Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

LIITE

PERIAATEPÄÄTÖS TOIMISTA ITÄMEREN SUOJELEMISEKSI, SUOMEN ITÄMEREN SUOJELUOHJELMA 26.4.2002

Valtioneuvosto on tänään 26.04.2002, asian oltua valmistavasti ministerityöryhmän, lähialueministerivaliokunnan, talouspoliittisen ministerivaliokunnan ja valtioneuvoston raha-asiain valiokunnan käsiteltävänä, ympäristöministeriön esityksestä päättänyt, että ryhdytään valmistelemaan ja toteuttamaan seuraavia kansallisia ja kansainvälisiä toimia Itämeren suojelemiseksi.

TAUSTA

Itämeri on perusominaisuuksistaan johtuen haavoittuvainen. Se on lähes suljettu, matala ja kylmä murtovesiallas. Siihen kohdistuu rantavaltioista tuleva raskas kuormitus ja ihmistoiminnan aiheuttama korkea käyttöpaine.

Itämeren vakavin ongelma on rehevöityminen, josta näkyvinä esimerkkeinä ovat lähes jokakesäiset runsaat leväkukinnat sekä rantojen ja kalaverkkojen limoittuminen. Itämeressä havaitaan myös korkeita haitallisten aineiden, muuan muassa raskasmetallien pitoisuuksia. Silakoiden korkea dioksiinipitoisuus on esimerkki vaarallisten aineiden aiheuttamasta uhkasta. Voimakkaasti kasvaneet ja tulevaisuudessa edelleen kasvavat öljy- ja kemikaalikuljetukset Suomenlahdella lisäävät öljyvahinkojen riskiä.

Pääministeri Paavo Lipposen II hallitusohjelmassa (15.4.1999) edellytettiin, että

Laaditaan ohjelma, jolla pyritään palauttamaan Itämeren ekologinen tasapaino ja vähentämään Itämeren sekä erityisesti Suomenlahden ja sisävesien rehevöitymistä sekä ympäristömyrkkyjen kerääntymistä ravintoketjuihin. Lähtökohtana ovat kansallisen vesiensuojeluohjelman ja Itämeren kestävän kehityksen ohjelman toimeenpano.

Ympäristöministeriön asettama Itämeren suojelutyöryhmä on jättänyt yksimielisen ehdotuksensa ympäristöministeriölle 19.6.2001. Ehdotuksesta on pyydetty lausunnot, joita annettiin yhteensä 92 kappaletta. Valtaosa lausunnoista piti ehdotusta kannatettavana ja oikeansuuntaisena askeleena Itämeren tilan parantamiseksi. Toimiin ryhtymistä pidettiin myös kiireellisenä. Tämä periaatepäätös perustuu työryhmän ehdotukseen ja siitä saatuihin lausuntoihin.

ITÄMEREN SUOJELEMISEN TAVOITTEET

Ohjelman päätavoitteena on vaikuttaa Suomenlahden, Saaristomeren, Ahvenanmeren, varsinaisen Itämeren pohjoisosan sekä Pohjanlahden vesien ja merellisen luonnon tilaan. Tavoitteena on vaikuttaa sekä Suomessa että lähialueen maissa.

Tavoitteena on vähentää Itämeren rehevöitymistä ja parantaa Itämeren luonnon ja vesialueiden tilaa. Vaarallisten aineiden päästöt eivät saa aiheuttaa uhkaa Itämeren eliöyhteisöille eivätkä ihmisen terveydelle. Itämeren luonnonvarojen käytön tulee olla kestävällä perustalla. Öljy- ja kemikaalikuljetukset ja suurten öljysatamien toiminta järjestetään mahdollisimman riskittömästi ja onnettomuuksien haitat vesi- ja rantaluonnolle minimoidaan. Laittomat, tahalliset öljypäästöt lopetetaan. Rehevöitymisen torjumisessa kotimaisille toimille asetetut päästövähennystavoitteet perustuvat Vesiensuojelun tavoiteohjelmaan 2005, jossa tavoitteeksi asetetaan vähentää ravinnepäästöjä noin 50 prosenttia 1990-luvun alun tasosta.

TOIMET ITÄMEREN SUOJELEMISEKSI

Toimia tarvitaan sekä Suomessa että lähialueen maissa. Muihin maihin vaikutetaan taloudellisella tuella, kahdenvälisellä yhteistyöllä sekä kansainvälisten organisaatioiden ja sopimusten kautta.

Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi toimitaan kuudella päätavoitealueella. Nämä ovat rehevöitymisen torjunta, vaarallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentäminen, Itämeren käytön haittojen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen, ympäristötietoisuuden parantaminen sekä tutkimus ja seuranta.

Ravinnekuormituksesta aiheutuva Itämeren rehevöityminen, lisääntyvien öljy- ja kemikaalikuljetusten aiheuttamat riskit sekä vaarallisten, kertyvien ja pysyvien aineiden ihmiselle ja muulle luonnolle aiheuttama uhka vaativat kiireellisimpiä toimia.

Itämerta suojellaan useilla kansainvälisillä sopimuksilla sekä kansallisilla toimintaohjelmilla ja muilla päätöksillä. Tähän periaatepäätökseen on vesiensuojelun toimenpideohjelman 2005 lisäksi koottu eri alueilta sellaiset toimet, jotka vaikuttavat suoranaisesti Itämereen. Toimia on tarpeellisin osin täsmennetty ja täydennetty siten, että Itämeren tilan tavoitteista lähtien on muodostettu yhtenäinen Itämeren suojeluohjelma.

REHEVÖITYMISEN TORJUNTA

Itämeren tilaan vaikuttavan ravinnekuormituksen vähentämisen merkittävimmät toimenpiteet ovat Pietarin kaupungin lounaisen jäteveden puhdistamon rakentamisen varmistaminen, Suomessa maatalouden ympäristöohjelman tehostaminen lisäämällä ravinteiden poiston kannalta tehokkaimpia toimenpiteitä sekä yhdyskuntien ja haja-asutuksen ravinnekuormituksen vähentäminen. Myös teollisuuden ravinnekuormitusta tulee edelleen vähentää. Venäjän ja erityisesti Pietarin kaupungin päästöjen vähentäminen vaikuttaa lähinnä Suomenlahden avomerialueiden tilaan. Rannikkovesien ja Saaristomeren tilaa parannetaan vähentämällä Suomen omia päästöjä.

Päästöt Suomen lähialueilta

Pietarin kaupungin jätevesien puhdistuksen tehostaminen ja sitä tukeva viemäriverkoston parantaminen ovat keskeisin toimenpidekokonaisuus vähennettäessä Suomenlahden rehevöitymistä. Tämä on ympäristönsuojelun päätavoitealue Suomen lähialueyhteistyössä.

Lähialueyhteistyön panostusta lisätään tavoitteena saattaa vaiheittain kaikki Pietarin alueen yhdyskuntajätevedet tehokkaan käsittelyn piiriin. Kiireellistä on saattaa loppuun Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakennustyöt. Tähän tarkoitukseen valtioneuvosto esittää varattavaksi vuodelle 2002 olevan 3,364 miljoonan euron lisäksi valtion talousarviossa vuosille 2003-2004 yhteensä 6,7 miljoonan euron lisämääräraha. Tavoitteena on myös johtaa kaupungin pohjoisten alueiden jätevedet puhdistettaviksi sekä toteuttaa tehostettu ravinteiden vähentäminen Pietarin alueen jätevesistä.

Tuetaan edelleen Leningradin ja Karjalan alueiden sekä Baltian maiden päästöjen vähentämistä lähialueyhteistyössä.

Maatalous

Maatalouden ympäristöohjelma (1995-1999) ja horisontaalinen maaseudun kehittämisohjelma (2000-2006) jakautuvat perustoimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin kohdistuvaan ympäristötukeen. Vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteet vuoteen 2005 eivät maatalouden osalta näytä nykyisillä toimilla toteutuvan tavoitellussa aikataulussa, vaikka esimerkiksi fosforilannoitteiden käyttö on vähentynyt yli 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tavoiteohjelmassa esitettyjen vähentämistavoitteiden saavuttaminen on pidemmällä aikavälillä kuitenkin mahdollista lisäämällä ravinteiden poistoa edistäviä toimia ja kohdistamalla ne maantieteellisesti oikeille alueille. Tavoitteena on solmia uusia kosteikkosopimuksia noin 20 000 hehtaaria, suojavyöhykesopimuksia noin 34 000 hehtaaria sekä lisätä sopimuksia säätösalaojituksesta, lannan käytön tehostamisesta ja luonnonmukaisesta tuotannosta.

Varmistetaan maatalouden ympäristötukijärjestelmän 2000-2006 toteutuminen sekä EU-rahoituksen ja kansallisen rahoituksen riittävyys. Maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia lisätään ja niitä kohdennetaan Itämereen kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentämiseen lisäämällä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen määrää erityisesti eteläisillä ja lounaisilla rannikkoseuduilla sekä tehostamalla lannan käyttöä ja parantamalla kuivatusjärjestelmiä erityisesti Pohjanmaalla. Tähän tarkoitukseen esitetään osoitettavaksi valtion talousarviossa EU:n osarahoittamaan ympäristötukeen 30,3 miljoonan euron tasokorotus. Korotus toteutetaan tasaisesti neljän vuoden aikana siten, että lisämääräraha olisi vuonna 2003 7,6 miljoonaa euroa, vuonna 2004 15,1 miljoonaa euroa, vuonna 2005 22,7 miljoonaa euroa ja vuonna 2006 30,3 miljoonaa euroa. Ryhdytään neuvottelemaan Euroopan yhteisöjen komission kanssa EU:n osarahoittaman maatalouden ympäristötuen korottamisesta.

Turvataan maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden jatkuminen vuoden 2006 jälkeen ja kohdennetaan toimenpiteitä kustannustehokkaasti Itämereen kohdistuvan ravinnekuormituksen edelleen vähentämiseksi.

Luodaan pitkällä aikavälillä edellytyksiä maataloustuotannon monipuolistumiselle rannikkoalueilla tavoitteena ravinnekuormituksen vähentyminen.

Yhdyskunnat ja haja-asutus

Vesiensuojelun tavoiteohjelman 2005 toteutuminen edellyttää korkeatasoista fosforin poistoa kaikilta jätevedenpuhdistamoilta ja typenpoistoa niillä alueilla, joilla typpi on vesistön kannalta määräävä rehevöittävä tekijä. Fosforille asetettu tavoite saavutetaan, kun yli 10 000 asukkaan laitoksilla fosforin poistoteho on keskimäärin yli 96 prosenttia ja alle 10 000 asukkaan laitoksilla keskimäärin yli 92 prosenttia. Typenpoistolle asetettavia vaatimuksia täsmennetään.

Yhdyskuntien jätevesien tehostettu typenpoisto toteutetaan niillä laitoksilla, jotka vaikuttavat typpiherkkiin merialueisiin lähinnä Merenkurkusta etelään ja itään Suomenlahden pohjukkaan. Tavoitteena on, ettei yli 10 000 asukkaan jätevedenpuhdistamoilta päädy näihin merialueisiin enempää kuin 30 prosenttia puhdistamoille tulevasta typen määrästä. Jätevedenpuhdistamoiden toimintaa tehostetaan korjaus- ja kunnossapitotoimin ja uusimalla viemäriverkkoja. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien yhdistettyä käsittelyä lisätään soveltuvissa kohteissa. Tavoitteenasettelussa otetaan huomioon myös sisävesien tilan asettamat vaatimukset.

Haja-asutuksen kiinteistökohtaista jätevedenpuhdistusta tehostetaan antamalla tarvittavat säännökset asetuksella päästöjen enimmäismääristä, parhaan käyttökelpoisen tekniikan käytöstä ja parhaan käytännön noudattamisesta. Edistetään maankäytön ja vesihuollon suunnittelun keinoin kiinteistöjen liittymistä viemäriverkostoon.

Teollisuus

Itämereen joutuva kuormitus teollisuudesta on peräisin pääasiassa puunjalostusteollisuudesta ja metalliteollisuudesta. Merkittävimmät päästöalueet ovat Perämeren rannikko ja Kotkan-Kymijoen rannikkoalueet. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa 2005 edellytetään, että teollisuuden fosfori- ja typpipäästöjä vähennetään noin 50 prosenttia. Fosforin osalta teollisuudella on mahdollisuudet saavuttaa tavoite, mutta typen osalta jäädään tavoitteesta ilman tehokkaita toimia lähivuosina.

Ravinteiden vähentämisen tarve eri merialueilla otetaan huomioon tarkistettaessa teollisuuden ympäristölupia. Typpikuormitusta vähennetään erityisesti teollisuuslaitoksilta, joiden kuormitus ulottuu Suomenlahden ja Selkämeren typpiherkille rannikkoalueille. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien yhdistettyä käsittelyä lisätään soveltuvissa kohteissa.

Kalankasvatus

Kalankasvatus vaikuttaa Itämeren rehevöitymiseen alueellisesti ja paikallisesti. Sen aiheuttamia ongelmia tulee vähentää erityisesti Saaristomeren ja Ahvenanmeren alueella. Kalankasvatuksen hait tojen vähentämiseksi on tarpeen käyttää sisäisiä ja ulkoisia toimenpiteitä yhdessä sijainninohjauksen kanssa. Rehuja, ruokintaa, kalojen jalostusta, uusia laitostyyppejä ja puhdistustekniikkaan kehittämällä ja käyttöönottamalla on mahdollista vähentää kalankasvatuksen ominaiskuormitusta huomattavasti. Toimenpiteiden mitoituksessa on otettava huomioon kasvatusalueen vesien tilan asettamat rajoitukset.

Kalankasvatuksen aiheuttamia haittoja torjutaan kehittämällä ja ottamalla käyttöön parasta käyttökelpoista tekniikkaa, kehittämällä rehuja ja tehostamalla rehunkäyttöä sekä ruokintamenetelmiä. Voimakkaasti kuormitetuilla alueilla ohjataan laitosten sijoittumista ja tuotannon määrää meren tilan asettamien vaatimusten mukaan.

Ilmaperäinen kuormitus

Suomenlahteen tulevasta typpikuormituksesta noin 17 prosenttia on ilmaperäistä. Päästöt ovat peräisin pääosin liikenteestä, energiantuotannosta ja teollisuudesta sekä Itämeren laivaliikenteestä. Ilmaperäisen kuormituksen tehokas vähentäminen on mahdollista vain kansainvälisellä yhteistyöllä, koska merkittävä osa typen kuormasta tulee kaukokulkeumana Suomen rajojen ulkopuolelta.

Edistetään EU-yhteistyössä ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä tehokkaiden päästövähennystavoitteiden asettamista ja niiden toteuttamista.

Kansallisista päästörajoista annetun EU-direktiivin toimeenpanemiseksi valtioneuvoston hyväksyttäväksi esitetään loppuvuodesta 2002 suunnitelma muun muassa ammoniakin ja typen oksidien päästöjen vähentämiseksi. Valmistaudutaan ratifioimaan Göteborgin pöytäkirja, jolla myös rajoitetaan ammoniakin ja typen oksidien päästöjä.

Valmistellaan laivaliikennettä koskevan MARPOL 73/78-sopimuksen ilmansuojeluliiteen ratifiointia. Selvitetään mahdollisuudet käyttää laivaliikenteen päästöjen vähentämiseen ohjaavia taloudellisia keinoja.

Muu kuormitus

Itämereen kohdistuu rehevöittävää kuormitusta myös metsätaloudesta, turvetuotannosta, turkistarhauksesta, vesiliikenteen jätevesistä ja rehevöityneistä sisävesistä. Näiden päästöjen vähentämiseksi käytetään monipuolista keinovalikoimaa.

Metsätalouden, turkistarhauksen ja turvetuotannon vesistöpäästöjä vähennetään niillä toimenpiteillä, joita on esitetty maa- ja metsätalousministeriön 13.7.1994 hyväk-symässä metsätalouden ympäristöohjelmassa ja ympäristöministeriön 30.3.2000 hyväksymässä vesiensuojelun toimenpideohjelmassa.

Vesiliikenteen jätevesipäästöjä vähennetään kansainvälisessä yhteistyössä lainsäädäntöä kehittämällä ja edistämällä jätevesien luovutusta ja vastaanottoa satamiin.

Rehevöityneiden sisävesien kautta tulevia päästöjä pienennetään vesistöjen kunnostustoimin.

ÖLJY- JA KEMIKAALIKULJETUKSET

Öljy- ja kemikaalikuljetukset ja suurten öljysatamien toiminta järjestetään mahdollisimman riskittömästi ja onnettomuuksien haitat vesi- ja rantaluonnolle minimoidaan. Laittomat, tahalliset öljypäästöt lopetetaan.

Jatkuvasti kasvava säiliöalusliikenne on lisännyt huomattavasti ympäristö- ja alusonnettomuusriskejä Suomenlahdella. Öljyntorjunnan kannalta koko Suomenlahti on painopistealue. Varsinkin alueen itäosaan olisi saatava lisää öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakapasiteettia sekä kemikaalilastien kevennyskapasiteettia, hätähinauskapasiteettia, sammutuskapasiteettia ja kykyä torjua öljyä jäissä. Valmiutta on parannettava Suomessa, Venäjällä ja Virossa sekä jatkettava yhteisten torjuntaharjoitusten järjestämistä. HELCOM-yhteistyössä selvitetään IMO:n tarkoittamien erityissuojelualueiden (PSSA) perustamistarpeita ja -mahdollisuuksia. Suomen, Viron ja Venäjän ehdotus yhteisen alusliikenteen ohjausjärjestelmän (VTMIS) perustamisesta Suomenlahdelle on lähetty kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) 21.3.2002.

Suomenlahden ja varsinaisen Itämeren alueen kemikaali- ja öljykuljetusten turvallisuuden korkea taso turvataan. Edistetään yhteistyössä Venäjän ja Viron kanssa maista käsin tapahtuvan liikenteen ohjausjärjestelmän (VTS) ja sitä tukevan automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS) toteuttamista. Huolehditaan Suomen, Viron ja Venäjän yhteisen alusliikenteen ohjausjärjestelmän (VTMIS) toimeenpanosta Suomenlahdella.

Varustetaan monipuolinen öljy- ja kemikaalitorjunta-alus itäisen Suomenlahden torjuntavalmiuden parantamiseksi. Tähän tarkoitukseen esitetään osoitettavaksi vuoden 2003 valtion talousarviossa yhteensä 6,3 miljoonan euron kertaluonteinen lisämääräraha. Esitetään muutettavaksi öljysuojarahastosta annettua lakia (379/1974) öljysuojamaksun korottamiseksi kahden vuoden ajaksi. Pitkällä aikavälillä parannetaan edelleen torjuntavalmiutta hankkimalla Suomenlahdelle kalustoa, joka soveltuu erityisesti talvi- ja avomeriolosuhteisiin.

Venäjän ja Viron kemikaali- ja öljyvahinkojen torjunnan valmiuksia parannetaan lähialueyhteistyössä vastaamaan lisääntyvän riskin edellyttämää valmiutta.

Tahallisten, laittomien öljypäästöjen vähentämiseksi ryhdytään valmistelemaan hallinnollisten rangaistusten tai muiden rangaistuseuraamusten käyttöönottoa. Edistetään kansainvälisessä yhteistyössä öljyisten alusjätteiden luovutusta ja vastaanottoa satamiin.

VAARALLISET AINEET

Tavoitteena on että vaarallisten aineiden päästöt Itämereen tunnetaan ja aineiden pitoisuuksista ja vaikutuksista on käytettävissä niiden tärkeysjärjestyksessä tapahtuvaksi vähentämiseksi riittävät tiedot. Pitkän aikavälin tavoitteena on, etteivät vaarallisten aineiden päästöt aiheuta uhkaa Itämeren eliöyhteisöille eivätkä ihmisen terveydelle. Itämeressä ja eliöyhteisössä jo esiintyvien pysyvien, kertyvien ja myrkyllisten aineiden pitoisuudet pyritään laskemaan lähelle tausta-arvoja luonnonaineiden osalta ja lähelle nollaa synteettisten aineiden osalta.

Vaarallisten aineiden päästöt joutuvat Itämereen joko yhdyskunta- ja teollisuusvesien sekä valumavesien mukana tai ilmaperäisenä laskeumana. Päästöjen ja valumien tehokas vähentäminen ei ole mahdollista ilman kansainvälistä yhteistyötä. Suomi on jo sitoutunut useissa kansainvälisissä yhteyksissä vähentämään vaarallisten aineiden päästöjä. Myös EU:n vesipuitedirektiivi (2000/60) sekä vaarallisia aineita koskeva direktiivi (76/464) asettavat rajoituksia päästöille

Suomessa on käytössä noin viisituhatta vaaralliseksi luokiteltua ainetta. Näiden aineiden päästöjen kartoittaminen ja vaikutusten arvioiminen on suurelta osin riittämätöntä. Lisätiedon hankinta on kiireellinen tehtävä, jotta vaarallisten aineiden käytön tärkeysjärjestyksessä tapahtuva vähentäminen ja päästöjen lopettamiseen tähtäävät toimet voitaisiin aloittaa mahdollisemman pian. Tämän tehtävän edistäminen myös lähialuemaissa on lähialueyhteistyön uusi painopiste.

Valmistellaan jo tunnistettujen vaarallisimpien aineiden käytön ja päästöjen rajoittamista lainsäädännöllisin ja muin tehokkain toimin. Ympäristölupamenettelyä kehitetään siten, että lupaharkinnassa lupaehdoissa ja lupien valvonnassa otetaan aiempaa paremmin huomioon vaaralliset aineet. Sisävesien saastuneista pohjasedimenteistä vapautuvia päästöjä vähennetään.

Edistetään EU-yhteistyössä ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä tehokkaiden päästövähennystavoitteiden asettamista ja niiden toteuttamista sekä tuetaan lähialuetyössä toimia vaarallisten aineiden päästöjen vähentämiseksi.

Hankitaan lisätietoa Suomessa käytössä olevista vaarallisista kemikaaleista ja vaarallisten aineiden päästöistä. Määritellään EU:ssa ensisijaisiksi nimettyjen aineiden lisäksi kansallisesti kiireellisimpiä toimia vaativat aineet.

Tehostetaan vaarallisten aineiden päästöjen ja ympäristöpitoisuuksien seurantaa. Ympäristölupiin asetetaan ympäristönsuojelulainsäädännön mukaiset vaatimukset seurantatietojen hankkimiseksi.

Lisääntyvän tiedon perusteella varaudutaan vähentämään suunnitelmallisesti ja tärkeysjärjestyksessä Suomesta tulevia vaarallisten aineiden päästöjä.

ITÄMEREN KESTÄVÄ KÄYTTÖ

Itämeren kestävän käytön tavoitteena on, ettei vesiliikenne, sen vaatimat väylätyöt tai mekaaninen rasitus ja rakentaminen mereen sekä materiaalien ottaminen merestä aiheuta merkittäviä haittoja. Virkistys ja matkailutoiminta merellä ja merellisessä luonnossa tulee tapahtua aiheuttamatta merkittävää haittaa merelliselle ympäristölle. Itämeren ekologisen tilan parantaminen luo edellytykset Itämeren kalakantojen säilymiselle ja elpymiselle sekä kalojen puhtaudelle. Kalastusta koskevat toimet on kuitenkin jätetty tämän ohjelman ulkopuolelle.

Uudet väylät sijoitetaan ja väylätyöt ajoitetaan ja toteutetaan siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle.

Maakuntakaavoituksella ja rantayleiskaavoilla edistetään Itämeren ja sen merellisen tilan parantamista ja säilyttämistä.

Alusten liikkumisesta aiheutuvia haittoja vähennetään liikennesuunnittelun sekä tiedollisen ja taloudellisen ohjauksen avulla.

Laaditaan koko Suomen rannikkoalueet kattava merihiekan ja kiviainesten ottosuunnitelma toiminnasta aiheutuvien haittojen hallitsemiseksi. Tältä pohjalta kehitetään kaavoitusta ja lupamenettelyä haittojen hallitsemiseksi.

Kansainvälisessä yhteistyössä vaikutetaan Itämeren rannikon käytön ja hoidon suunnitteluun niin, että Itämeren ja sen merellisen luonnon tila säilyy ja paranee.

LUONNON MONIMUOTOISUUS

Tavoitteena on saavuttaa alueellisesti ja biologisesti edustava meri- ja rannikkoluonnon suojelun taso. Muuttavan toiminnan kuten rakentamisen ja ruoppaamisen sekä vesien rehevöitymisen haitallisten vaikutusten vähetessä luontotyyppien luonnontilaisuus lisääntyy myös suojelualueiden ulkopuolella.

Suojelualueverkon arvioinnin yhteydessä arvioidaan meri- ja rantaluonnon suojelun kattavuus. Meri- ja rannikkoluonnon luontotyyppejä ja lajeja suojellaan ja säilytetään siten, että ne ovat biologisesti ja alueellisesti edustavia. Laaditaan ja toteutetaan meri- ja rannikkoluontoa koskeva inventointiohjelma, joka ulotetaan koskemaan myös vedenalaista luontoa.

TUTKIMUS, SEURANTA JA YMPÄRISTÖTIETOISUUS

Tutkimuksen ja seurannan tulokset ovat keskeinen lähtökohta Itämeren suojelulle. Tutkimustoiminnassa painotetaan erityisesti laajoja hankekokonaisuuksia, joissa Itämeren valuma-alueen, vesiekosysteemin ja ilmakehän välisiä vuorovaikutuksia käsitellään integroidusti. Tällaisten hankkeiden aikaansaamisessa on olennaista Suomen Akatemian ja muiden rahoittajatahojen, yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välinen laaja yhteistyö. Päästöjen, pitoisuuksien ja niiden vaikutusten sekä Itämeren tilan seurantaa parannetaan.

Eri kansalaisryhmien omaehtoinen toiminta Itämeren tilan parantamiseksi edellyttää riittävää tiedon tasoa Itämeren tilasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa siihen. Kansalaisjärjestöjä kannustetaan niiden ympäristökasvatus- ja valistustyössä.

Rehevöitymisen torjunta, vaarallisten aineiden kuormitus ja niiden vaikutukset sekä Itämeren rannikoiden ja meren erilaiset käyttömuodot ja luonnon monimuotoisuus ovat tutkimuksen painopistealueita.

Parannetaan nykyistä tietämyksen tasoa Itämeren suojelusta sekä turvataan kansalais- ja intressiryhmien pääsy ajan tasalla olevaan tietoon. Laaditaan Itämeren suojeluohjelmasta kansalaisille suunnattu lyhennelmä.

ITÄMEREN SUOJELUOHJELMAN VAIKUTUKSISTA

Vaikutuksista Itämeren tilaan

Itämeriohjelman ravinnekuormituksen vähentämiseksi toteutetut toimet tulevat ensimmäiseksi parantamaan rannikkovesien tilaa lähellä kuormituslähteitä. Esimerkiksi saariston rakkolevän kasvusyvyysvyöhyke suurenee ja rihmamaisten levien biomassa pienenee. Ravinnekuormituksen vähentäminen vaikuttaa ajan mittaan merellisten lajien elpymiseen. Avomerialueiden tila paranee pitkällä tähtäimellä selvästi. Erityisesti typpeä sitovien sinilevien määrä, kasviplanktonin kokonaismassa ja veden sameus vähenee. Vaarallisten aineiden aiheuttama uhka vähenee ja öljyonnettomuuksien riski ja mahdollisten onnettomuuksien aiheuttamat haitat pienenevät.

Taloudelliset vaikutukset

Itämeriohjelman toimien aiheuttamat arvioitavissa olevat kokonaisinvestoinnit aiheutuvat suurimmaksi osaksi yhdyskuntien typenpoistosta (134,5 miljoonaa euroa), haja-asutuksen vesiensuojelutason nostamisesta (117,7-168,2 miljoonaa euroa), meriliikenteen turvallisuuden ja öljyntorjunnan parantamisesta (33,6-50,5 miljoonaa euroa) sekä ravinnepäästöjen vähentämisestä kalankasvatuksesta, metsätaloudesta ja vesiliikenteestä (11,8 miljoonaa euroa). Investointikustannukset näistä toimista ovat yhteensä noin 300-370 miljoonaa euroa. Nämä toimenpiteet toteutetaan 10-15 vuoden aikana. Teollisuuden ravinnepäästöjen vähentämisestä aiheutuvat investointikustannukset on arvioitava laitoskohtaisesti niiden lupaehtoja määrättäessä.

Typen ilmapäästöjen vähentämisen investointikustannukset ovat arviolta 320 miljoonaa euroa, joka jakautuu taajamien ilmalaadun parantamisen sekä maalle ja merelle tulevan typpilaskeuman vähentämisen kesken. On vaikea määritellä mikä osuus vähentämiskustannuksista osoitetaan nimenomaan Itämeren suojelun osalle.

Periaatepäätöksessä tarkoitetut valtion talousarvioihin esitettävät määrärahat, jotka ovat Pietarin lounaiselle puhdistamolle osoitettava 6,728 miljoonaa euroa, maatalouden erityistuen lisärahoitus vuodelle 2003 7,6 miljoonaa euroa, vuodelle 2004 15,1 miljoonaa euroa, vuodelle 2005 22,7 miljoonaa euroa ja vuodelle 2006 30,3 miljoonaa euroa sekä itäisen Suomenlahden öljyntorjunta-aluksen varustaminen 6,3 miljoonaa euroa, sisältyvät 14.3.2002 valtioneuvoston tekemään päätökseen valtion talouden määrärahakehyksestä vuosille 2003 - 2006. Tämän lisäksi on vuoden 2002 valtion talousarviossa osoitettu Pietarin lounaisen puhdistamon loppuunsaattamiseen 3,364 miljoonaa euroa. Itäisen Suomenlahden öljyntorjunta-aluksen varustamiseen tarkoitetuista 6,3 miljoonasta eurosta valtio voi saada öljysuoja-rahastolta arviolta noin 90-95 prosentin korvauksen torjuntakaluston kustannuksista, mikä vähentää valtion lopullisia investointeja.

Ohjelman toteuttaminen edellyttää myös sellaisia muun muassa vaarallisiin aineisiin, saastuneiden vesistöjen kunnostukseen, alueiden käyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen sekä ympäristötietoisuuteen ja tutkimukseen liittyviä toimenpiteitä, joiden kustannuksia ei ole voitu arvioida. Ne ovat osin rahoitettavissa käytettävissä olevista varoista. Tarvittavasta lisärahoituksesta on tehtävä erillinen päätös budjettien valmistelun yhteydessä.

TOIMENPIDEOHJELMA

Periaatepäätökseen sisältyvät toimet ja tavoitteet otetaan huomioon toimialavastuun mukaisesti ja läpäisyperiaatteella kunkin hallinnonalan toimissa. Periaatepäätöksen toteuttamiseksi ympäristöministeriö laatii ja hyväksyy yhteistyössä eri toimialojen kanssa toimenpideohjelman. Toimenpideohjelma valmistellaan tämän periaatepäätöksen, Itämerityöryhmän ehdotusten ja niistä saatujen lausuntojen pohjalta. Periaatepäätöksen mukaiset toimenpiteet toteutetaan valtioneuvoston hyväksymien määrärahakehysten ja eduskunnan kulloinkin myöntämien määrärahojen puitteissa.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.