-
Talousrikos
- Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos
- Avustuksen väärinkäyttö
- Avustuspetos
- Avustusrikkomus
- Kilpailumenettelyrikos
- Kirjanpitorikos
- Kuluttajaluottorikos
- Kurssin vääristäminen
- Markkinoiden manipulointi
- Matkapalvelurikos
- Rahanpesu
- Sisäpiirintiedon ilmaiseminen
- Sisäpiirintiedon väärinkäyttö
- Säännöstelyrikos
- Tapaturmavakuutusmaksupetos
- Tilintarkastusrikos
- Työeläkevakuutusmaksupetos
- Velallisen epärehellisyys
- Velallisen petos
- Velallisen rikos
- Velallisen vilpillisyys
- Velallisrikkomus
- Velkojansuosinta
- Veronkierto
- Veropetos
- Verorikkomus
- Yrityssalaisuuden rikkominen
- Yrityssalaisuuden väärinkäyttö
- Yritysvakoilu
Velallisen epärehellisyys
- Uutiset
7.1.2021 8.40
Hovioikeus: Menettämisseuraamusta ja vahingonkorvausvelvollisuutta ei voi tuomita kumpaakin, jos ne kohdistuvat samaan varallisuuseräänTodellista rikoshyötyä ei synny siltä osin, kun hyötyä vastaava taloudellinen vahinko korvataan kokonaan tuomitsemalla asianomistajalle vahingonkorvausta. Tällaisessa tilanteessa menettämisseuraamus syrjäytyy vahingonkorvauksen tieltä. HO hylkäsi taloudellisen hyödyn menettämistä valtiolle koskevan vaatimuksen. Vastaaja vapautettiin tuomitusta menettämisseuraamuksesta. (Vailla lainvoimaa 7.1.2020) - Uutiset
30.12.2020 9.16
KKO:n ratkaisu velallisen epärehellisyydestä ja menettämisseuraamuksestaAsiassa oli kysymys siitä, mitä merkitystä maksusuunnitelmilla oli velallisen maksukyvyttömyyttä koskevassa arvioinnissa ja oliko A syyllistynyt menettelyllään törkeään velallisen epärehellisyyteen. Kysymys myös menettämisseuraamuksesta. - Uutiset
7.12.2020 10.49
Hovioikeus arvioi palkanmaksun hyväksyttävyyttä toisin kuin käräjäoikeus - syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja siihen perustuvat konkurssipesän korvausvaatimukset hylättiin kokonaisuudessaanSyyttäjä oli vaatinut, että vastaaja tuomitaan rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä myös sen osalta, että yhtiö oli maksanut vastaajalle tilikaudella 1.9.2012 -31.8.2013 kohtuullisena pidettävää määrää ylittävää perusteettoman suurta palkkaa 71.000 euroa. HO katsoi, ettei asiassa ollut syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella tehtävissä johtopäätöstä siitä, että vastaajalle tuolloin maksettu palkka olisi ollut rikoksen tunnusmerkistön täyttävällä tavalla perusteettoman suuri. (Vailla lainvoimaa 7.12.2020) - Uutiset
24.11.2020 9.20
Hovioikeuden ratkaisu vahingonkorvauksen määrästä törkeässä velallisen epärehellisyydessäVahingonkorvausoikeudessa pääperiaate on täyden korvauksen periaate. Lähtökohtaisesti, jos vaatimusten määrä on suurempi kuin aiheutetun vahingon määrä, olisi velkojien kannalta kohtuutonta, että aiheutetun vahingon määrää ei käytettäisi kokonaisuudessaan vahinkojen kattamiseen ja rikostekijä hyötyisi rikoksestaan.
Siltä osin kuin asiassa oli vedottu differenssiteorian soveltamiseen hovioikeus totesi, että oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä ratkaisevaksi vertailun keskeyttäväksi hetkeksi on katsottu vahingon aiheuttamisen hetki. Tässä tapauksessa vahingon aiheuttanut teko oli rahojen nosto. Näin ollen vahingon syntyhetkenä oli pidettävä sitä hetkeä, kun rahat oli luvatta nostettu pois yhtiön varallisuuspiiristä, ja siten tapahtumankulkujen vertailu katkesi siihen eikä yltänyt konkurssimenettelyyn asti.
Näin ollen pesän hoitajan palkkio ei tullut otettavaksi huomioon eikä myöskään verottajan konkurssiin tai hypoteettiseen konkurssiin perustuvilla jako-osuuksilla ollut merkitystä. Valittajan viimesijaisen vaatimuksen osalta hovioikeus totesi, että uusista kirjallisista todisteista ilmenevät veronkorotukset liittyivät A:n henkilökohtaiseen verotukseen eikä niitä tullut huomioida yhtiön verotuksessa vähennyksinä. Yhtiö ja A muodostavat omat erilliset varallisuuspiirinsä.
Kyse ei siten ollut miltään osin ollut konfiskaatioluontoisesta toimesta vaan normaalista rikokseen perustuvasta vahingonkorvauksen määrittämisestä. Vaaditun vahingonkorvauksen määrä oli kaikilta osin syy-yhteydessä epärehellisyysteolla saavutettuun hyötyyn. (Vailla lainvoimaa 24.11.2011) - Uutiset
23.11.2020 10.23
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota kirjanpitorikoksia, avunantoa ja velallisen epärehellisyyttä koskevissa asioissaHovioikeus katsoi kahden syytetyn A ja B osalta, että teot täyttivät vain perusmuotoisen kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön. Syyteoikeus kirjanpitorikoksesta oli kuitenkin rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella vanhentunut molemmissa tapauksissa. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että C olisi pyrkinyt luomaan yhtiölle jälkikäteen lisää kuluja siitä tarkoituksessa, että yhtiön suuri rahankäyttö B:n itsensä toimesta olisi kirjanpidollisesti todellista pienempää. Niin ollen syyte avunannosta törkeään kirjanpitorikokseen oli hylättävä. B:n syyksi luetun törkeän velallisen epärehellisyyden vahingollisuuteen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään muuhun syyllisyyteen sekä rikoksella tavoitellun hyödyn määrään perustuvan yleisen rangaistuskäytännön huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus oli 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta, joka voitiin tuomita ehdollisena. (Vailla lainvoimaa 23.11.2020) - Uutiset
13.11.2020 9.00
Hovioikeuden ratkaisu velallisen epärehellisyydestä ja puolustajan palkkiosta ja sen korvaamisesta valtiolleOsapuolet olivat tuomiossa todetulla tavalla todenneet hovioikeudessa riidattomaksi, että A oli siirtänyt ilman hyväksyttävää syytä yhtiön varoja itselleen tilikaudelta 1.1.-31.12.2013 yhteensä 32.888,20 euroa sekä tilikaudelta 1.1.-31.12.2014 yhteensä 5.203,19 euroa eli ajalla 1.1.2013-31.12.2014 yhteensä 38.091,39 euroa. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 17.2.2016. Yhtiön velat konkurssiin asettamishetkellä olivat olleet 245.108,13 euroa ja varat 75.875,70 euroa. Yhtiö oli tullut maksukyvyttömäksi tilikauden 2013 aikana ja oli ollut maksukyvytön viimeistään 31.12.2013. A oli teollaan tavoitellut huomattavaa hyötyä ja aiheuttanut huomattavaa vahinkoa velkojilleen. Velallisen epärehellisyys oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon osatekojen suuri määrä ja teon kesto.
Kysymys myös puolustajan palkkiosta ja sen korvaamisesta valtiolle. (Ään. puolustajan palkkion valtiolle korvaamisen perusteluista. Vailla lainvoimaa 13.11.2020) - Uutiset
13.8.2020 13.07
Hovioikeuden tuomio törkeää velallisen epärehellisyyttä ym. koskevassa asiassaValituslupa myönnetty (VL:2021-39) - Uutiset
7.8.2020 14.30
Hovioikeus: Vaatimus liiketoimintakiellon määräämistä oli annettu ennen 5 vuoden vanhentumisajan päättymistä - velallisen epärehellisyyden lisäksi törkeään kirjanpitorikokseen syyllistyneen menettelyä ei voitu pitää vähäisenäKorkein oikeus on ratkaisussaan 2013:43 todennut, että ratkaisevaa on se, milloin vastaaja on saanut tiedon vaatimuksesta. HO katsoi, että vaatimus oli annettu vastaajalle tiedoksi ennen liiketoimintakiellosta annetun lain 8 §:n mukaista viiden vuoden vanhentumisajan päättymistä, eikä liiketoimintakiellon määräämiselle ollut tämän vuoksi vastaajan esittämää estettä. Asiassa mainituin lisäyksin HO hyväksyi myös KO:n perustelut ja lopputuloksen liiketoimintakiellon määräämisestä. KO:n tuomiolauselmaa ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 7.8.2020) - Uutiset
22.7.2020 16.00
Tuomiota ei olisi saanut korjata kirjoitus- tai laskuvirheenä vakuutusyhtiötä kuulemattaHO katsoi, ettei KO:n ROL 11 luvun 9 §:n nojalla tekemässä korjauksessa ollut ollut kysymys sellaisesta kirjoitus- tai laskuvirheeseen rinnastettavasta selvästä virheestä, jonka perusteella tuomiota olisi saanut oikaista asianomistajaa kuulematta yhtiölle maksettavan korvauksen osalta edellä mainitun lainsäännöksen perusteella. (Vailla lainvoimaa 22.7.2020) - Uutiset
23.3.2020 9.30
Käräjäoikeus arvioi liiketoimintakiellon määräämistä rajatapauksessaTapauksessa vastaajan syyksi oli luettu törkeä velallisen epärehellisyys. Ottaen huomioon, että kyse oli kvalifioidusta törkeästä tekomuodosta vastaaja oli siten liiketoimintakiellosta annetun lain 3.1 §:n 2 kohdan tarkoittamalla tavalla liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, josta ei voitu pitää vähäisenä. Liiketoimintakiellon osalta jutun keskeinen ongelma oli kokonaisarvostelu, ts. se, voitiinko vastaajan menettelyä kokonaisuutena arvioiden pitää velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden tai terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena siten kuin liiketoimintakiellon määrääminen edellyttää. KO totesi, että kyseessä oli rajatapaus, josta ei ole selkeää oikeuskäytäntöä. KO tuomitsi vastaajan liiketoimintakieltoon. Kohtuullinen liiketoimintakiellon kesto oli 3 vuotta, mikä on myös liiketoimintakiellon minimipituus (laki liiketoimintakiellosta 5 §). Vastaaja peruutti valituksensa HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 23.3.2020) - Uutiset
6.3.2020 16.00
Ne bis in idem -periaate ei estänyt käräjäoikeutta tutkimasta VJL 10 § 1 kohdan ja VJL 10 § 4 kohdan mukaisia esteitäEi voitu pitää perusteltuna tulkita ne bis in idem -perustetta siten, että kun rikoksen perusteella oli tuomittu korvausvelvollisuus, niin periaate estää VJL 10 § 1 kohdan soveltamisen saman velan osalta. Tällä tulkinnalla kyseinen esteperuste menettäisi merkityksensä. Ne bis in idem -periaate ei estä myöskään VJL 10 §:n 4 kohdan tarkoittaman esteperusteen soveltamista. Velkajärjestelylle oli VJL 10 §:n 1 ja 4 kohtien mukaiset esteet. Velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut VJL 10 a §:n tarkoittamia painavia perusteita. HO ei myöntänyt hakijalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 6.3.2020) - Uutiset
4.3.2020 11.18
Hovioikeus korotti törkeisiin talousrikoksiin syyllistyneelle lääkärille tuomitun vankeusrangaistuksen 3 vuoteen - vältettyjen verojen kokonaismäärä oli ollut 524.185 euroaLääkärin oli katsottu syyllistyneen törkeään kirjanpitorikokseen (1.1.2010 - 3.8.2012), törkeään veropetokseen (31.10.2011 - 31.10.2013), törkeään velallisen epärehellisyyteen (1.1.2009 - 5.12.2014) ja törkeään veropetokseen (31.10.2011 - 31.10.2015). Lääkärin syyksi luettujen petosrikoksilla vältettyjen verojen kokonaismäärä oli ollut 524.185 euroa. Oikeudenmukaisena yhteisenä vankeusrangaistuksena lääkärin syyksi luetuista rikoksista oli 3 v vankeutta. KO:n tuomitsemaa rangaistusta (2 v 4 kk) oli siten korotettava. Lääkärin terveydentilasta ei ollut HO:ssa esitetty sellaista selvitystä, että sillä olisi ollut vaikutusta rangaistuksen määräämiseen. Rangaistusta ei ollut aihetta kohtuullistaa lääkärin iän (s. 1950) tai terveydentilan vuoksi. Yhtiön hallituksessa toiminut lääkärin puoliso tuomittiin samassa asiassa 1 v 9 kk vankeusrangaistukseen, joka voitiin märäätä ehdollisena. (Vailla lainvoimaa 4.3.2020) - Uutiset
3.3.2020 13.25
Erimielinen hovioikeus kumosi törkeästä velallisen epärehellisyydestä ym. annetun käräjäoikeuden tuomion vahingonkorvausvelvollisuuden osalta kokonaisuudessaanKO ei ollut ottanut kantaa kohdan 2 teolla (verorikkomus) aiheutettuun vahinkoon ja Verohallinnon siihen perustuvaan korvausvaatimukseen. Kohtaan 1 (Törkeä velallisen epärehellisyys) ja kohtaan 2 liittyvillä korvausvaatimuksilla oli yhteys toisiinsa. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos oli samaa mieltä kuin enemmistö kaikesta muusta paitsi kohdan 1 korvausvelvollisuuden kumoamisesta. (Vailla lainvoimaa 3.3.2020) - Uutiset
5.2.2020 13.00
Hovioikeuden tuomio törkeästä velallisen epärehellisyydestä - osakkaalle maksetut palkat ja osakaslainatHO:ssa oli ensin kysymys siitä, olivatko vastaajat syyllistyneet törkeään velallisen epärehellisyyteen maksamalla A:lle ylisuurta palkkaa myös 31.12.2013 päättyneen tilikauden jälkeen. Toisin kuin KO HO katsoi siten, että myös siltä osin kuin yhtiöstä vuonna 2014 A:lle luovutetut palkaksi kirjatut varat ylittivät A:lle hänen yhtiön hyväksi tekemästään työstä kohtuulliseksi palkkioksi arvioidun määrän, vastaajat olivat luovuttaneet yhtiön varoja tahallisesti ilman liiketaloudellisia perusteita ja hyväksyttävää syytä sekä aiheuttaneet menettelyllään yhtiön maksukyvyttömyyden tai sen oleellisen pahentumisen ja siten syyllistyneet törkeään velallisen epärehellisyyteen. Seuraavaksi HO:ssa oli ratkaistavana kysymys siitä, mitä oli pidettävä A:lle maksetun palkan hyväksyttävänä määränä. HO arvioi A:lle maksetun palkan kohtuulliseksi määräksi vuosina 2012-2014 3.500 euroa kuukaudessa, eli yht. 126.000 euroa. Yhtiöstä oli siten ilman liiketaloudellista perustetta luovutettu A:lle palkaksi kirjattuja varoja yhteensä 303.220 euroa. HO:ssa oli vielä kysymys siitä, oliko osaa syytteessä tarkoitetusta vastaajille myönnetystä osakaslainasta pidettävä B:lle maksettuna palkkana ja oliko varojen luovutukselle tältä osin ollut hyväksyttävä syy. HO katsoi, että tarkoitetut osakaslainat (109.895 euroa) oli katsottava kokonaisuudessaan yhtiöstä ilman hyväksyttävää syytä luovutetuiksi varoiksi. Se, että osakaslainat oli ilmoitettu verottajalle ja huomioitu B:n tuloina, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. (Vailla lainvoimaa 5.2.2020) - Uutiset
16.1.2020 13.00
Hovioikeus: Törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä tuomitulle voitiin myöntää velkajärjestelyHakijalla oli erääntynyttä velkaa hakemuksen mukaan 186.955 euroa. HO katsoi asiassa mainittuja seikkoja punnittuaan toisin kuin KO, että asiassa oli VJL 10 a §:ssä tarkoitetut painavat syyt myöntää hakijalle velkajärjestely. KO:n päätös kumottiin. - Uutiset
23.12.2019 13.15
Törkeästä velallisen epärehellisyydestä epäilty pakoili haasteen tiedoksiantoa - syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatkettiinHO katsoi, että asiassa kerrotut seikat osoittivat kantelijan tietoisena syyteoikeuden vanhenemisesta hakeutuneen sellaisiin olosuhteisiin, ettei häntä voitu tavoittaa ennen vanhentumisajan päättymistä. Erittäin tärkeän yleisen edun vaatimus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta täyttyi. Kantelu hylättiin. (Vailla lainvoimaa 23.12.2019) - Uutiset
23.10.2019 9.00
Käräjäoikeuden ei olisi tullut kohtuullistaa puolustajalle maksettavaa palkkiota - puolustajalla ei ollut kuitenkaan oikeutta saada valtion varoista korvausta oman muutoksenhakemuksensa tekemisestäB oli esitutkinnassa ollut epäiltynä rekisterimerkintärikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta. Asiassa oli 15.2.2016 tehty B:n osalta syyttämättäjättämispäätös. B:n puolustajaksi määrätty asianajaja AA oli esittänyt esitutkinnan aikana suoritetuista toimenpiteistä laskun, joka oli perustunut tehtyyn 22,75 työtuntia vastaavaan määrään. Asiassa esitetyn perusteella HO katsoi, ettei AA:n 22,75 tunnin työmäärään perustuvaa palkkiovaatimusta voitu pitää sillä tavoin tavanomaisesta poikkeavana, että sitä olisi tullut kohtuullistaa. AA:lle maksettavaa puolustajan palkkiota oli siten korotettava 7,75 tunnin työmäärää vastaavalla määrällä. Oikeusapulain nojalla puolustajalla ei ole oikeutta saada valtion varoista korvausta oman muutoksenhakemuksensa tekemisestä (esim. KKO 1984 II 196 ja 1986 II 120, Jokela: Oikeudenkäyntikulut ja maksuton oikeusapu, 1995, s. 422-423). Näin ollen AA:n vaatimus valituksen laatimisesta hänelle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista HO:ssa hylättävä. (Vailla lainvoimaa 23.10.2019) - Uutiset
16.9.2019 14.00
Rikosperusteisesti velkaantuneelle 52-vuotiaalle myönnettiin velkajärjestely - käräjäoikeuden päätös kumottiinHakijan velkojen kokonaismäärä oli 789.560,71 euroa. Veloista yli 90 prosenttia oli syntynyt vuosina 2007–2010. Veloista vanhimmat olivat vuodelta 2002 olevat asuntolainat. Hakija oli 22.10.2013 tuomittu vuosina 2009–2010 tehdyistä verorikkomuksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta. Hakija oli verorikkomukseen perustuen velvoitettu korvaamaan Verohallinnolle vahingonkorvausta, jonka määrä kuluineen ja korkoineen oli 6.2.2018 ollut 234.984,99 euroa. Jo yksin Verohallinnon rikosperusteisen velan määrä oli lähes 30 prosenttia vastaajan velkojen kokonaismäärästä. Verohallinnon velkaa ei sen ilmoituksen mukaan ollut lyhennetty. Punnitessaan velkajärjestelyn myöntämisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja kokonaisuudessaan HO katsoi, että velkajärjestelyn myöntämistä puoltavat seikat olivat painavammat kuin sitä vastaan puhuvat seikat ja että velkajärjestely voitiin esteperusteesta huolimatta myöntää. Kun velkajärjestelyn aloittamiselle oli VJL 9 §:n edellytykset, KO:n päätös, jolla velkajärjestelyhakemus oli hylätty oli kumottava ja velkajärjestely määrättävä aloitettavaksi. - Uutiset
11.9.2019 16.00
Osakaslainoja yhtiöstään nostanut tuomittiin törkeästä velallisen epärehellisyydestä 7 kuukauden vankeusrangaistukseenVastaaja (tj, yhtiön hallituksen varsinainen jäsen) oli menettelyllään aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen ja oleellisesti pahentanut sitä. Törkeysarvostelun osalta ei voitu antaa merkitystä vastaajan jälkikäteisille, osakaslainojen takaisinmaksua koskeville toimenpiteille. Vastaajan tavoitteleman hyödyn määrä 34 527 euroa ylitti selvästi sen, mitä velallisen epärehellisyyden arvioiminen törkeäksi vähintään edellyttää. Tähän nähden ja ottaen huomioon myös rikoksen suhteellisen pitkä tekoaika KO oli pitänyt velallisen epärehellisyyttä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vaikka rikoksen tekemisestä olikin jo kulunut varsin pitkä aika (tekoaika 30.6.2008 - 30.9.2011), vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus ei kuitenkaan tästä syystä johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen RL 6 luvun 7 §:n tarkoittamalla tavalla. Perustetta jättää vastaajaa rangaistukseen tuomitsematta ei myöskään ollut. Vastaajan oli selvitetty pyrkineen palauttamaan yhtiöstä ottamiaan varoja, mikä voitiin ottaa rangaistuksen mittaamisessa huomioon sitä jossain määrin alentavana seikkana. Toisaalta rikoksella oli aiheutettu velkojille huomattava taloudellinen vahinko. KO oli pitänyt oikeudenmukaisena rangaistuksena 7 kuukauden mittaista vankeusrangaistusta, jonka määräämiselle ehdolliseksi ei ollut RL 6 luvun 9 §:n 1 momentin tarkoittamaa estettä. HO ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 11.9.2019) - Uutiset
6.6.2019 8.35
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevaa tuomiotaHovioikeus katsoi todistajan kertomuksen perusteella tulleen näytetyksi vastaajan tienneen, että kysymyksessä olevia varojen nostoja olisi pitänyt käsitellä yhtiön kirjanpidossa palkanmaksuina, jotta ne olisi voitu sellaisiksi katsoa. Vastaajalle oli kirjattu maksetuksi palkkaa tekoaikaan sisältyvältä tilikaudelta 2008 - 2009. Kirjanpitäjän nimenomaisesta huomautuksesta huolimatta hän ei ollut hyväksynyt nostojen kirjaamista enemmälti palkaksi. Tekoajan viimeiseltä jaksolta kirjanpitoa ei ollut pidetty eikä palkkakirjausta ollut tehty. Kun huomioon otettiin vastaajan palkkakirjauksia vastustanut kanta, hovioikeus katsoi vastaajan tietoisesti laiminlyöneen velvoitteensa ja tahallaan ilman hyväksyttävää syytä nostaneen kysymyksessä olevat varat, yhteensä 64.685 euroa, ja siten aiheuttaneen yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen tai ainakin sen oleellisen pahenemisen. Menettelyllä oli tavoiteltu pitkän ajan kuluessa huomattavaa hyötyä ja tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. (Vailla lainvoimaa 6.6.2019)