Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Hyvä verotarkastustapa

Vuosi 2012
VEROHALLINTO
OHJE  
   
Voimassaolo Päivämäärä
Toistaiseksi  31.8.2012
Verotarkastus on viranomaistoimintaa, josta säädetään verotusmenettelylaissa, ennakkoperintälaissa ja arvonlisäverolaissa. Verotarkastusta koskevia säännöksiä on tarkennettu edellä mainittujen lakien nojalla annetuissa asetuksissa. Muissakin verolaeissa on veron valvontaa koskevia säännöksiä. Tässä kuvattu hyvä verotarkastustapa on Verohallinnon yleisohje. Siinä käsitellään hyvään verotarkastusmenettelyyn kuuluvat asiat tarkastuksen kulun mukaisessa järjestyksessä.

Sisällysluettelo:
3.1 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus
3.2 Sivullisen tiedonantovelvollisuus
5.1 Verotarkastukselle valmistautuminen 
5.2 Atk-verotarkastus 
5.3 Alkukeskustelu 
5.4 Aineiston tarkastaminen 
5.5 Verotusasioiden selvittäminen ja ohjeiden antaminen 
5.6 Loppukeskustelu
8.1 Verotarkastuskertomuksen tarkoitus 
8.2 Verotarkastuskertomuksen sisältö 
8.3 Verotarkastuskertomuksen hyväksyminen 
8.4 Tarkastusaineiston palauttaminen
10.1 Veron maksuunpano tai palautus
10.2 Veronlykkäys ja veronhuojennus
10.3 Muutoksenhaku

1 Verotarkastuksen määritelmä ja tarkoitus

Verotuksen toimittaminen perustuu verovelvollisten ja sivullisten antamiin tietoihin. Verohallinnon tavoitteena on toimittaa sen tehtäväpiiriin kuuluva verotus ammattitaitoisesti, luotettavasti ja tasapuolisesti. Toiminta on järjestetty niin, että se aiheuttaa varsinaisten verojen lisäksi mahdollisimman vähän kustannuksia ja haittaa verovelvollisen taloudelliselle toiminnalle. Oikeamääräistä ja -aikaista verokertymää varmistaa osaltaan verovalvonta, joka turvaa sekä veronsaajien etua että verorasituksen oikeudenmukaista jakautumista verovelvollisten kesken.

Verotarkastus on syvällisin yksittäiseen verovelvolliseen kohdistuva verovalvonnan muoto. Verotarkastuksessa noudatetaan edellä mainittuja Verohallinnon strategiassa ilmaistuja arvoja. Verotarkastuksessa selvitetään, onko Verohallinnolle annettu oikeat ja riittävät tiedot lainmukaisen verotuksen toimittamiseksi ja maksuvelvollisuuden täyttämiseksi. Verotarkastuksessa selvitetään tarkastettavan toiminnan laatu ja laajuus sekä se, miten toiminta on merkitty kirjanpitoon ja onko kirjanpidon tiedot ilmoitettu oikein Verohallinnolle.

Tarvittaessa tehdään esitys puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin perustuvan verotuksen tai maksuunpanon korjaamiseksi. Verotuksen tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti korjausesitykset tehdään tarvittaessa myös verovelvollisen eduksi. Verotarkastuksen aikana annetaan myös neuvoja ja ohjausta sekä kerätään vertailutietoja muista verovelvollisista.

Verotarkastuksen tehtävänä on myös seurata verolakien vaikutusta ja toimivuutta  ja tehdä mahdollisia korjausehdotuksia lainsäädäntöön. Kun verotarkastus kohdistuu erityisesti yrityksen kirjanpitoon ja muuhun siihen liittyvään aineistoon, Verohallinto valvoo myös kirjanpitojen luotettavuutta.

Verotarkastustoiminnalla pyritään edistämään myös verovelvollisten kykyä ja halua hoitaa verotukseen liittyvät velvoitteensa mahdollisimman hyvin.

Verotarkastuksen kohteena voivat olla Suomessa kaikki koti- ja ulkomaiset luonnolliset ja juridiset henkilöt sekä heidän verovelvollisuusasemansa. Tarkastaa voidaan myös tietty alue, työmaa tai toimipaikka, esimerkiksi verovelvollisten selville saamiseksi.

Verotarkastus suoritetaan niin laajana kuin on tarkoituksenmukaista. Laajuus ratkaistaan etukäteen tehdyn kartoituksen sekä tarkastuksella ilmenneiden seikkojen perusteella. Verotarkastus voi kohdistua yhteen tai useampaan verolajiin tai sellaisiin liiketapahtumiin, joilla on merkitystä tarkastuskohteen verotuksen kannalta. Verotarkastuksessa voidaan tutkia verotuksen lisäksi muutkin Verohallinnon toimivaltaan kuuluvat, kuten maksuvalvontaan, veron kantoon ja perintään liittyvät asiat.

Verotarkastus voidaan suorittaa samanaikaisesti muiden viranomaisten toimenpiteiden kanssa. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa samanaikaisesti on vireillä poliisin suorittama esitutkinta. Tällöinkin verotarkastaja tekee vain omaa työtään verolainsäädännön suomin valtuuksin.

2 Verotarkastajan valtuudet ja vastuu

Verotusta koskeva toimivalta kuuluu Verohallinnolle. Yhteisöjen ja yhteisetuuksien verotusta ja verovalvontaa varten on Yritysverotusyksikkö. Muiden verovelvollisten verottamisesta vastaa Henkilöverotusyksikkö. Työnjaosta on säädetty valtioneuvoston asetuksella sekä määrätty tarkemmin Verohallinnon työjärjestyksissä.

Verotarkastus on verotuksen toimittamisesta erillinen toiminto. Valtioneuvoston asetuksella on säädetty, että Verohallinnossa on Verotarkastusyksikkö, jonka toimialueena on koko maa. Verotarkastusyksikkö on jaettu viiteen alueelliseen toimintayksikköön (verotarkastusyksikköön). Verotarkastusyksiköt tekevät kaikkien verolajien verotarkastuksia ja muita verovalvontatehtäviä ensisijaisesti omalla toimialueellaan. Ne ovat kuitenkin toimivaltaisia koko maassa.

Konserniverokeskus on Yritysverotusyksikön toimintayksikkö. Konserniverokeskus vastaa oman asiakaskuntansa verotarkastuksista. Alkutuottajien verotarkastuksista vastaa Henkilöverotusyksikkö.

Verotarkastaja on tarkastustehtävään määrätty Verohallinnon virkamies. Verotarkastajan on tarvittaessa osoitettava henkilöllisyytensä ja toimivaltansa verovelvolliselle. Verotarkastaja on riippumaton ja puolueeton. Esteellisyysperusteista säädetään hallintolaissa. Verotarkastajan on perustettava ratkaisuehdotuksensa ja johto-päätöksensä tosiasioihin. Verotarkastaja ei tee päätöstä omaan tarkastukseensa perustuvasta verotuksesta ja maksuunpanosta.

Verotusasiakirjat ja niiden tiedot ovat salassa pidettäviä. Verotarkastaja on näin ollen salassapitovelvollinen kaikista verotarkastuksessa käsittelemistään asiakirjoista. Verohallinto voi antaa salassa pidettäviä asiakirjoja ja tietoja vain asianosaiselle tai muulle, jolla on laissa säädetty oikeus saada tietoja.

Verotarkastajan vastuusta on voimassa, mitä virkamiehen vastuusta yleensäkin on säädetty. Tarkastaja vastaa toimistaan yhdessä työnantajavirastonsa kanssa, jolla on ensisijainen vahingonkorvausvastuu tarkastajan aiheuttamasta vahingosta. Verotarkastaja vastaa siitä, että tarkastus on tehty huolellisesti ja että tarkastuskertomuksessa on oikeat ja riittävät tiedot.

3 Verotarkastukseen liittyvä ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuus

3.1 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus

Verovelvollisella on verotarkastuksen yhteydessä laaja ilmoittamis- ja esittämisvelvollisuus. Varsinaisen kirjanpitoaineiston lisäksi verovelvollisen on esitettävä kaikki muukin aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen verovelvollisen verotuksessa. Verotarkastaja harkitsee, mikä aineisto on tarkastuksen kannalta tarpeellista. Myös sähköisessä muodossa oleva aineisto on esitettävä.

Kirjanpito ja muu aineisto tulee luovuttaa tarkastettavaksi, vaikka se sisältäisi verovelvollisen kannalta salassa pidettävää tietoa.

3.2 Sivullisen tiedonantovelvollisuus

Verotarkastuksen yhteydessä voidaan hankkia tietoja myös sivullisilta eli muilta kuin verovelvolliselta itseltään. Sivullisilta saatujen vertailutietojen avulla pyritään varmistamaan, että verovelvollisen kirjanpidossa olevat ja Verohallinnolle annetut tiedot ovat oikein. Verohallinto saa tietoja sivullisilta laissa säädetyin edellytyksin. Osa tiedoista saadaan veroilmoituksista, mutta tietoja voidaan hankkia myös erikseen tehtävillä kirjallisilla tiedusteluilla tai vertailutietotarkastuksilla.

Jokaisen on annettava toisen verovelvollisen verotusta varten tarpeellisia tietoja, jos Verohallinto niitä pyytää. Tiedusteltava asia yksilöidään niin, että tiedot voi antaa. Pyydetyt tiedot saattavat koskea asiaa, josta lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta. Tiedot on siitä huolimatta annettava, jos ne ovat verotukseen vaikuttavia ja taloudellista asemaa koskevia.

Verotarkastukseen liittyvä tiedustelu voidaan lähettää myös viranomaiselle tai muulle julkisyhteisölle. Pyydetyt tiedot saattavat esimerkiksi viranomaisten salassapitovelvollisuudesta johtuen olla sellaisia, joista lain mukaan ei saa todistaa. Tällaisetkin tiedot on annettava, jos ne ovat verotukseen vaikuttavia ja taloudellista asemaa koskevia.

Vero- ja virka-apusopimusten ja EU-lainsäädännön nojalla tietoja voidaan saada myös muiden maiden veroviranomaisilta, ja  heille voidaan myös luovuttaa tietoja.

4 Verotarkastusaika ja -paikka

Verotarkastuksesta ilmoitetaan verovelvolliselle yleensä etukäteen. Aloittamisajankohdasta päätettäessä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon verovelvollisen toivomukset. Erityisistä syistä verotarkastus voidaan tehdä myös etukäteen ilmoittamatta.

Verotarkastus tehdään verovelvollisen toimitiloissa, tilitoimistossa tai Verohallinnon tiloissa. Myös tarkastuspaikasta päätettäessä otetaan huomioon verovelvollisen toivomukset. Tarkastus toimitetaan ensisijaisesti verovelvollisen tiloissa. Tämä edellyttää, että verotarkastaja saa käyttöönsä tarkastukseen soveltuvat tilat, joissa tarkastus voi haitatta tapahtua.

Jos verotarkastus tehdään verovelvollisen toimitiloissa tai tilitoimistossa, verovelvollisen on annettava verotarkastajan käyttöön tarkoituksenmukaisten tilojen lisäksi myös apuvälineet sekä apulaiset. Jos tarkastus tehdään muualla, on verovelvollisen toimitettava tarkastettava aineisto tarkastuspaikalle.

5 Verotarkastuksen kulku

5.1 Verotarkastukselle valmistautuminen

Ennen tarkastukselle lähtöä verotarkastaja tutustuu tietoihin, joita Verohallinnolla on tarkastuskohteesta tai jotka ovat muuten saatavissa. Etukäteen tutkittavia asiakirjoja ja tietoja ovat verovelvollisen antamat veroilmoitukset, ilmoitus- ja kausivalvonnan tiedot, verojen perintään liittyvät tiedot, mahdolliset vertailutiedot, ennakkoratkaisut, eri rekistereiden tiedot jne. Verotarkastajan tulee myös tutustua verovelvollista koskevaan edelliseen tarkastuskertomukseen ja tarkastuskohteen toimialaa koskevaan verotus- ja oikeuskäytäntöön.

5.2 Atk-verotarkastus

Verotarkastus tehdään usein atk-verotarkastuksena, jossa hyödynnetään mahdollisimman paljon yrityksen sähköiseen muotoon arkistoituja taloushallinnon ja kirjanpidon liiketapahtumatiedostoja ja niiden aputiedostoja. Atk-verotarkastus aloitetaan ennen varsinaista verotarkastusta sopimalla tarkastuskohteen kanssa sähköisen aineiston luovuttamisesta tarkastusta varten. Atk-verotarkastus helpottaa ja nopeuttaa verotarkastusta sekä lyhentää tarkastuskohteessa käytettävää aikaa.

Tarkastuskohteen on annettava taloushallinnon järjestelmistään tiedot sellaisessa muodossa, että katkeamaton kirjausketju (”audit trail”) on tarkastettavissa ja tiedot ovat palautettavissa tietokannaksi Verohallinnossa. Aineiston käsittelyssä ja säilyttämisessä noudatetaan Verohallinnon tietoturvaohjeita ja salassapitosäännöksiä. Verotarkastuksissa voidaan myös hyödyntää etäyhteyksiä yrityksen taloushallinnon järjestelmiin, esimerkiksi laskuarkistoon ja kirjanpitoon.

5.3 Alkukeskustelu

Verotarkastus aloitetaan alkukeskustelulla verovelvollisen tai hänen edustajiensa ja mahdollisten avustajiensa kanssa, jos se on mahdollista. Alkukeskustelussa selvitetään verotarkastuksen tavoitteet, kulku ja jatkotoimenpiteet sekä pyritään saamaan kokonaiskuva verovelvollisen liiketoiminnasta, kirjanpidosta ja veroasioiden hoidosta.

Alkukeskustelussa voidaan selvittää mm. seuraavia asioita:
 
  • toiminnan laatu, laajuus ja erityispiirteet sekä toimipaikat
  • intressiyritykset ja niiden sijainnit
  • omistussuhteet ja omistajien osallistuminen toimintaan
  • omistajien muut liikesuhteet
  • henkilökunnan määrä
  • yrityksen kirjanpitojärjestelmä ja tarkastettavan aineiston laatu, laajuus ja sijainti
  • veroasioista ja kirjanpidosta vastaavat henkilöt
  • eri verolajeja koskevien asioiden käsittely
  • tarkastuksen kohteeksi tulevat verolajit ja niiden painopistealueet
  • ensisijaisesti tarkastettavat ajanjaksot
  • tarkastettavat toimipaikat ja tehtävät kiertokäynnit
  • yrityksen ulkomailla sijaitsevien toimipaikkojen sekä tytär- ja muiden intressiyritysten tarkastaminen
  • verotarkastuksen arvioitu aikataulu.
Alkukeskustelussa sovitaan myös tarkastuksen käytännön järjestelyistä, kuten aikataulusta ja työtilojen, apulaisten sekä apuvälineiden käytöstä.

Alkukeskustelun jälkeen tai myöhemmin tarkastuksen aikana tutustutaan verovelvollisen toimintaan esimerkiksi kiertokäynnillä toimitiloissa ja tarvittaessa haastattelemalla henkilökuntaa.

5.4 Aineiston tarkastaminen

Verotarkastus voidaan tehdä joko kokonaistarkastuksena tai osittaistarkastuksena. Hyvään verotarkastustapaan kuuluu, että kokonaistarkastuksessa tutkitaan kunkin tarkastettavan verolajin kannalta olennaiset asiat, aineistot ja laskentajärjestelmät ainakin yhdeltä verovuodelta tai tili- tai valvontakaudelta. Jos aineisto on laaja, tarkastus voidaan tehdä riittävin pistokokein. Osittaistarkastus on asiallisesti tai ajallisesti kokonaistarkastusta rajatumpi.

Aineiston tarkastamisessa selvitetään:
  • vastaavatko liiketoiminta ja kirjanpito toisiaan
  • vastaavatko Verohallinnolle annetut ilmoitukset kirjanpitoa
  • onko verolainsäädäntöä noudatettu.
Näiden asioiden selvittämiseksi tarkastetaan aineisto, joka on kunkin verolajin ja tarkastuksen laajuuden kannalta tarpeen. Tarkastettavaa aineistoa ovat mm. tilinpäätös, pää- ja päiväkirjat, tositteet, toimitusasiakirjat, siirtohinnoitteludokumentointi, pöytäkirjat, työ- yms. sopimukset, erilaiset ohjesäännöt, kirjeenvaihto sekä kirjanpito- ym. järjestelmien kuvaukset ja ohjeet.

5.5 Verotusasioiden selvittäminen ja ohjeiden antaminen

Verotarkastuksessa kuten muissakin verotukseen liittyvissä toimissa veronsaajien ja verovelvollisen edut tulee ottaa huomioon tasapuolisesti. Verotarkastuksessa esille tulleet asiat selvitetään mahdollisimman yksityiskohtaisesti jo tarkastuksen kuluessa.

Verotarkastaja selvittää tarkastettavaa asiaa siinä laajuudessa, kuin se on tarpeellista ja mahdollista. Tarkastuskohteen edustajilta voidaan pyytää suullisia ja kirjallisia selvityksiä jo tarkastuksen aikana.

Tarkastuksessa todettujen asioiden tueksi voidaan hankkia tietoja myös muualta kuin tarkastettavasta aineistosta tai verovelvolliselta itseltään. Tietoja voidaan hankkia erilaisista rekistereistä, muilta viranomaisilta, rahoitus- ja vakuutuslaitoksilta ja tarkastuskohteen liikekumppaneilta.

Verotarkastuksessa tietoa voidaan kerätä myös valokuvin ja videotallentein. Kuvaamisessa otetaan huomioon kansalaisen yksityiselämän suoja sekä asiakirjojen ja tietojen käsittelyä koskeva yleinen sääntely (mm. julkisuuslaki ja henkilötietolaki).

Verovelvollisen on osallistuttava mahdollisuuksiensa mukaan kaikkien tarkastukseen liittyvien asioiden selvittämiseen. Pääasiallinen selvitysvelvollisuus on sillä osapuolella, jolla on siihen paremmat edellytykset. Selvityksen esittäminen on ensisijaisesti verovelvollisen asia, jos verovelvollisen suorittaman oikeustoimen toinen osapuoli ei asu Suomessa (tai sen kotipaikka ei ole Suomessa), eikä veroviranomainen voi saada oikeustoimesta tai sen toisesta osapuolesta riittävää tietoa kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön nojalla.

Hyvään verotarkastustapaan kuuluu, että verotarkastaja antaa opastusta verotarkastuksen aikana. Ohjeita voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti osana verotarkastuskertomusta. Tärkeissä ja tulkinnallisissa asioissa on annettava kirjallinen ohjaus tai verovelvollista kehotetaan hakemaan ennakkotietoa, ennakkoratkaisua tai arvonlisäveroasioissa kirjallista ohjausta Verohallinnolta. Verotarkastaja antaa opastusta myös niiden virheiden oikaisemiseksi, jotka ovat tapahtuneet verovelvollisen vahingoksi.

5.6 Loppukeskustelu

Aineiston tarkastamisen jälkeen pidetään loppukeskustelu verovelvollisen tai hänen edustajiensa ja mahdollisten avustajiensa kanssa aina, kun se on mahdollista.

Loppukeskustelussa keskustellaan tarkastushavainnoista ja sovitaan keskeneräisten asioiden selvittämisestä ja aikataulusta. Tarkastuksessa esiin tulleet virheet kuvataan mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Perustelut arvioverotusesitykselle kerrotaan mahdollisuuksien mukaan jo loppukeskustelussa.

Loppukeskustelussa selvitetään myös tarkastuksen jatkotoimet ja niiden arvioitu aikataulu. Tarvittaessa verovelvolliselle kerrotaan veron maksuunpanosta, lykkäys- ja huojennusmenettelystä sekä valitusmahdollisuudesta.

6 Alustava verotarkastuskertomus

Tarkastushavainnot kirjataan verovelvollisen kuulemista varten alustavaan verotarkastuskertomukseen. Alustava verotarkastuskertomus vastaa rakenteeltaan myöhemmin laadittavaa varsinaista verotarkastuskertomusta, jota käsitellään tarkemmin tämän ohjeen kohdassa 8.2. Tarkastushavainnot kuvataan tarpeellisessa laajuudessa siten, että verovelvollinen pystyy niiden pohjalta antamaan vastineen.

Verotarkastuksessa voi tulla ilmi seikkoja, jotka edellyttävät verorikosasian tai turvaamistoimenpiteen laittamista heti vireille. Jos verotarkastus ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että voitaisiin laatia alustava verotarkastuskertomus, verotarkastaja kirjoittaa tarkastushavainnoistaan muistion. Muistio toimitetaan asianvalvojalle rikosasian tai turvaamistoimenpiteiden hoitamista varten. Kun muistio liittyy rikos- tai turvaamisasiaan, sen tiedoksiantamisessa ja kuulemisessa noudatetaan näitä asioita koskevia säädöksiä.

Alustava verotarkastuskertomus laaditaan viivytyksettä mahdollisuuksien mukaan kaikkien verolajien osalta samanaikaisesti. Jos esimerkiksi lisäselvitysten hankkiminen olennaisesti viivästyttää alustavan verotarkastuskertomuksen laatimista, siitä ilmoitetaan verovelvolliselle. Jos verotusmuutoksille ei ole tarvetta tai muutoin tulkinnanvaraisia asioita ei ole noussut esille, alustavaa verotarkastuskertomusta ei tehdä.

7 Kuuleminen

Ennen verotarkastuskertomuksen valmistumista verovelvolliselle on varattava tilaisuus ja kohtuullisesti aikaa tulla kuulluksi, jos se on mahdollista. Kuuleminen tarkoittaa sitä, että verovelvolliselle annetaan mahdollisuus antaa asiassa selvitys tai lausua siitä mielipide. Verovelvollista kuullaan aina, jos verotarkastuskertomuksessa esitetään toimenpiteitä.

Verovelvollista kuullaan lähettämällä tälle alustava verotarkastuskertomus ja muut tarpeelliset asiakirjat sekä pyytämällä vastinetta alustavassa verotarkastuskertomuksessa esitettyihin asioihin ja toimenpide-ehdotuksiin.

Verovelvollista kuullaan myös tarkastuksen aikana sekä alku- ja loppukeskustelussa. Tällainen kuuleminen voidaan katsoa riittäväksi, jos verovelvollinen siihen suostuu eikä tarkastus johda toimenpide-ehdotuksiin tai verotarkastuskertomus sisällä sellaisia verotuksellisia tulkinta-asioita tai muita seikkoja, joista verovelvollista olisi syytä kuulla kirjallisesti.

Alustava verotarkastuskertomus vastinepyyntöineen lähetetään verovelvolliselle tai hänen edustajalleen sekä konkurssitapauksessa myös pesänhoitajalle ja henkilöyhtiön vastuunalaisille yhtiömiehille. Asiakirjojen vastaanottamatta jättäminen tai vastineen antamatta jättäminen eivät ole este sille, että verotarkastuskertomus voidaan laatia.

Vastinetta varten verovelvolliselle annetaan kohtuullinen määräaika. Määräajan pituus harkitaan tapaus kerrallaan, ja siihen vaikuttavat mm. alustavassa verotarkastuskertomuksessa käsiteltyjen asioiden määrä ja laatu. Määräajan tulisi olla vähintään kaksi viikkoa, ellei lyhyemmälle ajalle ole erityistä syytä. Perustellusta syystä vastineen antamiselle voidaan myöntää lisäaikaa.

Verovelvollista kuullaan uudelleen, jos vastineen antamisen jälkeen tulee esille syitä, joiden vuoksi jotakin alustavassa verotarkastuskertomuksessa esitettyä ratkaisua olisi muutettava verovelvollisen vahingoksi.

Tarvittaessa voidaan kuulla verovelvollisen lisäksi palkansaajaa, osakasta tai muuta henkilöä, jonka verotukseen alustavassa verotarkastuskertomuksessa käsitelty asia vaikuttaa.

8 Verotarkastuskertomus

8.1 Verotarkastuskertomuksen tarkoitus

Verotarkastuskertomus on verotarkastajan selostus tarkastuksesta ja siinä havaituista verotukseen vaikuttavista asioista sekä ehdotus toimenpiteistä, joihin näiden johdosta olisi ryhdyttävä. Lain mukaan verotarkastuskertomus on laadittava, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Hyvän verotarkastustavan mukaista on, että verotarkastuskertomus tehdään silloinkin, kun verotus- tai maksuunpanotoimenpiteitä ei esitetä.

Verotarkastuskertomus laaditaan viivytyksettä. Tämä tarkoittaa, että verovelvollisen kuulemisen ja tarpeellisten lisäselvitysten jälkeen verotarkastuskertomus tehdään asioiden määrään ja laatuun nähden kohtuullisessa ajassa. Jos verotarkastuskertomuksen valmistuminen olennaisesti viivästyy lisätietojen hankkimisen tai muun verovelvollisesta riippumattoman syyn vuoksi, verovelvolliselle ilmoitetaan viivytyksestä.

8.2 Verotarkastuskertomuksen sisältö

Verotarkastuskertomus sisältää soveltuvin osin seuraavat asiat:
 
  • verovelvollisen yksilöintitiedot ja toimintaa kuvaavat yleistiedot
  • selvityksen tarkastuksen kulusta ja laajuudesta
  • tiedot tarkastettavana olleesta kirjanpito- ja muusta aineistosta
  • verolajikohtaiset osat, joissa on kuvattu näiden verolajien tarkastuksista tehdyt havainnot, mahdolliset verotus- tai maksuunpanoehdotukset sekä annetut ohjaukset perusteluineen
  • asiat, jotka on tarpeen selvittää niiden tulkinnanvaraisuuden, verovelvollisen myöhemmän luottamuksensuojan tai muun syyn vuoksi
  • selostuksen asioista, jotka verovelvollinen on esittänyt vastineessaan. Jos verovelvollisen vastineessa esittämiä näkökohtia ei ole hyväksytty, tulee nämäkin kannanotot perustella verotarkastuskertomuksessa
  • verotarkastuksen suorittaneiden verotarkastajien sekä muiden verotarkastukseen osallistuneiden henkilöiden nimet ja virka-asemat.
Verotarkastuskertomukseen liitetään virheluettelot tili- tai valvontakausittain ja verolajeittain eriteltyinä sekä muut asiakirjat, jotka selventävät tarkastuskertomuksessa esitettyjä asioita.

8.3 Verotarkastuskertomuksen hyväksyminen

Verotarkastuskertomuksen hyväksyy verotarkastajan esimies tai muu tarkastusjohdon määräämä henkilö. Hyväksymisellä varmistetaan, että verotarkastuskertomus on huolellisesti laadittu ja tehdyt ehdotukset ovat perusteltuja. Hyväksymisen jälkeen verotarkastuskertomus toimitetaan maksuunpanon tekevälle Verohallinnon yksikölle.

8.4 Tarkastusaineiston palauttaminen

Kun verotarkastus on päättynyt, verotarkastaja palauttaa hallussaan olleen kirjanpito- ja muun aineiston. Verotus- tai maksuunpanopäätöksen jälkeen tarkastettavana ollut sähköinen aineisto poistetaan Verohallinnon tietovarastoista.

9 Vertailutietojen kerääminen ja vertailutietotarkastus

Verotarkastuksen yhteydessä esiin tulleita tietoja voidaan käyttää  vertailutietoina toisen verovelvollisen verotuksessa.

Verotarkastus voidaan tehdä myös pelkästään verotuksessa tarvittavien vertailutietojen hankkimiseksi, jolloin on kysymys vertailutietotarkastuksesta.

Hyvän verotarkastustavan mukaista on, että myös vertailutietotarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus. Tarkastuskertomukseen merkitään, että tarkastus on tehty vertailutietojen keräämiseksi. Tarkastuskertomus annetaan tiedoksi yritykselle, jolta vertailutietoja on kerätty.

10 Toimenpiteet verotarkastuksen johdosta

10.1 Veron maksuunpano tai palautus

Verotarkastuskertomuksen hyväksymisen jälkeen toimivaltainen yksikkö tekee verotarkastuskertomuksessa esitettyjen ja muuten tietoon tulleiden seikkojen perusteella päätöksen maksuunpantavasta tai palautettavasta verosta. Ennen päätöksentekoa verovelvollista kuullaan. Verolle määrätään myös viivästysseuraamukset ja mahdollinen veronkorotus.

Maksuunpantu vero on maksettava eräpäivään mennessä. Vero on maksettava, vaikka maksuunpanopäätöksestä olisi valitettu, ellei täytäntöönpanoa ole kielletty tai keskeytetty.

10.2 Veronlykkäys ja veronhuojennus

Verohallinto voi joissakin tapauksissa myöntää lykkäystä veron suorittamiseen tai vapauttaa verovelvollisen osittain tai kokonaan veron maksamisesta. Edellytyksistä on säädetty laissa.

10.3 Muutoksenhaku

Verotarkastuskertomuksen perusteella tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta verolajista riippuen joko Verohallinnolta tai hallinto-oikeudelta. Tarkempi muutoksenhakuohje on verotuspäätöksen liitteenä.

11 Verotarkastusta koskevat säännökset

Laki verotusmenettelystä

14 §
Verotarkastus. Verovelvollisen on Verohallinnon kehotuksesta verovuoden aikana tai myöhemmin esitettävä Suomessa tarkastettavaksi kirjanpitonsa, muistiinpanonsa samoin kuin kaikki se elinkeinotoimintaan tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvä sekä muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä. (11.6.2010/520)

Suoritetusta verotarkastuksesta on laadittava verotarkastuskertomus, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Verotarkastuksessa noudatettavasta menettelystä sekä esitettävästä aineistosta ja omaisuudesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Ks. A verotusmenettelystä  2-4 §, Ve 302.

19 §
Sivullisen erityinen tiedonantovelvollisuus. Jokaisen on annettava Verohallinnon kehotuksesta nimen, pankkitilin numeron, tilitapahtuman tai muun vastaavan yksilöinnin perusteella tietoja, jotka saattavat olla tarpeen muun verovelvollisen verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten ja jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, jollei hänellä lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiasta. Verotukseen vaikuttavia, taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.

20 §
Viranomaisen erityinen tiedonantovelvollisuus. Valtion ja kunnan viranomaisen sekä muun julkisyhteisön on Verohallinnon pyynnöstä annettava tai esitettävä tarkastettaviksi sellaiset tiedot, jotka saattavat olla tarpeen verotusta tai muutoksenhakua varten ja jotka selviävät viranomaisen tai muun julkisyhteisön hallussa olevista asiakirjoista tai muutoin ovat tämän tiedossa, jos tiedot eivät koske sellaista asiaa, josta lain mukaan ei saa todistaa. Verotukseen vaikuttavia taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.

Valtion viranomaisen on Verohallinnon kehotuksesta annettava verotusta varten lausuntoja sekä toimitettava arvioita toimialaansa kuuluvissa kysymyksissä.

21 §
Vertailutietotarkastus. Verotarkastus voidaan toimittaa myös yksinomaan siinä tarkoituksessa, että kerätään tietoja, joita voidaan käyttää muun verovelvollisen verotuksessa (vertailutietotarkastus).

Asetus verotusmenettelystä

2 §
Verotarkastusmenettely. Verotarkastuksen aloittamisajankohdasta ja tarkastuspaikasta on ilmoitettava verovelvolliselle etukäteen, ellei erityisestä syystä ole aihetta muuhun menettelyyn. Tarkastuksen kuluessa verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, kerrottava tarkastuksen tavoitteista, tarkastuksen kulusta ja jatkotoimenpiteistä sekä selvitettävä tarkastuksessa esiin tulleet seikat. Lisäksi verovelvolliselle annetaan tarvittaessa verotusta koskevaa opastusta ja neuvontaa.

Ennen verotarkastuskertomuksen valmistumista verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, varattava kohtuullisessa määräajassa tilaisuus tulla kuulluksi. Verovelvollista kuultaessa on kerrottava, mistä asioista verovelvollisen olisi erityisesti esitettävä selvitystä.

Verotarkastuskertomus on laadittava viivytyksettä. Tarkastuskertomuksesta tulee käydä ilmi muun muassa tarkastuksen kulku, tarkastettu aineisto, verotukseen vaikuttavat seikat, tarkastuksella annettu ohjaus, verovelvollisen esittämä selvitys, sovellettavat säännökset sekä tarkastajan tekemät johtopäätökset ja niiden perustelut.

3 §
Verotarkastuksessa esitettävä aineisto ja omaisuus. Verotarkastuksessa on esitettävä tarkastettavaksi kaikki elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan liittyvä aineisto ja omaisuus. Aineistolla tarkoitetaan tasekirjaa, tase-erittelyjä ja muita kirjanpitokirjoja, tilipuitteita käyttöaikaa koskevin merkinnöin, kirjaussuunnitelmaa, koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvausta, tositteita, kirjeenvaihtoa sekä muuta kirjanpitoaineistoa, muistiinpanoja, sopimus- ja velkakirjoja, pöytäkirjoja ja muuta laskentatoimeen kuuluvaa aineistoa. Aineiston esittämisvelvollisuus koskee kirjallisia ja kuvallisia esityksiä (asiakirja) sekä sellaisia tietovälineitä, joiden sisältö on luettavissa, katseltavissa, kuunneltavissa tai muuten ymmärrettävissä vain teknisin apuvälinein (tekninen tallenne). Omaisuudella tarkoitetaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan kuuluvia varastoja ja muuta omaisuutta.

Esittämisvelvollisen on esitettävä tarkastettavaksi myös kaikki muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä.

4 §
Verotarkastuksen suorittamispaikka. Verotarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa, tilitoimistossa tai Verohallinnossa. Jos verotarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa tai tilitoimistossa, verovelvollisen on asetettava verotarkastuksen suorittavan virkamiehen käyttöön tarkoituksenmukaiset tilat ja apuvälineet sekä apulaiset. Asiakirjat ja tekniset tallenteet on esitettävä tarkastettavaksi tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Teknisistä tallenteista on viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. (17.6.2010/570)

Apuvälineellä tarkoitetaan kirjoitus- ja laskukonetta, kopiointilaitetta sekä tietokonetta tai muuta teknistä apuvälinettä, jolla tekniset tallenteet voidaan saattaa luettavaan, katseltavaan, kuunneltavaan tai muuten ymmärrettävään muotoon.

Ennakkoperintälaki

37 §
Verotarkastus ja tiedonantovelvollisuus. Mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään verotarkastuksesta ja tiedonantovelvollisuudesta, koskee myös ennakkoperintämenettelyä, siinä asianosaisia sekä ennakkoperintämenettelyn valvontaa. Lisäksi ennakonpidätyksen alaisen suorituksen maksajan on esitettävä Suomessa tarkastettavaksi kirjanpitonsa tai muistiinpanonsa sekä mikä tahansa aineisto, tarpeisto tai omaisuus, joka saattaa olla tarpeen verotarkastusta toimitettaessa, kuten suorituksen saajan maksajalle jättämä ennakonpidätystä koskeva aineisto. Myös ennakonpidätyksen alaisen suorituksen saaja on velvollinen kehotuksesta esittämään tarkastettavaksi ennakonpidätystä koskevan aineiston. Mitä ennakonpidätyksen alaisen suorituksen maksajasta säädetään, koskee jokaista, jolla on hallussaan edellä tarkoitettua aineistoa.

Tiedonanto- ja esittämisvelvollisuuden sisällöstä ja laajuudesta sekä tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä säädetään verotusmenettelystä annetulla lailla ja asetuksella.

Ks. L verotusmenettelystä 14-25 §, Ve 301; EnnakkoperintäA 35 §, Ve 202.

Ennakkoperintäasetus

35 §
Verotarkastus. Mitä verotusmenettelystä annetun asetuksen 2 ja 3 §:ssä säädetään verovelvollisen esittämisvelvollisuudesta ja sen laajuudesta ja sisällöstä sovelletaan myös työnantajaan ja muuhun suorituksen maksajaan.

Ks. A verotusmenettelystä, Ve 302.

Arvonlisäverolaki

169 §           
(25.4.2003/325) Verovelvollisen on Verohallinnon kehotuksesta esitettävä Suomessa tarkastettavaksi kirjanpitonsa, muistiinpanonsa sekä kaikki se toimintaan liittyvä ja muu aineisto ja omaisuus, joka saattaa olla tarpeen hänen verotuksessaan tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä. (11.6.2010/529)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, ulkomailla 209 n–209 q §:n mukaisesti sähköisesti säilytettävien tositteiden tai muun aineiston osalta riittävää on, että tietoihin saadaan täydellinen tosiaikainen tietokoneyhteys ja että tiedot ovat saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon. Viranomaisen kehotuksesta teknisestä tallenteesta on lisäksi valmistettava jäljennös tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. (29.6.2012/399)

Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus, ellei erityisistä syistä muuta johdu.

Tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä sekä esitettävästä aineistosta ja omaisuudesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Ks. ArvonlisäveroA 10 §, Ve 502.

169a § 
(17.3.1995/350) Tarkastus voidaan toimittaa myös yksinomaan siinä tarkoituksessa, että kerätään tietoja, joita voidaan käyttää muun verovelvollisen verotuksessa (vertailutietotarkastus).

Arvonlisäveroasetus

10 §
(29.12.1995/1768) Arvonlisäverolain 169 §:ssä tarkoitettua tarkastuksessa esitettävää aineistoa ovat tasekirja, tase-erittely ja muut kirjanpitokirjat, tilipuitteet käyttöaikaa koskevin merkinnöin, kirjaussuunnitelma, koneellisen kirjanpdon menetelmäkuvaus, tositteet, kirjeenvaihto, muistiinpanot sekä muu kirjanpitoaineisto ja laskentatoimeen kuuluva aineisto, sopimus- ja velkakirjat sekä pöytäkirjat. Aineiston esittämisvelvollisuus koskee kirjallisia ja kuvallisia esityksiä (asiakirja) sekä sellaisia tietovälineitä, joiden sisältö on luettavissa, katseltavissa, kuunneltavissa tai muuten ymmärrettävissä vain teknisin apuvälinein (tekninen tallenne). Tarkastuksessa esitettävällä omaisuudella tarkoitetaan toimintaan kuuluvia varastoja ja muuta omaisuutta. Tarvittaessa tarkastettavaksi on esitettävä myös kaikki muu aineisto ja omaisuus.

Tarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa, tilitoimistossa tai Verohallinnossa. Tarkastus voidaan toimeenpanna jo tilikauden aikana. Jos tarkastus toimitetaan verovelvollisen toimitiloissa tai tilitoimistossa, verovelvollisen on asetettava tarkastuksen suorittavan virkamiehen käyttöön tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset apuvälineet ja apulaiset. Asiakirjat ja tekniset tallenteet on esitettävä tarkastettavaksi tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Teknisistä tallenteista on viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. (17.6.2010/571)

Edellä 2 momentissa apuvälineellä tarkoitetaan kirjoitus- ja laskukonetta, kopiointilaitetta sekä tietokonetta tai muuta teknistä apuvälinettä, jolla tekniset tallenteet voidaan saattaa luettavaan, katseltavaan, kuunneltavaan tai muuten ymmärrettävään muotoon.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.