Kiitokseksi hyvästä palvelusta ravintola- tai hotelliasiakas saattaa maksaa häntä palvelleelle henkilölle vapaaehtoisen palvelurahan, jota puhekielessä kutsutaan mm. tipiksi, ekstraksi tai juomarahaksi. Tavanomaista on, että palveluraha annetaan käteisenä, jolloin sen saaja erottaa heti saamansa rahan yritykselle kuuluvista varoista.

Korttimaksujen yleistyminen on johtanut kuitenkin siihen, että yhä useammin nämä henkilökunnalle tarkoitetut palvelurahat maksetaan myös maksukortilla - joko pankki- tai luottokortilla tai lisätään laskulle. Sirukorttien käyttöönotto saattaa lisätä palvelurahan antamista korteilla. Korttimaksuissa ja laskulla annettujen palvelurahojen perintä asiakkaalta tapahtuu ostoksen laskutuksen yhteydessä ja raha tulee yrityksen tilille joko pankin, luottokorttiyhtiön tai asiakasyrityksen maksamana. Yritys välittää asiakkaan maksaman palvelurahan sen saajalle.

Käytännössä tämä tapahtuu pääsääntöisesti siten, että palvelurahan saaja, esimerkiksi tarjoilija, vähentää päivittäin tilityksessään käteisenä tilitettävistä rahoista sen palvelurahan määrän, joka siirtyy pankkikortti-, luottokortti tai muuhun laskutukseen. Päivän tilityksissä tämä johtaa siihen, että kertyneet maksut vastaavat kertynyttä myyntiä.

Sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole lainkaan käteismyyntiä tai se on niin vähäistä, että palvelurahan saaja ei voi aina vähentää käteismyynnistä saamaansa palvelurahaa, palveluraha saatetaan periä pohjakassasta, joka täsmäytetään myöhemmin yrityksessä erikseen sovitulla tavalla. Sellaisissa tapauksissa, joissa käteismyynti on niin vähäistä että palvelurahoja jouduttaisiin tilittämään jatkuvasti pohjakassoista, on pohjakassojen käytön kontrolloinnin helpottamiseksi voitu siirtyä järjestelmään, jossa laskutukseen menneet juomarahat tilitetään henkilökunnalle määrävälein. Maksut suoritetaan saajalleen joko käteisenä tai tämän pankkitilille.

Asiallisesti aina silloin, kun henkilökunnan saama palveluraha siirtyy yrityksen laskutukseen ja tilitys henkilökunnalle tapahtuu joko yrityksen käteisvaroista tilityshetkellä tai myöhemmin tai tilitetään pankin kautta, kysymyksessä on yrityksen näkökulmasta maksun välitys asiakkaalta palvelurahan saajalle. Palveluraha ei ole yrityksen myyntiä eikä sitä kirjata näin ollen yrityksen tuloksi kirjanpidossa.

Palvelurahojen verokohtelu

1. Tuloverotus ja ennakkoperintä

Palveluraha on saajansa veronalaista ansiotuloa, jonka hän ilmoittaa verohallinnolle.

Palvelurahan maksaja on asiakas. Hänellä ei maksutilanteessa ole ennakonpidätysvelvollisuutta. Palveluraha on ennakkoperintäasetuksen 19 §:ssä mainittua muuta tulonhankkimistoimintaa, jonka ennakkoperintä toteutetaan ennakkoperintälain 23 §:n mukaan ennakonkantona.

Maksutapa ei muuta tulon luonnetta. Tämän vuoksi työnantaja ei ole velvollinen toimittamaan palvelurahoista ennakonpidätystä, vaikka hän edellä kuvatuissa tilanteissa välittäisi palvelurahat palveluhenkilöstölle.

2. Arvonlisäverotus

Asiakkaan vapaaehtoisesti maksamat palvelurahat eivät ole vastiketta myydystä tavarasta tai palvelusta, joten  niistä ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Näin on katsottu  Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisussa komissio vs Ranskan tasavalta  C 404/99. Tässä päätöksessä on viitattu myös ratkaisuun  R. J. Tolsma C-16/93.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Soili Sinisalo