Suomessa toimiville diplomaateille

Katso edellä mainittujen kansainvälisten tilanteiden arvonlisäverotuksesta ohje Myynti diplomaateille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan unionin elimille sekä Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille

Muut kansainväliseen kauppaan liittyvät verottomat palvelujen myynnit katso kappale 3.2.1.

4.4 Sijoituskulta

Sijoituskullan myynti, välitys, yhteisöhankinta ja maahantuonti on verotonta.

Sijoituskullan myynti ja välitys voi kuitenkin tietyin edellytyksin olla myyjän tai välittäjän valinnan mukaan myös verollista. Kun sijoituskullan myyjä valitsee myynnin verollisuuden, sovelletaan kaupoissa käännettyä verovelvollisuutta, jos ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällöin ostaja on myyjän puolesta verovelvollinen sijoituskullan verollisesta myynnistä. Käännettyä verovelvollisuutta ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun sijoituskullan välittäjä valitsee verollisuuden, vaan hän on itse verovelvollinen.

Sijoituskullan verokohtelun erityismenettelyyn sisältyy useita vähennys- ja palautusoikeutta koskevia säännöksiä. Katso lisää  ohje  Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus.

Tavaran hankinta ulkomailta

5.1 Tavaran osto EU:n alueelta (yhteisöhankinta)

EU:n sisäkauppajärjestelmässä EU:n alueella yritysten välinen tavarakauppa verotetaan periaatteessa määränpäämaahan arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneen yrityksen arvonlisäverotuksen yhteydessä. Tulli ei valvo EU:n alueella tapahtuvaa tavarakauppaa.

Tavaroiden yhteisöhankintaa koskevia säännöksiä ostomaassa vastaavat myynnin osalta tavaroiden yhteisömyyntiä koskevat säännökset  myyntimaassa. Mikäli tavaratoimitus on ollut toisessa EU-maassa veroton yhteisömyynti, arvonlisäverovelvollisen suomalaisen asiakkaan on maksettava arvonlisävero yhteisöhankinnasta Suomessa.

Yhteisöhankinnalla tarkoitetaan irtaimen esineen omistusoikeuden vastikkeellista hankintaa, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle EU-maasta toiseen.

  • Tavaran yhteisöhankinnan katsotaan pääsääntöisesti tapahtuvan Suomessa, jos tavaran kuljetus päättyy täällä.
  • Tavaran yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan Suomessa silloinkin, kun ostaja on käyttänyt hankinnassaan Suomessa annettua alv-numeroa ja tavaran kuljetus on alkanut toisesta EU-maasta ja päättynyt johonkin toiseen EU-maahan kuin Suomeen. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos ostaja näyttää, että hankinta on verotettu kuljetuksen päättymisvaltiossa.
  • Tavaran yhteisöhankintana pidetään elinkeinonharjoittajan liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran (esimerkiksi varaston tai käyttöomaisuuden) siirtoa toisesta EU-maasta Suomeen käytettäväksi täällä harjoitettavaan liiketoimintaan.

Yhteisöhankinnan veron perusteena on myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuva hinta, joka sisältää kaikki ostajalta perittävät hinnanlisät. Jos myyjä veloittaa ostajalta tavaran toimittamisesta aiheutuneet kustannukset, on ne luettava arvoon, josta vero lasketaan.

Veron perusteesta saadaan vähentää myyjän antama, verollista yhteisöhankintaa koskeva alennus ja muu sellainen oikaisuerä sekä palautetuista pakkauksista suoritettu korvaus.

Liikeomaisuutta siirrettäessä veron perusteena on:

  1. ostetun tavaran ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta
  2. itse maahan tuodun tavaran arvonlisäverolain 9 luvussa tarkoitettu veron peruste tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta
  3. itse valmistetun tavaran valmistamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.

Yritys saa vähentää yhteisöhankinnasta suoritettavan veron, jos tavara hankitaan vähennyskelpoiseen tarkoitukseen.

Katso myös ohje Arvonlisäverotus EU-tavarakaupassaHuom! Ahvenanmaan maakunnan ja EU:n veroalueen välisiin tavaroiden myynteihin ei sovelleta yhteisökaupan säännöksiä, katso ohje Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.

5.1.1 Poikkeukset yhteisöhankinnan verollisuudesta

Yhteisöhankinnasta ei ole suoritettava veroa seuraavissa tapauksissa:

  • jos tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa, (poikkeukset maahantuonnin verollisuudesta kappale 5.2.1)
  • jos tavaran myynti olisi verotonta sen perusteella, että

1. kysymys olisi sellaisen tavaran myynnistä, joka myyjällä on hänen kotimaansa arvonlisäverolainsäädännön mukaan ollut muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä tai

2. kysymys olisi tavaran toimittamisesta tullikoodeksissa tarkoitettuun varastointimenettelyyn tai vapaa-alueelle tai vapaavarastoon tai verovarastoon.

  • Veroa ei ole myöskään suoritettava silloin, kun hankkija olisi oikeutettu saamaan hankinnasta suoritettavan veron takaisin ulkomaalaispalautuksena ja hän on täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa. Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee ulkomaalaista elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa. Arvonlisäverotuksessa ulkomaalaisella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka kotipaikka on ulkomailla.

Katso ohjeet

Ulkomaalaisen rekisteröinti Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi
Arvonlisäveron palauttaminen EU:n ulkopuolelle sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle
Arvonlisäveron palauttaminen toiseen EU-maahan sijoittautuneelle elinkeinonharjoittajalle 1.1.2010 alkaen.

Arvonlisäverovelvollisten on kuitenkin ilmoitettava tällaiset verottomat yhteisöhankinnat kausiveroilmoituksen kohdassa ”Tavaraostot muista EU-maista”.

5.2 Tuonti EU:n ulkopuolelta

Suomen tulli on osa Euroopan unionin tullijärjestelmää. Se on valtiovarainministeriön alainen. Se antaa tähän liittyvä neuvontaa esimerkiksi puhelimitse (Puh. 020 690 600 ma–pe klo 8–16.15).

Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron kantaa tulliviranomainen tullauksen yhteydessä. Tulli on EU:n ulkopuolelta tapahtuvaa tavarakauppaa valvova viranomainen.

Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa EU:n ulkopuolelta tapahtuvasta tavaran maahantuonnista on tavaranhaltija eli se, joka tekee tulli-ilmoituksen omissa nimissään tai jonka nimissä ilmoitus tehdään. Veronsuorittamisvelvollisuus koskee kaikkea Suomessa tapahtuvaa maahantuontia. Maahantuonnin ei tarvitse liittyä liiketoimintaan.

Arvonlisäverovelvollinen voi vähentää itse maahantuomistaan vähennykseen oikeuttavista hyödykkeistä maahantuonnin yhteydessä kannetun veron. (Huomaa, että Ahvenanmaan maakunnan ja Suomen väliseen tavarakauppaan sovelletaan maahantuontia koskevia säännöksiä katso ohje Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.)

5.2.1 Poikkeukset maahantuonnin verollisuudesta

Tavaran maahantuonti on pääsääntöisesti verollista. Verottomasta maahantuonnista säädetään erikseen arvonlisäverolaissa.

Verotonta on muun muassa seuraavien tavaroiden maahantuonti:

  • kotimaan verotuksessa verottomat tavarat (esimerkiksi tietyt jäsenlehtien painokset, tietyt ilma- ja vesialukset) ja muun kuin tullitariffilain perusteella tullittomiksi säädetyt eräät tavarat.
  • EU-lainsäädännöstä johtuvia verottomuustapauksia ovat esimerkiksi eräiden tutkimustyöhön tuotavien lääkeaineiden maahantuonti sekä tavaran koostumukseen, laatuun tai teknisiin ominaisuuksiin liittyvien tutkimus-, analyysi- tai testaustarkoituksissa käytettävien tavaroiden maahantuonti.

6 Vähennykset

6.1 Vähennysoikeuden pääsääntö

Pääsäännön mukaan verovelvollinen saa vähentää tilitettävää veroa laskiessaan toiselta verovelvolliselta ostamansa tavaran tai palvelun perusteella sen veron, jonka myyjä on velvollinen suorittamaan. Verovelvollinen ostaja saa vähentää myös veron, jonka hän on velvollinen suorittamaan käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Lisäksi verovelvollinen saa vähentää maahantuomastaan tavarasta sekä tekemästään yhteisöhankinnasta suorittamansa arvonlisäveron. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että tavara tai palvelu tulee käytettäväksi verovelvollisen verollisessa liiketoiminnassa. Jos hyödykkeitä käytetään myös muussa toiminnassa kuin arvonlisäverollisessa toiminnassa, vähennysoikeus on vain arvonlisäverollisen käytön osuudesta. Yksityiskäytön osuus ei ole vähennyskelpoinen.

Vähentää saadaan se vero, jonka myyjä on lain mukaan velvollinen suorittamaan. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta lasku tai muu laskuna toimiva tosite (katso kappale 10.3 Laskumerkinnät). Maahantuodusta tavarasta suoritettavan veron vähennysoikeuden edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat. Vähennys saadaan tehdä periaatteessa kaikista tavaroista ja verollisista palveluista, jotka on hankittu verollisina vaihto- tai käyttöomaisuudeksi taikka muutoin käytettäväksi tai kulutettavaksi verollisessa liiketoiminnassa.

Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle arvonlisäverovelvollisuuden.

6.1.1 Lasku vähennysoikeuden edellytyksenä - erityistilanteita

Jos ostaja soveltaa vähennysten kirjaamisessa suoriteperustetta, vähennykset voidaan käytännössä tehdä, vaikka ostaja ei ole vielä saanut laskua. Jos myöhemmin saatu lasku ei vastaa tehtyä vähennystä, vähennystä täytyy oikaista tai, jos lasku on virheellinen, ostajan on pyydettävä myyjältä uusi lasku. Jos lasku on virheellinen, ostajalla ei ole vähennysoikeutta tämän laskun perusteella vaan vasta myyjän antaman korjatun laskun perusteella. Myyjän täytyy antaa virheellisen laskun tilalle uusi lasku, jossa on viittaus alkuperäiseen laskuun.

Myyjän laskuun tosiasiallisia olosuhteita vastaamattomasti tekemät merkinnät eivät tuo ostajalle vähennysoikeutta. Esimerkiksi, jos myyjä merkitsee laskulle suoritettavaa veroa, vaikkei häntä ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, laskun merkinnöistä huolimatta ostajalla ei ole vähennysoikeutta. Jos kuitenkin todetaan, että ostaja ei ole voinut tietää myyjän virheellisestä menettelystä ja myynti on yleensä vastaavassa tilanteessa verollinen, ostaja voi saada vilpittömän mielen suojan ja hän voi tehdä ostosta vähennyksen.

Verohallinto voi hyväksyä vähennyksen, vaikka verovelvollisella ei ole lain tietosisältövaatimusten mukaista laskua, jos verovelvollinen muutoin osoittaa, että hänellä on oikeus vähennykseen.

Koska Y-tunnus yksilöi elinkeinonharjoittajan, ostaja saa tehdä vähennyksen laskusta, jossa myyjän nimessä on kirjoitusvirhe tai kirjoitus- tai aakkostustapa eroaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olevasta nimestä, myyjän nimestä puuttuu jokin osa tai myyjän osoite on puutteellinen. Ostaja saa tehdä vähennyksen myös laskusta, jossa on vähäinen virhe ostajan nimessä tai kirjoitus- tai aakkostustapa eroaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olevasta nimestä.

Kirjoitusvirhe tai vastaava vähäinen virhe ei poista ostajan vähennysoikeutta, kun ostaja hankkii hyödykkeen verolliseen liiketoimintaansa eikä se ole vähennysrajoitusten alainen. Jos esimerkiksi yksikköhinnassa on virhe, mutta laskun loppusumma on oikein, ostajalla on vähennysoikeus. Tällaisessa tilanteessa ostajan ei tarvitse pyytää myyjältä korjattua laskua.

Verohallinto voi myös hyväksyä vähennyksen silloin, kun kyse on pienistä käteiskauppana tapahtuneista ostoista, joiden osalta laskua on käytännössä teknisten olosuhteiden vuoksi lähes mahdotonta saada. Tällaisia ovat esimerkiksi automaatilla maksettavat pysäköintimaksut.

Jos myyjä on soveltanut käytettyjen tavaroiden tai taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä, ostajalla ei ole vähennysoikeutta.

Kun tavaroita siirretään verovarastomenettelystä, vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on laskelma suoritettavan veron perusteesta. Verovelvollisella täytyy myös olla myyjän antama lasku tai muu laskuna toimiva asiakirja kaikista verovarastossa tapahtuvista myynneistä ja verovarastoon tapahtuvista maahantuonneista sekä yhteisöhankinnoista. Laskelma on varsinainen kirjanpitokirjauksen tosite ja alkuperäiset laskut ovat sen liitteitä. Laskelmassa täytyy viitata näihin laskuihin.

Ostajan on suositeltavaa tarkistaa myyjän arvonlisäverovelvollisuus vähennysoikeutensa varmistamiseksi. Tarkistuksen voi tehdä YTJ-tietopalvelusta Internet-osoitteessa ytj.fi tai puhelimitse Verohallinnon palvelunumerosta.

Katso ohje ”Vähennysoikeus arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemättömältä myyjältä tapahtuneesta ostosta” (6.10.2000, Dnro 2694/40/2000).

6.2 Vähennysoikeuden rajoitukset

Vähennystä ei saa tehdä seuraavista tavaroista ja palveluista:

  • verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asuntona, lastentarhana, harrastustilana tai vapaa-ajanviettopaikkana käytettävä kiinteistö sekä siihen tai sen käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut
  • verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa asunnon ja työpaikan väliseen kuljetukseen liittyvät tavarat ja palvelut
  • edustustarkoitukseen käytettävät tavarat ja palvelut
  • henkilöautot, kaksikäyttöautot, moottoripyörät, matkailuperävaunut, rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitetut vesialukset ja sellaiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa on enintään 1 550 kg, sekä niihin tai niiden käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut.

Vähennysoikeus on kuitenkin sellaisesta ajoneuvosta tai aluksesta, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaisessa henkilökuljetuksessa tai ajo-opetuksessa sekä henkilöautosta ja kaksikäyttöautosta, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Jos viimeksi mainittua henkilöautoa tai kaksikäyttöautoa myöhemmin todetaan käytetyn osaksikaan vähennyskelvottomassa käytössä (esimerkiksi työpaikan ja kodin välisiin matkoihin), autosta tehty vähennys on kokonaan palautettava ja autosta on suoritettava vero omaan käyttöön ottamisena. Verotusajankohtana on periaatteessa se ajankohta, jolloin auto ensimmäistä kertaa oli muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Myös auton käyttökustannuksista ynnä muut tehdyt vähennykset on palautettava samasta ajankohdasta alkaen.

Henkilöauton käytöstä tulee pitää ajopäiväkirjaa.

Kaksikäyttöautona pidetään N1-luokkaan kuuluvaa ajoneuvoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja tämän vieressä olevien istuinten lisäksi muilla istuimilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla, lukuun ottamatta autoverolain 24 §:n mukaisia tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja istuimia tai ennen 30 päivää syyskuuta 1998 voimassa olleiden tieliikennesäännösten mukaisesti pakettiautoon hyväksyttyjä istuimia.

Vähennysrajoitus koskee myös matkanjärjestäjän omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi hankkimia palveluita ja tavaroita. Koska tällaisten palvelujen ja tavaroiden ostohintaan sisältyvä vero otetaan huomioon veron perusteesta tehtävänä vähennyksenä, siitä ei voi tehdä normaalia vähennystä. Matkatoimistopalveluihin sovelletaan matkatoimistojen marginaaliverotusmenettelyä. Katso lisää ohje matkatoimistojen marginaaliverotusmenettely.

6.3 Erityisvähennykset

6.3.1 Rakentamispalvelut

Rakentamispalveluja ovat kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen sekä edellä mainittuun työhön liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu niihin verrattava palvelu. (Katso myös tiettyjen rakentamispalvelujen käännetty verovelvollisuus kappale 3.2.2.)

Verovelvollisella yrityksellä, joka rakentaa tai rakennuttaa arvonlisäverollista liiketoimintaansa varten rakennuksen, on oikeus yleisten säännösten mukaan vähentää ostettujen rakentamispalvelujen ja rakennusmateriaalien hankintaan sisältyvät verot.

Jos rakentajalta tai rakennuttajalta ostetaan valmis rakennus maapohjineen, kiinteistön myynti on veroton eikä pääsäännön mukaista vähennysoikeutta ole. Jos kuitenkin myyjä on suorittanut rakennuksen rakentamisesta veron rakentamispalvelun omana käyttönä, ostaja saa vähentää verollista toimintaa varten hankitusta kiinteistöstä sen veron, jonka myyjä on suorittanut. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että myyjä ei ole ottanut kiinteistöä ennen myyntiä omaan käyttöönsä. Rakennusyritykseltä ostetusta sellaisesta käytetystä rakennuksesta, jonka rakennusyritys on hankkinut kunnostaakseen sen myyntiä varten, saadaan vähentää rakennusyrityksen korjaustöistä suorittama oman käytön vero.

Kiinteistönhaltija, joka on hakeutunut verovelvolliseksi rakennuksen tai huoneiston vuokrauksesta kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta, saa tehdä vähennyksen ennen hakemuksen tekemistä verollista vuokraustoimintaa varten ostamastaan palvelusta tai tavarasta. Vähennyksen saa tehdä myös itse suoritetusta rakentamispalvelusta ja kiinteistönhallintapalvelun omaan käyttöönoton perusteella suoritetusta verosta. Takautuva vähennysoikeus koskee vain kiinteistön uudisrakentamista tai perusparantamista. Tavallisiin korjauksiin ja kiinteistön käyttökustannuksiin sisältyvät verot verollisen toiminnan aloittamista edeltävältä ajalta ovat vähennyskelvottomia. Vähennys tehdään verovelvollisuuden alkamiskuukaudelta.

6.3.2 Vuokraan sisältyvän energian vähentäminen

Verovelvollisella on oikeus vähentää ostamansa energiahyödykkeen vero silloinkin, kun veloitus energiahyödykkeestä sisältyy kiinteistön verottomaan vuokraan tai vastikkeeseen. Vähentää saadaan kuitenkin vain kiinteistön omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaava määrä. Vähennysoikeuden edellytyksenä on myyjän ostajalle antama selvitys myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrästä. Katso kappale 9.5.3 Muut selvitykset ja energiahyödykkeet.

6.3.3 Käyttötarkoituksen muutos

Jos arvonlisäverolain voimaantulon jälkeen muuhun kuin vähennyskelpoiseen käyttöön hankittu tavara tai palvelu siirretään vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, verovelvollinen saa vähentää sen veron, joka on sisältynyt tavaran tai palvelun hankintaan tai jonka verovelvollinen on itse suorittanut hyödykkeen valmistuksen yhteydessä. Vähennysoikeus ei koske rakentamispalveluja eikä kiinteistöjä.

Aloittaessaan verollisen liiketoiminnan verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta tai palvelusta samansuuruisen vähennyksen (alkuvarastovähennys).

Vero saadaan vähentää kuitenkin vain tavaran tai palvelun vähennyshetken mukaista arvoa vastaavalta osin. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on sen alkuperäistä ostohintaa tai sitä vastaavaa arvoa alempi, vähennettävä vero lasketaan tavaran todennäköisen luovutushinnan perusteella.

Vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen vähennyskelpoiseen käyttöön ottohetkellä laatima tosite. Katso kappale 9.5. Muut selvitykset.

6.3.4 Alkuvarastovähennys

Verovelvollinen saa vähentää arvonlisäverovelvollisena hankittujen tuotantopanosten ostohintaan sisältyvän veron. Elinkeinonharjoittaja voidaan kuitenkin merkitä verovelvolliseksi jo siitä lukien, kun hän aloittaa hankinnat tulevaa arvonlisäverollista toimintaansa varten.

Silloinkaan, kun edellä mainittua etukäteisrekisteröinnin mahdollisuutta ei ole käytetty, vero ei jää rasittamaan toimintaansa aloittavan elinkeinonharjoittajan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön tehtyjä hankintoja. Verollisen liiketoiminnan alkaessa verovelvollinen saa tehdä vähennyksen hallussaan olevasta verollisena ostetusta tai itse maahantuodusta taikka valmistetusta tavarasta. Jos kuitenkin hyödykkeen arvo on alentunut, arvonalennusta vastaavaa veroa ei saa vähentää. Alkuvarastovähennys koskee paitsi tavaraa myös palveluja. Alkuvarastovähennys koskee pääsääntöisesti vain arvonlisäverolain voimaantulon jälkeen hankittuja hyödykkeitä. Kiinteistöt ovat sekä tavara- että palveluhankintojen osalta alkuvarastovähennyksen ulkopuolella.

6.3.5 Vuokrauspalvelu

Kun vuokralleottaja tuo maahan ulkomailta vuokraamansa tavaran, siitä suoritetaan maahantuonnin yhteydessä vero. Jos ulkomaalaisella vuokranantajalla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, vuokralleottajan on suoritettava myös vuokrauspalvelusta veroa. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi vuokrauspalvelun verovelvolliselle ostajalle on myönnetty oikeus vähentää vuokralle ottamansa tavaran maahantuontiin sisältyvä vero niissä tapauksissa, joissa hänen on ostajana suoritettava veroa myös ulkomaalaiselle maksetuista vuokrista.

6.4 Osittainen vähennysoikeus

Jos tavaraa tai palvelua käytetään sekä vähennykseen oikeuttavaan että muuhun tarkoitukseen, vähennys voidaan tehdä vain siltä osin kuin hyödykettä käytetään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Vastaavasti esinettä myytäessä siitä maksetaan arvonlisävero samassa suhteessa kuin vähennys on tehty.

Vähennysosuus voidaan hankintahetkellä arvioida koko esineen tulevalta käyttöajalta. Jos se osoittautuu virheelliseksi, sitä on tilikauden päättyessä oikaistava.

6.5 Vähennyksen oikaiseminen

Mikäli myyjä hyvittää ostajaa verollista myyntiä koskevalla vuosi- tai vaihtoalennuksella, osto- tai myyntihyvityksellä, ylijäämäpalautuksella tai muulla sellaisella oikaisuerällä tai myyjä maksaa korvauksen palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista, ostajan on oikaistava vähentämäänsä veroa.

Oikaisuvelvollisuus koskee myös myyjän antamaa, verollista tavaran yhteisöhankintaa koskevaa vuosi- ja vaihtoalennusta, osto- ja myyntihyvitystä, ylijäämäpalautusta ja muuta sellaista oikaisuerää sekä palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettua korvausta.

6.6 Käytetyt tavarat

6.6.1 Verollisena hankittu (laskussa esimerkiksi ”alv 24 %”)

Verollisina hankituista käytetyistä tavaroista ostaja voi vähentää myyjän suorittaman veron, jos tavara on hankittu verollista liiketoimintaa varten eikä ole vähennysrajoitusten alainen.

Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.

6.6.2 Verotta hankittu (laskussa esimerkiksi ”ei sis. alv” tai ”voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat”)

Verotta hankituista tavaroista ei saa tehdä vähennystä.

Vähennystä ei myöskään saa tehdä, jos käytetyn, käyttöomaisuudeksi ostetun tavaran ostolaskussa lukee  ”Voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat”. Kun tällaisia koneita myöhemmin myydään, on niiden myynti kuitenkin verollista myyntiä.

Mikäli verotta hankittu käytetty tavara on ostettu Suomessa tai unionissa verollista edelleenmyyntiä varten, voi tällaiseen ostoon ja edelleen myyntiin soveltua käytettyjen tavaroiden niin sanottu marginaalimenettely. Katso enemmän seuraava kappale 6.6.3.

6.6.3 Marginaaliverotusmenettely

Poikkeuksena verottomien hankintojen vähennyskelvottomuudesta on niin sanottu marginaaliverotusmenettelyn mukainen vähennys, joka saadaan tehdä verollista edelleenmyyntiä varten hankitun tavaran ostosta. Marginaaliverotusmenettelyä voidaan soveltaa paitsi verotta tapahtuneeseen käytetyn tavaran myös taide-, keräily- ja antiikkiesineiden hankintaan. Menettelyä voidaan soveltaa myös verolla maahantuotuihin taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin.

Tavaran ostaja ei saa soveltaa marginaaliverotusmenettelyä eli vähentää verotonta ostoa, jos hän myy tavaran edelleen verotta, siis esimerkiksi Kanadaan. Jos tavara myydään Yhteisön alueelle, siihen voidaan soveltaa marginaaliverotusmenettelyä.

Vähennys koskee tavaroita, jotka myydään eteenpäin sellaisenaan tai enintään tavanomaiseen myyntikuntoon saatettuna. Tavanomaista myyntikuntoon saattamista on käytettyjen tavaroiden kauppiaille tavanomaisella tavalla tapahtuva tavaran korjaaminen, entisöiminen tai muu vastaava käsittely.

Marginaaliverotusmenettelyssä voidaan valita joko tavarakohtainen menettely, jossa voittomarginaali lasketaan kunkin tavaran kohdalta erikseen, tai yksinkertaistettu menettely, jossa vero lasketaan kalenterikuukausittain siten, että marginaaliverotettavien tavaroiden myynnin ja oston erotus eli voittomarginaali lasketaan kuukausittain. Kummassakaan vaihtoehdossa negatiivinen voittomarginaali ei ole siirrettävissä muuhun arvonlisäverolliseen toimintaan. Tavarakohtaisessa menettelyssä sitä ei saa siirtää muihin tavaroihin, mutta yksinkertaistetussa menettelyssä negatiivisuus saadaan siirtää seuraavan kuukauden marginaaliverotettavan voittomarginaalin vähennykseksi.

Käytetyn tavaran myyjä, joka soveltaa marginaaliverotusmenettelyä:

  • tilittää voittomarginaalista arvonlisäveron (voittomarginaali sisältää veron, joten veron peruste saadaan vähentämällä voittomarginaalista veron osuus)
  • ei merkitse veroa laskulle näkyviin. Veromerkintä laskussa aiheuttaa sen, että myyjän on poistettava tekemänsä vähennys. Silloin koko myyntihinnasta on suoritettava veroa
  • merkitsee ostajalle annettavaan tositteeseen ”Voittomarginaalijärjestelmä – käytetyt tavarat”. Jos tavara myydään toiseen yhteisömaahan ja myyntiin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä, merkintä voi olla esimerkiksi ”margin scheme”.

Jos verovelvollinen on ostanut verotta käytetyn tavaran ja soveltanut siihen marginaaliverotusmenettelyä, menettely on purettava, jos tavaraa ei myydä edelleen, vaan

  • tavara otetaan yrityksen käyttöön esimerkiksi käyttöomaisuudeksi
  • tavaralle tehdään ennen myyntiä huomattavia kunnostustöitä
  • yrityksen verovelvollisuus päättyy ennen tavaran myyntiä
  • tavara myydään verottomana vientimyyntinä EU:n ulkopuolelle tai kun on valittu yhteisömyynti myytäessä tavara EU-alueella
  • tavaraa koskevassa myyntilaskussa on veroa koskeva merkintä.

Käytetyn tavaran kauppiaan ei ole pakko soveltaa marginaaliverotusmenettelyä. Kauppias voi halutessaan soveltaa sitä esimerkiksi vain osaan verotta hankkimiinsa tavaroihin. Jos marginaaliverotusmenettelyä ei sovelleta, myynti on normaalisti verollista ja verottomista hankinnoista ei tehdä vähennyksiä. Myyntilaskuun merkitään vero ja ostajalla on normaali vähennysoikeus. Siten EU-alueella myytäessä, kauppias voi valita yhteisömyynnin marginaaliveromenettelyn sijasta.

Marginaaliverotusmenettelyn alaiset myynnit ja ostot on pidettävä kirjanpidossa erillään muista ostoista ja myynneistä.

Katso myös ohje Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkisesineiden marginaaliverotusmenettely.

7 Arvonlisäveron laskeminen

7.1 Suoritettavan veron laskentaperuste

7.1.1 Tavaran ja palvelun myynti

Vero lasketaan tavarasta tai palvelusta peritystä koko vastikkeesta ilman veron osuutta (veron peruste). Vastike on myyjän ja ostajan sopima hinta, joka sisältää kaikki hinnanlisät. Vastikkeeseen luetaan myös ne tavaran tai palvelun toimittamisesta aiheutuneet kustannukset, jotka myyjä veloittaa ostajalta.

Veron perusteeseen luetaan  muun muassa laskutuslisät, myyjän ostajalta veloittamat kuljetus- ja postituskustannukset sekä myyjän omassa intressissään ottamista vakuutuksista ostajalta veloitetut vakuutusmaksut. Hyödykkeen myynnin rahoittamisesta perittäviä korkoja, esimerkiksi osamaksu- ja viivästyskorkoja ei lueta veron perusteeseen.

7.1.2 EU:n alueelta tuodun tavaran veron peruste

Tavaran ostosta toisen EU-maan arvonlisäverovelvolliselta eli niin sanotusta yhteisöhankinnasta suoritetaan veroa tavarasta peritystä vastikkeesta ilman veron osuutta. Jos myyjä perii ostajalta kuljetus- ja vakuutuskustannukset, ne luetaan mukaan vastikkeeseen. Muutoin ne eivät ole vastikkeen osa.

7.1.3 EU:n ulkopuolelta tuodun tavaran veron peruste

Tavaran maahantuonnista eli tuonnista EU:n ulkopuolelta suoritettavan veron peruste on yleensä tavaran tullausarvo. Veron peruste vahvistetaan tullikoodeksin mukaan määräytyvän tullausarvon mukaisesti. Tullausarvo on kauppa-arvo eli tavarasta tosiasiallisesti maksettu hinta. Veron perustetta vahvistettaessa tullausarvoon lisätään valtiolle tai unionille kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut, ei kuitenkaan arvonlisäveroa. Myös Suomen ulkopuolella maksettavat verot ja muut maksut kuuluvat veron perusteeseen. Kuljetus-, purkaus-, vakuutus- ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kustannukset sisällytetään veron perusteeseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka. Kuitenkin, jos veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen yhteisön alueella olevaan määräpaikkaan, edellä mainitut kustannukset luetaan veron perusteeseen tähän määräpaikkaan saakka.

Arvonlisäverolain 73 §:n 2 momentin mukaan autoverolaissa tarkoitetun rekisteröidyn asiamiehen ajoneuvoliikennerekisteriin merkityn omistajan (auton ostajan) sijasta suorittama ja tältä sopimusperusteisesti veloittama autovero ei ole osa ajoneuvosta perittyä vastiketta eikä se siten sisälly myynnin veron perusteeseen.

  • EU:n ulkopuolella korjattavana, valmistettavana tai muutoin käsiteltävänä olleen tavaran veron peruste on se arvonlisä, joka tavaralle on kertynyt ulkomailla. Siihen luetaan korjaus- ja käsittelykustannukset, niiden ulkomaisten osien arvo, jotka on korjauksen, valmistuksen tai käsittelyn yhteydessä lisätty tavaraan sekä viennistä ja tuonnista aiheutuvien lähetyskulujen määrä.

Verokanta määräytyy samojen säännösten perusteella kuin kotimaan myynnissä.

7.1.4 Alivastikkeelliset luovutukset

Käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan tapahtuvaa myyntiä ei veroteta enää omana käyttönä vaan myyntinä. Jos myyjän ja ostajan välillä on etuyhteys, käypää markkina-arvoa huomattavasti alempaan hintaan tapahtuvan myynnin veron peruste korotetaan käypään markkina-arvoon. Katso ohje Oman käytön ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotus.

7.1.5 Oma käyttö

Omaan käyttöön otetusta (yksityinen kulutus, siirto arvonlisäverottomaan toimintaan) ostetusta tavarasta tai palvelusta vero lasketaan tavaran tai palvelun verottomasta ostohinnasta tai sitä alemmasta todennäköisestä luovutushinnasta. Itse maahantuodusta tavarasta oman käytön vero lasketaan maahantuontiarvosta tai tätä alemmasta todennäköisestä luovutushinnasta. Verovelvollisen itse valmistamasta tavarasta ja itse suorittamasta palvelusta veron peruste on sen valmistamisesta tai suorittamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.

Vähäisestä omasta käytöstä ei suoriteta veroa. Säännös koskee vain luonnollisia henkilöitä, puolisoita, jakamatonta kuolinpesää ja verotusyhtymää. Vähäisen oman käytön määränä pidetään 850 euroa (ilman veron osuutta) vuodessa.

Otettaessa tavara tai palvelu vain osittain omaan käyttöön veroa suoritetaan siitä määrästä, joka vastaa oman käytön osuutta hyödykkeen koko käyttötarkoituksesta.

Niin sanottua omaan lukuun rakentamista (gryndausta ja elinkeinonharjoittajan hallinnassa olevalle maa-alueelle myyntiä varten tapahtuvaa rakentamista) verotetaan palvelun omaan käyttöön ottona. Vaikka tällainen elinkeinonharjoittaja ei myisi rakentamispalveluja ulkopuolisille, hänen on suoritettava veroa rakentamispalvelujen omaan käyttöön otosta.

Rakentamispalvelun ostajan ja myyjän välillä tehtyyn urakkasopimukseen tai laskutukseen perustuvaa rakentamispalvelun myyntiä verotetaan tavalliseen tapaan myyntinä. Siihen ei sovelleta omaan käyttöön ottoa koskevia säännöksiä.

Itse suoritetun rakentamispalvelun omaan käyttöön oton veron peruste on palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset eikä esimerkiksi rakennuksen myyntihinta. Veron perusteeseen eivät kuitenkaan kuulu maanhankinta- ja kiinnityskustannukset, rakennusluotosta maksettu korko tai vesi-, sähkö- ja muut vastaavat palautuskelpoiset liittymämaksut.

Rakennushankkeen välittömiä kustannuksia ovat esimerkiksi sen rakennusmateriaalikustannukset, työmaan työntekijöille ja työnjohdolle maksetut palkat sosiaalikuluineen, ulkopuolisille maksetut suunnittelu- ja valvontakustannukset, maanmittauskustannukset ja alihankkijoille maksetut korvaukset.

Rakennushankkeen välillisiä kustannuksia ovat esimerkiksi hallinto- ja varastohenkilöstölle maksetut palkat, tutkimuskustannukset, kustannukset omista kuljetuksista, koneiden ja laitteiden poistot sekä huoltokustannukset, työkalukustannukset ja vakuutuskustannukset. Välilliset kustannukset kohdistetaan tiettyyn hankkeeseen laskemalla ne kaavamaisena osuutena hankkeen välittömien kustannusten määrästä.

Kiinteistöinvestointien tarkistusmenettelystä katso kappale 3.4.

Kiinteistöhallintapalvelujen (esimerkiksi rakentamispalvelut, kiinteistön puhtaanapito, siivous, isännöinti) oman käytön veron peruste määräytyy pääsääntöisesti samalla tavoin kuin rakentamispalvelussa. Kiinteistöhallintapalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun kiinteistön omistaja tai haltija suorittaa itse kiinteistöön kohdistuvan palvelun, jos kiinteistöä käytetään muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.

Jotta kiinteistön omistaja tai haltija joutuu kiinteistönhallintapalvelujen omasta käytöstä maksamaan arvonlisäveroa, tulee elinkeinonharjoittajan suorittamista kiinteistöhallintapalvelusta aiheutuneiden palkkakustannusten sosiaalikuluineen ylittää 50 000 euroa kalenterivuoden aikana. Oman käytön veroa ei tule suorittaa, mikäli kiinteistön omistaja tai haltija käyttää kiinteistöä pääasiallisesti asuntonaan.

Kiinteistöhallintapalveluja ovat rakentamispalvelut (kiinteistöön kohdistuva rakennus- ja korjaustyö sekä työn yhteydessä asennetun tavaran luovuttaminen ja tähän työhön liittyvä suunnittelu, valvonta ja muu niihin verrattava palvelu) ja kiinteistön puhtaanapito ja muu kiinteistönhoito sekä kiinteistön talous- ja hallintopalvelu.

Veron perusteeseen luetaan kiinteistöhallintapalveluja suorittavien henkilöiden palkkakustannukset sosiaalikustannuksineen. Mukaan lasketaan vain kiinteistöhallintapalveluihin kohdistuvat välittömät ja välilliset palkkakustannukset sosiaalikustannuksineen. Jos palkkakustannuksia on kohdistettava eri tehtäville, kiinteistöhallintopalveluihin kohdistuva osuus palkkakustannuksista arvioidaan noudattaen jakoperustetta, joka johtaa mahdollisimman oikeaan lopputulokseen.

Veron perusteeseen lasketaan esimerkiksi työntekijöiden työterveyshoidosta ja vapaaehtoisista vakuutuksista aiheutuneet kustannukset, joita ei tarvitse laskea mukaan veron perusteeseen edellä mainittua 50 000 euron rajaa laskettaessa. Sosiaalikustannukset voidaan ottaa huomioon palkoista maksettavana prosenttilukuna siltä osin kuin sellainen on käytettävissä. Veron perusteeseen luetaan myös työntekijöille maksettavat kulukorvaukset.

Jos 50 000 euron raja ylittyy, kiinteistön haltija on velvollinen suorittamaan oman käytön veroa kalenterivuoden kaikista palkkakustannuksista sosiaalikustannuksineen, ei vain 50 000 euron ylittävältä osuudelta.

Verovelvollisella on arvonlisäverolain vähennysoikeutta koskevien säännösten mukaan oikeus vähentää kiinteistöhallintapalvelujen suorittamista varten hankittuihin tuotantopanoksiin sisältyvät verot. Tällaisia hankintoja ovat esimerkiksi traktorit, lumilingot, ruohonleikkurit sekä niiden polttoaineet ja varaosat sekä isännöitsijän lasku- ja kirjoituskoneet ja atk-laitteet.

Jos vähennys edellä sanotuista tuotantopanoksista on tehty, kiinteistöhallintapalvelujen suorittamiseen käytettävien tuotantopanosten ostohinnat ilman arvonlisäveron osuutta on luettava veron perusteeseen silloin, kun ne kirjataan kuluiksi tai niiden hankintahinnasta tehdään poisto.

Verotuksellisesti riittävän oikeaan lopputulokseen tässä yhteydessä päästään yksinkertaisimmin siten, että vähennyksiä ei tehdä ja vero maksetaan vain palkoista sosiaalikustannuksineen. Mikäli edellä selvitetty pitempi tapa veron perusteen laskemiseksi valitaan, eroa yksinkertaisempaan menettelyyn syntyy siten, että vähennykset tuotantopanosten ostoista tehdään ajallisesti ennen niiden lukemista myynnin veron perusteeseen. Veron määrä on kokonaisuutena kuitenkin yhtä suuri molemmissa menettelytavoissa.

Katso lisää ohje Kiinteistöhallintapalvelun oman käytön arvonlisäverotus.

7.1.6 Oikaisuerät

Myyjä saa vähentää veron perusteesta ostajalle antamansa verollista myyntiä koskevat vuosi- ja vaihtoalennukset, osto- ja myyntihyvitykset, ylijäämäpalautukset ja muut sellaiset myyntien oikaisuerät sekä verollisena ilmoitettua myyntiä koskevat luottotappiot.

Vähennetyistä luottotappioista myöhemmin kertyvistä suorituksista on suoritettava veroa lisäämällä kertynyt määrä veron perusteeseen.

Veron perusteesta saadaan myös vähentää palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus.

7.1.7 Tuet ja avustukset

Veron perusteeseen luetaan suoraan tavaran tai palvelun hintaan liittyvät tuet ja avustukset. Kun tavaran tai palvelun myyjänä on kunta, suoraan hintoihin liittyvänä tukena ja avustuksena ei pidetä toiminnan harjoittamisesta tai järjestämisestä aiheutunutta kunnan tai osakaskuntien kattamaa alijäämää.

Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama televisiomaksuihin perustuva korvaus ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakuntahallituksen kantamista televisiomaksutuloista luetaan veron perusteeseen.

Vero lasketaan tuen tai korvauksen verottomasta hinnasta.

7.2 Verokanta

7.2.1 Yleinen verokanta 24 %

Suomessa arvonlisäveroa suoritetaan 24 % prosenttia veron perusteesta (yleinen verokanta). Alempia verokantoja on kaksi (14 ja 10 prosenttia) ja lisäksi nollaverokanta.

Katso ohje Arvonlisäverokantojen muutoksesta.

7.2.2 Alennettu verokanta 14%

Alempaa14 prosentin verokantaa sovelletaan seuraaviin tavaroihin ja palveluihin:

  • ruokatavara, juoma ja muu sellaisenaan ihmisen nautittavaksi tarkoitettu aine sekä niiden raaka-aine ja niitä valmistettaessa tai säilöttäessä käytettävä mauste, säilöntäaine, väri- ja muu lisäaine (elintarvike)
  • rehu ja rehuseos sekä niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitettu raaka- ja lisäaine, eläinten ruokana käytettävät teollisuuden jäteaineet sekä rehukala (rehuaine)
  • ravintola- ja ateriapalvelut

Elintarvikkeiden alempaa verokantaa ei sovelleta, eläviin eläimiin, vesijohtoveteen, alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomiin ja tupakkavalmisteisiin eikä myöskään jäljempänä lueteltuihin 10 prosentin verokannan  tavaroihin eikä myrkkyihin. Alkoholijuomia ovat oluet, joissa on alkoholia enemmän kuin 0,5 tilavuusprosenttia ja muut juomat, joissa on alkoholia enemmän kuin 1,2 tilavuusprosenttia.

Elävien eläinten myyntiin sovelletaan  24 prosentin verokantaa. Eläviä eläimiä ovat esimerkiksi teuraaksi myytävät eläimet ja tilalta elävänä eloeläinvälitykseen myytävät eläimet. Sen sijaan tilalta kuolleena myytyyn eläimeen sovelletaan elintarvikkeiden raaka-aineisiin ja rehujen raaka-aineisiin sovellettavaa alennettua 14 prosentin verokantaa. Elintarvikkeiden valmistamisesta, kuten esimerkiksi teurastuspalveluista ja niihin liittyvistä palveluista, lihan paloittelusta, pakastamisesta ja pakkaamisesta perittävistä korvauksista on suoritettava arvonlisäveroa yleisen 24 prosentin verokannan mukaan.

7.2.3 Alennettu verokanta 10 %

Alempaa 10 %:n verokantaa sovelletaan seuraaviin tavaroihin ja palveluihin:

  • henkilökuljetus
  • majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen
  • palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen
  • teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut. Pääsymaksuina pidetään myös huvipuistojen ajolaitteiden ja muiden vastaavien laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksunluonteisia maksuja.
  • Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama televisiomaksuihin perustuva korvaus ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakuntahallituksen kantamista televisiomaksutuloista
  • lääkelaissa (395/87) tarkoitettu lääke, lääkelain 22 §:n ja 22 a §:ssä tarkoitetut valmisteet, joita mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun lupaan tai rekisteröintiin liitetyn ehdon mukaan saadaan myydä ainoastaan apteekista, sekä kliininen ravintovalmiste ja niitä vastaava tuote sekä perusvoide silloin, kun ne oikeuttavat korvaukseen sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella
  • kirja
  • sanoma- ja aikakauslehdet vähintään kuukauden ajaksi tilattuina
  • arvonlisäverolain 79 c §:ssä tarkoitettu taide-esine, muun kuin maahantuonnin osalta kuitenkin vain silloin, kun myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin 79a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen jälleenmyyjä
  • tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön saama 45 §:n 1 momentin 3?5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus.

Verollisia henkilökuljetuspalveluja ovat esimerkiksi juna-, linja-auto-, taksi-, lentokone- ja laivakuljetukset. Kansainväliset henkilökuljetuspalvelut ovat pääsääntöisesti verottomia. Henkilökuljetuspalvelutoiminnan harjoittajan saamiin avustuksiin ja tukiin sekä matkatavaroiden matkustajan mukana tapahtuvasta kuljetuksesta veloitettuihin korvauksiin sovelletaan niin ikään alempaa verokantaa.

Kirjana pidetään painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua yleisesti myytäväksi tarkoitettua julkaisua, jossa kirjoitus tai kuvallinen esitys on monistettu graafisessa muodossa. Kirja voi sisältää tekstiä, kuvia, piirroksia, nuotteja, kaavioita, taulukoita tai muuta sellaista aineistoa. Kirjan sisällön tulee olla luettavissa tai havaittavissa ilman teknisiä apuvälineitä. Tekniset tallenteet kuten elektroniset ja optiset levyt eivät ole kirjoja. Kirjoina pidetään sitä vastoin esimerkiksi näkövammaisten pistekirjoja. Kausijulkaisut ja julkaisut, jotka sisältävät pääasiallisesti mainoksia, eivät ole kirjoja.

Taide-esineeksi katsotaan myös taiteilijan ottamat ja vedostamat tai hänen valvonnassaan vedostetut signeeratut ja numeroidut valokuvat, joiden määrä on rajoitettu enintään kolmeenkymmeneen.

Taide-esineen myynnissä, maahantuonnissa ja yhteisöhankinnassa sovelletaan 10 %:n verokantaa, kun kysymyksessä on:

  • taide-esineen. niin sanottu ensimyynti eli kun tekijä tai hänen oikeudenomistajansa myy taide-esineen ensimmäisen kerran
  • satunnaisesti tapahtuva taide-esineen myynti, kun myyjänä on muu elinkeinonharjoittaja kuin verovelvollinen jälleenmyyjä
  • taide-esineen maahantuonti EU:n ulkopuolelta
  • taide-esineen osto eli yhteisöhankinta muusta EU-maasta suoraan tekijältä tai hänen oikeudenomistajaltaan tai muulta elinkeinonharjoittajalta kuin verovelvolliselta jälleenmyyjältä.

Taide-esineen myyntiin ja yhteisöhankintaan sovelletaan 24 %:n verokantaa, kun kysymyksessä on:

  • taide-esineen jälleenmyynti
  • taide-esineen jälleenmyynti marginaaliverotusmenettelyä käyttäen
  • taide-esineen osto eli yhteisöhankinta muusta EU-maasta verovelvolliselta jälleenmyyjältä.
  • taide-esineen välityspalvelun myyntiin sovelletaan 24 %:n verokantaa.

Taide-esineiden verolliseen edelleenmyyntiin voidaan soveltaa tietyissä tilanteissa marginaaliverotusmenettelyä. Katso ohje Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden arvonlisäverotus.

Myös edellä mainittujen alemman verokannan tavaroiden ja palvelujen omaan käyttöön ottamiseen sovelletaan alempaa verokantaa. Näiden hyödykkeiden välitykseen sovelletaan sen sijaan yleistä 24 %:n verokantaa.

7.3 Ajallinen kohdistaminen

7.3.1 Myynnit

Vero suoritetaan myynnistä pääsääntöisesti siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu (suoriteperuste). Kun noudatetaan suoriteperustetta, sillä ei siis ole merkitystä, milloin tavara tai palvelu on veloitettu tai maksettu.

Toimituksissa, joissa käytetään ennakkomaksuja, vero suoritetaan kuitenkin jo silloin, kun ennakkomaksu on kertynyt.

Suoriteperustetta sovelletaan myös osamaksukauppaan, jolloin vero suoritetaan tavaran toimittamisajankohdan perusteella koko myyntihinnasta. Tavaran vuokrauksessa veroa suoritetaan vuokrakauden jokaiselta kalenterikuukaudelta sille kohdistuvasta vuokramaksusta riippumatta siitä, milloin vuokraesine on toimitettu tai milloin vuokramaksu on veloitettu.

Jatkuvana suorituksena myyty tavara tai palvelu katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä.

Yli yhden vuoden pituisena jatkuvana suorituksena tapahtuva palvelun myyntimaata koskevan arvonlisäverolain 65 §:n  mukainen  palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, maksaa veron käännetyn verovelvollisuuden perusteella ja johon ei liity tilityksiä tai maksuja tämän ajanjakson aikana, katsotaan suoritetuksi kunkin kalenterivuoden päättyessä palvelun suorituksen päättymiseen asti. Tällaisen palvelun Suomessa tapahtuvasta yhteisöhankinnasta ostajan on maksettava arvonlisäveroa kalenterivuosittain vuoden viimeisen kausiveroilmoituksen antamisen yhteydessä siltä osin kuin palvelua on kyseisenä kalenterivuonna ostettu.

Edellisessä kappaleessa selvitetyllä menettelyllä turvataan unionin eri maissa olevien myyjän ja ostajan raportoivan jatkuvaluonteisen palvelun myynnin ja ostosta syntyvän käännetyn verovelvollisuuden johdosta suoritettavan veron kohdistamisen aina samalle kuukaudelle. Menettely on siten yhdenmukaistettu Unionissa.

Verovelvollisella on tilikauden aikana oikeus käyttää suoriteperusteen sijasta laskutusperustetta. Vero suoritetaan tällöin siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan suorittaa siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on maksettu. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, kertymättä olevista myyntihinnoista vero tulee suorittaa tilikauden viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Laskutusperuste oikaistaan siis suoriteperusteiseksi. Kun noudatetaan suoriteperustetta, merkitystä ei ole sillä, milloin tavara tai palvelu on veloitettu tai maksettu. Verovelvollisuuden päättyessä vero suoritetaan toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Ennakkomaksuista on kuitenkin aina suoritettava vero maksuajankohdan mukaisesti.

Yhteisömyynnit kohdistetaan tavaran toimituskuukautta seuraavalle kuukaudelle. Jos ostajalle on annettu toimitetusta tavarasta lasku tai vastaava asiakirja sitä ennen, myynti kohdistetaan kuitenkin toimituskuukaudelle.

Verovelvollinen, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös, saa kohdistaa myynnistä suoritettavan veron sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt (niin sanottu maksu-/kertymisperuste). Tällaisen verovelvollisen ei tarvitse oikaista tilityksiä suoriteperusteiseksi edes tilinpäätöksen yhteydessä. Verovelvollisuuden päättyessä tulee maksuperustetta käyttäneen verovelvollisen suorittaa vero kertymättä olevista myyntihinnoista verollisen liiketoiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta.

Myynnin oikaisuerien ja luottotappioiden vähennysajankohta määräytyy kirjanpitokäytännön perusteella. Ne vähennetään sen kuukauden veron perusteesta, jolle ne on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjattava. Sama koskee myös yhteisömyyntiin liittyvien alennusten ja hyvitysten ajallista kohdistamista. Verovelvollisuuden päättymisen jälkeen tehtävät oikaisut vähennetään toiminnan viimeiseltä kalenterikuukaudelta.

Vähennetystä luottotappiosta myöhemmin kertynyt määrä lisätään sen kuukauden veron perusteeseen, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjattava.

7.3.1.1 Erityistilanteita
  • Tavaran tai palvelun hintaan liittyvistä tuista ja avustuksista suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana suoritus on kertynyt.
  • Itse suoritetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta suoritetaan vero kuukausittain rakentamispalvelun valmistumisasteen perusteella. Ostetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisesta suoritetaan vero siltä kalenterikuukaudelta, jolloin rakentamispalvelu on vastaanotettu tai kun vastike tai sen osa on maksettu ennen vastaanottoajankohtaa.

7.3.2 Ostot

Ostoista tehtäviin vähennyksiin sovelletaan pääsääntöisesti suoriteperustetta. Vähennys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu.

EU-oston vero vähennetään tavaran vastaanottokuukautta seuraavalla kalenterikuukaudella. Kuitenkin, jos ostaja on saanut tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan sitä ennen, vähennys on tehtävissä vastaanottokuukautena.

Maahantuodusta tavarasta vähennys tehdään siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana tavara on tullattu.

Kun alun perin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankittu tavara tai palvelu otetaan myöhemmin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, vähennys tehdään siltä kuukaudelta, jonka aikana se on otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Osamaksuehdoin ostetusta tavarasta koko vähennys tehdään tavaran vastaanottoajankohdan perusteella.

Vuokralle otetusta tavarasta vähennys tehdään vuokra-ajan perusteella kullekin kalenterikuukaudelle kohdistuvasta vuokramaksusta.

Ennakkomaksuista suoritettavasta verosta tehdään vähennys maksukuukaudelta.

Verovelvollisella on tilikauden aikana oikeus käyttää laskutusperustetta. Vähennys tehdään tällöin siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana vähennykseen oikeutettua on veloitettu tavarasta tai palvelusta. Jos veloitusta ei käytetä, vähennys saadaan tehdä siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana ostohinta on maksettu. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, maksamatta olevista ostoista vähennys tehdään tilikauden viimeiseltä kalenterikuukaudelta. Verovelvollisuuden päättyessä vähennys tehdään toiminnan viimeiseltä kuukaudelta. Ennakkomaksuista tehdään vähennys kuitenkin aina maksukuukaudelta.

Verovelvollinen, johon ei sovelleta kirjanpitolakia tai jolla on kirjanpitolain mukaan oikeus laatia maksuperusteinen tilinpäätös, saa kohdistaa vähennyksen sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostohinta tai sen osa on maksettu. Verovelvollisuuden päättyessä vähennys maksamatta olevista ostoista kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.

Saatujen alennusten ja muiden sellaisten ostojen oikaisuerien johdosta tehtävän vähennetyn veron oikaisun ajankohta on sidottu kirjanpitokäytäntöön. Vähennettävää veroa pienennetään siltä kalenterikuukaudelta, jolle ostojen oikaisuerä hyvän kirjanpitotavan mukaan on kirjattava. Sama koskee myös yhteisöhankintaan liittyvien alennusten ja hyvitysten ajallista kohdistamista. Jos ostojen oikaisuerä saadaan vasta verovelvollisuuden päätyttyä, sen perusteella tehtävä vähennetyn veron oikaisu kohdistetaan toiminnan viimeiselle kalenterikuukaudelle.

7.3.2.1 Erityistilanteita
  • Verotta ostetuista käytetyistä tavaroista, joihin sovelletaan marginaaliverotusmenettelyä, (katso enemmän tästä menettelystä ohjeesta) vähennys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tavara on vastaanotettu (yksinkertaistettu menettely) tai sille kalenterikuukaudelle, jolloin tavaran edelleen myynti on toimitettu (tavarakohtainen menettely). Jos marginaaliverotusmenettely on purettava, tavaran ostosta vähennetty määrä lisätään veron perusteeseen sinä kalenterikuukautena, jonka aikana otto muuhun käyttöön on tapahtunut tai myynnistä on veloitettu ostajaa. Verovelvollisuuden päättyessä lisäys tehdään verollisen toiminnan viimeisenä kuukautena.
  • Jos verovelvollinen soveltaa itse maahantuomansa taide-, keräily- tai antiikkiesineen myyntiin arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä, maahantuodusta tavarasta tehdään vähennys vasta siltä kalenterikuukaudelta, jolle tämän tavaran myynnistä suoritettava vero kohdistetaan.
  • Kiinteistönhaltija, jolla on oikeus tehdä takautuva vähennys rakentamispalvelusta tai kiinteistöstä sillä perusteella, että hän on hakeutunut verovelvolliseksi kuuden kuukauden kuluessa kiinteistön käyttöönotosta, saa tehdä vähennyksen verovelvollisuuden alkamiskuukaudelta. Verovelvollisuus alkaa sinä kuukautena, jolloin kiinteistön käyttö vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen alkaa.
  • Alkuvarastovähennys tehdään verovelvollisuuden alkamiskuukaudelta.

7.4 Tilitettävän arvonlisäveron laskeminen

Myynnistä suoritettavat verot ja ostoihin sisältyvät vähennettävät verot kohdistetaan veron tilittämistä varten kohdekausille.

Tilitettävä vero on kohdekaudelle kohdistettavien suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus. Laskelmassa raha-arvot otetaan huomioon sentin tarkkuudella.

Suoritettavan ja vähennettävän veron määrä lasketaan erikseen jokaisen liiketapahtuman osalta. Yksittäiseen liiketapahtumaan sisältyvä vero saadaan selville kertomalla veroton myyntihinta voimassa olevalla verokannalla. Vero lasketaan siten hinnasta, joka ei sisällä veron osuutta. Verollisesta hinnasta arvonlisäveron määrä saadaan käyttäen seuraavaa laskukaavaa:

vero = (verollinen hinta x sovellettava verokanta): (100 + sovellettava verokanta)

eli jos kysymys on yleisen verokannan (24 %) alaisesta hyödykkeestä, jonka verollinen hinta on 1 000 euroa, veron määrä on (1000 x  24) : 124 = 193,55 euroa.

Veron laskemisen helpottamiseksi liiketapahtumat tulisi käsitellä muistiinpanoissa ja kirjanpidossa ensisijaisesti nettokirjausperiaatteen mukaisesti ilman veron osuutta. Suoritettavan veron osuus käsitellään tällöin suoraan verovelkana. Vähennykseen oikeuttavan hyödykkeen veroton ostohinta kirjataan suoraan asianomaiselle kulutilille ja vähennettävän veron määrä käsitellään verosaatavana.

Kirjanpidossa vero voidaan käsitellä myös bruttokirjausperiaatteella. Tällöin liiketapahtumat kirjataan täysimääräisinä verollisille tulo- tai menotileille. Arvonlisäverolliseen hintaan sisältyvän suoritettavan veron ja vähennettävän veron määrä lasketaan erikseen edellä mainittua laskukaavaa hyväksi käyttäen.

7.4.1 Myynnistä suoritettavat verot

Myynnistä suoritettavat verot lasketaan kunkin verokannan osalta erikseen. Myynnistä suoritettavat verojen perusteet ja omaan käyttöön otettujen tavaroiden ja palvelujen verojen perusteet lasketaan yhteen. Yhteismäärästä vähennetään myyntien oikaisuerät. Suoritettava vero saadaan kertomalla saatu veron perusteen yhteismäärä voimassa olevalla verokannalla. Kohdekauden myynnistä suoritettavat verot saadaan laskemalla eri verokantojen mukaiset verot yhteen.

7.4.2 EU-ostoista suoritettava vero

EU-ostoista eli toisten EU-maiden arvonlisäverovelvollisilta ostetuista tavaroista ja palveluista suoritetaan vero kotimaan arvonlisäverotuksen yhteydessä. Jos hankinta oikeuttaa vähennykseen, vähennys tehdään samana kalenterikuukautena kuin vero suoritetaan. Kausiveroilmoituksella EU-ostot ja niiden vero ilmoitetaan eri kohdissa tavaroiden ja palvelujen osalta. Kummassakin kohdassa eri verokantojen mukaan suoritettavat verot lasketaan yhteen.

7.4.3 Vähennettävät ja palautettavat verot

Ostaja saa tavaran tai palvelun oston perusteella vähentää sen veron, jonka myyjä on kyseisestä myynnistä velvollinen suorittamaan. Vähennettävät verot saadaan laskemalla yhteen kohdekuukauden ostoihin sisältyvät verot, vähennykseen oikeuttavista yhteisöhankinnoista suoritetut verot sekä maahantuontiin sisältyvät verot. Lisäksi lukuun sisällytetään erityissäännösten perusteella rakentamispalveluihin sisältyvät verot sekä vero, joka käännetyn verovelvollisuuden perusteella on suoritettu ulkomaalaiselta myyjältä tapahtuneesta ostosta. Vähennettäviä veroja pienennetään ostajalle annettuihin alennuksiin ja muihin ostojen oikaisueriin sisältyvillä veroilla.

7.4.4 Laskentakauden eli kohdekauden vero

Kohdekauden vero saadaan vähentämällä suoritettavista veroista vähennettävät verot. Kohdekauden vero on maksettava vero eli kauden suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus.

Kausiveroilmoituksella on ilmoitettava kaikki siinä pyydetyt tiedot kausiveroilmoituksen vuosittaisessa täyttöoppaassa selvitetyllä tavalla.

Kausiveroilmoitus ja siinä kysyttävät tiedot ja yksityiskohtainen täyttöohje, katso lisää vero.fi:stä kohdasta lomakkeet.

7.4.5 Valuutan muunto

Ulkomaan valuutassa ilmaistut rahamäärät muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdan viimeisintä liikepankin tai Euroopan keskuspankin  julkaisemaa myyntikurssia. Rahamäärä muunnetaan kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle tilikauden sisällä.

Tavaran yhteisömyynnin ja yhteisöhankinnan osalta ratkaiseva ajankohta on veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtaa seuraavan kalenterikuukauden 15. päivä, tai jos toimitetusta tavarasta on annettu lasku tätä ennen, niin laskutusajankohta.

8 Veron ilmoittaminen ja maksaminen

8.1 Verotilimenettely

Siihen kuuluvat kaikki oma-aloitteisesti maksettavat verot lukuun ottamatta varainsiirtoveroa ja ennakon täydennysmaksua. Verotiliverot ilmoitetaan Verohallinnolle kausiveroilmoituksella. Verotilimenettelyä sovelletaan myös alkutuottajiin.

Verohallinto merkitsee verotilille verot, jotka veronmaksaja on ilmoittanut kausiveroilmoituksella ja maksut, joita maksaessaan veronmaksaja on käyttänyt verotiliviitettä. Tilille merkitään myös Verohallinnon maksuunpanemat ja palauttamat oma-aloitteiset verot sekä korot.

Arvonlisäverotukseen liittyvät lomakkeet täyttöohjeineen ja ohjeet sähköiseen ilmoittamiseen löytyvät vero.fi:stä kohdasta lomakkeet. Verotilimenettelyä koskevia ohjeita on Verotili-palvelussa (vero.fi/verotili).

8.2 Ilmoitusjaksot

Pienet yritykset voivat antaa kausiveroilmoituksen ja maksaa verot kalenterivuosittain tai neljännesvuosittain.

  • Jos kalenterivuoden kirjanpitolain mukainen liikevaihto on enintään 50 000 euroa, arvonlisäveron, ennakonpidätykset, työnantajan sosiaaliturvamaksun ja lähdeverot voi ilmoittaa ja maksaa neljännesvuoden jaksoissa.
  • Jos kalenterivuoden kirjanpitolain mukainen liikevaihto on enintään 25 000 euroa, arvonlisäveron voi ilmoittaa ja maksaa kalenterivuosittain ja ennakonpidätykset, työnantajan sosiaaliturvamaksun sekä lähdeverot neljännesvuosittain.
  • Hakemus pidempään ilmoitus- ja maksujaksoon on tehtävä siirtymistä edeltävän vuoden syyskuun loppuun mennessä. Hakemus oma-aloitteisten verojen ilmoitus- ja maksujaksojen muuttamiseksi (4071).

Kalenterivuoden mittainen verokausi koskee alkutuotantoa harjoittavia luonnollisia henkilöitä, kuolinpesiä ja yhtymiä liikevaihdon määrästä riippumatta. Yhtiömuodossa (esimerkiksi kommandiittiyhtiönä tai avoimena yhtiönä) harjoitettu alkutuotanto ilmoitetaan liikevaihdon perusteella määräytyvältä valvontakaudelta.

Jos alkutuotannon harjoittajalla on muuta arvonlisäverollista toimintaa, esimerkiksi jos hän on myös taksiautoilija tai kampaamotoiminnan harjoittaja, valvontajakson pituus riippuu liikevaihdosta.

Alkutuottajat antavat arvonlisäverotiedot kausiveroilmoituksella kalenterivuoden mittaiselta verokaudelta viimeistään kalenterivuotta seuraavan helmikuun viimeisenä päivänä. Sähköisesti annetun ilmoituksen on oltava Verohallinnon käytettävissä helmikuun viimeisenä päivänä. Kalenterivuodelta postitse annettava kausiveroilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos se on saapunut Verohallinnolle viimeistään seitsemäntenä päivänä helmikuun viimeisestä päivästä lukien.

Kalenterivuosimenettelyyn oikeutettu alkutuottaja voi valita myös neljännesvuoden tai kuukauden mittaisen valvontakauden

Kuvataiteilijat, joilla ei ole muuta arvonlisäverollista toimintaa kuin itse tekemiensä taide-esineiden myyntiä (ja mahdollisesti alkutuotantoa), antavat arvonlisäveroilmoituksensa kalenterivuoden mittaiselta verokaudelta. Ilmoittamis- ja maksamismenettely on samanlainen kuin alkutuottajilla.

Muut taide-esineiden myyjät ja välittäjät antavat arvonlisäveroilmoituksensa liikevaihdon perusteella määräytyvältä verokaudelta.

Paliskunta toimii ilmoitus- ja tilitysvelvollisena Verohallintoon päin paliskuntaryhmän arvonlisäverosta.

Jos paliskuntaryhmään kuuluva harjoittaa tavaran tai palvelun myyntiä muihin EU-maihin, on siitä annettava yhteenvetoilmoitus Verohallinnolle.

8.3 Menettely ja kausiveroilmoitus

8.3.1 Ilmoittamisen määräpäivät

Kuukausittain ja neljännesvuosittain annettavan kausiveroilmoituksen tulee olla perillä viimeistään sen kalenterikuukauden 12. päivänä, jona kohdekauden vero tai maksu on lain mukaan ilmoitettava.

Arvonlisäveron tietojen tulee olla perillä kohdekauden päättymistä seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä. Esimerkiksi helmikuun arvonlisäverotietojen tulee olla perillä viimeistään 12. päivänä huhtikuuta. Tämä määräpäivä koskee sähköisiä ilmoituksia.

Paperilla annetun ilmoituksen sen sijaan tulee olla perillä Verohallinnossa jo kuukauden 7. päivänä. Kalenterivuosimenettelyssä olevan on annettava kausiveroilmoitus helmikuun viimeisenä päivänä.

Paliskuntaryhmän verokausi on poronhoitovuosi. Kausiveroilmoitus ja maksu verokaudelta annetaan niin, että ne ovat perillä Verohallinnossa viimeistään poronhoitovuotta seuraavan heinäkuun 12. päivänä sähköisesti tai 7. päivänä paperilla.

Jos kausiveroilmoitus saapuu Verohallintoon määräpäivän jälkeen, Verohallinto määrää myöhästymismaksun.

8.3.2 Ilmoittamistapa

Kausiveroilmoituksen voi antaa verkossa toimivassa Verotili-palvelussa tai muiden operaattorien sähköisissä asiointipalveluissa. Ilmoituksen voi antaa myös paperilla, mutta paperisen ilmoituksen määräpäivä on viisi päivää aikaisemmin kuin sähköisen. Kausiveroilmoitus on allekirjoitettava.

8.3.3 Maksaminen

Verotilillä maksamisen yleinen eräpäivä on kuukauden 12. päivä. Arvonlisävero erääntyy kohdekauden päättymistä seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä. Tästä on yksi poikkeus: kalenterivuosimenettelyssä olevilla arvonlisäveron eräpäivä on helmikuun viimeinen päivä.

Maksaessaan verotiliveroa maksaja ei voi valita, minkä veron suoritukseksi maksu käytetään. Verohallinto käyttää maksun verotiliverojen suoritukseksi laissa säädetyssä järjestyksessä vanhimmasta verosta alkaen.

Veron voi maksaa verotilille myös etukäteen. Ennen eräpäivää maksetuille maksuille maksetaan hyvityskorkoa. Verotiliveroa maksaessaan verovelvollisen on käytettävä pysyvää ja yksilöllistä verotiliviitettä. Verohallinto lähettää verotiliviitteen ja maksuohjeen rekisteröinnin yhteydessä. Muut kuin arvonlisäverovelvolliset kuten esimerkiksi satunnaiset palkan maksajat saavat viitteen Verotili- tai Palkka.fi-palvelusta tai ottamalla yhteyttä Verotilin neuvontanumeroon 020 697 056 (pvm/mpm).

8.3.4 Alarajaan liittyvä huojennus

Jos tilikauden liikevaihto on alle 22 500 euroa, verovelvollinen voi saada alarajahuojennusta. Huojennus pienenee asteittain liikevaihdon kasvaessa.

Huojennus koskee kaikkia yritysmuodosta riippumatta. Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihto muunnetaan vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa. Tilikauden liikevaihto lasketaan arvonlisäverolain 3 §:n mukaisesti, mutta liikevaihtoon ei lueta mukaan veron osuutta eikä metsätaloudesta ja kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta saatua vastiketta.

Jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa, huojennuksen määrä on tilitettävän veron määrä.

Jos tilikauden liikevaihto on yli 8 500 euroa, huojennuksen määrä lasketaan kaavalla:

(vero – (liikevaihto – 8 500) x vero):14 000

Tässä yhteydessä vero = tilikaudelta tilitettävä vero.

Huojennusta ei saa, jos edellä mainittu laskukaavan mukainen määrä on negatiivinen, tilikauden tilitettävä vero on negatiivinen tai verovelvollinen on kunta. Huojennusta ei saa metsätaloudesta tilitettävästä verosta, kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta tilitettävästä verosta, ostajana arvonlisäverolain 2 a, 8 a–8c  ja 9 §:n perusteella suoritettavasta verosta, yhteisöhankinnasta suoritettavasta verosta eikä käyttöomaisuuden myynnistä suoritettavasta verosta.

Alarajahuojennustiedot ilmoitetaan kausiveroilmoituksella. Erillistä hakemusta ei tarvita. Huojennusta voi saada kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Huojennettavalle verolle ei makseta korkoa.

Katso lisää ohje Arvonlisäveron alarajahuojennus.

8.3.5 Verojen ja korkojen palauttaminen

Palautukseen oikeuttava arvonlisävero palautetaan kausiveroilmoituksen perusteella. Erillistä hakemusta ei tarvitse tehdä.

Veronpalautukset ja hyvityskorot voi jättää verotilille myöhemmin erääntyvien verojen maksamista varten.

Veroilmoituksen puutteet tai antamatta jättäminen voivat estää veron palauttamisen.

Jos haluaa välttää edestakaista rahaliikennettä, verotilille voi asettaa palautusrajan. Tällöin verotililtä palautetaan vain rajan ylittävä määrä käyttämättä olevista veronpalautuksista ja hyvityskoroista. Palautusrajan osoittama määrä säilytetään vero-tilillä myöhemmin erääntyviä velvoitteita varten. Tilillä säilytettävälle määrälle maksetaan hyvityskorkoa.

Jos palautusten yhteismäärä on alle 20 euroa, summaa ei palauteta vaan se säilytetään verotilillä ja käytetään myöhemmin erääntyviin veroihin.

8.3.6 Verotilin korot

Verotilillä suorittamatta olevista velvoitteista peritään viivästyskorkoa ja käyttämättä oleville hyvityksille maksetaan hyvityskorkoa. Vuonna  2014 viivästyskorko on  7,5 prosenttia ja hyvityskorko 0,5 prosenttia. Korkoprosentit tarkistetaan vuosittain.

Lisätietoa on verotiliohjeissa vero.fi/verotili.

8.4 Yhteenvetoilmoitus

EU:n alueella tapahtuvan tavara- ja palvelukaupan valvontaa varten yritykset antavat yhteenvetoilmoituksen. Yhteenvetoilmoitus annetaan kuukausittain tavaran myynneistä ja yleissäännöksen nojalla verotettavan palvelun myynneistä EU-maihin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidylle verovelvolliselle. Paliskuntaryhmä antaa yhteisen yhteenvetoilmoituksen, johon on koottu kaikkien ryhmään kuuluvien poronomistajien myynnit EU:n alueelle.

Yhteenvetoilmoitus on annettava sähköisesti viimeistään kunkin kuukauden päättymistä seuraavan kuukauden 20. päivänä. Yhteenvetoilmoituksen voi antaa joko tiedostona Ilmoitin.fi-palvelussa ja verotilipalvelussa  tai verkkolomakkeella Tyvi-palvelussa.

Jos yhteenvetoilmoitusta ei anneta tai se annetaan vaillinaisena tai virheellisenä, laiminlyönnistä voidaan määrätä laiminlyöntimaksua.

Yhteenvetoilmoitus täytetään asiakaskohtaisesti asiakkaan alv-numeroineen ja maakoodeineen. Palvelumyynnit yhdelle asiakkaalle ilmoitetaan yhteenlaskettuna yhdellä rivillä ja tavaramyynnit toisella rivillä. Kolmikantakauppa ilmoitetaan kuitenkin asiakaskohtaisesti omalla rivillään.

Jos verovelvollisella ei ole käytännössä mahdollisuutta antaa ilmoitusta sähköisesti, hän voi hakea lupaa ilmoituksen antamiseen paperisena. Hakemuksessa on esitettävä ne syyt, miksi lupaa haetaan. Hakemus osoitetaan Sisä-Suomen veronkanto- ja perintäyksikkö, osoite PL 51, 00052 VERO.

9 Kirjanpitovelvollisuus ja laskuihin tehtävät merkinnät

9.1 Arvonlisäverolain mukainen laskun antovelvollisuus ja kirjanpito- tai muistiinpanovelvollisuus

Arvonlisäverolaissa säädetään, milloin laskuun on sisällytettävä Suomen arvonlisäverolain edellyttämät laskumerkinnät. Lisäksi laissa määritellään, mitä kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan harkittaessa, onko myynnistä annettava arvonlisäverolain tarkoittama lasku vai ei.

Arvonlisäverolain laskumerkintävaatimukset täyttävä lasku on annettava:

  1. kun myynti tapahtuu lain 5. luvun tavaraa koskevien myyntimaasäännösten mukaan Suomessa ja palvelun myyntimaasäännösten mukaan Suomessa, unionissa tai kolmannessa maassa ja
  2. myyjä on sijoittautunut Suomeen ja
  3. ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja ja/tai
  4. on kyse jäljempänä kohdassa 9.2. tarkemmin selostetusta myynnistä.

Myyjä on sijoittautunut Suomeen ja lain laskumerkintävaatimukset täyttävä lasku on annettava, kun myyjä luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän kotipaikka on Suomessa.

Kun myyjä on sijoittautunut Suomeen, arvonlisäverolain mukainen lasku on annettava myös sellaisesta myynnistä, joka tapahtuu palvelua koskevien myyntimaasäännösten mukaan toisessa jäsenvaltiossa ja verovelvollinen myynnistä on arvonlisäverolain 2a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen nojalla ostaja tai palvelun myynti ei tapahdu unionin alueella.

Jos myyjä on sijoittautunut toiseen EU-maahan kuin Suomi, arvonlisäverolain mukaista laskua ei ole annettava. Näin on, vaikka myynti tapahtuisi Suomessa ja ostajalla olisi käännetty verovelvollisuus. Myyjällä on tällöin kiinteä toimipaikka, tai jos tavaraa tai palvelua ei ole luovutettu sieltä kotipaikka toisessa EU-maassa tai kolmannessa valtiossa.

Laskutussäännöksiä sovellettaessa kiinteällä toimipaikalla, josta tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan, tarkoitetaan kiinteää toimipaikkaa, jonka henkilöstö- tai muilla resursseilla luovutus tai suoritus toteutetaan.

Laskua koskevat tarkemmat säännökset ja erilaiset laskunantotilanteet on tarkemmin säännelty arvonlisäverolain 209b § - 209 g §:ssä.

On huomattava, että kirjanpitolaki vaatii kuitenkin aina tositetta.

Lisäksi laki kuitin tarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa (658/2013) astui voimaan
1.1.2014 alkaen.

Jos käteiskaupassa ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, laskun on käteiskaupassakin aina täytettävä myös arvonlisäverolain mukaiset edellytykset.

9.2 Ostajaan ja myyntiin liittyvät edellytykset velvollisuudessa antaa lasku

Myyjän on annettava arvonlisäverolain tietosisältövaatimukset täyttävä lasku seuraavissa tilanteissa:

  • Verollinen myynti, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja (esimerkiksi yleishyödyllinen yhteisö). Verollisella myynnillä tarkoitetaan myyntiä, josta arvonlisäverolain mukaan on maksettava veroa Suomessa.
  • Veroton myynti. Myyjän on annettava lasku sellaisesta verottomasta myynnistä, jota varten tehdyistä hankinnoista myyjä saa arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla palautuksen eli yhteisömyynnistä, viennistä ja muusta palautukseen oikeuttavasta nollaverokannan alaisesta myynnistä. Lisäksi lasku on annettava tavaroiden ja palvelujen myynnistä yritysjärjestelytilanteessa sekä sijoituskullan myynnistä ja välityksestä. Tavaran yhteisömyyntejä ja toisen EU-maan arvonlisäverolain palvelun myyntimaata koskevan pääsääntöä (AVL 65 §) vastaavan säännöksen mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa verotettavaa palvelun myyntiä koskevien laskujen antamiseen on säädetty määräaika. Siten tavaroiden yhteisömyynnistä on annettava lasku viimeistään tavaran toimituskuukautta seuraavan kalenterikuukauden 15. päivänä. Jos palvelun myyntiin sovelletaan toisen EU-maan Suomen vastaavaa yleissääntöä (AVL 65 §), lasku on annettava viimeistään palvelun suorituskuukautta seuraavan kalenterikuukauden 15. päivänä.
  • Tavaroiden kaukomyynti ja uusien kuljetusvälineiden myynti toiseen jäsenvaltioon myös silloin, kun ostajana on yksityishenkilö.
  • Veroton myynti kunnalle. Ei-arvonlisäverovelvollisen myyjän on annettava lasku, kun hän luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita.
  • Ennakkomaksuista, lukuun ottamatta tavaroiden yhteisömyyntiä koskevia ennakkomaksuja.
  • Oikaisuerät, ellei niitä ole huomioitu aiemmin annetuissa laskuissa, esimerkiksi verollista myyntiä koskeva ostajalle annettu vuosi- tai vaihtoalennus.
  • Suomessa verottomaksi säädetystä myynnistä, joka tapahtuu toisessa EU-valtiossa. Tällaista myyntiä on:

- yleishyödyllisten yhteisöjen veroton myynti (AVL 4 §)
- uskonnollisten yhdyskuntien veroton myynti (AVL 5 §)
- kiinteistönluovutukset (AVL 27 §)
- terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynti sekä eräät muut tähän liittyvät palvelut  (AVL 34 § ja 36 §)
- sosiaalihuolto- ja koulutuspalvelujen myynti (AVL 37 § ja 39 §)
- esiintymispalkkioiden ja eräiden immateriaalioikeuksien myynti (AVL 45 §)
- käypien maksuvälineiden myynti, arpajaisten järjestäminen, hautaustoimintaan    
- liittyvien palvelujen myynti, kuurojen tulkkauspalvelujen myynti ja itse poimittujen
- luonnonvarasten marjojen ja sienien myynti (AVL 59 § 1-3 k ja 5-6 k)
- sokean henkilön myymät tavarat ja palvelut ja vähennysrajoituksen piiriin kuulu  
- vien tavaroiden ja palvelujen myynti (AVL 60 § ja 61 §).

Laskunantovelvollisuutta ei ole, jos edellä mainitut verottomat tavarat tai palvelut on myyty EU:n ulkopuolella.

Myyjän arvonlisäverolain mukaiset vaatimukset täyttävän laskunantovelvollisuus on säännelty tyhjentävästi arvonlisäverolain 209a §:ssä. Myynnistä on kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite (KPL 2 luku 5 §).

9.3 Pakolliset laskumerkinnät

Arvonlisäverolain 209 e § sisältää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, jotka ovat:

  • laskun antamispäivä
  • juokseva tunniste
  • myyjän arvonlisäverotunniste
  • ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa tai kun on kyse tavaroiden yhteisömyynnistä
  • myyjän ja ostajan nimi ja osoite
  • tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji
  • tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
  • veron peruste verokannoittain, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole huomioitu yksikköhinnassa
  • verokanta
  • suoritettavan veron määrä
  • merkintä myynnin verottomuudesta tai viittaus arvonlisäverolain taikka arvonlisäverodirektiivin kyseiseen säännökseen
  • ostajan verovelvollisuudesta merkintä ”käännetty verovelvollisuus”
  • ostajan laatimaan laskuun merkintä ”itselaskutus”
  • tiedot uusista kuljetusvälineistä
  • merkinnät ”voittomarginaalijärjestelmä-käytetyt tavarat”, ”voittomarginaalijärjestelmä-taide-esineet” tai ”voittomarginaalijärjestelmä-keräily- ja antiikkiesineet”
  • merkintä ”voittomarginaalijärjestelmä-matkatoimistot”
  • merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
  • muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

Laskulta vaadittavat tiedot voivat olla millä kielellä tahansa. Verohallinto voi tarvittaessa valvonnan yhteydessä vaatia laskun kääntämistä.

9.4 Kevennetyt laskumerkintävaatimukset

Kevennetyistä laskumerkintävaatimuksista säädetään AVL 209 f §:ssä.

Kevennettyjä sisältövaatimuksia ei sovelleta:

  • tavaroiden yhteisömyyntiin (AVL 72 b §) tai
  • tavaroiden kaukomyyntiin (AVL 63 a §) eikä
  • sellaiseen toisessa EU-maassa tapahtuvaan tavaran tai palvelun myyntiin, josta ostaja suorittaa veron käännetyn verovelvollisuuden perusteella (AVL 2 a § tai 9 §:ää vastaava säännös)

Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa riittää, että laskussa on kevennetyt laskumerkinnät, kun laskun loppusumma on enintään 400 euroa.

Lisäksi kevennettyjä sisältövaatimuksia sovelletaan vähittäiskaupassa tai muussa siihen
rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa. Tässä tapauksessa laskun loppusummalla ei ole merkitystä ja se voi siis ylittää 400 euroa (verollinen loppusumma). Vähittäiskauppaan rinnastettavaa myyntitoimintaa harjoittavat esimerkiksi kioski, suutari, kampaamo tai hautaustoimisto.

Kevennetyt laskumerkinnät ovat riittävät myös ravintola- ja ateriapalvelulaskuissa sekä
henkilökuljetuslaskuissa, lukuun ottamatta edelleen myytäväksi tarkoitettuja palveluja sekä pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamissa tositteissa.

Laskuissa, joihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä, täytyy olla seuraavat tiedot:

  • laskun antamispäivä
  • myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
  • myytyjen tavaroiden määrä ja palvelujen laajuus sekä näiden laji
  • suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain
  • muutoslaskujen osalta viittaus alkuperäiseen laskuun sekä ne tiedot, joita laskulla muutetaan.

Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos suoritettavan veron määrä on merkitty laskuun. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa. Laskuissa saa myös olla enemmän tietoa kuin mitä arvonlisäverolain säännökset edellyttävät. Hotellilaskussa, joka on määrältään enintään 400 euroa, ei tarvitse olla ostajan nimeä (yöpyjän työnantajan nimeä), mutta siinä saa olla yöpyjän (työntekijän) nimi.

9.5 Muut selvitykset

Arvonlisäverolaki määrittelee tietosisältövaatimukset myös muille asiakirjoille kuin varsinaisille myyntilaskuille, jos asiakirjalla on vaikutusta arvonlisäverotukseen (AVL 22 luku).

Myyjän on annettava arvonlisäverolaissa ja -asetuksessa tarkemmin määritelty selvitys seuraavissa tilanteissa:

9.5.1 Rakentamispalvelut (AVL 103 § ja 209.1 h §)

Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten hankkimastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka luovuttajan on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista arvonlisäverolain 31, 31 a tai 33 §:n mukaan suoritettava, jos kiinteistöä ei ennen luovutusta ollut otettu luovuttajan käyttöön.

Vähennysoikeuden edellytyksenä on luovuttajan luovutuksensaajalle antama selvitys luovuttajan suoritettavan veron määrästä. Selvityksestä on käytävä ilmi selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä yritys- ja yhteisötunnukset, luovutuksen luonne ja veron määrä, joka myyjän on suoritettava.

9.5.2 Kiinteistöinvestoinnit (AVL 11. luku ja sen 121 e §, 121 f §, 121 g §, 121 h § ja 121 i § sekä AVL 209 k §, 209 l § ja 209 m §)

Kiinteistönluovutuksissa luovuttajan on annettava tarkistusoikeuden tai –velvollisuuden siirrosta luovutuksensaajalle selvitys. Lisäksi luovuttajan on annettava luovutuksensaajalle jäljennös hallussaan olevasta kiinteistön aikaisemman haltijan laatimasta selvityksestä. Jos jokin selvityksen tiedoista muuttuu selvityksen antamisen jälkeen, muutoksesta on annettava täydentävä selvitys.

Kiinteistöinvestoinneista ja ostajan ja myyjän kiinteistönluovutusten yhteydessä annettavista selvityksistä katso tarkemmin ohje Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus.

9.5.3 Energiahyödykkeet (AVL 111 § ja 209.2 h §)

Ostaja saa tehdä vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä, kun veloitus sisältyy kiinteistön verottomaan vuokraan tai vastikkeeseen. Ostaja saa kuitenkin vähentää vain kiinteistön omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaavan määrän. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että myyjä antaa ostajalle selvityksen myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrästä. Selvityksessä on oltava selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä mahdolliset Y-tunnukset, luovutuksen luonne ja kohdekuukausi, vuokran tai yhtiövastikkeen kokonaismäärä ja energian osuus siitä sekä myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrä. Selvityksessä on oltava merkintä myynnin verottomuudesta ja verottomuuden perusteesta. Siinä ei tarvitse olla tunnistetta eikä yksikköhintaa.

9.5.4 Liiketoiminnan jatkajan ja luovuttajan selvitykset (AVL 19 a § ja luovuttajan selvitys jatkajalle AVL 79 f ja 79 g §:ssä tarkoitettujen edellytysten olemassaolosta sekä 209 j § ja 209 k §) seuraavissa kolmessa tilanteessa

Liiketoiminnan jatkajan on annettava liikkeen luovuttajalle selvitys siitä, että luovutettavia tavaroita ja palveluita ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Lisäksi käytetyistä tavaroista ja taide-, keräily ja antiikkiesineistä on jatkajalle annettava selvitys.

Kiinteistöjen osalta on annettava selvitys, katso tarkemmin ohje Kiinteistöinvestointien arvonlisäverotus.

9.5.5 Muistiotosite alkuvarastovähennyksestä ja käyttötarkoituksen muutoksesta (AVL 112 § 2 momentti ja 209.3 h §)

Jos arvonlisäverolain voimaantulon jälkeen muuhun kuin vähennyskelpoiseen käyttöön hankittu tavara tai palvelu siirretään vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, verovelvollinen saa vähentää sen veron, joka on sisältynyt tavaran tai palvelun hankintaan tai jonka verovelvollinen on itse suorittanut hyödykkeen valmistuksen yhteydessä. Vero saadaan vähentää kuitenkin vain tavaran tai palvelun vähennyshetken mukaista arvoa vastaavalta osin. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on sen alkuperäistä ostohintaa tai sitä vastaavaa arvoa alempi, vähennettävä vero lasketaan tavaran todennäköisen luovutushinnan perusteella. Vähennysoikeus ei koske rakentamispalveluja eikä kiinteistöjä.

Aloittaessaan verollisen liiketoiminnan verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta tai palvelusta samansuuruisen vähennyksen (alkuvarastovähennys). Vähennysoikeuden edellytyksenä on verovelvollisen vähennyskelpoiseen käyttöön ottohetkellä laatima tosite. Tositteessa on oltava tositteen laatimispäivä, verovelvollisen nimi, tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne, vähennyskelpoiseen käyttöön ottamispäivä ellei se ole sama kuin laatimispäivä, hankintaan sisältynyt vero tai omasta käytöstä suoritettu vero sekä viittaus hankintaa tai omasta käytöstä suoritettavaa veroa koskevaan tositteeseen, todennäköinen luovutushinta ilman veron osuutta, verokanta ja vähennettävä vero.

9.5.6 Luettelo tavaroista, jotka verovelvollinen itse tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa toiseen EU-maahan verovelvollisen AVL 18 b § 1 momentin 1-3 kohdissa tarkoitettuja liiketoimia varten (AVL 18.1 b § kohdat 1-3 ja 209 r §)

Tavaran yhteisömyyntinä ei pidetä elinkeinonharjoittajan tai jonkun muun hänen puolestaan siirtämiä tavaroita toiseen Unionin jäsenvaltioon eräissä tilanteissa.

Verovelvollisen on pidettävä luetteloa niistä tavaroista, jotka hän itse tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa toiseen jäsenvaltioon seuraavia elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten:

  1. kuljetuksen päättymisvaltiossa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaran arviointia tai tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten ja tavara palautetaan arvioinnin tai työn jälkeen hänelle Suomeen
  2. väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten
  3. väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittoman väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti Yhteisön ulkopuolelta.

9.5.7 Niin sanotusta tax free myynnistä (AVL 70 b § ja AVA 8 §)

Myytäessä tavaraa ulkomaalaiselle henkilölle, jonka kotipaikka ei ole EU:n alueella eikä Norjassa niin sanottuna tax free -myyntinä, ostajalle annettavassa tositteessa on oltava tiedot ostajan nimestä, kotipaikasta, passin numerosta sekä vakinaisesta osoitteesta. Tositteessa on oltava myös myyjän nimi, postiosoite, y-tunnus sekä matkustajalle myytyjen tavaroiden määrä ja luonne, tavaroiden toimituspäivä, veron peruste kunkin verokannan osalta, verokanta, suoritettavan veron määrä euroissa, ostajalta mahdollisesti perittävät kulut ja ostajalle palautettava määrä. Ostajan on allekirjoitettava tosite. Katso ohje Veroton matkailija myynti - ohje myyjälle.

9.5.8 Diplomaatti- yms. myynti (AVL 72 d § ja AVA 9 §)

Kun ostajana on joko Suomessa, toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa toimiva diplomaatti, EU:n toimielin, kansainvälinen järjestö tai Nato-joukot, on näillä oikeus tietyin edellytyksin verottomaan ostoon.

Lisätietoa kohdassa 9.5.9 mainitusta ohjeesta.

9.5.9 Moottoriajoneuvon myynti Suomessa toimiville ulkovaltojen diplomaatti- yms. edustustoille (AVL 72e § ja AVA 9 § sekä lakiviittaukset AVL 94.1 § kohta 20 ja tullilain 1444/94 10 §)

Kun moottoriajoneuvon ostajana on Suomessa toimiva ulkovaltojen diplomaatti, ostajan on annettava myyjälle ulkoasiainministeriön vahvistama todistus siitä, että ostajalla on oikeus verottomaan hankintaan. Katso lisää ohjeesta Myynti diplomaateille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan unionin elimille sekä Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille.

Verohallinnon ohjeessa Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa on selvitetty yksityiskohtaisemmin laskumerkintöjä eri tilanteisiin liittyen. Ohjeessa on annettu suosituksia laskumerkinnöistä silloin, kun arvonlisäverolain mukaista laskua ei ole pakko antaa.

10 Verollisen liiketoiminnan aloittaminen, toiminnan muutokset ja lopettaminen

10.1 Verovelvolliseksi ilmoittautuminen

Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavan on tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus Verohallinnolle. Ilmoitus tehdään perustamisilmoituslomakkeella (Y-lomake). Perustamisilmoituslomakkeita saa Internet-osoitteesta ytj.fi, Verohallinnon toimipisteistä, Patentti- ja rekisterihallituksesta, ELY-keskuksista ja maistraateista.

Uusi yritys ilmoitetaan Verohallintoon ja kaupparekisteriin perustamisilmoituslomakkeilla. Yleisimpien yritysmuotojen perustamisilmoituslomakkeet eli Y-lomakkeet löytyvät ytj.fi:stä. Lomakkeet ovat yritysmuodoittain paketteina, joten valitsemalla yritysmuodon saat sekä viranomaisten yhteisen Y-lomakkeen että kaupparekisterin liitelomakkeen.

Liitelomake on paketissa mukana silloin, kun sen täyttäminen on pakollista. Jos paketissa ei ole liitelomaketta, et tarvitse sitä.

Jos yritys ilmoitetaan kaupparekisteriin, ilmoituksesta on maksettava käsittelymaksu. Kun osakeyhtiö perustetaan verkossa YTJ-asiointipalvelun kautta, maksetaan käsittelymaksu suoraan asiointipalvelusssa.

Liiketoiminnan harjoittaja ei ole arvonlisäverovelvollinen eikä hänen myöskään tarvitse antaa arvonlisäverotuksen osalta perustamisilmoitusta Verohallinnolle, jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa.

10.1.1 Ryhmärekisteröinti

Rahoitus- ja vakuutustoiminnan harjoittajilla on mahdollisuus tiettyjen laissa määriteltyjen edellytysten täyttyessä rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi ryhminä. Ryhmärekisteröinnissä oikeudellisesti itsenäisiä yrityksiä, joilla on läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet, käsitellään yhtenä ryhmänä. Ryhmän sisällä tapahtuvat ryhmän jäsenten väliset myynnit ovat arvonlisäverottomia.

Verovelvollisuusryhmään kuuluvien yritysten tulee ilmoittaa keskuudestaan Verohallinnolle yritys, joka edustaa ryhmää. Tämä yritys täyttää ryhmän puolesta ilmoitusvelvollisuuden eli toimittaa ryhmän kausiveroilmoituksen sekä maksaa tilitettävän veron. Kaikki ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat ovat yhteisvastuullisesti vastuussa ryhmän verosta.

Verovelvollisryhmän muodostamista haetaan muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella Y4 (perustamisilmoituslomakkeella Y1, jos edustajalla ei ole ennestään Y-tunnusta). Verohallinto tekee valituskelpoisen päätöksen ryhmän muodostamisesta ja purkamisesta.

10.2 Vapaaehtoinen verovelvollisuus

Elinkeinonharjoittajalle on annettu mahdollisuus hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi silloinkin, kun hän ei lain mukaan ole verovelvollinen. Hakeutuminen edellyttää, että toimintaa harjoitetaan liiketoiminnan muodossa. Arvonlisäverovelvolliseksi voi hakeutua:

  • vähäisen liiketoiminnan harjoittaja (liikevaihto enintään 8 500 euroa/ tilikausi)
  • yleishyödyllinen yhteisö ja uskonnollinen yhdyskunta
  • sokea henkilö
  • vaikeavammaiset yrittäjät (vähintään 70 %:n invaliditeetti).

Lisäksi verovelvolliseksi voi tietyin edellytyksin hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaja, yhteisöhankkija, ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja ja kaukomyyjä. Verovelvollisuutta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta on haettava erikseen, vaikka hakija olisi muun toimintansa perusteella verovelvollinen.

Verovelvolliseksi hakeudutaan perustamis- tai muutosilmoituksella.

10.3 Takautuva verovelvollisuus

Verovelvollisuuden euromääräinen alaraja koskee kaikkia yritysmuodosta riippumatta (luonnolliset henkilöt, yhtymät, yhtiöt). Jos tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euron rajan, koko tilikauden myynnistä on suoritettava täysimääräinen vero. Euromääräinen alaraja on sama, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken tilikauden. Jos liikevaihto on enintään 8 500 euroa, elinkeinonharjoittajan ei tarvitse ilmoittautua verovelvolliseksi. Jos tilikausi on lyhyempi tai pidempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihto muunnetaan vastaamaan 12 kuukauden liikevaihtoa.

Jos jälkeenpäin havaitaan, että verovelvolliseksi ilmoittautuneen liikevaihto jää tilikaudelta alle 8 500 euron, hänet poistetaan arvonlisäverovelvollisten rekisteristä vain, jos hän sitä vaatii. Poistaminen tapahtuu aikaisintaan siitä päivästä, jolloin vaatimus saapuu Verohallintoon, eikä maksettuja veroja palauteta tai tehtyjä maksuunpanopäätöksiä kumota.

Jos alkutuotannon harjoittaja on arvioinut liikevaihtonsa liian pieneksi ja 8 500 euron alaraja ylittyy, hänet merkitään verovelvolliseksi kyseessä olevan tilikauden alusta, tai jos toiminta on alkanut kesken tilikauden, aloittamispäivästä.

10.4 Veron palautukseen oikeutetut ulkomaankauppaa ja muuta verotonta toimintaa harjoittavat elinkeinonharjoittajat

Seuraavissa tilanteissa elinkeinonharjoittaja voi ilmoittautua arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, vaikka hän harjoittaa verotonta toimintaa:

  • toimintana on veroton ulkomaankauppa
  • yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painoksen veroton myynti
  • vesialusten, niihin kohdistuvien työsuoritusten tai rahtauksen veroton myynti.

Edellä mainittujen toimintojen harjoittajia koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin yleisesti arvonlisäverovelvollisia yrityksiä.

Jos ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja harjoittaa täällä edellä mainittuja toimintoja, hänellä ei ole oikeutta niin sanottuun ulkomaalaispalautukseen. Hänen on rekisteröidyttävä täällä verovelvolliseksi, mikäli hän haluaa palautuksen Suomessa tekemiinsä hankintoihin sisältyneestä arvonlisäverosta.

Kunnilla on muista poiketen oikeus saada takaisin myös arvonlisäverotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvät verot.

10.5 Verovelvolliseksi rekisteröiminen

Verohallinto merkitsee elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Arvonlisäverovelvolliseksi merkitään siitä päivästä lukien, kun verollinen liiketoiminta alkaa. Elinkeinonharjoittaja voidaan kuitenkin merkitä rekisteriin jo siitä lukien, kun hän ryhtyy hankkimaan verollista liiketoimintaansa varten verollisia tavaroita tai palveluita.

Jos elinkeinonharjoittaja on arvioinut, ettei hänen liikevaihtonsa ylitä tilikauden aikana arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ja arvio myöhemmin osoittautuu liian pieneksi, hänet merkitään taannehtivasti verovelvolliseksi. Maksamatta olevat verot tulee maksaa viivästysseuraamuksineen.

Vapaaehtoisesti verovelvolliseksi hakeutuva merkitään verovelvolliseksi aikaisintaan siitä päivästä lukien, kun hakemus saapuu Verohallintoon. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaja merkitään kuitenkin verovelvolliseksi taannehtivasti jo toiminnan aloittamisesta lukien, jos hänellä on oikeus tehdä vähennys ennen hakeutumista aloitetusta uudisrakennus- tai perusparannustyöstä.

Verohallinto ilmoittaa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemisestä tai merkitsemättä jättämisestä kirjallisella ilmoituksella. Jos rekisteröimisestä tai rekisteröimättä jättämisestä halutaan valittaa, tulee Verohallinnolta ensin pyytää asiasta valituskelpoinen päätös.

10.5.1 Y-tunnus ja sen käyttö

Yrityksiä ja yhteisöjä yksilöivien yhtenäisten tunnusten antaminen ja käyttö perustuvat yritys- ja yhteisötietolakiin (244/2001).

Elinkeinonharjoittajalle annetaan yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) heti, kun elinkeinonharjoittajan perustamisilmoitus merkitään saapuneeksi yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ). Y-tunnus yksilöi elinkeinonharjoittajat. Tunnus ei kerro sitä, onko elinkeinonharjoittaja merkitty Verohallinnon rekistereihin tai kaupparekisteriin.

Y-tunnus on merkittävä tilaus-, tarjous- ja laskulomakkeisiin sekä muihin elinkeinontoimintaan liittyviin asiakirjoihin.

Y-tunnusta on käytettävä asioitaessa viranomaisen kanssa. Tunnuksen avulla verovelvollisen ilmoitukset, suoritetut verot ja veronpalautukset ohjautuvat Verohallinnossa oikean verovelvollisen hyväksi.

10.5.2 Arvonlisäverotunniste

Käytäessä kauppaa EU-maissa olevien yritysten kanssa suomalaiset yritykset tarvitsevat arvonlisäverotunnisteen (alv-numero). Se muodostetaan Y-tunnuksesta siten, että tunnuksen eteen lisätään maakoodi FI ja tunnuksen kahden viimeisen numeron välillä oleva viiva poistetaan. Siis jos Y-tunnus on 0123456-7, yrityksen alv-numero on FI01234567.

10.5.3 Toisen elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisuuden tarkistaminen

YTJ-tietopalvelusta (ytj.fi) tai puhelimitse Verohallinnon palvelunumerosta 020 697 030 voi tarvittaessa tarkistaa, onko elinkeinonharjoittaja merkitty Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi.

10.5.4 Toisessa EU-maassa olevan kauppakumppanin alv-numeron tarkistaminen

Koska verottoman EU-yhteisömyynnin yhtenä edellytyksenä on, että toisesta jäsenvaltiosta EU-maasta olevalla kauppakumppanilla on voimassa oleva alv-numero, on yrityksillä oikeus maksutta tarkistaa kauppakumppaninsa numeron voimassaolo. Internetissä kyselyn voi tehdä Komission Internet-sivuilla (http://ec.europa.eu/taxation_customs/vies/).

Alv-numeron voimassaolon voi tarkistaa myös EU-kaupan alv-numeroiden tarkistuspalvelusta puhelimitse klo 9–15 numerosta 020 697 062 tai sähköpostitse osoitteesta eu.vies(at)vero.fi.

10.6 Apportti

Tavaroiden sijoittaminen pääomapanoksena eli apporttina perustettavaan yhtiöön on myyntiä vastiketta vastaan. Tavaroiden luovuttaja saa sijoittamansa omaisuuden arvoa vastaavan määrän osakkeita tai muita osuuksia yhtiöstä. Jos yritys luovuttaa apporttina sellaista omaisuutta, jonka se on hankkinut vähennykseen oikeuttavaan käyttöön arvonlisäverolain aikana tai josta se on saanut vähennyksen liikevaihtoverotuksessa tai arvonlisäverotuksessa, myynti on verollinen. Silloin, kun apportin luovutus liittyy liiketoiminnan luovutukseen, myynti on verotonta, jos omaisuus tulee vastaanottajalle vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

10.7 Vastuu verosta

Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verosta ovat yhteisvastuullisesti vastuussa avoimen yhtiön osakas ja kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies. Yhtymän verosta vastaavat yhteisvastuullisesti yhtymän osakkaat. Yhtymällä tarkoitetaan sellaista yhteenliittymää, jonka kaksi tai useampi on yhtiötä perustamatta muodostanut liikkeen harjoittamista varten ja joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun. Esimerkiksi rekisteröimättömät osakeyhtiöt, muut esiyhteisöt ja kuolinpesät ovat arvonlisäverolaissa tarkoitettuja yhtymiä. Verovelvollisryhmän verosta ovat yhteisvastuullisesti vastuussa kaikki ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat.

Osakkaan ja yhtiömiehen vastuu alkaa sen kuukauden alusta, jonka aikana hän liittyy yhtiöön, yhtymään tai verovelvollisryhmään ja päättyy sen kuukauden lopussa, jonka kuluessa hän eroaa yhtiöstä, yhtymästä tai verovelvollisryhmästä.

Verosta vastuulliset sekä vastuun alkamis- ja mahdollinen päättymispäivä todetaan verovelvolliselle lähetettävässä rekisteröinti-ilmoituksessa. Verosta vastuussa olevat merkitään myös maksuunpanopäätökseen.

10.8 Rekisteröintitietojen muutokset

Perustamisilmoituksella (Y1, Y2 ja Y3) voi tehdä ilmoituksen sekä Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) että Verohallinnolle. PRH ja Verohallinto merkitsevät tiedot yhteiseen yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ) ja omiin rekistereihinsä. Perustamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista on ilmoitettava aina erillisellä muutos- ja lopettamisilmoituksella (Y4, Y5, Y6). Pankkiyhteystietojen muutokset ilmoitetaan sähköisesti (vero.fi/tilinumero) tai erillisellä tilinumeron muutoslomakkeella (7208 / 7209).

Sähköisessä YTJ-asiointipalvelussa (ytj.fi) voi tällä hetkellä ilmoittaa tai antaa

  • osoite- ja yhteystietojen muutoksen Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ)
  • postiosoitteen Verohallinnolle
  • osakeyhtiön perustamisilmoituksen.

Luonnollisen henkilön nimen, kotiosoitteen ja kotikunnan muutostiedot välittyvät Verohallintoon suoraan väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestön keskusrekisteristä.

Yhteisön nimen, yhtiömiesten, yhtiömuodon ja kotikunnan muutokset ilmoitetaan muutos- ja lopettamisilmoituksella PRH:lle. PRH huolehtii tiedonsiirrosta Verohallinnon rekistereihin.

Vastuunalaisten yhtiömiesten muuttuessa ilmoitetaan muutos- ja lopettamisilmoituksella kaikkien vastuussa olevien, vastuuseen tulevien ja vastuusta vapautuvien henkilöiden/yhteisöjen/yhtymien nimet, heidän henkilö- tai Y-tunnuksensa sekä kunkin vastuussa olevan vastuun alkamis- ja päättymispäivä.

Tilikautta koskeva muutos on valtiovarainministeriön päätöksen (1760/95) 12 §:n mukaan ilmoitettava Verohallintoon. Jos tilinpäätöksen ajankohtaa muutetaan myöhäisemmäksi, ilmoitus on tehtävä viimeistään kuukautta ennen sitä päivää, jona tilikausi olisi päättynyt. Jos tilinpäätöksen ajankohta muutetaan aikaisemmaksi, ilmoitus on tehtävä kuukautta ennen sitä päivää, jona tilikausi tulee päättymään. Muutos ilmoitetaan muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella ja sen liitteellä. Lisäksi esimerkiksi osakeyhtiön on liitettävä lomakkeeseen oikeaksi todistettu jäljennös yhtiökokouksen päätöksestä tilikautta koskevan yhtiöjärjestysmääräyksen muuttamisesta.

10.9 Arvonlisäverollisen toiminnan lopettaminen

Elinkeinonharjoittajan on tehtävä liiketoiminnan päättyessä viipymättä lopettamisilmoitus Verohallinnolle. Ilmoitus tehdään muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella. Lomakkeita saa Internet-osoitteesta ytj.fi, Verohallinnon toimipisteistä, Patentti- ja rekisterihallituksesta, ELY-keskuksista ja maistraateista.

Arvonlisäverovelvollisuus päättyy samanaikaisesti, kun elinkeinonharjoittajan koko toiminta tai ainakin arvonlisäverovelvollinen toiminta loppuu. Arvonlisäverovelvollisuus voi päättyä myös sen takia, että elinkeinonharjoittajan myynnin yhteismäärä on tilikaudelta enintään 8 500 euroa. Arvonlisäverollinen toiminta voi päättyä myös osittain esimerkiksi vain liiketoiminnan tai alkutuotannon osalta. Osittaisesta toiminnan loppumisesta ilmoitetaan myös lopettamisilmoituksella.

Verovelvollinen voi varsinaisen toiminnan loputtua halutessaan jatkaa toimintaa arvonlisäverovelvollisena vielä sen ajan, kun liikeomaisuutta myydään. Jos elinkeinonharjoittaja jatkaa toimintaa verovelvollisena vielä loppuvaraston myynnin ajan, hän antaa lopettamisilmoituksen vasta sen jälkeen, kun hän on myynyt loppuvaraston. Loppuvaraston realisoinnin ajalta annetaan tavalliseen tapaan kausiveroilmoitukset.

Jos toiminta päättyy konkurssiin, voi konkurssipesä valita, jatkuuko toiminta verovelvollisena vielä liikeomaisuuden realisoinnin ajan. Jos konkurssipesä päättää toimia verovelvollisena, ilmoitetaan tieto tästä Verohallinnolle. Verotuksellisesti asiaa käsitellään nimenmuutosasiana eli konkurssiin menneen yrittäjän tai yrityksen ei tarvitse maksaa loppuvarastosta veroa ja pesä ei vastaavasti tee ”alkuvarastostaan” vähennystä. Konkurssipesä merkitään pesän realisoinnin ajaksi eri verovelvolliseksi ja se saa oman Y-tunnuksen. Kun loppuvarasto on realisoitu, konkurssipesä antaa lopettamisilmoituksen.

Kun vapaaehtoisesti verovelvolliseksi hakeutunut vähäisen liiketoiminnan harjoittaja, yleishyödyllinen yhteisö, uskonnollinen yhdyskunta, sokea henkilö tai vaikeavammainen yrittäjä lopettaa toimintansa tai ei enää halua toimia arvonlisäverovelvollisena, tieto hakeutumisen peruuttamisesta annetaan Verohallintoon lopettamisilmoituksella.

Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajana arvonlisäverovelvolliseksi hakeutunut antaa lopettamisilmoituksen, kun verovelvollisuuden edellytykset ovat lakanneet. Kiinteistön luovuttajan verovelvollisuus voi päättyä vasta, kun kiinteistön omistaja myy kiinteistön tai ottaa sen muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön tai vuokralainen tai osakas lopettaa kiinteistössä arvonlisäverollisen toiminnan harjoittamisen.

Katso myös ohje Arvonlisäverollisen toiminnan lopettaminen ja konkurssi.

10.9.1 Rekisteristä poistaminen

Verohallinto poistaa elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvollisten rekisteristä siitä lukien, kun verollinen toiminta on päättynyt tai liikeomaisuus on realisoitu.

Jos elinkeinonharjoittajan myyntien yhteismäärä on tilikaudella ollut enintään 8 500 euroa, hänet poistetaan rekisteristä vasta kun lopettamisilmoituksella esitetty vaatimus on saapunut Verohallintoon. Myöskään verovelvolliseksi hakeutunutta ei poisteta rekisteristä taannehtivasti.

Kiinteistön luovutuksesta verovelvolliseksi hakeutunut poistetaan rekisteristä aikaisintaan siitä lukien, kun verovelvollisuuden edellytykset ovat lakanneet.

Verovelvollisryhmä katsotaan puretuksi ryhmään kuuluvien elinkeinonharjoittajien tätä koskevan vaatimuksen tekemisestä lukien.

Verohallinto ilmoittaa rekisteristä poistamisesta tai verovelvollisuuden jatkumisesta kirjallisella ilmoituksella. Jos elinkeinonharjoittaja haluaa valittaa lopettamisesta tai lopettamatta jättämisestä, tulee hänen ensin pyytää Verohallinnosta valituskelpoinen päätös.

10.9.2 Arvonlisäverovelvollisuuden päättyessä tulee muistaa ainakin seuraavat asiat

Lopettamisilmoituksella ilmoitetaan verovelvollisuuden päättymisestä. Kausiveroilmoitus on annettava vielä viimeiseltäkin ilmoitusjaksolta.

Toiminnan lopettamishetkellä haltuun jääneestä vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitusta liikeomaisuudesta maksetaan vero oman käytön säännösten mukaisesti. Vero maksetaan haltuun jääneen ostetun hyödykkeen ostohinnasta tai, jos tavara on itse maahantuotu, maahantuontiarvosta taikka näitä alemmasta todennäköisestä luovutushinnasta. Itse valmistetun hyödykkeen oman käytön veron perusteena käytetään valmistamisesta aiheutuneita välittömiä ja välillisiä kustannuksia.

Jos liikeomaisuus luovutetaan liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä toimintaa jatkavalle, samalla jatkajalle siirtyvät kaikki luovuttajan arvonlisäveroon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat siirrettyjä tavaroita ja palveluja.

Lopettamiskuukaudelta suoritetaan veroa myös myyntisaamisista. Myynnin oikaisuerällä tai luottotappiolla, jota ei ole voitu ottaa huomioon ennen verovelvollisuuden päättymistä, pienennetään viimeisen kuukauden kausiveroilmoituksen suoritettavan veron määrää. Jos luottotappiona vähennetystä saatavasta kertyy suorituksia tämän jälkeen, suoritus kohdistetaan viimeiselle kalenterikuukaudelle.

Niin ikään vähentämättä jääneet erät ja saadut alennukset sekä muut ostojen oikaisuerät otetaan huomioon lopettamiskuukaudella. Jos ostojen oikaisuerä saadaan vasta verovelvollisuuden päättymisen jälkeen, lisäsuoritus kohdistetaan verovelvollisuuden päättymiskuukaudelle.

11 Veron palauttaminen muille kuin verovelvollisille

11.1 Ulkomaankauppaa ja muuta nollaverokannan alaista toimintaa harjoittavat yritykset

Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien painoksen myynti, verottomien vesialusten sekä niihin kohdistuvien työsuoritusten ja rahtauksen myynti, kullan myynti keskuspankille, tietyt sijoituskullan myyntitilanteet sekä kansainvälinen kauppa ovat nollaverokannan alaista myyntiä. Edellä mainittuja toimintoja harjoittavilla on kuitenkin oikeus saada palautuksena takaisin hankintoihin sisältyvä arvonlisävero. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus niin ikään   saada palautuksena tavaran tai palvelun ostohintaan sisältyvä vero toiminnasta, kun  hankinta liittyy toimintaan, josta ostaja (sijoituskullan, päästöoikeuden ja rakentamispalvelun ostajat)  on verovelvollinen arvonlisäverolain 8a–8c §:n perusteella.

Palautusoikeus koskee myös yhteisön ulkopuolelle suuntautuvissa rahoitus- ja vakuutustoiminnoissa sekä verottomien seteleiden ja kolikoiden myynnissä käytettävien tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvää veroa silloin, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisön alueella tai jos myynti liittyy välittömästi yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuihin tavaroihin.

Ulkomailla tapahtuvan myynnin osalta palautuksen edellytyksenä on, että myynti olisi Suomessa harjoitettuna verollista tai oikeuttaisi 131 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa harjoitettaisiin Suomessa. Mikäli ulkomailla harjoitettu toiminta olisi Suomessa verotonta jonkun muun säännöksen nojalla, ei oikeutta palautukseen ole.

Palautus voidaan saada niistä hankinnoista, joista verovelvollisella yrityksellä on oikeus tehdä vähennys. Palautukseen ja palautuksen saajiin sovelletaan muutoinkin samoja säännöksiä kuin verovelvollisiin ja heitä koskevaan vähennysjärjestelmään.

Oikeus palautukseen on suomalaisella elinkeinonharjoittajalla ja sellaisella ulkomaalaisella elinkeinonharjoittajalla, joka on verovelvollinen Suomessa.

11.2 Ulkomaiset elinkeinonharjoittajat

Arvonlisäveron palautusta Suomessa ostetuista tavaroista ja palveluista voi hakea toiseen EU-maahan ja EU:n ulkopuolelle sijoittautunut ulkomaalainen arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia, ja jos hän ei harjoita Suomessa liiketoiminnan muodossa muuta tavaroiden ja palvelujen myyntiä kuin

  • myyntiä, josta ostaja on arvonlisäverolain 8 a, 8 b, 8 c ja 9 §:n nojalla verovelvollinen tai jossa ostajana on Suomen valtio (ostajan käännetty verovelvollisuus)
  • kuljetuspalvelujen ja niiden liitännäispalvelujen myyntiä, joka on 71, 72 d tai 72 h §:n nojalla verotonta.

Toisessa EU-maassa toimiva arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja tekee palautushakemuksen Suomeen oman maansa veroviranomaisen ylläpitämässä sähköisessä verkkopalvelussa. Katso myös ohje  Arvonlisäveron palauttaminen toiseen  EU-maahan sijoittuneelle elinkeinonharjoittajalle.

EU:n ulkopuolelle sijoittautunut elinkeinonharjoittaja hakee palautusta vahvistetulla lomakkeella Uudenmaan yritysverotoimistosta. Katso myös ohje Arvonlisäveron palauttaminen EU:n ulkopuolelle sijoittuneelle elinkeinonharjoittajalle.

Ulkomaalaisella elinkeinonharjoittajalla, joka harjoittaa Suomessa ulkomaankauppaa tai muuta nollaveronkannan alaista toimintaa, ei kuitenkaan ole oikeutta hakea edellä mainittua ulkomaalaispalautusta, vaan elinkeinonharjoittajan on rekisteröidyttävä täällä arvonlisäveroverovelvolliseksi saadakseen hyväkseen Suomessa tekemiinsä hankintoihin sisältyneen arvonlisäveron.

11.3 Diplomaattiset edustustot

Ulkovaltojen Suomessa toimiville diplomaattisille ja muille vastaaville edustustoille palautetaan viralliseen käyttöön hankittujen hyödykkeiden ostohintaan sisältyvä arvonlisävero (AVL 127 - 128 §). Diplomaattisille edustajille tai lähetetyille konsuleille ja heidän talouteensa kuuluville perheenjäsenille palautetaan vero myös henkilökohtaiseen käyttöön hankituista hyödykkeistä. Edellytyksenä on molemmissa tapauksissa, että yksittäisen hyödykkeen verollinen hinta on vähintään 170 euroa. Yksittäisellä hyödykkeellä tarkoitetaan nimenomaan yksittäistä tavaraa tai palvelua eikä esimerkiksi samaan laskuun sisältyvää ostojen yhteismäärää.

Ulkoasianministeriö vahvistaa hakemuksesta, onko edustusto oikeutettu veronpalautukseen. Uudenmaan verovirasto palauttaa vahvistuksen mukaisesti veron. Hakemus on tehtävä neljännesvuosittain ja viimeistään vuoden kuluessa hakemukseen liitettävän laskun maksupäivästä. Katso myös ohje Myynti diplomaateille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan yhteisöjen toimielimille sekä Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille.

11.4 Kunnat

Arvonlisäverolaissa kunnalla tarkoitetaan myös kuntayhtymää ja Ahvenanmaan maakuntaa.

Kunnalla on oikeus saada palautuksena takaisin verotonta toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvä vero. Verollista toimintaa varten tehtyihin hankintoihin sisältyvän veron kunta voi vähentää normaaliin tapaan.

Kunnalla on oikeus palautukseen pääsääntöisesti kaikista niistä hankinnoista, joista sillä olisi ollut vähennysoikeus, jos kysymyksessä olisi hankinta verollista toimintaa varten. Kunnalla on oikeus palautukseen myös suoraan tavaran tai palvelun hintaan myönnetystä tuesta ja avustuksesta suoritettavasta verosta.

Oikeutta palautukseen ei ole yksityiseen kulutukseen ja vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön tapahtuvista hankinnoista eikä kiinteistön vuokraustoimintaa varten tehdyistä hankinnoista.

Lisäksi kunnalla on oikeus saada palautuksena laskennallinen vero verottomina hankituista terveyden- ja sairaanhoitopalveluista sekä sosiaalihuoltoon liittyvistä palveluista ja tavaroista. Kunnalla on oikeus saada palautuksena terveyden- ja sairaanhoitotoiminnan sekä sosiaalihuoltotoiminnan harjoittajalle toimintaa varten antamastaan tuesta tai avustuksesta. Palautuksen määrä on 5 prosenttia ostohinnasta tai tuen tai avustuksen määrästä.

Kunnan on ilmoitettava Verohallinnolle kalenterivuodelta palautuksena saatavien verojen ja laskennallisen palautuksen yhteismäärät. Ilmoitus on annettava viimeistään kalenterivuotta seuraavan toisen kuukauden loppuun mennessä siltä osin kuin tietoja ei ole aikaisemmin ilmoitettu. Ilmoitettavasta määrästä saadaan vähentää palautukseen oikeuttavaan käyttöön käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran myynnistä kalenterivuodelta suoritettava vero.

12 Veron palauttaminen suomalaisille elinkeinonharjoittajille muissa EU-maissa

Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröity elinkeinonharjoittaja, joka ostaa tavaroita tai palveluja toisesta EU-maasta voi saada ostomaasta hankkimiensa tavaroiden ja palvelujen ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron hakemuksesta takaisin. Myös tavaran maahantuonnin yhteydessä maksettu vero voidaan palauttaa. Katso lisää ohje  Arvonlisäveron palauttaminen suomalaiselle elinkeinonharjoittajalle muissa EU-maissa.

Elinkeinonharjoittaja on oikeutettu arvonlisäveron palautukseen toisesta EU-maasta ostetuista tavaroista ja palveluista sekä toiseen EU-maahan maahantuoduista tavaroista edellyttäen, että

  • elinkeinonharjoittaja ei ole rekisteröitynyt alv-velvolliseksi eikä elinkeinonharjoittajalla ole velvollisuutta rekisteröityä alv-velvolliseksi kyseisessä valtiossa
  • elinkeinonharjoittajalla ei ole kiinteää toimipaikkaa eikä taloudellisen toimintansa kotipaikkaa kyseisessä valtiossa
  • elinkeinonharjoittaja ei ole harjoittanut kyseisessä valtiossa yhtään kyseisessä valtiossa suoritetuksi katsottavaa tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta, kuin seuraavassa lueteltuja:
  1. kuljetuspalveluja ja niiden liitännäispalveluja, jotka on vapautettu verosta (direktiivin 2006/112/EY nojalla)
  2. sellaisia palveluja, joissa sovelletaan niin sanottua käännettyä verovelvollisuutta, jolloin palvelujen ostaja on arvonlisäverovelvollinen.

Elinkeinonharjoittaja tekee palautushakemuksensa toiseen EU-maahan Verohallinnon ylläpitämässä verkkopalvelussa: ALVEU-palvelussa (vero.fi/alveu). Palveluun kirjaudutaan Katso-tunnisteella. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi kirjautua palveluun myös tunnistus.fi-palvelun kautta verkkopankkitunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla.

Hakemus on tehtävä viimeistään yhdeksän (9) kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa hakemus koskee.

13 Neuvonta

13.1 Ennakkoratkaisu

Verohallinto antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun, miten lakia sovelletaan hakijan tiettyyn yksittäiseen liiketoimeen. Ennakkoratkaisu on maksullinen. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asia on hakijalle tärkeä.

Keskusverolautakunta voi hakemuksesta antaa arvonlisäverotusta koskevan ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asian ratkaiseminen on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai verotuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tärkeää taikka asian ratkaisemiseen on muu erityisen painava syy. Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu on myös maksullinen.

Ennakkoratkaisuhakemus on tehtävä kirjallisesti. Hakijan on hakemuksessa selvitettävä asia riittävästi ja yksilöitävä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan.

Ennakkoratkaisua voi hakea esimerkiksi siitä, onko yksittäinen myynti tai koko liiketoiminta verollista vai verotonta, EU-kauppaan liittyvistä tavaroiden ja palveluiden myyntimaata koskevista kysymyksistä tai vähennysoikeutta koskevista kysymyksistä.

Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu.

Ennakkoratkaisu on sitova vain silloin, kun ennakkoratkaisuhakemuksessa ilmoitetut tiedot vastaavat todellisuutta.

Ennakkoratkaisun hakemista koskevasta ohjeesta saa lisätietoa siitä, miten hakemus tehdään.

Ennakkoratkaisua koskevaan hakemukseen on liitettävä saatelomake (7300).

13.2 Muu neuvonta

Vero.fi:ssä on arvonlisäverotusta koskevia ohjeita ja julkaisuja. Monet veroasiat voi hoitaa sähköisesti. Verohallinto antaa arvonlisäverokysymyksiin puhelinneuvontaa sekä kirjallista ohjausta.

Vero.fi:stä löytyvät Verohallinnon palvelunumerot sekä niiden aukioloajat ja puheluiden hinnat. Arvonlisäverotuksen kannalta keskeiset palvelunumerot ovat

  • Arvonlisäverotus 020 697 014, josta saa tietoa arvonlisäverotusta koskevista asioista ja ohjausta alv-reksiteröinnistä sekä lomakkeiden täyttämisestä.
  • Verotili 020 697 056, josta saa tietoa oma-aloitteisten verojen verotilimenettelystä, verotiliverojen ilmoittamisesta ja maksamisesta sekä verotilin toiminnasta.
  • Kausiveroilmoitukset 020 697 066, josta saa lisätietoa kausiveroilmoituksen antamisesta.

Kaupparekisteri-ilmoitukset (esim. perustaminen) on tehtävä Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH:n) ja Verohallinnon yhteisillä lomakkeilla. Lomakkeet saa osoitteesta ytj.fi, jossa ovat myös YTJ-tietopalvelu ja YTJ-asiointipalvelu. Kaupparekisteriin merkitsemiseen liittyviin kysymyksiin saa neuvoa PRH:n neuvontanumerosta 029 509 5900.

14 Muutoksenhaku

14.1 Yleistä muutoksenhausta

Verovelvollinen voi hakea valittamalla muutosta rekisteröintitoimenpiteestä annettuun päätökseen, ennakkoratkaisupäätökseen, valvonnan perusteella tehtyyn maksuunpano-, palautus-, verotus-, oikaisu- ja uudelleenkäsittelypäätökseen. Muutosta voidaan hakea  maksuunpannusta tai palauttamatta jätetystä verosta ja veronkorotuksesta.

Päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkoratkaisua ja Verohallinnon antamaan kirjalliseen ohjaukseen ei voi hakea muutosta. Päätöksestä, jolla ennakkoratkaisuhakemus on jätetty tutkimatta, on valitusmahdollisuus.

14.2 Oikaisu

Verohallinto käsittelee kaikki verovelvolliselta saapuneet muutosvaatimukset ensin oikaisuasioina. Jos Verohallinto toteaa päätöksen virheelliseksi, se oikaistaan ja verovelvollisen tekemä valitus raukeaa. Jos Verohallinto hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen vain osittain, se lähettää valituksen Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi hylätyiltä osin. Mikäli verovelvollisen oikaisuvaatimusta, esimerkiksi kirjelmää, ei voida katsoa valitukseksi, se käsitellään oikaiusasiana eikä sitä miltään osin lähetetä Helsingin hallinto-oikeukeudelle.

Verohallinnon on oikaistava oma-aloitteisesti päätöstään, jos se on verovelvollisen vahingoksi virheellinen. Oikaisun tekeminen ei edellytä verovelvollisen vaatimusta, vaan Verohallinnon on oikaistava myös muulla tavoin esimerkiksi tarkastuksessa virheelliseksi todettu päätös.

Verohallinto voi oikaista päätöksen kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä tai verovelvollisen sanotun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

14.3 Valitus Helsingin hallinto-oikeudelle

Arvonlisäverotusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siitä kirjallisesti Helsingin hallinto-oikeuteen.

Muutoksenhakukirjelmä osoitetaan Helsingin hallinto-oikeudelle, mutta se toimitetaan päätöksen tehneeseen Verohallinnon yksikköön. Sen voi jättää myös muuhun Verohallinnon yksikköön. Siltä osin kuin muutosvaatimusta ei voida oikaista, asia käsitellään valituksena ja Verohallinto siirtää asian Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Valtion puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Sen on jätettävä valituksensa 30 päivän kuluessa päätöksen tekemisestä.

Verovelvollisen on tehtävä valituksensa kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä lukien. Valitusaika on kuitenkin aina vähintään 60 päivän päätöksen tiedoksisaannista. Rekisteröintiä ja ennakkoratkaisua koskevasta päätöksestä valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.

Keskusverolautakunnan antamaan ennakkoratkaisuun haetaan muutosta suoraan korkeimmasta hallinto-oikeudesta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta.

Muutoksenhakukirjelmässä, joka on tehtävä kirjallisesti mutta ei kuitenkaan sähköpostina, on ilmoitettava

  • muutoksenhakijan nimi ja kotikunta
  • päätös, johon muutosta haetaan ja mitä kohdekuukautta ja tilikautta se koskee
  • yksilöidysti ne kohdat, miltä osin päätökseen haetaan muutosta ja minkälainen muutos siihen vaaditaan tehtäväksi sekä
  • muutosvaatimuksen perusteet
  • vaatimus on nimettävä valitukseksi ja/tai vaatimuksen sisällöstä on käytävä ilmi, että verovelvollinen valittaa päätöksestä.

Muutoksenhakukirjelmä on muutoksenhakijan tai muutoksenhakukirjelmän laatijan omakätisesti allekirjoitettava. Lisäksi on mainittava muutoksenhakijan ja muutoksenhakukirjelmän laatijan (muutoksenhakijan laillisen edustajan tai asiamiehen) ammatti, asuinkunta ja postiosoite. Muutoksenhakukirjelmään on liitettävä päätös, johon muutosta haetaan, joko alkuperäisenä tai viran puolesta oikeaksi todistettuna jäljennöksenä. Muutoksenhakukirjelmään tulee liittää myös todistus siitä, milloin päätös on saatu tiedoksi.

Katso valituksen tekemisestä enemmän verovalitusmenettelyä koskeva ohje.

Tulliviranomaisen päätöksestä tehtävästä oikaisusta ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä tullilaissa on säädetty.

Muutoksenhaku viivästyskorosta ja viivekorosta:
Jos arvonlisäveron määräaikana maksaminen laiminlyödään, lasketaan verolle viivästyskorkoa tai viivekorkoa verotililain (604/2009) mukaisesti. Viivästyskorosta säädetään verotililain 32 §:ssä ja viivekorosta verotililain 33 §:ssä.

Verohallinto palauttaa oikaisuvaatimuksen johdosta virheellisesti perityn veronlisäyksen ja viivekoron. Muutoin toteamansa aiheettoman viivästyskoron tai viivekoron viranomainen palauttaa hakemuksetta, ellei sitä ole käytettävä veronkantolain säännösten mukaisesti verovelan lyhennykseksi.

Verohallinnon viivästyskorkoa ja viivekorkoa koskevan muutosvaatimuksen johdosta tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiiriin vero- tai maksuvelvollisen kotikunta päätöstä tehtäessä kuului. Muutoksenhaussa noudatetaan muutoin hallintolainkäyttölain (586/1996) säännöksiä.

14.4 Jatkovalitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO)

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valituslupa voidaan myöntää vain, jos

  1. lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi
  2. asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi tai
  3. valitusluvan myöntämiseen on painava taloudellinen tai muu syy.

Valituslupa voidaan myöntää myös siten, että se koskee vain osaa muutoksenhaun kohteena olevasta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai Helsingin hallinto-oikeudelle.

Valtion puolesta valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä, jolla on sama valitusaika kuin asianosaisella.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.