15.2.2021 10.32

Koska lapsi oli HO:n pääkäsittelyn aikaan ollut 10-vuotias, häntä ei ollut kuultu henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Lapsen esitutkintakertomukset oli otettu HO:ssa todisteena vastaan videotallenteelta. HO katsoi, että esitutkintakertomuksia oli voitu hyödyntää asiassa. Lapsen kertomuksen osalta HO totesi, että sitä voitiin pitää sisältönsä perusteella vakuuttavana ja syntytapansa sekä yksityiskohtaisuutensa johdosta luotettavana. Lapsen äidin vaihtoehtoisia tapahtumainkuvauksia ei voitu tähän nähden pitää luotettavina. Arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuudessaan, HO päätyi siihen, ettei äidin syyllisyydestä ollut jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Mainitsemillaan lisäyksillä HO hyväksyi KO:n tuomion perustelut ja syyksilukemisen lopputuloksen. Yksittäisten tekokertojen ajankohta ja vapaudenriiston todellinen kesto oli jäänyt asiassa epäselväksi. Ottaen kuitenkin huomioon, että teon kohteena oli ollut pieni lapsi ja tekijänä oli ollut lapsen äiti, jonka kanssa lapsi oli asunut samassa taloudessa ja josta lapsi oli ollut riippuvainen, tekoja ei voitu kokonaisuutena arvostellen pitää lievinä. KO:n tuomitsema yhteinen sakkorangaistus oli oikeudenmukainen seuraamus äidin syyksi luetuista teoista, eikä sitä sinänsä ollut aihetta alentaa. HO kuitenkin asiassa ilmenevillä perusteilla päätyi siihen, että äiti jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. HO katsoi, että oikeudenkäynti oli viivästynyt valtion vastuulla olevista syistä noin vuodella, ja äidillä oli näin ollen oikeus hyvitykseen. HO päätyi siihen, että viivästyminen oli hyvitettävissä jättämällä äiti rangaistukseen tuomitsematta. (Vailla lainvoimaa 15.2.2021)

4.2.2021 13.51

Hallitus esittää, että työnantajilla olisi jatkossa oikeus selvittää lasten kanssa työskentelevien rikostausta myös lyhytaikaisissa tehtävissä. Lakimuutosten jälkeen työantajilla olisi oikeus selvittää työnhakijoiden rikostaustaa eli pyytää heiltä rikosrekisteriote myös tehtävissä, jotka kestävät enintään 3 kuukautta. Kyseessä ei olisi uusi velvollisuus, vaan pyyntö perustuisi kunkin työnantajan omaan harkintaan ja riskiarvioon. Näin huomioidaan työnantajien erilaiset tarpeet ja tilanteet, joissa työtä tehdään. Lakimuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2021.

27.1.2021 14.23

Asiassa oli riidatonta, että äiti oli syksyllä 2018 määrännyt lapsen omakotitalon pihalle rauhoittumaan. Riitaista oli, kuinka kauan lapsi oli ollut pihalla, oliko ulko-ovi ollut lukittu eli oliko häntä estetty tulemasta sisälle ja oliko hänen vaatetuksensa ollut riittävä ottaen huomioon sääolosuhteet. Riitaa oli siten siitä, oliko lapsen kohdistettu syytteessä kuvattu pahoinpitely vai oliko lapsi käsketty kasvatuksellisista syistä ulos. Edellä mainitut seikat vaikuttivat arviointiin äidin menettelyn hyväksyttävyydestä ja siihen, olisiko hänen täytynyt ymmärtää, että hän voi menettelyllään aiheuttaa vallinneissa olosuhteissa lapselle pahoinpitelysäännöksen edellyttämää ja syytteessä väitettyä kipua väkivaltaa tekemättä. Asiassa ei ollut esitetty muuta näyttöä kuin lapsen kertomus siitä, että hän olisi joutunut olemaan pihalla kauemmin kuin äiti oli myöntänyt. HO totesi, ettei äidin tunnustama tapahtumainkulku täyttänyt pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. Kyse oli ollut hyväksyttävästä kasvatuksellisesta keinosta saada lapsi rauhoittumaan ennen nukkumaanmenoa. Lapsen väitetty sairastuminen ei ollut ollut äidin näkökulmasta ja hänen kertomuksensa perusteella tarkasteltuna hänen menettelynsä varsin todennäköinen seuraus. Asiassa jäi varteen otettava epäily äidin syyllisyydestä ja syyte pahoinpitelystä oli hylättävä. (Vailla lainvoimaa 27.1.2021)

20.1.2021 10.10

Menettelyt olivat kohdistuneet samassa taloudessa asuviin 9-12-vuotiaisiin lapsiin, mikä lisäsi tekojen vahingollisuutta. Tekijöinä oli ollut lasten isä ja tämän puoliso, joka myös asui lasten kanssa samassa taloudessa, mikä lisäsi tekijöiden syyllisyyttä. Teot olivat toisaalta liittyneet tilanteisiin, joissa lapsen toimintaan oli ollut tarve puuttua ja siltä osin kyse oli ollut sallitusta rajoittamisesta. Menettelyt olivat joka tapauksessa olleet syytekohdittain lausutuin tavoin lasten hyväksyttävänä ja sallittuna pidettävän rajoittamisen rajan ylittävää menettelyä, jota ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvioiden vähäisenä. RL 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelystä on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Ottaen huomioon asiassa lausuttu rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet sekä rikoksesta ilmenevä muu tekijöiden syyllisyys, vastaajat oli tuomittava teoista sakkorangaistuksiin. (Vailla lainvoimaa 20.1.2021)

14.1.2021 13.40

Jäsenvaltio ei voi panna palauttamispäätöstä täytäntöön, jos asianmukaista vastaanottoa ei taata enää maastapoistamisen vaiheessa.

30.12.2020 13.00

Pelkästään sen johdosta tai seurauksena, ettei äiti ollut vienyt lasta lääkärin arvioon, ei ollut osoitettu äidin aiheuttaneen lapselle kipua. Näin ollen HO katsoi jääneen näyttämättä, että äiti olisi menettelyllään aiheuttanut lapselle kipua. KO:n ratkaisun lopputulosta ei siten ollut aihetta muuttaa. (Vailla lainvoimaa 30.12.2020)

1.12.2020 11.20

HO totesi mm., että lapsen kuulemisen tuomioistuimessa tai lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 16 §:n mukaisessa sosiaalilautakunnalta hankittavassa selvityksessä ei ollut nyt esillä olevan kysymyksen osalta hänen ikäänsä ja kaikkeen siihen, mitä asiassa oli tullut muutoin ilmi, nähden perusteltua. Kaiken asiassa esille tulleen perusteella isoäidin ja lapsen välinen isoäiti-lapsenlapsisuhde ei KO:n lausumin tavoin tässä tapauksessa täyttänyt 9 c §:n 1 momentissa säädettyä erityisen läheisyyden määritelmää, vaikka sitä sinänsä voitiin pitää lapsen kannalta merkityksellisenä. Se, että isoäidin ja lapsen välillä ei ollut ollut lapsen vanhempien ja isoäidin välirikon alkamisen jälkeen tavanomaistakaan yhteydenpitoa, ei lakivaliokunnan mietinnöstä ilmenevin tavoin voinut laajentaa erityisen läheisyyden käsitettä tilanteessa, jossa säännöksessä tarkoitettua erityistä läheisyyttä ei objektiivisesti arvioiden ollut. Asiassa lausutulla KO:n ratkaisun perusteluja täydentäen HO päätyi siihen, ettei KO:n päätöksen lopputulosta ollut valituksen johdosta syytä muuttaa. Lapsen vanhemmat voittavat muutoksenhaun valituksen osalta mutta hävisivät sen vastavalituksen osalta. (Vailla lainvoimaa 1.12.2020)

23.11.2020 13.50

20.11.2020 15.00

12.11.2020 8.00

Kantelun mukaan kantelijan entinen edunvalvoja oli laiminlyönyt hakea kantelijalle vuonna 2011 myönnetyn eläkkeen perusteella lapsikorotuksia kahdesta lapsesta. Kantelijalle oli sittemmin edunvalvonnan päätyttyä myönnetty vuonna 2019 hänen omasta hakemuksestaan lapsikorotusta jälkimmäisestä ja edunvalvonnan päättymisen jälkeen syntyneestä lapsesta takautuvasti laissa säädetyn enimmäisajan eli vain puolelta vuodelta ennen hakemuksen vireille tuloa. OA esitti asiassa todetun perusteella tapauksen olosuhteissa poikkeuksellisesti edunvalvontatoimistolle, että se vielä tarvittaessa yhteistyössä kantelijan kanssa pyrkisi selvittämään, oliko kantelijalle aiheutunut edunvalvojan menettelystä vahinkoa, ja mikäli näin oli, harkitsisi Valtiokonttorille tehtävän korvaushakemuksen edellytyksiä. Mikäli edunvalvontatoimisto ei oikeudellisesti perustellusta hyväksyttävästä syystä kuitenkaan katsoisi enää voivansa asiassa toimia, sen tuli viipymättä ilmoittaa asiasta kantelijalle, jotta tämä voi vielä itse harkita korvaushakemuksen tekemistä. OA pyysi edunvalvontatoimistoa ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin hänen esityksensä oli mahdollisesti antanut aihetta.

30.9.2020 10.32

KO oli syytteen enemmälti hyläten katsonut, että lapsen äiti oli joululoman aikana 29.12.2017 tönäissyt lapsen (A, s. 2006) sohvalle siten, että tämän kylki oli osunut sohvan reunaan ja siten, että menettelystä oli aiheutunut A:lle kipua kylkeen. KO oli lukenut äidin syyksi kaksi lievää pahoinpitelyä. HO:ssa oli kysymys siitä, oliko äiti syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon sekä oliko hän sillä perusteella velvollinen suorittamaan A:lle vahingonkorvausta. HO katsoi selvitetyksi, että äiti oli syyllistynyt siihen tekoon, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta ja jonka KO oli lukenut hänen syykseen. Äiti oli kuitenkin, toisin kuin KO oli todennut, tuomittava kahden lievän pahoinpitelyn sijasta yhdestä lievästä pahoinpitelystä 29.12.2017. Eri mieltä olevan jäsen puolestaan katsoi, ettei A:n kertomus yksin riittävässä määrin tukenut syytettä. Kun myöskään muu syytteen tueksi esitetty todistelu ei yksiselitteisesti tukenut syytettä, asiassa jäi varteenotettava epäily äidin syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon. Näin ollen syyte lievästä pahoinpitelystä 29.12.2017 oli hylättävä ja äiti oli vapautettava kaikesta korvausvelvollisuudesta. (Vailla lainvoimaa 30.9.2020)

22.9.2020 16.00

Lapsi A (s. 2006) oli vuoden 2019 huhtikuusta alkaen asunut isänsä kanssa Tanskassa. KO:n päätös tapaamisoikeuden toteuttamisen järjestelyistä ja kustannuksista ei siten ollut enää täytäntöönpantavissa A:n osalta eikä ollut tarkoituksenmukaista lausua B:n (s. 2013) tapaamisoikeuden järjestelyistä asioiden liitännäisyyden vuoksi. Näin ollen asia oli muuttunut oleellisesti toisenlaiseksi kuin se oli ollut KO:ssa asiaa käsiteltäessä, ja siten asia oli palautettava KO:een. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos hylkäsi valitukset eikä muuttanut KO:n päätöstä. (Vailla lainvoimaa 22.9.2020)

17.9.2020 13.30

KO oli perustellut päätöstään määrätä lapsi äidin yksinhuoltoon keskeisesti vanhempien keskinäisen yhteistyökyvyn puutteilla. Edellä olevan johdosta tämän kyvyn arvioinnilla oli myös HO:ssa olennainen merkitys asiaa ratkaistaessa. Asianosaiset olivat kertoneet olennaisilta ja asian ratkaisuun vaikuttavilta osin niin kuin KO:n tuomiosta ilmeni. Asiassa mainitsemillaan ja muutoin KO:n mainitsemilla perusteilla HO katsoi KO:n tavoin, ettei yhteishuoltajuudelle ollut tällä hetkellä edellytyksiä. KO:n päätöstä ei siten ollut aihetta muuttaa. (Vailla lainvoimaa 17.9.2020)

11.9.2020 9.18

Asiassa oli kysymys 22-vuotiaan vastaajan 15 vuoden ja 10 kuukauden ikäiseen asianomistajaan kohdistamasta raiskaus- ja hyväksikäyttörikoksesta ja siitä tuomittavasta rangaistuksesta. Ratkaisu on ensimmäinen Helsingin hovioikeuden antama ratkaisu törkeästä lapsenraiskauksesta. Tiettävästi myöskään muissa hovioikeuksissa ei ole annettu tästä rikosnimikkeestä kuin kaksi tuomiota. Kyseisissä tuomioissa muutoksenhakuasetelma ei kuitenkaan ole rangaistuksen mittaamisen osalta ollut avoin myös ankarampaan suuntaan. (Vailla lainvoimaa 11.9.2020)Avoin uutinen

9.9.2020 12.00

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoo, että olisi perusteltua säätää, että esitutkinta on toimitettava kiireellisesti, kun rikoksen asianomistaja on alle 18-vuotias lapsi. Myös syyteharkintaa ja rikosasian tuomioistuinkäsittelyä koskevia säännöksiä tulisi vastaavalla tavalla tarkistaa.Avoin uutinen

8.9.2020 10.00

Lain esitöiden mukaan väliaikaisen määräyksen ei tulisi aiheuttaa tarpeettomia muutoksia vallitsevissa oikeudellisissa ja tosiasiallisissa olosuhteissa (HE 224/1982 vp, s. 18). HO katsoi, että väliaikaismääräyksen tarkoituksena on ennen kaikkea lapsen suojaaminen ja hänen etunsa turvaaminen oikeudenkäynnin aikana. Jos lapsen turvallisuus on vaarassa hänen nykyisessä asuinpaikassaan tai olosuhteet siellä ovat muutoin sellaiset, että lapsen etu vaatii hänen asuinpaikkansa välitöntä muuttamista, väliaikaismääräys olisi annettava. Asiassa mainittu huomioon ottaen HO katsoi, että asiassa oli ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden nojalla lapsen edun vuoksi oli aihetta määrätä väliaikaisesti lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta KO:n päätöksestä poikkeavalla tavalla HO:n päätöslauselman mukaisesti.

31.8.2020 12.10

Lapsiasianeuvottelukunta käsitteli kokouksessaan lapsen oikeuksien toteutumisen merkittävimpiä esteitä Suomessa ja evästi kansallisen lapsistrategian tekijöitä. Ensiarvoisen tärkeänä neuvottelukunta piti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten aseman parantamista ja eriarvoistumiskehitykseen puuttumista. Apuna tilanteeseen nähtiin lasten osallistamisen, lapsivaikutusten arvioinnin sekä oikein kohdistettujen palvelujen varmistamisen. Lapsiasianeuvottelukunta painotti vastuun jakamista: jokaisen on edistettävä lasten oikeuksia. 

30.7.2020 8.12

17.7.2020 10.30

Koska Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä on selvityksessään ilmoittanut kiinnittävänsä jatkossa huomiota lastensuojelulain säännösten noudattamiseen, apulaisoikeusasiamies tyytyi kiinnittämään Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän vakavaa huomiota (kohdassa 3.2) todettuun viranomaisen velvollisuudesta tehdä yhteistyötä asiaan osallisten kanssa sekä sen velvollisuudesta viime kädessä tehdä yhteydenpidon rajoittamisesta valituskelpoinen päätös. Lisäksi apulaisoikeusasiamies kiinnitti Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän huomiota yleisellä tasolla (kohdassa 3.3) lapsen ja lapselle läheisten tapaamisten suunnittelusta ja asiakassuunnitelmaan kirjaamisesta sanottuun.

16.6.2020 14.30

HO punnittuaan lapsen kuulemisen puolesta ja sitä vastaan olevia seikkoja päätyi siihen, että lapsen (12 v) asumisen ratkaisemisen kannalta oli tarpeen selvittää hänen toivomuksensa ja mielipiteensä asiassa. HO katsoi, että lapsen kuuleminen tapahtuu kuitenkin lapsen kannalta parhaiten asiassa olosuhdeselvityksen laatineen sosiaaliviranomaisen toimesta. Näin ollen asiassa oli pyydettävä kaupungin perusturva- ja terveyslautakuntaa täydentämään 29.1.2019 laatimaansa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 16 §:n nojalla laatimaa selvitystä lapsen asumista koskevalta osalta selvittämällä lapsen omat toivomukset ja mielipide asumisen osalta mainitun lain 11 §:ssä säädetyllä tavalla. Asiassa sallittiin myös äidin vedota uusina kirjallisina todisteina käräjäoikeuskäsittelyn jälkeiseltä ajalta olevaan asiakirja-aineistoon.

3.6.2020 16.00

Seuraamuksen osalta asiaa ei ollut aihetta arvioida toisin myöskään lasten isän henkilökohtaisten olojen tai terveydentilan perusteella eikä uutena kirjallisena todisteena vedotun erikoisalan sairauskertomuksen nojalla. 6 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus alennettiin 4 kuukauteen. (Vailla lainvoimaa 3.6.2020)

11.5.2020 11.00

Vastaaja oli pakottanut 14-vuotiaan lapsen kanssaan sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ja käyttämällä hyväkseen asianomistajan pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa, jonka vuoksi asianomistaja oli ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Rikos oli tehty erityisen nöyryyttävällä tavalla kuljettamalla uhri hänelle vieraaseen ympäristöön. Lisäksi vastaaja oli koskettelemalla tehnyt lapselle seksuaalisia tekoja, jotka olivat olleet omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. (Vailla lainvoimaa 11.5.2020)

17.4.2020 15.00

Hakijan mukaan tuomio oli toimitettu ensin väärään osoitteeseen ja hakijan osoite oli tämän vuoksi jouduttu selvittämään postin toimesta. Hakijan mukaan hän ei ollut osannut sanoa, oliko hän saanut tiedokseen KO:n lähettämän ilmoituksen ratkaisun antamisesta. Asiassa mainitut seikat huomioon ottaen HO katsoi, että hakija oli menettänyt puhevaltansa asiassa ilman omaa syytään. Määräajan palauttamiselle oli siten OK 31 luvun 17 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy. (Vailla lainvoimaa 17.4.2020)

9.4.2020 11.45

3.4.2020 13.00

11.3.2020 13.21

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen esittää oikeudenkäynnin julkisuutta koskevaa sääntelyä muutettavaksi siten, että alaikäisen henkilöllisyys voitaisiin määrätä salassa pidettäväksi. Salassapidon tulisi jatkua myös täysi-ikäisyyden jälkeen. Kiireellisenä toimenpiteenä lapsiasiavaltuutettu esittää, että Journalistin ohjeissa kielletään alaikäisten henkilöllisyyden paljastaminen kaikissa tilanteissa, joissa lapsi on rikoksesta syytettynä tai tuomittuna.

5.3.2020 15.30

Asiassa lausutuilla perusteilla alaikäiseen lapseensa kohdistuneesta pahoinpitelystä tuomittu isä oli vapautettava velvollisuudesta korvata valtiolle osaakaan sen varoista OTM:lle maksetusta palkkiosta. (Vailla lainvoimaa 5.3.2020)

20.2.2020 10.12

Lapsen (s. 2009) tai äidin etu ei antanut aihetta rajoittaa isän tietojensaantioikeutta niin olennaisesti, ettei isä olisi saanut tietää lapsen kotikuntaa, josta saattoi olla pääteltävissä myös äidin kotikunta. Myöskään asuinpaikan ja osoitteen sekä muiden mahdollisten yhteystietojen osalta asiassa ei ollut esitetty todistelua objektiivisesta terveys- tai turvallisuusuhasta. Ottaen kuitenkin huomioon asiakirjoista ilmenevät kirjaukset siitä, miten äiti oli subjektiivisesti kokenut uhan, HO päätyi lapsen etua harkitessaan siihen, että tietojensaantioikeutta ei ollut syytä ainakaan tässä vaiheessa ulottaa asuinpaikkaa ja osoitetta koskeviin tietoihin sekä muihin yhteystietoihin. Lapsi ei ollut tavannut isäänsä säännöllisesti useaan vuoteen, ja hän oli asian ollessa KO:ssa vireillä vastustanut tapaamisia voimakkaasti. HO:sa ei ollut kuitenkaan tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi tapaamisoikeuden vahvistamisen olisi voitu katsoa olevan ilmeisessä ristiriidassa lapsen edun kanssa. (Vailla lainvoimaa 20.2.2020)

13.2.2020 11.28

KO oli tuominnut vuonna 1995 syntyneelle vastaajalle vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 180 tuntia. HO tulkitsi RL 20:7 a §:n rajoitussäännöstä toisin kuin KO katsoen, että asianosaisten välinen seurustelusuhde oli ollut tasavertainen seurustelusuhde eikä vastaajan menettely ollut loukannut asianomistajan itsemääräämisoikeutta. (Vailla lainvoimaa 13.2.2020)

11.2.2020 14.00

Lasten isä oli KO:ssa tuomittu kahdesta pahoinpitelystä yhteiseen 50 ps rangaistukseen. KO oli katsonut, että A:n oikeutta palkkioon ei voitu arvioida oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen nojalla. KO oli hylännyt palkkiovaatimuksen katsoen, että A, jota ei ollut velvoitettu saapumaan pääkäsittelyyn, ei ollut tehnyt korvattavia toimenpiteitä. KO oli lisäksi ottanut huomioon sen, että asianomistajille oli määrätty oikeudenkäyntiavustaja. Asiassa oli HO:ssa kysymys siitä, oliko A:lle määrättävä maksettavaksi valtion varoista hänen KO:ssa edunvalvojan tehtävästä vaatimansa palkkiot ja oliko A:lla oikeus saada valtiolta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan HO:ssa. KO:n päätöstä muutettiin. A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus HO:sta hylättiin. (Vailla lainvoimaa 11.2.2020)

3.2.2020 14.04

Vammaistukea ei ollut otettava huomioon osaksikaan harrastuskustannuksien määrässä - Isän asumiskustannuksista ei ollut vähennettävä niiden tämän luona asuvan kahden lapsen asumiskustannuksia, jotka eivät vaatineet äidiltä elatusapua - Koska hoitopalkkio on korvausta omaishoitajan tekemästä hoitotyöstä, sitä ei voitu ottaa huomioon isän elatuskykyä määriteltäessä - Isän osittaisella hoitovapaalla ei ollut merkitystä hänen elatuskykyään harkittaessa - Asiaa käsiteltäessä ei ollut tullut esille erityistä syytä velvoittaa lapsia korvaamaan äidin oikeudenkäyntikuluja (Vailla lainvoimaa 1.2.2020)

30.1.2020 9.00

KO oli pitänyt selvitettynä, että 65-vuotiaan vastaajan 14-vuotiaaseen asianomistajaan kerrotuissa tilanteissa kohdistamat puheet ja koskettelu olivat olleet määritelmäsäännöksessä tarkoitetulla tavalla seksuaalisesti olennaisia. KO oli todennut että jossain määrin epäselväksi oli jäänyt asianomistajan rintoihin koskettelun tarkka luonne, kun asianomistaja oli kertonut vastaajan työntäneen Mynthon-pakettia hänen rintoihinsa ja tökkineen nyrkillä. Tältäkin osin KO oli pitänyt koskettelua seksuaalisesti olennaisena, koska ottaen huomioon asianomistajan iän ja vastaajan seksuaalissävytteiset puheet muita varteenotettavia selityksiä tämän koskettelulle rintoihin ei ollut. Tahallisuuden osalta KO oli todennut, ettei vastaaja omankaan kertomuksensa perusteella ollut pyrkinyt selvittämään asianomistajan ikää. Vastaajan teko oli RL 3 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallinen. HO ei myöntänyt syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä vaatineelle vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 30.1.2020)

28.1.2020 12.17

Toisin kuin käräjäoikeus HO katsoi, että vanhemmat olivat yhdessä ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaneet tekohetkellä 5-6 -vuotiaan poikansa terveyttä laiminlyömällä hänestä huolehtimisen pakottamalla hänet joskus syömään ja muutaman kerran nukkumaan kädet joko eteen tai selän taakse yhteenteipattuna, viemällä häntä viileään suihkuun, sulkemalla hänet veneen kajuuttaan useaksi tunniksi kerralla, pakottamalla hänet joskus syömään lattialla ja laiminlyömällä hänen atooppisen ihonsa hoidon. Lapselle oli vanhempien menettelyn seurauksena aiheutunut kipua, ihon kuivumista, haavautumista ja arpeutumista sekä pituuskasvun taittumista ja kehityksen viivästymistä. Vanhemmat olivat siten vahingoittaneet lapsensa terveyttä ja syyllistyneet tämän pahoinpitelyyn. (Vailla lainvoimaa 28.1.2020. Ks. KKO:2021:54. HO:n tuomiota muutettiin)

14.1.2020 13.00

Syytteen mukaan vastaaja oli kuljettaessaan henkilöautoa iltapäivällä Jyväskylässä Puuppolantiellä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia laiminlyömällä antaa esteetön kulku jalankulkijalle, joka oli ollut suojatiellä tai ainakin astumassa sille. Syytteen mukaan suojatietä oli ollut aikeissa ylittää yksi lapsi. Syytteen mukaan vastaajan menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. (Vailla lainvoimaa 14.1.2020)

3.1.2020 10.30

Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus tuomitsi vastaajan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (14.1. - 17.1.2013) 10 päiväsakon rangaistukseen. Rangaistusta ei lievennetty rikoksesta kuluneen ajan vuoksi. (Vailla lainvoimaa 3.1.2019)

17.12.2019 9.00

Isä oli lausunut, että KO oli ratkaissut asian vakiintuneiden olosuhteiden ja lapsen edun vastaisesti. Isän mukaan lapsi oli asunut hänen luonaan suurimman osan elämästään ja hänen olosuhteensa olivat vakiintuneet isän luokse. HO totesi, että isä ja äiti olivat molemmat hyviä vanhempia ja kykenivät vastaamaan lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja huolenpidosta. HO totesi, että lapsen asuinpaikkaa arvioitaessa korostui se, että hänen olosuhteidensa vakiinnuttaminen oli hänen turvallisen kehityksensä ja kasvunsa kannalta erittäin tärkeää. Hän oli asunut noin puolen vuoden ajan äitinsä luona ja aloittanut siellä koulunkäynnin. KO:n ratkaisun muuttaminen olisi merkinnyt lapselle jälleen kerran muuttoa toiselle paikkakunnalle ja lisäksi koulun vaihtamisen myötä sopeutumista uuteen kouluympäristöön. Edellä todettua ei ollut pidettävä lapsen edun mukaisena. (Vailla lainvoimaa 17.12.2019)

16.12.2019 9.00

OTM, TtM, YTM Kirsi Pollarin lääkintäoikeuden ja lapsioikeuden aloille sijoittuva väitöskirja on tutkimus alaikäisen potilaan itsemääräämisoikeuden taustalla vaikuttavista oikeudellisista, ammattikulttuurisista ja teoreettisista lähtökohdista. Tutkimuksessa tarkastellaan alaikäisen potilaan päätöksentekokyvyn arvioinnin oikeudellista perustaa sekä selkeytetään arvioinnin osa-alueita. Tutkimuksen tarkoituksena on samalla antaa välineitä terveydenhuollon käytännön toimintaan, sen kehittämiseen ja valvontaan. Pollarin väitöskirja ”Lapsipotilaan päätöksentekokyky ja sen arviointi” esitetään Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopistossa perjantaina 20. joulukuuta.

26.11.2019 16.00

Uusi lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen toimenpidesuunnitelma Väkivallaton lapsuus sisältää 93 toimenpidettä 0-17-vuotiaiden lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan ehkäisemiseksi. Sitä toteutetaan vuosina 2020–2025. Suunnitelma kattaa fyysisen ja henkisen väkivallan, seksuaaliväkivallan ja nettihäirinnän ehkäisyn eri kasvu- ja toimintaympäristöissä. Toimenpidesuunnitelma on käsikirja lasten ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille ja opiskelijoille sosiaali- ja terveydenhuollossa, poliisissa, sivistys- ja nuorisotoimessa, oikeuslaitoksessa ja järjestöissä.

19.11.2019 9.53

4.11.2019 13.00

Syytteessä kuvattua tilannetta oli kiistatta edeltänyt jonkinlainen kiista 8-vuotiaan lapsen mahdollisesti häiritsevästäkin puhelimen käytöstä koulutaksissa, mutta se ei ollut oikeuttanut taksinkuljettajaa, joka on aikuinen, menettämään malttiaan ja puuttumaan tilanteeseen menettelemällä siten kuin syytteessä oli kuvattu, eikä se vaikuttanut asian rikosoikeudelliseen arvioitiin. HO katsoi, ettei KO ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan perustella tuomio. KO ei ollut myöskään menetellyt virheellisesti päiväsakon rahamäärän määräämisen osalta. (Vailla lainvoimaa 4.11.2019)

22.10.2019 10.00

Lapsen (s. 2010) kertomus oli annettu noin kaksi vuotta nyt puheena olevien tapahtumien jälkeen ja hänen kertomukseensa oli hyvin todennäköisesti vaikuttanut hänen nuori ikänsä ja hänen asiassa todettu kehitystasonsa. Asiassa mainittuihin seikkoihin nähden HO piti epätodennäköisenä, että lapsi olisi kahden vuoden viiveellä kyennyt kertomaan todistajalle syytteessä väitetyistä teoista. HO piti myös mahdollisena, että lapsen kertomus kokemastaan väkivallasta voi selittyä myös sillä, että hän oli joutunut näkemään aikuisten henkilöiden välisiä väkivaltaisia riitatilanteita. (Vailla lainvoimaa 22.10.2019)

8.10.2019 10.00

Isän katsottiin tehneen (5.6.2014 - 4.6.2016) ruumiillista väkivaltaa tekoaikaan 8- tai 9-vuotiaalle pojalleen lyömällä tätä kädellä kasvoihin siten, että lapsen silmälasit olivat menneet rikki. Teosta oli aiheutunut lapselle kipua kasvoihin. Isä tuomittiin 50 ps rangaistukseen ja korvamaan lapselle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 300 euroa. HO hyväksyi KO:n näytön arvioinnin ja johtopäätökset. KO:n määräämä sakkorangaistus oli ankaruudeltaan syyksi luettuun tekoon nähden vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen. HO vapautti isän velvollisuudesta korvata valtiolle asianajajalle KO:sta maksettu edunvalvojan palkkio. (Vailla lainvoimaa 8.10.2019)

3.10.2019 11.30

Lapsi oli ilmoittanut haluavansa valittaa huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevasta johtavan sosiaalityöntekijän päätöksestä ja laatinut valituskirjelmän. Valitusajan viimeisenä päivänä sijaishuoltopaikan ohjaaja oli lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ohjeistamana ilmoittanut sähköpostitse HAO:lle lapsen laatimasta valituksesta ja valituksen postittamisesta. HAO oli jättänyt valituksen tutkimatta, koska valituskirjelmä oli saapunut HAO:een valitusajan päättymisen jälkeen. KHO katsoi, että koska HAO:lle ennen valitusajan päättymistä lähetetystä sähköpostiviestistä ilmeni selvästi lapsen tahto valittaa huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevasta päätöksestä, sähköpostiviestiä oli pidettävä asiakirjana, jolla lapsen valitus oli tullut HAO:ssa vireille. HAO:n ei siten olisi tullut jättää lapsen valitusta tutkimatta. HAO:n päätös kumottiin ja asia palautettiin HAO:lle valituksen tutkimiseksi.

1.10.2019 10.09

Oikeusaputoimisto oli myöntänyt omaishoitajan vapaapäivien määrää koskevassa asiassa oikeusapua hoidettavalle lapselle. HAO ratkaisi asian hallintoriitana ja hylkäsi omaishoitajan hakemuksen saada lisää vapaapäiviä. KHO katsoi, ettei hoidettava lapsi ollut asiassa asianosainen, eikä hän tarvinnut siinä muutoinkaan oikeudellista apua oikeusapulain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. KHO määräsi oikeusavun lakkautettavaksi oikeusavun myöntämisajankohdasta lukien.

25.9.2019 9.00

Hovioikeus totesi ratkaisussa lausutun merkitsevän sitä, että huoltolain 30 §:stä ja 32 §:stä ilmenevät palauttamisen edellytykset täyttyivät ja että asiassa oli olemassa lain mukaiset perusteet lapsen palauttamiseksi Espanjaan. (Vailla lainvoimaa 25.9.2019)

16.9.2019 9.30

Vastaaja (s. 1996) oli ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa työntämällä peniksensä tämän suuhun. Asianomistajan ja vastaajan välinen ikäero ja asianomistajan selvästi suojaikärajaa alhaisempi ikä puolsivat raiskauksen arvioimista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Teko oli tapahtunut pimeässä metsikössä ilta-aikana eivätkä osapuolet olleet tunteneet toisiaan entuudestaan. Teossa oli käytetty hyväksi asianomistajan kiinnostusta tupakkaan ja alkoholiin. Asianomistajan kertomuksen mukaan vastaaja oli lopettanut tekonsa vasta muiden lasten tultua paikalle. Lisäksi hyväksikäyttökertoja oli ollut saman illan aikana kaksi, joten vastaajan toiminta osoitti tekijässä päämäärätietoisuutta. (Vailla lainvoimaa 16.9.2019)

10.9.2019 10.30

A:n (tapahtuma-aikaan 14 v) kertomuksesta tai tapahtumaolosuhteista ei ollut käynyt ilmi, että vastaaja (tapahtuma-aikaan 17 v) olisi painostanut, taivutellut tai houkutellut häntä seksiin. A ja vastaaja olivat kertoneet yhdenmukaisesti, että ehkäisystä oli huolehdittu, koska A oli kertonut syövänsä ehkäisypillereitä. Saman tyyppisen taustan omaavat nuoret olivat siten olleet keskenään tasavertaisessa asemassa päättämään seksuaalisesta käyttäytymisestään, sen oli kuvattu tapahtuneen vapaaehtoisesti eikä asiassa kuvatuissa olosuhteissa mikään muutoinkaan viitannut siihen, että A:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta olisi loukattu. HO katsoi näyttöä kokonaisuutena harkittuaan, että vastaajan syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily. Syyte oli siten hylättävä. Asian näin päättyessä vastaaja vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudesta. (Vailla lainvoimaa 10.9.2019)

27.8.2019 14.00

Uudella asetuksella 968/2019 kumotaan alle 18-vuotiaana vahinkoa kärsineen ansiotulon määrän vahvistamisesta annettu valtioneuvoston asetus (390/2018).

21.8.2019 11.47

Seksuaalirikossääntelyyn on tulossa merkittäviä muutoksia. Valmistelun aikana joudutaan tekemään vaikeita linjauksia sen suhteen, miten sääntely rakennetaan ja säilytetäänkö nykyinen malli lapsiin kohdistuvissa rikoksissa, että yleiset seksuaalirikossäännökset tulevat tarpeen mukaan sovellettaviksi vai säädetäänkö lapsiin kohdistuvien tekojen osalta kokonaan oma sääntelykokonaisuus, jossa esimerkiksi sukupuoliyhteys lapsen kanssa arvioidaan jonkinlaisena lapsen raiskauksena yhden tunnusmerkistön perusteella. Rangaistusminimien korottaminen johtaa myös sen pohtimiseen, tuleeko esimerkiksi kaikista lievimpiä tekoja varten säätää oma tunnusmerkistö tai rangaistusasteikko. Seuraavat vuodet tulevat siis jälleen olemaan mielenkiintoisia seksuaalirikosten rintamalla. Asiasta kirjoittaa hovioikeudenneuvos Timo Ojala Edilexin Vierashuoneessa.

24.7.2019 11.21