Kiinteistöverolain (654/1992) 12 a §:n mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan laissa määriteltyihin rakentamattomiin rakennuspaikkoihin. Tietyissä kiinteistöverolain 12 b §:ssä mainituissa kunnissa erillinen veroprosentti on määrättävä. Tämä ohje käsittelee rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttiin liittyviä säännöksiä ja niiden soveltamista. 
 

1 Yleistä

2 Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamisedellytykset

3 Kunnan tiedonantovelvollisuus

4 Verosta vapauttaminen

Asuntotarkoitukseen kaavoitetulle rakentamattomalle rakennuspaikalle kunnanvaltuusto voi määrätä erillisen, muita kiinteistöveroprosentteja korkeamman veroprosentin. Veroprosentin on oltava vähintään 1,00 ja enintään 3,00. Korkeampi kiinteistöveroprosentti ei koske loma-asutusta varten kaavoitettuja rakennuspaikkoja.

Erillistä veroprosenttia ei ole pakko määrätä. Jos veroprosenttia ei ole määrätty, kiinteistövero asuntotarkoitukseen kaavoitetusta rakentamattomasta rakennuspaikasta maksuunpannaan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan.

Neljäätoista pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kuntaa koskee erityissäännös, jonka mukaan rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti on pakko määrätä. Espoon, Helsingin, Hyvinkään, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Sipoon, Tuusulan, Vantaan ja Vihdin kunnissa rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin alaraja on 1,50 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi. Veroprosentiksi voidaan määrätä kuitenkin enintään 3,00.

Rakentamattoman rakennuspaikan vero määrätään korkeamman veroprosentin mukaan, jos kaikki jäljempänä kohdissa 1–6 mainitut edellytykset täyttyvät.
 

1) Alueella on asemakaava, joka on ollut voimassa vähintään vuoden ennen kalenterivuoden alkua
 

Asemakaavalla tarkoitetaan sekä uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaista asemakaavaa että vanhan rakennuslain mukaista asema- ja rakennuskaavaa. Siten esimerkiksi vuoden 2014 kiinteistöverotuksessa vero voidaan määrätä rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin mukaan, jos asema- tai rakennuskaava on tullut voimaan ennen vuoden 2012 loppua.
 

2) Asemakaavan mukaan rakennuspaikan rakennusoikeudesta yli puolet on kaavoitettu asuntotarkoitukseen
 

Asuinrakentamiseen kaavoitettua maata on sellainen maa, joka kaavamerkinnöin tai määräyksin on osoitettu asuntorakentamiseen. Näin myös silloin, kun aluetta voi käyttää osittain myös muuhun tarkoitukseen. Asuntotarkoitukseen kaavoitetun osuuden on kuitenkin oltava yli puolet rakennusoikeudesta.

Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät siten muuhun kuin asuntotarkoitukseen, esimerkiksi liike-, toimisto- tai teollisuusrakentamiseen, kaavoitetut alueet.
 

3) Rakennuspaikalla ei ole käytössä olevaa asuinrakennusta eikä sille ole ryhdytty rakentamaan sellaista ennen kalenterivuoden alkua
 

Veroa ei voida määrätä rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin mukaan sellaisesta rakennuspaikasta, jolla on asuinkäytössä oleva asuinrakennus. Asuinkäytössä olevana asuinrakennuksena pidetään myös asuinkäytössä olevaa vapaa-ajan asuinrakennusta. Rakennus voi olla myös vuokrattu asuinkäyttöön. Merkitystä ei myöskään ole sillä, että vain osa rakennusoikeudesta on käytetty, jos vain rakennuspaikalla on käytössä oleva asuinrakennus.

Jos sitä vastoin asuinrakennus on muutoin kuin tilapäisesti pois käytöstä (esim. autiotalo) tai sitä käytetään muuhun kuin asumiseen, vero määrätään korkeamman veroprosentin mukaan.

Rakennustyö katsotaan aloitetuksi, kun on ryhdytty perustuksen valutöihin tai perustukseen kuuluvien rakennusosien asentamiseen. Koska kiinteistöverovelvollisuus määräytyy kalenterivuoden alun (1.1.) tilanteen mukaan, rakentaminen on aloitettava edellä kerrotulla tavalla viimeistään 31.12. edellisenä vuonna, jotta rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttia ei sovellettaisi.
 

4) Rakennuspaikalla on tietty kunnallisteknillinen valmius
 

Erillisen kiinteistöveroprosentin soveltamisen edellytyksenä on, että rakennuspaikalle on maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 135 §:ssä tarkoitettu käyttökelpoinen pääsytie tai mahdollisuus sellaisen järjestämiseen. Käyttökelpoisella pääsytiellä tai mahdollisuudella sellaisen järjestämiseen tarkoitetaan siten samaa kuin rakennusluvan edellytyksenä olevalla kulkuyhteydellä.

Lisäksi edellytetään, että rakennuspaikka on liitettävissä yleiseen vesijohtoon ja viemäriin terveydensuojeluasetuksen (1280/1994) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Terveydensuojeluasetuksen 10 § on kumottu valtioneuvoston asetuksella 23.3.2006/207. Kumotun säännöksen mukaan asema- ja rakennuskaava-alueella kiinteistön omistaja tai haltija oli velvollinen rakentamaan liittymisjohdon yleiseen vesijohtoon ja viemäriin, jos ne ovat enintään 20 metrin päässä tontin tai rakennuspaikan rajasta.

Terveydensuojeluasetuksen 10 § kumoaminen liittyy vesihuoltolain (119/2001) voimaantuloon. Vesihuoltolain 10 §:ään sisältyvän pääsäännön mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Vesihuoltolaitoksen tulee määrätä vesihuoltolain 12 §:n nojalla jokaista verkostoonsa liitettävää kiinteistöä varten liittämiskohdat, joiden tulee sijaita kiinteistön välittömässä läheisyydessä. Tämän tarkemmin liittämiskohdan enimmäisetäisyydestä ei vesihuoltolaissa säädetä. Vesihuoltolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 2000/85) perusteluissa kuitenkin todetaan, että enimmäisetäisyydet olisivat käytännössä vastaavat kuin nykyisissä säädöksissä.

Jos kunnallisteknillinen valmius puuttuu, rakennuspaikkaan ei voida soveltaa rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttia.
 

5) Rakennuspaikka ei ole rakennuskiellossa
 

Jos kunta on määrännyt rakennuskiellon alueelle, jolla asemakaavan laatiminen tai muuttaminen on vireillä, tai kunta on asemakaavassa kieltänyt uuden rakennuksen rakentamisen kaavan toteuttamisen ajoittamisen vuoksi, rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamiselle ei ole edellytyksiä. Soveltamisedellytyksiä ei myöskään ole, jos rakennuskielto johtuu hyväksytystä asemakaavasta tai asemakaavan muutoksesta, kunnes hyväksymispäätös on saanut lainvoiman.
 

6) Omistuksen yhtenäisyys
 

Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin soveltamisen edellytyksenä on, että rakennuspaikka on saman omistajan omistuksessa. Rakennuspaikan katsotaan olevan saman omistajan omistuksessa silloin, kun puolisot yhdessä omistavat rakennuspaikan tai rakennuspaikka on muutoin määräosaisessa yhteisomistuksessa. Siten esim. yhtymänä omistettuun rakennuspaikkaan voidaan soveltaa korkeampaa veroprosenttia.

Niin ikään rakennuspaikan katsotaan olevan saman omistajan omistuksessa silloin, kun osa siitä on verovelvollisen pääasiallisesti omistaman yhtiön tai muun yhteisön omistuksessa taikka kun rakennuspaikka on samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden omistuksessa.

Asemakaavan mukaisella asuinrakennuksen rakennuspaikalla tarkoitetaan:

Rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentti koskee näin ollen asemakaavaan merkittyä rakennuspaikkaa tai tonttia, joka täyttää muut ehdot erillisen veroprosentin soveltamiselle. Sillä, onko kortteliin laadittu tonttijako, tai tontti merkitty kiinteistörekisteriin, ei ole merkitystä erillisen veroprosentin soveltamisen kannalta.

Kunta, joka määrää rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin, selvittää samalla vuosittain kyseiset rakennuspaikat ja ilmoittaa ne samoin kuin muut tarpeelliset tiedot ja asiakirjat Verohallinnolle verotuksen toimittamista ja muutoksenhakua varten. Siten viimekädessä kunnan selvitettäväksi jää se, täyttääkö jokin rakennuspaikka laissa säädetyt veron määräämisen edellytykset.

Kunta tai veronkantoviranomainen voi osittain tai kokonaan vapauttaa rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin mukaan määrätystä kiinteistöverosta, jos rakennushanke on viivästynyt muusta syystä kuin rakennuspaikan omistajan omasta menettelystä. Tällainen syy voi esimerkiksi olla se, että rakennusluvan saaminen on viivästynyt kunnasta johtuvasta syystä eikä rakentamista tämän vuoksi ole voitu aloittaa ennen kalenterivuoden alkua.

Vapautushakemusta koskeva ratkaisuvalta on kunnalla, jos kunta on pidättänyt kiinteistöveroa koskevan ratkaisuvallan itsellään. Jos kunta ei ole pidättänyt ratkaisuvaltaa itsellään, päätöksen tekee veronkantoviranomainen. Vapautusta haetaan kirjallisesti lomakkeella 7302 tai vapaamuotoisella hakemuksella. Vapautusta voi hakea sen jälkeen kun vero on maksuunpantu.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Justus Hollo

Sivu on viimeksi päivitetty 28.8.2020.