-
Asiakirjan kuolettaminen
- Vanhentuminen
Vanhentuminen
- Uutiset
29.1.2019 10.59
KHO: Isovanhemman takautuvaan korvausvaatimukseen sijaishuollossa olevien lasten kotilomamatkojen korvaamisesta tuli soveltaa velan vanhentumisesta annettua lakiaSijaishuollossa olevat lapset olivat vierailleet lomilla isovanhempansa luona ja isovanhempi oli myös valvonut kotonaan lasten ja heidän biologisen vanhempansa tapaamisia asiakassuunnitelmassa sovitulla tavalla usean vuoden ajan sen estämiseksi, että vanhempi olisi tapaamisissa päihtyneenä. Isovanhempi vaati kuntaa takautuvasti maksamaan korvausta lasten luonapidosta sekä tapaamisten valvomisesta. Asiassa ei ollut kysymys sellaisesta julkisoikeudellisesta saatavasta, joka olisi vanhentumislain 1 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. KHO katsoi, että korvausvaatimukseen tuli soveltaa velan vanhentumisesta annettua lakia. - Uutiset
7.1.2019 12.05
Hovioikeus arvioi veneajelun yhteydessä saatuihin ruumiinvammoihin perustuvien vahingonkorvausvaatimusten vanhentumista ja asiaan sovellettavaa lakiaA:n saatavien vanhentumiseen oli sovellettava erityissäännöksenä tapahtuma-aikana voimassa ollutta merilain 19 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohtaa (674/1994) vanhentumislain säännösten sijasta. Hovioikeus totesi, että koska merilaki soveltui nyt käsillä olevaan tapaukseen, vanhentumislaki ei yleislakina tullut siihen sovellettavaksi, koska matkustajan henkilövahinkoon perustuvien kanteiden vanhentumisesta oli merilakiin perustuvia erityissäännöksiä niin tapahtuma-aikana 12.11.2008 kuin 5.9.2017 jälkeen voimassa olleissa laeissa. A:n 23.11.2011 vireille panemassa kanteessa vaaditut korvaukset perustuivat hänen 12.11.2008 järjestetyn veneajelun yhteydessä saamiinsa ruumiinvammoihin. Myös maihin astuminen oli tapahtunut 12.11.2008 eli yli kolme vuotta ennen kanteen vireille panemista. Näin ollen A:n kanteessaan vaatimat saatavat olivat edellä mainitun lainkohdan nojalla vanhentuneet. (Vailla lainvoimaa 7.1.2019) - Uutiset
26.11.2018 10.00
Hovioikeuden erimielinen tuomio avopuolisoiden omaisuuden erottelua koskevassa asiassaPesänjakaja oli laatinut 26.2.2016 päivätyn omaisuuden erottelukirjan. Pesänjakaja oli hylännyt A:n esittämän hyvitysvaatimuksen ja siihen liittyvät viivästyskorkovaatimukset. Moitekanne oli nostettu 24.8.2016. KO oli hylännyt A:n moitekanteen. Pesänjakajan ratkaisua ei ollut muutettu. A:n toissijaiset kannevaatimukset oli jätetty tutkimatta. A vaati HO:ssa, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle 35.137,50 euroa ensisijaisesti avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettuna hyvityksenä, toissijaisesti velkasuhteen perusteella tai viimesijaisesti vahingonkorvauksena sekä 200 euroa vahingonkorvauksena autovahingon vakuutuksen omavastuuosuudesta, molemmat summat viivästyskorkoineen 26.6.2015 lukien. HO ei pääkäsittelyä pitämättä muuttanut KO:n tuomiota. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos oli käsittelyratkaisusta ja A:n hyvitysvaatimusta koskevasta ratkaisusta sekä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta samaa mieltä kuin HO:n enemmistö. Hän lausui erikseen kannevaatimusten tutkimisesta, vanhentumisesta, velkomuksesta ja viimesijaisesti vahingonkorvausta koskevasta vaatimuksesta sekä vahingonkorvausvaatimuksesta autovahingon omavastuuosuudesta. (KKO:2020:18: Toissijaisissa vaatimuksissa ei ollut kysymys kanteen muuttamisesta joten vaatimukset olisi tullut tutkia. Asia palautettiin käräjäoikeuteen) - Uutiset
15.11.2018 14.56
Tuomarille syyte ja syyttäjälle huomautusApulaisoikeuskansleri päätti syytteen nostamisesta käräjätuomaria vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käräjätuomarin epäillään tuominneen vastaajan muun ohella rikoksesta, jonka syyteoikeus oli ollut vanhentunut. Käräjätuomarin menettelyn vuoksi vastaaja näyttäisi tosiasiallisesti suorittaneen ehdotonta vankeusrangaistusta seitsemän päivän ajan aiheettomasti. - Uutiset
26.9.2018 16.00
Putkiremontista kertomatta jättäneellä vuokranantajalla ei ollut oikeutta pidättää maksettua vakuutta - vuokralaisilla oli oikeus purkaa vuokrasopimusKun putkiremontti oli alkanut asunnossa muutaman viikon kuluttua vuokrasopimuksen allekirjoittamisesta, ei asunto ollut ollut sovitussa kunnossa eikä asunto siten ollut ollut sellaisessa kunnossa kuin vuokrasopimusta laadittaessa oli ollut syytä olettaa. Sen vuoksi vuokralaisilla oli ollut oikeus purkaa vuokrasopimus. Vuokranantajalla ei ollut ollut oikeutta pidättää maksettua vakuutta. Vuokrasopimuksen purkamisen johdosta vuokranantajalla oli ollut velvollisuus palauttaa vuokralaisen maksama vakuus. Asian vanhentumiset olivat katkenneet. Vuokranantajan vastakanteessaan esittämät vaatimukset puolestaan hylättiin yksilöimättöminä, perusteettomina ja näyttämättöminä sekä vanhentuneina. HO ei myöntänyt vuokranantajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 26.9.2018) - Uutiset
19.9.2018 9.00
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen ja kunnianloukkauksen vanhentuminen lasketaan tekopäivästä - syyteoikeus oli siten vanhentunut mutta yksityisoikeudellinen korvausvaatimus olisi tullut tutkiaKumpikaan rikos ei edellytä seurauksen syntymistä vaan kummassakin teossa rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, kun tekijä tunnusmerkistöissä kuvatuilla tavoilla esittää toisen yksityiselämästä tiedon taikka valheellisen tiedon tai vihjauksen. Syyteoikeus oli siten vanhentunut. KO:n olisi kuitenkin tullut tutkia asianomistajan yksityisoikeudellinen korvausvaatimus syyteoikeuden vanhentumisesta huolimatta. Asia palautettiin tältä osin KO:een. (Vailla lainvoimaa 19.9.2018) - Uutiset
6.9.2018 11.00
Hovioikeus: Asunto-osakeyhtiön oikeus saada vakuutusyhtiöltä korvausta suorituskyvyttömyysvakuutuksen perusteella oli vanhentunutVakuutuskorvausta oli vaadittu vakuutusyhtiöltä yli 10 vuoden kuluttua siitä, kun rakennusvalvontaviranomainen oli hyväksynyt kyseisen rakennuksen käyttöönotettavaksi eli vasta vakuutuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Vakuutusehdoissa oli yksiselitteisesti määritelty korvauksen maksamisen edellytykseksi se, että vahingosta ilmoitetaan vakuutusyhtiölle sen vastuuajan kuluessa. HO katsoi, että suorituskyvyttömyysvakuutuksen vakuutusehdoissa oli voitu määrätä korvauksen maksamisen edellytykseksi se, että vahingosta ilmoitetaan vakuutusyhtiölle vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutusehdolla ei ollut vähennetty osakkeenostajalle tai osakeyhtiölle asuntokauppalain mukaan kuuluvia oikeuksia. Aihetta KO:n välituomion muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 6.9.2018) - Uutiset
3.9.2018 15.14
Hovioikeuden ratkaisu velkojen vanhentumisestaNäyttämättä oli jäänyt, että velkojen vanhentuminen olisi katkaistu vapaamuotoisella katkaisutoimella. Velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos velkoja muun ohella panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan muun vaatimuksen tuomioistuimessa. Lainkohdan 2 momentin mukaan vanhentuminen keskeytyy menettelyn ajaksi, kun asia tulee vireille. Vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely on muutoin päättynyt. Intrum Justitia Oy:n nostama kanne oli tullut vireille 24.3.2016. Asianumerolla 21452945 olevan saatavan A oli myöntänyt, eikä siitä siten ollut tarvetta lausua enemmälti. Asianumerolla 20626066 oleva saatava oli erääntynyt 21.12.2013. Koska kanne oli nostettu kolmen vuoden kuluessa saatavan erääntymisestä, saatavan vanhentuminen oli katkaistu lain edellyttämällä tavalla. Muilta osin saatavat olivat vanhentuneet. (Vailla lainvoimaa 3.9.2018) - Uutiset
19.4.2018 13.00
Hovioikeuden ratkaisu velan vanhentumisesta ja perintäkuluistaHovioikeus katsoi, että Lindorff Oy:n esittämän selvityksen perusteella ei ollut syytä epäillä sitä, etteikö Lindorff Oy olisi sinänsä lähettänyt A:lle kannevaatimuskohtien 1-24 mukaisten saatavien vanhentumisen katkaisseita perintäkirjeitä. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että Lindorff Oy:n perintäkirjeet olivat saapuneet A:n voimassa oleviin väestötietojärjestelmän mukaisiin osoitteisiin 26.10.2008 ja 30.3.2015 välisenä aikana siten, että A oli voinut ottaa perintäkirjeiden sisällöstä selon. Saatavat kannevaatimusten kohdissa 1-24 eivät siten olleet vanhentuneet. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:12 katsonut, että aiemmin voimassa ollutta perintälain 5 §:n säännöstä maksuvaatimuksen esittämisestä ja perintälain 10 a §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä (28/2005) perintäkulujen enimmäismäärästä voitiin soveltaa tilanteessa, jossa perintäyhtiö perii kuluttajalta toiselta elinkeinonharjoittajalta perintätarkoituksessa ostamiaan saatavia. Ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen perusteella hovioikeus katsoi, ettei saatavien siirtäminen Lindorff Invest Oy:ltä samaan konserniin kuuluvalle Lindorff Oy:lle tehnyt siirretyistä saatavista Lindorff Oy:n omia saatavia. Näin ollen asiassa ei ollut kyse sellaisesta perintälain 10 a §:n 1 momentin 5 kohdan esitöiden tarkoittamasta tilanteesta, jossa alkuperäinen velkoja tosiasiallisesti kiertäisi velkojan omien saatavien perintäkuluille laissa säädettyä 5 euron enimmäismäärää. Käräjäoikeuden tuomitsemat perintäkulut olivat perintälain mukaiset. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiselle ei ollut. (Vailla lainvoimaa 19.4.2018) - Uutiset
9.3.2018 11.02
Hovioikeuden tuomio kiinteistönvälittäjään kohdistetun vahingonkorvauskanteen vanhentumisestaKO oli antamassaan välituomiossa ratkaissut kysymykset vanhentumiseen sovellettavista säännöksistä, vanhenemisajan alkuajankohdasta sekä kanneoikeuden vanhentumisesta ottamatta kantaa siihen, oliko välittäjä ollut korvausvastuussa virheistä. Siten myös HO:ssa oli ratkaistavana ainoastaan kysymys kanneoikeuden vanhentumisesta. Jos kanneoikeuden katsottiin vanhentuneen, yhtiön kanne oli KO:n toteamalla tavalla hylättävä. Muussa tapauksessa KO:n välituomio oli kumottava ja asia palautettava käsiteltäväksi KO:een. HO hyväksyi mainitsemillaan lisäyksillä KO:n ratkaisun lopputuloksen. KO:n ratkaisun lopputulosta ei muutettu. Oikeus vaatia vahingonkorvausta välittäjältä oli vanhentunut. (Vailla lainvoimaa 9.3.2018) - Uutiset
28.2.2018 11.00
KKO:n ratkaisu velan vanhentumisesta kiinteistönkauppaa ja teiden rakentamista koskevassa asiassaKiinteistönkaupassa oli sovittu ostajan vastaavan kustannuksista, joita aiheutui teiden rakentamisesta kiinteistölle. Kaupan jälkeen myyjä oli tilannut teiden rakentamistyöt ja maksanut niistä aiheutuneet kustannukset. Myyjän ostajaan kohdistaman sanottujen kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen vanhentumisajan alkaminen määräytyi velan vanhentumisesta annetun lain 6 §:n nojalla. Hovioikeus oli ratkaistessaan asian vanhentumislain 4 ja 6 §:n nojalla päätynyt siihen, että Metsähallituksen saatava oli vanhentunut. Metsähallitus, joka oli valituksessaan katsonut hovioikeuden arvioineen vanhentumista siihen soveltumattomien säännösten nojalla, ei esittänyt perusteita hovioikeuden ratkaisun muuttamiseen siinä tapauksessa, että vanhentumislain 4 ja 6 § tulevat sovellettaviksi. Aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen Metsähallituksen ensisijaisen kanneperusteen osalta ei siten ollut.
Kysymys myös myyjän oikeudesta vedota Korkeimmassa oikeudessa toissijaiseen kanneperusteeseen, johon se ei ollut vedonnut vastatessaan valitukseen hovioikeudessa. - Uutiset
26.2.2018 15.42
Hovioikeus: Kirkkoherran valintaa koskevassa asiassa tasa-arvolain tarkoittamana työnantajana oli pidettävä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaaNäin olleen kanne Mikkelin hiippakunnan tuomikapitulia vastaan ajettuna oli nostettu väärää vastaajaa vastaan ja KO:n toteamin tavoin väärässä tuomioistuimessa. Vanhentumisen osalta HO katsoi, että kanne asiassa olisi tullut nostaa vuoden kuluessa seurakuntaneuvoston 21.10.2014 tekemästä päätöksestä. Kun kanne oli nostettu vasta 7.12.2015, oli se liian myöhään nostettu. Tämän vuoksi kanne oli jätettävä tutkimatta. Oikeudenkäyntikulut jäivät asiaosaisten itsensä vastattaviksi. (Vailla lainvoimaa 26.2.2018) - Uutiset
17.1.2018 12.02
Hovioikeuden ratkaisu asunto-osakeyhtiöön kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen vanhentumisestaA oli tullut tietoiseksi sprinkleriputkien asentamistavasta remontin yhteydessä vuonna 2009 ja hän oli ollut tietoinen, että asunto-osakeyhtiö oli teettänyt remontin. A oli kohdistanut vaatimuksen arvonalennuksen aiheuttamasta vahingosta asunto-osakeyhtiöön vasta haastehakemuksessa 14.3.2016. Vaatimus oli siten esitetty myöhemmin kuin kolme vuotta sen jälkeen, kun hän oli saanut tiedon vahingosta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että vanhentumista ei ollut katkaistu velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:n edellyttämällä tavalla. Syytä käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 17.1.2018) - Uutiset
8.12.2017 11.27
KKO:n ratkaisu ulkomaanliikenteen väylämaksuja koskevassa asiassaVäylämaksulakien 1028/1980 ja 708/2002 mukaan ulkomaanliikenteen aluksilta perittävät väylämaksut olivat määräytyneet eri perustein kuin kotimaanliikenteen väylämaksut. Varustamoyhtiöt vaativat 30.12.2010 vireille panemallaan kanteella valtiolta perusteettoman edun palautusta tai vahingonkorvausta sillä perusteella, että ne olivat maksaneet vuosilta 2001 - 2004 ulkomaanliikenteen väylämaksuja, jotka olivat EU-oikeuden vastaisesti olleet suurempia kuin kotimaanliikenteestä perityt maksut. Perusteettoman edun palauttamista koskevan vaatimuksen osalta kanne jätettiin tutkimatta yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että vahingonkorvaussaatavat olivat vanhentuneet, koska vanhentumisaika oli kunkin väylämaksun osalta alkanut siitä, kun yhtiöt olivat saaneet tiedon päätöksestä, jolla kyseinen maksu oli määrätty. - Uutiset
4.12.2017 10.30
Hovioikeus: Rikokseen perustuva (tapon yritys) vahingonkorvausvelka ei ollut vanhentunutV oli syyllistynyt 27.3.2010 A:han kohdistuneeseen tapon yritykseen, josta KO oli 10.2.2011 tuominnut hänet vankeusrangaistukseen. HO katsoi nyt käsitellyssä rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta koskevassa asiassa kuten KO 8.3.2017, että A:n selonottovelvollisuus asiassa oli alkanut siitä, kun hän oli katsonut tilanteensa vakiintuneen ja alkaneen selvittää asiaa. Näin ollen kolmen vuoden vanhentumisaika oli alkanut vuonna 2015. Kanne oli nostettu 19.4.2016 ja haaste oli annettu vastaajalle tiedoksi 8.8.2016, joten vahingonkorvausvelka ei ollut vanhentunut. (Vailla lainvoimaa 4.12.2017) - Uutiset
11.9.2017 9.40
Tuomarille huomautus vanhentuneesta teosta tuomitsemisestaApulaisoikeuskanslerin sijainen antoi käräjätuomarille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa. Lainvastainen menettely kävi ilmi oikeuskanslerin suorittamassa tuomioistuimien rikostuomioiden tarkastuksessa. Vastaaja oli tapauksessa tuomittu muiden hänelle syyksi luettujen tekojen ohella kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut. - Uutiset
30.6.2017 9.40
KHO:n ratkaisu koulutapaturmaan liittyviä korvausvaatimuksia koskevassa asiassa – hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettuVaikka oikeus saada peruskoululain (476/1983) 50 §:n 1 momentin nojalla kunnalta korvausta koulutapaturman perusteella ei perussuhteena vanhentunut, tapaturmasta johtuneet yksittäiset korvausvaatimukset vanhentuivat velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) säännösten mukaisesti. Koulutapaturmasta johtuvissa yksittäisissä rahamääräisissä vaatimuksissa oli kysymys vanhentumislain 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvausvelkaan tai muuhun hyvitykseen rinnastettavasta velasta. KHO katsoi, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ollut tapauksessa perusteita. - Uutiset
15.6.2017 11.32
Hovioikeuden tuomio autoverosta kannetun arvonlisäveron (elv) korvausvelan vanhentumisesta - valtio vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudestaKantaja oli 29.7.2003 tehnyt veroilmoituksen Tullille EU:n alueelta Suomeen tuodusta käytetystä henkilöautosta. Autosta oli Tullin 13.10.2003 tekemällä autoveropäätöksellä määrätty maksettavaksi autoveron lisäksi autoverolle kannettua arvonlisäveroa (elv) 1.241,61 euroa. Päätökseen ei ollut haettu muutosta. Kantaja oli vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaaman kantajalle vahingonkorvauksena autoverosta kannetusta arvonlisäverosta 1.241,61 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.8.2013 lukien. HO katsoi, että vanhentumisaika oli alkanut 19.3.2009 (EUT:n tuomio C-10/08). Vanhentuminen oli katkaistu vasta kanteen vireillepanolla 16.7.2013. Velka oli vanhentunut ja kanne oli sillä perusteella hylättävä. Suomen valtion / Tullin ja A:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylättiin. (Lainvoimainen) - Uutiset
23.5.2017 14.00
Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetyn teko ei ollut miltään osin vanhentunut kun tapahtumista oli kulunut 14-20 vuotta - varteenotettavaa epäilyä miehen syyllisyydestä ei jäänyt vaikka teoille ei ollut ulkopuolista todistajaaNäyttöä kokonaisuutena arvioiden HO totesi, että varsinkin lääkärinlausunnoissa A:n oireilun syistä todetut seikat tukivat vahvasti A:n kertomusta ja syytettä. Asiassa ei ollut käynyt ilmi, että jokin muu lapsuuden tapahtuma olisi voinut aiheuttaa A:lle lääkärinlausunnoissa kuvatut oireet. HO arvioi, että A:n kertomusta tapahtumista oli pidettävä luotettavampana kuin miehen kertomusta siitä, ettei mitään syytteessä väitettyä ollut tapahtunut. Varteenotettavaa epäilyä miehen syyllistymisestä syytteessä kuvattuun menettelyyn ei jäänyt. HO hyväksyi KO:n tuomion perustelut sen osalta, että kysymyksessä oli yksi, yhtenäisenä tekona arvioitava kokonaisuus. HO hyväksyi niin ikään KO:n ratkaisun perustelut sovellettavan lain, tekonimekkeen ja syyteoikeuden osalta ja päätyi samaan johtopäätökseen kuin KO myös siitä, ettei teko ollut miltään osin vanhentunut. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos hylkäsi syytteen. (KKO kumosi tuomion 13.6.2019, ks. KKO:2019:54) - Uutiset
18.5.2017 9.00
Tuomari tuomitsi rangaistuksen vanhentuneesta teostaApulaisoikeuskanslerin sijainen on antanut kahdessa tapauksessa käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa.