-
Oikeudenkäynti
- Asianosainen
- Asiantuntija
- Asiavaltuus
- Haaste
- Hallintolainkäyttö
- Laintulkinta
- Muutoksenhaku
- Noutomääräys
- Oikeudenkäynnin julkisuus
- Oikeudenkäynnin viivästyminen
- Oikeudenkäynti rikosasiassa
- Oikeudenkäyntikirjelmä
- Oikeudenkäyntikulut
- Oikeudenkäyntivirhe
- Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
- Oikeuspaikka
- Pääkäsittely
- Riita-asia
- Rikos oikeudenkäyttöä vastaan
- Sivuväliintulo
- Todistaja
- Tuomiovirhe
- Vastakanne
- Väite
- Väliintulo
- Yksipuolinen tuomio
- Äänestäminen tuomioistuimessa
Oikeudenkäyntikulut
- Uutiset
3.4.2018 15.01
Työkyvytön vai työkykyinen? Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus hylkäsi työsopimuksensa työtapaturman jälkeen purkaneen työntekijän korvausvaatimukset ja vapautti yhtiön kaikesta korvausvelvollisuudestaA oli purkanut työsopimuksensa 2.4.2016. Asiassa katsottiin tulleen näytetyksi, että A oli ollut työkyvytön 1.9.2015-1.3.2016. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi menetellyt TSL 12 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai syrjinyt A:ta. A:lla ei siten ollut oikeutta mainitun säännöksen mukaiseen vahingonkorvaukseen eikä yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaiseen hyvitykseen. HO piti hyväksyttävänä sitä yhtiön menettelyä, että yhtiö oli pyytäessään lisäselvitystä A:n terveydentilasta pyrkinyt varmistumaan siitä, että A oli ollut kykenevä palaamaan fyysisesti kuormittavaan työhönsä. Näin ollen yhtiön ei voitu katsoa rikkoneen tai laiminlyöneen työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan TSL 8 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla siten, että A:lla olisi ollut oikeus päättää työsopimuksensa välittömästi. A:lla ei siten ollut ollut oikeutta purkaa työsopimustaan mainitun säännöksen nojalla eikä hänellä ollut oikeutta TSL 12 luvun 2 §:n mukaiseen korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkkaan eikä vuosilomakorvaukseen irtisanomisajalta. (Vailla lainvoimaa 3.4.2018) - Uutiset
28.3.2018 9.34
Hovioikeuden päätös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta lapsen tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa koskevassa hakemusasiassaHO katsoi, että isällä oli ollut perusteltu syy hakea lapsen tapaamisen täytäntöönpanoa. Äidin ja isän asemassa ei sinänsä ollut sellaista eroa, että se olisi puoltanut oikeudenkäyntikuluvastuun kohtuullistamista. HO katsoi kuten KO, että oikeudenkäyntikuluvastuuseen tuli sovellettavaksi OK 21 luvun 1 §:n mukainen pääsääntö ja että asian lopputulos huomioon ottaen ei ollut saman luvun 8 b §:ssä tarkoitetuin tavoin ilmeisen kohtuutonta velvoittaa äitiä korvaamaan isän oikeudenkäyntikulut KO:ssa. Aihetta KO:n päätöksen muuttamiseen ei siten ollut. Isä oli voittanut asian HO:ssa, joten äiti oli OK 21 luvun 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan isän oikeudenkäyntikulut HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 28.3.2018) - Uutiset
22.3.2018 11.06
KKO palautti - hovioikeuden tuomio oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun jakautumisesta täytäntöönpanohakemusta ja lapsen tapaamisoikeutta koskevien ehtojen väliaikaista muuttamista koskevassa asiassaKKO oli 12.10.2017 antamallaan päätöksellä numero 1945 kumonnut HO:n päätöksen ja myöntänyt lapsen äidille jatkokäsittelyluvan ja palauttanut asian HO:een asian käsittelyn jatkamista varten. HO katsoi toisin kuin KO, että asiassa oli syytä velvoittaa lapsen isä korvaamaan puolet äidin oikeudenkäyntikuluista KO:ssa. Oikeudenkäyntiin johtaneet syyt eivät puoltaneet oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden alentamista. HO myös katsoi, ettei asian merkitys ollut ollut olennaisesti suurempi isälle. Isälle tuomittavaa kulukorvausvelvollisuutta ei voitu pitää myöskään OK 21 luvun 8 b §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuuttomana. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden alentamiselle ei ollut myöskään OK 21 luvun 8 a §:n nojalla perusteita, kun asiassa oli ollut kyse ratkaisevilta osiltaan siitä, olivatko lapsen tapaamiset isän kanssa olleet lapsen edun mukaisia esitetyn näytön perusteella. HO katsoi olevan perusteltua velvoittaa isä korvaamaan puolet äidin oikeudenkäyntikuluista myös HO:ssa ja KKO:ssa. (Vailla lainvoimaa 22.3.2018) - Uutiset
14.3.2018 13.00
Hovioikeus: Isän velvoittamista korvaamaan lapsen oikeudenkäyntikulut ei ollut ilmeisen kohtuutonta vaikka lapsen elatusapuvaatimuksesta oli määrällisesti hyväksytty alle puoletIsän velvoittamista korvaamaan kokonaan tai osaksi lapsen oikeudenkäyntikulut KO:ssa puolsi se, että lapsen hyväksi oli ratkaistu oikeudenkäynnissä keskeisenä ollut kysymys isän elatuskyvyn olemassaolosta. Isän kulukorvausvelvollisuutta vastaan puhui se, että lapsen vaatimuksesta oli määrällisesti hyväksytty alle puolet. Tältä osin kysymys oli kuitenkin ollut harkinnanvaraisesta seikasta eikä vaatimusmäärän osittainen hylkääminen ollut olennaisesti vaikuttanut oikeudenkäyntikulujen määrään. Isän velvoittamista korvaamaan lapsen oikeudenkäyntikulut ei ollut OK 21 luvun 8 b §:n perusteella ilmeisen kohtuutonta. (Vailla lainvoimaa 14.3.2018) - Uutiset
7.3.2018 8.22
Hovioikeuden tuomio nollatuntisopimuksen päättämisestä työn vähentymisen perusteella, työajan vakiintumisesta, työstä kieltäytymisestä ja syrjinnästäHO katsoi, että työntekijän työsopimuksen mukainen työaika oli yhtiötä sitovasti vakiintunut 40 tunniksi viikossa edelleen 10.11.2012 – 24.2.2014. Yhtiö oli siten ollut velvollinen tarjoamaan työntekijälle työtä 40 tuntia viikossa ja sen, että työntekijä oli työskennellyt yhtiössä vähemmän, ei ollut näytetty johtuneen yhtiön esittämistä syistä. Yhtiö oli siten velvollinen suorittamaan työntekijälle määrällisesti riidattomana maksamatta jääneenä palkkana HO:ssa tarkistetun laskelman mukaiset 20.574,03 euroa. Asiassa ei ollut näytetty työntekijän siinä määrin kieltäytyneen työstä tai olleen työnantajan tavoittamattomissa, että yhtiöllä olisi ollut TSL 8 §:n 1 momentin mukainen purkuperuste tai että yhtiö olisi luvun 3 §:n mukaisesti saanut käsitellä työsopimusta purkautuneena. Yhtiö ei ollut myöskään vedonnut purkuperusteeseen luvun 2 §:n mukaisesti 14 päivän kuluessa. Mainitsemillaan perusteilla HO katsoi, että yhtiö oli päättänyt työtekijän työsopimuksen perusteettomasti. KO:n tuomitsemaa korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä korotettiin 5 kuukauden palkkaa vastaavaksi määräksi. Osaakaan korvauksesta ei määrätty aineettoman vahingon korvaukseksi. Vaatimus yhdenvertaisuuslain mukaisesta hyvityksestä hylättiin. Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 7.3.2018) - Uutiset
6.3.2018 16.01
Malttinsa menettäneen ja vakavaa välinpitämättömyyttä työturvallisuutta kohtaan osoittaneen työntekijän työsopimuksen purkamiselle ei ollut perustetta - käräjäoikeuden tuomio kumottiin35 vuotta yhtiössä nuhteettomasti työskennelleen työsopimus olisi kuitenkin voitu irtisanoa varoitusta antamatta ja selvittämättä olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Kuuden kuukauden irtisanomiskorvaus tuomittiin kokonaisuudessaan työntekijälle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta eikä siis osaksikaan työttömyydestä johtuvista menetetyistä palkkaeduista. Osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan sekä KO:ssa että HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 6.3.2018) - Uutiset
22.2.2018 11.32
Hovioikeuden päätös tuomion täydentämisestäHO katsoi, ettei HO:n tuomiossa ollut mitään sellaista täydennyshakemuksessa esitettyä vaatimusta, josta olisi jäänyt tuomiossa lausumatta ja jonka vuoksi tuomiota olisi pitänyt täydentää. Tuomion täydentämismenettely voi koskea vain sellaista tilannetta, jossa jostakin vaatimuksesta on jäänyt kokonaan lausumatta. Näillä perusteilla hakijan esittämä vaatimus tuli hylätä. Koska tuomion täydentämisen osalta ei oikeudenkäyntikuluista ole erillisiä säännöksiä, HO sovelsi tässä asiassa tavanomaisia kulusäännöksiä. HO harkitsi kohtuulliseksi palkkioksi lausuman laatimisesta kahta tuntia vastaavat 600 euroa, jotka asian lopputulos huomioiden hakija velvoitettiin suorittamaan vastapuolelle. (Vailla lainvoimaa 22.2.2018) - Uutiset
21.2.2018 15.00
KHO: Maistraatilla oli erityisen painava syy irtisanoa henkirjoittajan virkasuhde - HAO:n päätös kumottiinKun otettiin huomioon A:n asema henkikirjoittajana ja julkisena notaarina, hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä tekoon liittyneet olosuhteet kokonaisuutena, maistraatilla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Maistraatin 19.4.2016 tekemä päätös jäi siis voimaan. (Julkaisematon 21.2.2018) - Uutiset
15.2.2018 12.10
KHO: Salon kaupungilla ei ollut valitusoikeutta katuvalaistuksen saneerauksen julkista hankintaa koskevassa asiassa pääasian osalta mutta valitus tutkittiin oikeudenkäyntikulujen osaltaKHO totesi, että Salon kaupungilla ei esillä olevassa tilanteessa ollut oikeutta hakea muutosta markkinaoikeuden päätökseen pääasian osalta eli siltä osin kuin Salon kaupungin oli markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Siltä osin kuin Salon kaupungin valitus kohdistui markkinaoikeuden päätökseen velvoittaa Salon kaupunki korvaamaan markkinaoikeudessa valittajana olleen Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen ja hylätä Salon kaupungin vaatimus Caverion Suomi Oy:n velvoittamisesta korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut, markkinaoikeuden päätös oli hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohdistettu Salon kaupunkiin tai välittömästi vaikuttanut Salon kaupungin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Salon kaupungin valitus voitiin siten näiltä osin tutkia. Markkinaoikeuden pääasiassa antaman päätöksen lopputuloksesta huolimatta ei ollut kohtuutonta, että Salon kaupunki oli velvoitettu korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa. (Ään.) - Uutiset
13.2.2018 9.25
Hovioikeus: Puolustajalle oli korvattava muun muassa puhelutallenteiden äänieditoinnista aiheutuneet kulutKäräjäoikeus ei ollut lausunut A:n laskusta ilmenevästä kuluja koskevasta vaatimuksesta. Hovioikeus katsoi, että A:n laskuttamat toimenpiteet olivat olleet B:n puolustamiseksi tarpeellisia ja tallenteiden lukumäärä huomioon ottaen myös ajankäytöltään asian laatuun nähden kohtuullisia ja hyväksyttäviä. (Vailla lainvoimaa 13.2.2018) - Uutiset
12.2.2018 14.31
Valtiokonttori: Surmansa saaneen läheisen oikeudesta valtion maksamiin rikosvahinkokorvauksiinRikoksella aiheutetun vahingon korvaamisesta valtion varoista säädetään rikosvahinkolaissa. Kaikkien ennen oikeudenkäyntiä syntyneiden kulujen korvaamisen edellytyksenä valtion varoista on, että niitä on ensin vaadittu oikeudenkäynnissä rikoksen tekijältä. Jos rikoksesta aiheutuu kuluja oikeudenkäynnin jälkeen, voi niistä hakea korvausta valtiolta. Valtiokonttorin korvaus on kuitenkin toissijainen, joten muiden lakien ja vakuutusten nojalla saadut korvaukset ovat ensisijaisia valtion korvausvastuuseen nähden. Tällaiset omaisen muualta saamat korvaukset vähennetään Valtiokonttorin maksamista korvauksista. - Uutiset
8.2.2018 16.00
Hovioikeus arvioi oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuta pesänjakajan määräämisasiassa toisin kuin käräjäoikeusValittaja ja B oli vihitty 5.7.1996 ja heidät oli tuomittu avioeroon 12.3.2012. B oli kuollut 19.11.2015. Valittajan hakemus pesänjakajan määräämisestä oli KO:ssa hyväksytty. Vastapuolet olivat vastustaneet hakemusta. He olivat katsoneet, että B ja valittaja olivat sopineet osituksesta B:n elinaikana ja että valittaja oli toiminut ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa. HO totesi, että oikeuskäytäntö pesänjakajan määräämisen edellytysten suhteen on ratkaisujen KKO 2001:56, 2008:22 ja KKO 2008:23 perusteella vakiintunut. HO katsoi toisin kuin KO, ettei asiaa voitu pitää oikeudellisesti epäselvänä eikä asiassa näin ollen ollut perusteita soveltaa OK 21 luvun 8 a §:n säännöstä. Asiassa ei ollut myöskään perusteita soveltaa OK 21 luvun 8 b §:n säännöstä. (Vailla lainvoimaa 8.2.2018) - Uutiset
24.1.2018 16.00
Hovioikeuden tuomio valtion korvausvastuusta irtaimen omaisuuden ulosmittauksen tultua kumotuksiHO vapautti valtion velvollisuudesta korvata vastapauolen oikeudenkäyntikulut KO:ssa. HO totesi, että ulosmittauksen toimittamista UK 4 luvun 10 §:n nojalla ei voitu yksiselitteisesti pitää ulosottomiehen selvänä virheenä. Moottoripyörän hallinnassa ei ollut tapahtunut muutoksia A:lle toisessa asiassa tehdyn ulosottoselvityksen jälkeen. Moottoripyörän ulosmittaus oli hallintaolettaman ja ulosottoselvityksen lisäksi perustunut B:n A:lle 4.4.2013 ja 1.3.2016 välisenä aikana tekemiin tilisiirtoihin. Näissä olosuhteissa myöskään A:n kuulematta jättäminen ei muodostanut niin selvää virhettä, että oikeudenkäyntikulujen jättämistä A:n vahingoksi olisi voitu pitää kohtuuttomana. (Vailla lainvoimaa 24.1.2018) - Uutiset
22.1.2018 15.15
Hovioikeus oikaisi määräämäänsä oikeudenkäyntimaksua – kun useat saattavat asian käsiteltäväksi hovioikeuteen samalla kirjelmällä, tulee periä vain yksi oikeudenkäyntimaksuS, T ja V Oy olivat saattaneet asian käsiteltäväksi hovioikeuteen samalla kirjelmällä, joten heiltä olisi lähtökohtaisesti tullut periä vain yksi oikeudenkäyntimaksu, josta he vastaisivat yhteisvastuullisesti. Koska S:ää koskeva syyte oli hylätty hovioikeudessa, oikeudenkäyntimaksua ei olisi saanut periä hovioikeudessa S:ltä lainkaan, eikä T:ltä ja V Oy:ltä kummaltakin erikseen. Näistä syistä maksun määräämistä oli oikaistava. (Vailla lainvoimaa 22.1.2018) - Uutiset
19.1.2018 9.00
Hovioikeus korotti johdannaissopimuksia koskevan Finavia-rikosjutun oikeudenkäyntikulukorvauksia - Finavian asiakirjat määrättiin salassa pidettäväksiKO oli hylännyt 27.1.2017 antamallaan tuomiolla yhtiön varatoimitusjohtajana työskennellyttä A:ta ja yhtiön rahoituspäällikkönä työskennellyttä B:tä vastaan nostetut syytteet luottamusaseman väärinkäytöstä. HO korotti 18.1.2018 antamallaan tuomiolla A:lle maksettavaksi määrätyn 102.276,70 euron korvauksen oikeudenkäyntikuluista KO:ssa 150.828,90 euroksi ja B:lle maksettavaksi määrätyn 114.843,43 euron korvauksen 186.143,43 euroksi. B:n vaatimus oli ollut 511.776,73 euroa. Toisella, 18.1. antamallaan päätöksellä HO määräsi toisin kuin KO Finavian asiakirjat salassa pidettäväksi. (Vailla lainvoimaa 19.1.2018) - Uutiset
18.1.2018 10.20
Hovioikeus arvioi kuultavan asemassa olleen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta vuokrasopimuksen purkamista ja korvausta koskevassa asiassa toisin kuin käräjäoikeusKO:n ratkaistavana olevassa asiassa oli jäänyt epäselväksi, millä perusteella KO oli päätynyt kuulemaan valittajaa, vaikka VL oli kuollut ennen SL:ää. Toisaalta KO oli PK 18 luvun 2 §:n perusteella velvollinen selvittämään kuolinpesän osakkaat. Kantaja oli KO:ssa kuultavalle (valittaja HO:ssa) toimitetun haasteen tiedoksiannon jälkeen ilmoittanut valittajan olevan SL:n kuolinpesän osakas, mutta vasta myöhemmin oikaissut näkemystään. Valittaja ei ollut sen sijaan antanut kanteeseen mitään aihetta ja hän oli myös voinut olettaa etunsa vaatineen vastaamista asiassa. Näihin seikkoihin nähden ei voitu pitää perusteltuna, että valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen kantaja oli velvollinen korvaamaan valittajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut KO:ssa. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta HO:ssa ei ollut esitetty. (Vailla lainvoimaa 18.1.2018) - Uutiset
18.1.2018 8.20
Hovioikeuden päätös käräjäoikeuden valmisteluistunnossa sovinnon tehneiden oikeudenkäyntikuluistaKantajan alkuperäinen vaatimus oli ollut 12.000 euroa, josta vastaaja oli maksanut ennen sovintoa 3.400 euroa. Vaatimusten määräksi oli siten jäänyt 8.600 euroa, minkä lisäksi kantaja oli esittänyt uuden 700 euron vaatimuksen. Vastaaja oli puolestaan vastakanteensa perusteella esittänyt yhteensä 8.600 euron vaatimukset. Asia oli KO:n valmisteluistunnossa sovittu siten, että vastaaja maksaa kantajalle 5.850 euroa. HO katsoi, että verrattaessa osapuolten vaatimuksia suhteessa sovinnon ehtoihin, kantajan voitiin katsoa voittaneen asian. Asiassa lausutut seikat huomioon ottaen oli pidettävä kohtuullisena sitä, että vastaaja korvaa suurimman osan kantajan oikeudenkäyntikuluista. HO hyväksyi KO:n johtopäätöksen, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan noin neljä viidesosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Samoin HO hyväksyi KO:n arvion kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määrästä (7.600 euroa). (Vailla lainvoimaa 18.1.2018) - Uutiset
12.1.2018 11.28
Hovioikeus: Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta poikkeamiselle oli erityinen syy kun asunto-osakeyhtiö oli peruuttanut kanteensa sen vuoksi että asia voitaisiin käsitellä yhdessä syyttäjän nostaman syytteen kanssaHO katsoi, että asiassa oli OK 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukainen erityinen syy määrätä korvausvelvollisuudesta pääsäännöstä poiketen. Vastaajan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta KO:ssa hylättiin. Asunto Oy vapautettiin velvollisuudesta korvata vastaajalle KO:ssa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja 20.061,19 euroa korkoineen. Vastaajan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta HO:ssa hylättiin. (Vailla lainvoimaa 12.1.2018, Tuomio kumottu 19.6.2019, KKO:2019:59) - Uutiset
5.1.2018 11.07
Hovioikeus arvioi valtion korvausvastuuta oikeudenkäyntikuluista toisin kuin käräjäoikeus tapauksessa jossa vastaaja oli tuomittu kirjanpitorikoksesta mutta syyte törkeästä kavalluksesta oli hylättyKO oli hylännyt vastaajaan kohdistuneen syytteen törkeästä kavalluksesta (syytekohta 1). Vastaajan syyksi oli luettu syytekohdan 2 kirjanpitorikos. KO oli edelleen hylännyt rikoshyötyä koskevan vaatimuksen. Oikeudenkäyntikulujen osalta KO oli lausunut, että huolimatta siitä, että teoista merkittävämmän syyte oli hylätty, tekojen ollessa kokonaisuus ei ollut perusteltua velvoittaa valtiota korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja osaksikaan. HO puolestaan arvioi, että kokonaan hylättyä syytekohtaa 1 voitiin pitää pääsyytteenä verrattuna syytekohtaan 2. Vaikka syytteet perustuivat samaan tapahtumakokonaisuuteen ja myös osittain samaan todisteluun, asiassa oli ROL 9 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen syy velvoittaa valtio korvaamaan osa (11 000 €) vastaajan oikeudenkäyntikuluista. (Vailla lainvoimaa 5.1.2017) - Uutiset
29.12.2017 8.15
Hovioikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta lapsen elatusapua koskevassa asiassaHovioikeudessa asiassa oli kysymys siitä, oliko lapsen elatusapua koskevassa asiassa lasta edustanut huoltaja vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n säännöksen nojalla eli voitiinko lasta edustanut huoltaja katsoa asianosaiseksi asiassa kuten käräjäoikeus oli katsonut. Oikeuskäytännössä on useammassa tapauksessa katsottu, että asianosaisena elatusapuasiassa on lapsi. Lasta elatusapuasiassa edustavan huoltajan katsomiseksi asianosaiseksi ei sen sijaan löydy tukea laista eikä oikeuskäytännöstä. Hovioikeus katsoi, että tässä lapsen elatusapua koskevassa asiassa asianosaisasemaa ei ollut perustetta arvioida lain säännöksestä ja oikeuskäytännöstä poikkeavalla tavalla. Sen vuoksi äitiä S:ää ei voitu velvoittaa korvaamaan isän K:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa. (Vailla lainvoimaa 28.12.2017)